Kansat
liikkeessä
Kansainvaelluksia pidetiin antiikin aikana
kaikista sodista julmimpina, sillä uuden kansan asettuminen toisen paikalle
edellytti entisen isäntäkansan hävittämistä. Eihän sama alue voinut elättää
kaksinkertaista määrää asukkaita ainakaan sen aikaisen tuotannon tehokkuudella.
Mikään
kansa ei myöskään voinut vapaahehtoisesti luopua jumalistaan ja esi-isiensä
haudoista ja lähteä tuhoisalle korpivaellukselle, jossa suuri osa olisi joka
tapauksessa tuhoutunut.
Vain suhteellisen pieni paimentolaiskansa
olisi voinut sellaisessa jotenkin onnistua, mutta niilläkin oli yleensä hyvin
rankka historia tuhon tuojina siellä, minne ne väistyivät.
Joka tapauksessa uusien alueiden
valtaaminen kasvavan kansan elintilaksi” on aina ollut normaali ilmiö. Jos
entinen alue ei pysty enempää ihmisiä elättämään, niin tuo liikaväestö siirtyy
muualle tai kuolee nälkään.
Amerikoista tuli näin ”siirtomaita”
eurooppalaisten kansojen väestöräjähdyksen aikana ja näin tapahtuu nyt Euroopalle etelän kansojen ollessa suuren
kasvun vaiheessaan. On meidän vuoromme joutua kolonisoiduiksi.
Aikoinaan ei tiedetty, että nykyaikainen demografinen
kehitys johtaa lainomaisesti ensin suureen kasvuun, sitten pysähdykseen ja lopulta
väestön vähenemiseen, kun tietty yhteiskunnallisen ja aineellisen kehityksen
taso on saavutettu.
Aikoinaan uskottiin, että tietyt kansat,
kuten esimerkiksi venäläiset ovat vain luonnostaan hyvin ”sikiäviä” ja niiden tolkuton
kasvu tulee jatkumaan hamaan maailman tappiin, tunkien toiset kansat tieltään.
Nykyinen väestökehitys niin Venäjällä kuin
muualla Euroopassa antaa kansojen demografisesta dynamiikasta tyystin
toisenlaisen kuvan. Kasvu keskittyy nyt Afrikkaan, jossa holtiton ja Euroopan
tukema väestöpolitiikka tulee tuottamaan vielä muutaman lisämiljardin
maapalloamme rasittamaan, ennen kuin trendi kääntyy alaspäin.
Kolonisaatio eli
siirtokuntien/siirtomaiden perustaminen on normaali ja jopa väistämätön seuraus
ylisuuresta väestönkasvusta eli sellaisesta, joka tuottaa uutta väestöä enemmän
kuin sille ehditään valmistaa elinedellytyksiä.
Liikaväestöä vastaanottavia maita oli ennen
tapana nimittää siirtomaiksi ja eurooppalaiset perustivat sellaisia merten taa.
Venäjästä sanoi tunnettu historioitsija Kljutševski, että se oli ”itseään
kolonisoiva maa”. Viljelykselle vallattavia alueita riitti loputtomasti. Vastaavat
olosuhteet vallitsivat Amerikoissa, joissa kantakansallisuudet myös väistyivät
tulokkaiden tieltä.
Väestönvaihdot ovat olleet siis normaali,
joskaan ei sen takia kaunis tai idyllinen prosessi, mutta se ei suinkaan ole
aina ollut vapaaehtoinen. Roomalaisten muistetaan tuhonneen esimerkiksi kimbrien
ja teutonien maahanryntäyksen, joka päättyi lopulta hyökkääjien kollektiiviseen
itsemurhaan.
Vastaavia tarinoita oli paljon, mutta jotkut
kansan onnistuivatkin uusien kotimaiden valloituksessa. Juutalaiset saivat
Jahvelta käskyn tuhota esimerkiksi amalekilaiset viimeistä myöten (ks. Vihavainen:
Haun amalekilaiset tulokset ) ja muita Israelin (Herra sotii) hävittämiä
kansaoja muistelen kertyneen kolmisenkymmentä. Korjatkoon joku luvun tarpeen
vaatiessa.
Joskus valloitukseen ei liittynyt
kolonisaation tarvetta ja kantaväestöstä ainakin pääosa jätettiin henkiin,
koska se saattoi vain sillä tavalla hyödyntää hyökkääjiä.
Siitä voitiin tehdä veronalaisia ja
rituaalisesti halveksittuja ja sorrettuja dhimmejä, kuten Pohjois-Afrikan
kristityistä ja juutalaisista ja esimerkiksi syntinen koronkiskonta voitiin
kätevästi antaa sellaisten ihmisten
hoidettavaksi, jotka eivät muutenkaan olleet paratiisiin pääsemässä.
On merkille pantavaa ja suotta unohdettua,
että venäläisten valloittaessa Suomen, ei asiaan liittynyt maahanmuuttoa muuten
kuin aivan mikroskooppisessa määrin. Hedelmällistä maata ei venäläisten tarvinnut
eikä kannattanut Suomesta etsiä eivätkä venäläiset talonpojatkaan olleet
vapaita muuttamaan.
Heitä siirrettiin parin kyläkunnan verran
Kannakselle (Kyyrölä, Raivola) ja sen lisäksi tuli pariin kaupunkiin muutamia kauppiaita.
Sotilaat palvelivat aikansa ja lähtivät sitten. Vuoden 1897 väestönlaskennassa
oli Suomessa noin 6000 vakituisesti asuvaa venäläistä.
Kun
suuriruhtinaskunnan kansalaisia oli yhteensä 2,7 miljoonaa, oli tuo määrä vain
noin puoli prosenttia kaikista. Tämä siis sen jälkeen, kun uuteen emämaahan olli
kuukuttu lähes vuosisadan ajan. Voitte verrata tätä mihin tahansa.
Muualla maailmassa valloittajalla oli toki
usein mielessään uuden alueen ryöstäminen ja jopa sen asukkaiden tunkeminen
pois tieltä tavalla tai toisella ja vähintäänkin oman hallitsevan kolonian
perustaminen.
Mutta vuoroinhan sitä on vieraissa käyty.
Takaisinvalloitus eli reconquista kuuluu Espanjan historian suuriin tapahtumiin.
Maurit ajettiin pois Iberian niemimaalta ja espanjalaiset tunkeutuivat myös
Gibraltarin eteläpuolelle. Ceuta ja Melilla ovat Espanjan eksklaaveja ja näyttävät
olleen jo vuosikymmeniä jonkinlaisen piirityksen kohteena.
Nyt sitten ovat ihmismassat hyökänneet
raja-aitojen yli ja näköjään odottavat, että rieska ja hunaja alkaisivat nyt
virrata heille, kuten se on näyttänyt jostakin tulevan espanjalaisille.
Uuden pääministerin ilmeinen hyväuskoisuus
ja vähälahjaisuus (korjatkaa perustellen, jos tarvitaan) lienee nostanut rajan
takaisten odotukset huippuunsa ja kun jo vanhastaan tiedetään, että esivalta
kantaa miekkaansa turhaan Euroopassa, ei lakien rikkojille ole tullut turhia
pelkoja. Riskejä ei yksinkertaisesti ole, toisin kuin kumiveneväellä.
Armeija on kuulemma hälytetty nyt avuksi.
Luulenpa, ettei se saa aseitaan käyttää, joten vaihtoehdoksi jäänee muuttajien
avustaminen matkatavaroiden kantamisessa. Sellaisestahan Suomsesakin on jo
kokemusta.
Nykyaikainen väestönvaihto on yleensä ollut
aika vähän dramatiikkaa sisältävä prosessi. Se on edistynyt rauhallisesti ja
vastaanottajamaan veronmaksajien voimallisesti tukemana. Ceutan tapahtumat
tuskin ovat mikään käännekohta.
Pikemmin ne näyttävät lähinnä
pittoreskilta tragikomedialta, jossa enemmän tai vähemmän toteutuvat
kirjailijoiden fantasiat (vrt. Vihavainen:
Haun pyhien leiri tulokset ).
On mahdollista, että Ceuta jää vain episodiksi,
jossa Espanja joutuu ainakin jollakin tasolla luopumaan tuosta eksklaavistaan
ja jättämään sen maahantunkeutujille, jotka sitten saavat havainto-opetusta
siitä, mitä hyvinvointiyhteiskunnan perustaminen vaatii.
Lienet, Timo, yksi todella harvoista blogisteista, jotka kirjoittavat aikamme ilmiöistä suoraan käyttäen asianmukaisia termejä.(, jotka ovat esim. yrjöperskeleellä ja Ihmisiä telineillä johtaneet heihin kohdistuneisiin sensurointitapauksiin.)
VastaaPoistaEi kirjoita suoraan, vaan niinkuin entinen piika; antaa ymmärtää eikä ymmärrä antaa.
PoistaIlmastopakolaisia ovat, näin sanottiin Yle:ssä. Uskoisiko?
VastaaPoistaKannattaisi uskoa ja miettiä.asioita, eikä vain kaivautua yhä syvemmälle omien ennakkoluulojen poteroon.
Poista"Jos entinen alue ei pysty enempää ihmisiä elättämään, niin tuo liikaväestö siirtyy muualle tai kuolee nälkään."
VastaaPoistaAntiikin Kreikassa taisi olla käytäntö, että kun pienen kaupunkivaltion väestö kasvoi liian suureksi, kerättiin nuorisojoukko perustamaan uusi siirtokunta. Tuolla tavoin kreikkalaiset siirtokunnat levisivät Välimeren ympärille kuin syövän etäispesäkkeet.
Lukiessani tätä Ylen Ykkösaamussa monikansallisen koulun rehtori kertoi monikulttuurisen koulun auvoisuudesta (lapset oppivat nuorina tuohon) ja joku äiti säesti, ettei hän ja tämän kaveriporukka halunnut koulushoppailla kuten monet. Noh, onhan se hyvä, että suomalaislapset oppivat nuoresta pitäen dzimmiroolinsa...
VastaaPoista