Suvaitsevaisuuden rajat löytyivät

 

Suvaitsevaisuutta on yleensä pidetty myönteisenä asiana. Sehän tarkoittaa sitä, ettei hermostuta, jos joku on hieman erilainen, ajattelee toisella tavalla tai jopa esittää poliittisia vaatimuksia maailman muuttamiseksi tavalla, joka ei itseä miellytä. Eiköhän sen nyt voi hyvin kestää tässä moniarvoisessa yhteiskunnassa.

Suvaitsevaisuus kasvaa modernisaation myötä, on todettu laajoissa kansainvälisissä tutkimuksissa. Niin sanottujen eloonjäämisarvojen jälkeen ihmisillä on varaa panostaa myös oman itsen ilmaisemiseen tai yksinkertaisesti ihan pelkkään hedonismiin, kukin makunsa mukaan. Kukapa on pätevä tässä tuomitsemaan?

Näin todistaa arvovaltainen World Values Survey, joka toisaalta ei kylläkään todista eikä voikaan todistaa, ettei tällä kehityksellä olisi varjopuolia. Ilmeisimpiä niistä on syntyvyyden romahtaminen, joka ei ole mikään mielipidekysymys. Näemme sen kaikissa niissä valtioissa, joissa modernisaatio on kehittynyt kyllin pitkälle.

Tuntuu luonnolliselta, että jokainen intellektuelli kiinnittää huomiota tällaiseen asiaan. Sehän todella koskee koko yhteiskunnan olemassaolon perusteita. Missään ei toki ole kirjoitettu, että juuri länsimaisen, modernin ja rationaalisen yhteiskunnan tulisi olla vallitseva tässä maailmassa tai missään muuallakaan. Onhan niitä vaihtoehtoja.

Joka tapauksessa tämän uuden ja vaarallisen tilanteen syntyehtoja voi pitää aivan ilmeisinä. Kyse on uudenlaisesta suhtautumisesta parinmuodostukseen ja perhe-elämään.

Puolustusvoimien kenttäpiispakin noteerasi nyt blogissaan tämän olohuoneessamme majailevan virtahevon: Hän väitti tekstissään, että ydinperheen, avioliiton, pariuskollisuuden ja sukupuolijaon murentaminen ovat vähintään osaksi laskevan syntyvyyden taustalla, kertoo Yle STT:n mukaan. Alkuperäistä blogitekstiä en ole saanut käsiini eivätkä ilmeisesti muutkaan sitä kommentoineet, mikä on tietenkin absurdi tilanne.

Kenttäpiispa siis kirjoitti blogin, joka julkaistiin kirkon julkaisemassa lehdessä. Hän ei esimerkiksi julkaissut ensyklikaa eikä edes esiintynyt Jumalan valtuuttamana sielunpaimenena. Blogissa hän esitti ajatuksia, joita oli vielä hupaisasti kevennetty hieman uskaliaalla lainauksella Veikko Huoviselta. Myönteiseksi perhe-elämän ja lisääntymisen esimerkiksi kirjoittaja otti muslimiyhteisöt.

No, eipä tässä auttanut edistyksellinen viittauskaan. Monomaaninen älymystömme jännitti hengenvoimansa äärirajoilleen ja aloitti todellisen lokakampanjan vääriä mielipiteitä vastaan.

Koska elämme moniarvoisessa yhteiskunnassa, eivät mitkään mielipiteet täällä nauti ehdotonta valtiovallan ja sen pakotuskoneiston tukea. On lähdettävä siitä, että jokaisella on yhtäläinen oikeus ihan omaan mielipiteeseen.

Tällä kertaa sattui vielä olemaan niin, että kirjoittajan epäily syntyvyyden laskun ja yllämainitun tietyn niin sanoakseni älyllisen suuntauksen välisestä yhteydestä on niin hyvin perusteltu, että mikäli sitä ei hyväksy, kuuluu kyllä osoittaa jollakin uskottavalla tavalla, ettei se pidä paikkaansa.

No, tässä mylläkässä, joka seurasi, on vaikea löytää järjen häivääkään, Sen sijaan siitä löytyy runsain mitoin äärimmäistä loukkaantumista tai sellaisen teeskentelyä: kyllä kaikki sukupuoliset suuntaukset ovat yhdenvertaisia, kertoo joku ja toinen säestää, kolmas innostuu oikein hehkuttamaan esimerkiksi homoseksuaalisuuden uutta imagoa: muuan homo lyö aina turpaan niitä heteroita, jotka pottuilevat… Kukin kirjoittaa sivistystasonsa mukaan, mutta kaikki ehdottomasti asian vierestä.

Särkiö ei tiettävästi puhunut blogissaan mitään minkään seksuaalisesti määritellyn joukon arvosta eikä esittänyt pakkokeinoja naisten poistamiseksi yhteiskunnallisesta elämästä tai mitään muuta vastaavaa. Synnytystalkoita hän toki suositteli, mutta siinä suhteessahan hän ei taida olla ainoa. Muistelen ihan, että asia on esitetty jopa korkealla poliittiselta taholta.

Syntyneen somemyrskyn taso näyttää intellektuaalisesti aivan säälittävältä eivätkä puolustusvoimain ja kirkon edustajien kommentit paranna sitä millään tavalla. Seksuaalivähemmistöjen ihmisarvolla ei ole mitään tekemistä koko asian kanssa eikä liioin armeijan tasa-arvosuunnitelmalla, mutta senhän noiden instituutioiden kantaa selittävät tahot ymmärsivätkin. Lukijat taas ilmeisesti eivät.

Kiukuttelu sen johdosta, etteivät perheen hajottaminen ja väestönkasvu onnistu samaan aikaan, on täydellisen infantiilia. Ei se nyt vain onnistu, aivan riippumatta siitä, miten paljon ikäsinkkuja ja homoja arvostetaan. Väestönkasvu on mahdollista vain tekemällä suhteellisen paljon lapsia. Tämän aritmeettisen alkeistotuuden takia on turha ruikuttaa.

Oikein perustelujakin kenttäpiispan mielipiteenvapauden kieltämiseksi näyttää esitetyn: onhan hän vielä töissä ja työnantajalla on siis oikeus valvoa hänen mielipiteitään… Niistähän voi tulla vaikkapa imagohaittaa. Entäpä, jos joku pahoittaa mielensä? Entäpä tasa-arvosuunnitelma: onko kenelläkään oikeutta sellaisen mielipiteen esittämiseen, joka on tämän virallisesti hyväksytyn suunnitelman vastainen, ainakin tietyn tulkinnan mukaan?

Näyttää siltä, että käsitteet ovat would-be älymystömme taholla nyt alkaneen hyvin pahasti sekoittua. Suvaitsevaisuus ja mielipiteenvapaus koskeekin monen mielestä vain tietynlaisia mielipiteitä.

Tämä on toki ollut nähtävissä jo jonkin aikaa, mutta esitettyjen ”argumenttien” taso on nyt syytä ihan itse todeta ymmärtääkseen, mihin on tultu. Ei tuollainen infantiilisuus olisi edes kymmenen vuotta sitten ollut mahdollista.

Tässä tarvittaisiin taas arvovaltaisia sananvapauden puolustajia, eikä vain luihuja oman instituution apologeettoja. Voihan sitä aina esittää vasta-argumentteja, mikäli ei ole tyytyväinen Särkiön tekemiin johtopäätöksiin.

Kaamea totuus on, etten kymmenistä vuodatuksissa havainnut yhdessäkään olevan tällaista älyllistä komponenttia.

Mitä tällainen lapsellinen märinä sitten oikein merkitsee? Mikä vuoksi sitä vuodatetaan olemattomasta syystä niin paljon? Mitä se antaa aavistaa demokratian ja suvaitsevaisuuden tulevaisuuden suhteen?