Pietarin tietä kohti nöyryyttä
Muutama vuosi sitten Oulun piispan virkaanastujaisissa juhlakalu kantoi hiippaa, jossa oli risti alassuin. Siis sama tunnus kuin satanisteilla.
Asiasta tietenkin pöyristyttiin, mutta vastaukset olivat valmiina: tässähän oli Pietarin risti. Kuten tunnettua, ei Pietari vaatimattomana miehenä katsonut olevansa arvollinen tulemaan ristiinnaulituksi pää ylöspäin kuten hänen herransa ja mestarinsa. Pää alaspäin oli erikoista, mutta kävihän se niinkin. Andreaallakin oli vinoristi teloitustelineenä.
Pyövelit sitten kunnioittivat toivetta, joka saattoi olla ovelakin: näinhän varmaankin kuoli nopeasti eikä tarvinnut kärvistellä päivätolkulla. Mutta tämä on paholaisen asianajajan päättelyä.
Kirkossa on kai ainakin jossakin vaiheessa vallinnut praesumptio culpae eli syyllisyysolettama, joka siis päinvastoin kuin tuomioistuinten praesumptio innocentiae lähtee siitä, että jokainen on syyllinen ainakin Jumalan edessä.
Itse asiassa tuo vanha, perinteinen syyllistäminen jo ennen todistamista on tainnut sittemmin siirtyä uskonnosta psykoanalyysiin. Siellähän ihmisen sisimmässä oletetaan olevan tunkio, jossa kaikkinainen synti ja rikos sikiää.
Kirkon piirissä sen sijaan on alkanut puhaltaa -sanoisinko- raikas kaiken sallivuuden tuuli. Huomasin juuri yhden kirkollisen pride-tunnuksen: Ylpeys muuttaa maailmaa. Näinhän se kai on. Ennen maailmassa ylpeyttä pidettiin kaiken synnin äitinä. Itse Luciferkin syöstiin taivaasta helvettiin juuri tuon synneistä alkuperäisimmän takia. Onhan siinä potentiaalia.
Muodikkaasti kirkko on nyt kuitenkin omaksunut kaikki ne pintamuodit, joita Amerikassa on kehdattu ruveta seuraamaan. Kirkkohan haluaa olla mieluummin muutaman askelen edellä aikaansa, kuin siitä jäljessä, minne matka sitten vieneekin.
En ole tippaakaan teologi enkä halua sellaiseksi tulla. Kirkon touhut kiinnostavat minua vain tarkkailijana, ei siksi, että haluaisin muidenkin ajattelevan omalla laillani ja pyrkisin muuttamaan asioita siihen suuntaan. Tällainenhan on ominaista demokratialle, jossa puolueet usein ovat suvaitsemattomia ja yrittävät saada ihmisiä nimenomaan omalle puolelleen.
Minulle siis tässä asiassa riittää täysin tarkkailija rooli, kun siinäkin näet on nykyään ihan riittävästi mielenkiintoisuutta.
Ajatelkaamme nyt vaikka tuota Oulun piispan väärin päin olevaa ristiä. Oliko se tosiaankin Pietarin risti, jolla aikoinaan haluttiin korostaa tuon kirkon perustajan ylenmääräistä vaatimattomuutta? Oliko ja onko edes vaatimattomuus erityisen ominaista juuri katoliselle kirkolle, joka on halunnut omia Pietarin omakseen? Ehkäpä katolinen kirkko nimenomaan on ollut kaiken nöyryyden vastakohta, kuten venäläiset slavofiilit ovat väittäneet.
Mutta ajatellaanpa nyt tämän Pietarin ristin käytön mahdollisuuksia nykyään. Itse asiassa se on vanha kristillinen symboli ja satanistit ovat vain kaapanneet sen omaan käyttöönsä joskus 1900-luvulla. Eikös nyt pidäkin vain reippaasti ottaa sen vanha merkitys takaisin?
Ajatelkaamme vaikkapa sitä, että hautausmaille alkaisikin ilmestyä yhä enemmän alassuin olevia ristejä, vaikkapa protestiksi kirkon nykyistä ylpeilevää meininkiä vastaan?
Minä ainakin tervehtisin asiaa tyydytyksellä, mutta monia voisi harmittaa se, etteivät he pysty sanomaan, milloin tuo risti mitäkin tarkoittaa. Osa olisi varmasti satanistien ristejä.
Myös hakaristi on ikivanha onnen ja auringon symboli, jonka natsimerkitys syntyi vasta 1900-luvulla. Eikö myös se pitäisi omia takaisin säädyllisten ihmisten käyttöön? Itse asiassa olenkin nähnyt hautakivessä hakaristin, Kulosaaren hautausmaalla.
Ainakin minusta olisi virkistävää nähdä niitä paljon enemmänkin, esimerkiksi muistona maamme omasta historiasta, jolloin niillä ei ollut mitään natsimerkitystä. Uskon, ettei seurakunta protestoi, mikäli valitsen itselleni sellaisen hautaristin. Miksipä se protestoisi?
Mitä kirkollisiin seremoniallisiin vaateparsiin tulee, ovat viitat tulleet viime vuosina riemunkirjaviksi, mikä liittynee kirkon haluun karistaa päältään assosiaatiot kuolemasta ja muista ikävistä asioista. Sen sijaan kirkkoon voi tulla pitämään hauskaa! Pappien, niin mies-kuin naisoletettujen meikkaaminen on makeen viileetä ja parasta on tietenkin muuttaa sukupuolensa muuksi kuin oli tuo Luojan aikoinaan antama.
Uudet arvot ovat jo olemassa. En kuitenkaan ole vielä huomannut messukasukoita, joissa olisi sateenkaaren värit. Miksi näin on, ihmetyttää minua suuresti. Onko kyseessä jonkinlainen tabu? Ei kai kirkko sellaisia ole ruvennut pokkuroimaan? Eivätköhän ne pride-tunnukset ennen pitkää tule alttarillekin, sillä ne kuvastavat nykyisen suuntauksen keskeistä sisältöä.
Meidän kirkossamme kaikki käy, paitsi tabut ja ahdasmielisyys. Katolinen kirkko taitaa tulla perässä, mutta aikoinaan se oli toisenlainen. Jostakin syystä mieleeni nyt on tunkenut vanha anekdootti, joka lienee jopa todenmukainen. Ainakin muistelen lukeneeni sen Mika Waltarin muisteluksista eli suoraan ns. hevosen suusta (sarjassa Ihmisen ääni?).
Waltari oli kerran, hurjassa nuoruudessaan Roomassa vetäissyt oikein kunnon šamanistisen ryyppyputken ja sen jälkeen tietysti kärsi kauheita ruumiillis-hengellisiä tuskia.
Niinpä hän raahautui kirkkoon ja kertoi rippituolissa papille latinaksi (italiaa hän ei osannut): Peccavi, pater, et lutheranus sum. Sed porta semper aperta. Siis hän uskoi, luterilaiseen tapaan, että Jumala pystyy armahtamaan minkä syntisen sattuu haluamaan, joten portti pelastukseen on aina auki, jos Jumala haluaa ja miksei haluaisi.
Pappi vastasi tuimasti Non e sempre! (ei se portti ole aina auki).
Tämä pahoitti Waltarin mielen, mutta mitäpä muuta katolinen pappi olisi voinut sanoa? Eihän katolisen kirkon ulkopuolella ole toivoakaan pelastuksesta (Extra ecclesiam nulla spes salutis). Pietarilla ja hänen seuraajillaan oli valta sitoa tai päästää eikä sellaisessa vallassa olisi ollut mitään järkeä, jos kaikki pääsisivät sisään paratiisiin ilman muuta, kuten pastori Kanasen mukaan kotieläimetkin, mikäli oikein muistan.
Mutta mihin Mika sitten oikein jätettiin, kun hän ei kerran taivaan portista päässyt? Helvettiinkö?
Luulen, että ennen ns. naamanoikaisuryyppyä hän todellakin sai kitua helvetin tuskissa, mutta sittemminhän elämä jatkui. Vanhana teologina hän varmasti joutui miettimään asioita. Luulen, vaikka maallikkona en tiedä, että oikea vastaus olisi ollut limbus eli limbo, joka suunnilleen vastannee Danten Helvetin ensimmäistä piiriä, jonne joutuivat Vergiliuksen tapaiset jalot pakanat.
No, nykyään näitä asioita taitaa harva pohtia, mutta itse asiassa tämä sisäänpääsyn problematiikka on meille nyt mitä ajankohtaisinta, kun olemme jääneet NATO:n oven ulkopuolelle.
Meillä riemuittiin jo sangen suloisella juhlamielellä sitä sankarillista päätöstä, jonka Sanna Marin &Co. oli tehnyt tuohon mainittuun arvoyhteisöön pääsemiseksi. Se tuntui olevan viimeinen sinetti maamme muuttumisessa ns. täysiarvoiseksi eurooppalaiseksi maaksi. Kynäkin museoitiin. Kynällähän nykyään tehdäänkin suurempia sankaritekoja kuin miekalla.
Mutta me emme kelvanneet. Odottaminen portin ulkopuolella on helvetinmoista, kun laatulehtemme ovat vuodesta toiseen selittäneet, että vain ja ainoastaan jäsenyys ns. ytimissä antaa jokaiselle maalle tuon kuuluisan viidennen pykälän takaaman turvan ja estää vihollista edes havittelemasta aseellista tunkeutumista maamme pyhään piiriin.
Mutta NATO ei ollutkaan mikään luterilainen kirkko. Me olimmekin ilmeisesti joutuneet kiirastuleen ja turkkilaiset ja tattarit sen kuin nauroivat meille.
Ylpeys kävi lankeemuksen edellä. Ehkäpä se, mitä pidämme viattomuutena, ei kaikille olekaan sitä?
Vai voisiko kenties sanoa, että olemme välilihassa emmekä tiedä mihin läpeen vielä joudumme.
VastaaPoistaKyllähän me muille kelpaamme paitsi yhdelle kusipäälle psykopaatille.
VastaaPoistaMiksi emme kelpaa sinulle?
PoistaPirinç tarifilla on aivan yhtä "oikeat" ja rationaaliset syynsä mielipiteisiinsä kuin sinullakin . Ymmärrystä ja mielen malttia sinulle anonyymi toivon.
PoistaHyvinpä kirjoitit kirkosta. Sehän on tää "luterilainen" sellainen sekatavarakauppa, josta löytää kaikenlaista ja kaikkea suvaitaan, paitsi vanhanajan uskoa ja sen tunnustajia. Ilmankos jäsenkayo jatkuu ja jatkuu... Herra arkipiiska Mäkisestä se alkoi, eikä tää Luoma ole sen kmmempi. Kunhan nääs tiedän ja tunnen tyypit.
VastaaPoistaLuterilaisuus on valikoitunut valtion uskonnoksi aikanaan (valinnanvaraahan on tuolloin jo ollut. Miksi juuri luterilaisuus, kiehtonee. Pohtinut liittyykö se Saksaan kauppa-alueena? Vai miksi?) Kirkko on tuolloin ollut vähän eri kuin nykypäivänä, siinä missä suomalainen kulttuuri ja suomalaisetkin ovat olleet väestöllisesti eri kuin nykypäivänä.
Poista(Viestintä keskuksena kirkko ja latina taas omiaan tuohon aikaan.)
Väistämättä itsellä kyllä herää kysymys kirkosta onko siinä vanhan kaipuussa nostalgia, mikä taas on inhimillistä kaikissa kulttuureissa. (Toinen juttu taas kun teollistuneissa yhteiskunnissa nuoret ole kasvaneet siihen seurakuntajuttuun, niin näin ollen se uskonto koetaan tuputtamisena. Ja sinällään väki maksaa valtiolliset verot yms. Johon tuo kirkkokin kuuluu vaikkeivät palveluita käyttäisikään niin jaksanen ihmetellä miksi osalle vaikka homopareista on tärkeää kirkkovihkiminen? Käytännössä maistraatissa saanee samat oikeudet, kirkon kannalta taas se ajatus vähän prakaa mieheksi ja naiseksi loi jne.) Mutta ottaen huomioon naisen aseman kyseisessä järjestelmässä jättänen nostalgiat muille.
Kun kuoro ei enää laula.
VastaaPoista"Kirkon piirissä sen sijaan on alkanut puhaltaa -sanoisinko- raikas kaiken sallivuuden tuuli. Huomasin juuri yhden kirkollisen pride-tunnuksen: Ylpeys muuttaa maailmaa. Näinhän se kai on. Ennen maailmassa ylpeyttä pidettiin kaiken synnin äitinä. Itse Luciferkin syöstiin taivaasta helvettiin juuri tuon synneistä alkuperäisimmän takia. Onhan siinä potentiaalia."
Väittämä sanoo, että lankeemus alkaa papeista. Kun kuuntelee melkein kenen tahansa aikamme (minkä tahansa kirkon tai kirkkokunnan tai lahkon) papin saarnoja tai lukee tämän kirjoituksia, niin huomaa, että se on totta.
Minä en ole vielä kuullut ketään elossa olevaa pappia, jolla olisi jotain syvällistä sanottavaa.
Viimeisin luterilainen pappi, jolta olen kuullut syvällistä ja hengellistä sanottavaa, oli Päivö Parviainen, joka kuoli 102 vuotiaana vuonna 2015.
Lucifer sai nimenä, koska hän oli Jumalan valon tuoja (valontuoja), ja hän liittyy Betlehemin tähteen (joka on valo-olento), joka oli hänen istuimensa luona.
Ylpeä-sanan käyttö oli Suomessa harvinaista vielä muutama kymmenen vuotta sitten, mutta se on jokapäiväistä nykyään. Sekin on usalaista lainatavaraa, mikä ei sovi luterilaisen suuhun.
Ei ole mikään yllätys, että Suomen evankelis-luterilainen kirkko järjesti (ja järjestää) sateenkaarimessuja, -seuroja ja -hartauksia pride-porukoille eri puolelle Suomea, koska se on luopunut periaatteistaan jo kymmeniä vuosia sitten. Sitä ei haittaa, että sen teot ovat ristiriidassa sen opinkappaleiden kanssa, koska moderni teologia venyy tarvittavissa, mutta vain yhteen suuntaan: se katkeaa, kun sen pitää puolustaa raamatullista teologiaa.
"Muodikkaasti kirkko on nyt kuitenkin omaksunut kaikki ne pintamuodit, joita Amerikassa on kehdattu ruveta seuraamaan. Kirkkohan haluaa olla mieluummin muutaman askelen edellä aikaansa, kuin siitä jäljessä, minne matka sitten vieneekin."
Jos puhumme Suomen evankelis-luterilaisesta kirkosta, niin se on nyt sen näköinen kuin sen teologisesta tiedekunnasta (tai teologisista tiedekunnista) valmistuneet ja järkeisopin omaksuneet papit ovat. Heillä ei ole uskonelämää.
On harmi, että modernit teologit pilasivat meidän vanhan ja hengellisesti sivistyneen Suomen evankelis-luterilaisen kirkkomme, jonka musiikille ei ole vertaa.
Jos matematiikka alettaisiin opettaa samalla kaavalla kuin modernia teologiaa, että pitää kriittisesti suhtautua abstrakteihin rakenteisiin ja matemaattisiin olioihin (sillä niiden olemassa olosta ei ole uuden järjestyksen opin mukaan näyttöä), niin matematiikan maailma kaatuisi.
Elämme pimeää pride-aikaa.
"Uudet arvot ovat jo olemassa. En kuitenkaan ole vielä huomannut messukasukoita, joissa olisi sateenkaaren värit. Miksi näin on, ihmetyttää minua suuresti. Onko kyseessä jonkinlainen tabu? Ei kai kirkko sellaisia ole ruvennut pokkuroimaan? Eivätköhän ne pride-tunnukset ennen pitkää tule alttarillekin, sillä ne kuvastavat nykyisen suuntauksen keskeistä sisältöä."
Sateenkaari on luonnossa hieno ilmiö.
Kristityt käyttivät sateenkaarta ja sen värejä joskus kauan sitten symboleinaan, mutta pride-porukka omi ne myöhemmin itselleen.
Täällä puhuttiin vanhoista kirjoista aiemmin. Eräs sellainen on Eräs meidän ajan profeetta (K.K. Sarlin, ensimmäinen painos on vuodelta 1916), missä kerrotaan, että Jumalan istuimen yläpuolella on samantapainen kaari kuin on luonnon sateenkaari.
On harmillista, että sateenkaari on otettu niin väärään käyttöön nykyään.
"Mutta NATO ei ollutkaan mikään luterilainen kirkko. Me olimmekin ilmeisesti joutuneet kiirastuleen ja turkkilaiset ja tattarit sen kuin nauroivat meille."
Nato järjesti jo viime vuonna pride-porukan (LBGTQ-porukan) kanssa yhteisen tapaamisen, joten Nato tukee pride-ideologiaa. Ja joten se alkaa muistuttaa Suomen evankelis-luterilaista kirkkoa.
M
M
"Meidän kirkossamme kaikki käy, paitsi tabut ja ahdasmielisyys."
VastaaPoistaTulee mieleen, että kun suola käy laittomaksi, millä sen saa suolaisen jälleen. Ei se kelpaa kuin maahan heitettävä kai ja ihmisten poljettavaksi ts maantiesuolaksi.
Eurooppalais-länsimainen -- tai kreikkalais-kristillinen -- kulttuuripiiri on yrittänyt hoitaa lähetystehtäväänsä syyllisyyden riivaamana ja typerällä uskolla omiin mahdollisuuksiinsa. Kolonialistit ja lähetyssaarnaajat ovat kolkutelleet kokonaan eriperusteisten kulttuurien portteja, ja tekniikan taitajat ovat rakentaneet kaupunkejaan maanpiirien tuolle puolen.
VastaaPoistaPsykoanalyysia on turha taivutella tuomiolle. Se ei ole yksin, ja sen vahvin liittolainen on sille täysin päinvastainen ihmisen itseymmärryksen työkalu, sosiologia. Eurooppalaisella uudella ajalla kaikki "tieto" syntyi individualismin kylkiäisenä -- protestanttisuudesta psykoanalyysiin ja sosiologiaan -- ja siellä, missä tällaista kehitystä irti ihmisen lajityypillisistä joukkovoimista ei ole koskaan tapahtunut, siellä edelleenkin kaikki vahvistautuminen on sosiodynaamisesti kokonaan erisuuntaista kuin "länsimaisessa arvoyhteisössä".
Individualismi on niin vahva kehitystekijä että se voi tehdä ihmisitä sokeita. Sokeat ihmiset kantavat vettä kaivoon. He ovat vetäneet pähänsä mustat säkit ja vakuuttelevat toisilleen: "Me kaikki olemme tässä samassa pimeässä huoneessa. Olemme kaikki samanlaisia ja samalla asialla."
Irtautuminen tunnustuksellisen ajattelun maagisista voimista on ajatushistoriallisesti hyvin yksinäinen ilmiö. Se on tapahtunut ihmisen historiassa vain yhden kerran -- ja se on nyt muuttanut maailmaa ja ihmisen elinehtoja parin viime vuosisadan aikana miljoonakertaisesti enemmän kuin mitä ne muuttuivat ihmisen koko edeltävän vuosimiljoonan kehityshistorian aikana.
Nyt me sitten olemme sokeutumassa nimenomaan saman individualismin vaikutuksesta. Teema on myyttinen ja klassinen, spengleriläinen, se saa tukea Freudilta ja Durkheimilta, psykoanalyysilta ja sosiologialta, sekä muutamilta nerokkailta näkijöiltä, jollainen esimerkiksi Marshall McLuhan oli. Kovin monta noita ei ole. Kirjallisuuden puolella muutamia, niitä jotka ensin jäivät ilman laajoja lukijapiirejä, joita ei edes postuumisti palkittu Nobeleilla, ja joita nykyinen läpimaallistunut maailma ei enää pysty millään tasolla ymmärtämään.
"Sanna Marin &Co. oli tehnyt tuohon mainittuun arvoyhteisöön pääsemiseksi."
VastaaPoistaEiköhän siinä väri nimenomaan puolustusliitto jäsenyyttä, perustellusta syystä. Toki tien varrella oli mutkia, voi niitä kiirastuleksin kutsua. Kiirastulta seuraa kuitenkin taivas eikä helvetti, joka on ikuista epätoivoa.
"Kirkkohan haluaa olla mieluummin muutaman askelen edellä aikaansa, kuin siitä jäljessä, minne matka sitten vieneekin."
VastaaPoistaKyllä kirkko sahaa omaa oksaansa, eikä edes älyä istua rungon puolella vaan oksan latvapuolella. Korkeintaan voidaan lyödä vetoa siitä, kuinka pitkän ajan kuluttua kirkkoon kuulumattomien määrä kasvaa niin suureksi, että kirkon etuoikeudet joudutaan lakkauttamaan.
Toinen professori
Kirkkomme ja samalla koko eurooppalaisen kulttuurimme tuhoamiseen emme tarvitse yhtään Putinia, Erdogania tai kiinalaisia. Minä olen jo vuosia sitten sanonut, että Euroopan vaarallisin ihminen on hyvää tarkoittava pölvästi. Ja heitä meillä riittää, hallitus on niitä täynnä, Ylessä ja lehtien toimituksissa ei muita taida löytyäkään. Tähän kun lisää muutaman sosiologisen ja psykologisen käyttäytymismallin niin tuhon tielle tullaan.
VastaaPoistaKommenttipalstoilta löytyvät ne kaikkein hölmöimmät.
PoistaSuhteellisuusharha. Ihminen jolla on koulutus ja virka uskoo olevansa näiden takia oikeassa. Usko ja tieto kohtaavat kuitenkin hyvin harvoin, sillä usko vain vahvistuu ajan myötä, kun taas tieto vahvistuu tai kumoutuu tulevaisuuden tullen. Oikeassa olijat ovat useammin väärässä kuin skeptikot.
PoistaJaa, mulla ei ole mitään virkaa(mitenhän tuon sanoisi neutraalisti ja lyhyesti niin, että se tarkoittasi juuri tuota), ehkä sen takia olen yleensä oikeassa ja yrittänyt oppia niistä harvoista virheistä. Tuossa on se ongelma, että ihminen jolla on virka niin tieto joka kumoasi virheellisen tiedon/olettamuksen/toiminnan tai toisi järkeä touhuun ei ole hyväksytty viranhaltijoiden piirissä ja ne kiistetään uusilla valheilla ja väärästä toiminnasta ei rangaista vaan se kierretään sitten taisteluiden jälkeen vaikka esimiehen pyynnöstä vuoden jälkeen omalla oikaisulla jolloin vapautuu virkavastuusta.
PoistaSuurta olla pieni kansa :) Suomen evankelis-luterilainen kirkko taitaa olla keskiverron katolisen hiippakunnan kokoinen. Katolinen, tai mikään muukaan kirkko ei todellakaan ole tulossa sen perässä yhtään minnekään. Saksassa on jotain hässäkkää, mutta niin aina. Sekään ei ole Suomen evankelis-luterilaisen kirkon vaikutusta.
VastaaPoista"Mitä kirkollisiin seremoniallisiin vaateparsiin tulee, ovat viitat tulleet viime vuosina riemunkirjaviksi, mikä liittynee kirkon haluun karistaa päältään assosiaatiot kuolemasta ja muista ikävistä asioista. Sen sijaan kirkkoon voi tulla pitämään hauskaa!"
VastaaPoistaJos kirkossa edes joskus rikastuisi henkisesti, niin se olisi hauskaa, mutta kun sitä ei tapahdu koskaan. Siksi käyn vain harvoin kirkossa.
Parasta ja aidointa kirkossa tuntuu olevan kahvitarjoilu, mutta senkin anti on köyhtynyt rahapulan vuoksi, mikä on kohdannut paikallisia evankelis-luterilaisia seurakutia eroamisten takia, että aina ei saa kahvin kanssa pullaa vaan pitää tyytyä kuiviin kekseihin.
"Pappien, niin mies-kuin naisoletettujen meikkaaminen on makeen viileetä ja parasta on tietenkin muuttaa sukupuolensa muuksi kuin oli tuo Luojan aikoinaan antama."
Vaikka ihmissukupuoli on binäärinen eli sukupuolia on vain kaksi eli jokainen on joko mies tai nainen, niin on huomattava, että on olemassa naisia, joilla on miehen kromosomit. Voi pohtia, miksi näin on. En ota kantaa syyhyn tai syihin, mutta jos ilmiö lisääntyy, sillä on tiettyjä vaikutuksia.
Luin tutkimuksesta (mikä julkaistiin Britanniassa jokin aika sitten), että tuhansilla britti-miehillä on ylimääräinen kromosomi (heillä on ylimääräinen X tai Y kromosomi, heillä ne ovat muotoa XXY tai XYY), mistä he eivät (tietenkään) ole tietoisia ja mikä aiheuttaa tiettyjä ongelmia.
Joku voi sanoa lisää.
M
"Parasta ja aidointa kirkossa tuntuu olevan kahvitarjoilu, mutta senkin anti on köyhtynyt rahapulan vuoksi, mikä on kohdannut paikallisia evankelis-luterilaisia seurakutia eroamisten takia, että aina ei saa kahvin kanssa pullaa vaan pitää tyytyä kuiviin kekseihin."
PoistaKaippa tuo on käynyt kuin autoverossa. Väki maksaa verot mut tiestöt taas on mitä on. Joitakin kun käyttänevät sitten valtion ulkopuolinenkin liikenne yms. Mikä taas ei näkyne heidän veroissa, mutta kulutuksena valtion tiestöissä kyllä.
Ja sitten on tuo kun jonkun ne pitää tehdä miksi sen valtion ohjauksen pitäisi olla järkeen käypää. Ongelmansa kaiken yksityistämisessä ja kilpailutuksessa. Yks tekee yhden homman toinen toisen, mutta kun kisataan samoista hommista niin tulenee siinä omat haasteensa.
Niin, ainut kirkko, jonka ovelta minut on käännytetty takaisin, on Kristus Vapahtajan katedraali Moskovassa, eräänä helteisenä päivänä, kun liikkeelle lähtiessäni olin vetänyt jalkaani pitkien suorien sijasta polvipituiset siistit vyölliset ja taskulliset shortsit. Siinä oli temppelin seinässä, oven vieressä, tarkoitukseensa ruuvattu tanko, jossa liehui sinisiä huiveja, joita shortsikkaat tai minihameiset naiset kietaisivat uumilleen ja pääsivät "portista sisään". Jäin siihen seisomaan kerberoksena toimineen henkilön torjunnan jälkeen, ja totesin, että en ollut ainut syntinen, mutta mitäpä se lohdutti. Olisin vain halunnut nähdä duplikaatin sisältä, ja siihen tarjoutuikin muutaman kuukauden päästä tilaisuus ja samanaikaisen taidenäyttelyn myötä pääsin aikoinaan jossain muualla kertomaani kohtaamiseen Kirillin kanssa, joka on taas oma ja eri juttu.
VastaaPoistaEmmehän me enää odottele portin ulkopuolella tai edes pihalla, vaan pääsimme porstuaan lämmittelemään siksi ajaksi, kun kukin jäsenmaa yksinään ihan omaan tahtiinsa hyväksyy meidät joukkoonsa.
VastaaPoistaTurkki pelaa tietysti pelejään, etteivät jenkit lipsu lupauksestaan sotakalujen suhteen. Suomellahan siinä ei ole sanan sijaa. Ja koska Bidenin USA haluaa Suomen ja Ruotsin Natoon, se maksaa pääsylippumme ennen uusia pressan vaaleja.
Tähän tulokseen olen tullut, enkä juurikaan ole ollut väärässä tässä asiassa.
Olisikohan ollut parempi kiertää koko ökytalo kaukaa, niistä kun ei köyhää auteta.
PoistaUskoisin että kyllä sielä ns. köyhääkin autetaan, riippuen osavaltiosta miten. Mutta käsittääkseni yleensä valtaosa koostuu köyhistä, ihminen taas auttaa toinen toisiaan. Se on jokseenkin yleensä lajityypillistä. Plus siitä saa kivan mielen.
PoistaEnempi se päihteaineiden vienti tietyille alueille vaikuttanee väen käsitteisiin ja linkittyy hallinnointiin.
Samoinhan tuo on Kiinassa. Lähtökohdin henkilöillä ole edes teoriassa ollut mahdollisuutta ns. kunnolliseen elämään. Kun se taas liityy kielialueen hallintoon ja kaupankäyntiin. Sitä on helpompi tuomita yksilöt kuin ymmärtää että järjestelmässä on jotain mikä on moraalisesti kyseenalaista. Moraali kun sitten taas on jotain mihin kulttuuri on kasvattanut ja eroaa sitten sukupuolen mukaan.
"Huomasin juuri yhden kirkollisen pride-tunnuksen: Ylpeys muuttaa maailmaa. Näinhän se kai on. Ennen maailmassa ylpeyttä pidettiin kaiken synnin äitinä."
VastaaPoistaOlen itsekin hämmästellyt aivan samaa: ylpeydestä on tehty jonkinlainen hyve. Olisin odottanut hengellisiltä(?) pikemminkin johdonmukaista vastareaktiota ja vastinetta varsinkin, kun asia kytkeytyy nykyään vallalla olevaan alapääylpeilyyn, mutta sitä lienee turha odottaa.
Kirkko on rappiolla: se on kadottanut perintönsä, arvonsa ja suuntansa, ja ryntää kerjäämään huomiota (rahaa) jopa tasa-arvonihilisteiltä. Odotellaan vaan sitä päivää, kun hengellisemme järjestävät kunnon hengennostattajaiset kannabiksenpolton merkeissä kysyäkseen esi-isien hengiltä neuvoa: "Mitä pitäisi tehdä?" Onhan se shamanismi oikeastaan ihan yhtä hyvää (huonoa?) siis tasa-arvoista.
Kirkossa toiminee ihmiset mitkä ovat osa sitä kulttuuria. Ei se ole jotenkin irrallaan yhteiskunnasta. Toisekseen kun on kyse ihmisistä, he yleensä tehnee virheitä, mutta miten niihin virheisiin suhtautuu on asia erikseen. Voi tuomita tai voi auttaa jos se on mahdollista, lähinnä kukin resurssiensa mukaan. (Kyse ei kumminkaan ole käsittääkseni kenenkään hengestä tms. enempikin ns. imagosta).
PoistaEikä se auttamisen tarvinne olla suurta tai jotain maata mullistavaa. Joku kysyy tietä tms. ja sitä neuvoo jos osaa. Samoin palveluammateissa. Silloin tällöin asiakaat tulee kysymään jonkun tuotteen sijaintia. Useinmiten kysymykset koskee tuotteita mitkä eivät kuulune omiin tietoihin, mutta asiakas ei sitä tiedä, olenhan sielä töissä joten erehdys on inhimillinen. Koetan sitten löytää henkilön joka osaa neuvoa paremmin. Tällöin taas säästynee asiakkaan aikaa harhailla kaupassa etsien ja ehkä löytäen sen tuotteen mitä on etsimässä.
PoistaKirkolla olisi kyllä annettavaa ihan perinteidensäkin pohjalta. Koulukodit, päihdeklinikat ja vankilat ovat ääriään myöten täynnä ihmisiä, jotka ovat perustavanlaatuisesti hukanneet käsityksensä oikeasta ja väärästä. He tarvitsisivat kirkon huomiota ja hyvekasvatusta kaikista kipeimmin. Mutta kirkon huomio on muualla.
PoistaNykyään useat paheet kuten ylpeys, itsekkyys, ahneus ja irstaus on nostettu hyväksyttäviksi, joissakin piireissä jopa hyveiksi. Se on seurausta monista asioista eikä vähiten kirkon epäonnistumisesta.
Kaukana ovat kirkkoisien ja muiden visionäärien ajat. Kirkosta on tullut tuuliviiri.
Veikko havun ehdotus on loistava, joku saattaa jossain päihdeklinikalla saada akuuttia apua ongelmaan joka voi olla ongelma kirkon apu tuohon olisi ensiarvoisen tärkeää, sinne joku kirkon hörhö jauhamaan jeesuksesta ja synneitä(veloista nykyään ja niitä herra ei anna anteeksi vaan kasvattaa niitä perintä firmoissaan mutta voi velkaa kansalle tehdä kuinka paljon lystää samalla kahmien itselleen) niin jokaista täysjärkistä alkaa jo uituttamaan sen verran, että on pakko mennä vähintään baarin kautta alkoon kun ei sitä kestä kuunnella; Lähtevät näin viemään verovaroja valtiolle laitokselta kuluttamasta.
Poista