Terveellisellä tirripaistilla tuunattu talakkuna
Savolaisen talakkunan (häm. talkkuna ei ole sama aine, ven. tolokno on vielä minulta maistamatta) valmistusohjetta ei tarvinne kenellekään selittää. Tämä todellinen pikaruoka valmistuu yksinkertaisesti lisäämällä talakkunajauhoja kuumaan veteen ja hämmentämällä lämpimän levyn päällä, kunnes jauhot ovat turvonneet ja sopiva sakeus saavutettu.
Vielä minun lapsuudessani syötiin silloin tällöin kopratalakkunata eli melko kiinteäksi paisunut talakkuna muovattiin eräänlaiseksi tötteröksi ja otettiin kämmeneen. Peukalolla painettiin siihen syvennys ja lisättiin voita.
Nostalgia-arvojen lisäksi tämä syömistapa ei anna erityistä lisäarvoa ja sen voi jättää lähinnä rituaalisiin tarkoituksiin. Siinä on myös se ongelma, ettei voin asemesta oikeastaan voi käyttää toista perinteistä talakkunan höystettä eli tirripaistia. Voita tuppaakin sitten menemään tuhottomasti, mikä on kuulemma epäterveellistä, ainakin vyön pituutta se tuppaa kasvattamaan.
Tirripaistihan valmistetaan yleensä läskistä, jota pannulla paistetaan niin kauan, että rasva sulaa. Veden lisäämisessä, jos sitä ylipäätään liksätään, on oltava varovainen, sillä kuten rikkihapossa, kuumassa rasvassa vesi heti kiehuu ja saattaa aiheuttaa räjähdyksen kaltaisen ilmiön. Sitä paitsi erinäiset känisevät ilonpilaajat yrittävät väittää tätäkin ruokalajia epäterveelliseksi.
Kaikki on suhteellista. Ei tirripaisti mitään myrkkyä ole. Jos sitä jopa päivä syö pääasialliseksi ravinnokseen, ei se kai hyvästäkään ole, kuten ei juuri mikään muukaan ruoka.
Joka tapauksessa, satuin tässä juuri hieman vahingossa kehittämään mielestäni eriomaisen uudenlaisen tirripaistin, joka osoittautui erittäin riittoisaksi ja kaikin puolin sopivaksi talakkunan särpimeksi.
Ostin nimittäin kaupan grillissä aikoinaan käristyneen paahtokyljen palasia, joita myytiin alta torinhintojen. Pistin niitä pannulle rypsiöljyn sekaan ja annoin rasvojen yhtyä rauhallisen käristymisen myötä.
Tähän nektariin tarvitsi lisätä vain hiukkasen suolaa, jonka voi tehdä myös vasta lautasella. Arvaan, että pieni määrä sipulia olisi tässä ollut myös kotonaan, mutta sen aion kokeilla vasta tänään.
Näin valmistui nopea ja herkullinen ruoka ja osoittautui, että tähteeksi jäänyt osa oli erinomaista myös uudelleen lämmitettynä.
No, tässä ei ole mitään sensaatiota. Kuitenkin tuntui siltä, että öljy tekee tirripaistista monin verroin riittoisamman eli siis särvittävämmän kuin pelkkä läski, voista puhumatta ja sehän se kai juuri on terveellistä metabolisesta oireyhtymästä kärsiville, joita enemmistön kai jo nykyään kuvitellaan olevan.
Pitänee vielä koettaa jäljellä olevia palasia kypsentää oliiviöljyn kera, jolloin syntyy se italialais-savolainen liitto, jota ymmärtääkseni aikoinaan Pohjois-Karjala-projektissa haikailtiin.
Kokeilkaa, on aitoa kamaa, kuten virolainen sanoisi.
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaTapaan tehdä lounaaksi pikakauraryyneistä samantyyppisen kuin kopratalkkuna: lautaselle kerros ryynejä ja vähän vettä, sitten mikroon 2,5 minuutiksi. Tuloksena kaurakakku, jonka päälle margariinia - tai silloin tällöin voita.
VastaaPoista"kypsentää oliiviöljyn kera"
VastaaPoistaSitä suosittelisin välttämättään, syntyy karsinogeeja. Tyydy rypsiöljyyn tai silloin tällöin voihin. Oliviöljy kannattaa nauttia tuoreltaan. Leipapala, sille oliiviöljyä ja kierros muspippuria särvittää lounaalla hyvin. Sopii se jäniksenruokaankin. (Itse kannatan välillistä kasvissyöntiä: syötetään kasvikset jänikselle/sialle tai lypsylehmälle ja syödään ne.)
Lapsuudessa hyvää, mutta näin kypsempänä terveyshörhönä olen jättänyt talkkunan (viljat) pois. Voita, tirripaistia ja sen semmoista menee sitäkin reippaammin. Täällä Espanjassa on erinomainen perinneruoka, zurrapa, läskiä, lihan rippeitä ja mausteita. Eipä enää huikase, kun sitä panee paksusti siemenleivälle.
VastaaPoistaKunnioitettavalla isoäidilläni oli tapana sanoa, tilanteen niin vaatiessa, että ei taas tullut tolokkua talakkunasta kun talakkuna palo pohjaan.
VastaaPoistaMutta pitää tuonne ruokapuolelle lisätä tittipaistin kaveriksi pikkuahvenista tehty patakukko. Pikkuahvenista poistetaan evät (jotka eivät pehmene), ladotaan ruukkuun läskiviipaleiden kanssa, peitetään ruiskuorella ja haudutetaan niin, että ruodot pehmenevät. Taikinakuorta voidellaan sen kypsyttyä, hauduttamisen aikana voisulalla, jottei se aivan korpuksi kuivuisi. A vot, kaveriksi uusia perunoita (silloin kun on niiden aika).
Kiitos kivasta ohjeesta, itse en ole perinneherkkuja valmistanut ja se voisikin olla ensi vuoden tavoite. Täällähän on hyviä reseptejä siihen. Oma pappani teki usein itselleen jälkiruoaksi talkkunahyvettä, johon hän lisäsi muistaakseni vielä mustikoita tai muita marjoja. Voi sitä onnellista ilmettä hänen sitä popsiessaan, taisi olla lapsuudenajan herkkuja sekin. Köyhistä oloista tulleet arvostivat ruokaakin aivan eri lailla kuin nykypolvet ja mitään nirsoiluahan ei taidettu tuntea. On tullut pitkän matkan tämä kansa.
PoistaVihavainen, osaatko suositella kirjaa jossa tiivistettaisiin nyky-venajan ideologia ja verrattaisiin sita neuvostoliitto on ja tsaarin venajaan
VastaaPoistaNo, onhan nyt ainakin kirjoittamani Vanhan Venäjän paluu. Muita ei oikein tule mieleen.
PoistaRichard Pipesin Russia under the Old Regime on klassinen teos, joka rinnastaa vallankumousta edeltäneen ja sen jälkeisen Venäjän. Neuvostoliiton juuria löytyy kaukaakin.
PoistaOK. Kiitos
PoistaTämä Gileshän se tietenkin piti mainita ja myös hänen keskeisiin lähteiiinsä kuuluva Tibor Szamuely: https://timo-vihavainen.blogspot.com/search?q=keir+giles
PoistaLuin Gillesin äskettäin, voin suositella, kunhan tiedostaa, että se on englantilaisesta näkökulmasta kirjoitettu. Toisaalta ulkopuolisen katse on usein terävin: hän näkee "itsestäänselvyydet"
Poista"pieni määrä sipulia olisi tässä ollut myös kotonaan, mutta sen aion kokeilla vasta tänään."
VastaaPoistaHarvapa on ruoka, joka menee sipulista pilalle. Sen sijaan valkosipulista syntyy varhaiskeskiajan kristologiakiistoihin verrattava sota.
Sipuli on kyllä sopiva lisä moneen ruokaan. Itse pidän valkosipulistakin, en ehkä tirripaistissa, mutta toiset saattavat pitää siitäkin. Kukin tavallaan ja mikä parhaiten itselle sopii.
PoistaMietin tässä miten tirripaista eroaa siitä mitä kutsutaan pekoniksi?
VastaaPoistaOhnan se maku ihan toinen. Ja edellisessä on sitä kastiketta paljon.
Poista