Musti ja
Mirri pervoina
Aina valpas
hesarimme on pääkirjoituksessaan kajonnut ajankohtaiseen aiheeseen. Pride-viikon
kunniaksi myös eläimet on valjastettu Hyvän asian puolelle.
Musti ja Mirri
on nyt tuon lehden kannessa piirretty Tom of Finlandin legendaarisen taiteen
tunnuspiirteiden mukaisesti ja ne silmäilevät toisiaan tyytyväisen näköisinä. Specismin
(lajikiihkon?) nimellä tunnettu segregaatio/ennakkoluulo on tässä siis niin sanotusti
selätetty, että hupsista vaan!
Saman lehden
pääkirjoitus kyllä on kriittisessä syväluotauksessaan havainnut, ettei näiden
eri lajeja edustavien (onko lajeja lopultakaan olemassa?) henkilöiden/olentojen
katseessa ole sitä samaa riemukkuutta, jonka Tom of Finland vangitsi kuuluisiin
kuviinsa.
Jos olisi katsottu
tarkemmin, olisi myös huomattu yksi oleellinen ero. Suuri Tom kertoi aikoinaan,
että oli saavuttanut tarkoituksensa, mikäli katsojalla alkoi puntti pullistua.
Niiden piirroshahmojen punttikin oli aina pullollaan.
Mutta Mustin ja
Mirrin jalkojen välissäpä ei nyt olekaan mitään ja sehän tarkoittaa, että ne on
kastroitu. En halua lainkaan vähätellä niiden ihmisten tunteita, joille
kastroimisfantasiat tuottavat suurta nautintoa ja ehkäpä itse operaatiokin,
mitä kyllä epäilen. Mutta kun ei ole mitään, niin ei ole.
Asia kuitenkin
nyt on niin, että Tom of Finlandin taide liittyy aivan olennaisesti kiimaan, mitä
kastroiduilla ei tiettävästi ole. Kiiman ansiostahan sitä juuri voidaan tuntea suurtakin
riemua erilaisissa sessioissa, kuten aikuiset pitemmittä puheittakin ymmärtävät.
Se voi tietenkin liittyä rakkauteen tai sitten ei. Olennaista on paisuvaisten
muuttuminen kopulaatiovalmiuteen.
Eri lajeja
edustavien olentojen välinen seksi on tietenkin aivan hyväksyttävää ja miksei
sitten kiitettävääkin. Pöyhkeässä itsekeskeisyydessä sitä ihmisten kohdalla
nimitetään zoofiliaksi, ja se myös lienee aivan laillista tai ainakin
sellaiseksi pian tulossa.
Asiassa on
kuitenkin se vaikeus, etteivät normaalit ei-inhimilliset eläimet kiihotu
toisista lajeista, kuten eivät normaalit ihmisetkään. Toki pride-tapahtuman
ideana onkin nostaa juuri epänormaalius erityisen arvostettavaksi ja tavallisen
inhimillisen seksuaalikäyttäytymisen yläpuolelle, mutta siinä on ongelmansa.
Olipa tämä asia
sitten kiitettävä, moitittava tai yhdentekevä, ei minua tässä nyt kiinnosta.
Sen voi kuitenkin todeta, että kiiman herättämisellä ei-traditionaalisilla tavoilla
ja asetelmilla on rajoituksensa. Ei se puntti käskien pullistu ja mikäli kalut
kokonaan puuttuvat, se ei pullistu mitenkään muutenkaan.
Vieraslajisilla
tovereillamme ei ole edes puntteja. Oikeasti niillä kyllä on kalut, mutta esimeriksi
kissojen ja koirien väliltä puuttuvat halut, olisipa asia sitten miten toivottava
ja edistyksellinen tahansa.
"Vieraslajisilla tovereillamme ei ole edes puntteja. Oikeasti niillä kyllä on kalut, mutta esimeriksi kissojen ja koirien väliltä puuttuvat halut, olisipa asia sitten miten toivottava ja edistyksellinen tahansa."
VastaaPoistaLieneekö tuo niin kovinkaan vakavaa...? Tai ehkäpä se on, mistäs sen voi intersektionaalisena aikanamme varmasti tietää, saattaapa joku tuostakin loukkaantua? Ja jo pelkkä mahdollisuus on sinänsä riittävä, vaikka varsinaiselta vahingolta sen kerran vältyttäisiinkin. Ja on syytä suhtautua kovin suurella vakavuudella kaikkeen seksuaaliseen noin muutenkin, mikäli haluaa pysyä Oikeinajattelijan™ kirjoissa. Tässä tietenkin auttaa suuresti jo se monessa muussakin asiassa testattu viisaus, että teorian ja todellisuuden törmätessä yhteen, se on sitten sen ikävämpi juttu todellisuudelle.
-J.Edgar-
Sukupuolia on kaksi: objekti ja subjekti.
VastaaPoistaJokainen ihminen on varhaisimmassa lapsuudessaan sataprosenttisesti objekti -- hoivan, huolenpidon ja huomion kohde. Varhaisvaiheen symbioottisista riippuvaisuuksista kasvetaan irti -- aukuiseen autonomiaan -- koko myöhemmän elämän ajan. Kasvu ja kehitys ovat olemuksellisesti sitä, että objektin rinnalle kypsyy subjekti.
Koska ihmisen "minä" on se tajunnallinen raami, jossa yksilö kokee olemassaolonsa jatkuvuuden, ja koska tämä "minä" kartesiolaisen subjektin tapauksessa sijoittuu silmänpohjan perimmäiseen pisteeseen -- sinne missä solipsismi ja realismi yhtyvät (Wittgenstein) -- minäidentiteetin pitäisi olla periaatteessa terve jotta yksilöllä olisi mahdollisuus nähdä maailma oikein.
Näinhän ei ole kuin ideaalitapauksessa. Käytännössä jäämme kaikki enemmän tai vähemmän keskenkasvuisiksi.
Identiteettiongelmat eivät kuitenkaan ratkea tekemällä minuudelle väkivaltaa -- jos objekti ja subjekti eivät kasva yhdessä ja keskinäisessä sovussa, vaan esimerkiksi ovat mustasukkaisia toisistaan -- kuten ne nyt omassa kulttuurisen narsismin ajssamme tuppaavat usein olla -- inhimillisen onnettomuuden määrällä ei ole ääriä.
Kunniakulttuurit kunniamurhineen eivät edusta tervettä subjektia, eivätkä ihmisoikeusjulistuksiaan raivokkaasti huutavat feministit edusta muuta kuin sekavaa ja jäsentymätöntä mustasukkaisuutta toimijasubjektin ideaalihahmoa kohtaan.
Mutta tosiaan, paljon mahtuu melua maailmaan. Räikeät efektit häikäisevät ja luovat illuusion siitä, että kyseessä on jotain todellista. Ei ole. Kyseessä ovat niin keskenkasvuiset ihmiset, että eivät itse ymmärrä omaa mustavalkoisuuttaan.
Tarkoitatko sitä, että nainen on objekti?
PoistaEn tietenkään. Tarkoitan niitä vahvoja tajunnallisia hahmoja -- tai raameja, tai millä mielikuvalla niitä pitäisikään kuvata -- jotka meihin jokaiseen jokaisena aikana ja vahvasti ajan ajatteluehtojen mukaisina on istutettu ja tullaan istuttamaan, niin kauan kuin ihmisiä olemme.
PoistaKirjoitin juuri tuossa jutussa noita ongelmia auki. Ihan esimerkiksi: antiikin kreikkalaisten miellemaailma muodostui eräänlaisista todellisuuden pysäytyskuvista, ja ne tajunnalliset hahmot joiden raamituksissa he jäsensivät maailmaa olivat totaalisesti toiset kuin mitä ovat meidän eurooppalaisen uuden ajan vastaavat hahmot.
Antiikin kreikkalaisille objektit, subjektit, predikaatit, attribuutit ja toimintaa ja tapahtumista ilmaisevat teonsanat sijoittuvat tajunnan lokatiivisissa asemoinneissa toisiinsa nähden aivan eri kohtiin kuin mitä ne meille visuaalisen mieltämisen ja kartesiolaisen rationaalisuuden kasvateille sijoittuvat.
Varhaisimmassa lapsuudessa vallineeseen aomnipresenssin ja omnipotenssin tilaan kaikkien aikojen ajattelut tietysti palaavat -- mutta matkalla maisemat ovat kunkin aikalaisajattelun mukaisia.
Varhaiseen kehitysvaiheeseen kuuluu -- tämä on nyt freudilainen termi, keksiköön jokainen omansa jos Freud saa aikaan paniikki- ja pakoreaktion -- tietynlainen sielullinen "sisäänsyöminen", incorporoiminen, ja eri aikona meille siis syötetään jo äidinmaidossa ne perustavanlaatuiset kulttuuriseen järkeen johtavat eväät, jotka sitten määräävät millainen ajan aikuisten kokema maaila on.
Itse asiassa tuo teksti, johon linkkasin, on yritys pohjustaa Wittgensteinin "Tractatuksessa" esittämää kielen kuvateoriaa. Olen jo vuosia vuosia vuosia ajatellut siitä kirjoittaa, ja nyt tuntuu siltä, että ellen edes yritä, vuoteni loppuvat pian kesken.
Tämän palstan isäntä kirjoittaa tämänpäiväisessä tekstissään loistavalla tyylillä tärkeästä sisällöstä -- hän kuvaa aikaamme aikalaisena, ja tekee sen niin hyvin, että jälkikuvat jäävät mielen valkokankaalle varmaan moneksi päiväksi, viikoksi, vuodeksikin. Todellakin: mihin ovat kadonneet ajastamme aidot intellektuellit, jotka osaavat johdattaa oikeiden kysymysten äärelle tyrkyttämättä vastauksia jotka yleensä tyydyttävät vain narsisteja, jotka omaa ääntään nautinnollisesti kuunnellen toistelevat lopuutomasti kliseisiä viisauksiaan.
Yksi sana tuossa jäi ehkä sanomatta ääneen: se spenglerilainen faustisuus -- yksilön kokema pakko yrittää jatkuvasti ylittää omat entiset rajansa -- joka tätä omaa aikaamme niin räikeästi leimaa ja joka tuli vallan osoittelevasti esille myös eilisessä Pride-banaliteetissa, jossa todellakin saattoi vaistota jo sen tuhotarpeen ja itsetuhon yhteen sulamisen, joka kaikkea faustisuuden pakkoa sävyttää.
Sukupuolia on tasan kolme: Mies, nainen ja taisteluhelikopteri.
VastaaPoistaSukupuolia on loputtoman monia ja niitä voi vaihtaa monta kertaa päivässä – siihen asti kun minä uimahalliin saavuttuani vaihdan sukupuoleni naiseksi ja menen sen mukaisesti oikeaan pukuhuoneeseen ja saunaan.
VastaaPoistaNyt näyttää siltä, että erilaiset mielenvikaiset ovat päässeet jollain tavalla niskan päälle ja heidät pitäisi ottaa tosissaan. Kuinka kauan tällaista pelleilyä on tarkoitus jatkaa? Yliopistomaailmassakin ollaan varpaisillaan ja jotenkin aivan eksyksissä. Eikö näille sekopäisille höpöläisille löydy jotain diagnoosia, josta voisi löytyä apua parantumiselle tai edes lääkitykselle?
VastaaPoistaTaidatkos ajan hengen paremmin tiivistää! Ongelma on vain siinä, jos on terve ihminen mielenvikaisten johtamassa mielisairaalassa.
PoistaMonikymmenvuotisena kokemusasiantuntijana ja alan harrastajana täytyy todeta, että jotain rapauttavaa on tapahtumassa. Nietzsche sanoi, että kristinusko antoi Erokselle myrkkyä, se ei tosin siitä kuollut, mutta huononi lajissaan ja muuttui paheeksi. Joka tapauksessa paheena se taisi olla vahvempi vaikuttaja kuin luonnollisessa muodossaan. Tukahdetussa tilassa syntyi mm. kaiken maailman pervessioita ja fantasioita, joita vapaa seksuaalisuus ei koskaan tarvitse.
VastaaPoistaNykyiset sateenkaarilaiset eivät yritä palauttaa paheellista seksuaalisuutta takaisin luonnollisempaan muotoon, vaan keskittyvät kehittelemään perverssioita ja fantasioita kaikkien käyttöön. Miksi siis keskittyä perverssioihin, vaikka kerrankin olisi tilaisuus vapaaseen seksuaalisuuteen, niin kuin meillä vanhoilla oli 60- 70-luvuilla e-pillerin ja aidsin väissä. Yksi syy voi olla testoteronivaje, joka on tutkitusti romahtamassa maailmanlaajuisesti. Syitä on varmasti monia, mutta ei tarvitse muuta kuin katsella pride-kulkuetta ja heille taputtavia, kun tulee vakuuttuneeksi, ettei nuo hillu ja heilu siellä testojen avulla vaan pikemminkin päinvastoin. Yrittävät saada jotain pikku kiksejä vähäisillä hormooneillaan.
Minä ajattelen asiasta siten, että sukupuolia on kaksi, mutta seksuaalisia suuntauksia monta.
VastaaPoistaEikä tätä käsitystä muuta edes miljoonan ihmisen "Pride"-paraati.
Lisää wokeilua Vihavaiselta.
VastaaPoistaItse pidän nykyisin kissoja huomattavasti ihmistä fiksumpina otuksina, miksei koiriakin tietyin varauksin, mutta näin tieteellisen maailmankatsomuksen valossa olennaista on se, että kun me olemme tyhmyyttämme pelanneet itsemme ulos, niin muurahaiset jatkavat eloa ja evoluutiota tällä planeetalla, jossa heidän painonsa/massansa on jo nyt, evoluution tässä vaiheessa, moninkertainen ihmiseen nähden.
VastaaPoista"Eri lajeja edustavien olentojen välinen seksi on tietenkin aivan hyväksyttävää ja miksei sitten kiitettävääkin. Pöyhkeässä itsekeskeisyydessä sitä ihmisten kohdalla nimitetään zoofiliaksi, ja se myös lienee aivan laillista tai ainakin sellaiseksi pian tulossa."
VastaaPoistaTiedä onko sillä lailla niin merkitystä. Enempi ihmetyttää nykyisessä kulttuurissa kun mahdollisuuksia muuhunkin on niin miksi joku eläin siihen tulee hankkia? Lähinnä miksei vain hanki tekopimppiä? (Siinä kun selaa aikuisten lelutarjontaa hämmästelee sitä tavaran määrää saati sitten niitä innovaatioita. Eteenkin ulkomaisilla sivustoilla. Kummallisimpana pitänen alienimunia, jotka "hedelmöittävät" henkilön. Idea itsessään on alkujaan todennäköisesti lähtenyt skifielokuvista. Ei sitä oikein toisilla tavoin voi selittää, kun historiassa kulttuurillisesti ole sellaista "aikakautta".) Vitsit arabeista lampaiden kanssa huvittaa, mutta kieltämättä 2 tarinaa 60-70-luvulta kuinka renki on jäänyt kiinni lehmän polkemisesta tai nykypäivästä se yksi heppu joka jäi kiinni sikalasta karjun alta. En oikein usko että nuo eläimet siitä on kärsineet mutta mitä näiden ihmisten päässä on liikkunut?
Olihan sitä Katariina Suurestakin huhuja, mutta tiedä sitten?
Ajattelepa jonkun tulevan vuoden pridessä tom of finland -tyyppisesti puettua naista ja schäferiä: eikö siinä ole jo niin hienostunutta perversiyttä, että se saa - Ingmar Bergmanin ilmausta lainatakseni - enkelien siipisulat värisemään?
PoistaHouellebecqin Serotoniini-kirjassa naisella oli koko katsastus koiria psrnereina. Nainen oli Hesarin kulttuuritoimittaja mukaan "yliviriili"...
PoistaKatras
VastaaPoista