Kunnioitatkos?
Jokainen venäläinen tietää, mihin liittyy kysymys ”kunnioitatko minua?”(Ты меня уважаешь?). Ennen muuta se on juoppojen käyttämä repliikki (vrt. https://www.google.com/search?q=%D1%82%D1%8B+%D0%BC%D0%B5%D0%BD%D1%8F+%D1%83%D0%B2%D0%B0%D0%B6%D0%B0%D0%B5%D1%88%D1%8C&client=firefox-b-d&sxsrf=APq-WBun57XHVupSwTLbhjAUzuAiLyqitw:1644649570369&source=lnms&tbm=isch&sa=X&ved=2ahUKEwjZua-Lzfn1AhWeQ_EDHa6MB8IQ_AUoAXoECAEQAw&biw=1280&bih=595&dpr=1.5 ).
Kun kaksi kunnon tuiskeessa olevaa juoppoa on vihdoin saanut toisiltaan täydellisen kunnioituksen vakuutuksen, he voivat tyytyväisinä todeta olevansa kunnioitettuja ihmisiä -uvažajemyje ljudi.
Vanhoja venäläisiä stereotypioita ovat: ”jos lyö, niin rakastaa, jos pelkää, niin kunnioittaa”, mutta eiväthän ne sinänsä mitään erityisen kansallisia aarteita ole. Sen sijaan ne kuuluvat nimenomaan alaluokkaiseen kulttuuriin, johon kuulumisellaan myös Putin on usein hieman verhotusti briljeerannut.
Toki kunniansa epäilemisen tai kiistämisen takia loukkaantuminen aiheuttaa kaikkialla maailmassa reaktion, joka ilmenee vaatimuksena hyvityksestä, kunnioituksen palauttamisesta.
Nummisuutarin Eskolta vietiin -kuten hän asian käsitti- petoksella morsian, sen jälkeen Mikko Vilkastus vielä läimäytti häntä korvalle ja häipyi viinaksien kanssa ja myös saapas ja hattu olivat hävinneet jonnekin.
Eskon kyydissä oli lauhkea klaneetinsoittaja ja kraatari Antres, jonka kohtaloksi koitui tulla suutarinsällin ressentimentin kohteeksi. Kuten muistamme, Esko yritti härnätä Antresta houkuttelemalla tätä tunnustamaan, että piti kraatareita suuremmassa arvossa kuin suutareita, mutta provokaatio ei onnistunut.
Antres tarjoutui puolestaan jopa auttamaan Eskoa etsimällä tämän kadottamat hatun ja saappaan, mutta sankarimme torjui asian suurieleisesti ja kiihtyen:
ESKO. Ei,
kraatari, metsä saantinsa pitäköön! Huolisinko yhdestä hatusta
ja kengästä?
Peeveli! jos oikein vihastun, niin kaikki nutut päältäni
heitän ja myyn
itseni Ryssälle. Sataan plootuun!
Osoittaakseen hurjapäisen urhoollisuutensa Esko ehdottaa sitten Antrekselle, että he juoksisivat päänsä mäntyyn. Selvin päin olevalla Antreksella ei ole minkäänlaista intressiä osallistua moiseen menoon ja hän tuumii itsekseen: Rupeenpa häntä pelkäämään. Kovin irstasluontoinen mies ja vahva, hirmuisen vahva…!
Ku pelkää, niin sittenhän kunnioittaa, lienee Esko arvellut, mutta humalaisen logiikalla tämä johdatti häntä vain yhä pitemmälle menevään nöyryyttämiseen. Lopulta kävi niin, ettei Antreksen lepytyspolitiikka lainkaan auttanut, vaan Esko kuristi häntä kurkusta niin, että taju meni ja pelättiin jo miesmurhan tapahtuneen.
Moiselta häpeältä ja onnettomuudelta toki sentään säästyttiin ja siitä ilostuneena Esko lupasi tehdä Antrekselle ilmaiseksi saappaita tämän elinpäivien loppuun saakka. Mutta täpärällähän tässä oltiin.
Olen kovin ihmeissäni seurannut sitä, miten Venäjällä Putinin suosio on viime aikoina vain kasvanut ja vaivaiset 3-4 prosenttia kansasta kertoo pitävänsä nykyiseen jännityksen lisääntymiseen syypäänä Venäjän politiikkaa.
Putinin toiminta, joka kovasti muistuttaa humalaisen kohellusta, on siis toiminut sisäpolitiikassa ulkopuolista suuresti hämmästyttävällä tavalla. Toki intelligentsija sekä liberaalilla että jopa myös niin sanoakseni mustasotnialaisella (Izborskin klubi) puolella on tuominnut moisen sapelinkalistelun järjettömänä ja jopa rikollisena politiikkana.
Perinteinen venäläinen juoppojen rituaali ei normaalisti johda tappeluun, vaan molemmat osapuolet tunnustavat ilomielin kunnioittavansa toista ja sen merkiksi ryyppäävät lisää. Tässähän olisi meikäläisilläkin alan miehillä opiksi otettavaa: kannattaisi mieluummin erota kunnioitettuina henkilöinä kuin puukko keuhkoissa, sisukkaan ja itsepäisen epäkunnioituksen palkintona.
Putin ei ole kova viinamäen mies, mutta hänen taipumuksensa alaluokkaisten arvojen hännystelyyn on notorinen. Kielenkäyttö saattaa olla karkeaa ja mieli tekee kovasti esittää kovaa poikaa, mikä muistuttaa Nummisuutarin Eskon vakuuttelua, että hänen polvensa on niin kova, että hän ihan sen päällä vasaralla nahkaa nakuttelee ( https://timo-vihavainen.blogspot.com/search?q=n%C3%A4in+naapurissa ).
Kehuskelut sillä, miten hän slummissa (itse asiassa ihan Nevskin vieressä) asuessaan oppi aina lyömään ensimmäisenä ja näyttävä viihtyminen moottoripyöräjengin läheisyydessä ovat jotakin aivan uutta valtionpäämiestasolla. Lienee syytä olettaa, että kyseessä on enemmänkin kuin vain pelkkä tyhjä hypetys. Halu päteä kovana miehenä on aivan ilmeinen ja tähän taitaa liittyä se, ettei lännessä, ainakaan nyt Gayroopassa uskota olevan miehen vastusta.
Nyt on joukkoja pidetty sotavalmiudessa jo kuukausitolkulla ja se on kovin kallista huvia. Ennen talvisotaa neuvostolehdistö julisti, että Suomen valtio on jo konkurssikypsä liikekannallepanon kustannusten takia. Se oli muka myös kiristänyt luokkaristiriidat äärimmilleen ja kiusattujen massojen vallankumouksellisesta liikehdinnästä oli jo merkkejä.
Tuon ajan informaatioteknologian huippusaavutus, Terijoen hallitus kuitenkin floppasi, eikä paljon hehkutetusta marssista Helsinkiin tullut mitään. Stalinin oli pakko nieleskellä elämänsä suurin nolaus, jota ei varmasti ollut kyetty ennalta aavistamaan.
Putinia ihannoiva kirja, joka mainitaan edellä olevassa linkissä, hehkutti sitä, miten taitava Putin oli tekemään yllättäviä manöövereitä: hän piti autonsa oikealla kaistalla niin kauan, kuin se oli välttämätöntä, mutta kun ohituskaista oli vapaa, niin silloin mentiin!
Taisipa Stalinilla olla aivan sama näkemys toiminnastaan Suomen kanssa. Talvisodan kritiikkiseminaarissa hän selitti, miten juuri loppuvuodesta 1939 oli ainoa oikea hetki hyökätä Suomeen, kun suurvallat olivat toistensa kimpussa. Sitä, että kaikki meni päin mäntyä, hän ei sentään tunnustanut vaan kehui suoristustaan verrattuna Pietari I:n politiikkaan. Jälkimmäinen oli sentään taistellut 21 vuotta päästäkseen Viipuriin…
Totuuden hetki taitaa nyt lähestyä Ukrainassa. Putinilla ei taida nyt olla tuota vapaata ohituskaistaa. Jos hän haluaa hankkia kunnioitusta esiintymällä arvaamattomana ja vaarallisena, on se kovin kivinen tie suurelle kansakunnalle. Sellainen sopii kenties elämänhallintansa menettäneelle juopolle, mutta ei kulttuurikansalle, jolla olisi maailmalle muutakin annettavaa.
Nyt olisi kai tilausta suurelle raitistumisen hetkelle. Putinille kannattaa kertoa, että kyllähän kaikki ydinsotaa pelkäävät aivan tavattomasti, eikä kukaan halua juosta päätään mäntyyn. Asia on vain esitettävä sellaisessa muodossa, että sen voi tarjota hölmöille suurena voittona ja omana saavutuksena.
Humalainen Esko vain riehaantui menemään moisesta appeasementista yhä pitemmälle, mutta eiköhän tämä nykyinen pullistelija ole tosiasiassa ihan selvin päin.
Уголо́вный (блатно́й, воровско́й) жарго́н: «не верь, не бойся, не проси» (älä luota, älä pelkää, älä kysele)....siinäpä toimintamalli ja -ohje.
VastaaPoistaHeittomerkin eli apostrofin pientä heittoa...
PoistaKGB oppia koko putin.kgb on täynnä (neljud)ei ihmisiä.kgb toiminta ja aikaansaannoksia voi ilmaista 1 sanalla:satanisteja
VastaaPoistaSepä olisikin paukku, kun Putin ilmoittaisi, että tuli humalassa uhottua ja nyt ryyppyputken jälkeen on ollut selvin päin vaikea perääntyä.
VastaaPoistaTuolla selvityksellä pääsisi tilanteesta ehkäpä pienimmällä vahingolla sisä -ja ulkopoliittisesti?
”Totuuden hetki taitaa nyt lähestyä Ukrainassa”.
VastaaPoistaHuolestuttava on tilanne, kovin huolestuttava. Itsevaltiuden ongelma on sellainen, että alun perin terävä ja taitava itsevaltias alkaa ikääntyessään menettää joustavuuttaan ja harkitsevuuttaan mutta tarrautuminen valtaan vain tiukkenee. Ja silloin tulee helposti tehdyksi huonoja päätöksiä. Kun ikää on kertynyt, suunnitelmia ei enää voi eikä jaksa laskea tulevaisuuden varaan, nousevat kilpailijat ovat uhkana, jos ote näyttää lipsuvan ja kunnioitetun vanhemman valtiomiehen eläkepäiviäkään ei välttämättä ole luvassa, kun tarjolla ei ole hyvää ehdokasta kyvykkääksi ja lojaaliksi seuraajaksi. Turhautuneen äkkipäätöksen vaara kasvaa.
Asiaa ei lainkaan paranna se, että toisella puolella merta on lullukan maineesta ja perin matalaksi pudonneesta kannatuksesta kärsivä ikämies, jolla on tarve esiintyä jämäkkänä. Se ei useinkaan tarkoita kaukonäköisyyttä ja ratkaisukeskeistä viisautta vaan enemmänkin kankeutta ja jäykkyyttä. Niinpä nokittelua käydään asianomaisten eli Ukrainan ja miksei Euroopan maidenkin päiden yli, joilla ei asiassa tunnu olevan sanansijaa eikä äänivaltaa.
Joskus muinoin roomalaisilla oli tapana toimia erotuomarina naapurimaiden kiistoissa, joskus pyydettynä, joskus omasta aloitteestaan. Heillä oli siihen halua ja riittävästi muskelia. Tuomarin palkkio saattoi kyllä osoittautua hätkähdyttävän korkeaksi. Nykyisessä maailmassa sellaista erotuomaria on vaikea löytää silloin, kun USA on kiistan osapuolena. Mutta voi olla, että ei kulu kovinkaan pitkää aikaa siihen, että Kiina on tuon roolin halukas omaksumaan. Omaksi hyödykseen.
Loistava analyysi! Itse lisäsin ensimmäiseen kappaleeseen vielä oman hovin liehakot, jotka toimivat johtajan ajattelun kaikukammiona, sekä eristäytyminen lisäämään vainoharhaisuuden.
Poista"toisella puolella merta on lullukan maineesta ja perin matalaksi pudonneesta kannatuksesta kärsivä ikämies, jolla on tarve esiintyä jämäkkänä. Se ei useinkaan tarkoita kaukonäköisyyttä ja ratkaisukeskeistä viisautta vaan enemmänkin kankeutta ja jäykkyyttä."
PoistaTältä osin olet kyllä väärässä: Bidenhan on valtiomiesmäisesti tehnyt selväksi, etteivät amerikkalaiset lähde sotaan - edes kansalaisiaan evakuoidessaan - ja pitänyt liittolaiset ja Ukrainan koko ajan kartalla nimenomaan välttäen näiden yli puhumista. Lisäksi on tehnyt selväksi, että hyökkäyksestä seuraa massiivisia pakotteita. Mitä olisi muka pitänyt tehdä toisin?
"Asia on vain esitettävä sellaisessa muodossa, että sen voi tarjota hölmöille suurena voittona ja omana saavutuksena."
VastaaPoistaMistäpä sellaisen valtiomiehen tähän hätään löytäisi?
Lännen ongelma on syvällisimmilään siinä, ettei ymmärretä Putinin ja häntä edeltäneiden Venäjän johtajien syvälogiikkaa: valtion turvallisuus ja kunnia on kaikki, yksittäisen kansalaisen turvallisuus ja hyvinvointi ei mitään. Putin on maalannut itsensä sellaiseen nurkkaan, että kunnialliseen peruuttamiseen ei ole tietä, semminkin kun länsi on selkeästi ilmaissut, että asevoimaa ei Ukrainan puolesta käytetä. Voi Ukrainaa!
"Lännen ongelma on syvällisimmilään siinä, ettei ymmärretä Putinin ja häntä edeltäneiden Venäjän johtajien syvälogiikkaa: valtion turvallisuus ja kunnia on kaikki, yksittäisen kansalaisen turvallisuus ja hyvinvointi ei mitään."
PoistaLännen ongelma tai suomalaisten on enempi siinä ettei ymmärretä uskonnon historiaa ja sen vaikutetta kokonaisuudessa. Venäjällä on ortodoksisuus vaikuttanut kun taas lännessä vähän sitä sun tätä kristinuskoa. Olettaisin että syy siihenkin aikanaan ollut että Suomen valtion uskonnoksi on valikoitunut luterilaisuus.
S.I.Hayakawa kirjoitti kirjassaan Symbol, status and personality että katolilaiset ja protestantit käyttävät kristinuskon symboliikkaa omaksi edukseen. Itse taas katsonen että kyse on enempi tulkinnasta, sitä kun väistämättä ain katsonee asioita omalta kulttuuripohjaltaan, mutta tuomitsemisen asioista jättänen muille. Voihan tuon luterilaisuudenkin nähdä symboliikan omaksi edukseen käyttämisenä tai vähintään markkinoida asian niin. Asia on sitten erikseen onko asiat niin.
""Toki kunniansa epäilemisen tai kiistämisen takia loukkaantuminen aiheuttaa kaikkialla maailmassa reaktion, joka ilmenee vaatimuksena hyvityksestä, kunnioituksen palauttamisesta.""
VastaaPoistaTuosta pohdiskelujen pitäisi alkaa. Sen ei pitäisi pysyttäytyä pelkästään yksilötuntojen puitteissa, ei käsittää yksilöä autonomisena yksikkönä, ei tarkastella kunniantuntoja ikään kuin niillä olisi aina samana pysyvä vakioinen tausta.
Ihmisyhteisöt ovat olleet lajihistoriassa kehittyviä vielä perustavanlaatuisemmalla asteella ja tavalla kuin mitä yksilö kehittyy varhaisen lapsuuden perusnarsistisesta symbioosista kohti aikuista autonomiaa. Kehittymättömissä yhteisöissä vallitsee vahva sosiaalinen sidonnaisuus, eikä yksilöllisesti eriytyneitä tuntoja oikeastaan edes ole. Sellaisissa yhteisöissä sosiaalinen arvo -- "kunnia" -- on kipeä sosiaalinen kysymys -- ja siinä on kyse siis jostakin sellaisesta josta nyt keskuuteemme vaeltavat "kunniakulttuurit" antavat havainnollisen esimerkin.
Kehittyneemmissä yhteisöissä, joissa työnjako ja roolien periaatteellinen vaihdettavuus muutavat yksilön tajunnalliset pohjat eriytymistä tavoittelevaksi, kysymys "kunniasta" ei ole enää niin kipeä. Se ei tietenkään tarkoita itä, että kunniattomuudesta tulisi hyve, vaan sitä että taustalla vaikuttava yhteisö, johon yksilötunnot aina palautuvat, on muuttunut erilaatuiseksi.
Ne ovat todellakin eri suuntiin suunnistavia yhteisövoimia, tuo sosiaalisesti sitovissa kulttuureissa tarvittava ryhmävahvistautuminen, ja yksilölliseen eriytymiseen kannustavissa kulttuureissa tavoiteltava aikuinen autonomia. Jos ymmärtäisimme nämä lajityypillisesti, lähtökohtaisesti ja olemuksellisesti sosiaalisen lajimme yhteisäelämän perusteet, emme eläisi nykyisten illussioidemme vallassa, jossa voimme kuvitella että monikansalliset ja -kulttuuriset yhteiskunnat olisivat mahdollisia.
Jos edes kysyisimme itseltämme miksi perhanassa nämä "kunniakysymykset" aina yhteiskuntien kriisiytyessä ja sodan uhkan noustessa tuppaavat johtajissamme niin selvästi heräämään, olisimme oikeilla jäljillä. Ja sitten kun vielä ymmärtäisimme sen, että aggressiot tuovat mukanaan vain tolkuttoman regression, ehkä jokin järki estäisi meitä taantumasta täydellisiksi sodanjulistuksiin hirttäytyneiksi tolvanoiksi, jotka eivät pysty ottamaan lusikkaa kauniiseen käteensä ennenkuin tarpeeksi monta miljoonaa ihmistä on valutettu hurmeisille tantereille.
Juuri näin.
PoistaIdeologisessa ajattelussa on ratkaiseva komponentti tuo kuvamainen suhde maailmaan, jonka tämävuosisatalainen erityistapaus lienee se, että myös käsitettä ideologia vastaa kuva "ideologiasta" - tyypillisesti 20. vuosisadan kuvavirroista tempaistu. Tämän takia ei onnistuta abstrahoimaan esiin ideologian tosisasiallista substanssia, joka on huoli siitä, että "uskonto kehittyy väärään suuntaan".
PoistaJuuri tuo huoli nimittäin oikeasti piirtää pitkän viivan jakobiineista nykyisiin maahanmuuttoänkyröihin, ja suuri hämäys on tällä vuosisadalla toistaiseksi se, että uskonnollisia tuntoja – kuolemanpelon ja perversion astioita - ei vastaa mikään ilmeinen fyysinen kirkko. Pitää vain tajuta neuroottisen olemattomuudenpalvonnan sulautuminen vallan puolelta tulevaan (yksilö)oikeusajatteluun.
Minusta Seppo Oikkosen pitäisi jossain mielessä painaa reset-nappia. Tää on kuitenkin nyt tää uskonnollistuvaa liberalismia vastaan pullikoiva ideologinen porukka lopulta flopannut sekä pandemian että nyt myös jo maailmanrauhan ylläpidon kannalta niin pahasti, että voisi sanoa, että S.O.:n "äpäräaateveljet" – tajuan, tai siis kirjeenvaihdosta tiedänkin, ettei hän tunnusta/tunnista positionsa "kapellimestarimaisuutta" ikinä suoraan - ovat yrittäneet de facto oikeastaan tappaa häntä keuhkokuumeeseen vuosien ajan, ja nyt sitten sieltä tulee vielä ilmaiveivi, joka hieroo pasifismin hankaluudet karkean ydinperheperversion vallitessa suoraan naamaan.
Minulla on vähän sellainen Poirot’n “mon dieu, olen ollut idiootti” -olo, etten tajunnut Oikkosen ajattelun ideologista latinkia nopeammin. Siinä syynä toki paitsi, että tuo viime vuosisadan aatteiston neuroottisen siiven fuusioituminen valtauskontoon on niin epäintuitiivinen juttu, myös
toki osin kunnioitus Oikkosen kirjoitusten ilmeisiä ansioita kohtaan.
Sinälläänhän näin jälkeenpäin monia oireita olisi pitänyt tulkita tarkemmin, kuten esim. tietty julistava “kohtuuden” kultti – se, jonka poissaolo mahdollisti Oskar Schindlerin – ja jo vertailu Roomaan. Sehän oli fasismin lempiteemoja, eikä nyt vaadi suurta neroutta huomata, että viininjuojaimperiumin pystyttämisyritys kaljaseuduille oli lähtökohtaisesti typerä hanke.
Kun mietitään Euroopan Rooman jälkeistä kohtaloa, kaikkihan on mennyt monessa mielessä nimenomaan hiton hyvin. Ilman kaljanhuuruista keskiaikaa sattaisimme olla vieläkin moukkia, jotka taputtavat stadionilla, kun tiikeri puree leijonaa korvaan. Tämän sijaan olemme pakottaneet koko maailman omaksumaan omien siirtomaariistohankkeidemme talousjärjestelmän, ja se on kieltämättä luonut paitsi kolossaalisen suuruisia globaaleja ongelmia, myös ennen kokemattoman helppouden ja mukavuuden, jossa jokainen voi valita käytännössä itse, kenen tai minä porukan kiusaamiselle elämänsä uhraa.
Ihmistä koskevat perusasiat ovat hyvin yksinkertaisia ja siksi aivan liian vaikeita ymmärrettäväksi minkään aikalaisajattelun ideologisten käsitepintojen läpi.
PoistaOlemme lajityypillisesti, lähtökohtaisesti ja olemuksellisesti sosiaalisia laumaolentoja, ja yhteisövoimat ja yhteisöominaisuudet määräävät millaisia yhteisöilmiöitä missäkin kulttuurissa esiintyy. Ne ovat meissä evolutiivisen valikoitumisen seurauksina, eikä yksilöillä ole mitään mahdollisuuksia sanoutua niistä irti.
Kehittyminen ja taantuminen ovat tosiasioita. Ne koskevat niin lajia kuin yhteisöjä ja yksilöitä. Niihin liittyvät ilmiöt eivät riipu siitä minkä vuosisadan tai -tuhannen opillisia tunnustuksia koetaan totuuksina. Ideologiat eivät esitä vain kliseitä, ideakuvia, vaan myös niiden käsitteet sementoituvat, ja sellaisilla käsitepinnoilla voi kävellä kuin Jeesus vetten päällä.
Oma aikamme, individualismin ja kulttuurisen narsismin aika, jossa yksilöiden on aika mahdotonta kasvaa ulos symbioottisista riippuvuuksista, olivatpa ne sitten elimistöllisiä tai ripustautumista käsitteistöihin, on eurooppalaisen uuden ajan ajattelun loppunäytöstä. En tule itse näkemään olinko oikeassa vai väärässä, mutta en ole halunnut vaieta. Sekin on valinta, mutta ei sellainen minkä voisi nimetä puolenvalinnaksi.
Kunnia kulttuureissa vain sattunee pätemään sellainen juttu että ne monesti tupannee perustumaan miehen kunniaan, kun taas nainen kirjaimellisesti kuulunee sitten siihen mitä mies hallinnoi. Säännöt tupannee olemaan molemmille selvät. Onhan nuo kasvaneet siihen. (Teoreettisesti taas naisella ei voine olla kunniaa, ellei mies ole sitä hänelle suomassa. Syy miksi sen ei pitäisi pohjata seksuaalisuuteen, mutta minkäs sitä mieskään luonteelleen voi ja se taas on hyvin paljolti kulttuuripohjasta kiinni.) Japskit vetelee siinä ihan sitten omassa kategoriassaan, eikä kyse ole silloin teoriassa uskonnosta.
PoistaLiberalismi taas sanana kehittynyt 1800-luvulla Espanijassa kuvaamaan vapautta. Mikä taas on omalla tavallaan filosofisesti huvittavaa kun tuo vapaus sitten lopulta on eri asioita eri ihmisille. Siinä mielessä taas markkinaliberalismi on mielenkiintoinen, markkinat kyllä mahdollistanee monia asioita, mutta sellaista kuin ilmainen raha olekkaan, joten mitä sitten vaadittaneen maksuksi? Ja kenen toimesta?
Ottaen huomioon myöskin että kirkko aikanaan on ollut se hallinointikeskus (käyty kuulemassa Jumalan sanaa ynnä muuta aikaansa liittyvää kuin myös kaik rakentunut ympärille, ennen nykyisen kaltaista mediaa ja yliopistojen eriytymistä siitä). Tupannen kyseenalaistamaan oman ajattelun lähinnä kun kasvanut markkinointi lähtöisessä ympäristössä, mihin vaikuttanut globalisaatio. Kumminkin sitä on suomalainen mitä se merkitsee ja elettiin sitä ennenkin huomattavasti vähemmällä, nykyisellään teollistuneessa pitäisi asioiden olla huomattavasti paremmin. Miksi media kertoo ettei niin ole? Onko asiat sitten niin? Kehitysvammaisista yms. vastaavista pidetään huolta, käsittääkseni aikanaan tuota Suomen lakia ruksattiin heitä varten, ei henkisiä ideologioita, uskontoja tai vastaavia näkemyksiä varten.
Uskonen että kukin parhaan kykynsä mukaan koettaa parhaansa. Mitä muuta sitä voinnee kuin uskoa että kukin tekee parhaansa niillä resursseilla mitkä hälle on suotu?
Lisännen ettei sitä kumminkaan kaik sit sielä kirkossa käyneet, matkat pitkiä ja kuulleet asiat muita kautta. Sekä sielä ollut käsittääkseni suht tarkkaa kuka istuu/seisoo missäkin. Mutta lähinnä antropologisesti informaatiokeskuksena mielenkiintoinen. Vähän kuin moskeija tai synagooga. Suomessa nyt noita kirkkoja jäänyt kaik muu kun on hävitetty, eikä kyllä nekään ain säästyneet. Mutta niissäkin nähnee sitä historiaa omalla tavallaan jos osannee katsoa.
PoistaTimon uutissana, gayeurooppa, saattaa olla yksi ongelman perussyy. Putinilaisesta machomaailmasta katsoen niin Eurooppa kuin Amerikkakin näyttäytyvät melkoisen munattomilta. Kaiken lisäksi Putinin näkemys on täysin oikea.
VastaaPoistaHän tietää voivansa terhennellä kovana kundina, koska lullukkaporukassa ei ole vastinetta. Naton armeijoissa on kuitenkin vielä miehiäkin ja ennen kaikkea pyssyissä löytyy, joten toivotaan, ettei machouhoilu ole sekoittanut Putten päätä lopullisesti.
Niin Timo kuin moni muu ("lähiulkomaamme" laadukasta keskustelua seuraava) tietää, ettei gayeurooppa suinkaan ole "Timon uudissanaa".. Surkea ilmaisu, joka tapauksessa, sanoisi Pjotr Iljitsh.
PoistaVoikohan noita julkisia venäläisiä mielipidetiedusteluja pitää enää kovin luotettavina? Otos Pietarissa antaa varmaan hyvin erilaisen tuloksen kuin otos jossain Kremlin tukemalla kuihtuvalla teollisuuspaikkakunnalla.
VastaaPoistaToisaalta ottaen huomioon median pitkälle viedyn kontrollin, raaka-aineiden hinnannousun ja ilmeisestikin menestyvän Kiinan-politiikan on ymmärrettävää, että Putin voi nyt varsin helposti esiintyä menestyvänä valtiomiehenä.
Sodastahan ei kukaan järki-ihminen tykkää, mutta Venäjällä viime aikoina levinnyt sotahurmos on jotakin, jota minun on vain mahdotonta ymmärtää. Kirkkoja koristellaan sotilasmosaiikeilla, Stalinista on tehty suuri sankari, jonka arvostelu esim. vertaamalla Hitleriin on kiellettyä, lasten aivot täytetään kouluissa komsomol-tyyliin sotapropagandalla yms.. Ovatko Afganistanin ja Tshetshenian kauhut totaalisesti unohtuneet?
Miten blogistin tutkijakollegat Venäjällä selittävät tämän kehityksen? Ovatko hekin omaksuneet Kremlin narratiivit?
Kyllä siellä otoksen merkitys ymmärretään. Fiksuimmat eli enemmistö ymmärtää hyvin, kuka Putin on. Jotkut tietenkin ovat opportunisteja.
VastaaPoista”mutta eiköhän tämä nykyinen pullistelija ole tosiasiassa ihan selvin päin.”
VastaaPoistaKyllä Putin on ihan selvin päin. Mutta ne, jotka seuraavat tarkasti poliittisia tapahtumia medioissa muistavat hyvin sen, että useita vuosia sitten Angela Merkel Putinin tapaamisen jälkeen sanoi (kaiken varalta), että Putin ei ole tästä maailmasta.
Toisin sanoen, voitaneen väittää, että Putin on kotoisin salaperäisestä ryssän maailmasta. Sitä kannattaa tutkia.
Kremlissä huoneita ja pöytiä riittää.Yhden päissä virusdistanssissa huutelivat herrat Putin ja Macron meikänkin telkkarissa.
VastaaPoistaPutinin takana vasemmalla seisoi Aleksanteri I, kai Wienin kokouksissa Napoleonin jäljiltä Europpaa järjestemässä. Hallitsija serkkuja nostettiin asemiinsa ja Pyhä Allianssi olisi sukukokous paitsi että Englannista ministerit pidättelivät kuningastaan.
Telkarini valikoi viestiä ja jätti Stalinin pystin pois. Putin uskoi Macronin ja tv-yleisönkin snajuavan ja muistavan myös Maailmansota II voittajahenkilön. Mutta vissiin eivät.
Lavronin kirjeeseen, siihen yhteisvastaukseen oli kai pantu jotain mitä vastaanottaja luonnehti epäkunnoittvaksi. Kukahan Suomen osalta tekstiä tarkasti?
Nyt maailmanrauha on taas ortodoksikristittyjen ja välittömästi heidän johtajiensa metropoliittojen ja mitä piispoja ja luostariviisaita ovatkaan, niin siunaavissa käsissä.Jukka Sjöstedt
Jotainhan kunniakulttuureissa joita edustaa mm. Saudi-Arabia ja Emiraatitkin tehdään oikein. Kun kun kansa ei ole kuolemassa sukupuuttoon. Suomessa maa on sen sijaan täynnä jo liki majoja 40v naisia ja veloja eli vapaaehtoisesti lapsettomia.
VastaaPoistaKannattaa seurata, jos jaksaa, venäläisiä juumoriryhmiä. Juumorina käyvät isotissiset persettä heiluttavat naiset, ja ehdottomasti parhainta iloa on vahingonilo. Mitä pahempaan onnettomuuteen joku joutuu, sen jumoristisempaa se aina on.
VastaaPoistaIlman ydinaseita käytävässä sodassa Venäjä lyötäisiin heti. Aikoinaan Neuvostoliitto sai liittoutuneilta niin paljon apua, että jos Suomi olisi saanut vastaavan avun jostakin, niin ryssä olisi Uralin takana vieläkin.
VastaaPoistaSe on vaan kiinnostava humalaisten tapa tuo kunnioituksen pyytäminen. Kuten muuan lukija totesi, Suomessa he kysyvät. "vittuiletsä"? ja siinä on lähtökohtaisesti hankala asenne, tappelu on jo oikeastaan valmis.
VastaaPoistaMutta ei se kai auttaisi, jos meillä ruvettaisiin kunnioituksesta kyselemään. Kuten Rannanjärvi aikoinaan uhosi: kukkaan ei oo mittään! Jos joku juoppo kaveri kyselee ielipidettä siitä, kunnioitetaanko häntä, tulee rehelliseksi suomalaiseksi vastaukseksi, että ei sitten tippaakaan ja mitäpä syytä olisi mokomaa retkua kunnioittaa? Sen jälkeen tilanne eskaloituu.