Uuden ajan nuoret
Joonas Konstig, Totuus naisista. Gummerus 2013, 348 s.
Romaani ei tietenkään ole dokumentti kuvaamistaan asioista. Siitä huolimatta se on aikansa dokumentti, esitys, jossa aikakauden näkemykset tyylistä, tavoiteltavista asioista ja sallituista tehoista pyritään panemaan paikalleen. Sitä paitsi romaanin pitää olla uskottava.
Toki tämän sivilisaation piirissä on jo toista sataa vuotta harrastettu kaiken maailman kokeiluja ja yritetty panna koko tyylilaji uusiksi. Mitkään keinot eivät ole olleet liian helppohintaisia yritteliäille kirjoittajille. Niinpä uutta romaania käsiinsä ottaessaan ei aina tiedä, mitä siltä osaisi odottaa.
Joonas Konstig on turvallisemmasta päästä. Hänet tunnetaan miehenä, joka peräti kokeili elää tässä maassa herrasmiehen elämää, oliko nyt vuoden verran. Se oli koe, jota ehkä voisi verrata Tarzanin asettumiseen viidakkoon erillään isoista apinoistaan ja heistä riippumattomana. Kiinnostava eksperimentti.
Tämä kirja on ainakin minun ymmärtääkseni rakenteiltaan ja tavoitteiltaan aivan perinteinen, vaikka kertookin sivilisaation murroksesta, jolloin tuon perinteisen maailman aidot luomukset syrjäytyvät kaikkialle tunkevan muovin tieltä.
Paradoksaalisesti juuri merkkituotteiden maailma on se, jossa myös kirjan päähenkilö -mies- haluaa elää, vaikka onkin ammatissaan toteuttamassa 3D-teknologian mahdollistamaa yleismuovillista maailmanvallankumousta, josta taannoin paljon kohistiin.
Merkkituotteetkaan eivät tietysti ole se ihan viimeisen päälle aito asia, vaikka ne valmistetaan ensiluokkaisista luonnonmateriaaleista. Itse asiassa valmisvaatteet sinänsä ovat 1800-luvun teollisen vallankumouksen hedelmiä ja ennen niitä vallitsi käsityöläismestarien aikakausi. Toki siitä on yhä jotakin jäljellä eikä sankari lyö laimin tilaisuutta käydä hankkimassa joskus pukunsa Savile Row’lta, silloin kun sattuu olemaan Lontoossa.
Tämä kirja joka tapauksessa sijoittuu Helsinkiin. Keski-ikäinen mies on kohonnut huomattavaan asemaan bisneksessä -muovialalla- ja hänen perheeseensä kuuluu intelligentti vaimo, joka on psykologi sekä kaksi tytärtä, joista nuorempi on juuri lukiota lopettelemassa.
Naiset ovat jutun keskipisteessä sikäli, että miehet tietenkin heitä koko ajan ajattelevat. Päähenkilö heittäytyy rehelliseksi ja huomaa olevansa suorastaan naurettavan riippuvainen naisista. Hänen omia saavutuksiaan ja antiaan perheelle ei itse asiassa arvosteta lainkaan, vaikka se on ratkaisevan suuri. Niin vaimolle kuin tyttärille hän on ennen muuta jollakin tavoin vajavainen olento, jonka arvosteleminen on heidän luonnollinen oikeutensa ja velvollisuutensa.
Vanhempi tytär on simppeli tapaus, joka ilman sen kummempia ajatuksia juoksee radical-chicin perässä, lutkamarssista lähtien. Vaimo taas on tosiasiassa tasoltaan aika vaatimaton persoonallisuus, jonka perässä on kuitenkin pakko roikkua ja hänen mielialojensa vaihtelua tarkkailla. Seksi, nähkääs.
Itse asiassa koko miessukupuolen osa tässä yhteiskunnassa on vähemmän kadehdittava. Siinä roolissa on kaikki ansaittava itse ja se tapahtuu vasta vuosikymmenien työllä. Nuoret naiset taas pompahtavat ilmoille täydellisinä jumalattarina, valmiina kuin Pallas Athene Zeuksen päästä.
Toki nuorilla naisillakin on omat haasteensa ja ongelmansa. Päähenkilön nuorempi tytär, jota moni varmaan pitääkin teoksen päähenkilönä, on esimerkki myös laajemmasta ilmiöstä.
Nuoret naiset, itse asiassa täysikokoisiksi kasvaneet tytöt, kuuluvat uuteen aikakauteen. He ovat niitä, joille häpeän aika on ohi ja jotka ovat oppineet läksynsä niistä uuden ajan moraalioppaista, jotka patistelevat tyttöjä viimeinkin luopumaan kiltteydestä ja liittymään siihen porukkaan, joka tosin ei pääse taivaaseen, mutta sen sijaan minne tahansa muualle…
Todettakoon, että nuo edelliset esimerkit eivät ole kirjan sivuilta, vaan oma tulkintani.
Joka tapauksessa abityttö viihtyy kovisten seurassa ja käyttäytyy tarvittaessa suorastaan sikamaisesti ilman sen kummempia skruupeleita. Kyseessä on kilpailu nuoresta uroksesta ja siinähän kaikki on sallittua. Maallisen oikeuden ja voimassaolevan lakikirjan näkemyksen mukaan rajat toki viimein löytyvät.
Itse asiassa häpeän aikakaan ei suinkaan ole ohi. Nimenomaan häpäisy on se tapa, jolla nuoret pyrkivät osoittamaan kuka on kuka. Tytöt hallitsevat alan hyvin.
Nuorten psykologia on itse asiassa sangen primitiivisellä tasolla, vaikka he itse tuntevatkin olevansa jotakin aivan erityistä ja menevät täysillä mukaan laumatapahtumiin aina kun tilaisuus tarjoutuu. Seksi hallitsee tietenkin kaikkea ikäkauden toimintaa, ellei suoraan niin peitetysti. Rakkaus on lopultakin lapsellinen vaihe ihmiselämässä. Romeo ja Julia eivät suotta olleet murrosikäisiä.
Nuorison tapa elää ja puhua on mielestäni tässä romaanissa maalattu mestarillisella tarkkuudella. Jengiytyminen ei seuraile enempää kulttuuri- kuin varallisuusrajoja, vaikka näilläkin tietysti on jokaisen kohdalla vaikutuksensa omalla suunnallaan.
Se, mikä merkitsee, on habitus: pojassa kiehtoo itsevarma miehekkyys, ei suinkaan mikään varallisuuteen tai erityistaitoihin, saati etnisyyteen liittyvä ominaisuus.
Kieli, jota puhutaan, ansaitsee oman mainintansa. Sikäli kuin voi havaita, kirjoittaja on hyvin tarkasti rekisteröinyt tietynikäisten nuorten tavan puhua, kaikkine neologismeineen ja uusine taivutusmuotoineen.
Venäjää siitä slangista ei löydä eikä oikein ruotsiakaan. Englanti hallitsee, mutta sehän on nyt pesiytynyt hyvin vahvasti myös venäjän kieleen ja kai kaikkiin muihinkin.
Itse asiassa kyse ei varsinaisesti ehkä olekaan nuorison slangista. Se saattaa olla pikemmin yleiskieli, jonka vaikutuksia saamme vielä tulevaisuudessa nauttia suuren annoksen. Siis ne, jotka silloin elävät, Suomen kansa.
Se kansa, joka nyt opiskelee samoissa luokkahuoneissa, on jo monietninen, etten sanoisi monikulttuurinen. Sillä seikalla ei kuitenkaan ole nuorten keskinäisissä mittelöissä mitään merkitystä. Joku aussi tai muhis tai turkkilainen on ennen muuta oma itsensä tai pikemmin oman sukupuolensa edustaja, joka hakee ja löytää paikkansa yhteisön nokitteluissa.
Kirjoittaja ei pelaa stereotyypeillä ainakaan häiritsevästi ja tarinasta muodostuu kiinnostava ja järkyttäväkin. Vapautetut naaraat tappelevat uroksesta lopulta aivan kirjaimellisesti viimeiseen hengenvetoon. Vanhemmat yrittävät suojella omaansa, mutta tässä vapauden valtakunnassa heidän kätensä ei ylety pitkälle.
Uusi aikakausi on lopultakin uusi vain puitteiltaan. Muovista ei voida muovailla ihmisen sisintä, vaan samat savanniaivot määräävät hänen käytöksensä siitä huolimatta, että toinen toistaan muodikkaammat saarnaajatädit yrittävät maailman mullistaa.
Tässä kirjassa tosin rehtoritäti on muuan niistä, jotka selvästi ymmärtävät elämää muutenkin kuin vain kirjojen kautta.
Tämä kirja on epäilemättä nimenomaan 2000-luvun romaani. Jotakin vastaavaa olisi voitu kirjoittaa jo 1900-luvun jälkipuoliskolla, mutta koko tuo miljöö on joka tapauksessa vasta suurten ikäluokkien jälkeläisten maailma, ja he taas kasvoivat täyteen mittaansa vasta suunnilleen 1990-luvulla.
Suuret ikäluokat kuulu(i)vat uuden sivilisaation ensimmäiseen sukupolveen. He kantoivat vielä mukanaan aivan toista kokemusmaailmaa kuin heidän lapsensa. Tässä nyt sitten esittäytyy tämä uusi polvi.
Kirja kyllä imaisi mukavasti mukaansa. Me eletään tätä uutta aikaa.
Tykkäsin Konstigin Herrasmiehen elämästä, joten tuonkin voisi lukaista, jos kohdalle osuu. Toisaalta ei minua paljonkaan kiinnosta aikamme nuorten ihmisten ongelmat, koska eihän niissä ole muuta uutta, kuin uudet sanat joilla ilmaistaan samoja asioita kuin ennenkin.
VastaaPoistaMiehenä ja naisena oleminen on aina ollut kiehtovaa ja usein myös hyvin haastavaa. Kukin aika painaa vain siihen omia pieniä piirteitään. Kirkko terrorisoi panohaluja aikansa, nyt uusmoraali saa vipuvartta aidsista, kohdunkaulasyövistä ja sen semmoisista. Viimeisenä keksintönä tällä mörköviruksella kielletään esileikit ja voi olla, että hysteerisimmät jättävät tositoimetkin väliin.
Onhan se mielenkiintoista näin vanhempana miehenä päästä kurkistamaan nuorten mielen sisään - pikaisesti kunnes huomaa, että samaa vanhaa kopulaatiota kuin ennenkin uusin sanoin, uusin muodein; ei mitään uutta auringon alla, mitä nyt miesten muuttumista vätysmäisemmiksi. Liekö syynä sitten sotien ja muiden haasteiden puute vaiko feminismi.
VastaaPoistaAikamme sukupuolten ongelmat:
VastaaPoista- Miehet: pakko ostaa - vieläpä huonolaatuinen - lehmä, jos haluaa vain lasin maitoa.
- Naiset: järki, ryhmäpaineet ja vallitseva ideologia käskee valitsemaan pehmomiehen, joka yllä mainitussa tarkoituksessa on valmis tasa-arvoisesti hoitamaan kotityöt ja lapset, mutta kun satojen tuhansien vuosien elämä savanneilla saa vaistot janomaan maskuliinisia ja joskus väkivaltaisia "renttuja", jotka niissä oloissa pystyivät puolustamaan perhettää ja hankkimaan näille resursseja. Siinäpä on totisesti delema!
Olen todennut itse, että sekä nuorten naisten että miesten joukossa on suuri joukko huippuälykkäitä ja taitavia kypsiä aikuisia. Heidän huoliteltu ja treenattu olemuksensa niin ulkoisesti kuin sisäisestikin melkein lähentelee täydellisyyttä.
VastaaPoistaSitten on se porukka, joiden sivistys on Temptation islandia ja muuta viihdettä. Heidän olemuksensa niin ulkoisesti kuin sisäisesti kuvastaa täyttä kapinaa.
Molemmat ihmistyypit lienevät tulosta erittäin vapautuneeksi ja yksilökeskeiseksi muuttuneesta maailmasta.
Viime viikonloppuna päihtynyt joukkio 16-vuotiaita tappoi ikätoverinsa synttärijuhlien päätteeksi Helsingissä. Jos olisivat olleet parikymmentä vuotta vanhempia, ei asiassa olisi ollut oikeastaan mitään erikoista. Ehkä tämäkin tapaus kertoo vain varhaistuneesta aikuistumisesta. Se ilmiö on tuleva normaali, joka vallitsevassa arvomaailmassa ei oikeastaan herätä sen suurempaa ihmetystä.
Ei miehet tai naiset ole sen erilaisempia. Sitä vain luulee kun sukupuolivietti sokaisee. Yhtä typeriä molemmat, yhteiskuntaluokkaan katsomatta. Valitettavasti. Sitä katsoo maailmaa niillä silmillä mitkä arvot on sattunut omaksumaan aikanaan. Arvot voi muuttua mutta se nyt on enempi kaupankäynnin tulosta.
VastaaPoistaEi jää vaille seurauksia jos sellaiset mahtihenkilöt kuin huono nainen ja yleinen nainen katoavat historiasta. Toivotaan hyvin koulutetulle naiselle parempaa menestystä. Jos paremmin voi menestyä. -jussi n
VastaaPoistaEiköhän niitä "huonoja" naisia tule aina olemaan. Sama moraali kun ei koske kaikkia ja se on omaksuttu omasta kulttuurista, sosioekonominen asema tietty vaikuttaa.
VastaaPoista"Sanoja eettisyys ja etiikka vastaavat suomenkielessä siveellisyys ja siveysoppi. On suhteellisen yleistä, että niiden käyttäjät sijoittavat ne vain etiikan eräälle osa-alueelle, käsittämään lähes pelkästään sukupuolista siveellisyyttä. Näillä kreikkalaisperäisillä sanoilla tarkoitetaan alunperin yksilön tai kansan siveellistä harrastusta tai toimintaa sekä siveellisiä arvoja tutkivaa tiedettä. Siveellisiä arvoja tutkittaessa pyritään muunmuassa selvittämään, mikä on hyvää ja oikeaa verrattuna pahaan ja väärään tai päinvastoin."
Teoreettisesti jos nainen avioituu jonkin muun kuin tunteiden tähden niin miten se oikeastaan eroaa "huonon" naisen toimesta? Kirkolla on oma näkemyksensä siveellisyydestä, riippuen kirkosta riippuu se näkemys. Jotenkin ei yllätä et miehillä on tarve sanella mikä sitä siveellistä käytöstä on. Mikä on enempi oman yhteisön kasvuympäristöstä saama mielikuva, ei jätä paljoa varaa sille naiselle jota arvioidaan saati hänen persoonalleen. Sitten pitäisi ottaa huomioon neitsyysmyytti, vaikkei se juur Suomessa vaikuta niin muualla sillä on vähän turhan paljon merkitystä. Sillä tuo pyhä isäkin taitaa ratsastaa. Jos ei ole "huonoja" naisia ei ole jatkuvuutta.