Patruunoilla on merkitystä

Kun patruunat loppuvat

Patruunoita tarvitaan aina kun ammutaan, mutta myös silloin, kun kaivataan suojelua tai vaikkapa asiakkaita. Englannissa voi nähdä taulun, jossa lukee esimerkiksi ”Strictly for our patrons only”. Tämä ei tarkoita sitä, että pöydissä voisi esimerkiksi vain panostaa aseiden lippaita tai että ne olisi varattu lihavahkoille ja tärkeän näköisille herroille, jotka omistavat kyseisen ravintolan. Asiakkaatkin voivat olla siis tavallaan isäntiä, patrons. Jos he vielä esimerkiksi pitävät suojeluspyhimyksenään  (patron Saint) vaikkapa pyhää Yrjöä, ovat pukeutuneet tšerkessitakkiin, jossa on patruunataskut rinnuksessa ja ottavat tarjoilijoihin nähden alentuvan asenteen, jota englannissa kuvataan sanalla patronizing, niin siinäpä on tätä lajia kerrakseen. Sekaisin voi mennä.

Vanhanaikainen patruuna, ranskaksi cartouche, tehtiin paperista ja siinä oli valmiiksi mukana ruuti ja kuula. 30-vuotisen sodan aikana musketööreillä roikkui näitä omissa koteloissaan yleensä 12 kappaletta, mutta niiden lataamiseen ja ampumiseen tuhrautuikin aikaa melko lailla. Jokainen patruuna oli yksilö.

Myöhemmin sen sijaan on nimenomaan patruunoiden määrällä ollut yhä suurempi merkitys. Nyt jo meilläkin on tullut jossakin määrin käyttöön pikkuruinen, hieman yli 5-millistä luotia käyttävä patruuna, joka on niin kevyt, että niitä jaksaa kantaa mukanaan satoja kerralla. Jos joka tuhannes osuu ihmiseen, niin ampuja saa aihetta suureen tyytyväisyyteen. Muskettisotureilla kaikki oli toisin.

Suomen armeija peri kiväärinsä kaliiperin Venäjältä. Niin sanottu Mosinin-Nagantin 3-linjan eli 7,62 mm kivääri ampui reunakantaista patruunaa, jollaisia tarvittiin pienessäkin taistelussa helposti jo hevoskuormittain, vaikka tuohon aikaan oli vielä tapana tähdätä. Niinpä kysymys patruunahuollosta oli aika tärkeä ja vakava heti itsenäisyyden jälkeen kun ei vielä ollut omaa alan teollisuutta. Samanlaista patruunaa käytettiin vain Venäjällä ja siitä eronneissa valtioissa. Pullonkauloja oli luvassa jokaisessa suuremmassa hässäkässä.

Syksyllä vuonna 1919 Pietarissa hermoiltiin, kun kenraali Judenitšin armeija oli Viron rajalla lähtökuopissaan ja Suomen neutraalisuutta pidettiin vähintäänkin epävarmana.

Silloin Lev Davidovitš Trotski piti puheen, jossa hän rauhoitteli suomalaisia: puna-armeija ei aio väkisin tunkeutua Suomeen, ellei tämä itse anna siihen aihetta, silloin kyllä ja kannattaa muistaa, että matka Pietarista Helsinkiin ei ole sen pitempi kun Helsingistä Pietariin. Totta kyllä, bolševikit pyrkivät maailmanvallankumoukseen ja sellainen tuleekin ennen pitkää kaikkialle, myös Suomeen. Suomea ei kuitenkaan ruveta erikseen valloittamaan, sitähän pitävät pystyssä isot isännät (patrony). Vallankumous kuitenkin tapahtuu myös niissä, jahka kerkiää ja silloin se leviää myös Suomeen ja muihin niistä riippuvaisiin maihin, ei sille mitään mahda.

Mutta toistaiseksi siis suomalaisilla ei Trotskin mukaan ollut syytä pelätä hyökkäystä, lukuun ottamatta omaa hyökkäystään. Se nimittäin jäisi Venäjän muistiin eikä mikään venäläinen hallitus voisi sietää sellaista itsenäistä Suomea, joka uhkaisi sen pääkaupunkia.

Näin luritteli Trotski, heilutellen sekä keppiä että porkkanaa. Koko puheen yleissävy oli tietenkin lepyttelevä: Suomi voisi vain hävitä siitä, että liittyisi Judenitšin hyökkäykseen. Venäjä ei hautonut mitään aggressiivisia toimia Suomen suunnalla. Mukamas. Uskottavaa kuitenkin oli, ettei se vallitsevassa tilanteessa halunnut yhtään ylimääräistä vihollista.

No, puhe sai tietenkin melkoista uutisarvoa myös Suomessa ja STT:n välittämässä versiossa kerrottiin Trotskin sanoneen suunnilleen näin (en muista sanamuotoa ulkoa):  siinähän te suomalaiset vielä kukkoilette, kun teillä on vielä patruunoita. Mutta ennen pitkää ne patruunat loppuvat ja silloin teidän käy köpelösti!

Puheen sävy oli siis uutisessa lievästikin sanoen muuttunut ja löi ällikällä ne suomalaiset poliitikot, jotka eivät olleet pitäneet Trotskia itsetuhoisena. Tanner, jolla oli ehkä liikaakin taipumusta pitää ihmisiä järkevinä, oli aivan kummissaan. Mutta moni Suomessa varmaan katsoi, että tuo nyt oli täsmälleen sitä, mitä sieltä saattoikin odottaa. Ja meillä sattui olemaan myös melkoinen porukka ns. jälkiaktivisteja, jotka toivoivat hartaasti sotaista konfliktia Venäjän kanssa. He eivät päässeet Suomen politiikasta määräämään, mutta olisivat kovin halunneet.

Oliko kyseessä pelkkä vahingossa syntynyt käännösvirhe? En oikein usko sitä. Tuolloin, kuten nytkin oli myös tiedotuksen piiriin pesiytynyt henkilöitä, joilla on agenda. He eivät ilmeisesti tunne mitään omantunnontuskia siitä, että ”parantelevat” reippain ottein sitä, mitä virallisissa teksteissä sanotaan. Mitenkään tavatonta ei (nytkään) ole, että neutraali tai sovinnollinen sanoma muuttuu uhkaukseksi.

Minulla on se, mahdollisesti virheellinen, mielikuva, että vielä aivan hiljattain oli ainakin laatulehdillä tapana jyrkästi erottaa toisistaan faktat ja lehden niille antama tulkinta. Asiat oli jopa esitetty niin läpinäkyvästi, että lukija aina ymmärsi, mistä kulloinkin oli kyse.

Tilanne on tainnut muuttua ja se on kovin huolestuttavaa. Muuan esimerkki: muuan venäläinen uutissivusto kertoi eilen, että mielenosoittajat Moskovassa huusivat: ”dajoš Polšu i Finljandiju!” –seuraavaksi Puola ja Suomi!”  Muuan suomalainen aviisi pani vielä paljon paremmaksi: ”Putin huudatti kannattajillaan: ”Seuraavaksi Puola ja Suomi”! Hui! (oma kommenttini).

Jälkimmäinen ”uutinen” on tietenkin aivan selvää soopaa, mutta miten on edellisen laita? Kun olen tottunut huomaamaan, että noita tulkintoja aina sotketaan faktoihin, tsekkasin alkuperäisen. Niin se oli, Puolaa ja Suomea siellä kuului huudettavan. Mutta sitten oli jo kysyttävä kuka kuuli? Oliko huutajia paljonkin? Mahtoiko olla tuon sisältöisiä banderollejakin? Montako kertaa huudettiin ja ketkä huusivat?

Epäilykset heräsivät, ikävä sanoa, yhdestä asiasta. Tuo uutissivusto on Sanoma oy:n omistama, kerrotaan. Vielä pari vuotta sitten asia olisi ollut laadun tae enkä olisi hetkeäkään epäillyt, että kyseessä oli merkittävän tiedon välittäminen. Kun olen saanut huomata, miten voimakkaasti tämän firman lehdissä vaikuttaa tietty agenda, alan olla skeptinen.

Ikävä tilanne. Tuntuu aika pahalta esittää tällaisia epäilyksiä, mutta ne nyt vaan ovat syntyneet ja niillä on taustansa. Ovatko kaiken takana patruunat, jotka omistavat nuo tiedotusvälineet vai onko kyseessä jokin henkinen ilmasto, joka niissä vallitsee, on vaikea sanoa. Mutta varovaiseksi tämä tekee.