Entomologi

 

Perinteiden jatkaja

 

Uunio Saalas,  Muistelmia lapsuuteni ja nuoruuteni ajoilta, WSOY 1963, 402 s.

 

Uunio Saalas (Sahlberg) oli hyönteistieteilijä jo neljännessä polvessa ja toimi alan professorina yli neljännesvuosisadan ajan. Hänen isoisänsä isän matkapäiväkirjasta on ollutkin jo puhetta https://timo-vihavainen.blogspot.com/2022/02/laivalla-ja-hevosella.html .

Kaikki muistanevat Muumilaakson asukkaan nimeltä Hemuli, joka on hyönteistieteilijä kutsumukseltaan ja reviisori temperamentiltaan ja juoksentelee pitkin nurmia haavinsa kanssa. Hemulin intohimona näyttäisi olevan kaiken elollisen ja ehkä elottomankin systematisointi. Kun ötökät on tapettu ja pantu asianmukaiseen lokeroon, on myös tieteellinen kunnianhimo tyydytetty.

Saalas ei kuitenkaan kuulunut tähän lajiin toisin kuin ilmeisesti ainakin jotkut hänen esi-isistään. Hän nimittäin tutki ennen muuta hyönteisten elintapoja ja hänen väitöskirjansa kaarnakuoriaisista sai oksakseen suurta kansainvälistäkin arvostusta.

Sivumennen sanoen, tämä tutkimusala linkittyy läheisesti myös metsänhoitoon ja juuri tällä hetkellä kysymys kirjanpainajan ja sen toukkien elinehdoista ja leviämisestä näyttää olevan metsäammattilaisia suuresti kiinnostava asia koko Euroopassa. Kyseessä ovat aivan ilmeisesti miljardiluokan rahasummat, jos tämä seikka nyt auttaa tekemään alan tutkijaa joidenkin silmissä entistä arvostetummaksi.

Saalaksen kuvaukset koulustaan ja opiskeluvuosistaan liittyvät suureen perinteeseen. Noita Norssin muistelmia on kirjallisuudessamme kymmenittäin ja myös vuosisadan vaiheteen osakuntaelämää on kuvattu yhä uudelleen ja uudelleen. Silti jokainen kuvaus lisää kuvaan jotakin.

Saalas ei ollut ihan tavallinen riviylioppilas, joka näki viikolla nälkää ja ”viftasi” viikonloppuisin. Jo nuorena hän pääsi isänsä mukaan pitkille kenttätutkimusmatkoille, jotka suuntautuivat, paitsi lähiseuduille, myös Norjaan, aina Ruijaan asti sekä ”Välimeren piiriin” eli aina Palestiinaan ja Egyptiin saakka. Turkestanissakin tuli käytyä.

Kuitenkin myös ylioppilaselämä siitä ihanteellisemmasta päästä tuli myös hyvin tutuksi. Ylioppilaiden raittiusyhdistys YRY muodostui läheiseksi samoin muin NMKY ja Vanamo-seura sekä nuorisoseura. Ylioppilaat kiertelivät maaseudulla yrittäen omalta kohdaltaan parhaansa mukaan edesauttaa suomalaisen kansakunnan kehittymistä kulttuurikansaksi.

Esitelmät ja näytelmät ilmeisesti otettiin yleensä suurella myötämielisyydellä vastaan. Näytelmien merkityksestä kiinnostuneiden kannattaa vikaista Toivo Pekkasen teosta Musta hurmio. Siinähän kuvataan, miten näytelmien esittäminen nosti työväen kulttuuritasoa ja -tahtoa aivan valtavasti vielä suunnilleen 1920-luvulla. Ei ollut siihen aikaan vielä televisiota eikä käytännössä edes radiota.

Politiikkaan Saalas ei osallistunut ja tunsi ilmeistä vastenmielisyyttä punaisten ja valkoisten välistä riitaa kohtaan. Hän sai joitakin tehtäviä Suomenlinnan vankileirissä ja yritti parhaansa mukaan edes jollakin tavalla lievittää vankien kohtuutonta osaa.

Aikansa akateemisesta elämästä kirjoittaja maalaa aika erikoisen kuvan. Professorit olivat aikanaan täysiä itsevaltiaita ja saattoivat suhtautua opiskelijoihinsa hyvinkin yliolkaisesti ja mielivaltaisesti. Myös ruotsin kielen vallitsevuus yliopistossa muodosti suomenkielisille esteen, joka ei ollut pelkästään ärsyttävä: he olivat vaarassa jäädä toisen luokan kansalaisiksi (civis).

Niinpä Saalas oli innolla mukana suomenkielisen yliopiston perustamispuuhissa. Se edellytti miljoonalahjoitusten keräämistä, mutta onnistui. Mukaan tui aivan yllättäviäkin ihmisiä, kun taas jopa Gustaf Komppa, kuuluisin kemistimme ja myöhemmin juuri tuon Turun suomalaisen yliopiston professori kieltäytyi -jos olisi Viipuriin perustettu, olisi asia ollut toinen…

Suomen itsenäistyttyä Saalas sentään liittyi Edistyspuolueen kannattajiin. Sehän takoi lähinnä Nuorsuomalaisten perinteitä ja siitä tuli sittemmin Kansanpuolue ja sen jälkeen Liberaalinen kansanpuolue. Nythän se jo kuuluu muistojen joukkoon. Aidon liberalismin vaaliminen yhdessä kansallisen peruskatsomuksen kanssa ei ole meillä oikein onnistunut vetämään puolelleen suuria äänestäjien joukkoja.