keskiviikko 4. toukokuuta 2022

Niin on, jos siltä näyttää

 

Informaationhallinta ja ideologia

 

Täytyy sanoa, että vähän rypistelin kulmiani, kun jo 1990-luvulla tuli eteeni Venäjän informaatioturvallisuuden doktriini.

Haisihan se totalitarismilta, vaikka perustuslaissa oli nähty paljonkin vaivaa sen turvaamiseksi, että totalitarismi olisi Venäjällä tulevaisuudessa mahdoton. Venäjän perustuslaki oli varmaankin maailman liberalistisin eetokseltaan.

Mutta lakejahan voi aina muuttaa ja ellei vaivaudu niin pitkälle, niitä voi tulkita luovasti, kunhan vain on sopivat tulkitsijat. Kuten jo Stalin sanoi ”kaaderit ratkaisevat kaiken”.

Nykyinen Venäjä on omaksunut stalinilaisen totalitarismin hengen samaan aikaan, kun sen instituutiot näyttävät liberaaleilta. Tulee mieleen Oswald Spenglerin käsite ”venäläinen pseudomorfoosi”, jolla hän tarkoitti sitä, että Venäjällä on jokseenkin samat instituutiot kuin lännessä, mutta niiden henki, sisällys, on erilainen. Itse asiassa lännestä on lainattu vain muoto, jonka on sitten täyttänyt aivan toisenlainen sisältö.

Mitä informaationhallintaan tulee, se taitaa olla asia, jota lännessäkin nykyään innokkaasti harrastetaan ymmärtämättä lainkaan, että totalitarismi vaanii siinä aivan lähellä ja sitä tosiasiassa saatetaan olla jo toteuttamassakin. Kyky suhtautua kriittisesti omaan ideologiaan on myös lännessä osoittautunut viime vuosikymmeninä tavattoman vähäiseksi.

Mutta onko Venäjällä edes ideologiaa, vai onko kyseessä pelkästään alaston vallanhimoisten rosvojen ja huijarien komento?

Tähän kysymykseen en tässä puutu sen enemmälti, mutta kannattaa panna merkille, miten paljon kannattajia Kremlin hulluimmillakin väitteillä sentään jatkuvasti on kansan keskuudessa, joskaan ei valtioiden tasolla.

 Asiaa ei kannata pyyhkäistä pois näkyviltä viittaamalla typerysten tiettyyn määrään kaikissa yhteiskunnissa, kyllä myös länsimaisessa joukkotiedotuksessa ja valtioiden tunnustamassa ideologiassa voidaan havaita tiettyä totalitaarista henkeä, jonka suhteen ollaan monessa paikassa hyvin epäluuloisia ja jota monet vastustavat. Saahan sen demokraattisessa maassa tehdä.

Mutta olisiko Venäjä jonkinlainen vaihtoehto? Sitähän se on yrittänyt olla, mutta sen julistamilla jaloilla periaatteilla ei ole lainkaan uskottavuutta normaalijärkisten ihmisten keskuudessa.

Venäläinen ideologia, sellaisena kuin erilaiset ajatuspajat sitä tarjoavat (ks. https://timo-vihavainen.blogspot.com/search?q=rusrand ), korostaa hyvin voimakkaasti sitä hienoa periaatetta, ettei kaikkea voi mitata rahassa ja ettei raha ole mitään muuta kuin väline moraalisen hyvän aikaan saamiseksi. Samaan aikaan oligarkit rosvoavat Venäjää minkä ehtivät ja viis veisaavat tavallisesta venäläisestä ja hänen hyvinvoinnistaan.

Tähän ideologiaan kuuluvat kollektivismi (jota ukrainalaisten kerrotaan aina kammoksuneen), uhrautuvaisuus, isänmaallisuus etatismina, huolenpito lähimmäisestä ja niin edelleen. Se tarjoaa käytännössä useimmille vain arkielämän kitkuttelua toimeentulon rajoilla ja tilaisuuksia päästä tykinruoaksi suurten johtajien kunniaa kirkastamaan.

Tällainen ideologia on yhtä huonoa vientitavaraa kuin monet muutkin venäläiset tuotteet. Mikäli joku lännessä vastustaa nykyistä hyperliberalismia, ei se suinkaan merkitse sitä, että hän sen takia innolla kannattaisi jotakin venäläistä ideologiaa.

Mutta informaationhallinta on jo hyvän aikaa ollut Kremlin lempilapsi. Ellei maailmaa voi muuttaa, voi ainakin väittää sen olevan toisenlainen, kuin luullaan. Brežnevin aikana kansa tottui jo tähän. Kuvaannollisesti sanoen junan ikkunaan vedettiin verhot ja kansa hytkytteli tahdissa, jotta saataisiin aikaan mielikuva liikkeellä olosta.

Venäjän kansanvalistusministeri Vladimir Medinski on esittänyt, että Venäjä on saanut ansaitsemattoman huonon kansainvälisen imagon, johtuen sen huonosta PR:stä(!). Medinski käyttää sanaa piarit (tehdä PR:ää), joka on nykyään yleinen venäjän kielessä.

Hänen kirjoitustensa perusteella tulee se käsitys, että kaiken määrää PR, maakuvat eivät synny ansioiden, vaan informaationhallinnan perusteella.

Asiassa on varmasti totta toinen puoli, mutta mieleen tulee, että aika suuri vaikutus Venäjän imagoon olisi saattanut olla esimerkiksi sillä, että olisi jätetty hyökkäämättä Ukrainaan. Vastaavia asioita voi etsiä myös menneisyydestä.

Eräästä sikäläisen informaation hallinnan ekspertistä olen aiemminkin jo kirjoittanut: Professori Igor N. Panarin on muuan Putinin Venäjän käymän informaatiosodan venäläisistä eksperteistä.  

Hän on kirjoittanut muun muassa vuonna 2004 ilmestyneen teoksen ”Informaatiosota ja diplomatia”. KGB:ssä uransa aloittanut Panarin onkin toiminut alan opettajana diplomaattiakatemiassa.

Panarinin mielestä Machiavellilla on ollut hyvin suuret ansiot diplomatian ja informaatiosodan periaatteiden kehittämisessä ja juuri häneltä on peräisin ”ristiriitainen, mutta ikuinen periaate ’tarkoitus pyhittää keinot’”.

Panarin tukeutuu kirjassaan professori K.A. Hatšaturoviin, joka jo vuonna 2000 päivitteli sitä, että lännen think tankit olivat korvanneet vanhan ”primitiivisen neuvostovastaisuuden” ”alhaisella russofobialla”. Russofobia toimii edeltäjäänsä, ”antisovjetismia” syvemmällä tasolla, koska se Hatšaturovin mukaan leimaa venäläiset biologisen determinismin pohjalta taipuvaisiksi tuhoamiseen, väkivaltaisuuteen ja masokismiin.

Panarin uskoo, että ellei Venäjä kontrolloi omia tiedotusvälineitään, sen tekevät muut valtiot.

Propagandan metodit ovat yleisesti tiedossa. Niitä ovat Panarinin mukaan muun muassa anonyymi auktoriteetti (”tutkijoiden monivuotisen työn tuloksena…”), arkipäiväinen kertominen (joka esimerkiksi tarvittaessa banalisoi kauheudet), varkaiden aina suosima ”ottakaa varas kiinni!” –metodi, ”jaarittelu”, ”haloefekti”, ”ensimmäisyyden efekti”, ”paikallaolon efekti”, ja niin edelleen.

Informaatiota tarjoiltaessa voidaan käyttää monia tehokeinoja, ”silminnäkijöistä” toistoon.

Banaaliudestaan huolimatta juuri jatkuva toistaminen on ilmeisesti yhä propagandan keinoista tehokkain.

Sanoman perille ajamisessa voidaan myös käyttää puolitotuutta, kontrastia, psykologista sokkia, mielipidemittauksia, assosiaatioiden luomista ja niin edelleen. Yleisölle voidaan tarjota ”myrkyllistä sandwichia”: se tarkoittaa, että ei valehdella, mutta sivuutetaan ”tarpeettomat” faktat. Käytettävissä on myös metodi nimeltä ”sokeroitu sandwich”, jossa negatiivinen pihvi piilotetaan positiivisen aloituksen ja lopetuksen väliin.

”Informaatiobalanssi”, jossa Venäjällä olisi kyky vaikuttaa Yhdysvaltain, Euroopan ja Aasian väestöön oli Panarinin mukaan tärkeä tavoite. Muiden suurvaltojen tapaan Venäjän tuli julkaista vuosittaista raporttia ihmisoikeuksista ja kiinnittää siinä huomiota mm. Baltian maiden venäläisväestön kielellisten oikeuksien loukkauksiin.

 

Suurvaltojen toiminta on usein ollut kyynistä ja nyt tuntuu ihan siltä, kuin Venäjä suorastaan ylpeilisi kyynisyydellään, onhan se todellisen suurvallan tunnus. Pienillä valtioilla ei yksinkertaisesti ole varaa sellaiseen -ja tuskin suurillakaan.

Venäjän propagandalavastus muistuttaa aivan tavattomasti talvisodan aikuista. Melkoista akrobatiaa tarvittiin aikoinaan siihen, että Suomesta tehtiin hyökkääjä ja maailmanrauhan uhkaaja.

Näin vain tehtiin ja se tapahtui aivan samaan aikaan, kun Hitlerin Saksan kanssa oltiin liittolaisuutta suuresti muistuttavassa likeisessä suhteessa ja annettiin sen varusteluteollisuudelle korvaamattomia raaka-aineita ja työrauhaa. Vuonna 1941 tästä sitten saatiin maksaa ja nimenomaan Saksa oli se hyötynyt osapuoli, kuten lahjomattomat laskelmat osoittavat.

Mutta siitä propagandasta. Saksalaisvastainen propagandahan oli talvisodan aikaan Venäjällä kielletty ja Kominternikin kehotti kommunistipuolueita tukemaan Hitlerin rauhanpolitiikkaa. Tämä tapahtui myös Ranskassa, vielä senkin jälkeen, kun Saksan armeija oli sen murskannut.

Suomen pirullinen rooli ajan politiikassa perustui neuvostoliittolaisen propagandan mukaan siihen, että se yritti sytyttää sodan Englannin ja Ranskan ja Neuvostoliiton välillä noiden ”isäntiensä” iloksi. Niinpä nämä maat olivat aseistaneet Suomen hampaisiin saakka ja koko kapitalistinien maailma syyti Suomeen valtavat määrät aseita ja vapaaehtoisia, etenkin lentäjiä.

Loistavalla, voittamattomalla puna-armeijalla oli siten ymmärrettävistä syistä tiettyjä ongelmia Suomen rintamalla, jossa vihollinen edusti koko lännen edistyneintä sotapotentiaalia. Kansan kärsimykset ja rintaman veriuhrit olivat Suomen rahavaltaisen hallituksen ja sen läntisten auttajien vastuulla.

”Kuka auttaa Mannerheimia”? oli usein nähty, tutkivan journalismin asettama kysymys neuvostolehtien sivuilla. ”Kaikki maailman rehelliset ihmiset” kannattivat tietenkin Kuusisen hallitusta.

Käytännössä kyseessä olivat yksilöt ja yhdistykset. Hallituksista mukana olivat ne, jotka kannattivat myös Stalinia ja onnittelivat häntä 60-vuotispäivän johdosta. Saksan lisäksi niitä oli muistaakseni vain Mongolia.

Saksa oli se maa, jonka rauhanponnisteluja Neuvostoliitto talvisodan aikana pontevasti tuki.

Hitlerin onnittelu Stalinille on aika tavanomainen, mutta kenties se ajankohdan takia ansaitsee tulla kokonaisuudessaan siteeratuksi:

Herra Josef Stalinille

Moskova

Kuusikymmenvuotispäivänänne pyydän teitä vastaanottamaan kaikkein vilpittömimmät onnentoivotukseni. Niihin liitän omat parhaimmat toivotukseni, toivon hyvää terveyttä Teille henkilökohtaisesti ja onnellista tulevaisuutta ystävällismielisen Neuvostoliiton kansoille.

Adolf Hitler

(Pravda 23.12.1939).

Tällainen oli siis ajan neuvostoliittolainen tulkinta maailmantilanteesta: rauhanvoimia olivat Neuvostoliitto ja Saksa (joka oli kehottanut länsivalloille sodan lopettamista). Sodanlietsojia ja sodasta vastuussa olivat imperialistiset länsivallat, etenkin Englanti ja Ranska ja tietenkin Suomi, joka harjoitti vastuutonta aseellista toimintaa puna-armeijaa vastaan ja yritti osaltaan lietsoa maailmanpaloa.

Suomen tukijat, niin fyysiset kuin poliittiset, olivat siis osaltaan vastuussa niistä ihmisuhreista, joita taistelut aiheuttivat joka päivä ja siitä uhasta maailmanrauhalle, jonka Suomen vallasta syöstyn valkokaartilaisen hallituksen pyssymiehet muodostivat.

 Kyseessä oli vakava ja vaarallinen konflikti, joka uhkasi laajentua sodaksi…

43 kommenttia:

  1. Suoraan sanottuna kuullostaa kyllä niin penteleen tutulta etteikö tuota ”Informaatiosota ja diplomatia”<(b>-teosta olisi jaettu taannoin - Hyvän Venäjän aikaan - salaa ja ilmaiseksi myös suomilaiselle medialle, tai ainakin otettu salakopiot hallituksen salaisimman Sinisen salailuosaston saamasta omistuskirjoituksella varastetusta tekijänkappaleesta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sama vaikutelma jäi minullekin. Kovin on tutun kuuloiset keinot.

      Poista
  2. Panarin on omanlaisensa visionääri,jolla on omanlaisensa maailmanselitys.
    Luultavasti nykyinen tilanne Venäjän ja lännen välillä on venäläisiltä tarkoitushakuista.
    Venäjä ja toki monet muut maat ovat tyytymättömiä, shen kuuluisaan sääntöperusteiseen kansaiväliseen jäejestykseen.
    Tuo vallitseva järjestys muotoutui toisen maailmansdan vallinneessa tilanteessa, missä Yhdysvallat edusti maailman taloudellisesta tuootannosta ja sen arvosta kahta kolmasosaa.
    Tuo samainen määräysvalta siirtyi myös Yhdysvalloille kaikssa ylikansallisissa taloudellisissa organisaatioissa.
    Maailman nykytilanteessa Yhdysvallat tuskin edustaa kolmannesta maailman reaalitaloudesta, eli sillä on valtaa enemmän, mihin sen tosiasiallnen taloudellinen voima edellyttää.
    Jos oikeasti noudattaisimmi , ylikansallisissa taloudellisissa suhteissa vapaan markkinatalouden logiikkaa, silloin tulisi olla useita keskenään kilpailevia taloudellisia ja kaupallisia logistiikka järjestelmiä.
    Nykyinen kriisi ja etenkin lännenVenäjälle laatimat sanktiot voi johtaa juuri tuohon suuntaan,koska on pakko ja pakko on paras konsultti.
    Aleksander Stub oli twiitannut että Yk äänestyksessä yli puolta ihmiskunnasta edustaneet valtiot,eivät tuominneet Venäjää sen hyökkäyksestä, mikä tarkoittaa että vähemmistö ihmiskunnasta on aktiivisten sanktioiden kannattajia.
    Saattaa seuraus olla että maailma siirtyy nyt, myös rahoitusjärjestelmien tasolla, vapaaseen markknaltalouteen, jolloin nykyiseen hegemoniaan kyllästyneet voi helpommin sanoa, pitäkää tunkkinne.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Panarin on sellainen visionääri, joka koronapandemian alussa kertoi, että kolmas maailmansota on alkanut. Korona on Yhdysvaltain armeijan kehittämä ja irti laskema ja sen omat joukot on sitä vastaan rokotettu.

      Poista
    2. Ottaen huomioon miten Amerikka on tuon ns. johtoasemansa saavuttanut, miettisin kahdesti onko Suomen kohdalla se realistinen ongelma niinkään idässä.

      Poista
    3. "Ottaen huomioon miten Amerikka on tuon ns. johtoasemansa saavuttanut, miettisin kahdesti onko Suomen kohdalla se realistinen ongelma niinkään idässä."

      No, nyt kun olet miettinyt, mihin tulokseen tulit?

      Poista
    4. "miettisin kahdesti onko Suomen kohdalla se realistinen ongelma niinkään idässä."

      Kummassa (Venäjä, USA) haluaisit asua? Kumman maan sotavangiksi Sinä tai perheesi haluaisit jäädä?

      Poista
    5. Mitäs luulet, olemmehan jo pahasti pakkoenglannin vankeja.

      Poista
    6. Amerikka on saavuttanut johtoasemansa viime kädessä raalla voimalla, väkivaltaa käyttäen.
      Tarinankerronta, jota Amerikka dominoi onkin sitten ihan eri asia.

      Poista
    7. "No, nyt kun olet miettinyt, mihin tulokseen tulit?"

      Ihminen on tonttu (sukupuoleen katsomatta) mikä ei taida oppia historiasta mitään, vaikka se olisi naaman edessä.

      Poista
  3. 1. laina:

    "Mitä informaationhallintaan tulee, se taitaa olla asia, jota lännessäkin nykyään innokkaasti harrastetaan ymmärtämättä lainkaan, että totalitarismi vaanii siinä aivan lähellä ja sitä tosiasiassa saatetaan olla jo toteuttamassakin. Kyky suhtautua kriittisesti omaan ideologiaan on myös lännessä osoittautunut viime vuosikymmeninä tavattoman vähäiseksi."

    Uutismedian liiton kyselyn mukaan "Yle ja sanomalehdet ovat luotettavimmat uutismediat verkossa". Minä olen kyllä koko lailla eri mieltä Ylen ja valtamedian sanomalehtien luotettavuudesta. Ja olen huomannut, että monet muutkin ovat kanssani samaa mieltä, kun olen keskustellut heidän kanssaan verkossa ja sen ulkopuolella.

    Minä en luota Yleen, sillä se on salaa vastoin omia journalistia ohjeitaan tärkeää tietoa suomalaisilta, suojelee tiettyjä yksilöitä ja ryhmiä, ja on luvattoman yksipuolinen. Yksipuolisuus ja salaaminen näkyvät Natosta, muhamettilaisista, Ruotsin mellakoista, Ranskan käydyistä presidentinvaaleista, kristittyjen vainoista ja Venäjästä kerrotuissa uutisissa ja käydyissä (tai itse asiassa käymättömissä) keskusteluissa.

    2. laina:

    "Propagandan metodit ovat yleisesti tiedossa. Niitä ovat Panarinin mukaan muun muassa anonyymi auktoriteetti (”tutkijoiden monivuotisen työn tuloksena…”), arkipäiväinen kertominen (joka esimerkiksi tarvittaessa banalisoi kauheudet), varkaiden aina suosima ”ottakaa varas kiinni!” –metodi, ”jaarittelu”, ”haloefekti”, ”ensimmäisyyden efekti”, ”paikallaolon efekti”, ja niin edelleen."

    Ylen uutistenlukija saattaa aloittaa uutisen seuraavasti: "Ulkopoliittisen instituutin vanhemman tutkijan Charly Salonius-Pasternakin mukaan tai Ulkopoliittisen instituutin johtaja Mika Aaltola näkee, ja niin edelleen."

    Ei ole mitenkään merkillistä, että Ylen haastattelemat tutkijat ovat melkein joka kerta liberaaleja, joilla on samansuuntainen näkemys maailmanasioista. Kyse on Ylen propagandasta, sana, jota en haluaisi viljellä.

    Blokisti mainitsi Hitlerin, mutta ei Lavrovia, jonka syyksi Suomen (ja muiden länsimaiden) valtamediassa pistettiin se, että Hitlerissä oli juutalaista ainesta. En tiedä, miksi aineksen olemassaolo kiistetään tai kielletään tai halutaan salata, koska se on tosiasia. Hitlerin kymmeniä elossa olevia sukulaisia tutkittiin taannoin ja haploryhmäksi saatiin eräs E-kirjaimella alkava. Se oli niin kiusallista, että piti alkaa puhua Hitlerin afrikkalaisista esi-isistä.

    Kukaan ei mahda mitään sille, mihin sukuun tai etniseen ryhmään on syntynyt ja kuuluu.

    M

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taidat olla uskontosi uhri.

      Poista
    2. Itse jäänyt enempi pohtimaan Ruotsin kohdalla noita mellakoita jot koettavatko taas vaihteeksi saada suomalaiset siivoamaan omat ongelmansa minkä yli liberaalinen politikointinsa saanut aikaan? Jos ei muuten niin vaikka tyrkkäämällä suomalaiset Natoon. Oma kanta Natoon on kriittinen enkä ymmärrä mihin kantasuomalaiset sitä tarvinnee? Enempi tehnee maasta kohteen kuin turvaisi sitä.

      Poista
    3. Anonyymi (4. toukokuuta 2022 klo 12.32) epäili:

      "Taidat olla uskontosi uhri."

      No, en ole uhri. Uskonto kuuluu ihmisyyteen ja on sisäänrakennettu jokaiseen ihmiseen, joten uhri ei ole se, joka yrittää seurata totuutta.

      M

      Poista
    4. Blokisti kysyi ja totesi:

      "Mutta olisiko Venäjä jonkinlainen vaihtoehto? Sitähän se on yrittänyt olla, mutta sen julistamilla jaloilla periaatteilla ei ole lainkaan uskottavuutta normaalijärkisten ihmisten keskuudessa."

      Venäjä olisi voinut olla vaihtoehto ainakin EU-Euroopalle, jos se olisi valinnut toisin. Se, miksi Putin pääsi tai joutui valtaan, on oma lukunsa ja monien rivien paikka, jota en halua alkaa täyttää.

      Venäjä olisi voinut puolustaa rauhaa ja edistää jaloja kristillisiä aatteita, jos se olisi valinnut valistuneen hallitsijan, mutta miten valita kommunismin jälkeen, kun Venäjää revittiin ja riistettiin sekä sisältä että ulkoa.

      Venäjällä olisi paljon henkistä annettavaa länsimaille. Nyt ihmiset eivät näe Venäjässä muuta kuin raakuutta ja väkivaltaa. Ja kun valtamedia lietsoo vihaa ja kaunaa, niin kuva tosiasioista vääristyy.

      M

      En halua arvata oikeaa syytä Venäjän hyökkäykselle Ukrainaan. Antaa Venäjän johdon kertoa sen. Ainakin historia kertoo sen joskus, jos sekään tietää oikeaa syytä.

      Poista
    5. Meikäläisessä sitten lienee jokin valmistusvika, kun en tarvitse näin aikuisena kivoja satuja, joilla sumuttaa itseään.

      Poista
    6. Anonyymi (5. toukokuuta 2022 klo 20.29) vastasi:

      "Meikäläisessä sitten lienee jokin valmistusvika, kun en tarvitse näin aikuisena kivoja satuja, joilla sumuttaa itseään."

      Meissä kaikissa on jotain vikaa, mutta kyse ei ole saduista siinä mielessä kuin me ne tunnemme lapsuudestamme ja kirjoistamme vaan jokaisessa ihmisessä olevasta näkymättömästä puolesta.

      Kun kuuntelee klassista tai hengellistä musiikkia, niin se voi liikuttaa kuulijaa olipa tämä kristillinen tai sitten ei. Silloin on kyse jokaisessa ihmisessä olevasta uskonnollisuudesta.

      M

      Poista
    7. Satu tai ei, niin kuulunee kulttuuriin.
      Kerrotanhan lapsille joulupukista tai näkistä jne. Harvempi niihin aikuisena uskoo.
      Lain käytännönkannalta Raamattu ja Jeesuds on mielenkiintoinen ja se kerronta.
      Kuoli syntien tähden. Syntikäsitys vaihtelee valtioiden sisällä ja on sukupuoli jaottunutta.
      Ristiinnaulittiin. Kuin myös monet muut tuon ajan henkilöt. Laki vain sattui keisarilla olemaan sellainen.
      Muistaakseni laki aikanaan Saksassa kielsi joukkotuhonnan tms. mikä olisi ollut syy miksi toteutettiin valloitetuilla alueilla. Niin tai näin, niin ne valtion lait tehty väen turvaksi. (Isoin osa väestä on kumminkin ain kilttejä). Ei siksi että joku niillä rahastaisi tms. Mikä jäänyt pohdituttamaan markkinateollisessa kun niitä satuja sielä sattunee olemaan hyvin paljon. Osaksi myydään tyhjää tms. ja on kausiluontoista. Vähän kuin lasten lelut lapselle tärkeä mutta hyödytön aikuisen maailmassa. (Silti niillä on kyllä nostalgia arrvonsa, niin idässä kuin lännessä. Eri lelut muistot yhtä rakkaat). Sinäänsä siinä uutta. Onhan noita henkiparantajia yms. yksisarvishoitoihin, mutta kai sitä voi pitää sadunkertojana?

      Poista
    8. Uskovainen ei siedä kritiikkiä, vaan sulkee kaiken vähänkin ikävää ajattelua vaativan pois mielestään.
      Eräänaista informaatiohallintaa siis, mutta omaksi ja vähän muidenkin vahingoksi

      Poista
    9. Anonyymi (7. toukokuuta 2022 klo 12.15) arveli:

      "Uskovainen ei siedä kritiikkiä, vaan sulkee kaiken vähänkin ikävää ajattelua vaativan pois mielestään.
      Eräänaista informaatiohallintaa siis, mutta omaksi ja vähän muidenkin vahingoksi"

      Kuka on uskovainen? Määritelmällisesti uskovainen ei ole ihminen, joka uskoo Jumalaan, sillä joku muukin kuin vain uskovainen voi uskoa Jumalaan. Joten toistan ja kysyn, kuka on uskovainen.

      On niin, että uskovaisia ei ole enää jäljellä montaakaan Suomenmaassa, joten niitä kritiikin (usein pilkan) kohteitakaan ei ole enää montaakaan jäljellä. Moni sekoittaa uskonnollisen tai uskonnollismielisen uskovaiseen.

      Huomautan väliin, että joku voisi kirjoittaa aiheesta vaikkapa filosofisen tutkielman, jos hän olisi tarpeeksi hengellisesti sivistynyt.

      Kristinuskon kritiikkiä ja sen vastaista vihaa on maailmassa paljon nykyään. Sitä on verkossa, Ylen ohjelmissa ja lähes kaikissa Hollywoodin elokuvissa.

      Uskovaisilla ei ole juurikaan valtaa enää missään, joten informaationhallinnasta puhuminen on paha virhe.

      M

      Poista
    10. Uskovainen ei siedä kritiikkiä uskostaan. M. t.t.

      Poista
    11. Hyvä ihminen, uskovaiset ovat koko ajan kritiikin ja hyökkäysten kohteina eivät vain muhamettilaisissa maissa vaan myös entisissä kristityissä maissa. Saksa, Ruotsi, Hollanti, Tanska, Suomi ja monet muut maat ovat entisiä kristillisiä maista.

      Väite, että uskovainen ei siedä kritiikkiä uskostaan, on samansisältöinen kuin jos uimataidoton arvostelisi uimataitoista uimisesta.

      Jotta tietää, pitää itse olla asian sisällä.

      M

      Poista
  4. Stalinille tuli onnittelut myös Virolta, Latvialta ja Liettualta. Ei olut varaa olla onittelematta kun oltiin jo käytännössä Neuvostoliiton miehittämiä. Samankaltainen tilanne oli myös Mongolialla. Eli vapaasta tahdostaan onnittelevia ei ollut kuin Hitler.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja tietenkin Kuusinen onnitteli. Varmaankin vapaasta tahdostaan, sillä vapaus on välttämättömyyden ymmärtämistä.

      Poista
  5. Hulluuden tunnistaa historiasta helpommin, mutta viisaimmat tajuavat koko ajan, että hulluus ei kuulu vain historiaan vaan se on alati uusiutuva luonnonvara. Eikä se ole vain niiden toisten ominaisuus, vaan sitä löytyy yllin kyllin niin omasta kulttuurista, omasta kansasta ja yllättävän usein myös omasta talostakin.

    Jos jätetään oikeat sodat pois, niin omat hullut ovat kuitenkin kaikkein vaarallisimpia, sillä niiden älyttömyyteen ikään kuin tottuu ja ei aikaakaan, kun ne ovat päässeet niskan päälle. Lännessä elämme juuri sellaista muuten mukavilta vaikuttavien ihmisten hulluuden aikaa.

    VastaaPoista
  6. "Venäjän perustuslaki oli varmaankin maailman liberalistisin eetokseltaan."

    Tuota samaa sanottiin Stalinin perustuslaista. Vähänpä se auttoi suurissa puhdistuksessa. Realistisin perustuslaki näkemys oli Napoleonilla: hyvä on lyhyt ja epäselvä. Kekkonen taisi viitata siihen.

    VastaaPoista
  7. Propagandan onnistuneen läpimenon kannalta pätee 60/40-sääntö: kun 60% uutisista on faktaa, niin 40% saa olla valhetta...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jus tiisa Ilmari, jo wanhat kansanmiehet sanoivat:
      "Assiessa kun assiessa pittää olla pikkasen sitteeksi totta."

      Poista
    2. Tämä 60/40-sääntö on vanha jekku ja natsi-Saksan propagandaministeriltä Joseph Goebbelsilta peräisin. Sen mukaan yleisön luottamus voitetaan puhumalla 60-prosenttisesti faktojen pohjalta. Hyvin tuo oppi on mennyt perillä lähiulkomaalla...

      Poista
  8. Olen sattumoisin lukenut juuri Ohto Mannisen ja Oleg A. Rzheshevskin toimittaman teoksen Puna-armeija Stalinin tentissä, enkä voi olla nauramatta kenraalien ja armeijakomentajien selityksiä, kuinka Suomen valkoarmeija oli talvisodan aikaan laaja ja vahva juuri Englannin ja lännen tuella ja kuinka raja-alue niin Karjalassa kuin pohjoisempana oli varustettu hirveillä rautabetonisilla linnoituksilla, ja kuinka Leningradin sotilaspiirin tiedustelu oli ihan pihalla.
    Jos armeijan johdon käsitys reaalitodellisuudesta on Venäjällä tällaista, ei ole ihme ettei Ukrainan sota mene nyt Kremlin kaavailujen mukaan.
    Talvisodan jälkipuinti on sikäli harvinainen teos, että siihen on saatu Moskovan arkistosta aidot pöytäkirjat, kun 1990-luvun alussa arkistot olivat vielä auki.
    Jos teoksen läpikäynnistä ei nykyaikana sotateknisesti juuri mitään hyödy, niin venäläisestä ajatusmaailmasta se kertoo paljon. Suurta johtajaa ollaan valmiita mielistelemään loppuun saakka, vaikka kovaa kritiikkiä jälkipesussa tuleekin. Osa kenraaleista sai kyllä teloitustuomion jo 1940-41, mutta esimerkiksi Armeijakunta 8 komentanut Suomussalmen ja Kuhmon taistelujen isoin päällikkö Vasili Ivanovitsh Tshuikov oli vuonna 1955 Neuvostoliiton marsalkka. Tshuikovin selitykset Kremlin kokouksessa Suomen joukkojen määrästä Raatteella jne. oli täydellistä mielikuvituksen sanelemaa propagandaa ja jostain syystä se meni jopa Stalinille läpi, vaikka kai diktaattori tajusi Tshuikovin valehtelevan.
    En voi muuta kuin ihmetellä, mikä järjestelmä pystyy yleensä pysymään pystyssä - kun sotatiedotkin ovat täyttä mielikuvitusfantasiaa.
    Pekka Kymäläinen
    Oulu

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä tuossa kirjassa on ihan osuvaakin kritiikkiä (esim panssariaselajin organisointi, koulutus, aselajien yhteistyö jne), jonka perusteella oli mahdollista tehdä kehitystyötä. Barbarossan alkaessa NL:n armeija ei enää ollut talvisodan tasoa.

      Mistä tietenkin valettiin, oli ylimmän johdon virheet.

      Poista
    2. Kuulostaa ihan ex-puhelinnokian välijohdon raportilta ylöspäin.

      Poista
  9. Herää kyllä kysymys, mitä Venäjä nykyäänkin kuvittelee informaationhallinnallaan saavuttavansa? Jos pääministeriä arvostellaan tai levitetään valheuutisia itärajalle rientävistä panssareista tai Suomessa leviävästä hitler-kultista, kuvitellaanko sillä vähennettävän halua liittyä NATO:on.

    Jotenkin tuntuu, että Venäjä ei todellakaan osaa viestiä, sen propakanda johtaa tasan päinvastaiseen tulokseen kuin mihin sillä pyritään. Outoa

    VastaaPoista
  10. Tämä ei ole propagandaa, se lienee totta

    Parantaja, ennustaja ja noita nimeltänsä Wanga kuiskasi kerran Putinin korvaan, että jos haluaa mahtavaa voimakkuutta ja onnea, niin peräaukkoon pitää työntää tämä kultainen männynkäpy. Niin Putin tekikin.

    Kävyn työntäminen peräaukkoon on helppo asia, mutta sen saaminen pois ei ole sitä. Kävyn lehtiosat, joilla on terävä kärki, jarruttavat tunkeutumalla lihaan.

    Samoin kävi Putinille Ukrainan sodassa.

    VastaaPoista
  11. Kerran kysyttyä kumpi on vahvempi noita vai tietäjä? Minun vastaukseni on tietäjä, nykyään ne asuvat internet metsässä digitaali vuorella.

    VastaaPoista
  12. "Mitä informaationhallintaan tulee, se taitaa olla asia, jota lännessäkin nykyään innokkaasti harrastetaan ymmärtämättä lainkaan, että totalitarismi vaanii siinä aivan lähellä ja sitä tosiasiassa saatetaan olla jo toteuttamassakin. Kyky suhtautua kriittisesti omaan ideologiaan on myös lännessä osoittautunut viime vuosikymmeninä tavattoman vähäiseksi."

    Se nyt on vaan on niin, että tavallinen suomalainen ei ymmärrä alkuunkaan tätä informaatiovaikuttamista.

    Luullaan aivan tosissaan, että 2020-luvun propaganda on samalaista kuin 30-luvun Neuvostoliitossa tai Saksassa.

    Ylipäätänsä ajatus valehtelemisesta keskeisenä progandan keinona väistyi jo kylmän sodan aikana.

    Tärkeintä on kognitiivisen kartan hallinta.

    Jokainen voi pysähtyä miettimään seuraavia asioita.

    Miksi uutiset eivät kerro siitä, että Ukrainan armeijalla alkaa olla vähissä 152 milliset tykistönammukset.

    Miksi uutisissa ei ole mitään Ukrainan polttoainepulasta ja siitä kuinka se tulee lähiaikoina lamauttamaan loputkin maan taloudesta.

    Miksi Ukrainan tappioista ei uutisoida vaikka ne ovat samaa luokkaa kuin Venäjän?

    Miksi uutisissa ei ole kerrottu, että Ukraina on säätänyt, että kotiseutujen puolustamiseen tarkoitetut aluepuolustusjoukot voidaan määrätä rintamapalvelukseen vaikka osalla miehistöä ei ole edes sotilaskoulutusta. Puutteeliset aseet ja varusteet. Nämä 100-sarjan prikaatit ovat kärsineet jo kovia tappioita rintamapalveluksessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nuo mainitsemasi 4 asiaa eivät täytä Ilmarin aiemmin mainitsemaa 60/40 kriteeriä jonka mukaan yleisön luottamus voitetaan kun uutisoidaan 60-prosenttisesti faktojen pohjalta -, lopun 40% voi täyttää manipuloivalla kaliumkarbonaattilla!

      Nuo sinun mainitsemat jutut on 100-prosenttisia joten hui-haita ei mahdu enää sekaan; siksi ne unohdetaan uutisissa mainita.

      Tokihan tuon kepposen useimmat tietävät, mutta osa ei kykene asiaa myöntämään -, kyse lienee vain epärehellisyydestä itseään kohtaan - tosiasiathan eivät muutu, korkeintaan hioutuvat.

      Poista
    2. Kysyn nyt, että yrititkö edes tutkia asiaa vai kirjoitteliko kommenttisi hybriksen vallassa?

      Mitä tulee tuohon Ukrainan tykistön ammuspulaan, niin laatu lehdistö on kirjotitanut aiheesta ainakin vuodesta 2019 asti.

      Esimerkiksi:

      https://www.forbes.com/sites/davidaxe/2021/11/24/ukraines-got-plenty-of-artillery-but-it-lacks-ammo/?sh=428780fc8037

      Mitä taas tulee näiden uusien vapaaehtoisjoukkojen rintamapalvelukseen, niin Ukrainassahan juuri hyväksyttiin laki jonka mukaan ne "kotiseutujoukot" voidaan määrätä rintamalle.

      Noin esimerkin vuoksi etelässä Novosilkan kohdalla rintamavastuussa oli kaksi tälläista vapaaehtoisprikaatia 109 ja 110 rintamavastuussa ja venäläiset iskivät niiden kimppuun. Kyseiset joukot eivät olleet saaneet koulutusta uusien panssarintorjuntaaseiden käyttöön, eivätkä ilmeisesti edes käyttöohjeita. Novosilka menetettiin ja läpimurtoa rajaamaan piti lähettää mm. Azoviin kuuluvaan yksikkö.

      Toki eihän asioista tarvitse tässä maailmassa mitään tietää, että ne voi leimata "hui-haiksi". Suosittelen uraa vaikka hesarin nettikeskustelujen moderaattorina.

      Sodan myötä ihmisille näyttää suomessakin riittävän "pravda" joka ei tarkoita totuutta vaan sitä "miten asioiden pitäisi olla". Suomalaiset tiedotusvälineet ovat surkeasti epäonnistuneet Ukrainan rintamatilanteen raportoinnissa, sen sijaan kaikenlaista tunnepuhetta näyttää piisaavan.

      Poista
    3. Unjust iisa!
      En tutkinut, luotin todella siihen mitä toit esille, joten ehkä sinun kannattaisi vielä hieman satsata sisälukutaitoon Bill.

      Kommendeeraukseni oli ja on yhä sinun näkökulmaasi puolustava, joten otahan uusiksi, meikäläistä setämiestä eivät enää iän perusteella huoli kirjoittajarinkeihin opiskelemaan sanallista ilmaisua.

      16:24:43 Eystribygð
      (N70°17'08" E30°59'14")

      Poista
    4. Pahoittelut!

      Ajatuskatko pääsi tapahtumaan kommenttiasi lukiessa.

      Poista
  13. Minä olen niin masentunut tästä tilanteesta, että en halua enää kommentoida enkä vaikuttaa mielipiteisiin. Minusta näyttää, että te ihmiset tiedätte paremmin, mikä teidän mielestä on oikein. Te myös tiedätte mikä on totta. Miksi kyseenalaistaa sitä, mikä teidän mielestä on totta. Miksipä siihen sekaantuisin. Kommentoin silti pelkästä inhosta teitä kohtaan.

    Ei ole kuitenkaan mitään uutta auringon alla. Se, mitä te olette ennen tehneet, sen te teette myös nyt. Roistoiksi ja varkaiksi olette syntyneet ja sellaisena pysytte. Suuri sota on aivan käsillä. En usko, että tämä jää pelkästään Ukrainan alueelle. Uskon, että sota laajenee. Yhdysvallat on niin ylimielinen ja idän oligarkeilla on omat kuvitelmansa. Putin on kuitenkin varmistanut selustan. Kiina tulee tukemaan Venäjää. Venäjän ydinaseet tukevat Kiinan pyrkimystä ottaa hallintaan Taiwan ja muut lähialueensa. Tulee olemaan ainakin kaksi blokkia: Yhdysvaltain ja Kiinan johtamat liittoumat. Suomen liittyminen Natoon tulee lisäämään jännitettä rajalla, kauppasuhteet rapautuvat ja äärimmäisessä tilanteessa Suomi tulee olemaan ensimmäisenä ydinasehyökkäysten kohteena, mikäli täällä on Naton joukkoja. Suomen ja Ruotsin Nato-jäsenyys ei vähennä vaan lisää jännitettä ja lisää sodan todennäköisyyttä. Venäjällä ja Kiinassa on jo laskettu sodan todennäköisyys. Yhdysvaltojen ja EU:n vuoksi ei ollut muita vaihtoehtoja kuin sota Ukrainassa. Tämä on mietitty jo ajat sitten Kiinassa ja Venäjällä. Euroopassa nyt reaktiivisesti toimitaan, kun sota on jo ovella. Meillä tulee olemaan suuri taloudellinen romahdus lännessä. Tämä on yksi etukäteen laskettu seuraus Venäjän johdossa. Putin on siihen viitannut puheissaan. Kukaan ei ole siihen tarttunut, mutta lännen talous on ollut romahtamispisteessä jo ennen sotaa. Nyt oli oikea hetki hyökätä. Kiina tulee tukemaan Venäjää loppuun saakka. Tämä merkitsee esimerkiksi sitä, että mm. Yhdysvaltain ja Euroopan osakemarkkinat ovat olleet ylihinnoiteltuja ja ne tulevat romahtamaan. Samoin esimerkiksi Suomen asuntomarkkinat. Nämä sodan vaikutukset tulevat myöhemmin aiheuttamaan Euroopassa ja Yhdysvalloissa eripuraisuutta ja mellakoita. Euroopassa ja Yhdysvalloissa eliitti valmistautuu jo näihin seurauksiin. Mietitään vaihtoehtoja, kuinka vapautta voidaan rajoittaa ja alistaa ihmiset hyväksymään aleneva tulotaso, joka on seurausta eliitin politiikasta. Yksi vaihtoehto on Ukrainan sodan laajentaminen. Euroopan ja lännen elintason laskusta voidaan syyttä Venäjää, vaikka tosiasiallisesti on itse tuhottu lännen hyvinvointi eliitin eduksi. Ukrainan sota on kuin tilauksesta. Koronan avulla voitiin vain tilapäisesti lisätä velanottoa ja rahanmäärää, mutta sodan avulla voidaan syyttää Venäjää ja ulkoisia olosuhteita tulevasta romahduksesta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Markus, tämän aikakauden Jeremias. Sen, onko hän oikea vai väärä profeetta, näyttää aika. Toivottavasti jos oikea, raunioihin jää sen verran verkkoa, että hän voi kirjoittaa kissankokoisin kirjaimin "MITÄ MINÄ SANOIN".

      ( Sitä nyt on turha odottaakaan, että jos väärässä "nöyrin anteeksipyyntöni".)

      Poista

Kirjoita nimellä.