perjantai 27. toukokuuta 2022

Uusinta aikaa

 

Totaalinen sota

 

Ajatus siitä, että sodassa väkivallan käyttö olisi rajoittamatonta, esiintyy jo historian kenties tunnetuimmalla sotateoreetikolla Carl von Clausewitzilla, joka vaikutti uusimman ajan alussa (https://timo-vihavainen.blogspot.com/search?q=clausewitz ).

Olipa idean isä kuka tahansa, totaalinen sota on eräs aikakautemme kehityksen hedelmiä. Ne sukupolvet, jotka edelsivät ensimmäistä maailmansotaa, olivat vielä siinä autuaassa uskossa, että kehitys tuo väistämättä mukanaan edistyksen, eikä vähiten eettisellä alalla. Mielettömiä sotia ei enää tulisi.

Maailmansodat tekivät selvää tästä uskomuksesta. Jo ensimmäisessä maailmansodassa nähtiin valtavien massa-armeijoiden eläimellistyvän petomaisiksi tappajiksi, joille ei siviilienkään likvidointi tuottanut ongelmia.

Toisessa maailmansodassa Hitler sitten vielä julisti sodan itärintamalla olevan luonteeltaan aivan erilaista sotaa kuin se, mihin oli totuttu. Saksalaisten piti harjoittaa maksimaalista kovuutta, muuten he eivät pärjäisi, kun olivat määrällisesti heikompia.

Tuhoamissota, Vernichtungskrieg oli kuin olikin saksalainen keksintö. Sitä sai Saksan siviiliväestökin sitten erotuksetta maistaa, kun liittoutuneet aloittivat systemaattiset terroripommitukset. Mutta olihan kansa sitä nimenomaan halunnut. Goebbels ihmetteli päiväkirjassaan, miten raivohulluksi yltynyt yleisö huusi ”Ja-a-a-a”, kun propagandaministeri kysyi, halusivatko he totaalista sotaa, ”Wollen sie den totalen Krieg?”

”Se oli hullu hetki. Jos olisi käskenyt heitä hyppäämään ikkunasta, he oisivat sen tehneet”, pohti yliagitaatttori mielissään. Lainaus on muistinvarainen.

No, eihän se paikalle kertynyt porukka välttämättä ollut mikään Saksan kansan pienoiskuva, mutta tapahtuma ainakin todisti siitä, että valmiutta kaikkein äärimmäisimpäänkin tuhoamissotaan oli ainakin joissakin piireissä olemassa.

Vielä yllä viitattua Clausewitz-blogia kirjoittaessani huomaan olleeni aika optimistinen. Onhan ihmiskunta nyt sentään jo jotakin oppinut. Eihän rajattoman pahuuden irti päästäminen ketään lopultakaan hyödytä ja miten paheksuukaan oma arvoyhteisömme kaikkea vääryyttä, ihan pelkästä väärien sanojen käyttämisestä lähtien! Me osaamme pöyristyä ja vaikka itkeä jo miltei mistä syystä tahansa.

Nyt tiedotusvälineet kertovat itsepäisesti sotarikoksista, joihin Venäjän armeija on syyllistynyt. Juuri se sama armeija, jonka erityinen humaanisuus nostettiin jalustalle Neuvostoliiton propagandassa. Kiltti Aljoša -poika oli rintamalla vapauttaakseen viattomat ihmiset verenhimoisten fasistipetojen kynsistä, mutta muisti auttaa vanhaa äitiäänkin. Hän oli ennen muuta hyvän puolustaja ja marttyyri, ei väkivallan tekijä.

Nyt veljeskansan edustajat nimittävät Aljošan seuraajia örkeiksi ja kertovat, miten nämä tuhoavat järjestelmällisesti kaiken edessään olevan ja vielä sadistisesti piinaavat käsiinsä saamiaan rauhallisia ukrainalaisia.

O que mutatio rerum, kuten saksalaisessa ylioppilaslaulussa sanotaan. Till tidernapas har man levat! sanoi jatkosodan radioääni Jahvetti.

Aivan erityisesti on korostettu sitä, että örkit raiskaavat naisia ja poikiakin ja vieläpä julkisesti ja näytösluontoisesti. Onko tässä sitten jotkin uutta?

Nykyviisauden adeptit näyttävät usein olevan sitä mieltä, että tällainen käytös on itse asiassa normaalia. Siinähän pyritään häpäisemään vihollisen miehet, jotka eivät kykene suojelemaan naisiaan. Itse asiassa käytös on siis täysin luonnonmukaista ja juontunee jopa perimmältään itse ihmisen ja tarkemmin sanoen miehen eläimelliseen luontoon.

Mutta ei toisessa maailmansodassa ole tietoa suurista raiskausorgioista lukuun ottamatta puna-armeijan saavutuksia Saksassa. Kun suomalaiset etenivät Itä-Karjalaan, pidettiin tässä suhteessa kova kuri ja mikäli raiskauksia tapahtui, ne taatusti olivat poikkeuksia ja rikolliseksi katsottua toimintaa, josta myös rankaistiin.

Itse asiassa en ole kuullut siitäkään, että saksalaisetkaan olisivat edes Venäjällä, saati muualla erityisesti syyllistyneet tuollaiseen toimintaan. Kyseessä taitaakin olla itse asiassa oman aikamme innovaatio totaalisen sodan alalla.

Mutta eihän tämäkään erikoisoperaatio ole vielä totaalista sotaa sen ankarimmassa mielessä. Ukrainalaiset ovat, tiettyjä vähäisiä poikkeuksia lukuun ottamatta, pidättäytyneet suorittamasta sotatoimia hyökkääjän omalla alueella, mikä on erittäin merkittävä rajoitus.

Itse asiassa rajoittamattoman väkivallan käytön idea edellyttäisi runsasta väkivallan käyttöä myös Venäjän logistiikkaa ja sodanjohtoa vastaan sen omalla alueella. Miksei Moskovaa ole pommitettu enempää kuin Pietariakaan? Jopa Mustalla merellä näyttäisivät Venäjän laivaston alukset saaneet Moskvan upottamisen jälkeen olla melko rauhassa.

Muutama hyvin tähdätty ohjus valtakunnanduumaan, Kremliin ja pariin ministeriöön tuottaisi epäilemättä hyökkääjälle tappioita juuri niissä piireissä, jotka ovat sen parhaiten ansainneet. Vastaavasti tietenkin pommeja sataisi myös Kiovaan. Ehkäpä kauhun tasapaino pitelee tässä molemmin puolinvallanpitäjien kättä.

Joka tapauksessa sota Ukrainassa on kaikesta päätellen äärimmäisen häikäilemätöntä ja rikollista hävityssotaa, jossa uutena piirteenä on avoin, sadistinen siviiliväestön terrorisointi. Venäjän viimeisten parinsadan vuoden aikana käymistä sodista se poikkeaa juuri tällä kyynisellä ja tarpeettomalla julmuudellaan.

Siinä suhteessa se toki muistuttaa 1600-1700-lukujen sotia, joissa useinkin harjoitettiin ns. poltetun maan taktiikkaa: laajat alueet tuhottiin tulella ja miekalla niin perusteellisesti, ettei vihollisarmeija niillä voinut operoida. Näinhän meilläkin tehtiin Suuren Pohjan sodan aikana Pohjanmaalla.

Sama ideahan oli, Stalinin kaikille osoitetun käskyn mukaan, voimassa myös Neuvostoliitossa toisessa maailmansodassa ja toki suomalaisetkin toteuttivat poltetun maan taktiikkaa omalla maaperällään, mutta eivät toki tuhonneet omaa väestöään.

Sotapropaganda tietenkin pyrkii luomaan tapahtumista sellaista kuvaa kuin sen levittäjille on edullista. Mitä Ukrainassa nyt todella tapahtuu, tiedämme kunnolla vasta kenties kymmenien vuosien kuluttua.

Selvää joka tapauksessa on, että se, mitä tapahtuu, on, samoin kuin jo itse hyökkäys, suorastaan rikollista toimintaa, joka entisestään pahoin rumentaa Venäjän kuvaa ja tietenkin venäläisten omasta sotahistoriastaan rakentamaa kuvaa. Sota ei silti ainakaan vielä ole totaalista sanan ankarimmassa mielessä. Toisin kuin Clausewitz ajatteli, väkivallan käyttö on kuin onkin edes jollakin tavoin rajoitettua ainakin toistaiseksi.

 Ehkäpä tämä on rohkaiseva merkki? Tai sitten kaikki onkin vielä edessäpäin, vsjo vperedi, kuten venäläinen sanoo.

24 kommenttia:

  1. Aloitus: "Joka tapauksessa sota Ukrainassa on kaikesta päätellen äärimmäisen häikäilemätöntä ja rikollista hävityssotaa, jossa uutena piirteenä on avoin, sadistinen siviiliväestön terrorisointi". Siitä on kysymys. Jokainen, joka on "saanut nauttia" Venäjän pääkanavien jo yli 12 vuotta jatkunutta demonisoinnista, ymmärtää paremmin kuin hyvin mistä rivisotilaiden sadismi juontaa ("neonatsit, narkomaanit, homot" jne). Surkeata propagandaa (Solovjov, Kiseljov, Skabejeva, Popov, Leontiev, Zaharova, Simonjan) ja rikollista toimintaa! Naapurimme on vakavasti sairas...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, homo sapiens...

      Poista
    2. Olen samaa mieltä, että Venäjän hirmutekopropagandassa piilee asian ydin. Vastapuolen pahuudella oikeutetaan omat pahat teot, mikä on moraaliselta kannalta katsoen täysin primitiivistä ja järkyttävää.

      Venäjän palkkasoturit eivät näytä juuri eroavan kolmikymmenvuotisen sodan musketöörisankareista: miehet vailla tulevaisuutta etsivät kunniaa, elävät sotasaaliilla ja "huvittelevat" siviiliparkojen kustannuksella. Ankara vastarinta ja kehno sotamenestys lienevät myös syynä ryöstelyyn ja raiskauksiin, jotta paskareissusta jäisi käteen edes jotain maallista hyvää ja moraalisen voiton fiilistä.

      Poista
  2. Eräässä erityisessä mielessä väkivallan vaikutukset ovat totaalisia. Aggression kokeminen ja jo näkeminenkin regressoi psyyken, ja sotarintamilla nopeasti tapahtuva taantuminen ulos yksilöminän säätelevistä mekanismeista jää aina osin pysyväksi.

    Olen viettänyt viikkoja sairaalassa osatoilla joilla on ollut huonossa kunnossa sodan aikana kovia kokeneita rintamamiehiä. Heidän sekavat juttunsa olivat aika järkyttävää ja kuvottavaa kuultavaa, ja niistä kävi hyvin ilmi myös se, miten psyyken taantumisen myötä myös seksuaalisuus raakana ja oudon mekaanisiin mielikuviin palautuvana voimana vaikutti.

    Sodan jälkeen monen on vaikea palata siviilielämään. Vietnamista selviytyneet amerikkalaissotilaat tekivät uutisiin nousseita ja läheisiin kohdistuvia väkivaltarikoksia. Omien sotiemme jälkeen yhteiskunta koki väkivallan aallon, ja murtuneista mielistä on sittemmin jo tehty tutkimustakin.

    Kaikki me suurten ikäluokkien edustajat olemme pahasti tai vielä pahemmin vammautuneiden aikuisten lapsia. Nekin veteraanit, jotka näennäisesti selviytyivät, koteloivat vaikeutensa sisälleen, ja elivöt loppuelämänsä tietyllä tavalla puolikuolleina. Repressio on tuhovoima sekin, vie voimat ja estää yhtä lailla tunteiden kuin älyn rehellisyyden.

    Sotien aiheuttaman joukkomittaisen psykososiaalisen taantuman pehimmat vaikutukset ovat ehkä liian vaikeita julkisesti käsiteltäviksi -- vain erilaiset peittelyn ja syyllisyyden kohtaamista väistelevät käsittelytavat ovat mahdollisia. Yksi sellainen oli Nürnbergin oikeudenkäynti, jossa joukkomittaisen taantuman historia haudattiin fokusoimalla syyllisyys muutamaan natsijohtajaan. Se oli moraalinen ja älyllinen väistöliike, jonka seurauksista on maksettu niin kova hinta, että koko sivistyneen länsimaailman on edelleenkin noiduttava ymmärryksensä "ihmisarvo- ja -oikeusideologioilla".

    Kun Putin aukaisee suunsa ja sielä tulee vain oman viattomuuden ja uhriaseman martyrologista julistusta sekä natsisyytöksiä "vihollisen" suuntaan, sekin on nähtävä väärinkäytetyn historian yhä voimissaan olevana moraalisena ja älyllisenä väistöliikkeenä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Coco Schrijber teki joskus tällaisen dokkarin: First Kill. https://www.youtube.com/watch?v=m0m573MxXXw

      Vuosia sitten Yle esitti sen tekstitettynä. Tuossa tekstittömässä versiossa Michael Herrin ja veteraanien muminasta on usein vaikea, ainakin minun, saada selvää.

      Herrin perusajatus oli, että sotia ei käytäisi, jos ne eivät jotakin tyydytystä ihmisille tuottaisi - siis sotilaille, ei vain päättäjille.

      En ryhdy arvioimaan. En tiedä sodasta, kun minä, meinaan, en ole ollut.

      Suurista ikäluokistamme olet tietysti oikeassa: "Me ollaan sotilaiden lapsia kaikki" (Hannu Salama).

      Nuoremmista ikäluokista on, kasvatustehtävän siirryttyä lähes kokonaan yhteiskunnalle ja markkinoille, väkivalta ja jopa aggressio pyritty kitkemään.

      On taidettu samalla kitkeä yhtä ja toista muutakin.

      - JM -

      Poista
    2. "Nuoremmista ikäluokista on, kasvatustehtävän siirryttyä lähes kokonaan yhteiskunnalle ja markkinoille, väkivalta ja jopa aggressio pyritty kitkemään."

      Teoriassa kitketty, lapset sinänsä ei ole muuttuneet vuosikymmenien aikana. Edelleen ilmenee koulukiusaamista. Tytöillä se taas tupannee olemaan erilaista kuin pojilla. Pojat on siinä parempia että pitävät toistensa puolia, kun tytöillä se on enempi psyykkistä ja sosiaalikäytökseen menevään. Jätetään joku ulkopuolelle tms. Kun pojat voi mätkiä toisiaan ja olla seuraavana päivänä taas kavereita. Tämä ei tietenkään kosketa jokaista, eikä kiusaamista pitäne hyväksyä, mutta jotkin asiat teoriassa pysynee samana.
      Sitten on taas erikseen uskonnon "tuonnit" missä pelätään rasisti leimaa ja nykyisessä koulutuspolitiikassa kun vähänkin vilkas oppilas ei sopeudu normiin niin opettajat saatanee leimata adhd:ksi. Ongelma taas voinee tulla myös vanhemmilta joilla voi olla muitakin haasteita ja erityislapsille kun on omat tukitoimet joihin taas talousliittyy. Millään muotoa tarkoittane etteikö erityislapset tarvitse tukea, mutta se on kyllä liitännäinen kulttuuriin millä se määritellään?
      Itse pähkäillyt hieman kyseenalla onko vika lapsessa vaiko kulttuurissa? Enempikin että muksu "oireilee" mutta missä on se ns. alkulähde. Pelkkä mukulan lääkkeillä rauhalliseksi tekeminen ei poistane ns. ongelmaa, vaan todennäköisesti kasvattanee sitä.
      Kuin myös noita kouluja on sitten monenlaisia, on se suomalaisten peruskoulu, sitten on Steineria, saksankielistä, venäjänkielistä, ruotsinkielistä jne. Kehitysvammaisillekkin omansa. Kirkollista tainne vielä olla kun tuo uskonnonopetus kumminkin kuulunee oppisuunnitelmaan vaikkakin osa käynee ET-tunneilla, mutta eiköhän sekin pääsene jossain kohtaa taas juurtumaan. Tienne sitten sosiologisesti miten muissa kouluissa tuo käytös näkynee?

      Poista
  3. "runsasta väkivallan käyttöä myös Venäjän logistiikkaa ja sodanjohtoa vastaan sen omalla alueella. Miksei Moskovaa ole pommitettu enempää kuin Pietariakaan?"

    Olisiko syynä se, että tärkein avunantaja USA on "suositellut" tuollaisen välttämistä sodan eskaloitumisen estämiseksi. Tai sitten puhdas itsesuojeluvaisto: tuollainen temppu antaisi Venäjälle tekosyyn ydinaseiden käyttöön. Ukrainen dilemma on siinä, että puolustautua pitää ja voittaakin olisi hyvä, muttei sillä tavoin, että Venäjän johto kokee eksistenssiaalista uhkaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vai peräti niinkin yksinkertainen syy, ettei Ukrainalla ole Moskovaan ja Pietariin asti yltävää eikä riittävän tarkkaa ohjuskalustoa?

      Poista
  4. "Venäjän viimeisten parinsadan vuoden aikana käymistä sodista se poikkeaa juuri tällä kyynisellä ja tarpeettomalla julmuudellaan.

    Siinä suhteessa se toki muistuttaa 1600-1700-lukujen sotia, joissa useinkin harjoitettiin ns. poltetun maan taktiikkaa: laajat alueet tuhottiin tulella ja miekalla niin perusteellisesti, ettei vihollisarmeija niillä voinut operoida. Näinhän meilläkin tehtiin Suuren Pohjan sodan aikana Pohjanmaalla."

    Itseänikin kyynisenä sotahistorian harrastajalle, jolle mikään inhimillinen - mukaanluettuna epäinhimillinen - ei ole vierasta kauhistuttaa tuo samakaltaisuus: ei mitään ole opittu?

    VastaaPoista
  5. "Sota ei silti ainakaan vielä ole totaalista sanan ankarimmassa mielessä. "

    Onko se sitten, jos/kun ydinaseet otetaan käyttöön: sen totaalisempaa en osaa kuvitella.

    VastaaPoista
  6. Kannattaisi ehkä suhtautua hieman lähdekriittisesti meille tulvivaan "tietoon" sotakauheuksista. Eikös se kaikki tule joko Ukrainan tai Naton välityksellä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkä siihen suhtaudutaankin?Tosin ei ns. laatumediassa.

      Poista
    2. Itselle muodostunut käsite on että lännessä media vetoaa tunteisiin. Juurikin markkinoinnissa käytetään lapsia tms. (Suht samaa joissain päin maailmaa kun pistetään lapset kerjäämään rahaa). Oli kyse pakolaisiata Välimeren yli ja yksi hukkui mistä levisi uutinen, kuin myös nälkäpäiväkeräyksissä käytetty riisitautisia lapsia jotta kukkaron nyörit aukeaisi. (Syy miksi todennut ettei osa naisista vain sopine ulkopolitiikkaan tietyissä kohdin. Kuningatar Elisabeth osannee hommansa, mutta itse tiedostan että se empatia itsellä sumentaisi järjellisen ajattelun. Mutta sitten taas jos naisten asioihin puututaan niin herättänee sekin sitten vastarintaa. Oli tarkoitus sitten mikä hyvänsä).
      Kun taas käsittänyt että Venäjän media on suht suoraan uutisoinut vähän kaikesta, eikä siinä ole ollut saman tyyllisiä rajoitteita kuin Suomessa on koettu rajaamaan mitä uutisissa vaikka näytetään.

      Poista
  7. Bolsevikit taisivat keksiä totaalisen sodan ennen natseja. Hävitettiinhän kulakkeja sisällissodan aikana aina konekivääreillä, myrkkykaasuilla ja metsäpaloja sytyttämällä.

    VastaaPoista
  8. Unelmoin Kremlissä tiilimurskekasana. Aamulla siitä ei kerrottu.

    VastaaPoista
  9. 1980 luvun alussa opiskelin Kielissä erään professorin alaisuudessa, joka oli ollut Wehrmachtin viestialiupseeri. Hän kertoi mielellään sotajuttuja, koska olin kiinnostunut ei-saksalainen kuuntelija.
    Kysyin kerran itärintaman naisasioista ja suhteista venakkoihin. Hän kuvaili tilanteen niin, että ensiksi se oli rotupykälien mukaan kielletty ja toiseksi se siivottomuus ja naisten likaisuus ja haju ei juurikaan aktiin houkutellut.
    Ilmeisesti nämä tekijät selittävät osin sen, ettei heille ainakaan erityistä raiskaajan mainetta jäänyt perinnöksi. Liikkuvista bordelleista ei keskustelu.

    VastaaPoista
  10. Kansanmurhaa keskellä eurooppaa v. 2022 lähtien, tai ainakin sen vakavaa yrittämistä! Kuka olisi uskonut vaikkapa kymmenkunta vuotta takaperin? Jugoslavian hajoamissodat eivät tule olemaan mitään Ukrainan sotaan verrattuna.

    Länsi katsoo vierestä ja tekee kauppaa hyökkääjän kanssa, koska bisnes ja talous! Putin tietää, että länsi, niin EU kuin USA:kin on heikko Bidenin takia ja kansanmurha jatkuu ja pahenee.

    Ainoa asia mitä nyt pitäisi tehdä, on lännen osallistuminen Ukrainan auttamiseen, kolmannen maailmasodankin uhallakin! Vaihtoehtoja ei
    ole. Erdogan on samanlainen kuin Putin, eli molemmat ovat saaneet
    huseerata miten tahtovat, syyystä jos toisestakin.

    Ennen pitkää tulee se hetki, kun Turkki on ohjattava ulos Natosta, joko hyvällä tai pahalla. Näyttää siltä, että mitä kauemmin molemmat diktaattorit saavat sanella ehtojaan muulle maailmalle, sen kauheampi tulee olemaan lopputulos! Mitä Turkki tekee Pohjois-Atlantin liitossa? Maa on liian arvaamaton ja -suuri, ja käyttäytyy jatkuvasti kuin norsu posliinikaupassa. Siitä ei hyvää seuraa!

    VastaaPoista
  11. Eipä tainnut Goebbels totaalista sotaa markkinoida puheessaan niinkään terroripommituksilla, vaan suuremmilla sotaponnistuksilla ja uhrautuvaisuudella. Sotaponnisteluiden vieminen samalle tasolle kuin esim. Neuvostoliitossa ja Suomessa oli Saksassa tuolloin vielä kesken. Goebbelsista tulikin sitten myöhemmin totaalisen sodan valtakunnanvaltuutettu. Siviilien terroripommitukset sinänsä eivät olleet uusi asia saksalaisille tai muillekaan.

    Vihavaisen eilisessä kirjoituksessa viitataan kiinnostavasti sodan ("rauhanturvaamisen") oikeuttamiseen kieltämällä vastustaja itsenäisenä kansana ja valtiona. Tästä on selvänä ennakkotapauksena Tshetshenian sodat, joiden kauhut näyttävät nyt toistuvan Ukrainassa. Propagandan avulla sota muuttuu pelkäksi poliisitoimenpiteeksi, jossa sodan sääntöjä ei tarvitse noudattaa.

    Kenties soltut olisivat toimineet reilummin, jos olisivat saaneet propagandassa käskyn mennä sotaan vihollisarmeijaa vastaan. Mutta nyt sitten toteutetaankin denatsifikaatio-poliisitoimenpidettä ja hakataan siviilejä.

    VastaaPoista
  12. Unelmoin Helsingissä niinkin ikävystyttävästä asiasta kuin rauhanneuvotteluista. Nyt sellaisista ei paljon puhuta. Ei edes lässytetä. Suomalainen totaalisen epäsotilaallinen ministeri sanoo että "Ukrainan täytyy voittaa". Olisikin uskomatonta. -jussi n

    VastaaPoista
  13. Koskas ne hoholit pääsevät sinne Moskovaan?

    VastaaPoista
  14. Rauhan aikana sitä naureskellaan kuinka typeriä ihmiset ovat aikanaan olleet kun ovat uskoneet sotapropagandaa. Sitten kun ollaan itse samassa tilanteessa (tai jommalla kummalla puolella) ei olla yhtään sen viisaampia. Kaikkein uskomattomimmatkin väitteet uskotaan ilman mitään kritiikkiä.

    "Venäjän viimeisten parinsadan vuoden aikana käymistä sodista se poikkeaa juuri tällä kyynisellä ja tarpeettomalla julmuudellaan."
    Näin kirjoittaa Helsingin yliopiston Venäjän tutkimuksen entinen professori.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, vai onko se aina ollut samanlaista? Kysymys on laaja, mutta esitän sen nyt, kun tuntuu olevan tietoa.

      Poista
    2. "kun tuntuu olevan tietoa". Eikö tämä tieto ole saatu sodan toiselta osapuolelta. Kuinka luotettavaa se on ?

      Kun me täällä luemme informaatiotulvaa, lehdistä, tv:stä ja netistä pitäisi olla erittäin kriittinen. HS, Yle, New York Post, BBC jne. mielipidevaikuttavat siinä missä muutkin. Eivät ne edes pyri antamaan mitään tasapuolista kuvaa tapahtumista. Tämä ei koske vain uutisointia Ukrainan sodasta.

      Poista
    3. Tietenkin se on täysin epäluotettavaa. Arvelin, että tässä kommentoitiin mahdollista herkkäuskoisiuttani. Onhan tässä kyllä jutun juurta pitemmällekin kirjoitukselle.

      Poista

Kirjoita nimellä.