Oikealla asialla?

 

Totuus ja oikea asia

 

Siellä täällä on nykyään puhuttu venäläisten totuuskäsityksestä ja esitetty ansiokkaitakin näkemyksiä siitä, että totuus ei kaikkien venäläisten mielestä ole sama.

Näinhän se on siellä ja näinhän se on meilläkin. Venäjällä totuus (pravda) on etymologisesti läheistä sukua oikeudelle ja oikeudenmukaisuudelle ja niistähän ihmisillä käytännössä joka tapauksessa on aivan erilaisia käsityksiä. Toinen asia sitten on, että jokaisella on tapana pitää omaa käsitysrään kaikkia muitakin sitovana.

Aikoinaan sovjetologeilla oli useinkin tapana pohdiskella venäjän kielen sanoja ja käsitteitä ja yrittää sitä kautta saada tolkkua noihin niin kovin omituisiin neuvostolan meininkeihin. Ei se työ varmaan hukkaan mennyt, mutta vaikka etymologia onkin aina kiinnostavaa, ei se vielä ole samaa kuin käytäntö, joka oikeasti määrää sanojen merkityksen.

Kansakuntien ja valtioiden dramaattisissa vaiheissa käytetyt käsitteet saavat erityistä painoa. Mannerheim määritteli aikoinaan kolmella sanalla sen asian, jonka puolesta Suomi taisteli talvisodassa: koti, uskonto ja isänmaa. Kovan eteen joutui sittemmin Venäjäkin ja arvovaltaisia puheita jouduttiin sielläkin pitämään.

Kun Saksa hyökkäsi Neuvostoliittoon 22.6.1941, joutui valtakunnan todellinen ykkösmies, kommunistipuolueen pääsihteeri, toveri Stalin sokkiin ja kykeni esiintymään radiossa vasta 2.7., jolloin hän sitten kyllä pitikin varsin muistettavan puheen.

Sodan alkamispäivänä eetteriin pääsi ja joutui kuitenkin Stalinin sijasta pääministeri ja ulkoministeri (kansankomissaarien neuvoston puheenjohtaja ja ulkoasiain kansakomissaari) Vjatšeslav Molotov. Hänen puheensa on sekin ikimuistettava.

Kaikki vähänkin sivistyneet venäläiset tuntevat yhä ainakin joitakin puheen kohtia. Puhe päättyi sanoihin: Asiamme on oikea.  Vihollinen lyödään. Voitto on oleva meidän! Naše delo pravoje. Vrag budet razbit. Pobeda budet za nami. (Наше дело правое. Враг будет разбит. Победа будет за нами. )

Tässä kannattaa panna merkille se, miten ”oikea asia” on ilmaistu. Siinähän käytetään sanaa ”pravoje”, joka tarkoittaa myös oikeaa kättä (pravaja ruka), siis oikeaa puolta (pravaja storona) ja myös oikeistoa. Eipä ihme, että muuan poliittinen kuppikunta jokunen vuosi sitten otti nimekseen Pravoje delo (oikeistolainen asia/oikea asia). Molotov ei toki viitannut oikeistolaisuuteen.

Sana pravo tarkoittaa myös oikeutta juridisessa mielessä, sekä lakia yleensä, tiettyyn alaan liittyviä säädöksiä että oikeutta tehdä jotakin. Itse asiassa pitkälti samanlainen käyttö on sanalla ”oikeus” myös suomen kielessä ja erinäisissä muissakin kielessä, ei kuitenkaan latinassa. Kansallisia erikoisuuksia toki riittää. Esim. virossa voidaan ainakin Lauri Kettusen mukaan sanoa vaikkapa riigikogu parempool ja vastaavasti pahempool. Myös vasakusta puhutaan.

Vaikka onhan virossa myös õigus. Anton Hansen Tammsaaren tunnetuin teos on Totuus ja oikeus: Tõde ja õigus. Venäjäksi se kuuluu Pravda i spravedlivost.

Totuus on siis venäjäksi tässä pravda, kuten se yleensäkin on. Kuten huomataan, se on hyvin lähellä sanaa pravo eli oikeus ja siitähän se tietysti tuleekin. Vanhassa venäjässä sana pravda tarkoitti myös lakia (esim. Jaroslav Viisaan Russkaja pravda).

Ruotsin lain vanhoissa tuomarinohjeissa sanotaan: mikä ei oikeus ja kohtuus ole, ei taida olla lakikaan. Kuitenkin laki ja oikeus ovat aina olleet eri asioita. Laki tarkoittaa niitä muodollisia säädöksiä, joiden avulla halutaan käytännössä löytää ja määritellä tuo ideaalinen oikeus -tai sitten kiertää se ja rikkoa sitä vastaan, kuten erinäiset lakimiehet tietenkin ammattinsa takia ja toimeksiantajansa puolesta yrittävät.

Venäjällä totuuden (pravda) käsite on siis varsin lähellä esimerkiksi meidän omaa oikeuttamme ja terminologia noudattelee samanlaisia polkuja. Ilmeisesti se kuitenkin on käytännössä enemmän eettisesti painottunut. Totuus ja oikeus ovat venäjässä pitkälle sama asia, vaikka toki oikeudenmukaisuutta voidaan ilmaista myös toisella sanalla -spravedlivost- kuten edellä mainitussa Tammsaaren romaanin nimen käännöksessä.

Venäjässä on kuitenkin sanontoja, jotka meikäläisittäin helposti tuppaavat jäämään hämäriksi, jos ne vain kääntää sanasta sanaan. Ajatelkaamme vaikkapa käsitettä elämän totuus (pravda žizni). Tällainen oletetaan löytyvän esimerkiksi romaanista, joka todenmukaisesti, eikä siis valheellisesti kuvaa elämää. Toinen esimerkki voisi olla totuuden/oikeuden takia kärsineen marttyyrin nimitys pravednik. Suomeksi sille ei taida olla vastinetta.

Venäläiselle intelligentsijalle totuus on aina ollut suuressa määrin eettinen kysymys. Virallista valehtelua on siinä maassa, jos muuallakin, riittänyt maailman sivu ja riittää yhä. Kun on puolustettu totuutta (pravda) on puolustettu myös oikeutta, joka kuuluu siihen.

Toki oikeudenmukaisuuden tai epäoikeudenmukaisuuden kokemus on pitkälti subjektiivinen, mutta olennaista on, että itse oikeus (pravda) ideaalina on kiistattomasti objektiivinen. Valistusfilosofit ajattelivat, ettei itse Jumalakaan saa siitä erivapautta. Juuri siihen ovat intelligentsijan pravednikit vedonneet. Lakihan on kuin aisa, minne sen käännät, sinne se menee (zakon – tšto dyšlo -kuda povernjoš, tuda i vyšlo). Oikeus on jotakin muuta, täydellisempää.

Eri kategoriaan, ontologiaan kuuluu sitten istina, totuus, joka liittyy siihen, mitä on olemassa. Istina-sanan sukulaisuus olemisen kanssa (est) on ilmeinen. Vain höperöt ja filosofit voivat riidellä siitä, onko jotakin olemassa vai eikö ole. Itse elämähän sen selvittää, kuten neuvostoliittolainen sanonta kertoi. Mitään moraalisia ristiriitoja ei olemassa olemiseen liity.

Pravda tulee siis sanasta pravyi eli oikeanpuoleinen. Se merkitsee myös suoraa väärän ja kieron vastakohtana. Anti-pravdallekin on oma sanansa: krivda. Se perustuu sanaan krivoi, väärä, kiero.

Koska oikeus on periaatteessa se, mihin ihmiskunnan on pyrittävä, täytyy syntiemme tähden valtioita hallita ja hallitsemista merkitsevä sana on venäjässä pravit. Hallitsija on pravitel eli siis oikaisija. Hallitus puolestaan on pravitelstvo eli, sanoisinko, oikaisimo.

Kaikkiallahan tulisi oikeuden ja oikeudenmukaisuuden vallita. Oikeinkirjoitus on pravopisanije ja poliisikonstaapelin nimityksenä oli aikoinaan ispravnik, siis oikaisija hänkin. Iivana Julman aikoina oli peräti olemassa sellainenkin käytäntö kuin ”oikeuttaminen” (pravjož), jossa maksamatta jättänyt velallinen kutsuttiin päivittäin oikeuden eteen, hänelle luettiin aina uudelleen hänen syntinsä ja hänen jalkojaan lyötiin.

Oli meillä Ruotsin valtakunnassakin aikoinaan tutkinto- ja oikaisukäräjät, väärän oikaisemista on kai kaikkialla pidetty hallitsijan tehtävänä. Venäjässä oikaisut joka tapauksessa ulottuvat hallinnon alimmalle asteelle saakka.

Toki tunnetaan kaikkialla venäläinen sielun huuto pravdy net -oikeutta ei ole. Sehän merkitsee samalla myös, ettei totuutta ole, mutta ei kai kannata ruveta päättelemään, ettei venäläinen lainkaan ajattelisi nimenomaan absoluuttisen totuuden ja siis myös oikeuden olevan olemassa, sitä vain ei toteuteta.

Näistä aiheista olenkin silloin tällöin kirjoitellut. Ks. https://timo-vihavainen.blogspot.com/search?q=pravda . Uskon yhä, etteivät venäläiset poikkea muista normaaleista ihmisistä siinä, että pitäisivät totuutta vain suhteellisena asiana. Eivät he keskimäärin mitään postmodernisteja ole.

Toinen asia on, että lauma kulkee sokeasti aina samaan suuntaan ja sen mukana menevät omaksuvat sellaisia tukintoja esimerkiksi suurpolitiikasta, kuin heille ylhäältä annetaan. Vastavirtaan uiminen ei koskaan ole ollut eikä ole enemmistön kutsumuksena tai käytäntönä.

Venäjällä on toki myös sellaisella ilmiöllä kuin kaksoisajattelu (Orwellin doublethink) hyvin vahvat perinteet. Olisi kuitenkin aivan väärin väittää, että he tässä suhteessa paljoakaan poikkeavat nykyisistä länsimaalaisista. Se nyt vain sattuu olemaan niin, että meillä päin tuo ilmiö liittyy useimmiten erilaiseen radikaaliin muotipelleilyyn, joka nykyään on keskeisiä julkisia instituutioita, kun taas siellä se liittyy ns. isänmaallisuuteen eli siihen tulkintaan asioista, jonka isäntä esittää.

Kuinka sanookaan myös ranskalainen sananlasku isännän mahdista: Le maître du maison a toujours raison. (Vai oliko se nykyään maîtresse?). Joka tapauksessa Venäjällä pravitel vsegda prav. Hallitsija on aina oikeassa, jos nimittäin pikkuporvarilta kysytään.