Historia palaa

 Saimaan laivasto

Pertti Koistinen, Sinisen lipun sotalaivat. Ristiinan kuninkaalliset tykkijollat 1790-1808. Ristiina miltaria ry 1999. 19 s.

Kamarineuvos Pertti ”Petrus” Koistinen oli merkittävä historian harrastaja, jonka mielenkiinto kohdistui etenkin Saimaan laivoihin. Tätä vihkosta varten hän on käyttänyt sekä tutkimuskirjallisuutta että hieman alkuperäislähteitäkin.

Sotaisiin tarkoituksiin veneitä ja pieniä laivoja lienee Saimaalla käytetty niin sanotusti maailman sivu. Olavinlinnan piiritystäkin varten Pietari Suuri rakennutti Lappeenrannassa 30 lotjaa.

Turun rauhan 1743 raja kulki Saimaan halki ja ennen pitkää ymmärrettiin puolin ja toisin, että vesistö tarjosi sekä tehokkaan esteen sille, jolla ei ollut käytössään aluksia että suuria mahdollisuuksia järvilaivastolle, josta lähteissä joskus käytettiin myös nimitystä järvitykistö (sjöartilleri).

Venäläisillä oli jo ennen Kustaa III:n sotaa Lappeenrannassa 24 aluksen laivasto vuonna 1780 ja sodan aikana ja sen jälkeen se paisui vielä moninkertaiseksi. Enimmillään erilaisia paatteja oli lähes 80 kappaletta, joukossa yksi suurikin.

Tehokkain ja nykyaikaisin pikku sotalaiva oli molemmin puolin F.H. af Chapmanin kehittämä ns. tykkijolla, joka ei itse asiassa ollut mikään jolla, vaan jopa lähes 20 metriä pitkä soutu- ja purjealus. Sen tehokkain ase oli 12-24 naulan tykki. Kun sillä ammuttiin, heilahti koko alus taaksepäin ja toimi siis kokonaisuudessaan rekyylinvaimentajana. Pääase painoi peräti 6,6 tonnia, kertoo Koistinen. Sen kantama oli 600-700 metriä –massiiviset kuulat lensivät veden pintaa hipoen ja ”voileipinä” pomppien.

Lisäksi tykkijollassa saattoi olla kaksikin nikhakaa eli pientä 2 naulan tykkiä. Sellaisia on muuten taas hiljattain rakennettu tuon aikakauden elävöittämiseksi ja historiatietoisuuden lisäämiseksi. Totean ohi mennen, että tarpeeksi suurella ruutipanoksella (250-400 g.) ladattuna tuollainenkin tykki laukeaa varsin juhlallisesti ja hyppää taaksepäin.

Koistisen kirja alkaa jostakin syystä vasta Kustaan sodan loppuvaiheesta ja syynä on ilmeisesti keskittyminen nimenomaan Ristiinan laivastoon. Meillähän tämä erikoistuminen osataan.

Ristiinassa oli laivastoasema, kuten myös Varkaudessa (Laivanlinna). Molemmissa oli rauhan aikana 50 värvättyä miestä. Ristiinan alukset olivat kuusi 7-airoparista ja kaksi 5-airoparista tykkijollaa sekä kaksi talonpoikaisvenettä huoltoa varten.

Aseistuksena Ristiinan matruuseilla oli messinkipannalla ja töyhdöllä varustettu lierihattu, verkatakki, hihallinen röijy, kaulaliina, nahkahousut, verkasäärystimet, viitta ja vasikannahkainen reppu. Henkilökohtaisina aseina olivat vuoden 1744 mallinen musketti pistimineen ja messinkikahvainen hukari eli lyhyt miekka.

Vuoden 1796 saaristolaivaston muonajärjestyksen mukaan miehistön ruoka noudatti kolmen päivän kiertoa: ensimmäisenä päivänä saatiin aamulla 25 g. silliä ja ryyppy viinaa (4,15 cl), päivällä lihaa 78 g. jaherneitä 0,25 l. eli siis kai keittoa sekä kauraryynejä (puurona) 0,25 l., viinaa kulautettiin taas 4,15 cl. Illalla saatiin voita 27 g., ohraryynejä 0,75 g. (siis puuroa), ja viinaa 4,15 cl. Kuivaa leipää oli tarjolla päivittäin 260 g. ja suolaa enintään 13 g. Kahtena seuraavana päivinä ruoka-aineet hieman vaihtelivat.

Luulen, ettei tämä menyy mikään huono ollut ajan oloissa. Voi ja kolme viinaryyppyä päivittäin viittaavat pikemminkin jo pieneen ylellisyyteen. Ehkäpä palvelusaika ei nyt ihan kotioloja voittanut, mutta tuskin joka torpassa aina yhtä hyvin syötiin. -Vaikka tuskinpa syötiin aina Saimaan laivastossakaan, siis käytännössä. Teoria ja käytäntö ovat näissä asioissa tunnetusti usein poikenneet toisistaan.

Ristiinan laivat eivät kovinkaan paljon taisteluihin osallistuneet. Kustaa IV Aadolfin ja kuningatar Fredrikan vieraillessa Ristiinassa vuonna 1802 ne sentään ampuivat asiaankuuluvat kunnialaukaukset.

Ristiinan laivojen tärkein sotilaallinen offensiivi oli hyökkäys Partakoskelle, jota varten kaksi pienempää tykkijollaa vedettiin jopa koskesta ylös. Muualla Saimaalla tykkijollat suorittivat suuriakin operaatioita, joihin kuului muun muassa suuri perääntymisretki Puumalasta vihollisen alueen kautta Haukivedelle ja parikin meritaistelua venäläisiä tykkijollia vastaan Savonlinnan seudulla.

”Järvitykistön” suurin merkitys lienee ollut liikkuvana tulivoimana estämässä vihollisen liikkeitä ja huoltamassa omia joukkoja. Tunnettu navy in being –periaate esti myös molempia osapuolia sijoittamasta tärkeitä kohteita liikkuvien ja tulivoimaisten pikku sotalaivojen ulottuville.

Venäläiset hoksasivat heti Kustaan sodan jälkeen, että he tarvitsivat vihollisen laivastolta ja pattereilta suojassa olevan kanavareitin Savonlinnan ja Lappeenrannan välille ja sellainen rakennettiinkin itsensä Aleksandr Suvorovin johdolla heti sodan jälkeen. Sulkavan Telakanava on tämän reitin tunnetuin jäänne tänä päivänä. Muita ovat Kukonharju ja Käyhkää. Alun perin luetteloon kuului myös Kutvele, joka nykyään on melkoinen, syväväylällä sijaitseva salmi, joka erottaa Kyläniemen mantereesta Suur-Saimaalla.

Nythän tätä kanavareittiä ollaan ehostamassa turistikäyttöön suomalais-venäläisen Suvorovways –EU-projektin voimin. Menneisyyttä ja historiatietoisuutta herätellään ja se antanee myös tälle kehitysalueeksi vaipumassa olevalle kulmakunnalle uutta omanarvontuntoa ja uskoa omaan merkitykseen, etten sanoisi erinomaisuuteen, mikä ei myöskään ole huono ilmaus.

Vähemmän tunnettu, kuin Suvorovin kanavien olemassaolo, on se Koistisen kertoma asia, että myös Suomen puolella suunniteltiin kanavareittiä, joka olisi kulkenut Sulkavan kirkonkylästä Alanteelta Haukivedelle ,Kuha-, Lahna-, ja Kolkonjärvien sekä Kolkonjoen kautta

Vuonna 1808 syttyi kuitenkin sota. Vihollinen, joka saattoi käyttää hyväkseen G.M. Sprengtportenin asiantuntemusta, hyökkäsi talvella, jolloin ei tarvinnut pelätä enempää järvitykistöä kuin Ruotsin avomeri- tai rannikkolaivastoakaan. Sekä Ristiinan että Varkauden (Laivanlinnan) alukset poltettiin ja tykit joko naulattiin tai otettiin perääntyvän armeijan mukaan.

Yksi nikhaka näyttää löytäneen tiensä Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan hallituksen huoneeseen. Varmuuden vuoksi se on deaktivoitu. Koistisen kirjasessa on siitä kuva.

Mutta ei hätää, Sulkavalla päämajaansa pitävä Tykkipursiyhdistys ry on vanhojen piirustusten mukaisesti teettänyt uuden nikhaka-luokan 2-naulaisen tykin, jota on jo menestyksellisesti kokeiltu.

Luulen, että ns. Vanhan Suomen aika etenkin vuosien 1743-1812 osalta, joka täällä vanhalla rajaseudulla oli jo onnellisesti unohdettu, palaa pikku hiljaa taas tietoisuuteen, kun tykit taas alkavat puhua ja ruuti palaa. 

Seuraava suuri spektaakkeli tapahtuu 22.5.2021 Laitaatsillassa, jossa vuonna 1789 käyty taistelu uusitaan jälleen, runsaan jalkaväen ja tykistön voimin.

Aikoinaan myös koko sodan varsinainen syyllinen, kuningas Kustaa III osallistui taisteluun pasteeraamalla kapean salmen länsirannalla ja vaarantamalla siis kalliina pidetyn henkensä. Hän ilmestyy jälleen paikalle ja on odotettavissa, että koko tapahtumasta muodostuu merkittävä kansanjuhla huolimatta uudesta mahtavasta sillasta, joka nyt ylittää salmen.