keskiviikko 6. heinäkuuta 2022

Meneekö perille?

 

Suoraa puhetta ja väärää

 

Jos jossakin sanotaan puhuttavan asiat suoraan, selvällä suomen kielellä tai vaikkapa ”halki”, niin kyseessä aivan ilmeisesti on töykeä ja kursailematon teksti, joka saattaa loukata kuulijaa, mikä ehkä on tarkoituskin.

Vanha diplomatian periaate on suaviter in modo, fortiter in re -pehmeästi/viehättävästi muodon puolesta, mutta tiukasti asian suhteen. Kun asiat tarjoillaan miellyttävällä tavalla, ne luultavasti myös menevät paremmin perille kuin töksäytykset, jotka synnyttävät heti puolustusreaktion tai jopa hyökkäävyydenkin.

Joskus asiat toki kannattaa sanoa suoraan. Mainio stylisti Stalin aina silloin tällöin totesi budto by jasno, tämä lienee selvää. Kekkonen käytti joskus aivan samaa ilmausta: tämä lienee selvää tekstiä.

Noin tehdessään he olivat luopuneet asioiden koristelusta ja Kekkonen sanoi asiat selvällä suomen kielellä ja Stalin aivan vastaavasti na horošem russkom jazyke. Natsipuolueen perustajiin kuulunut Dietrich Eckart kirjoitti aikoinaan hyvin tunnetun pamfletin Auf gut Deutsch, eli siis selvällä saksan kielellä.

Tällä(kin) sanonnalla on hieman rahvaanomainen konnotaationsa. Voidaan esimerkiksi sanoa Das geht mich -auf gut Deutsch- am Arsch vorbei, jolloin vulgaareja sanoja imarrellaan kehumalla niiden olevan ihan hyvää saksaa.

Yleensähän ihmiset yrittävät puhua kohteliaasti, englanniksi kyseessä on hioutuneisuus eli kiilloittuneisuus eli politeness (ranskaksi politesse), jos se menee överiksi, tyyli ei ole enää hienostunutta -ranskaksi gentille, englanniksi gentle- vaan hienostelevaa -genteel.

Meitä suomalaisiahan on usein moitittu hioutuneisuuden puutteesta, joka ilmenee muun muassa vastahakoisuudessa haastella joutavia niitä näitä, mikä tunnetaan nimellä small talk. Se on yritetty suomentaa paskapuheeksi, mutta tämä on huono suomennos. Tällä toiminnalla on oma funktionsa ja se liittyy juuri siihen, että puhutaan banaaleista joutavuuksista, jotka ovat kaikille yhteisiä. Myös tuntemattomien kanssa se mahdollistaa ystävällisen viestinnän ilman varsinaista aihetta. Olisiko hyvä suomalainen termi joutopuhe?

Monissa kielissä paskapuhe on tunnettu käsite, eikä sen nimitystä ole tarpeen sievistellä. Ruotsiksi se on skitprat ja englanniksi bullshit, saksaksi Quatsch tai vaikkapa Stammtischgeschwätsch, mikä viittaa oluen rooliin sen vauhdittajana. Ranskaksi puhutaan typeryyksiä eli eläimellisyyksiä bêtises, meillä roskaa tai vaikkapa hevonpaskaa.

Höpötys/höpöpuhe ilmaisee myös jotakin olennaista asiasta ainakin sen tietyssä muodossa. Lööperi viitannee tiettyyn herra Löfbergiin, joka 1800-luvun alussa levitteli Viipurissa ateistisia tai ainakin vapaamielisiä aatteitaan.

 Venäjäksi tällainen epäilyttävä tuotos tunnetaan nimellä hernja tai bredjatina. Kun sen valheellisuus on siinä olennaista sitä kutsutaan nimellä vranjo.

Hernja tulee ilmeisestikin sanasta hren, joka tarkoittaa oikeastaan piparjuurta mutta viittaa myös miehen kaluun, bred on taas houretta ja vranjo tulee verbistä vrat -valehdella.

Mutta roskapuhe ei sinänsä ole ainakaan ilmeistä valhetta. Tyypillisesti se voisi olla vaikkapa propagandan antama kuva asioista, jolloin esille nostetaan vain niiden tietyt puolet ja unohdetaan jotkut toiset. Bullshit/hevonpaska on eräällä tavalla ja eräässä mielessä totta. Ihminen, joka tuntee suurta tarvetta leimautua tietyn tahon kannattajaksi, uskoo mielellään sen levittämää bullshittiä ja pitää sitä, ellei totena, niin ainakin kannatettavana ja enemmän totena kuin kilpailijoiden ja vihollisten versiot samasta asiasta.

Kysyin joskus muinoin eräältä harppisaksalaiselta historiantutkijalta, uskovatko hänen maansa kommunistit (sitä aatettahan kannatti puolue, jonka nimessäkään ei ollut kommunismia: SED Sozialistische Einheitspartei Deutschlands) tuohon kommunismiin.

Hän vastasi, että tuskin kukaan. Toinen juttu sitten oli, jos menit heiltä kysymään. Kysypäs nyt papiltakin, onko Jumalaa olemassa vai ei! Nykyäänhän on sitten kysytty ja tulos on karu, mutta tuolloin oivat asiat toisin. Oli olemassa ns. kilpaileva totuus.

Muistan neuvostoaiokana verranneeni venäläistä puolueuskontoa meillä 1950-luvulla vallinneeseen kirkkouskovasuuteen. Neuvostoliittohan muistutti melkein kaikessa 50-luvun Suomea, jonka henkinen ja muukin etäisyys 1970-luvun Suomeen oli valtava.

Ei meillä silloin monikaan todella uskonut kirkon opetuksiin, mutta niiden kunnioittaminen oli maan tapa. Ne assosioituivat vahvasti sotien valtaviin veriuhreihin ja vastaavastihan sama rooli oli kommunistisella ideologialla Neuvostoliitossa.

Jokaisella oli vapaus itse tykönään ajatella asioista mitä halusi, mutta toinen asia oli mennä noita ajatuksiaan julkisesti esittelemään. Se olisi heti aiheuttanut kysymyksen: miksi hän noin tekee? Mikä hinku hänellä on käyttäytyä sopimattomasti? Luuleeko hän jotakin muuttavansa? Luuleeko hän olevansa meitä parempi?

Niinpä kaikenkarvainen bullshit sai aina aplodeja molemmissa maissa, ja ihmiset olivat tyytyväisiä voidessaan erottautua niistä, jotka olivat kaiken pahan asialla ja sen pauloissa.

 Harva halusi istua siellä, missä pilkkaajat istuvat, mutta olihan toki niitäkin ja heillä puolestaan oli oma bullshitinsä, joka Suomen tapauksessa muistutti niistä emävaleista, joita Moskovan Tiltu ja muutkin tiltut olivat aikoinaan suoltaneet ihmisten naurettavaksi.

Kuten muistettaneen, Bertrand Russell eräässä mainiossa esseessään väitti, että mikäli hänellä olisi käytössään valtion ja tiedonvälityksen koneisto, hän parissa vuodessa saisi ihmiset uskomaan, että vesi jäätyy kuumassa ja kiehuu kylmässä. Ihmiset eivät toki panisi kahviaan jääkaappiin kiehumaan tai oluttaan liedelle jäähtymään: tämä olisi vain niin sanottu pyhätotuus, johon uskottaisiin juhlatilaisuuksissa ja jonka nimeen vannottaisiin. Arkisin sen sijaan tehtäisiin asiat vain sellaisella tavalla, joka toimii.

Joskus on sanottu, että nimenomaan venäläiset ovat kahden totuuden kansa ja orwellilaisen kaksoisajattelun noudattajia. Epäilemättä he ovat, mutta niin ovat muutkin tuntemani kansat. Katsokaapa nyt vain vaikkapa vain poliittiseen korrektiuteen pyrkivää politiikan kielenkäyttöä, woketusta, feminismin julistuksia ja vihreiden ohjelmia. Bullshitiä löytyy toki muualtakin, mutta kyllähän näistä kohteista saa sitä heti haaviin roppakaupalla eikä sinne näytä juuri muuta jäävänkään.

 Selvän suomen puhuminen alkaa olla noissa piireissä jo harvinaista. Joskus tulee sitä ikävä, niin tylyltä kuin se saattaakin kuulostaa.

30 kommenttia:

  1. On väitetty, että nimenomaan suomalaisilla olisi taipumus ymmärtää asiat vain ykskerroksisesti (savolaiset poikkeuksena). Tässä he eroavat esimerkiksi ranskalaisista, jotka huomioivat herkemmin erilaiset viittaukset ja sivumerkitykset, jotka puheeseen sisältyvät ja pitävät myös niitä tärkeinä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joskus on kavereiden kanssa pohdittu, että monet naiset antavat turhan painollaan aseman näiden puheiden sivumerkityksien kaivelulle.
      Usein mies kun tarkoittaa, mitä sanoo ilman sen suurempia kaksoismerkityksiä tai taka-ajatuksia.

      Poista
    2. Näin se taitaa olla. Siinä on tiettyä feminiinisyyttä, etten sanoisi akkamaisuutta.

      Poista
    3. Tuo pitää paikkansa, sen vuoksi meitä pidetään muualla yksinkertaisina, ellei suorastaan helposti huijattavina. Kun ajattelee, miten montaa vierasta kestä olemme vuosisatojen varrella alistuneet vapaaehtoisesti kantamaan ei tuota voi vääränä pitääkään.

      Poista
    4. Virolaiset olivat pitkää viittausten ja sivumerkitysten synnyttäjiä ja kaivelijoita. Kun oli pakkokin, nyt tuntuu, että taito alkaa surkastua.

      Poista
    5. Niin ikävä kyllä meidän kulttuuriimme ei kuulu sen asian ymmärtäminen, että ihmisellä on monta roolia ja puhetapa pitää valita kuulijan mukaan.

      Esimerkiksi presidentti Kekkonen hallitsi monta puhetapaa suomalaisen poliitiikan, diplomatian, kansanjohtajan, kansanmiehen ja jopa neuvostoeliitin puhetavan. Siitä työkalupakista sitten valittiin tilanteeseen sopiva puhetapa. Se saattoi sisältää mitä tahansa kiemuraisista diplomaattisista kohteliasuuksista, aivan karmeisiin alatyylisiin solvauksiin. Myös Kekkosen neronleimaus pitää puhe viroksi, miehitetyssä Virossa sulatti heimokansan sydämet.

      Suomessahan on jostain syystä laajat joukot kansastamme luulevat, että "aitous" on joku kaikista suurin arvo ja suorastaan hyve puhua "mitä sylki suuhun tuo". Huvittavasti ilmiö ulottuu mm. siihen, että Suomessa ei hyväksytä laulavia näyttelijöitä sillä täällä häiritsee se, että näyttelijä voisi näytellä laulaessaan. Ajatushan on huvittava sillä on laulaminenkin esittämistä mitä harjoitellaan ja hiotaan tietyn vaikutelman aikaansaamiseksi.

      Itse pidän suurimpana hyveenä sitä, että mies tai nainen puhuu suoraan sydämestään. Asialla ei ole mitään tekemistä romantiikan tai edes tunnepuheen kanssa, vaan suoraan sydämestään puhuva ihminen puhuu rehellisesti sellaista asiaa joka kumpuaa sieltä omasta elämänkokemuksesta. Sitä puhetta toivoisin kuulevani paljon enemmän pinnallisen some-kaveruuden sijasta.

      Poista
    6. Naiset pistää sivumerkityksiä. Kyllä sitä tehnee miehetkin. Kultturissa se kommunikaatio sit vaihtelee vastakkaisen sukupuolen kanssa. Ollaanko maalla vaiko kaupungissa. Siirrytään eri kielialueelle ns. säännöt eri, yksittäistapaukset on ain yksittäisiä. Siirrät isommalti jompaa kumpaa sukupuolta niin se herättänee paikallisväestössä eripuraa. Matkailu itsessään on sit mielenkiintoinen ja turismi. Milloin on kyse siitä ja koska taas vaikka ns. invaasiosta? Poliittinen johtohan sitten sitä teoreettisesti määrittelee.
      Timo Soinin tapauksessa tarvinne pohtia onko siinä sivumerkityksiä. Herra sanonee suht suoraan näkemyksensä, eri asia kuunteleeko sitä? Herra uskoo olevansa oikeassa ja kun heppu on jotain päähänsä saanut niin ei sitä yleensä sieltä mihinkään pyyhitä. Sama se on Sipilän tai Kataisen kahdalla. Ei kovin kummoisesti ole hommaa hoidettu niin jaksanen ihmetellä tätä nykyistä kritiikkiä naisministeriä kohtaan. Suht samanlaista hyvä veli kerhoilua se tainnee olla sukupuoleen katsomati.

      Poista
    7. Huh, huh, nimenomaan T.Soinin tapauksessa pitää miettiä mitä sivumerkityksiä on harjauksilla, nakkimukeilla, hillotolpilla jne.

      Poista
  2. Augustin Ehrensvärdin vaalilause oli (suomeksi) Yxitotinen,mikä lienee kuvastanut hänen lämmistä suhdettaan suomalaiseen erikoisuuteen. Lönnrotin sanakirjassa se selitetään: En, som dricker bara en glas toddy.

    VastaaPoista
  3. "Olisiko hyvä suomalainen termi joutopuhe?"

    Kannattaisiko termiä kyhnytyspuhe, se tuo esiin asian sosiaalisen puolen ts tarkoituksen luoda sosiaalista yhteyttä ennenkin siirrytään tärkeämpiin asioihin. Joutopuhe luo mielikuvan turhasta, jota tuo eli ole.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin se onkin! Kutsuilla varataan 15 minuuttia kursailuun ja kyhnytykseen

      Poista
    2. Kyhnytyspuhe on hyvä termi, joskus olen mielessäni käytänyt myös pikkujorinaa.

      Poista
  4. Venäjän hyökkäyssodan oikeutus ortodoksikristillisiä arvoja vaalivana ristiretkenä paljastui kaksoisajatteluksi Venäjän valtion tv:n omassa asiaohjelmassa, jossa tsetseenijohtaja julisti seuraavaa: "Insallah, jatkamme etenemistä, kunnes Vladimir Vladimirovits Putin käskee meidän pysähtyä. Insallah, etenemme Berliiniin, voitamme ilman epäilystäkään. Akhmat on voimaa! Allahu akbar! Tänään presidentti Vladimir Vladimirovits Putin, Ramzan Akhmatovits Kadyrov ja veljemme puolustavat ensisijaisesti islamia, he puolustavat Kaikkivaltiaan arvoja ja suuruutta. Ramzan Kadyrov, Tsetsenian johtaja, ja kaikki komentajamme näyttelevät suurta roolia tässä jihadissa. Tässä on ensisijaisesti kyse uskosta Kaikkivaltiaaseen, tässä on kyse hengellisistä arvoista ja kielestämme." Tämä puhe sai venäläisen naisjuontajan suorastaan kiehnäämään onnesta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Auttaisikohan ammattiapu sotapsykoosiisi?

      Poista
    2. Mestatkaa ne, jotka pilkkaavat islamia!

      Poista
    3. Nii että hammas hampaasta? Ei toimine sivistysvaltiossa.
      Teoreettisesti taas naisen näkökannalta jos islam on ongelma, niin silloin katolilaisuudenkin olettaisi olevan. Asia mitä osa taas ymmärtäne uskonnoissa ja niiden dogmeissa on että sillä sitten on jonkin verran merkitystä kuka sitä seurakuntaa "johtaa". Realistisesti jos katsonee biologiaa, sanoisin että se on useinmiten mies, mutta kun tässä katsellut kakslahkeisia ja heitin ajatteluaan, niin jokseenkin todennut ettei sitä johtoa kyllä henk.kohtaisesti tarvine. Nappulat taas on asia erikseen, he kun kasvanee kulttuuriin (ihan kaikkea vanhemmatkaan tee, he kumminkin ovat osa kulttuuria), näin ollen olettaisin että tämä onkin juuri se mihin yleensä uskontopoliittiset liikkeet siirtänee mielenkiintonsa. Lapsi kumminkaan ole tabula rasa, mutta vaikutteille altis. Jokseenkin todennut että sitä omaa päätään voi käyttää, mutta muiden kanssa on suotavaa tulla toimeen.

      Poista
    4. Lisännen vielä tuohon biologiaan ja uskonnollisuuteen viitaten asiaa olisi mahdollisesti katsottava antropologisesti luostari toiminnan kannalta. Mikä senkin funktio on kokonaisuudessa. Valta on jotain mitä osa ns. himoitsee mutta ei tainne oikein ymmärtää siinä piilevää vastuutaja ns. oikein jakautumisen tärkeyttä mikä taas liittynee kulttuuriin. Repinhän maalasi mielenkiintoisesti Sofia Aleksejevna Novodevitšinin. Mutta lähtökohdin itse suomalaisena olen kiinnostunut miten tuo on vaikuttanut niin idässä kuin lännessä. Kirkkohan aikanaan hajosi siihen roomalaiskatoliseen ja kreikkalaiseen tulkintaan mitä on sitten Suomeen tuotu molemmin puolin. Ottamatta kantaa kumpi on se oikea näkemys uskonnosta historiallisesti se vain on tavattoman kiehtovaa.
      Tosin ymmärtänen että dogmeilla on keskeinen merkitys taas sitten ajattelussa.

      Poista
    5. Diippii ajatusvirtaa dudebro.

      Poista
    6. Olen kyllä nainen ja kiitos kai. Kielellisesti tuo on lause saa miettimään itsellä ain et kettuileeko toinen vai tarkoittaako mitä sanoo ja toinen mielikuva mikä nousee itsellä on aussisurffitukkaheebo. Siis sellainen suht rennosti elämään suhtautuva. Helpompihan tuo on päiväntasaajan etelämpänä ottaa vähän rennommin.

      Poista
  5. Aikoinaan kun jopa Hilary Clintonia pidettiin fiksuna naisena muistan hänen sanoneen, lapsen kasvattamiseen tarvitaan koko kylä, ja oikeassahan hän oli. Pitää vain muistaa, että kylässä kuin kylässä asuivat niin kylähullut, juoruämmät, rengit, piiat, ökyisännät ja -emännät, liuta räkänokkaisia lapsia joista osa tyhmiä osa besserwissereita, puhumattakaan nyt kylän moralisteista ja hunsvoteista.

    Niinpä terve eläväinen lapsi joutui joskus tekemisiin jokaisen kyläläisen
    kanssa kasvattaen näin resilienssiään, josta nykyajan wokekansalla on huutava puute.
    I


    VastaaPoista
  6. Varsin ajankohtainen ajatellen vaikkapa Jussi Halla-ahon (maaliskuu 2022) ja Mike Pompeon (pari päivää sitten) ulostamia aivopieruja. Kiinan poliittinen johto sekä yleensäkin Kaakkois-Aasia esittäytyy tässä selvästi muuta maailmaa keskimäärin sivistyneempänä.

    VastaaPoista
  7. Panin merkille kirjoittajan ilmaisun joutopuhe.
    Arvostelin aikoinani, keväällä 1970 nuorena lukiolaisena Suomen Sosialidemokraattiin armoitetun humoristin Tage Danielssonin kirjan Grallimatik – Strunpratets fysiologi och teknik. Käänsin sanan strunpratet joutopuheeksi.

    Näemmä ilmaisuni alkaa elää.

    MafH

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oh! Olet sivilisaatiomme huippuyksilö.

      Poista
  8. Onhan sellainenkin puhe tätä päivää, kuin kivapuhe! On suora vastakohta vihapuheelle. Varsinkin vasemman laidan naispoliitikot harrastavat kivapuhetta, kuten esim. Krista Mikkonen kun totesi, että maahanmuutolla ei ole minkäänlaista vaikutusta katujengien syntymiseen. Kyllähän puhetta maailmaan sopii, mutta kivapuheella ei kyllä rakenneta kelvollista maailmaa.

    Mielestäni kivapuhe on potaskaa, joka ei perustu realiteetteihin oikeastaan miltään osin. Tulisikohan se Ruotsista, en tiedä, mutta sieltähän ne kaikki taitaa tulla?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi, voi, kun persua harmittaa...

      Poista
    2. Ja ihan aiheesta. Sitä mitään tarkoittamatonta lässytystä kun riittää.

      Poista
    3. Niin tuntuu riittävän, aiheen sivusta.

      Poista
    4. Tainnee tulla Amerikasta. Suomeen kaik tulee viiveellä jos edes tulee. Liberalismin luvattu maa ja kumminkin lait sielä sitoo väen ajattelun.

      Poista
    5. Pakkoenglannin vuoksi kaikki paha tulee nykyään Amerikasta, nopeasti ja suodattamatta.

      Poista
  9. Takavuosina aiheutti aina hilpeyttä ja tahatonta komiikkaa, kun 17-kesäinen missiehdokas puhui kivapuheena maailmanrauhan edistämistä ja maailman lasten oikeuksien tinkimätöntä puolustamista, jonka eteen hän ja hänen laisensa haluavat tehdä työtä. No, suutari pysyköön lestissään, sanottakoon tällä tavalla. Bimbo on bimbo, mutta kun bimbot pääsevät valtaan, siinä ei hyvä heilu, enkä nyt suinkaan tarkoita yksinomaan Suomea. Sama suunta näyttää olevan joka puolella?

    Vanhuus ja viisaus, nuoruus ja hulluus, totesivat jo muinaiset roomalaiset, eikä se totuus taida olla ihan ohkainen, mutta mennään nyt näillä nykyajan "totuuksilla", ja katsotaan mikä on lopputulos.

    Kivapuhella pääsee pitkälle, ja näyttää siltä, että mitä enemmän kansakunnassa

    VastaaPoista

Kirjoita nimellä.