Edistyksen pioneeri

Aikansa saippuaa

 

Unto Karri, Kukkiva puu: tapauksia vuosisadan lapsuudessa. Karisto 1947, 252 s.

 

Kun ei tule katsottua TV:täkään, en oikein muista, millaisia ns. saippuaoopperat ovat. Luulen, että ne joka tapauksessa ovat aika samanlaisia kuin 1960-luvulla, jolloin katsoin niitä.

Kun televisiota ei ollut, ihmiset kuluttivat joutoaikaansa usein muuhun joutavaan. Niin sanottu ajanvietekirjallisuus oli yksi tapa ja muistan vielä hyvin ne Seikkailukertomukset ja Jännityslukemistot, joissa julkaistiin alan novelleja, jopa kirjallisesti kunnianhimoisia. Taisi Edgar Allan Poekin vilahtaa kirjoittajien joukossa tai sitten ei.

Varsinainen kirjallisuus joka tapauksessa oli jalustalle nostettua taidetta, johon lienee aina liittynyt taiteellisia ambitioita. Tosin ne eivät aina oikein täyttyneet. Esimerkiksi Urho Karhumäki ja Eino Railo olivat aikalaisten silmissä hyvinkin arvostettuja, vaikka nykyään enimmäkseen ikävystyttäviä kirjailijoita. Heitä kannatta silti lukea, aikansa kuvana.

Unto Karri alias Lenni Laakso on hieman rajatapaus. Aikanaan hän oli suhteellisen suosittu, mutta käsittääkseni sentään lähinnä kakkosdivisioonan mies.

Hän oli aikanaan lähellä tulenkantajiakin, mutta ei oikein sopinut seuraan entisenä valkoupseerina ja ehkä muutenkin. Koko porukka toki olikin aika epämääräinen ja heterogeeninen ryhmä. Jossakin vaiheessa Karria syytettiin myös plagioinnista.

Joka tapauksessa Kukkiva puu muistuttaa monessa suhteessa erinäisiä muita, hieman varhaisempia kirjoja, joita on tälläkin palstalla käsitelty (ks. https://timo-vihavainen.blogspot.com/search?q=uusi+aika ). Sen suuri kehyskertomus nimittäin on takapajuisen kehitysmaa-Suomen tai paremminkin sen yhden retuperälle jääneen kulmakunnan kohtaaminen edistyksen kanssa.

Vanhat, patriarkaaliset jurrikat eivät tosiaankaan missään päin Suomea olleet erityisen vastaanottavaisia uuden ajan evankeliumille, vaan halusivat rakentaa kaiken vanhaan tyyliin ja vanhan kivijalan päälle. Uuden ajan edustajat saivat aina vihat päälleen ja pilkan vielä kaupan päällisiksi.

Tässä tapauksessa edistys saapuu Amerikasta, jossa muuan peräkylän kasvatti on käynyt sivistymässä ja rikastumassa. Hän haluaa, että myös tuo onneton loukko pääsisi onnesta osalliseksi ja niinpä hän itse perustaa sinne kaupan, nuorisoseuran ja itse asiassa koulunkin. Suuri järvenlasku on sekin hänen ansiotaan.

Vastarannan kiiskiksi eivät tällä kertaa osoittaudu niinkään vanhat isännät kuin osa nuoria sekä erinäiset vanhat akat, joita erityisesti kaihertaa se, että Amerikan miehellä on mukanaan kaksi vaimoakin. Toinen on hänen henkisesti sairastunut laillinen vaimonsa, josta hän on ottanut eron, mutta sitten ryhtynyt hoivaamaan.

No, monivaimoisuus tai siitä epäily oli jo siihen aikaan kova juttu, vaikka monisukupuolisuutta tai vastaavia nykytärkeitä ilmiöitä ei kirjassa esiinnykään. Syntyyhän siitä värikästä juttua, jota kertoja höystää lukemattomilla paikallisilla murresanoilla. Draamaakin tulee mukaan ja nuorta rakkautta kuvataan ajan tyyliin, aika herkullisesti.

Sivumennen sanoen, useimmat henkilöt on esitelty niin paksulla pensselillä vedettyinä, että ne vaikuttavat karikatyyreiltä.

Kuvattu aikahan on siis vuosisadan eli 1900-luvun alkua, mutta kirjoitettu puolen vuosisadan päästä, joten siinä mielessä kirja ei kelpaa aikalaiskuvaukseksi samalla tasolla kuin vaikkapa Kauppis-Heikin tai Santeri Alkion teokset. Tämä on pikemmin historiallinen romaani lähihistoriasta.

Edistyksen akanvirtaa edustavat kirjassa vanhoillisten ohella myös muualta tulleet järvenlaskijat, jotka saarnaavat aikanaan varsin kuuluisan Ingersollin jumalatonta oppia ja saavat perustettua työväenyhdistyksen.

Itse kirjan sankarikaan ei ole mikään hurskauden perikuva, mutta kunnioittaa toki perinteistä uskoa ja on tietenkin parempi kristitty kuin papit, jotka lopulta ymmärtävätkin asian.

Niinpä se sitten tuli, tämä nykyaika myös tuolle römpsänperälle, joka oli aikoinaan kovin nuivasti ja epäillen ottanut vastaan Amerikan miehen ja hänen kummallisen perheensä.

Mies vaimoineen poistui aikanaan kummallisen arvoituksellisesti yötä myöten ja kenellekään puhumatta, automobiilillään ja jatkoi matkaa kaiketi takaisin Amerikkaan. Mutta kylässä oli valistus viritetty, vaihtotalous perustettu ja vauraus turvattu uuden viljelysmaan kautta.

Sellainen oli hän, etäisten laaksojen mies, siellä Pohjanmaalla.

 

What do you want to do ?

New mail