maanantai 9. toukokuuta 2022

Kaikella on hintansa

 

Voittomania

 

Venäläisessä facebookissa on nyttemmin näkynyt uudissana pobedobesije (победобесие). Se itse asiassa merkitsee voittoon assosioituvaa raivohulluutta. Sanahan viittaa riivaajaa tarkoittavaan sanaan bes (бес). bešenyj tarkoittaa raivohullua.

Voiton päivä eli Puna-armeijan ja neuvostokansan natsi-Saksasta Suuressa Isänmaallisessa sodassa 1941-1945 saavutetun voiton juhla (праздник победы Красной армии и советского народа над нацистской Германией в Великой Отечественной войне 19411945 годов) on nykyään Venäjän ylivoimaisesti suurin kansallinen juhlapäivä.

Sitä on vietetty yhtäjaksoisesti vapaapäivänä vuodesta 1965 lähtien. Siihen on liittynyt suuri, Punaisella torilla pidetty paraati, jota Neuvostoliiton romahdettua pidetyn tauon jälkeen alettiin taas viettää vuodesta 1995 lähtien.

Juhlinta on käynyt sittemmin vuosi vuodelta yhä mahtavammaksi ja alkanut jo saada todella sairaita muotoja, joita alussa mainittu termi hyvin sopii kuvaamaan.

Olen muutaman kerran seurannut juhlintaa Moskovassa ja Pietarissa ja aiemmin juhla oli varsin arvokas ja siinä saattoi tuntea aidon surujuhlan tunnelman, kuten vastaavina suomalaisinakin sodan muistopäivinä.

Sitten kaikki alkoi muuttua. Noin kymmenen vuotta sitten alkoi niin sanotun kuolemattoman rykmentin esiintyminen. Siinähän ihmiset kantoivat sodassa olleiden sukulaistensa kuvia. Samoihin aikoihin näin mukana ensimmäiset sotilaiksi puetut pikkulapset.

Eräälläkin imeväisellä oli armeijan väreihin maalatut rattaat, johon oli kiinnitetty parikin tykinputkia esittävää tötteröä. Kaikki sen nähneet nauroivat herttaisesti, mutta se oli vasta alkua.

Nyt voi netistä löytää videoita, joissa esikouluikäiset marssivat univormuissa ja leikkiaseiden kanssa. Tädit ovat samaan muotiin pukeutuneita ja esittävät touhukkaasti sotilaita. Tietojeni mukaan tämä muoti on levinnyt jo kaikkialle ja aikuiset ovat siihen aivan yhtä innostuneita kuin ymmärtämättömät lapsetkin.

Vertausten tekeminen totalitaarisiin maihin on tarpeetonta. Jos jokin ääntelee kuin ankka, vaappuu kuin ankka ja näyttää ankalta, on syytä olettaa, että se on nimenomaan ankka. Sitä paitsi se haiseekin siltä.

Tässä takavuosina tuli aina joskus venäläisten kanssa puheeksi voiton päivän merkitys. Ymmärsin, että se merkitsi symbolisesti ennen muuta Venäjän ja muidenkin Neuvostoliiton kansojen pelastumista natsibarbarialta ja samalla suuren surun päivää, niiden kaikkien (lähes 27 miljoonan) ihmisen muiston kunnioittamista, jotka menehtyivät tuon sodan aikana. Noin puolet heistä oli sotilaita.

Sodan valtavan hävityksen ja veriuhrien jälkeen kaikki sen kokeneet poikkeuksetta vannoivat: ei koskaan enää. Jengeni Jevtušenkon pateettinen runo Haluavatko venäläiset sotaa? kajahti ilman muuta aidolta. Eihän kukaan voinut sellaista haluta, ainakaan sen kokeneet.

Mutta ajan mittaan ilmaantui myös tämän kuluneeksi käyneen laulun parodioita: kun pateettinen baritoni laulaa kertosäkeen hotjat li russkije, hotjat li russkije -vojny…? kertoo kuoro, että kyllä ne haluavat: hotjat, hotjat, hotjat!

Niin on ääni kellossa muuttunut. Ilmeisesti nuoret huligaaniainekset olivat aloitteen tekijöinä, kun kulovalkean tavoin alkoi levitä uusi iskulause: voidaan ottaa uusiksi! (možem povtorit).

Aivan ilmeisesti tämä porukka oli loputtomasta venäläisestä sotaa koskevasta kirjallisuudesta pystynyt omimaan vain yhden asian: mutta mepä voitettiin! 26 miljoonaa: no, sehän on vain luku…

Olihan se voitto sekin, täysin mielettömillä uhreilla hankittu. Suurimmat miesten tapattajat, raakalaismaiset ja lahjattomat johtajat kuten marsalkka Žukov, nousivat palvotuiksi sankareiksi -eivät suinkaan ne mosurit, jotka koko verisen työn tekivät ja kaiken kärsivät.

 Rintamamiehet, jotka aikalaistodistajien mukaan olivat uskoneet, että sodan jälkeen olotkin sitten vapautuvat ja kolhoosit puretaan, saivat huomata, että sodan jälkeen ruuvia sen kuin kiristettiin. Voittaja oli pikemmin Stalin ja hänen hirmuvaltansa kuin Venäjän kansa, joka näki nälkää vielä vuosia tuon voiton jälkeen.

Ihmisen aivot, kaikessa etevyydessään, ovat lopultakin hyvin taipuvaiset aivan primitiivisiin asioihin. Alkeellisinta tasoa edustaa se emotionaalinen palkinto, joka saadaan pelkän ”oman” tunnuksen näkemisestä. Somessahan tällaisia tunnuksia ovat emojit, natseilla sellainen oli hakaristi. Venäjällä se on nyt Z.

Tämä Z viittaa juuri nyt rikolliseen hyökkäyssotaan, jota käydään veljeskansaa vastaan. Huolimatta tuon sodan tragikoomisesta epäonnistumisesta se ainakin viittaa omiin, ”meikäläisiin”, jotka käyvät viholliseksi valittua kansaa vastaan taistelua elämästä ja kuolemasta.

Olennaista tällaisessa taistelussa on se, että siinä syntyy omia uhreja, joiden tietenkin julistetaan olevan vapaaehtoisesti annettuja, oman kansan pelastamiseksi välttämättömiä, jotta muut säästyisivät, pelastuisivat. Makaaberin voittomanian ilmapiirissä tällainen menee perille kuin häkä päähän.

Venäläisessä historiatietoisuudessa on usein esiintynyt käsite ”venäläisellä verellä ostettu”. Tällainen venäläisellä verellä ostettu alue oli myös hurraapatrioottien ajattelussa autonomian ajan lopulla Suomi, jonka saamia etuoikeuksia ja ”separatismia” ei väsytty paheksumasta juuri siksi, että uljaiden venäläisten sankarien uhri oli mukamas siten häpäisty, annettu turhaan.

Samaan aikaan kun lietsotaan makaaberia vainajakulttia, leviää taas somessa ja jopa korkeilla virkapaikoillakin mieletön väite, jonka mukaan Venäjä ei ole koskaan hyökännyt minnekään. Se on aina vain puolustautunut ja siinä samalla sitten laajentanutkin alueitaan, jotenkin hyvin luonnollisesti ja ikään kuin rauhanomaisesti.

Olen huomannut, että tämä idiotismi on löytänyt kannattajia jopa Suomesta. Toki jokainen myöntää, että ainakin talvisodan aloittivat venäläiset, mutta tosi uskovainen muistaa aina, että sota oli ihan legitiimi, kun Suomi ei antanut periksi naapurin geopoliittisille tarpeille.

En viitsi tässä puhua Suuren Pohjan sodan tai Suomen sodan ”valapattoisesta” alkamisesta, saati aiemmista konflikteista. Riittää kun toteaa, että tuollaiset väitteet osoittavat, miten surullisen helposti isänmaallisilla iskulauseilla voidaan ajaa alkeellisimmankin perustiedonkin yli ainakin Venäjällä. Vastaavia tapauksia voi löytää muualtakin, mutta sehän ei asiaa paranna.

Tosiasia on, että Venäjä on nyt käymässä imperialistista rosvosotaa Ukrainaa vastaan ja näyttää päättäneen omien ja vihollisten sotilaiden ja siviilien veren hinnalla ostaa itselleen lisää maata.

Pidän selvänä, että vuodatetun veren määrä huomioidaan rauhaa solmittaessa. Suomi puolustautui odottamattoman menestyksellisesti talvisodassa ja tuotti viholliselle valtavat tappiot. Loistava, voittamaton puna-armeija, kuten tuohon aikaan oli tapana sanoa, ei koskaan päässyt edes niille rajoille, jotka Suomen oli hyväksyttävä väkivallan edessä.

Mutta pakkohan ne oli hyväksyä. Molotov puheessaan sodan päätyttyä selitti valloitusten suuruutta sillä, ettei ennen sotaa esitettyihin vaatimuksiin (saati nyt sodan aikana tehtyyn lahjoitukseen) voinut enää tyytyä, kun paljon verta oli vuotanut ilman Neuvostoliiton syytä…

Paljon verta on nytkin vuotanut, mutta venäläisten typerin osa, joka aktiivisesti kannattaa sotaa (sen määräksi jotkut arvioivat vain noin 15 prosenttia) sen kuin hurraa sodalle, jossa menehtyy paitsi tuhansia ja taas tuhansia nuoria miehiä, myös paljon täysin sivullisia siviileitä.

Koko kansaa ei suinkaan kannata leimata sotahulluiksi ja koetan lohduttautua sillä ajatuksella, että näissä oloissa, joissa ihminen voidaan tuomita vankilaan mielivaltaiseksi ajaksi pelkästä sodan sanomisesta sodaksi, ovat mielipidetutkimusten antamat valtavat sodan kannatusluvut vailla todellista katetta.

Venäjän kansan järkensä säilyttäneissä piireissä on sekä Venäjä että meidän muidenkin toivo. Sodan jälkeen täytyy uusien kasvojen tulla korvaamaan ne vähämieliset tyrannit, jotka ovat tahallisesti ja vakain tuumin syösseet oman maansa ja pian koko maailmankin onnettomuuteen.

Saavatko suuret tappiot voittomaniasta kärsivän kansan järkiinsä? Vaikea sanoa. Yli kymmenen prosentin ihmismenetykset, jotka Neuvostoliitto koki toisessa maailmansodassa, eivät riittäneet antamaan pitkäaikaista rokotusta sotahulluutta vastaan. Mikä määrä voisi riittää nyt?

On pelättävissä, että kun ihminen petomaistuu (venäjän kielessä on mainio tätä merkitsevä sana ozveret), vaatii vuodatettu veri vain lisää verta. Haluaako kansa koko Novorossijan? Koko Ukrainan? Sen lisäksi enkä myös Moldavian? Montako ruumista saavutettua pinta-alayksikköä kohti voidaan hyväksyä? Entäs kun vihollinen maksaakin samalla mitalla ja Moskovassa ja Pietarissa alkaa paukkua oikein kunnolla?

Hinta on kova, mutta senhän maksavat ne, joilla on onni päästä sankareiksi ja perinteisesti ne eivät saakaan valittaa, hymy huulillaan ne aina ovat kuolleet, sikäli kuin nyt hiiltyneistä ilmeistä saa selvää. Mummotkin ovat internetin klipeissä kiihtyneet hengeltään kovin sankarillisiksi. Henki hengestä ja kaksi parhaasta.

Voitonmania, johon teki aluksi mieli suhtautua ymmärtäväisesti, tuntuu nykyiselle asteelle kehityttyään olevan hyvin pahanlaatuinen tauti, jonka parannuskeinoa ei vielä tunneta. Se voi olla kova kuuri.

 

19 kommenttia:

  1. "Yli kymmenen prosentin ihmismenetykset, jotka Neuvostoliitto koki toisessa maailmansodassa, eivät riittäneet antamaan pitkäaikaista rokotusta sotahulluutta vastaan."

    Pelkäämään, että tuokin rokotus vaatii säännöllisen tehosterokotuksen: sääntö näyttää menevän niin, että kun merkittävällä osalla päättäjistä ja kansalla ei ole omakohtaista tunnekokemusta sodan kirkosta sotahulluus saa vallan...

    Voi ihmistä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihmisen on helpompi lietsoa vihaan ja raivoon kuin vaikkapa sivistykseen ja rauhaan. Sotaa seuraa aina uusi sota, entisen jatkeeksi. Ihmisuhrit eivät tunnetusti paljoa Neuvostoliitossa painaneet, toivottavasti sentään nyt Venäjällä painavat, tai mistäpä tuon tietää...

      Neuvostoliitossa kehnot sotilasjohtajat, jotka saivat toimillaan mielettömyyksiin nouseet uhriluvut, palkittiin suurimmilla kunniamerkeillä. Kenraalit kullattiin ja mosurit mullattiin!

      Leningradin piirityksen nälkäkuolemat olivat A. Zhdanov kätten jälkiä. Miljoonakaupungin valtavaa elintarvikevarastoa ei useista sotilaiden pyynnöistä hajautettu, vaan kävi niin kuin pelättiin, että saksalaiset pommittivat ja tuhosivat massiivisen varaston heti piirityksen alkuun elintarvikkeineen päivineen.

      Stalinin suosikki Zhdanov sai Leningradin johtajajana mitallinsa, eikä mieletöntä strategista virhettä arvosteltu! Jos leningradilaisia menehtyikin, muorit tekivät uusia. Se oli ajatusmalli.

      Poista
  2. Samaa tautia tuntuu olevan liikkeellä Suomenkin oikeistossa.

    VastaaPoista
  3. Vihavaisemme viittaus Suomen käymään Talvisotaan on ajallisesti ja aatteellisesti kovin ohut; Jatkosota ja natsikopion keskitysleireistä puuttuvat kokonaan...Tästä huolimatta naapurimme käy järjetöntä sotaa Ukrainaa vastaan. Se saa osan meistä unohtamaan oman osamme Ii Maailmansodassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahhahhaa. Historiallinen tilanne onkin siis ymmärrettävä tulevaisuuden perspektiivistä eikä sen omasta... No kiitoksia.

      Poista
    2. Tuohan on selvää jokaiselle Orwelinsa lukeneelle...

      Itse ajattelen, että Talvisota on täydellinen synninpäästö kaikelle sen jälkeen tapahtuneelle. Välirauhan ratkaisut on moneen kertaa selostettu tässäkin blogissa: valintoja oli kaksi, antautuminen Stalinille tai avun hakeminen sieltä, mistä sitä oli saatavissa. Sääli, että tässä blogissa ei ole kuvia, kartta pohjois-Euroopan valtapiireistä 1940 lopussa vaikuttaisi muut paitsi kaikista typerimmät.

      Poista
  4. Etelä- ja Väli-Amerikassa eivät maat juuri keskenään sodi eikä esim Costa Ricalla ole edes armeijaa. Niinpä viime kuukausina kaikki nämä alueet ja jopa Vietnam vaikuttavat huomattavasti myönteisempinä kuin Eurooppa ja, sen sotakiima. Ei tämä ole mikään venäläinen juttu vaan yleisesti ottaen länsimainen/venäläinen ihminen taas jatkason vastenmielinen militaristi ja lähetyssaarnaajaimperialisti johon ei voi suhtautua kuin vastenmielisyydellä. Aasialainen kaikkine vikoineen on sittenkin ihan myönteinen "work bitch" eikä kehittele eurooppalaisen tavoin naurettavia ja kohtalokkaita ideologioita joiden innoittamana syöksee itsensä ja muut tuhoon.
    Eurooppa käy kohti demografista tuhoaan ja samaan marssii myös Venäjä. USA taas jatkaa Hollywoodillaan maailman kulttuurista mädättämistä joten se ei tule olemaan koskaan idolini.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Etelä- ja Väli-Amerikassa eivät maat juuri keskenään sodi eikä esim Costa Ricalla ole edes armeijaa."
      Olisiko syy se, että ne ovat ns USA:n takapihan...

      Poista
    2. Etelä- ja Väli-Amerikka käynee huumesotaa. Sieltähän Eurooppaankin kuskataan huumeita (kuin myös paljon muuta, missä ole sitten mitään vikaa, kuten vaikka cashew-pähkinöitä) Suomi on vain pikku saareke kokonaisuudessa. Kun yhteiskunta sielä on suht "rikki" on sen korjaaminen vaikeaa. (Kaupungit on ihan eri mittakaavassa ja maalta on tulijoita). Naisille taas tarjotaan sitä Herran sanaa, lähinnä siis katolilaisuutta. Mikä selittänee paikallisväestön innon antaa lapsille nimeksi Jesus.
      Kulttuurituotteena taas telenuevat on ihan omiaan ja kertonee kyllä höpsömmällekkin että ei stereotypiat etelänmaalaisesta "kiihkeydestä" ole tuulesta temmattuja. Suomalaisena sitä draamaa jaksane vain katsoa.
      Amerikkalaiset taas no heillä on oma yhteiskuntarakenne historioineen yms. mikä selittänee jollain tasolla identiteettipolitikoinnin, mutta heillehän tuo etelä- ja väli-Amerikka on naapurissa joten mitä sielä tapahtunee vaikuttanee heihin. Naapurin kanssahan olisi suotavaa tulla toimeen. Mutta tuo huumesota on omiaan, siinä missä opioidikriisi.
      Jokseenkin todennut ettei väellä tainne olla mitään käsitystä minkä kanssa ovat tekemisissä ja se on kyllä onni. (Suurin osa on kumminkin kilttejä, tahtoo osallistua (työkkäriä tuskin olisi jos väki ei tahtoisi osallistua, mutta mitä sielä tarjotaan on taas eri asia ja elämäntilannekkin vaikuttanee mihin joku pystynee, kuin myös koulutuskeskeisessä yhteiskunnassa ei sitä voinne niin vain ruveta vaikka arkkitehdiksi, historijoitsijaksi, tai sairaanhoitajaksi, tosin identiteettipolitikoinnissa ja siirtolaispolitiikassa pyöritellyt koulutetun väen markkina-arvoa se kun kelvannee muuallekkin ja rahalla suomalainen porvarikaan voinne väkeä väkisin pitää Suomessa) ja välittää toisista.) Tieto jokseenkin lisää useimmiten tuskaa, mutta joissain kohdin siitä kyllä saanee ihan älyttömän hyvän mielen kun löytää jonkin selittävän osasen/palasen kokonaisuuteen.

      Poista
  5. Mitä II maailmansotaan tulee niin hyvästä nuoren polven sotahistorian tutkimuksestamme huolimatta valitettavasti meilläkin on alettu rakennella aivan liian kiillotettua kuvaa siitä sodasta. Kirjan nimen mukaan se oli kuitenkin "ruma sota" ja todistusaineisto maamme 1930-luvun oikeistosta on tympeää, suorastaan oksettavaa luettavaa. Se porukka ei todellakaan ollut mukavaa ja isänmaallisuuden tympeä paatoksellisuus meilläkin on ollut jotenkin "taistolaista".

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "todistusaineisto maamme 1930-luvun oikeistosta on tympeää, suorastaan oksettavaa luettavaa."

      Yhtä paljon merkittävää tuolle aikakaudelle kun VKK-puolue on tälle. Suuri linja oli enemmistön vastenmielisyys natseja ja IKL:ää kohtaan, Lapuan liikkeen kukistaminen ja puna-mullan synty, mille pohjalle rakennettiin talvisodan henki.

      Poista
  6. Voin vakuuttaa professorille että samanlaisia sotakiimaisia mummoja alkaa olla Suomessakin. Omassa suvussani muutama paljastui tänä keväänä ikäänkuin Hilja Riipisen tai ruustinna Ellen Salpakarin inkarnaatioiksi.

    VastaaPoista
  7. Ihmiselle oman kehittymättömän minuuden kanssa eläminen on niin tuskaista, että on parempi ulkoistaa se. Sota tuo tarkoituksen heikoimmankin elämään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Teoriassa naiselle voisi tyrkyttää samalla logiikalla äitiyttä. (Tarkoitusta elämälle).
      Ongelma siinä tainnee olla ettei kaikki sitä tahtone, toisekseen luontoa ei voinne pakottaa. (Plus jos elämä pyörii aikuisella vain lasten ympärillä niin kyllä siinä vaatii jo omasta mielestä hieman sellaisia lehmän hermoja. Toisilta se vain luonnistuu helpommin kuin toisilta). Vaikka on nykyisellään kaik hienot keinohedelmöitykset yms. niin kyllä suurin osa saanee perinteisellä menetelmällä alkunsa. Eri juttu taas perhekuviot taustalla. Lähinnä kulttuurimuutoksena kun äpäränä olo ole enään niin stigma, mutta yh-äitiys kyllä voi osalle olla. Sinänsä siinä mitään, parisuhteeseen voi tulla ryppy tai puoliso menehtyä jne. mistä niitä tiennee.

      Poista
  8. Ukrainan sodan symboli on iso Z. Kirjoitetaan kaksi Z-kirjainta peräkkäin, kierretään toista 90° oikeakätisesti ja siirretään kirjaimien keskikohdat päällekkäin. Mitä syntyy? Toivoisin, että joku tekisi tästä videon ja alkaisi levittää sitä youtubessa.

    Toinen professori

    VastaaPoista
  9. "Lapuan liikkeen kukistaminen ja puna-mullan synty, mille pohjalle rakennettiin talvisodan henki."

    Tämä on myöhemmin päälle liimattua mytologiaa. Itse katselen Pohjanmaalla syntyneenä asioita hieman toisesta näkökulmasta enkä näe Lapuan liikettä yksiselitteisesti negatiivisena kuten sodanjälkeinen virallinen mytologia haluaa selittää. Liike oli kommunisminvastainen kansanliike enkä pitä tällaista lähtökohtaa mitenkään huonona. Liike meni toimissaan liian pitkälle ja tuli aiheesta kukistetuksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Liike oli kommunisminvastainen kansanliike enkä pitä tällaista lähtökohtaa mitenkään huonona. "

      En minäkään sitä, mutta demokratianvastaisuutta ja laitonta väkivaltaa kyllä.

      Poista
    2. On hieman säälittävää yrittää valkopestä jotain Lapuanliikettä. Kyseessähän oli ulkoparlamentaarinen liike jonka innokkain fragmentti ei kaihtanut myöskään väkivaltaa. "Isänmaallisuus on roiston viimeinen pakopaikka" (Samuel Johnson)

      Poista
  10. Venäjän kehitys kohti jonkinlaista versiota fasismista luultavasti johtuu siitä, että Venäjä Neuvostoliiton kaaduttua menetti ideologisen missionsa eikä tilalle heti tullut yhtään mitään.

    Jonkin aikaa Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen tilalle tuli suurvaltaideologia eli eurasianismi. Venäjä ymmärsi olevansa ensisijaisesti imperiumi.

    Voiton päivä liittyy vahvasti myös Neuvostoliittoon. Nykyisessä imperiumi-ideologiassa Neuvostoliitto ei ole paha vaan hyvä, koska sen aikana imperiumi oli laajempi kuin koskaan aiemmin etenkin, jos eurooppalaiset vasallivaltiot lasketaan mukaan.

    Koska Venäjä ei enää tunnusta marxismi-leninismiä, voiton päivä on korvannut lokakuun vallankumouksen vuosipäivän suurimpana juhlana.

    VastaaPoista

Kirjoita nimellä.