lauantai 28. toukokuuta 2022

Pärjäillään uskolla

 

Tietoa ei ole

 

Parastamme yritettiin, mutta kävi kuten aina, lausahti muuan maineikas naapurimaamme johtohenkilö tässä takavuosina.

Tätähän on paljon naureskeltu, mutta tuskinpa siinä sanottiin muuta kuin selvä totuus. Viime vuosisata on hyvä esimerkki toiminnasta, jolla aina tähdättiin aivan muihin tuloksiin kuin mitä sitten saatiin. En muuten usko, että tämä nykyinen olisi sen kummempi.

On tunnettua, että ensimmäinen maailmansota aloitettiin suuren kansanjuhlan tunnelmissa. Niin ranskalaiset kuin venäläiset himoitsivat päästä vetämään saksmanneja turpaan ja samanlaiset olivat tunnelmat myös vastapuolella. Musiikki pelasi ja kukkakimppuja heiteltiin, naiset kiljuivat innosta ja toivat sotilaille herkkuja eväiksi.

Ensimmäiseksi maailmansodaksi myöhemmin kutsutun sodan piti olla pikamarssi vihollisen pääkaupunkiin, jonka jälkeen oikeudenmukaisuus voitaisiin palauttaa maailmaan. Venäjän-Japanin sota oli kyllä jo osoittanut, ettei sodasta välttämättä tulisi pieni ja voitokas, vaikka niin oli kovasti toivottu ja uskottu. Mutta mitäpäs siitä, nyt tehtäisiin toisin.

Kun asia on oikea ja moraali korkealla, ei kriittisten äänien kuunteleminen tai edes niiden esittäminen tunnu tarpeelliselta. Itse asiassa se saattaa haista jopa petokselta ja mielellään jopa kielletään. Niinpä suurvallat hyvässä uskossa mobilisoivat ennennäkemättömät armeijat, joiden tarkoitus oli murskata vihollinen hetkessä.

Itse asiassa ne murskasivat itsensä hyökätessään toisiaan vastaan, eikä maailma neljän sotavuoden jälkeen enää ollut sama kuin ennen. Kolme keisaria kukistui Euroopassa ja yksi sulttaani Turkissa ja koko Eurooppa oli sodan jälkeen vain varjo entisestään.

Mutta sitten vahingosta -sanoisinko- viisastuneina aloitettiin Venäjällä valtava projekti, jonka tarkoituksena oli ensinnäkin vapauttaa ihmiskunta sodan vitsauksesta, ja sen jälkeen yksin tein kaikesta muustakin pahasta, jonka yksityisomistus ja ryöstävä kapitalismi oli matkaansaattanut. Sosialistisesta yhteiskunnasta oli tuleva runsauden ja vapauden valtakunta!

Kun kaikki tässä maailmassa vaatii uhrauksia, tehtiin niitä suorastaan ennätysmäärässä sosialistisen yhteiskuntamuodon hyväksi. Mikä olisikaan ollut liikaa päämäärän tärkeys huomioon ottaen?

Saksalaiset taas innostuivat ajatuksesta, jonka mukaan Versailles’n väkivaltakomennosta oli vapauduttava ja annettava miljoonien saksalaisten kerääntyä yhteiseen kansalliseen kotiinsa. Uusi vauraus ja kunnia häämöttivät nyt kansakunnalle, kunhan se sankarillisessa taistelussa kukistaisi ja orjuuttaisi toisia kansoja.

Tarkoitus oli taas mitä parhain, ainakin omasta mielestä, mutta tuloksena oli koko oman maan tuhoaminen. Paradoksaalisesti vasta se kyllä sitten toikin sodan hävinneelle maalle ennennäkemättömän hyvinvoinnin. Eihän sellaista elintasoa ollut kukaan edes osannut kuvitella siihen aikaan, kun valmistauduttiin hankkimaan sitä rosvosodalla.

Suuri vuosisata näki vielä suuren kommunistisen yhteiskunnan rakentamisen ohjelman nousuineen ja tuhoineen. Vuonna 1961 Neuvostoliiton kommunistisen puolueen puoluekokous julisti kaikella arvovallallaan, että kahdenkymmenen vuoden kuluttua eli vuoteen 1980 mennessä maassa olisi pääpiirteissään rakennettu kommunistinen yhteiskunta.

Tuo yhteiskunta olisi ennennäkemättömän vaurauden pohjalta syntyvä yhteisö, jossa jokainen teki yhteiskunnan hyväksi sen, minkä kyvyillään pystyi, mutta sai vastiketta tarpeidensa mukaan, omasta panoksestaan riippumatta.

Tämä tarkoitti, että niukkuus olisi voitettu, eikä rahaakaan siis enää lainkaan tarvittu. Mitä tulee valtioon ja sen hallintoon, jokainen kansalainen hoitaisi sen tehtäviä sivutoimenaan ja siis pääsisi nauttimaan vallasta. Maailman lyhyimmän työajan ja yleisen, korkean koulutustason puitteissa tämä olisi mahdollista.

Poliisin eli miliisin tehtäviä hoitivat jo kaduilla vapaaehtoiset družinnikit, palkatonta työtä tehtiin jo kommunistisissa talkoissa ja huimiin työsuorituksiin yltäneet stahanovilaiset elivät jo kuin kroisokset: kommunismin nurkka oli jo näkyvissä, täällä keskuudessamme!

Kommunismin rakentamisen ohjemassa, joka oli puolueen järjestyksessä kolmas ohjelma, oli mainittu myös maataloustuotannon yltäkylläisyys. Uudet menetelmät (lysenkolainen ja mitšurinilainen tiede) ja uudismaat tekisivät Neuvostoliitosta maailman viljamarkkinoiden jättiläisen!

Valitettavasti kaikki meni taas pieleen. Jo parin vuoden kuluttua oli Neuvostoliitossa pula viljasta ja ilmiö jäi krooniseksi väestön koko ajan suuresti kasvaessa. Neuvostoliitto kyllä mullisti maailman viljamarkkinat, kun siitä tuli suurin ostajamaa. Nerokkaana pidetty kolhoosijärjestelmä oli tosiasiassa tuhonnut maatalouden, joka saatiin toimimaan vasta Neuvostoliiton romahdettua.

Eihän ihminen voi suurimmissa yrityksissään koskaan tietää, mitä ne tuovat tullessaan, jos ne mullistavat koko maailman. Luuloja ja uskoa riittää, mutta eivät ne ole tiedon väärtti, ei vaikka oltaisiin ihan fanaattisiakin.

Kun viimeisten parin sadan vuoden menoa katselee, tulevat etsimättä mieleen suuren nasaretilaisen sanat; Isä, anna heille anteeksi, sillä he eivät tiedä, mitä tekevät.

Tämä sopii siis menneeseen historiaan kuin nenä päähän, mutta kuinkahan mahtaa olla nyt? Olemme yrittämässä valtavia asioita: pelkästään globalisaatio on muutos, jonka veroista on tuskin koskaan ollut.

Sama caveat koskee nykyisiä ideologioita. Liberalismi on periaatteessa aivan muuta kuin kommunismi, vaikka molempien päämääränä onkin vapaus. Päämäärä ei kuitenkaan riitä, kun katsotaan, mitä ideologialla käytännössä saadaan aikaan. Tarkoittamattomat seuraukset, joita emme kovinkaan pitkälle edes ymmärrä, saattavat ollakin ne olennaiset tulokset.

Entäpä tuo Venäjän erikoisoperaatio? Oliko niillä perkeleillä tosiaan tarkoitus mennä tekemään sitä, mitä ne nyt tekevät? Entä miten ne pystyvät korvaamaan tekemänsä tuhot?

Pelkät hurskaat aikomukset (jotka tässä tapauksessa olivat ilmeisesti pikemmin kyyniset ja idioottimaiset kuin hurskaat) eivät riitä korvaamaan sitä tuhoa, joka on ollut niiden seurauksena. Joka tapauksessa voidaan jo sanoa, että taas kävi kuin aina

Nyt on kuulunut sellaisiakin ääniä, että maailman pelastus voisi olla nuorissa poliitikoissa, jotka eivät ole vanhojen pinttymien ja ennakkoluulojen varassa. Annetaanpa vain valta reippaasti heille ja odotetaan, että nyt ei kävisi kuten aina

Tuommoista simppeliyttä varoisi kyllä suuresti. Asia liittyy siihen, että olen itsekin ollut nuori. Sen jälkeen olen saanut nähdä maailman muuttuvan monessa suhteessa aivan perusteellisesti. Tarkoitan, että on omaksuttu aivan uusia, valtavia ja jaloja päämääriä ja luovuttu vanhoista, joita aikoinaan intohimoisesti kannatettiin.

Nuorilla ihmisillä ei ole eikä voi olla sitä elämänkokemusta, joka syntyy sekä omien että vieraiden uskomusten, tavoitteiden ja arvojen nousun ja tuhon näkemisestä. Ei mikään aate tai uskomus ole niin pyhä ja kallis, että sen kannattaisi uskoa olevan ajasta aikaan pätevä. Nuori ihminen ei ymmärrä tätä, annettakoon se hänelle anteeksi, mutta ei se mikään ansio ole.

Eihän tämä nykyinen vanhusten hallituskaan nyt kovin rohkaisevalta näytä. Asiat on saatu sotkettua hurskailla ja vähemmän hurskailla aikomuksilla siihen pisteeseen saakka, että niiden selvittäminen edellyttäisi ainakin pahimpien syyllisten poistumista näyttämöltä, iästään riippumatta.

Olen muuten huomannut, että liikkeellä on kovin paljon ehdottomien ja radikaalisen ratkaisujen kannattajia ja tätä henkeä näyttää olevan etenkin nuorissa. Se ei ole hyvä merkki.

 

17 kommenttia:

  1. Mitenkäs se nyt taas menikään - tietämättömyys on voimaa...

    VastaaPoista
  2. Erittäin hyvin kirjoitettu, kiitos Professori !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Komppaan, tosi tiivistetty jalojen pyrkimysten ja murheellisten epäonnistumisten kavalkadi!

      Poista
  3. Kun kaikki ja joka paikassa perustuu valehtelulle, ei lopputulos voi olla häävi. Sanotaan että Venäjällä valehdellaan erityisen paljon, mutta valehdellaan sitä Suomessakin. Kun todistellaan sitä, kuinka loistavasti Suomen taloudessa menee, voin suorastaan pahoin. Se viesti kyllä uppoaa nuoriin, alle kaksikymppisiin, kuin kuuma veitsi voihin, mutta pian seitsenkymppiseen valheet eivät uppoa! Eräät tahot tietyllä puoluekentällä ajavat äänestysikärajan laskemista kuuteentoista vuoteen, sillä valheesta elävät tarvitsevat rekryyttejä!

    Jokaisen sopii pysähtyä ja miettiä valehtelun ja filungin määrää vaikka omassa työelämässä. Miettiä hyvin tarkasti! Varsinkin julkishallinnossa se on vallitseva käytäntö, jopa niin, että se on jo itsetarkoitus siten, että asiaa ei edes huomata! Ilmiö on erikoinen, valehdellaan ja ihmiset ovat uskovinaan, kai siksi, että saavat itse taas valehdella!

    Ei kai niin suuria asioita, kuin sodat, tai itsenäisyyden luovuttaminen
    jonnekin Brysseliin, kansallisomaisuuden myyminen pilkkahintaan, oman kansan sorto ajatuksella, että kaikki maailman ihmiset ovat samalla prioriteetillä, voi olla muuten mahdollista, kuin valtavalla teollisella ja totaalisella valehtelulla?

    VastaaPoista
  4. Kuten yksi Marshall McLuhanin perinnön jatkajista, Neil Postman, osuvasti totesi, ihminen poikkeaa muista kädellisistä ja yleensäkin nisäkkäistä siinä, että ihmisellä on lajityypillisesti ihan valtavan pitkä lapsuus. Siis suhteellisesti ottaen.

    Pitkä lapsuus näyttää olevan kehitysominaisuus. Se kuuluu olemuksellisena osana siihen miten kehittyneitä olentoja olemme. Mitä sitten pitäisi sanoa siitä, että jostain syystä kuvittelemme että nimenomaan nopea kasvu ja varhainen "aikuistuminen" edustaisivat kehittyneisyyttä?

    Kaipa sitä kaikkina aikoina on ollut, tuota nuoruuden katteetonta ihailua. Sille on hyvät kasvualustat, kas, lapsikun ei tietenkään pysty mitenkään eikä koskaan ymmärtämään miten aikuiset ajattelevat. Että ikääntyneenä kasvukerrosten läpi he näkevät monet asiat useampaan potenssiin suhteutettuina kuin mihin nuorena on mahdollisuus.

    Psykoanalyysiin tarvitaan tietty ikä -- vasta kun vuosia on kertynyt kuin sipuliin kerroksia, voidaan nähdä millaiset kuviot psyykessä matkan varrella toistuvat. No, tämähän ei koske kaikkia tai koko maailmaa. N-liitossa Stalin kielsi psykoanalyysin olikohan 1936.

    Oma kulttuurisen narsismin aikamme taas romauttaa kaikki terveen minuuden kasvuedelytykset. Perusturvallisuuden puuttuessa -- kun varhaisvaiheen symbioottista kasvualustaa ei ensin vahvisteta -- koko myöhempi elämä jää "objektin" roolin varaan ja täyttyy riippuvaisuuksilla ja kuin luonnostaan lankeavalla uhriajattelulla, kaikenlaisiin uhrirooleihin samaistumisella. Näin maailma on muuttunut linssiluteiden tunkioksi, jossa kaikki huutavat "ihmisarvoaan ja -oikeuksiaan".

    Hitler oli malliesimerkki narsistista, ihan samalla tavalla kuin Putin hyökätessään Ukrainaan vetosi uhrituntoihin ja uhkakuviin. Niin se käy.

    Lasten ristiretkiä, maailmansodat ja kommunismin nousu. Eikä länsimaailman tulevaisuus mitään vaihtoehtoa tarjoa. Myös me täällä tulemme hukkumaan hienoihin "ismeihimme".

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hukkuminen tainnee olla enempi meistä itsestä kiinni. Vaikka naapuri niin tekisi ei tarkoittane että pitänee seurata perässä. Sitä voi ajatella itsekkin mikä oman näkövinkkelin kautta olisi järkevintä.

      Lapsuus ihmisellä on kyllä pitkä, mutta siinä missä koulu vaikka on osa kulttuuria, niin on myös ne vanhemmat ihmiset, keski-ikäiset ja nuoremmat. Aika kun ei sitten kumminkaan pysähdy. Kun taas kuulunee johonkin kulttuuriin tiennee "säännöt" nuoret taas ei välttämättä (välttämättä kumminkin ihminen on sosiaalinen olento, mutta onko niitä ns. sääntöjä kerrottu ja vaikuttaneeko persoonallisuus toimintaan ja välittääkö niistä ns. säännöistä?) tiedä sääntöjä. Vanhempienhan (vanhempien silmätkään taas yllä joka puolelle joten muidenkin on ihan hyvä joskus ohjeistaa jos huomannee toisten hölmöilevän, kyse on kumminkin välittämisestä, ei rangaistuksesta, vaikkakin toinen voi sen niinkin kokea. Esimerkkinä vaikka tuossa lähimetsässä kun pojat on käyneet sytyttämässä nuotioita. Ja vanhempi rouva oli laittanut aiheesta sosiaaliseen mediaan tekstin, kuin myös joitain iltiksen juttuja osunut silmään missä varoiteltiin ettei tulien tekeminen nyt olle järkevää) nuo tulisi kertoa. Kaikkeahan ei pystyne viestinnällisesti jälkipolville siirtämään, mutta jos nyt vaikka sen kommunikaation että ain voi kysyä jos jokin askarruttaa. Kumminkin valtaväestö on omatoimisia ja kykenee itsenäiseen toimintaan niillä resurseilla mitkä heillä on.

      Poista
  5. Tietämyksemme on pisara ja tietämättömyytemme on meri. Näitä erittäin hyvin paikkansa pitäviä viisauksia riittää joka lähtöön, mutta yleensä niitä tarjotaan mieluummin toisten käyttöön, itselle ei niinkään.

    Viime vuodet on vellottu väärin ymmärretyn pisaratartunnan kauhuissa ja maailman kansat on pelottelulla saatu vapaaehtoisesti räpiköimään tietämättömyyden meressä. Meno eikun kiihtyy, eikä väliä onko kyse oikeasta sodasta vai propagandataistelusta mielten herruudesta,

    VastaaPoista
  6. "maailman pelastus voisi olla nuorissa poliitikoissa, jotka eivät ole vanhojen pinttymien ja ennakkoluulojen varassa."

    Voi tuossa kuitenkin olla se totuus, että jos eletään paradigman muutoksen aikoja - jota Waltari runollisesti kutsui maailmankauden vaihtumiseksi - nuori, joka ei ajatuksellisesti ja intresseiltään ole juuttunut vanhaan paradigmaan, voi olla parempi johtaja. Jos taas kyse on vanhasta harhasta uudessa muodossa, vanha, joka - toivottavasti - näkee harhan läpi, on parempi. Kummasta on kyse, näyttää vasta aika.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä niiden nuorten pitäisi toimia Venäjällä. Putin elää 1800-lukua.

      Poista
  7. Lex Fridman on se toisenlainen ryssä jota maailma kaipaa. Pitää katsoa sekä Oliver Stone ( https://youtu.be/ygAqYC8JOQI ) että Steven Kotkin - haastattelu ( https://youtu.be/2a7CDKqWcZ0 ).

    Yhteenveto on Joe Roganin kanssa spotifyssä. ( https://open.spotify.com/show/4rOoJ6Egrf8K2IrywzwOMk )

    Fridman ei ole kuka tahansa. Vaan johtava tekoälytutkija, joka salaa vetelee myös Elon Muskin naruja. Tuo Ukrainan infrastuktuurin pelastaminen avaamalla Starlink-satelliitit heti oli liian nerokasta ollakseen yksin Muskin oivallus.

    VastaaPoista
  8. Eikö Vladimir Putin yritä lähinnä palauttaa Neuvostoliittoa takaisin?

    Niin, miten siis elää 1800-lukua?

    Ymmärrän professorin viittaavan 1800-luvulla kolonialismiin, mutta eikö Ukrainassa paremminkin ole kyse sellaisesta totaalisesta ja tarkoituksellisesta hävityssodasta, jota Hitlerin idänsotaretki (Barbarossa) 1941 alkaen ja Pietari Suuren sota Pohjois-Pohjanmaalla 1715 lukien (Isoviha) merkitsivät?

    Niin, oliko 1800-luvulla ylipäätään vastaavaa hävityssotaa?

    Pyrin puolustamaan vain 1800-luvun ”mainetta”, sanoisinko kunniallisten sotien vuosisatana - Putin on hankkinut ikuisen häpeän oman nimensä ja koko venäläisyyden päälle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No toki 1800-luku ansaitsee maineen edistyksen vuosisatana. Putin kuitenkin ammentaa aatteensa 1800-luvun lopun filosofeilta, kuten Leontjev ja Danilevski, joita sitten nämä nykyiset huru-ukot vain hiukan mutoilevat.
      Tuskin Putinin Ukrainan-retken alkuperäinen tarkoitus oli hävityssota, siihen vain kluisuttiin, kun huomattiin, ettei muuten synny mitään jälkeä. Koko sotaretki oli osoitus surkeasta kyvyttömyydestä tehdä mitään muuta kuin hakata voimalla, joka kuluttaa yhtä lailla omia.

      Poista
  9. "Kyllä niiden nuorten pitäisi toimia Venäjällä. Putin elää 1800-lukua."

    Tämä on taas tätä länsimaisen liberaalin uskoa "historialliseen väistämättömyyteen". Liberaali demokratia nähdään lähes termodynaamisen lämpökuoleman kaltaisena väistämättömänä historian loppuna. Kysyttäessä ei mitään perusteluja tosin pystytä tälle antamaan. Ainoastaan viitataan materiaaliseen yltäkylläisyyteen ja siihen, että "kaikki" haluavat nauttimaan siitä (Eivät muuten halua. He haluavat materiaalista hyvää ja sosiaalietuuksia). Tämä on jotenkin länsimaiseen liberaaliin sisäänrakennettu ominaisuus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Kysyttäessä ei mitään perusteluja tosin pystytä tälle antamaan. "

      Miten itse löydät sen parempia perusteluja, kun kyse on tulevaisuudesta, ei sitä voi ennustaa.

      Poista
    2. "Tämä on taas tätä länsimaisen liberaalin uskoa "historialliseen väistämättömyyteen"."

      Suomessahan vallitsee ihan koulutettujenkin ihmisten parissa myös jonkinlainen teoria "kehittyneistä sivilisaatioista" jotka ovat parempia kuin muut, on kuulemma suurinta typeryyttä universumissa mikäli emme pyri tuollaisen sivilisaation kaltaiseksi tai mielummin sen osaksi.

      Luonnollisesti tuota teoriaa sitten höystetään höpöjutuilla historiasta. Onhan se hienoa, että suu vaahdossa kerrotaan Suomen jäsenyydestä Hansaliitossa ja siitä kuinka se oli EU:n historiallinen vastine...

      Mitään järkeviä vastauksia siitä miksi Länsi-Rooma romahti tai miten mongoolien kulttuuri oli kehittyneempi kuin Song-dynastian Kiina ei sitten olekkaan minkäänlaisia järkeviä vastauksia.

      Poista
    3. Yksi näkökulma läntisen Rooman romahdukseen on helposti saatavilla olevan energian puute.

      Samoin yksi tekijä oli valuutan inflaatio eli hopean määrän pieneneminen. Lopulta hopeaa oli vain nimeksi ja tuotteiden ostamiseen kuluvan valuutan määrä nousi, eli metallia tarvittiin enemmän kaupankäyntiin.

      Energiaa on aina saatavilla rajallisesti ja sen tuotannon lisääminen on aina hidasta.

      Teoriassa valuuttaa pystyy tuottamaan rajattomasti, mutta sen nimellisarvo laskee eli jalometallin määrä laskee tai setelin nollien määrä lisääntyy.

      Ainakin joidenkin tutkijoiden mielestä Roomassa oltiin hitaita ottamaan käyttöön keksintöjä tai tekemäön uudistuksia.

      Tätä on tietysti vaikea tietää tarkasti ja alueellinen vaihtelu on ollut suurta.

      Todellinen vauraus - eli tavaroiden ja palveluiden tuotanto - syntyy helpoimmin siellä missä energiaa on saatavilla tasaisesti.

      Eli missä saadaan tuotettua ravitsevaa ruokaa suhteellisen tasaisia määriä.

      Samoin ne alueet joilla on ollut puuta ja suhteellisen nopea puun kasvu, ovat pärjänneet hyvin.

      Teollisuuden luominen oli helppoa aluilla joilla oli puuta, hiiltä ja myöhemmin öljyä.

      Mutta mitään niistäkään ei voi olla rajattomasti.

      Niitä ei pysty myöskään tuottamaan valtion tai pankkien toimesta.

      Poista

Kirjoita nimellä.