Harhoja ja hurjuutta

 

Hulluja on monenlaisia

 

Isoisäni kuulemma sanoi joskus, että hulluja on monenlaisia, taisi olla peräti 100 eri lajia, joista hän vielä erotteli erikseen mehtähullut eli metsästykseen hurahtaneen nuorison.

Vanhan 1800-luvun opit sisäistäneen talonpojan näkökulma oli aivan ymmärrettävä. Saihan sieltä metsästä vähän vaihtelua ruokapöytään, mutta kyllä se oli työn ja touhun takana. Toiminta siis oli kaiketi aika epärationaalista ja ehkä vähän rienaavaakin. Olisivat vain pyhänä levänneet ja arkena tehneet oikeita töitä, kuten Luoja oli määrännyt.

Itse en yhdy ukko-Kustin näkemyksiin monessa asiassa, mutta kyllä se on ilmeistä, että hulluja on monta eri lajia ja itse sana tarkoittaa monenlaista ja usein keskenään aivan erilaista asiaa.

Vanhassa J.A. Hollon suomentamassa Russellin Länsimaisen filosofian historiassa on muistaakseni kohta, jossa kirjoittaja selittää tietynlaisen ajattelun olevan yksi hulluuden muoto. Ehkä alkuteksti käyttää sanoja variety of folly, en ole tarkistanut. Joka tapauksessa käännös hieman huvitti minua, suomeksi kyllä kuulostaisi ainakin paremmalta puhua tässä yhteydessä hullutuksesta, sillä hulluus viittaa sentään ensi sijassa psykopatologiseen tilaan, joka tuskin koskaan on loogisen päättelyn seuraus.

Hulluteenkin voidaan viitata monilla sanoilla ja se onkin tarpeen, ottaen huomioon itse ilmiön moninaisuuden ja etenkin sen, millainen sävy sanan käytölle halutaan.

Englannissa madman tai madcap on yleissana, joka sopii vaikkapa aitobrittiläisten eksentrikkojen kohdalla käytettäväksi. Fool taas viittaa selvemmin huonosti orientoituvaan, alentuneesta suorituskyvystä kärsivään tai esim. herkkäuskoiseen. Lunatic on ennen muuta sekopää, jollaisista taas näinä aikoina on ollut paljon puhetta.

Meillä Suomessa on runsaasti hulluja, nykyään monet ylpeilevätkin tästä arvonimestä (vrt. luova hulluus). Sen lisäksi on sellaisiakin ihmisiä, joita sanomme hassuiksi, myös positiivisessa mielessä. Sanalla hassahtava taas on hieman erilainen kaiku eikä se suinkaan välttämättä tarkoita mitään lievennystä edelliseen.

Vielä minun lapsuudessani käytettiin laajasti sanaa hurja, jolla ei tosiaankaan ollut mitään positiivista kaikua. Siinä ainakin minusta tuntui olevan viittaus pidäkkeettömyyteen, edesvastuuttomuuteen.

Kun historiassa käännämme ilmauksen Das tolle Jahr hulluksi vuodeksi, kuten tapana on, jää huomaamatta, että saksassa toll tarkoittaa myös ja jopa ennen muuta hurjaa, myös merkityksessä makee/mahtava jne.

Toista on verrückt tai wahnsinnig. Jälkimmäisessä on ajatus harhoissa elämiselle (vrt. Grössenwahn)

Kuten tunnettua, venäjäksi hullu on yleensä durak/dura. Suomessakin käytettiin ennen aika usein sanaa turakka, joka viittaa älyllisiltä kyvyiltään rajoittuneeseen henkilöön. Myös sen niminen korttipeli oli ja oli tietenkin häpeällistä jäädä turakaksi, kukas moista olisi halunnut.

Durak on kuitenkin ennen muuta hullu merkityksessä hölmö. Mitä luonteeseen tulee, hän saattaa olla oikein mukava ja sympaattinen, kuten hölmöläistarinoidemme sankarit. Ivan Durak on sympaattinen, mutta yksinkertainen venäläinen sankari.

Mutta sitten on sitä lajia hulluutta, joka panee pelkäämään. Se on arvaamattoman ja edesvastuuttoman henkilön ominaisuus. Jotakin sellaista yleensä on niissä kansoissa, jotka arvostavat verikostoa ja ovat kovin herkkiä kunniansa perään.  Sellainen hullu on mieletön, järkensä menettänyt: sumasšedši (сумасшедший), hulluuden puuskassaan hän on bešeni (бешеный). Myös hullut koirat kuuluvat tähän luokkaan.

Viime aikoinahan on puhuttu paljon sellaisestakin asiasta kuin hullun miehen taktiikka: kun tekeytyy edesvastuuttomaksi ja arvaamattomaksi, saa toiset varomaan itseään ja sen takia saattaa kuvitella jopa tulleensa kunnioitetuksi. Olihan meilläkin nuo puukkojunkkarit, joita muuten eräillä seuduilla taidetaan vieläkin ylistää…

Hullu ei tietenkään merkitse samaa kuin edesvastuuton tai roisto. Muistan, miten muuan ranskalainen psykiatri loukkaantui siitä, kun joitakin terroristeja nimitettiin hulluiksi: hänen potilaansa olivat kyllä hulluja (fou) eli kärsivät hulluudesta (folie), mutta eivät olleet roistoja.

Meillä suomessa on mielenkiintoisia epiteettejä hulluja varten. Yksi sellainen on ääliö. Kyseessä on ilmeisesti merkittävän kognitiivisen kyvyttömyyden ja itsetietoisen arroganssin yhdistelmä. Pelkkä tollo tai tolvana (ks. myös ven. bolvan, vrt. bulvaani) ei vielä ole ääliö eikä myöskään pelkkä hulluus riitä siihen.

Ääliö tuntuu, ainakin minusta, sopivan erityisen hyvin sellaiseen henkilöön, joka on henkisen kyvyttömyytensä takia innostunut kritiikittömästi palvomaan jotakin itse asiassa hyvin noloa aatetta tai henkilöä ja johon eivät minkäänlaiset argumentit tehoa.

Juuri näinä päivinä on helppo havaita, että maailmassa ovat suuresti aktivoituneen ja nousseet esille henkilöt, joita voimme kutsua ääliöiksi. Yleensä he juoksevat sellaisten johtajien perässä, joita on syytä kutsua lähinnä hulluiksi mielettömän, järkensä menettäneen(сумасшедший) merkityksessä.

Toki hullun miehen taktiikkaa on mahdollista pelata myös pää kylmänä, vetäen roolia, jota pitää uskottavana. Näyttää kuitenkin siltä, että myös tällä hasardipelillä tavoitellut päämäärät ovat itse asiassa aivan arvottomia samaan aikaan kun saavutettavat vahingot eivät ole vain todennäköisiä, vaan myös varmoja.

Tällaisen hulluuden kohdalla kyseessä on kai ennen kaikkea moraalinen vajavaisuus, persoonallisuuden kieroutuminen, johon liittyy usko omiin kuvitelmiin. Sellaista henkilöä ehkä parhaiten voitaisiin luonnehtia englannin termillä lunatic tai saksaksi wahnsinnig.  Entäs suomeksi? Häiriintynyt mulkku sanoisi kai hyvin itse asian, mutta siitä puuttuu nasevuutta.

Vai mitä mieltä lukijat ovat?