keskiviikko 4. tammikuuta 2023

Sielunlämmitin

 

Vatnik

 

Kun valtiot joutuvat konfliktiin, nostavat myös kansat, noin kuvaannollisesti sanoen, niskakarvansa pystyyn ja puhuvat, sikäli kun puhuvat, toisilleen lähinnä sähisemällä.

Joskus, vuosia sitten, kehotin lukijaa googlaamaan sanat хохол ja toisaalta москал tai кацап, mikäli he halusivat tietää, millaista irvikuvaa ukrainalaiset ja venäläiset olivat ruvenneet viljelemään toisistaan (кацап - Bing images).

Erityisesti kuvapuoli on paljon puhuva. Venäläiset muuttuivat niissä kiroilemalla puhuviksi rappioalkoholisteiksi ja läskiä himoitsevat ukrainalaiset olivat jo itsekin sian näköisiä. Äärimmillään niissä sanotaan, että vain kuollut naapuri on hyvä naapuri. Kovin tuttua siis sotien ajoilta, mutta jo vanhempaa perua.

Kuvissa kaiketi tulee esille kansallisuusvihan primitiivisin taso, mutta toki se sanallinen puoli on myös oleellisen tärkeä. Sitenhän ainoastaan voidaan todistaa, miksi vastapuoli on niin kehno. Venäjällä vähemmistöjen halveksimisen ja vihaamisen perusteena on perinteisesti ollut imperialismi: tietyt ainekset ovat olleet epäluotettavia kavaltajia.

Mitäpä sanoikaan muuan imperialistinen kaljapatriootti (квасной патриот) Aleksandr Kuprinin novellissa: Hän kuvaa yksityiskohtaisesti myös aitovenäläisenä patrioottina esiintyvän tyypin, jolle juutalaiset ovat vihollinen numero yksi: ”Kenen hallussa on vuoriöljymme? Jutkujen, armenialaisten, amerikkalaisten. Kenen käsissä ovat hiili, kaivokset, höyrylaivat, sähkö? Jutkujen, belgialaisten, saksalaisten hallussa. Kuka omistaa sokeritehtaat? Jutkut, saksalaiset, puolalaiset. Ja ennen muuta kaikkialla olevat jutkut, jutkut, jutkut… Keitä ovat lääkärimme? Jutkuja. Keitä ovat apteekkarimme, pankkiirimme, asianajajamme? Helvettiin nuo kaikki…!”

Juutalaisten ohella vihattavia kotimaisia aineksia olivat puolalaiset, suomalaiset ja ukrainalaiset: ”voi sivistynyt Suomi-parka! Voi onneton, sorrettu Puola! Oi suuri, ahdistettu juutalaisten heimo…”

Isänmaanystävä joutui lopulta hurmoksiin ja fantisoi hirveällä kostolla. Venäjä kyllä heräisi pian ja sen jälkeen: ”se ravistelee itsestään tuon vahingollisen, radikaalin älymystön kuin koira kirpun ja puristaa tiiviisti mahtavaan nyrkkiinsä kaikki nuo syyttömät, sorretut, kaikki nämä likaiset, vähäpätöiset jutkut, ukrainalaiset ja puolalaiset niin, että mahla roiskuaa niistä joka taholle ja Euroopalle se sanoo ainoastaan: nouse ylös, senkin koira!”

Kuprinin kuvaaman chauvinistin vihan kohteena ei suotta ollut älymystö, intelligentsija. Sehän oli ryhmä, joka kaikkialla toimi suuren isänmaan rajattoman suuruuden vahingoksi, se halusi kukistaa itsevaltiuden, se halusi oikeutta suomalaisille, puolalaisille ja juutalaisille ja iin  edelleen. Se halusi suuria mullistuksia, kuten päämiisteri Stolypin asian muotoili. Patriootit sen sijaan halusivat suuren Venäjän! (ks. Vihavainen: Haun stolypin tulokset (timo-vihavainen.blogspot.com) ).

Tuo suuri Venäjä oli tietenkin se imperiumi, jossa vähemmistöillä ei ollut nokan koputtamista. Heidän tehtävänään oli palvella venäläistä aatetta etnografisena materiaalina kuten slavofiili Danilevski asian esitti.

Venäläisen imperiaalisen kulttuurin juuria on etsitty ja tietenkin myös löydetty kaukaakin. Yllättävän vähän painoa on viime aikoina pantu sille valtavalle kokemukselle jonka kansakunnalle antoi Neuvostoliiton rakentamisen ja tuhoutumisen aikakausi, täysin utopistinen ja tavattoman verinen kokeilu.

Venäjän Ukrainassa käymän hyökkäyssodan suuri suosio kotimaassa on yllättänyt monet, minut ainakin. Olisi kuitenkin virhe kuvitella, että koko kansa yhtenä miehenä olisi mukana tässä joukkopsykoosissa, jossa lauma sopulien tai nykyaikaisten journalistien tavoin näyttää kulkevan aivan sokeasti samaan suuntaan.

Eivät ne kaikki niin tee. Kuprinin kuvaaman chauvinistin vihaama älymystö on yhä olemassa ja samoin myös ne vähemmistöt, joita venäläinen imperialismi ei elähdytä.

On kiinnostavaa, että putinilaisen politiikan kannattajia on ryhdytty kutsumaan nimellä vatnik (ватник), joka tarkoittaa toppatakkia tai siihen pukeutunutta ihmistä.

Wikipedian mukaan kyseessä on haukkumanimi, joka tietenkin alun perin viittasi neuvostoliittolaiseen ilmiöön, etenkin vankien ja sotilaiden aikoinaan käyttämään halpaan vaatekappaleeseen. Ihmisestä puheen ollen se tietenkin antoi assosiaation homo sovieticuksesta, tottelevaisesta typeryksestä, joka uskoi minkä tahansa propagandan. Suunnilleen samaa kuin vatnik tarkoittaa myös sana sovok (совок).

On kiinnostavaa, että wikipedia selittää vatnikin olevan nimenomaan nykyisen sisä- ja ulkopolitiikan annattaja eikä esimerkiksi vain neuvostonostalgiaa viljelevä takapajuinen aines: Ва́тник политически окрашенное прозвище лиц, поддерживающих современный политический режим в России , его внутри- и внешнеполитический курс.

Vähemmän kiinnostavaa ei ole, että älymystön noin leimaamat ainekset ovatkin tehneet nimityksestä itselleen kunnianimen: Neuvostoliiton kunnia on heidänkin kunniansa ja nykyinen politiikka on sen jatkoa.

Tässä näemme harvinaisen selkeän kuvan henkisestä taantumasta. Sodat toki aiheuttavat säännöllisesti sellaisen. Merkillepantavaa on, että nimenomaan Neuvostoliitto on tässä noussut esille, ei niinkään se vallankumousta edeltäneen Venäjän imperiumin kunnian hehkuttaminen, jota harrastavat ne piirit, joita voisimme kutsua chauvinistiseksi älymystöksi.

Elämme nyt primitiivisen leimaamisen ja helppohintaisen sanamagian ja karikatyyrien aikaa. Viholliseksi miellettyjä tahoja vastaan sopii käyttää mitä keinoja tahansa. Venäläiset ja ukrainalaiset esiintyvät nyt ainoastaan ja vain perivihollisina ja kokonaisia kansoja kuvataan helposti sanan tai parin avulla.

Kun tässä ulkopuolisina vielä olemme kai säilyttäneet vielä jonkinlaisen mahdollisuuden järkevään ajatteluun, kannatta meidän pitää mielessä, että asiat ovat monimutkaisempia. Venäjällä on yhä ja tulee olemaan huomattava joukko ihmisiä, jotka eivät ole tempautuneet mukaan ”pyhään” vihaan, vaan uhmaavat ja jopa vastustavat joukkomittaista regressiota parhaansa mukaan.

Se, että vallitsevan politiikan tukijat ovat omaksuneet primitiivisyyteen viittaavan haukkumanimen jopa omaan käyttöönsä, on kiinnostavaa. Ei voi välttyä ajatukselta, että siinä henkisesti alakynteen jäänyt osapuoli yrittää -turhaan- nostaa haukkumanimensä kunnianimeksi, kun ei parempaankaan pysty.

Älymystön (Putinin terminologiassa pettureiden) ja vatnikien välien ristiriita on luultavasti nytkin muuan keskeinen vedenjakaja Venäjällä. Kun jälkimmäiset ovat ennen muuta valmiina syötettyjen ”totuuksien” kritiikittömiä nielijöitä ja valtion kuuliaisia myötäjuoksijoita, ei heidän älylliselle potentiaalilleen ole paljon painoa pantavissa.

Kun Venäjällä jälleen tulee systeeminen kriisi, on ennustettavissa, että kuuliaiset vatnikit ovat siinä heikoilla. Älymystö on nyt terrorisoitu hiljaiseksi, mutta sen tuhoaminen on mahdotonta. Erityisen mahdotonta se on sille lahjattomalle massalle, joka on omaksunut neuvostoaikojen leiman.

21 kommenttia:

  1. "On kiinnostavaa, että putinilaisen politiikan kannattajia on ryhdytty kutsumaan nimellä vatnik (ватник), joka tarkoittaa toppatakkia tai siihen pukeutunutta ihmistä".. Hauska haukkumasana. Muuten, itse olen oppinut käyttämään фуфайка-sana tuollaisesta toppatakista. Olisiko murresana? Minulle näin kerran siis selitettiin ja sen jälkeen se on aina olluna фуфайка.

    VastaaPoista
  2. Yllättävää kyllä Suomessakin on toimittajia, jotka eivät hyväksy sitä, että Ukraina puolustautuu hyökkääjää vastaan. Kyllä todellinen ongelma näyttää olevan se, että puolustajan pitäisi kyetä torjumaan hyökkääjän aikeet siten, ettei vahingoita hyökkääjää mitenkään. Eli että hyökkääjän asevoimien kalustoa ei tuhota eikä ketään hyökkääjistä surmata. Tässäpä pähkinää purtavaksi varsinkin Putin'in ystävien mitetintämyssyyn. Antautuminen hyökkääjän mielivallalle ja kansanmurhalle ei ole järkevä vaihtoehto.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luin ja ihmettelin tuota samaa Iltalehden toimittajan törkeimmistä törkeintä vuodatusta, jossa Ukrainan aseistaminen edustaa äärimmäistä pahuutta! Aivan uskomaton vuodatus, kuin suoraan Kremlistä!

      Näissä nuorissa toimittajissa on kyllä enemmänkin em. ajatusten kannattajia, mutta ovat pysytelleet hieman matalammalla profiililla tunnetuista syistä. Onko lehti nyt kääntynyt?

      Poista
    2. "kuin suoraan Kremlistä!"

      Suoraan Kremlistähän se onkin kotoisin! Ettekö muka tiedä, että Putin ja putinismi käyttävät valtavia rahakasoja saadakseen medioita ja politiikkoja ja niin edespäin toimimaan Kremlin pillin mukaan.

      Poista
  3. "älymystön noin leimaamat ainekset ovatkin tehneet nimityksestä itselleen kunnianimen: Neuvostoliiton kunnia on heidänkin kunniansa ja nykyinen politiikka on sen jatkoa... Merkillepantavaa on, että nimenomaan Neuvostoliitto on tässä noussut esille, ei niinkään se vallankumousta edeltäneen Venäjän imperiumin kunnian hehkuttaminen"

    Kyllä minä tuon ymmärrän: Neuvostoliitto oli suhteellisen tasa-arvoinen yhteiskunta - varsinkin kun nomenklatuuran edut salattiin - ns tavalliselle ihmiselle ja sen kansalaiset saivat sijaistyydystä länttä huonommasta elintasosta suuressa imperiumissa elämisestä. Jeltsinin Venäjällä erot kasvoivat ja yhteiskunta jakautui selvemmin menestyjiin ja luusereihin, mikä otti jälkimmäisten luonnolle ts loi arvottomuuden tunnetta. Putinin aikana pienet palkat ja eläkkeet maksetaan säännöllisesti ja vatnikit saavat jälleen sijaistyydytystä imperiumissa asumisesta, varsinkin jos erikoisoperaatio olisi sujunut paremmin. Ennustanpa, että jos siinä menee vielä huonommin, seuraavana on vuorossa kampanja oligarkkeja vastaan -- niitä, jotka eivät jo ole lentäneet ikkunasta ulos tms.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tässä on pointtinsa, joka liian harvoin ymmärretään.

      Poista
  4. "vatnik (ватник), joka tarkoittaa toppatakkia tai siihen pukeutunutta ihmistä."

    Suomessa: tuulipukukansa - jos sellaisia vielä on.

    VastaaPoista
  5. Sille ei nyt voi mitään että omilla aivoin ajattelu on harvojen huvi kaikilla kansoilla. Valtava enemmistö ratkaisee ongelman panemalla elämän vaikeudet jonkun sopivan lajitoverin syyksi.

    Venäläisillä ja muilla suurilla kansoilla on lisävikana sitten vielä imperialismi ja herrakansalaisuus.

    VastaaPoista
  6. Ukrainalaiset ovat vain yksinkertaisesti kyllästyneet panslaavilaisen isovenäläisen imperialistisen älymystön ajatuksiin. Neuvostoaika oli taas bolsivikkien etujoukon diktatuurin aikaa. Tämä aika on taatusti hyvin muistissa.

    Ukrainalaiset ovat nähneet ympärillään muitakin valtioita joissa järjestelmä toimii paremmin tai huonommin. Mutta kuitenkin kansalla on jonkinlainen luottamus rakenteisiin ja yksityisten toimijoiden välillä. Venäjä ei tunntu pääsevän eteenpäin Gogolinin Kuolleissa sieluissa kuvaamasta aikakaudesta.

    VastaaPoista
  7. "Mitäpä sanoikaan muuan imperialistinen kaljapatriootti (квасной патриот) Aleksandr Kuprinin novellissa: Hän kuvaa yksityiskohtaisesti myös aitovenäläisenä patrioottina esiintyvän tyypin, jolle juutalaiset ovat vihollinen numero yksi: ”Kenen hallussa on vuoriöljymme? Jutkujen, armenialaisten, amerikkalaisten. Kenen käsissä ovat hiili, kaivokset, höyrylaivat, sähkö? Jutkujen, belgialaisten, saksalaisten hallussa. Kuka omistaa sokeritehtaat? Jutkut, saksalaiset, puolalaiset. Ja ennen muuta kaikkialla olevat jutkut, jutkut, jutkut… Keitä ovat lääkärimme? Jutkuja. Keitä ovat apteekkarimme, pankkiirimme, asianajajamme? Helvettiin nuo kaikki…!”"

    Tyypillisen tyypillinen monikansallisen ja alikehittyneen maan ongelma; kun kotoperäistä keskiluokkaa ei sanottavasti ole, sille normaalisti kuuluvat tehtävät päätyvät usein erilaisten ns. välimiesvähemmistöjen käsiin. Ja nämä puolestaan hallitsevat yleensä tuon ns. kotiinpäin vetämisen taidon, toisinaan hieman tarpeettomankin menestyksellisesti.

    "Kun Venäjällä jälleen tulee systeeminen kriisi, on ennustettavissa, että kuuliaiset vatnikit ovat siinä heikoilla. Älymystö on nyt terrorisoitu hiljaiseksi, mutta sen tuhoaminen on mahdotonta. Erityisen mahdotonta se on sille lahjattomalle massalle, joka on omaksunut neuvostoaikojen leiman."

    Toivotaanpa tässä menestystä sikäläiselle intelligentsijalle, ja samalla sitä ettei käy niin kuin elämässä valitettavan usein; huono syrjäyttää hyvän.

    -J.Edgar-

    VastaaPoista
  8. "millaista irvikuvaa ukrainalaiset ja venäläiset olivat ruvenneet viljelemään toisistaan (кацап - Bing images)... Venäläiset muuttuivat niissä kiroilemalla puhuviksi rappioalkoholisteiksi ja läskiä himoitsevat ukrainalaiset olivat jo itsekin sian näköisiä. Äärimmillään niissä sanotaan, että vain kuollut naapuri on hyvä naapuri. "

    Muistelenpa blogistin kovasti vastustaneen erilaisia ns vihapuheen rajoituksia. Eikö tässä ole hyvä esimerkki siitä, että jo sanoja olisi hyvä rajoittaa ennenkuin ne muuttuvat tuontyyppiseksi vastapuolen epäinhimillistämiseksi ja sitä kautta lopulta epäinhimilliseksi teoiksi? (Toki ymmärrän, että sotapropakandassa järjestys ei ole noin suoraviivainen, murhapäätös syntyy ensin ja kansa valmistellaan vihapuheella; voi kuitenkin olla, että jos naapurikansasta puhutaan (ihmisarvoa) kunnioittavasti voi olla vaikeampi yllyttää tätä ryöstämään, raiskaamaan tai lopulta murhaamaan.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taidanpa yhä vastustaa. Itsensähän se hälmöilijä häpäisee.

      Poista
    2. Onhan Venäjällä vihapuhe rajoitettu ja pannassa, tai muuten...eli lausupa jokunen sana vastoin Kremlin propagandaa, niin päätä lyhempänä kuljet!

      On se käsittämätöntä, että Venäjää vieläkin pidetään sivistyneenä eurooppalaisena valtiona, no onhan se tietenkin allekirjoittanut suunnilleen kaikki samat sopimukset kuin eurooppalaiset, se vain tulkitsee niitä luovasti, ja saa tulkita. YK ja muutkin "hyvät" instanssit ovat täydellisen munattomia, ja varsinkin YK on pelkkä kahvittelukerho huippueduilla, sillä puolet jäsenvaltioista on demokratiasta aika kaukana, osaa voisi jopa luonnehtia persläpivaltioiksi, ei voi muuta kuin todeta.

      Poista
    3. "Itsensähän se hälmöilijä häpäisee."

      Pahastipa sille (ensin) häväistyllekin näyttää käyvän.

      Toistan siis pointtini olevan se, että useimilla ihmisillä on jonkunlainen kynnys väkivaltaan toista KANSSAIHMISTÄ kohtaan. Tämä pitää siis epäinhimillistää ts tehdä ei-samanarvoiseksi. Sen jälkeen ei mitään rajoja olekaan kuten historia todistaa...

      Johtopäätös: jos haluamme estää järjettömän väkivallan yms, estäkäämme - jos kykenemme - ajoissa tuo epäinhimillistäminen ts vihapuhe, ennen kun mitään todella pahaa on ehtinyt tapahtua.

      Poista
    4. Johtopäätös on aivan hihasta vetäisty.

      Poista
    5. Niinkuin Vihavaisen johtopäätökset yleensä aina?

      Poista
  9. "millaista irvikuvaa ukrainalaiset ja venäläiset olivat ruvenneet viljelemään toisistaan”

    Ukrainalainen Nikolaj Vasiljevitsh Gogol kirjoitti/loi/synnytti suurimman osan teoksistaan venäjän kielellä. Kukaan ei tähän mennessä syyttänyt Gogolia irvikuvista. Gogol kuvasi tosiasioita.

    Gogolin novelli Riita omistaa venäläisessä tekstissä paljon pidemmän otsikon: ”Miten Ivan Ivanovitsh riitaantui Ivan Nikiforovitshin kanssa”. Ainoastaan tyhmä/typerä lukija ei havaitse, että Ivan Ivanovitsh edustaa teoksessa venäläisyyttä ja Ivan Nikiforovitsh puolestaan ukrainalaisuutta.

    ” Ivan Ivanovitsh oli jo ennättänyt käydä niittomiesten luona kylässä, ennättänyt kysellä vastaantulevilta talonpojilta ja akoilta, mistä, minne, mitenkä ja miksi.” Tosin sanoen, Ivan Ivanovitsh oli utelias eli tiedustelija. Hän sai tietää, että Ivan Nikiforovitsh omistaa pyssyn ja halusi sen itselleen: ”Kuulkaa, antakaa se pyssy minulle!”

    Ivan Nikiforovitsh: ”Mitä te nyt?... Se on kallis pyssy. Sellaista ei nykyään löydä etsimälläkään.”

    - Te, Ivan Nikiforovitsh, kerskaatte pyssystänne kuin mikäkin tolvana, sanoi Ivan Ivanovitsh harmissaan, sillä hän näytti jo suuttuvan.
    - Vaan te, Ivan Ivanovitsh, olette oikea HANHI.




    VastaaPoista
  10. Ukrainalaiset eivät ajattele venäläisistä mitään hyvää kaikkien niiden karmeuksien jälkeen, joihin venäläiset ovat syyllistyneet. Se on pelkästään tervettä suhtautumista. Jos Venäjä poistuu Ukrainan alueilta ja korvaa Ukrainalle kaiken, mikä korvattavissa on, suhtautuminen voi muuttua. Venäläisistä itsestään ja heidän käyttäytymisestään se on kiinni, miten Ukrainalaiset heihin suhtautuvat.

    VastaaPoista
  11. Sielunlämmitin

    Kuten tunnettua Pietari Ensimmäinen käytti hyväkseen Kaarle Kahdennentoista typeryyttä järjestämällä ratkaisevan taistelun Venäjän ja Ruotsin välillä kaukana Ruotsista ja Ruotsin merestä. Kuten tunnettua toisen typeryyden hyväksikäyttö on todellinen Sielunlämmitin.
    Kaarle XII suostui heti Pietari I:n ehdotukseen, että ratkaiseva yhteenotto pidetään Ukrainan Pultavassa. Kaarle XII sai myös tietää miten sinne pääsee.

    Mutta Pietari Ensimmäinen tappoi yhdellä iskulla kaksi jänistä. Lähes puolet Ukrainasta oli poltettu maan tasalle, ettei Kaarle Kahdennentoista armeija saisi mistään juotavaa vettä eikä minkäänlaista murkinaa. Ratkaisevan ja murskaavan tappotaistelun jälkeen Kaarle XII ei kehdannut palata Ruotsiin, vaan pakeni Turkkiin. (Siksikö Turkkilaiset inhoavat Ruotsia eivätkä halua päästää sitä NATO:on)

    Joka tapauksessa mainitun Pietari I:n ja Kaarle XII:n sodan takia Ukrainan kansa rikkaine kulttuurineensa sai tulla lähes tuhotuksi. Eräs tunnetuin venäläinen taidemaalari (Repin) loi teoksen, jossa ukrainalaiset kirjoittivat kirjettä Turkin Kaanille. Teos on täynnä huumoria, iloa, hilpeyttä, jne. Samanlainen taidemaalari loi myös teoksen nimeltään ”Volgajoen burlakit”, joka symboloi venäläisten kurjaa elämäntapaa reaalisena.

    Putinillakin on oma Sielunlämmitin. Arvatkaa, mikä se on.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei tarvitse arvailla, kun tietää. Putin haluaa aina välillä rauhoittua ja parhaiten se tapahtuu hyvän ystävänsä presidentti Tarja Halosen Helsingin Marjaniemen siirtolapuutarhamökillä. Siinä pienimuotoisessa miljöössä sielu(?) tai vastaava oikein lepää, kun sinne pääsee piiloon raskaista vastuistaan.

      Poista
    2. "Turkkilaiset inhoavat Ruotsia eivätkä halua päästää sitä NATO:on"

      Kyllä Ruotsi pääsee NATO:on, koska Rutsilla on herkkutorttu nimeltänsä eräs strategisesti tärkeä saari, jota ei saa lahjoittaa Venäjälle.

      Poista

Kirjoita nimellä.