keskiviikko 9. joulukuuta 2020

Aukot tiedoissa eli uskonnollis-tieteellinen riita

 

What do you want to do ?
New mail

Paradigma on pantu ja pysyy

 

Matti Leisola, Evoluutiouskon ihmemaassa. Datakirja 2018, 267 s.

 

V.I. Uljanov oli aikoinaan kovin suutuksissaan Aleksandr Bogdanoville ja muille ”jumalanrakentajille”, jotka eivät oikein tyytyneet hänen tulkintaansa marxilaisuudesta, vaan katsoivat, että uusimmat fysiikan teoriat eivät enää tyytyneet siihen mekanistiseen malliin, jolle Marx oli ajattelunsa perustanut. Asiaa ei auttanut edes se, että Marx otti avuksi Hegelin ja kehitti hänen dialektiikkansa avulla maailmasta eräänlaisen hyppivän mallin, jossa ristiriitakin kuului asiaan olennaisena elementtinä.

Mahtipontisessa ja epiteettejä vilisevässä kirjassaan Materialismi ja empiriokritisismi Lenin sitten torjui modernin fysiikan teoriat sillä yksinkertaisella perusteella, että johdonmukaisesti sovellettuina ne johtaisivat vapauden ja siis kenties hengen, jonkinlaisen jumaluuden olettamiseen. Niinpä siis viime kädessä Ernst Machin ja Richard Avenariuksen ajattelu kätki sisäänsä pappispimityksen. Enempää ei toki tarvittukaan moisten ajatusten torjumiseksi.

Marxismin leniniläinen muoto tuli sitten Venäjällä kansalaisuskonnoksi ja sen merkitys oli vielä hiljattain niin valtava, että sen uskominen tuntuu nykyään lähes mahdottomalta. Marxismi-leninismi eli leniniläinen marxilaisuus oli supertiede, joka hallitsi kaikkia varsinaisia tieteitä. Jälkimmäisten oli alistettava tuloksensa edelliselle ja käytännössä se tarkoitti jokaiseen tieteelliseen teokseen pitkää lukua täynnä Lenin-sitaatteja, joissa todistettiin johtopäätösten oikeaoppisuus myös tuon ihmiskunnan suurimman teorian kautta.

Tieteen kannalta kyseessä oli tietenkin pakkopaita ja tunnettua on, miten tuo supertiede muodostui uusien ajatusten ja jarruksi esimerkiksi perinnöllisyystieteen, psykologian, sosiologian ja kybernetiikan alalla. Fysiikassa sen vaikutus ohitettiin sattuneesta syystä, kun käytännön tarpeet vaativat ydinaseen kehittämistä, toimipa se teoriassa tai ei.

Marxilais-leniniläinen supertiede on vain yksi esimerkki paradigman vaikutuksesta tieteessä. Paradigma on se yleinen periaate, jonka mukaisesti tiede toimii ja johon se luottaa huolimatta siitä, ettei pystykään selittämään kaikkea.

Tiede ei kuitenkaan voi ohittaa niitä puutteellisuuksia ja ristiriitoja, joita tutkimustulokset yhä uudelleen sisältävät ja kun niitä kertyy tarpeeksi, seuraa murros, vallankumous myös itse tieteessä. Suhteellisuusteorian hyväksyminen oli yksi tällainen vallankumous, joka suisti mekanistisen ajattelun valtaistuimeltaan, vaikka kyseessä sentään oli teoria, joka oli saanut osakseen monien tiedemiespolvien hartaan kunnioituksen, jollaista englannin kielessä kutsutaan sanalla awe.

Marxilaisessa supertieteessä kaikki, menneisyydestä tulevaisuuteen oli selitetty jo ennakolta ja tiedemiesten tarvitsi itse asiassa vain osoittaa, miten teoria toteutui käytännössä. Samaan tapaanhan toimivat myös keskiajan oppineet, joille tiede ei ollut mitään uuden etsintää, vaan sen ymmärtämistä, mitä ilmoitus tarkoitti konkreettisessa maailmassa.

Niinpä poliittiset propagandistit valistivat kansaa vapauttaakseen sen taikauskosta ja muusta pimeydestä. Vladimir Voinovitšin mainioissa Ivan Tšonkin-kirjoissa on asiasta esimerkkejä. Kun poliittinen ohjaaja (politruk) luennoi sotilaille siitä, miten työ oli kerran tehnyt apinasta ihmisen, kysyi yksinkertainen, mutta lahjomaton kunnon sotamies Tšonkin, millä alalla tuo apina oli työskennelyt (kem on rabotal?).

Tässähän menivät politrukilta jauhot suuhun ja sama koski toista kysymystä: Entäs, kun minun hevosenikin työskentelee, tuleeko siitäkin ihminen?

Politrukki tietenkin suuttui edustamansa korkeamman totuuden puolesta, vaikka joutuikin sittemmin järkytyksekseen havaitsemaan, että taistelun jälkeen löydetyn kuolleen hevosen kavion vierestä löytyi kirje, jossa luki: jos kaadun, pitäkää minua kommunistina!

Kehitysoppi on alue, jossa valtava määrä asioita selitetään parin aivan alkeellisen tekijän avulla. Luonnollinen valinta, sopivimpien eloonjääminen yhdessä elävien olentojen valtavan sikiävyyden kanssa selittää lajien runsauden ja niiden kehittymisen alemmista kantamuodoista.

Miten nuo kaikkein alimmat kantamuodot eli elämä itse on syntynyt, ei ole oikeastaan kysymys eikä mikään. Sen ratkaiseminen ei anna meille eväitä konkreettisten ongelmien ratkaisemiseen. Voidaan lähteä siitä, että vuosimiljoonien aikana erilaiset energiasysäykset ovat synnyttäneet elämän, joka on siitä pitäen yhä monimutkaistunut, katsoo paradigmamme.

Onhan elämän alku saattanut tulla kaukaa avaruudesta, mutta se ei auta asiaa mitenkään, sillä ymmärtämättä jää, miten se on siellä alun perin syntynyt.

Kosmologiaan ja elämän syntyyn kuuluvat kysymykset ovat luultavasti jokapäiväisen elämämme kannalta aivan merkityksettömiä ja niitä koskevien teorioiden kehittäjillä on melkoinen runoilijan vapaus, koska mikään virhe ei aiheuta käytännön onnettomuuksia. On vain saatava asioista muodostettua ristiriidaton kokonaisuus.

Niinpä luulisi, että tällä alalla vallitsee herttainen sopusointu eri teorioiden kannattajien välillä. Mikäli jossakin teoriassa on ristiriitoja tai sen selittävyydessä aukkoja, niihin voi ystävällisesti viitata ja saada vastineeksi kiitoskirjeen aiheellisen ja siis hyödyllisen kritiikin johdosta.

Näin ei asia kuitenkaan ole. Yllättävää kyllä, juuri tällä alalla vallitsee mitä hurjin furor theologicus. Oikeaoppisuutta puolustavat esimerkiksi monet biologit erilaisin argumentein ja vielä useammat ei-biologit ilman mitään argumentteja, viitaten vain paradigmaan ja auktoriteetteihin.

Enempää nyt ei kai yleensä voi maallikoilta vaatiakaan, mutta ainakin heiltä voisi odottaa suvaitsevaista suhtautumista siihen, että monet alan huippuammattilaiset eivät ole lainkaan tyytyväisiä vallitsevaan paradigmaan ja viittaavat suuriin ongelmiin sen selittävyydessä.

Nimenomaan darvinistinen kehitysoppi on aivan ilmeisesti kykenemätön selittämään hyvin monia asioita elollisten olentojen kehityksessä, alkaen jo itse informaation synnystä, mikä on vastoin fysiikan yleisiä periaatteita eli termodynamiikan toista pääsääntöä, joka kertoo epäjärjestyksen, entropian, kasvavan.

Kun monet hyvin merkittävät biologit ovat nostaneet tällaisia asioita esille ja puhuneet vallitsevan paradigman riittämättömyydestä, on vastapuolella usein selitetty, että he turvautuvat siis jumalaan, jota pilkallisetsi nimitetään myös aukkojen jumalaksi, koska sitä tarvitaan selittämään teorian aukkoja.

On hyvin ymmärrettävää, että naturalistinen peruskatsomus, joka suhtautuu uskontoon yhtä suvaitsemattomasti kuin Lenin aikoinaan, ei suostu mitään jumaluutta olettamaan. Se ei kuitenkaan ole hyväksyttävä syy hylätä niitä argumentteja, joita paradigman arvostelijoilla on puolellaan.

Richard Dawkinsin kaltaisten populaarien ateistien vuodattamat madonluvut darvinismin kriitikoille ovatkin mitä ymmärrettävimpiä, mutta mitä sen sijaan on sanottava siitä, että evankelis-luterilainen kirkkomme näyttää hyvin pontevasti ryhtyneen saarnaamaan naturalistista oppia ja hyökkää kiivaasti sen kriitikoita vastaan?

Onhan siinä vettä Vantaassa virrannut siitä lähtien kun Mikko Juva kirjoitti väitöskirjansa naturalismin tulosta Suomeen ja uskonnollisuuden kriisistä sivistyneistön keskuudessa. Darvinismin vastustajasta kirkko onkin siirtynyt sen kritiikittömäksi puolustajaksi.

Asia on ilmeisesti ymmärrettävä maallistuneen kirkon loogisena, viimeisenä askeleena pois teismistä, joka on muodostunut kirkolle taakaksi. Niin sanotuissa sivistyneissä piireissä amerikkalaismallinen kreationismi ja niin sanottu ID (intelligent design) ovat kirosanoja, jotka karkottaisivat viimeisetkin sivistyneistön jäsenet, ajatellaan näköjään.

Se, ettei kirkon piirissä haluta ryhtyä sellaisiin älyllisiin ponnistuksiin, joita periaatteellinen keskustelu näistä asioista edellyttäisi on ymmärrettävää. Kapasiteetti ei välttämättä siihen edes riittäisi ja pelkkä alt rightin varjokin olisi kirkon omalle, oikeaoppiseen tieteellisyyteen sitoutuneelle imagolle myrkkyä. Kuten tiedetään, kirkkomme on ennen muuta edistyksellinen ja vastustaa kiivaasti kaikkea ei-vihreää, konservatiivista ja traditionaalista.

Vaikeampaa on sen sijaan ymmärtää, miten myös Helsingin yliopiston piirissä on suhtauduttu täysin kielteisesti kaikenlaiseen kehitysopin kritiikkiin sen sijaan, että olisi vastattu tieteellisiin argumentteihin toisilla tieteellisillä argumenteilla.

Se väite, että kyseessä olisi analogia väittelylle maan pyöreydestä tai litteydestä, ei ole tässä yhteydessä toimiva.

Tämän kirjan kirjoittaja on tiettävästi tunnustava kristitty, joskaan kirjasta ei saa itään vihjeitä siitä, mitä asia käytännössä tarkoittaa. Kirjasta ainakin selviää, että hän on oman alansa etevä ja kansainvälisesti tunnustettu asiantuntija ja sitä paitsi edustaa juuri sellaista intohimoa omaan alaansa, jota tavataan kaikilta merkittäviltä tiedemiehiltä.

En itse asiassa ymmärrä, millä tavalla jumaluuden olettaminen esimerkiksi elämän syntyä koskevissa asioissa lisäisi tai vähentäisi jotakin esimerkiksi raamatun Jumalaa koskevista uskomuksistamme. Luulen, että tilanne tässä on suunnilleen sama, kuin Leninin ja empiriokritisismin kohdalla: toisaalla paradigmaan halutaan uskoa huolimatta siitä, ettei se toimi kunnolla, toisaalla taas sitä ei suostuta hyväksymään, koska se toimii hyvin epätäydellisesti.

Historia osoittaa kuitenkin, että tieteessä ja jopa luonnontieteessä paradigmat tulevat ja menevät. Naturalistinen paradigma on tuskin yhtä heppoinen kuin postmodernit pilvilinnat, joiden romahtaminen ei viene montakaan vuosikymmentä mutta olisi hybristä olettaa, että me tiedämme ja ymmärrämme jo kaiken sellaisista asioista kuin elämän synty tai kosmologia. Vain helppoheikit sellaista väittävät.

49 kommenttia:

  1. Evoluutiobiologialla ei ole mitään tekemistä tämän täysin asiantuntemattoman kirjoituksen kanssa. Julistuksellista hömppää.

    VastaaPoista
  2. Matti Leisola on poikkeuksellisen vastenmielinen manipuloija, joka sovittaa sanomansa aina yleisön herkkäuskoisuuden mukaan. Jos kaikilla on varmuudella aivot narikassa, Leisola kertoo avoimesti, että maailma on vain kymmeniä tuhansia vuosia vanha ja vedenpaisumus oli historiallinen maailmanlaajuinen tulva. Muuten tällaiset asiat kierretään. Leisolan itsekehu on myös fenomenaalista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Argumentum ad hominem se pelaa missä vaan. Taso näyttää olevan juuri tämä, minkä kyllä arvasin, mutta kiinnostaahan se katsoa, miten paljon tätä populaa löytyy.

      Poista
    2. Niin, onkos se maailma kymmeniä tuhansia vai miljardeja vuosia vanha, ja miksi asiasta ei voi avoimesti puhua?

      Poista
    3. Sepä se. Objektiivista tiedettä on mahdotonta tehdä, koska on oltava jokin lähtöoletus josta edetä.
      Oletus Jumalasta maailmankaikkeuden luojana perustuu uskoon, se on helppo ymmärtää. Mutta uskoon perustuva on Jumalan poissulkevakin selitys. Lisäksi on täysin mahdotonta tietää minkä mekanismin kautta elämä olisi alkujaan syntynyt kymmeniä miĺjardeja vuosia sitten, saati kokeellisesti toistaa ja todistaa, ollakseen tieteellistä.
      Leisola alansa huippuasiantuntijana on nolannut naturalistisen tieteen edustajat jo sillä, että on kumonnut naurettavana teorian, jolla esimerkiksi kouluopetuksessa maailmankaikkeuden synty selitetään. Mutta nykyäänhän koulukirjoissa näyttää menevän faktoina läpi mitä mielikuvituksellisimmat asiat.
      Tieteellä on siis omat fariseuksensa, jotka syystä että joutuvat itse totuuden valokeilaan, hyökkäävät raivolla toisinajattelijoita vastaan.
      Kysymys on Raamatun Jumalasta, jota Leisola siis tunnustaa ja se tuntuu olevan liian kova pala purtavaksi näinä suvaitsevaisuuden aikoina.

      Poista
  3. Vulgaaripositivistinen ateismi on kaiken jumaluskovaisuuden vahvin ja viimeinen kannattelija. Ihmisjärjellä on tosiaankin monia muotoja, ja myös se erityinen järjen muoto, joka on saanut ilmauksensa tieteessä, on ollut aikojen varrella muuttuva. Jumalatkin elävät ikuisesti niitä vastustavien mielissä.

    Itseäni surettaa, tai oikeastaan ihan hirvittääkin se, miten vähän tämäkään aika itse ihmisestä piittaa. Juuri mikään siitä mikä lajinkehityksen ymmärtämiseksi olisi tärkeää -- kuten sosiaalisesti sitovia alkulaumoja organisoineen "vallan" miljoonien vuosien metamorfoosi kokemukseksi yksilöllisestä "tahdosta" -- ei tunnu saavan mitään sijaa keskusteluissamme.

    Yksinkertaisiakaan sosiologian perusasioita -- että on olemassa yhteisövoimia, yhteisöominaisuuksia ja yhteisöilmiöitä, jotka eivät ole palautettavissa yksilöiden ominaisuuksiin ja pyrkimyksiin -- ei yleisesti ymmärretä. Ihmiset elävät vain omien korviensa välissä ja käyttävät heille opetettuja sanoja näkemättä peilistään että ovat muuttuneet Pavlovin koiriksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ainahan ihmisellä omistajansa on, taluttamassa kahleketjusta. Ja nyt minäitte nostattamassa itseään hiuksista ihannetta kohti. Tukan kohentamisen lisäksi jokanaisen ulotttuvilla on rakentaa kynsiään. Miehet taas kiskovat lisäsafkaa teräsmiehistymiseksi. Loput on dna:aata.

      Surkea loppu, ei ole mitä ostaa. No kuvia voi piirrättää iholle.

      Ihana kulttuurimuoto tämä kamakapitalismi nykyterhakkana. Kullasta ja hopeasta käy tasetekniikka, sen tulkintarunous. Esirippu kätkee talentiston metkut taviksilta. Opetetut "käyttävät heille opetettuja sanoja näkemättä peilistään että ovat muuttuneet Pavlovin koiriksi." Hyvä Oikkonen ! Jotenkin energisoit nousevan päivän mediapölyä pakenevaa työn ja jumalankaltaisuutensa vakavasti otttavaa ihmistä elämään ihmisiksi.

      Poista
  4. Ihminen on sellainen olento, joka tulee huonosti toimeen epävarmuuksien kanssa. Niille täytyy löytyä joku selitys, jonkinlainen vastaus. Tässä mielessä aukkojen jumala on hyvä ja osuva ilmaus. Sitä tietä selittämättömälle löytyy selitys, jolla tilkitään tietämyksen puutteen aukot, olipa vastaus sitten Jumala, Marxismi-Leninismi tai joku muu. Sillä menetelmällä kelpaa huonompikin selitys, jonka toimivuuden, todennettavuuden tai edes loogisuuden perään ei pahemmin kysellä, eikä ole tarpeenkaan kysellä, koska todellinen tarve oli vain päästä eroon epävarmuuden tuskasta.

    Jumala on selittävänä tekijänä erityisen hankala, koska hänestä ja hänen olemassaolostaan on lopultakin olemattoman vähän tietoa. On toki niitä, joiden mielestä Jumala on olemassa ja niitä, joiden mielestä mitään Jumalaa ei ole olemassa, mutta kumpikaan osapuoli ei pysty uskottavasti väitettään todistamaan. Ainakaan vastaani ei ole tullut mitään sellaista todistusta, joka kestäisi kriittistä tarkastelua. Sitten on vielä muutama savolainen, joiden mielestä voipi olla mutta vopi olla olemattakin. Omalta osaltani olen vahvasti taipuvainen tuohon savolaiseen vastaukseen konfutselaisin maustein, minkä voisi muotoilla vaikka niin, että emme tiedä mitään Jumalan olemassaolosta emmekä voikaan tietää, mutta on viisainta suhtautua hänen olemassaolonsa mahdollisuuteen kunnioittavasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En taitaisi asiaa viimeistä virkettä paremmin sanoa. (B. Pascal osasi.)

      Poista
  5. Jos jollain on elollisen elämän syntyä koskevia uusia ideoita ,niin tuokoon ne julkisuuteen arvioitavaksi.

    VastaaPoista
  6. "Marxismin leniniläinen muoto tuli sitten Venäjällä kansalaisuskonnoksi"

    Vaan kelpasipa sitä sitten olla tuon uskonnon pappi, suuri tai pieni, niinkuin hiirellä kaivautuneena oikein suureen tahkojuustoon!

    VastaaPoista
  7. Olen useinkin puolileikilläni sanonut, että sellaista jumalaa, jonka me pystymme kuvittelemaan, ei ainakaan ole olemassa.

    Toisaalta ihmettelen monien alan tiedemiesten väitettä, että nykyfysiikka ja kosmologia todistaisivat jumalan olemattomuuden.

    Outo väite. Heidän mukaansahan aluksi ei ollut yhtään mitään - ei aikaa, ei paikkaa, ei ainetta - ja sitten 13,8 miljardia vuotta sitten äkkiä, naps, olikin ihan kaikki.

    Tämä tietohan todistaa vain sen, että maailmankaikkeus joko syntyi tyhjästä ilman syytä tai sitten ei.

    Niinpä aina kun itse satun viittaamaan mahdollisuuten "jumalan" olemassaolosta, viittaan tuohon "eihin".

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuskin kukaan tutkija väittää ,etteikö ennen Big Bändiä olisi voinut olla jotakin . Ihmisille tarpeelliset käsitteet ,tyhjä ,syy, alku , loppu ja monet muut sanat eivät vain toimi kaukaisessa kosmologiassa eikä mikrokosmologiassa. Jumala sana ei selitä mitään. Ihminen, eikä mikään ihmistä viisaanpikaan avaruuden laji ei tule koskaan selvittämään maailman tai aineen olemusta.

      Poista
    2. Jos maailman kaikkeus ei voinut syntyä tyhjästä, niin miten sitten se Jumala syntyi, se kun on vielä monimutkaisempi peli?

      Poista
    3. Tästä Tapsan kommentista mie oikein tykkään. Saan aineksia keskusteluun mm pakanoiden kanssa, jotka joskus vallan kiihkeitä ovatkin omissa uskomuksissaan.

      Poista
    4. Ihmeen tajuaminen taitaa olla aika lailla aikaan ja kulttuuriin sodottu asia. Tällä hetkellä ihmeistä suurimpana ilmeisesti pidetään potkupallon lentorataa kerran jossakin (dedo de dios) tai "jumalan nenää", joka oli ilmestynyt jossakin naisten potkupallokisassa Suomessa. En tunne noita tarkemmin, mutta mielestäni vaikuttavat aika banaaleilta asioilta.

      Poista
    5. Pakko jatkaa vielä, että tietenkin tuo mystisyyden kokemus arkipäiväisen johdosta on tunnettu esim. zen-valaistumisessa. Asian harvinaisuus tuskin tekee siitä tässämielessä kiinnostavaa.

      Poista
    6. "sellaista jumalaa, jonka me pystymme kuvittelemaan, ei ainakaan ole olemassa."

      Tuo on monesti hyvän, nöyrän teologian lähtökohta: ei esitetä Jumalaa, joka on joka parin tai saarnamiehen taskussa, ns kolmen kyynerän jumalaa.

      Se on sitten seuraava kysymys, haluaako tuo Jumala ilmoittaa jotain itsestään. 

      Poista
  8. Thomas Carlyle totesi aikoinaan, että monien mielestä maailman luominen ei ole sen kummempaa kuin omenamunkin paistaminen. Itse asiassa jälkimmäinen onkin arvoituksellsempaa: miten hillo oikein on saatu sinne sisään?

    VastaaPoista
  9. "Niinpä luulisi, että tällä alalla vallitsee herttainen sopusointu eri teorioiden kannattajien välillä. ..Näin ei asia kuitenkaan ole. Yllättävää kyllä, juuri tällä alalla vallitsee mitä hurjin furor theologicus." 

    Kuten blogisti, professori emeritus, hyvin tietää eivät tieteessä (korkeakouluiissa) useimmiten riitele teoriat vaan tiedemiehet (ja -naiset) ts heidän uransa, maineensa, tutkimusrahoituksensa sekä muut intressinsä - valitettavasti; pelkään, että vilpittömät totuuden ja tiedon etsijät ovat vähemmistö ellei suorastaan uhanalainen laji nyky-yliopistoissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tärkeä näkökohta. Uralla eteneminen on nykyään tehty niin laumasta riippuvaksi, että hirvittää. Harva viitsii riskeerata. Sitten on vielä tämä opiskelijavetoinen mob rule, jota tännekin on yritetty importoida eikä ilman tuloksia. Ei 70-luku tämän pahempaa ollut lainkaan.

      Poista
    2. Onneksi voi lohduttautua sillä että kyse on "tieteestä".

      70-luvulla oli "tieteellinen sosialismi".

      Nykyään lähinnä "tieteellinen höpsismi" sekä joukko tieteeksi väitettyjä aloja jotka eivät olekaan tieteitä.

      Lisäksi on joukko harhoja.

      Onneksi henkilöön voi aina mennä - se on tuttua jo hyvin pitkältä ajalta.

      Poista
  10. Tuota "paradigman" käsitettä voisi vähän avata. Kun järjellä on monia muotoja, ja kun myös se erityinen muoto, joka on saanut ilmauksensa tieteessä, on ollut aikojen varrella muuttuva, niin "paradigma" on esimerkiksi juuri tuo aikalaistasolla vaikuttava järjen premissi, johon palautuu se kaikki minkä tiedollisesti valistuneet aikalaiset kokevat "totena".

    Esimerkiksi antiikin kreikkalaiset kokivat, että "syyt" sijoittuvat olioihin niiden ominaisuutena -- siis vähän samaan tapaan kuin me nyt voimme liittää hyvinkin kiinteästi tietyt adjektiivit kuvaamaan tiettyä olioita. Antiikin kreikkalaisille ajatusongelman muodosti jo se, että kun esine A pantiin isomman esineen B viereen, A oli "pieni", mutta vielä pienemmän esineen C rinnalla A oli "suuri". Kuinka sama A voi siis olla sekä pieni että suuri? -- No, koska A:ssa oli sisällä sekä pienuuden että suuruuden "idea", ja toinen noista näyttäytyi aina tilanteesta riippuen.

    Me uuden ajan eurooppalaiset elämme todellisuuden kohteita varsin vahvasti "objektivoivassa" tiedon maailmassa, jossa vaikutusvoimat, "syyt", jäsennetään olioiden ulkopuolisiksi tekijöiksi. Tämä "tieto" on pohjimmiltaan individualismimme projektio ulkomaailmaan -- "voiman" käsite on itsetietoisuuden tuote, ruumiintunnon projektio "ihmisestä riippumattomassa" todellisuudessa.

    "Paradigmat" ovat noin niinkuin tiedon- ja tieteenfilosofisesti ottaen tämänkaltaisia kognitiivisia perusvalintoja. Kaikki "tiedollinen" ajattelu on ensinnäkin kulttuurisidonnaista ja toisekseen kulloisenkin aikakauden mukaista.

    Jumalan olemassaoloa koskevista pohdiskeluista voitaisiin luopua ja keskittyä "olemassaolon" paradigmaattisiin ongelmiin. Ne ovat ratkaistavissa, ja ratkaisu tuo mukanaan sen, että ymmärrämme omien "tiedollisten" paradigmojemme, premissiemme, kultuuri- ja aikasidonnaisuuden. Ei tämän päivän "paras tieto" ole sen lopullisempaa kuin menneiden aikojenkaan paras tieto. Laadullisesti se on omanlaistaan. Esimerkiksi "alkuräjähdys" on laskennallinen ekstrapolaatio, joka toki kuljettaa mukanaan monia mahtailevia mielikuvia, joilla ei kuitenkaan ole juuri muuta kuin efektiivinen arvo.

    VastaaPoista
  11. Luin vuosia sittem Elisabeth Haichin kirjan Vihkimys, ja mietin olenko olemassa vai olenko arkussa katselemassa olemassaoloa.

    VastaaPoista
  12. Maailma on todella ihmeellinen systeemi, joten ei se ole voinut itsestään syntyä, mutta toisaalta onhan luoja aina luomaansa ihmeellisempi, joten ei kai sekään ole ilman aikojaan syntynyt jne.., jne..,

    Kun tuon ajatuksen on käynyt loppuun, niin sitten voikin kysyä, että kumma pani sen informaation niihin geeneihin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jumalan olemassaolosta tai olemattomuudesta voi jäädä suureen epävarmuuteen, mutta on sitten toinen näkökulma, josta voi olla lähes varma. Kun ajattelee niitä miljardeja galakseja joissa on miljardeja tähtiä joiden ympärillä pörrää miljardeja planeettoja jotka ovat olleet olemassa miljardeja vuosia ja sitten yhdellä planeetalla ilmestyy hetkeksi muutama kaveri, jotka julistavat tietävänsä Jumalan tahdon ja vaativat että heidän puheitaan pitää uskoa Jumalan mielipiteenä, on jokseenkin varmaa, että tällaisten kaverien mielen on vallannut pahemmanlaatuinen hybris, varsinkin kun he ovat keskenään jyrkästi eri mieltä siitä Jumalan mielipiteestä.

      Poista
    2. Mistäs tiedät, ettei noissa miljardeissa galakseissa ole samanlaisia kavereita. Ja entäpäs sitten, jos avaruusmatkailu tulee joskus mahdolliseksi ja havaitaan, että nämä käsitykset ovat yllättävän samankaltaisia...

      Poista
    3. Palataan asiaan sitten, kun avaruusmatkailu on tullut mahdolliseksi, jos osoittautuu että nämä Jumalan tahdon tietäjäksi julistautuvat ovt kutakuinkin samaa mieltä. Siihen asti meillä on käytettävissämme vain nämä tällä maapallolla elävät ja heidän mielipiteensä Jumalan tahdosta ja suhtautumisesta erilaisiin asioihin menevät keskenään vahvasti ristiin.

      Poista
  13. Niin, ei tässä teologiaa tarkoitettukaan ruveta penkomaan. Leisola kuvaa keskustelua ja sen tasoa ja se on aika kiinnostava ja hiemn ylättäväkin tarina.

    VastaaPoista
  14. Leisolan ja muiden kreationistien tapa sekoittaa geneettinen informaatio semanttiseen informaatioon on vain noloa, ei sen enempää. Kopioitumiseen virheineen ei sisälly sen kummempia "merkityksiä" ellei niitä valmiiksi oleteta.

    Semanttinen informaatio tarvitsee elämän syntyäkseen, mutta elämä ei tarvitse syntyäkseen semanttista informaatiota. Elämä on itseään jäljentävien hiiliyhdisteiden kemiaa. Eikä elämässä ole mitään niin mutkikasta, että siihen erityinen suunnittelija tarvittaisiin. Bakteerimoottorit ja muut esimerkit on kumottu kauan sitten.

    "Kaikki" ei tietenkään johdu luonnonvalinnasta. Innokkaimpien adaptationistien ongelma on siinä, että he eivät kiinnitä riittävästi huomiota energianvaihduntaan. Lisääntyjän pitää välillä syödäkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja merkityksiä on tietenkin olemassa. Joku tässäkin ketjussa ymmärtää kirjoitetun kommenttini samoin kuin minäkin. Kissani ei ymmärrä, vaikka puhuttuja kommenttejani saattaa joskus ymmärtääkin.

      Poista
  15. Juuri olin ennen blogistin kommenttia kirjoittamassa kokoavaa kommenttia, että blogin varsinainen ydin ei ollut Jumalan olemassaolo vaan tieteen vapaus ts voidaanko akateemisessa keskustelussa tuoda esiin vallitsevasta paradigmasta poikkeavia ajatuksia vai ovatko ne tabuja ellei peräti ajatusrikoksia.

    Leisola ainakin pyrkii tieteelliseen keskusteluun - toki omasta esiymmärryksestään lähtien. Hänen kaltaistensa merkitys on siinä, että he haastavat vallitsevan paradigman perustelemaan kantansa parempi.

    Kun en ole matemaattis-luonnontieteilijä asia ei ole minulle henkilökohtaisesti tärkeeä: miksei Jumala ole voinut luoda evoluution avulla. Jotenkin tuntuu paljon enemmän majesteettisemmalta ajatuksselta, että Hän on satoja miljardeja vuosia aikaisemmin pannut alulle jonkin kehityskulun, joka on jatkunut ja jatkunut...(Perhana, teologiaksi meni).

    VastaaPoista
  16. Hieno kirjoitus sivistyneistön sisäisistä, pitkäaikaisista puutteellisuuksista. Olen yhtä mieltä TV:n kanssa siitä, etteivät "maallikoiden" jos kohta eivät aina koulutettujenkaan pysyminen poteroissaan ja sieltä karkea yksipuolinen huutelu edistä asioiden/ilmiöiden kattavaa tarkastelua. Onhan miltei anteeksiantamaton paradoksi väittää tutkivansa maailmaa ja samalla vaientaa vastakkaiset äänenpainot.

    Toisaalta jatkaisinkin aatosta siten, ettei elämässä viisas tarvitse kirjoja eikä muodollista curriculumia. Esimerkiksi käyköön useat idän pyhät, jotka jakoivat neuvoja, lohdutusta ja tukivat horjuvia. Tai jos pyhyys koetaan liian abstraktiksi termiksi, riittävätkö lukuisat tunnetut yksinkertaisista oloista lähteneet starets'it (ohjaajavanhukset)?

    Elämän tarkasteleminen ja ilmiöiden havainnointi sydämen sivistyksellä ja armontäyteisyydellä, yhdessä ja/tai ilman muodollista koulua, saattaa nimittäin lähestyä todellisuutta tarkemmin kuin mikään kaava, tieteellinen selitysmalli saati jokin opinala. Vahvasti olen itse alati ohjastanut, etteivät nämä kaksi tapaa tarkastella ilmiöitä - ja konkreettisimmillaan, jos niin halutaan, kreationismi ynnä evoluutio - todellisuudessa äärimmillään sulje toisiaan pois. Molemmathan pyrkivät kuvaamaan elämän ja elon ainutlaatuisuutta niillä tavoilla ja välineillä, joita meillä vajavaisina olentoina on hyödynnettävissä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kysymykset erilaisten tutkimusohjelmien vapaasta keskustelusta ovat tietenkin tärkeitä.

      Tutkijat eivät kuitenkaan voi keskustella ohjelmasta, joka yrittää selittää kaiken sillä, että joku tai jokin "loi" tai "suunnitteli" kaiken; selittämättä, miten luoja itse kehittyi.

      Evoluutiobiologiassa keskustellaan tavattoman paljon ja kiihkeästi, myös elämän alkuperästä. Viime aikoina on vallannut jonkin verran alaa ajatus, että atp saattaisi olla jopa rna:n edellytys.

      ATP on tennisjärjestö ja DNA on tietoliikenneoperaattori. Kielenhuoltajat kai suosittelevat, että molekyylit kirjoitetaan pienin kirjaimin. Kiistaa on tästäkin.

      Poista
  17. Mielenkiintoinen blogi. Aihehan taisi varsinaisesti olla väitteistä ja niiden perusteluista. Mutta kuitenkin:

    ”Nimenomaan darvinistinen kehitysoppi on aivan ilmeisesti kykenemätön selittämään hyvin monia asioita elollisten olentojen kehityksessä, alkaen jo itse informaation synnystä...”

    Ennen kuin vedotaan Jumalaan ja Luojaan, kannattaisi ehkä määritellä ongelmamme. Otetaan tekoäly ja erityisesti sen ydin, hermoverkko. Tällainen tietokonehan toimessaan jäljittelee ja simuloi toista tietokonetta, edeltäjäänsä, ihmisen aivoja. Siis aivoja, jotka puolestaan rakensivat tämän tekoälykoneen. Mielenkiintoinen silmukka.

    Nyt meillä onkin sitten kysymys, kuka tai mikä rakensi tämän edeltävän tietokoneen, siis nämä ihmisen aivot – ja mitä nämä aivot puolestaan simuloivat, ja mitä tämä simulaatio kertoo luojastaan (pienellä kirjoitettuna)?

    Kun kerran ymmärrämme tekoälyn synnyn sen itse luotuamme, onko meidän pakko ottaa salaperäinen Luoja mukaan tämän edelliseen vaiheen selittämiseen?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Miksi olisi? Aivoja on ollut satoja miljoonia vuosia.

      Arvostan bioprosessitekniikkaa, kuten muutakin tekniikkaa, mutta ei siitä perustutkimusta tule kutsumalla sitä "insinööritieteeksi".

      Nykyäänhän elämääkin jo osataan älyllisesti suunnitella, kun on geenisaksiakin. Tämä on miljardien vuosien kehityksen tulos, ei alkuräjähdys.

      Poista
  18. Ihmisten aivotoiminnan kyvyistä voidaan, hieman kuivasti, todeta seuraavaa: meidän silmämme eivät näe infrapunaa eivätkä ultraviolettia, meidän korvamme eivät kuule ultraääniä; näin ollen meidän aivomme eivät ikinä tule ymmärtämään maailman kaikkeutta. Näin se vain on: olemme vajavaisia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. >… näin ollen meidän aivomme eivät ikinä tule ymmärtämään maailman kaikkeutta…

      Näinkö on? Tässäkö on nyt esitettynä Platonin luolavertaus: me vajavaiset näemme vain tosimaailman heijastumia luolan seinällä. No, ymmärtääkö se tosimaailma itsensä?

      Aivojemme toiminta on maailman simulointia, eli maailman luomista uudestaan toisessa muodossa oman päämme sisässä. Mutta simulaatio luo sellaisia asioita, joita maailmassa ei edes ole, jotka ovat jotain aivan uutta. Esimerkiksi ajan kaikki komponentit voivat esiintyä vain simulaatiossa, eivät tosimaailmassa.

      Koska meidän aivomme simulaatioineen ovat osa maailmaa, niin toistan: ymmärtääkö maailma näin itseään.

      Poista
    2. Kaikkea ei voi tietää eikä ymmärtää, mutta se on vähän huono peruste lakata yrittämästä ymmärtää mitään.

      Jos en uskoisi, että aivot ovat tosimaailmaa, hankalaa olisi kaupunkiliikenteessä.

      Poista
    3. >…Jos en uskoisi, että aivot ovat tosimaailmaa…

      Totta haastat, Vuorela. Tai tarkemmin: jos aivoni eivät uskoisi, että aivoni ovat…

      Tuo ”ymmärtämisen” määrittely on vähän hankalaa. Jos heitän kolme kolikkoa pöydälle, ”ymmärrän” heti ja laskematta, että siinä on kolme kolikkoa. Jos heitän laskematta kolmetoista kolikkoa pöydälle, en samalla hetkellä ja välittömästi pysty ”ymmärtämään” montako kolikkoa siinä on.

      Mitä siis tarkoitamme ”ymmärtämisellä”? Olenko ”ymmärtänyt” kolikkojen määrän laskettuani ne, eli tutkittuani tällä tavoin asian? Jos niin on, en ymmärrä, miksi emme voisi ymmärtää maailmankaikkeutta? Mikä ahistaa?

      Poista
    4. Ymmärtäminen ja käsittäminen ovat toki filosofian perusongelmia. Kozma Prutkov kuuluu alan klassikoihin: https://timo-vihavainen.blogspot.com/search?q=prutkov

      Poista
  19. Onhan se outoa, tämä maailmankaikkeus, miksi tämä on, ja miksi olemme täällä. No onneksi Dawkinsilla ja muilla naturalisteilla on varmuus, ja teoriat aina valmiina. Ja jos teoria ei kelpaa, niin aina voi vaihtaa teoriaa.Leisolalla on hyviä pointteja kirjoissaan, ja on huvittavaa millä raivolla ateistit käyvät hänen kimppuunsa. Olen muuten kovasti odotellut koska nämä johtavat ateistimme, enqvist ja valtaoja ottavat kantaa islamiin. En pidätä hengitystäni, sillä vain kristinuskoa kritisoimalla pääsee median puudeliksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ilmeisesti luet enemmän "mediaa" kuin kirjoja, mutta suosittelenpa tällaista:

      Kari Enqvist: Kangastuksia varjojen talossa. WSOY 2020. 295 sivua. EAN: 9789510447390

      Poista
    2. "Olen muuten kovasti odotellut koska nämä johtavat ateistimme, enqvist ja valtaoja ottavat kantaa islamiin. En pidätä hengitystäni, sillä vain kristinuskoa kritisoimalla pääsee median puudeliksi."

      Totta kyllä tuo puoli, että intellektuellin kirjoihin pääsee näemmä melko helpolla, kunhan muistaa kristinuskoa vikoessaan, ettei jätä kiveäkään kääntämättä eikä käännettäkään kivittämättä.

      Sen sijaan muiden uskontojen (ja varsinkin erään faktori X:n suhteen) on syytä pitää sitten visusti varansa, sillä siinä leikissä saattaakin äkkiä huomata olevansa itse kivittämisen kohteena (pahimmassa tapauksessa jopa kirjaimellisesti). Siinä missä kristinuskon vikominen tuntuisi olevan erinäisissä piireissä likimain salonkikelpoisuuden edellytys, kaikkinaisen Toiseuden(TM) varovainenkin arvioiminen arvosteluksi tulkittavaan sävyyn voi johtaa suoraa päätä ostrakismokseen.

      Olisikohan esimerkiksi eräänkin kirjailijan kantti kestänyt heitellä muuatta toista Pyhää Kirjaa noin vaan paneelikeskustelua elävöittääkseen? ;)

      -J.Edgar-

      Poista
    3. Ottaen huomioon kirjailijan historian, uskon että hän olisi jättänyt Marxin "Pääoman" tai "Lenin kootut teokset" heittelemättä.

      Poista
  20. Luen mediaa ja kirjoja. No mitä enqvist tuossa kirjassaan kertoo? Puhuuko islamista vai kertooko syyn siihen miksi olemme täällä? Olen miehen kolumneja kyllä lukenut, joten tietty ennakkokäsitys on hänen asenteistaan.

    VastaaPoista
  21. Samaan genreen kuuluu ehkä paras prof. Tapio Puolimatkan kirja :Tiedekeskus tekin avoimuuskoe, jossa hän kuvaa hyvin miten raivooäisiä reaktioita aiheutti hänen Hesarin pääkirjoitus sivulla julkaistu evoluutiokriittinen artikkeli aiheutti. Kirjassa on paras evoluution faktoja kritisoivat osuus, jossa hän kävi kriittisesti läpi Darwinin juhlavuonna 2008 parhaiden evoluutioteorian asiantuntijoiden kirjoittamia evoluutioteorian faktaa julistavia kirjoja Chigacon Yliopiston Jerry Coynesta alkaen. Suosittelen.

    VastaaPoista
  22. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  23. Hei Esko ja Marjo!

    Älä vain suosittele, vaan referoipas myös. Kritiikin sisältö kiinnostaisi. Siksi, koska en usko sen kritiikin kantavuuteen. Mutta eihän sitä koskaan tiedä.

    VastaaPoista

Kirjoita nimellä.