torstai 17. joulukuuta 2020

Me olemme tyytyväisiä

 

Tyytyväisiä ollaan

 

Ylen Taloustutkimuksella teettämä tutkimus osoittaa, että 86 prosenttia suomalaisista on tyytyväisiä elämäänsä, siis nykyiseen tilanteeseensa.

Kun vielä matematiikan sääntöjen mukaan pyöristämme luvun, saamme tulokseksi ysin, eli kiitettävän. Tässähän mieleen tulee ihan se tunnettu laulu Gracias a la vida, kuka se lieneekään sen laulanut.

Asia on huomionarvoinen, kun tässä ollaan sentään tämän koronakriisin keskellä. Hyvän arvosanan merkitystä vielä korostaa se, että se on hieman parempi kuin vuosi sitten. Pandemia kaikkine rajoituksineen ei siis olekaan koskenut tärkeimpään. Itse taudistahan ovat kärsineet vain harvat.

Onnellisuutta meillä ja myös kansainvälisesti on tutkittu jo iät ja ajat. Vanha havainto on, että se ei kulje yhtä jalkaa varallisuuden kanssa -vain jossakin tilanteessa ja jonkin aikaa ne käyrät seurailevat toisiaan.

Suomalaisten onnellisuuskäsitystä on pidetty syvällisenä: rahalla ostettavat asiat eivät ole ensi sijalla, terveys ja ihmissuhteet, mielekäs työ ja perhe ymmärretään tärkeämmiksi.

On silti kiinnostavaa huomata, miten tyytyväisiä jotkut haastatellut ovat vaikkapa siitäkin huolimatta, että työpaikka on mennyt alta tai että korona-aika on ”kamalinta, mitä minulle on koskaan sattunut”.  Ehkäpä se helpottaa, että se koskee kaikkia.

Sitä paitsi kolmannes uskoo, että ensi vuonna asiat ovat vieläkin paremmin. Tässähän alkaa jo huolestuttaa se, että asteikko loppuu kesken. Olemme me sentään aika hyviä vai mitä?

Tyytyväisyys on aina subjektiivinen tunne. Jos ymmärtää olevansa jollakin alalla täysi nolla tai ainakin melkein, on hyvin tyytyväinen, kun pärjää silläkin edes välttävästi. Jos taas kunnianhimo ja kukaties narsismi riivaa ihmistä, saattaa hänelle olla tragedia, että joku muukin pärjää sillä alalla, jota hän oli kuvitellut ihan omaksi reviirikseen. Voi olla, ettei mikään silloin riitä.

Objektiivisesti ottaen suomalaisilla onkin kaikki syyt tyytyväisyyteen, mikäli mittapuuksi otetaan aiempi historia. Hyvinvointia riittää ylivoimaiselle enemmistölle. Kelkasta pudonneetkin saavat aina jotakin.

Itse asiassa tyytyväisyys on ennen muuta mielentila. Tacitus arveli fennien olevan tyytyväisiä siksi, etteivät he mitään tavoitelleet eivätkä edes toivoneet. Se ei tosin ollut sivistyneen ihmisen kannalta tavoittelemisen arvoinen tila.

Mutta mitä me tarkoitamme tyytyväisyydellä? Onko se samaa kuin onnellisuus ja mitä sekin oikein mahtaa olla? Käsittävätkö kaikki kansat asian samalla tavalla?

Hypoteesina ainakin voimme kai lähteä siitä, että eri kansoilla on suhteellisen samanlainen tarvehierarkia, ainakin, jos kyetään eliminoimaan kuvasta erilaisten ”satunnaisten, esimerkiksi sosiaalisten muuttujien vaikutus. Olisi tosin turhan rohkeaa uskoa, että se on kaikilla samanlainen eikä liene mahdollista millään koeasetelmalla kuoria ihmisistä esiin sitä syvintä olemusta, josta kaikki satunnainen on poistettu.

Tyytyväisyys mahtanee sitten kuvastaa kaikille kansoille tarpeiden tyydyttämistä, ainakin niiden, joita tietoisesti tavoitellaan. Tosin saattaa aina olla, ettei ihminen itse ymmärrä, mitä oikein tarvitsisi. Vähänkös maailmassa näyttäisi olevan tästä todisteita.

Latinaksi tyytyväisyys on satisfaktiota, kylläiseksi tekemistä ja sama idea on tietenkin myös romaanisissa kielissä ja englannissa. Saksaksi se on Befriedigung, Zufriedenheit, jolloin viitataan rauhoittumiseen (Frieden), joka saavutetaan jonkin asian kautta. On myös Genügsamkeit, kylläisyys, kun on saatu tarpeeksi -genug, satt.

Ruotsiksi tyytyväinen on nöjd, joten tuntuu siltä, että ruotsalainen on tyytyväinen saatuaan kyllikseen huvia (nöje). Kovin tuntuvat siis olevan kevytmielistä porukkaa nämä. Lycklig taas näyttäisi viittaavan tuuriin -lycka.

Venäjäksi onni on stšastje, onnellisuutta ja tuuria sekin tarkoittaa. Tulisikohan sanasta tšast -osa. Karjalaksi onnellinen on muistaakseni ozakas -kun on saanut osansa puurosta voi olla tyytyväinen.

Ja tyytyväinen venäjäksi on dovolnyi/dovolna. Tyydytys on udovolstvije. Luulen näkeväni siinä sanan volno -vapaa. Kun siihen lisätään johonkin pääsemistä tarkoittava do, saadaan tulokseksi tila, jossa on päästy vapauteen, kaipa sitten puutteesta, joka on ajanut kohti täyttymystä.

Viron rahulolev, rahuldud näyttäisi saksalaistyyppiseltä onnellisuudelta. Rauhan saa, kun on tyydyttynyt. Seksin jälkeen monia alkaa nukuttaa, tulee tässä mieleen.

Kiinaksi onnellinen on gaoxing. Sanan ensimmäinen osa tarkoittaa ainakin pitkää, esimerkiksi ihmisestä, jälkimmäisestä en uskalla sanoa. Tuntuu ainakin ymmärrettävältä, että pituus on onnea. Toivottavathan kiinalaiset toisilleen kymmenen tuhannen vuoden ikääkin -wansui. Tyytyväinen taas on manyi, josta man tarkoittaa täyttä. Ainahan se yleensä on tyhjää parempi.

Mitäpä oikeastaan etymologisesti tarkoittavat suomen sanat onni ja tyytyväisyys? Itse asiassa en osaa sanoa, kun ei sanakirjaakaan ole nyt käsillä. Tyytyväisyyden synonyymeiksi tarjotaan netissä täyttymystä ja mielihyvää. En taida ostaa ainakaan jälkimmäistä. Se tosin saattaa olla muuan tyytyväisyyden merkki, mutta ei se nyt ainakaan ekvivalentti käsite ole.

Äkkiseltään omituiselta kuulostavan sananparren mukaan raha ei tee onnelliseksi, mutta rauhoittaa. Joissakin rajoissa se on varmaan totta, mutta käytännössä rahan tavoittelijat eivät näytä saavan koskaan kyllikseen, eivät he löydä siitä rauhaa. Se löytyy vain tavoitetasoa säätämällä.

Tunnetun esimerkin mukaan tyytyväisyys on tarpeiden ja resurssien osamäärä. Jos jaettava on ääretön, on suuren osamäärän saavuttaminen jakajaa suurentamalla toivoton yritys. Mikäli sen sijaan tarpeet ovat nolla, on osamäärä ääretön millä tahansa jakajalla.

Kohtuullisen tuloksen saa helpoimmin pienentämällä tarpeitaan, tavotteitaan.

Samaanhan viittasivat muinaiset roomalaiset sanaparrella dives est cui satis est quod habet -rikas on se, jolle hänen hallussaan olevat resurssit ovat kylliksi. (ks. https://timo-vihavainen.blogspot.com/search?q=dives ).

Kaikki kansat lienevät tyytyväisiä ja onnellisia omalla tavallaan. Toivotaan, että muutkin saattaisivat tulla enemmän tai vähemmän samalle tasolle kuin mekin.

Vai onko kyse siitä, ettemme edes uskalla ajatella olevamme tyytymättömiä? Todistustaakka on sillä, joka näin uskoo.

 

What do you want to do ?
New mail

25 kommenttia:

  1. Itse sain lyhyellä matikallani tuosta tulokseksi ysi miikan, ja seuraavassa pureudunkin siihen, mikä tuo miinusta kiitettävään.
    Koronavuosi on ollut raskas etulinjassa. Presidenttimme luonnehti itsenäisyyspäivänä heitä sankareiksi, joten sankareille kuuluu sankarien arvostus. On häpeällistä, ettei heitä muisteta millään tavalla vaan suoraan sanoen hyväksikäytetään valitsemansa ammatin varjolla. Uutisten mukaan 90% hoitajista julkisella puolella harkitsee alan vaihtoa välittömästi mahdollisuuden tullessa. Harva haluaa itseään tappaa työllä, kun kyseessä ei ole perinteinen sota. Jokainen ymmärtää että joukkopako alalta vaarantaa entisestään terveydenhuoltoamme. Ihmisoikeusjärjestö Amnesty on jo huomioinut tilanteen, ja jakoi tämän vuoden Kynttiläpalkintonsa terveydenalan ammattilaisille. Asia on jo ihmisoikeuskysymys. Yksityinen toimija kantoi kortensa kekoon ja muisti hoitajia 500€ bonuksella joka ideaalimaailmassa olisi mennyt verottomana suoraan käteen.
    Jotta voisimme jatkaa kiitettävällä tasolla jatkossakin, ole hyvä ja kanna vastuusi: noudata suosituksia, käytä kasvomaskia julkisesti, pidä turvavälejä ja hyvää käsihygieniaa niin kauan kuin sitä suositellaan ja tilanne jatkuu. Kiitos terveydenhoitoala, että jaksatte. Kiitos jaksamisesta kuuluu kaikille, mutta tässä asiassa ensin etulinjalle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pitkällä matikalla siitä tulee vain kasipuoli.

      Eli hyvään on tyydyttävä. No, menetteleehän sekin poikkeusoloissa.

      Poista
    2. No niinpäs tuleekin. Kiva, että löysit kuitenkin positiivisen tulokulman vähän heikommallekin tulokselle. Onhan se sentään vielä tosiaan hyvä tulos.

      Poista
    3. "kanna vastuusi: noudata suosituksia, käytä kasvomaskia julkisesti, pidä turvavälejä ja hyvää käsihygieniaa niin kauan kuin sitä suositellaan ja tilanne jatkuu. Kiitos terveydenhoitoala, että jaksatte. Kiitos jaksamisesta kuuluu kaikille, mutta tässä asiassa ensin etulinjalle." 

      Tästä pääkommentista täysin samaa mieltä!

      Poista
    4. Kun uskoi muistavani koulussa opetetut pyöristyssäännöt, olin pöyristynytkorkeampien matemaatikkojen mielipiteestä, joissa nämäkin maailmankuvani pylväät muserrettiin.
      Wikipedeista sentään sain vahvistusta uskolleni. Pyöristyssääntöjä on erilaisia ja eri tarpeisiin, mutta kyllä opettajana ja lasten ystävänä katson, että pyöristäinen ylöspäin, lähimpään kokonaoslukuun toimii nyt myös tämän Suomen kansan kohdalla: Aritmeettisessa pyöristyksessä voi noudattaa monenlaisia sääntöjä. Yleisen, koulussakin opetettavan säännön mukaan:

      Jos ensimmäinen pois jätettävä numero on 5 tai suurempi, "korotetaan" viimeinen numero nollasta poispäin.


      Halutusta lopputuloksesta riippuen voi pyöristää muillakin säännöillä, esim. pankkimaailmassa on pyritty vähentämään kumuloituvia pyöristysvirheitä pyöristämällä tasan keskelle jäävät arvot lähimpään parilliseen numeroon. Tietokoneohjelmoinnin yhteydessä taas on ikuinen vitsaus liukulukujen rajallinen käsittelytarkkuus ja siitä johtuva satunnainen 0,5 muuntuminen arvoksi 0,499999... Ilmiön vaikutusta voi vähentää katsomalla poisjätettävän numeron lisäksi myös sen seuraajaa (vaikka yleisen säännön mukaan sitä ei koskaan tehdä):

      Jos ensimmäinen pois jätettävä numero on yhtä suuri kuin 5, pyöristetään lähimpään parilliseen numeroon.
      Jos ensimmäinen pois jätettävä numero on 4 ja sitä seuraa 9, pyöristetään lähimpään parilliseen numeroon.
      Jos ensimmäinen pois jätettävä numero on suurempi kuin 5, korotus suoritetaan.

      Poista
  2. Rupeeko jo tuppaan koota latinan kieleenkin?

    VastaaPoista
  3. Tolstoihan se muuten väitti, että kaikki onnelsiet perheet ovat samalla tavalla onnelisia. Vain onnettomuus oli kaikilla omanlaistaan. Mahtaisiko päteä kansoihin?
    Milloin suomalainen oikeastaan on onneton? Entä maerikkalainen? Ruotsalainen? Venäläinen? Ranskalainen?
    Jännittävä kavalkadihan tästä syntyy.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se oli kai jo Aristoteles Nikomakhoksen etiikassaan, joka sanoi, hyvät yhdenlaisia huonot monenmoisia. Esimerkin voisi ottaa vaikka juomista, varmasti kaikille hyvää tekevää raikasta vettä saa aika harvasta paikasta, kun sen sijaan maailma on pullollaan kaikenlaista pullon täytettä, joilla voi huonontaa elämmänsä hitaammin tai nopeammin. Jatkoksi tähän sopiikin Sokrateen, hyve on viisautta. Totuus on yleensä yksinkertainen, eihän viisas tietenkään valitse huonoa.

      Poista
  4. Pelkkä arvelu. Tulikohan sana tyytväisyys sanasta t y y s . joku voisi tietää.

    MafH

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kenties tyydyttynyt eli saturoitunut esim lääketieteessä. Saturated fats, tyydyttyneet rasvahapot tai happisaturaatio eli veren hapettumisen pitoisuus. Luulen, että tyys pohjaa etymologisesti kuitenkin tyydyttyneisyyteen eli tyytyväisyyteen. Mikä lieneekin tyyneyden tyyssija!

      Poista
    2. Siis valtimoveren hapettuminen solutasolla.

      Poista
  5. Minulta ei sitä kysytty, mutta en voi moittia edes korona-aikaa. Sekin on enemmän aikaa ollut ihan mukavaa aikaa. Joskus aamuisin tuntuu kyllä siltä, että edellinen ilta ei olisi tarvinnut niin kovasti tyydytysnestettä tyydyttämättömillä rasvoilla.

    VastaaPoista
  6. "Mutta mitä me tarkoitamme tyytyväisyydellä? Onko se samaa kuin onnellisuus ja mitä sekin oikein mahtaa olla?"

    Nytpä mentiin kysymykseen, jota viisaat ovat pohtineet vuosituhansia.

    Itse ajattelen tuon perinnön valossa, että tyytyväisyys liittyy (animaalisten) tarpeiden tyydytyksen, kun taas (kokonaisvaltaiseen) onnellisuuteen liittyvät tuon tyytyväisyyden lisäksi syvempien henkisten tarpeiden, kuten sinuksioleminen itsensä kanssa, riittävän hyvä suhde muiden kanssa sekä omien arvojensa mukainen elämä. (Määritelmiä löytyy legio.)

    Uusimman kysylytutkimuksen tuloksen selittäisin koronalla: sodan ja muun suuren kriisin aikana ihmiset ovat tyytyväisiä kun arki miten kuten sujuu, vatsa on riittävän täynä ja pahin ei (vielä) ole kohdannut itseä ja lähimpiä; näkökulma kapenee päivästä päivään selviytymiseen ja siinä onnistunut kokee (senpäiväistä) tyytyväisyyttä (ks Solzenitsinyn Päivä Ivan Denisovin elämässä).

    Sodan aikana tehtiin mielialatutkimuksia, niistä ehkä saisi verrokkeja tähän päivää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onnellisuutta voisi pitää jopa aristotelisessa mielessä objektiivisena asiana. Onnellisuuden kokemus sen sijaan on subjektiivinen. Ehkä siinä voi jopa erehtyä?

      Poista
    2. Tässähän on vielä tiedossa, että parempaa tulee. Ainakin korona menee.

      Poista
    3. Itse asiassa tärkein pointti oli siinä, oliko tyytyväisyys/onnellisuus sotien aikaan mielipidetiedustelujen valossa suurempaa, meillä ja NL:ssa.

      Poista
    4. "Tyytyväisyys on elämän onni".Vanha suomalainen(?)sanonta.Kuullostaa näin vanhenevan miehen korvaan hyvältä... Jussi H.

      Poista
  7. Tyytyväisyys ja onnellisuus todella nousee pelottavaa vauhtia. Mielenkkiintoista seurata, että kuinka paljon yli sadan prosentin se viimein yltää. Vaarassa on, että entisen NL:n ennätykset joutuvat häpeään tämän suomalaisen rynnistyksen edessä. Vasta puolitoista vuottan kiihdytetty ja ollaan jo melkoisen hurjassa vauhdissa ja yli kaksi vuotta on vielä jäljellä petrata.

    VastaaPoista
  8. Itselleen valehtelu on kaikkein yleisintä valehtelua, En tiedä ovatko suomalaiset siinä parempia kuin toiset, mutta lahjakkaita kuitenkin. Siihen kun lisää kymmenen kaksikymmentä vuotta koulun tuputtamaa ns. tietoa, niin lopputuloksena on itselleen valehteleva ulkoaoppinut.

    Kysyttäessa se sitten kiltisti sanoo, että kai minä olen onnellinen, koska olen koulussa täyteen ladattu ja jääkiekossakin menee hyvin.

    Ensi vuonna kun uusi normaali osoittautuukin siksi ihekseen eli vanhaksi kehnoksi, niin ehkäpä siihen täyteen ahdettuun ja onnelliseen pikku päähän voi pälkähtää jopa uusi ajatus, että näinkös tämä sitten menikin ja meniköhän tämä oikein?

    Tulevaa järkytystä voi valmistella lukemalla esimerkiksi hallituksen suunnitelman uudeksi tartuntatautilaiksi. Sitäkin voi ihmetellä jos rohkeutta riittää, että miksi media ei juurikaan reagoinut WHO:n edustajan kertoessa, että viranomaisille pitää olla valmiudet tunkeutua ihmisten koteihin, jos on syytä epäillä tartuntaa. Tämä on myös esillä Suomen hallituksen lakiesityksessä,

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Itselleen valehtelu on kaikkein yleisintä valehtelua,"

      Olenpa sellaistakin lukenut, että ihmisillä joilla on paras itsetuntemus on suurempi taipumus masennukseen. Tieto tuskaa lisää. Myös uraa tai naismenestystä parantaa, jos pyrkii yläkanttiin.

      Poista
  9. Kyllä ja kyllä ja kyllä - hyvinvointia piisaa yksinkertaiselle enemmistölle erinomaisen hyvin - onko se mikään ihme.
    Affu tuossa yllä kertoo likimain selkosuomeksi miksi.

    VastaaPoista

Kirjoita nimellä.