Sylttytehtaan munapäät
Lewis Perry, Intellectual Life in America. A History. Franklin Watts 1984, 461 s.
Intellektuelleja kutsutaan Amerikassa usein nimellä eggheads, munapäät, joka ei varsinaisesti ole kunnioittava ilmaus, jos nyt ei välttämättä haukkumasanakaan. Puhujan tarkoituksestahan se riippuu ja tuo ryhmä on aina herättänyt monenlaisia tunteita.
Tämän kirjan teemana on intellektuaalinen elämä ja uudemmalla ajalla se tarkoittaa nimenomaan noiden, tuon niin sanoakseni munapäiden pyhän veljeskunnan luoman henkisen maailman elämää ja kehitystä.
Kirja loppuu 1980-luvun alkuun, mutta yhtä hyvin se voisi jatkua nykyhetkeen. Tuohon aikaan liikkeellä olivat jo kaikki ne amerikkalaiset henkiset sairaudet, joiden oireita nykyäänkin saamme tiedotusvälineistä seurata. Yhdysvaltain tarina monietnisenä liittovaltiona oli synnyttänyt omannäköisensä kulttuurin, joka sitten, näennäisen yhtäkkisesti 1960-luvulla, poiki ne jälkeläiset, jotka nykyään tunnemme liiankin hyvin.
Tässä ja seuraavassa kerron sitten vain omista vaikutelmistani, en Perryn tutkimuksista ja hänen tavoitteistaan, jotka sinänsä ovat kaiken kunnioituksen ansaitsevia ja useimpien mielestä epäilemättä paljon mielenkiintoisempia.
Amerikkalaisuuden vaikutus koko läntisen ja muunkin maailman intellektuaaliseen historiaan ei suinkaan ole ollut vähäinen, etenkään toisen maailmansodan jälkeen. Sitä ennen se voitiin kuitata filosofian historioissa lyhyellä maininnalla kahdesta ajattelijasta, jotka olivat John Dewey ja William James.
Pragmatismi oli amerikkalaisista amerikkalaisin filosofia, jonka vaikutusta voitiin havaita myös Italian fasismissa, vaikka Mussolini ei tosiasiassa tiennyt esikuvastaan juuri mitään.
1950-luvulla ideologioiden ehtyminen, poliittisten järjestelmien tuleva sulautuminen, tylsä edistys konsensuksen merkeissä, kaikki tuo oli aidon munapään mielestä raivostuttavaa ja hän kadehti niitä, jotka olivat saaneet elää suurten ristiriitojen ja taisteluiden maailmassa, kuten Aleksanteri Makedonialainen kadehti isänsä Filippoksen laakereita ja pelkäsi, ettei hänelle enää jää sankaritöitä tehtäväksi.
Sitten, kuin tyhjästä, sukelsivat esille niin yhteiskunnan kuin yksilön loputtomat ja vakavat ongelmat. Zen-buddhismi ja tajunnan laajenemisen ja supistumisen problematiikka oli itse asiassa jo suppeissa piireissä kypsynyt hyvän aikaa ja toisissa piireissä yllättävän suosittu kommunismi oli tehnyt maaperän valmiiksi uusvasemmistolaiselle nuoren Marxin spekuloinnille vieraantumisesta ja sen voittamisesta.
Kaiken kuohunnan takana oli sentään yhteiskunnallinen muutos: suuret ikäluokat, koulutuksen vallankumous ja intellektuellien potentiaalisen ja aktuaalisen määrän eli uuden joutilasluokan valtava lisääntyminen. Intellektuelleja elättivät nyt niin valtio kuin lukuisat muut instituutiot, yliopistoista tiedotusvälineisiin.
Tarinan puitteethan olivat heillä, meillä ja monessa muussa maassa olennaisesti samanlaiset. Professorien määrä moninkertaistui, mutta pappien määrä kasvoi vain hitaasti ja heidän arvovaltansa hiipui. Akateemisten ammattilaisten vaikutusvalta sen sijaan laajeni kauas heidän omien tiedekuntiensa ulkopuolellekin.
Amerikassa oli kuitenkin jotakin hyvin erikoislaatuista, joka edesauttoi sekä sen kulttuurin kehittymistä monenmoisten kummallisuuksien suuntaan että leviämistä koko maailmaan.
Amerikassa oli ajatus erilaisista kulttuureista ja kulttuuristen arvojen ja normien suhteellisuudesta syntynyt ja kasvanut vahvasti jo kulttuuriantropologien Franz Boasin, Margaret Meadin ja Ruth Benedictin ajoista saakka. Benedict kirjoitti sitten armeijan tarpeisiin myös kiinnostavan kirjan Japanin kulttuurista: The Crysanthemum and te Sword. Olen kuullut japanilaistenkin arvostavan sitä.
Yhtä kaikki, ajatus arvojen suhteellisuudesta ja primitiivisten kulttuurien itse asiassa tasavertaisesta tasosta mihin tahansa muuhun verrattuna valmisti hyvän pohjan sille, mitä tuleman piti. Nykyisessä munapäiden anti-intellektuaalisessa liikehdinnässä on tuskin mitään sellaista, joka olisi enää 1970-luvun alussa hätkähdyttänyt uutuudellaan.
Intellektuellin ja valtion suhde on aina tärkeä asia. Olennaista on, ettei oikea intellektuelli ole koskaan pelkkä valtion käsikassara ja toimeenpanija, hänen on oltava myös enemmän tai vähemmän itsenäinen, omilla aivoillaan ajatteleva yksilö. Näin siis klassisen määritelmän mukaan.
Amerikassa ei alun perin ollut riippumatonta joutilasluokkaa, joka olisi ollut kiinnostunut enemmän tai vähemmän pyyteettömästi hoitamaan julkisia asioita. Bisnesmiehillä sen sijaan oli liian selvästi oma lehmä ojassa. Amerikkalaisesta älymystöstä tuli sitten jonkinlainen eurooppalaisen ylimystön korvike ja tietysti paljon muutakin.
On kiinnostavaa havaita, mitä kaikkea uutta itse asiassa intellektuaaliseen maailmaan ilmaantui 1960-luvun lopulta lähtien, noin kymmenen vuoden aikana. Rotukysymys, joka toki oli kärjistynyt jo hieman aiemmin, nousi nyt älymystön arvoiseksi teemaksi, kaikkine natsilaisuudesta tuttuine Blut -mystiikkoineen. Siihen verrattavana alettiin käsitellä myös naiskysymystä, mille myös Gunnar Myrdal olikin valmistanut tietä. (Myrdalista ks. https://timo-vihavainen.blogspot.com/search?q=myrdal ).
Paradoksaalisesti anti-intellektualismia voidaan pitää sen amerikkalaisen radical chic kulttuurin ytimenä, joka kehittyi täyteen mittaansa 1970-luvun kuluessa. Muuan sen avainsanoista on narsismi, sekä ryhmän että yksilön määreenä. Jo Perry tässä kirjassa toteaa tämän: For the aesthetic, moral, and political systems of the past the American was substituting a desperate concern for how he or she felt…
Toki Amerikassa riitti moisten typeryyksien kriitikoitakin, vaikka millä mitalla. Totta kai. Oma suosikkini tässä joukossa on Tom Wolfe. Mutta tyhmyyden tiivistyminen joukossa on tavattoman suuri voima, eikä mikään järjen kritiikki pysty siihen. Paradoksihan se on, että näin tapahtuu juuri niin sanottujen intellektuellien tai ainakin sellaiseksi haluavien keskuudessa, mutta näin se vain on.
Amerikan, tarkoittaen siis Pohjois-Amerikan Yhdysvaltoja, historia on hyvin omalaatuinen ja suorastaan ainutlaatuinen kaikkine neekeriorjuuden tapaisine instituutioineen. Sitäkin omituisempaa on, että sen erikoisissa oloissa syntyneet intellektuaaliset virtaukset leviävät nyt aivan tavattoman helposti jopa Skandinaviaan ja Suomeen, ehkäpä meille kaikkein helpoimmin, en tiedä, onko asiaa edes tutkittu.
Seurauksena on sitten yhä uudelleen eräänlainen parodian parodia, mielipuolisuus toisessa potenssissa.
Muistan hyvin, kun Markku Lahtela poltti sotilaspassinsa, minkä kai piti jotenkin liittymän protestiin Vietnamin sotaa vastaan. Olen itse nähnyt, miten jonkun meidän maassamme täysin merkityksettömän Pink Floydin menehtymisen takia protestoivat nuoret ovat heittäytyneet makuulle Senaatintorille ja valittaneet, etteivät pysty hengittämään… ehkäpä asia noteerattiin valtioneuvoston linnassa ja otettiin opiksi.
Sitä paitsi, olenhan minä myös nähnyt senkin, miten oikeuslaitoksemme hyökkää täysin häikäilemättä sananvapautta vastaan ja niin sanotun älymystön jäsenet puolustavat asiaa suurella innolla. Järjetön maahanmuuttopolitiikka saa niin sanotun älymystön varauksettomat aplodit lähtiessään siitä, ettei ihmisten kulttuurilla ole eikä voi olla mitään merkitystä ja samaan aikaan julkinen hallinto vaatii kaikkialla sovellettavaksi suoraan Amerikasta omittua Affirmative Action-politiikkaa…
Mitäpä näitä luettelemaan. Kaikkihan nämä asiat tuntevat ja ovat jo oppineet pitämään niitä yhteiskunnan, ellei peräti luonnon normaaliin järjestykseen kuuluvina. Kuitenkin ne ovat kaikki sangen tuoretta amerikkalaista alkuperää. Yhtä vähän ne ovat osa meidän omaa ja tänne kuuluvaa kulttuuriamme kuin se ranskalaisuus, jota Venäjän yläluokka 1800-luvulla matki, oli aidosti venäläistä.
Kun nyt muuan nykyisistä tai ainakin äskettäisistä muodeista oli postkolonialismi, luulisi älymystön olevan hyvinkin kiinnostunut siitä, millä tavoin kulttuuristamme on tullut amerikkalaisuuden kolonisoima ja mitä kaikkea se merkitsee, olipa se sitten hyvää tai pahaa.
Ehkäpä kannattaisi hakea tätä varten vaikkapa Koneen säätiön apurahaa? Jätän idean ilmaiseksi nuoremmille.
Aikamme ongelma on, älyä olisi vaikka muille jakaa, mutta luonnetta vain nimeksi. Nuorena miehenä kun vielä kirjoitettiin kirjeitä ja lähetettiin kortteja, kirjoitin useammallekin naiselle kuinka mahtavaa on olla mies ja nainen. Kun mies on mies ja nainen on nainen niin se vasta voimaannuttaa, jos nyt tuota muotisanaa kerrankin käyttäisi oikeassa paikassa.
VastaaPoistaKuvittelen, että ongelma olisi tiedon pinnallisuus, yksipuolisuus tai peräti tiedon puute. Se tietysti vääristää älykkäimmänkin ja moraalisimmankin ajattelun. Ja lisäksi arvostelukyvyttömyys eli halu jättäytyä kellumaan kuvitelmaan yhtenäisestä maailmasta ja ihmiselämästä (die heile Welt). Tämä ihan koulutustasosta tai ammatista riippumatta.
Poista"Sitäkin omituisempaa on, että sen erikoisissa oloissa syntyneet intellektuaaliset virtaukset leviävät nyt aivan tavattoman helposti jopa Skandinaviaan ja Suomeen"
VastaaPoistaEi siinä mitään outoa ole: sotilas-poliittis hegemonia omaavaa suurvalta levittää omaa kulttuurihegemoniaansa. Niin tapahtui muinaisessa Persiassa ja Roomassa, Ludvig XIV Ranskassa jne.
On se omalla tavallaan outoa. Pink Floyd ei ole suomalainen "kulttuurituote". Mutta sitten taas ei ole Beethovenkaan. Luokiteltaessa taas toinen kuulunee enempi korkeakulttuuriin kuin toinen syynsä siihen on. Musiikki taas on universaalia, mutta sanoitukset sitten tehnee sen mikä on kiehtovaa ja olettaisin liittyvän runousoppiin tms. että saanee osalle lisämerkityksiä. (Kirkossa virret, sitten tehne suurtakaan eroa, mutta innostunut kirkoissa siitä akustiikasta mikä kaikupohja niissä on. Lähinnä se ihmisten innovatiivisuus jo sukupolvia ennen, lähinnä se et ihminen osannut jo sukupolvia ennen.
PoistaJonkun kuunteleminenhan ole moraalisesti väärin, mutta toiset voinee sitä paheksua. (Tuttu kertoi joidenkin venäläisten kuunnelleen venäläistä poppia suht kovalla äänellä rannalla. Ja sitä osa paheksui. (Tämä on vain omasta mielestä huvittavaa kun en venäjää taida mutta kuuntelen kyllä välillä lenkillä rukiveriä, kun tuo nuoruutta mieleen. Mutta se ei kyllä napeista muualle kuulu.) Sillä kielellä niin tainne olla merkitystä vaan enempi olettaisin kyseen olevan muiden huomioonottamisesta ettei niitä niin huudatettaisi joukossa missä muitakin. Näkeehän noita nykyisellään eteenkin nuorilla.)
Amerikassahan noita sitten riittää, kun jostain laulajasta tehdään ns. syntinen. Brändikulttuurin ongelmansa kun yksilöstä tehdään tuote jota markkinoidaan sitten ympäri maailmaa.
(Ja tupannee olemaan että kouluampujat on kuunnelleet jotain kun tehneet tekojaan. Ei ne pelkät lyrikoinnit selittäne yksilöiden tekoja.
Ja siippa muisteli että Cradel of filthin fanikerho oli supistunut kun heppu oli todennut olevansa kyllä ihan tavallinen perheenisä. Fanit olivat ajatelleet että hän on jonkinlainen saatananpalvoja.)
Mutta teoreettisesti voisi myös sanoa että kerta Amerikka on ajatellut asian niin että kaik kulttuurit on samalla viivalla. Niin hehän on "omineet" muiden kulttuurit, kuinka jonkin kulttuurin taas edes teoriassa voisi omia? Mutta realisti taas toteaa että kaupankäynnillä on enempi tekemistä kokonaisuuden kanssa kuin ideologisten näkemysten tai musiikin.
Itse nuo 60-luvun yleismaailmallisen nuorisovallankumouksen ajat kokeneena katselen tätä nykymaailman menoa masennuksen ja toivottomuuden hiipessä mieleen. Viidessäkymmenessä vuodessa ne aatteet ja ajatukset, jotka aikanaan merkitsivät irtiottoa sosiaalisesti liian sitovan yksiarvoisen yhtenäiskulttuurisen yhteiskunnan yhdenmukaisuuden paineesta, ovat nyt vain eltaantunutta tai hapantunutta jäännöstä jostakin, josta piti tulla uljas uusi maailma.
VastaaPoistaLevitessään uudet ideat laimenevat ja liukenevat lopulta aivan muihin pohjavesiin kuin mitä ne olisivat kehittyäkseen tavinneet. Nykyiset tragikoomiset punavihreät "tasa-arvo-ideat", puhumattakaan "moniarvoisuudesta" ja "monikulttuurisuudesta -- jotka nykyisin siis käsitetään synonyymeiksi -- ovat jotakin niin pinnallista ja karseaa, että myötähäpeä on aivan liian lievä ilmaisu niiden herättämää inhoa kuvaamaan.
Kun Elokapina kapinoi ensimmäisiä ketojaan, yritin kuvata tuntojani blogissani. Kapinoinnistakin on nyt tullut lapsenomaisessa narsismissaan ekstriimikokemuksia hakevien keskenkasvuisten seikkailua. Kun katson kansakunnan kaapin päälle, missä pitäisi kohtaloamme kaitsevien poliitikkojen toimia, näen vain suunnatonta tietämättömyyttä, typeryyttä ja tekopyhyyttä. -- Kun joku etsii jostakin "intellektualismia", on pakko sanoa että pitkä on matka tästä älyllisen elämän täydellisestä alennustilasta edes ihmistiedon tikkaiden alimmille askelmille.
Pink Floydia aasinsiltana -- sekä rockyhtyeenä että ansiottoman arvonnousun kokeneena pikkurikollisena -- käyttäen voisi kirjoittaa aikamme armottomasta alennustilasta tekstin, jossa esiteltäisiin myös Michelangelo Antonionin nerokas elokuva Amerikan 60-luvun yliopistokapinavuosilta, "Zabriskie Point". Siinähän punnittu ja kelvottomaksi havaittu ihmissuku pannaan mainitun rockbändin kitaroinnin säestyksellä kokonaan uusiksi miljoonia vuosia vanhan merenpohjan hiekkavalleilla. Voi, jospa sellainen olisikin mahdollista. -- Mutta meidän on vain tyydyttävä kantamaan nahoissamme sitä kielimaailman ja ajattelun perintöä, johon olemme sattuneet syntymään ja jonka vinksahtaneisuudelle emme mahda juuri mitään.
Aplodeja!
PoistaNyt Vihavainen veti kyllä hävyttömästi alta lipan: Pink Floyd! Ei Amerikan höpsötyksiä tarvitse ollenkaan hyväksyä, mutta ihmisarvoa toki pitää kunnioittaa.
VastaaPoistaNyt Vihavainen veti hävyttömästi alta lipan: Pink Floyd. Ei Amerikan höpsötyksiä tarvitse lainkaan hyväksyä mutta kenenkään ihmisarvoa ei pidä loukata.
VastaaPoistaEn nyt kyllä ole kiinnostunut kajoamaan kenenkään ihmisarvoon.
PoistaIntellektuellit olivat runsaat puolensataa vuotta sitten vielä oikeita intellektuelleita, näin näkisin. Kun opillinen sivistys Suomessakin avautui aika lailla kaikille, mahdollisille ja mahdottomillekin, intelligentsia laimeni, opillinen sivistys arkipäiväistyi.
VastaaPoistaAjatellaanpa vaikka 50-60 luvun Suomea. Kaksivuotisen kauppakoulun käynyt oli astumaisillaan "herran paskaan". Kauppaopiston, joka kesti kolme vuotta, sieltä sai takuuvarman herran viran. 50-luvun alun kaksivuotisen metsäkoulun papereilla, josta valmistui metsäteknikoita, sai helposti isohkon maalaiskunnan pankista pankinjohtajan toimen.
Sairaanhoitajaksi opiskelu kesti 60-luvulla muistaakseni kaksi vuotta, ja se takasi aseman, jota kunnioitettiin. Apuhoitajat ja osastot pidettiin herran nuhteessa ja järjestyksessä, ja asemaa ei epäilty.
Miten on nyt? Ihmiset kautta linjan istuvat opinahjoissaan tolkuttomat vuosimäärät, eikä senkään jälkeen oikeastaan mistään tule mitään. Mikä hommassa klikkaa? Miksi ennen osattiin huomattavasti pienemmillä opintomäärillä hoitaa virkaa tai tointa?
Muuan tuttu vankilan turvallisuudesta vastaava apulaisjohtaja kehuskeli, että hän sai hyvät opintopisteet kitaran soitosta! Miten kitaran soittaminen edistää vankilaturvallisuutta?
Jos ja kun perusammateissakin vaaditaan mielettömät opintoajat, eipä kai intelligentsialta voi vaatia sen kummempaa, eihän intelligentiksi ehdi valmistua koskaan!
Olen kehittänyt sellaisen testin, että kun tapaan omituisen koulutuksen omaavan ihmisen kysyn suoraan mitä se pitää sisällään. On melko käsittämätöntä, että osa ihmisistä on käynyt 3-6 vuoden opinnot ja eivät osaa kertoa niiden sisällöstä oikein juuta tai jaata. Sieltä usein tulee juuri tuollaisten kitarkurssien tapaisia lillukanvarsia ja usein tätä "merkittävää" juttua on opiskeltu 40-120 tuntia vaikka tutkintoon opiskelu on vienyt lähemmäs puoli vuosikymmentä.
PoistaTietenkin voi ajatella niinkin, että akateeminen koulutus antaa valmiudet itsenäisesti hakea ja käsitellä tieteellistä tietoa. Sen vuoksi itse alalla ei ole merkitystä, vaan oleellista tieteen yleismetodin oppiminen. Opistotason koulutukseen taas kuuluu suuren temppujoukon oppiminen ymmärtämättä miksi niin tehdään, esim jos potilas oksentelee käännä kyljelleen ja puhdista hengitystiet.
PoistaOngelmaksi muodostuu se, että näille kaikille akateemisesti koulutetuille pitäisi löytyä hyväpalkkainen työpaikka, vaikka ne eivät osaa edes niitä "temppuja" mitä työelämässä tarvitaan. Ongelmaa ei ilmeisesti ollut silloin, kun koulutusalat ja määrät olivat pienempiä?
PoistaKyllä oppineilla on yhteiskunnalla käyttöä, mutta ei näille määrille ja laadulle.
"Kyllä oppineilla on yhteiskunnalla käyttöä, mutta ei näille määrille ja laadulle."
PoistaAsia mikä on sitten kaksipiippuinen kun lähtee kyseenalaistamaan koulutusjärjestelmää. Siitä voi kyseenalaistaa, mutta ne päätökset mitä tehdään koskettanee lapsia, joilla ei ole sitä tietotaitoa ja he kyllä tarvinnevat koulutusta. Poliittiset tilanteet muuttuu yms. Mutta koulutettu väki on tarpeellinen yhteiskunnan kannalta, pelkästään lukeminen ja laskeminen on tärkeää koko populaation kannalta (olettaisi ettei tästä suurin osa ainakaan ole eri mieltä, sitten osa ymmärtäneefysiikat yms. paremmin kuin toiset. Osaaminen taas heillä on se mistä se arvostus muodostuu. Siinä missä historian tuntemus on omansa. Joku viettänyt vuosia hakien sitä oikeaa tietoa jne. työ mikä näyttää jonkun mielestä tyhjältä, mutta voi olla kokonais ajattelun kannalta hyvinkin keskeistä. Tyyliin Suomen historia on eri kuin Ruotsin miksi? Ja hyvinkin oleellista itsenäisyyden ja vapaa-ajattelun kannalta). Kaippa tuo on sitten mihin resurssit keskitetään? Suurvaltojen isottelu ei taas ole ollenkaan järkevä tapatoimia, sellaisilla on mahdollisuudet vaikka mihin ja valinnat taas no niiden kanssa joutuu elämään.
Kirjoittitte "...täysin merkityksettömän Pink Floyd on menehtymisen..." . Miksi käytitte tuota alatyyliä? Olkoon George Floyd mitä tahansa, mutta ei hänen murhaamiseensa noin pitäisi suhtautua. Muistaakseni poliisi sentään sai yli 20 vuoden tuomion.
VastaaPoistaEi se mitään alatyyliä ole. Kyseessä oli amerikkalaisittain sanoen nobody, josta vasta menehtyminen teki celebrityn
PoistaTotuus pitää kestää. George Floydin kuolema oli narkkarin kuolema, joita sattuu maailmassa joka hetki. Outoa on minusta lähteä siitä kehittämään jotain elämää suurempia merkityksiä.
PoistaKomppaan anonyymia. Ylimielinen ja muita ihmisiä vähättelevä räkänokkainen - tai tässä tapauksessa enemmänkin räkäaivoinen - ja ylimielinen koppavuus ei mairittele kirjoittajaa, vaikkakin hän ilmeisesti odotti tästä kovin nokkelasta lohkaisustaan niitä kovasti kaipaamiaan selkääntaputuksia ja liehittelyitä omalta vakiyleisöltään.
PoistaEi kun tässä on ongelmana nyt se, että Vihavainen on sekoittanut keskenään kaksi Floydia:
PoistaPink Floyd on brittiläinen viihdetaiteilijaryhmä, tarkemmin sanottuna rock-yhtye.
George Floyd puolestaan on fentanyylin yliannostuksen ja sydänsairauden johdosta kuollut rikollinen, jonka kuolema harmillisesti ajoittui polisin kiinnioton ajaksi.
Mikäli George Floyd ei olisi jäänyt poliisin kiinniottamaksi, hän olisi suurella todennäköisyydellä kuollut myöhemmin samana päivänä ja päätynyt koronakuolematilaston jatkeeksi:
hän oli covid-positiivinen.
Nyt kävi näin.
Molemmat kuolinsyyt olisivat olleet yhtä todenmukaiset.
Miksi mangut jonkun helvetin yhdentekevän Amerikkalaisen demonisen nekrun kohtalosta täällä? Ja sitä ei murhattu vaan tukehtui kokolailla "omaan paskaansa". Ja miten Ylevä Inhimillinen Opettajamme, tulisi kyseiseen nekruun suhtautua ?
PoistaNo niin, väärä nimi tuli. Mutta ongelmana tässä on se, että koko "liike" on tilastojen valossa täysin falski. Amerikassa tarvittaisiin sen sijaan liike "white lives matter". Epäilemättä myös poliisien toimintakulttuuri on ala-arvoista, mutta "murhasta" ja samalla logiikalla puhuen sitten jatkuvasta "murhaamisesta", kenties jopa rotuperustaisesta genosiidistä puhuminen on täysin epäuskottavaa. Kirsikkana kakkuun otettiin tällainen "murha" sitten väkivaltaisten mellakoiden perusteeksi. Kun tällainen huuhaa muuntuu kansainväliseksi "älymystön" liikkeeksi ja sen valittu yksi uhri (eikä mellakoinnin todelliset uhrit) kanonisoidaan tosiasiassa pyhimyksiksi, ollaan kyllä jo limboilun alimmilla tasoilla.
PoistaSellaista kulttuuria.
”Black laughs matter”,
PoistaEric Cartman
TV: "murhasta" ja samalla logiikalla puhuen sitten jatkuvasta "murhaamisesta", kenties jopa rotuperustaisesta genosiidistä puhuminen on täysin epäuskottavaa."
PoistaVissiin sitten amerikkalaiset tuomioistuimet, jotka ovat kahteen kertaan tuominneet ko poliisin ovat sitten väärässä. Ehkä genosiidistä puhuminen on hiukan liioiteltua, mutta kyllä amerikkalaiset itse myöntävät, että heidän kulttuurinsa ja erityisesti poliisikulttuuriinsa on kuulunut vahva rasistinen vivahde, joka on ilmennyt mustiin epäiltyihin kohdistuneesta siinäkin oikeuskulttuurissa liioiteltuja voimankäyttönä.
Niinpä vissiin. Kyllä amerikkalaiset tuomioistuimet kuuntelevat tarkoin kadun ääntä ja meteliä.
Poista"Vissiin sitten amerikkalaiset tuomioistuimet, jotka ovat kahteen kertaan tuominneet ko poliisin ovat sitten väärässä. Ehkä genosiidistä puhuminen on hiukan liioiteltua, mutta kyllä amerikkalaiset itse myöntävät, että heidän kulttuurinsa ja erityisesti poliisikulttuuriinsa on kuulunut vahva rasistinen vivahde, joka on ilmennyt mustiin epäiltyihin kohdistuneesta siinäkin oikeuskulttuurissa liioiteltuja voimankäyttönä."
PoistaTiedä ovatko ottaneet huomioon sitä kehityskulkua kokonaisuudessaan? Teollistuminen ja "oikeuslaitoksen" kehitys (oikeuslaitos lainausmerkeissä, kun brändäyskulttuuri missä tuotemerkkejä varjellaan luin pyhää lehmää. Suuryritykset suojelee asianajajilla tuotemerkkejä. Kyse on kumminkin liittovaltiosta niin hahmotus on sit asia erikseen. Sitten on siirtolaispolitiikka mikä polkee paikallisten palkkoja ja aiheuttanee eri puraa, kun taas päihdeaineet on globaalisti oma juttunsa ja kytkeytynee teoreettisesti uskontopolitiikan hallintoon. Mutta sen selittäminen jollain tasolla järkevästi on oma juttunsa. Miksi joku tahtoo päihtyä? (Suomen kohdalla pitäisi muistaa meitin oma alkoholipolitiikkansa, mikä saanee osalla uskonnolliset mittasuhteet, kun taas kokaiini, heroiini jne. linkittyy sitten ihan eri tavalla globaaleihin verkostoihin. Enimmäkseen näitä taas tuotu Euroopassa keski-Eurooppaan, mutta Suomi kuulunee EU:hun niin se kuulunee taas markkinoihin.) Liittynee sitten johonkin muuhun, mutta miksi taas toiset tekee niin paljon töitä saadakseen jonkun väen päihtyneeksi on mysteeri. Ei ne aineet kumminkaan tyhjästä ilmesty ja pelkkä raha on vain suht yksinkertainen vastaus, kumminkin on muitakin tapoja hankkia toimeentulonsa.
Sitten on jenkeissä tuo uskonnon kaupallistuneisuus ja tykännen että mustilla on aikanaan ollut hilpeämpi meno seurakunnassa. Mutta kun seurakunnat kisannee keskenään niin ei siitä kyllä hyvä seuranne. Hengen asiat kun ei ole kisa. Sitä on hävinnyt jo lähtölaukauksessa jos sitä ajattelee niin. Ja jokseenkin kristinuskon kohdalla todennut että italialaiset on teknisesti siinä voittajan puolella. Maantieteellinen sijainti ja historia mitkä kietoutunee yhteen yms. Muikkelina sitä sit voinne voittaa, jos ymmärtänee mihin sivistys mahdollisesti pohjaa, eikä biologiaa vain voinne muuttaa. Juu yksittäiset voi olla mitä on, mutta isommassa mittakaavassa ihminen toiminee "lajityypillisesti". Nykyisellään kai koulutustyypillisesti.
Arvoisa Blogisticus, bloginne oli täyttä asiaa. Joten aplodeeraamanne Seppo Oikkonen kommenttinsa lopussa totesi mielestäni asian todella mielekkäästi: "Mutta meidän on vain tyydyttävä kantamaan nahoissamme sitä kielimaailman ja ajattelun perintöä, johon olemme sattuneet syntymään ja jonka vinksahtaneisuudelle emme mahda juuri mitään". Juuri tuo kieli, joka on oikeasti englannista muotoutunut ja yksinkertaistettu lingua franca, saa aikaiseksi myös ajatusten yksinkertaistumisen. Meidän ei tarvitse ajatella vaikeasti, pitää olla vain yksinkertaisesti samanmieleinen ja samankielinen.
VastaaPoistaTai sitten voimme hylätä pakkoenglannin ja opetella sivistyskieliä: arabiaa, espanjaa, ranskaa jne.
PoistaEi pitäisi sotkea viihteen debiilienglantia ja akateemista, erityisesti brittiläistä englantia. Kyllä sillä pystyy ilmaisemaan kaikki ajatukset - kunhan niitä on.
PoistaAulis Joki totesi kirjassaan Maailman kielet, muistaakseni 70-luvulla juurikin sanastonsa vuoksi englanti vaatii apulaitteen tullakseen lingua francaksi. Kun taas katsonee medialaitteita niin kyllä ne ovat siinä olleet ns. apuna (mitä sieltä mediasta sattunee tulemaan on mahdollisesti se oleellisin ja ikä tainnee vaikuttaa ns. arvostukseen jotain kohtaan. Mitä saanut katsoa joitain juttuja mitä lapset katsoo. Totesin ystävälle lakoniseen tyyliini harkitsevani lobotomiaa itselleni), mutta sanoisin ettei mikään yksittäinen kieli voinne olla se problema. Kieliähän on tuhansia. Suomenkieli on sitten yksi niistä tuhansista. Äidinkieli taas vaikuttanee eri tavoin ajattelussa kuin jokin toinen, onhan tuo kollektiivia, mistä taas päätynyt pohtimaan uskontoa ja latinaa kulttuurin kokonaisuudessa. Jos latina ollut aijemmin se lingua franca, niin tarvinneeko suomalainen sitä hallintoa ja jos niin millaista? Identiteettipolitikoinnissa näillä on taas aivojen kannalta merkitystä.
PoistaViittaukseni "kielimaailmaan" on viittaus Wittgensteiniin ja tiedonfilosofiaan.
PoistaHamassa muinaisuudessa tapahtuneet hahmon- ja käsitteenmuodostuksen perusvalinnat vaikuttavat siihen millaista myöhempi "tiedollinen" ajattelu on. Wittgenstein käytti elämänsä jäljittääkseen niitä syvätason tekijöitä, jotka jotka antavat muodon niin kielen lauseille kuin sille mitä ymmärrämme "reaalimaailmaksi". Nähdäkseni tämä pyrkimys -- siis filosofoinnin motiivi -- oli sama sekä hänen varhais- että myöhäisfilosofiassaan, mutta se, että hänen tarkastelunsa keskittyivät nimenomaan kirjoitettuun kieleen, jäi hänelle itselleen epäselväksi.
Vasta paneutuminen siihen millaisia kognitiivisia emergenssejä siirtyminen puheesta kirjoitukseen -- siis kirjoitustaito -- merkitsee, voi tuoda enemmänkin valoa kielen ja ajattelun suhteiden selvittämiseen. Varsin nerokas ajattelija tässä suhteessa oli Marshall McLuhan,
jolta on lähtöisin esimerkiksi väite, ettei syvyysperspektiivin sisältävää geometriaa ole syntynyt missään kulttuurissa, jossa ei perusratkaisuksi ole omaksuttu äännekirjoitusta.
Hän mainitsee esimerkiksi hebrean, arabian ja kiinan, joiden pohjalta geometrian edellyttämiä visuaalisia hahmoja ei ole syntynyt.
Pakkoenglanti on persulle pyhä kieli.
Poista"Anonyymi10. heinäkuuta 2022 klo 15.00
PoistaPakkoenglanti on persulle pyhä kieli."
Tule pois kuplasta, kis, kis, tse, tse.
Tämä Seppo Oikkosen (10. heinäkuuta 2022 klo 14.20) usein eri muodoissaan kirjoittama (ja kuulemma McLuhanin esittämä) väittämä syvyysperspektiivistä osui silmääni:
Poista//
Vasta paneutuminen siihen millaisia kognitiivisia emergenssejä siirtyminen puheesta kirjoitukseen -- siis kirjoitustaito -- merkitsee, voi tuoda enemmänkin valoa kielen ja ajattelun suhteiden selvittämiseen. Varsin nerokas ajattelija tässä suhteessa oli Marshall McLuhan,
jolta on lähtöisin esimerkiksi väite, ettei syvyysperspektiivin sisältävää geometriaa ole syntynyt missään kulttuurissa, jossa ei perusratkaisuksi ole omaksuttu äännekirjoitusta.
Hän mainitsee esimerkiksi hebrean, arabian ja kiinan, joiden pohjalta geometrian edellyttämiä visuaalisia hahmoja ei ole syntynyt.
//
En tiedä, mitä McLuhan tarkasti ottaen on väittänyt, koska en ole lukenut hänen tekstejään, mutta jokaiseen suhteellisen terveeseen ihmiseen on sisäänrakennettu normaalin (eli euklidisen) geometrian syvyysperspektiivin taju eli kolmiulotteisten (vaikkapa kuutiollisten) kappaleiden näkövaikutelma.
Jos olen ymmärtänyt oikein, että kirjoittaja puhuu samasta asiasta kuin minä, niin en usko, että väittämä on totta.
Tarkoittaako kirjoittaja äännekirjoituksella aakkoskirjoitusta?
Ja toistan, jos varmasti olen ymmärtänyt oikein, että ainakin israelilaiset, jotka esimerkiksi olivat Egyptissä ja ihmiset, jotka rakensivat kauniit Liiton arkin ja Salomonin temppelin, tietysti tajusivat geometriaa ja syvyysperspektiiviä.
Minä en välttämättä usko kielen ja geometrian riippuvuuteen väitetyssä muodossaan.
Jos haluaa puhua relaatioista ja kausaalisuudesta, pitää perustella väittämänsä.
Mitä McLuhan ja kirjoittaja mahtavat tarkoittaa "visuaalisilla hahmoilla"?
M
Niinpä, "mikä oli todistettava": persujen pyhää pakkoenglantia ei saa Suomessa arvostella vähäänkään.
PoistaSeppo olettaisin ettei noissa teksteissä yleensä juurikaan oteta huomioon lukijaa ja miten hän sen sitten ymmärtää.
PoistaTyyliin kohdennettu markkinointi on markkinoiden näkökulmasta kiva asia mutta asiakas voinee olla toista mieltä. Sama se on kirjojen kanssa. Oli kyse kauno, tieto tai uskonnollinen niin pitäisi muistaa että ne on jonkin aikakauden kirjoja. Tietokirja voi olla yleismailmallinen kuten vaikka historiakin, mutta tämä taas erotuksena siihen mitä on jonkin kansakunnan historia. Se ei ole yleismaailmallista vaan jotain mikä voinnee olla hyvinkin primitiivistä ja kollektiivisesti liittynee kielialueen hallinnointiin. Sitten on tietty erikseen uskonnolliset kirjallisuudet joissa dogmit vaikuttanee ja se verkostointi on ihan omiaan. Tyyliin pelastusarmeijaa ei äkkiseltään miellä kristilliseksi vaikka muistaakseni sen "juuret" pohjaa siihen.
Plus kun niitä tekstejä lukee niin kuka niitä lukee voinee vaikuttaa ymmärrykseen. Juurikin sanonta tieto on valtaa, miksi "kehitysmaissa" koulutetaan naisia lukemaan. Naiset kasvattaa sen seuraavan sukupolven ja opettanee mahdollisesti niille lapsille. Mutta jäänyt pohtimaan virstintää kun joskus lueskellut joidenkin Eurooppalaisten naisten päätyneen haaremiin itään että osa ollut kirjoitustaitoisia ja siitä jäänyt joitain tekstejä että miten heidän osansa on sitten ollut jos sitten ole paikalliskieltä tms. osannut. Kaippa sitä oppinee, mutta siinä kyllä suht suoraan on toisten avun varassa. Kulttuuripohja kun on sitten ollut ihan muuta.
Löytänen tuosta "persujen pyhää pakkoenglantia ei saa Suomessa arvostella vähäänkään." ristiriidan. Lähinnä kun pohdin persun kansallismieliseksi enkä taas koe että heillä olisi asian tiimoilla mitään tekemistä. Kun taas englanti globaalina kielenä olisi jotain mitä voisi nykyisellään kontrolloida. Vähän tosin sama ranskan kanssa, mutta niillä kielillä kun (tosin vähän sama latinan kanssa) on tuo historiansa siirtomaapolitikoinnissa, niin en oikein ymmärrä miten arkumentti vaikka pitäen englantia vain kielenä ettei se voi olla ongelma. Kaippa siinä on vähän sama logiikka kuin pitäisi venäjän kieltä tai ruotsin kieltä ongelmana. Juu ongelma se on sitten jos siitä muodostuu hallintokieli valtaväestölle ja hallinto tehnee väestön kannalta epäedullisia ratkaisuja. (Ruotsi kumminkin on se toinen kotimainen kieli ja historialliset perusteet sille, kuin myös demokraattisesti heillä oma puolueensa eduskunassa, tällöin nähne asiassa mitään ongelmaa, kullakin omat mahdollisuudet vaikuttaa päätöksen tekoon). Muuten tainnee olla se ja sama.
PoistaSuurin osa persujen "kansallismielisyydestä" ja "isänmaallisuudesta" on suoraa ja huonoa kopiota amerikkalaisten vastaavista hölmöilyistä.
PoistaKokeile joskus kirjoittaa julkisesti että "englantia pitäisi kontrolloida" niin huomaat miten varastoista kaivetaan heti ne painavammat leimakirveet...
Poista"Suurin osa persujen "kansallismielisyydestä" ja "isänmaallisuudesta" on suoraa ja huonoa kopiota amerikkalaisten vastaavista hölmöilyistä."
PoistaTässä kun katsellut mediaa, niin samanlaisen kuvan tuo antanee omasta mielestä akateemisista ihmisistä tai uskovista henkilöistä.
Tässä todennut juurikin sen eron media antaa kuvan mutta kuinka realistinen se on? Ja juurikin kielialueen kehityshistoria on eri kuin median luoma kuva mutta kuinka erottaa nämä?
Suomalainen media on pahasti pakkoenglannin vanki.
Poista”intellektuaalinen elämä”
VastaaPoistaMikä oli se ”judische intellektualismus”, joka aikoinaan saksalaisten mielestä piti tuhota juutalaisten ja Neuvostoliiton tuhoamisen myötä?
Moisen aikomuksen lähteenä olivat tietysti Karl Marx ja Friedrich Engels. Heidän teoksensa ”Kommunistisen puolueen manifesti” julkaistiin vuonna 1848, mutta se oli pitkään vain harvojen käsissä. Vasta 1930-luvun alussa, Suuren taloudellisen kriisin aikana Manifesti oli käännetty lukuisille kielille ja julkaistu eri puolilla maailmaa oikein miljoonapainoksin.
Marxin ja Engelsin aatteet (mm. proletaarinen maailmanvallankumous) kuljetti Venäjälle itse Vladimir Iljitsh Lenin. Muut venäläiset vallankumoukselliset, jotka eivät hyväksyneet Marxia, tuhottiin vankileireissä. On merkille pantavaa, että valtaosa Neuvostohallituksen jäsenistä/ministereistä/suurlähettiläistä/johtovirkamiehistä olivat silloin juutalaisia.
Raymond Williamsilla oli hyvä kirja tuosta marxismista kirjallisuudessa.
PoistaKumminkin on hieman erikoista syyttää jotain yhtä aatetta. Kumminkin ottaen huomioon kuinka Euroopassa on tapeltu vähän väliä kielialueiden kesken ja toisekseen juutalaisia ole sen kummemmin kohdeltu. Hitler vain teki 2 maailmansodasta jokseenkin uskontopoliittisen, ei vain taloudellisen. Ongelmansa siinä jokseenkin on herrasväki tehnee huonoja päätöksiä niin ne koitunee sitten taas sen naisväestön päänmenoksi.
Pari yksinkertaista sanaa.
VastaaPoista"Amerikkalaisuuden vaikutus koko läntisen ja muunkin maailman intellektuaaliseen historiaan ei suinkaan ole ollut vähäinen, etenkään toisen maailmansodan jälkeen. Sitä ennen se voitiin kuitata filosofian historioissa lyhyellä maininnalla kahdesta ajattelijasta, jotka olivat John Dewey ja William James."
Minun mielestäni Charles Sanders Peirce (1839-1914) oli paljon merkittävämpi ajattelija ja tekijä kuin Dewey ja James. Hänen vaikutuksensa näkyy yhä.
https://en.wikipedia.org/wiki/Charles_Sanders_Peirce
Minä ajattelen asioita toimivuuden kannalta. Jos laite, kone, ohjelma, teoria, tuoli tai soitin ei toimi tai ole käytännöllinen, vaikka se olisi esteettinen ja hyvin muotoiltu, niin sillä ei ole suurta käytännön arvoa, vaikka sillä voi olla muuta arvoa.
Erittäin abstrakti matemaattinen teoria voi kuvata todellisuutta, vaikka suurin osa ihmisistä ei sitä koskaan huomaisikaan.
Maailmansotien välisenä aikana Yhdysvalloissa tehtiin merkittäviä teknillis-teknillisiä keksintöjä, mitkä ainakin minä arvotan paljon suuremmiksi kuin kirjalliset tekstit, jotka usein ovat pelkkiä sumuisia ajatuksia, jotka elävät vain hetken.
Intellektuellien sijasta kannattaisi alkaa puhua ajattelijoista ja tekijöistä, joiden aikaansaannoksilla on ihmiskunnalle enemmän hyötyä kuin joidenkin filosofien sumeilla kirjoituksilla.
Suomessa on ollut ja on merkittäviä filosofeja, vaikkapa Ketonen, Hintikka ja Niiniluoto, jotka kaikki ovat olleet myös matemaatikkoja.
"Ehkäpä kannattaisi hakea tätä varten vaikkapa Koneen säätiön apurahaa? Jätän idean ilmaiseksi nuoremmille."
Itse asiassa olin muutama vuosi sitten aikeissa hakea Koneen säätiöltä apurahaa, kun huomasin mihin todella hömppään se oli aiempina vuosia myöntänyt apurahoja, niin päätin, että en hae enkä halua olla tukemassa edes hakemuksellani moista säätiötä.
En tiedä, olisinko edes saanut apurahaa. Kirjoitin sitten ilman apurahaa. Eipähän ainakaan tarvinnut kiitellä säätiötä tuesta tekstin lopussa.
M
Tässä kirjassa fokus on ryhmässä "public intellectuals".
PoistaOk.
PoistaM
Se on paha juttu, jos saat apurahan. Melko varma merkki paskan puhumisesta.
PoistaViktor Husu (viktorhusu@gmail.com9. heinäkuuta 2022 klo 20.51) kysyi:
VastaaPoista"Mikä oli se ”judische intellektualismus”, joka aikoinaan saksalaisten mielestä piti tuhota juutalaisten ja Neuvostoliiton tuhoamisen myötä?"
Vastaan lyhyesti.
Eräs tunnettu natsi (Göbbels, jonka nimen kirjoitan näin) käytti iskulausetta “Der jüdische intellektualismus ist tot”, mikä ei ole totta, mutta selittää aika paljon hänen ajatteluaan.
"Juutalainen" tiede oli kiivaimpien natsien (mutta ei kaikkien natsien) mielestä turmiollista, vaikka sellaista ei oikeasti edes ollut olemassa, koska kristityt saksalaiset tekivät myös samaa tiedettä.
M
”Vastaan lyhyesti.”
PoistaVoisiko/pystyisikö Anonyymi 10. heinäkuuta 2022 klo 14.16 antamaan analyyttisen vastauksen, joka koskisi tekstin kaikkia peruselementtejä?
“Marx ja Venäjä”
Poista“It is an irony of fate that the Russians.., have always been my ´patrons´. In 1843-1844 in Paris, the Russian aristocrats there waited on me hand and foot. My book against Proudhon (1847)… have nowhere had such good sales as in Russia. And the first foreign nation to translate Capital is Russia. Yet not too much should be made of all this. The Russian aristocracy are educated, in their youth, at German universities and in Paris. They always yearn for the most extreme the West has to offer. It is pure gourmandise, like that practiced by part of the French aristocracy during the 18th century. Ce n’est pas pour les tailleurs et les bottiers, as Voltaire said at the time about his own Enlightenment.” (“Marx to Ludwig Kugelmann”. K. Marx, F. Engels. Collected Works, London, Volume 43, pp. 130-131. “Marks - Ludwigu Kugelmanu”. K. Marx, F. Engels. Sotshinenija, nide 32, Moskova, 1964, p. 472.)
“По какой-то иронии судьбы именно русские... всегда были моими «доброжелателями». В 1843—44 гг., в Париже, русские аристократы носили меня на руках. Мое сочинение против Прудона... нигде не нашло такого большого сбыта, как в России. И первая чузеземная нация, которая переводит «Капитал», — это опять-таки русская... Русская аристократия в молодые годы учится в немецких университетах и в Париже. Она жадно набрасывается на самое крайнее, что ей в состоянии дать Запад. Для нее — это просто тонкое лакомство. Такое-же явление мы встречаем и среди части францусской аристократии в 18. столетии. Как говаривал тогда Вольтер о своей просветительской деятельности: «Ce n’est pas pour les tailleurs et les bottiers» (это не для портных и не для сапожников).» (Д. Рязанов. Карл Маркс и русские люди сороковых годов. Москва, 1919, С. 4.)
Viktor Husu (viktorhusu@gmail.com10. heinäkuuta 2022 klo 17.31) kysyi:
Poista"Voisiko/pystyisikö Anonyymi 10. heinäkuuta 2022 klo 14.16 antamaan analyyttisen vastauksen, joka koskisi tekstin kaikkia peruselementtejä?"
En ole humanisti enkä erityisesti historioitsija vaan enemmän muualle suuntautunut, vaikka osaan hiukan sanoa natsien syytöksistä juutalaisia vastaan.
Koska en ole historioitsija enkä siksi ole tutkinut asiaa sen syvällisemmin, niin en halua antaa analyyttista vastausta enkä puuttua asiaan tarkemmin, mutta voin sanoa pari sanaa omasta näkökulmastani.
Äly on yksi ihmisen tärkeimmistä sielullisista kyvyistä, jota natsit halusivat vähätellä juutalaisten kohdalla, vaikka sivistyneimmät ja älykkäimmät natsit (heissä oli todella eteviä ja älykkäitä mukana) tiesivät yliopistoajoiltaan, että monet juutalaiset olivat erittäin älykkäitä ja osaavia.
Juutalaisia halveksitaan ja solvataan usein kateudesta. Joskus heidän varakkuutensa ja vaikutusvaltansa takia. Toisinaan muista syistä. Jumala on siunannut heitä runsailla lahjoillaan.
Natsit väittivät, että on olemassa "juutalainen tapa" tehdä tiedettä. He väittivät esimerkiksi, että kvanttifysiikka ja suhteellisuusteoria ovat juutalaista fysiikkaa, vaikka kvanttiteorian keksijä ja alullepanija (tai löytäjä) oli luterilainen Max Planck. On tosiasia, että monet juutalaiset kehittivät sitä eteenpäin, ja kaiketi siksi sitä väitettiin juutalaiseksi fysiikaksi.
Suhteellisuusteoria (niitä on ainakin kaksi) ei ole kokonaan Einsteinin käsialaa vaan senkin (niiden) kehittämisessä on ollut muitakin mukana, vaikka se tuntuu vieläkin menevän kokonaan hänen nimiinsä.
Blokisti on ammattihistorioitsija ja osaa sanoa lisää.
M
Anonyymi (10. heinäkuuta 2022 klo 7.10) kirjoitti:
VastaaPoista"Tai sitten voimme hylätä pakkoenglannin ja opetella sivistyskieliä: arabiaa, espanjaa, ranskaa jne."
Mikä on sitä, millä esimerkiksi minä voin sivistää itseäni opettelemalla muhamettilaisten nyky-arabiaa?
Arabia ei ole alkujaan muhamettilaisuuteen liitetty kieli vaan eräs alueen kieli, mutta muhamettilaiset ovat omineet sen itselleen, vaikka arabikristityt käyttivät sitä jo paljon ennen kuin muhamettilaiset pilasivat ja taannuttivat alueen (alueet).
Arabialla ei julkaista (ainakaan vielä) mitään uuden tiedon kannalta merkitsevää.
Ranska on täysin eri asia kuin arabia.
Espanjasta en sano mitään.
Englanti on vaikeaa, jos haluaa oppia sitä kunnolla.
M
Mikset voisi opiskella arabiaa?
PoistaEnnakkoluulotko ja rasismisi estävät?
Anonyymi (10. heinäkuuta 2022 klo 19.00) kysyy?
Poista"Mikset voisi opiskella arabiaa?"
Itse asiassa voisin kyllä opiskella arabiaa, sillä en tunne vastenmielisyyttä sitä kohtaan kielenä, mutta ajattelen sen käyttökelpoisuutta.
Jos arabiaksi löytyisi vaikkapa jotain merkittävää uutta tietoa autoista, fysiikasta, matematiikasta, (kristillisestä) klassisesta ja hengellisestä musiikista, politiikasta ja monesta muusta, niin arabiasta tulisi kiinnostava kieli osata.
Heprea on hyödyllisempi kuin arabia, sillä Israel on tieteellisesti erittäin kehittynyt maa, vaikka sielläkin englanti on tieteen kieli.
Jaakko Hämeen-Anttila ei luultavasti harrasta arabiaa syistä, mitkä edellä luettelin. Hänelle riittää kaiketi se, mitä kaunokirjallista ja mitä (rakkaus)runoutta arabiaksi on kirjoitettu joskus muinoin, ja nykyisin.
Noin itsessään missään kielessä ei ole moitittavaa, mutta kielillä on eri vahvuuksia.
"Ennakkoluulotko ja rasismisi estävät?"
En tiedä, olenko ennakkoluuloinen, sillä tunnen arabiaa osaavia muhamettilaisia (siis muslimeja).
En ole koskaan ollut rasisti sanan varsinaisessa eli rodullisessa mielessä, mutta vastustan muhamettilaisuutta uskontona ja oppina ja muhamettilaisten vapaata pääsyä Eurooppaan.
Vaikka vastustan muhamettilaisuutta (ja liberaaleja Euroopan turmelemista), niin silti suhtaudun ihmisiin myönteisesti ja juttelen erimaalaisten ihmisten kanssa mielelläni, koska vaikkapa monet lähi-itäläiset ovat oikein välittömiä ja puheliaita.
Ja vaikka vastustan muhamettilaisuutta, niin autan tarvittaessa muhamettilaista, jos pystyn ja tämä tarvitsee apua.
Silloin, kun opiskelin (erästä kovaa tieteenalaa), niin suoritin erään arabi- tai muhamettilaistaustaisen ja nopeasti puhuvan (lännessä väitelleen ja etevän) luennoitsijan pitämän pitkän luentokurssin. Se ei ollut suomeksi, ja se oli erittäin mielenkiintoinen.
M
Niinpä, vain pyhä paskoenglanti on tärkeä kieli koska ennakkoluulot ja rasismi.
PoistaMiksi haluat välttämättä kaivaa pimeää perunakuoppasi aina vain syvemmäksi?
PoistaOnko sillä väliä, mikä lingua franca kulloinkin on, kunhan sillä voi viestiä. Tällä en tarkoita, etten haluaisi Suomen säilyvän tieteen ja korkean kulttuurin kielenä.
PoistaOn sillä, englanti on harvinaisen ruma ja typerä kieli.
PoistaÄlyn valo ei kyllä nuorisossa pala. Saako pötköttää ja maata älyävien valossa?
VastaaPoista