Ankkapuheesta

Kohti ankkapuheen aikakautta

Timo Vihavainen

George Orwellin Oseaniassa Totuuden ministeriö huolehti historiasta, Rauhan ministeriö sotalaitoksesta ja Rakkauden ministeriö poliisiasioista. Winston Smith, henkilö jonka tajunnassa menneisyyden jäänteet uhkasivat muodostua toisinajatteluksi, jäi ajatusrikoksista kiinni ja joutui Rakkauden taloon. Siellä annetussa varsin radikaalissa käsittelyssä Smithin tajunta normalisoitui. Puolue oli sanonut, että kaksi kertaa kaksi on viisi, ja käsittelyn jatkuttua aikansa Smith alkoi todella nähdä, että kaksi sormea, joihin lisättiin kaksi sormea, muodostivat yhdessä viiden sormen ryhmän. Näin Smith oli päässyt sovintoon itsensä ja ympäristönsä kanssa. Hän ei enää ollut potentiaalinen kiusankappale, jonka toiminta uhkasi tulla objektiivisesti haitalliseksi ja vaaralliseksi koko Oseanian valtakunnan syvimmälle olemukselle. Nyt myös Smith oli orgaaninen osa historian lakeja täyttävää ja ihmisen kutsumusta toteuttavaa järjestelmää, joka oli kuin yhtä eläintä, kuten suomalainen runoilija syvämietteisesti on lausahtanut.

Smithistä ei ehkä tullut kaikkein korkeimman tason kansalaista, kuten olivat esimerkiksi kaksplushyvät ankkapuhujat, jotka olivat oppineet päästelemään suustaan virallista propagandaa ilman, että tarvitsivat tähän lainkaan aivojen apua. Oikeaoppinen puhe muodostui suoraan kurkunpäässä. Toisin kuin nämä täysin kehittyneet poliittiset persoonallisuudet, Smith oli vielä käsittelyn jälkeenkin hiukan keskinkertainen rivikansalainen, jonka psyyke ei kutsunut uhrautuviin urotöihin tai puoluetta spontaanisti ylistäviin oraatioihin (sen sijaan se kaipasi päivittäistä humalaa), mutta ainakin hän oli täysin sopeutunut ja ymmärsi vallitsevan järjestelmän objektiivisen välttämättömyyden.

Orwellin 1984 kuvaa ideologista valtiota, jossa kansalaiset on kokonaan alistettu valtion valvontaan. Heidän elämässään ei ole enää yksityisyyden tasoa, vaan henkilökohtaista pidetään poliittisena ja sen mukaisesti pidetään se valtion tiukassa kontrollissa. Kontrolli ulottui aina ajattelun tasolle saakka. Sen mukaisesti oli olemassa ajatusrikoksia, poliittisia rikoksia, joiden likvidoinnin hoiti Rakkauden ministeriö. Ajatusrikoksen vastakohta oli hyvinajattelu, johon ihmistä ohjasi myös tähän tarkoitukseen kehitetty uuspuhe. Uuspuheesta oli poistettu kaikki sellaiset sanat, joihin liittyi menneen maailman rasitteita ja niinpä sillä olikin melkein mahdotonta suorittaa ajatusrikoksia. Tämä ei tosin vielä taannut optimaalista lopputulosta, sillä ajatusrikos saattoi olla myös artikuloimaton, vääränlainen reagointi tiettyyn signaaliin. Tällaisessa tapauksessa kasvorikos eli väärä ilme kavalsi usein syyllisen.

Orwellin Oseania vuonna 1984 ei vielä ollut täydellinen yhteiskunta. Oletettiin, että uuspuhe ja ajattelu vastaisivat täysin toisiaan vasta vuonna 2050. Kehitys oli jo toki pitkällä ja Winston Smithin kaltaiset ongelmatapaukset kyettiin hoitamaan käytettävissä olevin keinoin. Tulevaisuudessa rakkauden ministeriö kuitenkin ilmeisesti oli käyvä tarpeettomaksi, koska normista poikkeaminen ei enää olisi mahdollista.

Suomi vuonna 2014 ei myöskään ole täydellinen yhteiskunta, kaukana siitä. Meillä on kyllä kehitetty uuspuhetta ja poistettu kielestä vanhentuneita käsitteitä ja sanoja, joiden käyttäminen on osittain myös kielletty. Julkisessa keskustelussa voidaan havaita selviä ankkapuhujia, joiden esiintymisille on ominaista voimakas tunne samaan aikaan kun ajattelu jopa kokonaan puuttuu. Nykyään on aivan normaalia olettaa ajatusrikosten mahdollisuus ja varsin laajoissa piireissä pidetään horjumattomana totuutena sitä, että henkilökohtainen on poliittista. Loogisesti tästä tulisi seurata myös henkilökohtaisen elämänpiirin tuleminen julkisen säätelyn ja tarkkailun alaiseksi, ja tähän tähtääviä aloitteita löytyykin julkisesta keskustelusta ja sosiaalisesta mediasta yhä uudelleen. Nimenomaan nuorison keskuudessa näyttää olevan aivan mahdotonta huomata, että tässä voisi olla mitään kyseenalaista.

Aina silloin tällöin voi nettikeskustelusta havaita, että laajoissa hyvin koulutettujen ihmisten piireissä pidetään aivan normaalina olettaa, että tietyistä puheista, ajatuksista ja jopa ehkä tiettyjen kirjojen omistamisestakin olisi rangaistava tai vähintään estettävä niiden julkituonti. Oslon joukkomurhan jälkeen tällaisista vaatimuksista tuli aivan salonkikelpoisia. Oli suorastaan hyytävää katsella, miten älymystöön luettavat henkilöt keskittyivät kauhistelemaan joidenkin ihmisten sanomisia, kontakteja tai lähteitä sen sijaan että olisivat puhuneet siitä, mitä kyseiset henkilöt olivat tarkoittaneet ja miten johtopäätöksensä perustelleet.

Norjalaisen joukkomurhaajan paperille panemassa vuodatuksessa esiintyvät kirjallisuusviittaukset saivat aikanaan heti maagisen merkityksen. Hullunkurisimmillaan tilanne oli silloin, kun koko länsimaisen filosofian kärkikaarti joutui iltapäivälehdistössä stigmatisoiduksi. Myös linkki Perussuomalaisen puolueen jäseniin löytyi täysin ilman älyllistä vaivannäköä ja riitti heidän leimaamiseensa.

Argumentoinnin sijasta oman erinomaisuuden osoittamiseen kelpasi ylimielinen leimaaminen. Esimerkiksi termi ”maahanmuuttokriittinen” sai ankkapuhemerkityksen, joka sisälsi sekä rasismin, fasismin että joukkomurhaamisen kannattamisen. Sitä vastaan oli hyvä hyökätä, eikä hyvinajattelun puitteissa ollutkaan mahdollista pohtia kyseisellä leimalla merkityn ryhmän argumentteja ikään kuin normaalina ajatteluna.

Ihmiskunnan viisaus ei ole periytyvää. Nykyisellä nuorisolla ei useinkaan näytä olevan käsitystä siitä, miten lähellä tämä ajattelu on totalitarismin kovaa ydintä. Ilmeisesti uusi sukupolvi haluaa taas säätää oman rauhanlakinsa. Se luultavasti tuottaa emotionaalista mielihyvää ja moraalisen paremmuuden kokemuksia, jotka liittyvät vihapuheesta irtisanoutumiseen.

Rakkauden ministeriötä meillä ei ole, mutta vielä hiljattain merkittävänä pidetty vasemmistopuolue on jo julistautunut rakkauden puolueeksi, mikä voimakkaasti manifestoi poliittisen vallan kiinnostuneisuutta henkilökohtaisen elämänpiirin hallinnasta. Asiat on kuitenkin voitu toistaiseksi hoitaa muiden ministeriöiden ja niiden alaisten palvelukeskusten toimesta.

Kaiken uhallakin suosittelen itse kullekin erään nimeltä mainitsemattoman norjalaisherran suosikkeihin kuulemma kuuluvan John Stuart Millin teosta On Liberty. Teksti on kovaa mutta rehellistä.

Kirjan sanoma on mitä humaanein ja lempein, mutta kirjoittaja ei sen vuoksi hylkää kriittistä ajattelua, vaan päinvastoin todistaa, ettei se ilman sananvapautta ole mahdollista. Mikäli sekä puheen että ajattelun vapaudesta sen sijaan luovutaan poliittisen korrektiuden (sit venia verbis) takia, voidaan yksin tein sanoa hyvästit koko sille aateperinnölle, joka kerran nosti länsimaisen sivilisaation maailman huipulle.