Huutavan ääni

 

Filippiikki

 

Mikko Paunio (Mika Rantanen, piirrokset), Hourulan väen ilmastovallankumous, 2020, 120 s.

 

Lääkintöneuvos, dosentti Mikko Paunio on jo kauan ollut tunnettu vihreän liikkeen kriitikko. Hän on toiminut merkittävissä alansa asiantuntijatehtävissä, sekä Suomessa että Amerikassa ja julkaissut suuren määrän tutkimuksia. Netissä Paunio kommentoi ahkerasti ajan ilmiöitä oman alansa näkökulmasta ja laajemminkin.

Vihreän valheen ensimmäinen laitos ilmestyi jo vuonna 1991 ja sen jälkeen on tullut päivitettyjä versioita. Niitä voinee lähinnä nimittää pamfleteiksi, vaikka lähdeapparaatti on kyllä mukana. Niin on tässäkin kirjassa, jota yleisen sävynsä vuoksi ehkä kannattaa kutsua pikemmin filippiikiksi.

Tyylilajissa ei sinänsä ole mitään vikaa. Ei vihreiden suinkaan kannata ihmetellä sitä, että he herättävät kiukkua ja se heidän on myös syytä kestää aikuisten ihmisten lailla.

Kyllä kritiikkiä tarvitaan aina, kun kerran länsimaissa ollaan. Ei siitä osattomaksi saa jäädä edes islam lieveilmiöineen. Ja uskonnollista ajatteluahan vihreässä liikkeessäkin on runsaasti. Jos me sellaisen edessä taivumme vain nyökyttelemään, on se karhunpalvelus itse liikkeelle ja vaarallinen oire koko yhteiskunnan henkisestä tilasta.

No, Paunio ei ainakaan tähän syyllisty. Lukiessa tulee mieleen nimimerkki Tiituksen pakina Kommunistien kokous Pöllölässä, paitsi että Paunio ruoskii kohdettaan kovemmin. Aihetta kyllä riittää, molemmissa tapauksissa, mitä ei muuksi muuta se, että molemmat liikkeet ovat peräti koko maailman pelastamisen asialla.

Hieman erikoisen sävyn kirjalle antaa se, että kirjoittaja keskittyy paljolti kuvailemaan vihreän liikkeen perustajien henkilökohtaista elämää ja toimia. Joskus asia hipoo jo argumentum ad hominem tasoa, mutta ei sentään sille vajoa. Kyllä nuo henkilöhistoriallisetkin seikat ovat tärkeitä tietää, mikäli haluaa ymmärtää kyseistä liikettä.

Vihreän liikkeen juuret ovat vankasti Saksan natsimenneisyydessä ja tuo kvasirationaalinen puoluehan viljeli ahkerasti kaiken maailman humpuukia ja esoteerisiä oppeja samaan aikaan kuin se tunnusti biologismia, jossa ihmisistäkin sekä tuli että piti tulla eläimiä -vieläpä petoja.

Natsit eivät tietenkään saaneet oppejaan mistään Siinain vuorelta yhtenä lähetyksenä. Kyllä Saksassa 1800-luvun lopulta lähtien versoi erittäin runsas irrationalismin kasvullisuus, jota etenkin George L. Mosse on kuvannut jo 1960-luvulla ilmestyneessä tärkeässä kirjassaan The Crisis of German Ideology. Intellectual Origins of Third Reich.

Kaikki mahdollinen huuhaa oli jo tuohon aikaan tuossa rationalismin ihmemaassa liikkeellä, veganismista ja rokotuksen vastustamisesta hengentieteeseen, frenologiaan ja ns. tieteelliseen fysionomiaan. Uuspakanuus oli vahva virtaus ja sehän synkkasi mukavasti ”rohkeiden” esihistorian tukintojen kanssa. Rotuopit kuuluivat luonnostaan ajan biologiaan, mutta niistä kehiteltiin sitten vapaasti poliittisia tulkintoja, kun ilmapiiri oli mikä oli.

Paunio ei mene kansallissosialismia kauemmas, mutta toteaa lyhyesti, että puolueen aatteessa vihreillä arvoilla oli vahva sijansa ja sen sisärenkaasta kolmasosa oli steineristejä eli ns. biodynaamisten oppien kannattajia. Saksan vihreässä liikkeessä oli sitten keskeisiä henkilöitä, jotka siirsivät oppinsa suoraan uuteen, vihreään liikkeeseen.

No, tässähän voi nähdä jonkinlaisen successio apostolican, mutta eihän ole sopivaa leimata toista liikettä sen kontaktien perusteella (guilt by association). Ei se ole tarpeenkaan, sillä vihreä liike on ihan itse kompromettoinut itsensä mitä runsaimmin: Se, että hiilidioksiditon ydinvoima ei maailman vihreille kelpaa, vaikka se on ainoa realistinen keino vähentää hiilidioksidipäästöjä, kertoo mielestäni kaiken tämän päivän ympäristökeskustelusta toteaa Paunio. Eipähän tuohon ole mitään lisättävää.

Kuten kommunismi aikoinaan, yrittäessään vapauttaa maailman kansat kapitaalin pakkovallasta, sulki heidät sen sijaan isompiin ja pienempiin vankiloihin, niin myös rationaalista ajattelua karttava (sen ylittävä…) vihreä liike on saanut aikaan pahoja ympäristötuhoja ja olemme luultavasti nähneet vasta kehityksen alkua.

Poliittisilla päätöksillä on, kuten aikoinaan kommunistien parissa, myös vihreän liikkeen piirissä yritetty tehdä mahdotonta mahdottomaksi esimerkiksi päättämällä, että muoviroskat on kierrätettävä eikä poltettava. Seurauksena poli niiden dumppaaminen kehitysmaihin, joissa ne aikaansaivat suoranaisen tsunamin.

Nyt, kun asia on valjennut, odotamme sen pian huuhtovan omia rantojamme. Polttaminenkaan kun ei nyt vain käy laatuun. Palmuöljyn säätäminen poliittisilla päätöksillä ekologisesti kestäväksi liikenteen polttoaineeksi alkoi jo vakavasti uhata aarniometsiä ja lienee pakko pian lopettaa.

Oma lukunsa on hyökkäys Suomen metsäteollisuutta vastaan, pyrkimyksellä tehdä maamme rajojen sisäpuolinen alue niin sanotusti hiilineutraaliksi. Käytännössähän tämä palvelee vain saastumisen lisäämistä maailmassa, heti noiden rajojen takana.

Vihreän liikkeen synnit ovat monet ja sen kannattajat ovat yhtä naurettavia kuin vaarallisiakin korvatessaan ajattelun hyvesignaloinnilla. Mutta kukapa tässä maailmassa olisi täydellinen, voidaan kysyä.

Siitä ei olekaan kysymys. Asian pimeä puoli on siinä totalitaarisessa ajattelussa, jonka mukaan toisinajattelu on yksinkertaisesti estettävä, kun totuus kerran on tiedossa -kaikessa simppelissä kauneudessaan.

Paunio on saanut maistaa noiden farisealaisten ylenkatseella höystettyä sensuuria. Hänen kirjoituksiaan, jotka joskus ovat ilmeisesti olleet hyvinkin tärkeitä ja perusteltuja, on ollut vaikeaa tai mahdotonta tulla julkaistuiksi Suomessa, jossa jokainen toimittaja katsoo jo virkansa puolesta hallitsevansa totuutta.

Ulkomailla Paunio on esiin tuomiensa dokumenttien perusteella arvioiden, saattanut vaikuttaa hyvinkin merkittäviin poliittisiin päätöksiin, jotka ovat parantaneet kansanterveyttä miljoonien ihmisten kohdalla.

Kukaan ei tunnetusti ole profeetta omalla maallaan. Luulen, että kirjoittajan varsin kiukkuinen sävy liittyy siihen epäoikeudenmukaiseen kohteluun, jota hän on saanut kokea niiden taholta, jotka ovat halunneet suojata perusteettomia käsityksiään rationaaliselta kritiikiltä.

Mahtaneeko tämä kirja asiain tilaa muuttaa, en tiedä. Itse olisin ainakin valinnut toisenlaisen formaatin, vaikka hauskahan itse kirja on ja aina siitä jotakin oppii. Suosittelen sitä ainakin kaikille vihreille.

What do you want to do ?

New mail