Antagonistinen ristiriita ja pseudototalitarismi

Antagonistinen ristiriita ja pseudototalitarismi

”Ihmeellinen vuosi” 2014  muutti sitten kaiken Venäjän ja lännen suhteissa. Se oli ”suuren murroksen vuosi” myös Venäjän mielialakehityksessä. Sympatiat länttä ja demokraattisia arvoja kohtaan kääntyivät vastakohdikseen, arvostelu yksinvaltaista johtajaa kohtaan muuttui hänen ihailukseen. Yhä uudelleen saa venäläisistä lähteistä lukea, että mitään ei meillä pelätä ja kaikki ovat ehdottomasti Putinin takana, vaikka maailman tappiin.

Ihan tällaista ei kukaan osannut odottaa. Vaikka venäläisillä oli taipumusta tiettyyn paternalismiin ja nostalgiaa autoritaariseen menneisyyteen, niin enemmistö toki arvosti mitä suurimmassa määrin vapauksia ja ihmisoikeuksia, demokratiaakin, joskaan ei nyt välttämättä ”länsimaista” demokratiaa. Sitten kävi, kuten historiassa usein käy: tapahtui murros, bifurkaatio. Kehitys ei jatkunutkaan rauhallisesti samaan suuntaan, vaan lähti äkkiä toisaalle. Ne arvot, joita oli kannatettu rauhallisina aikoina, saivat jäädä omaan arvoonsa, kun esille tulivat uudet kysymykset.

Liberaalit venäläiset tarkkailijat ovat korostaneet, ettei kannata kuvitella kaiken takana olevan vain kaikkitietävä ja kaikkinäkevä Putin, joka toteuttaa jotakin suurta suunnitelmaa. Mandaatin Putinille on kuitenkin antanut venäläisten enemmistö. Putin mitä ilmeisimmin ajelehtii päätöksestä toiseen ja on jäänyt poliittisen kurssinsa panttivangiksi. Virheiden tunnustaminen on Putinille tabu, arvioi Viktor Šejnis Nezavisimaja Gazetassa.

Kiinan kanssa tasaveroiseen suhteeseen Venäjän resurssit eivät riitä alkuunkaan. ´Juuri nyt on havaittavissa kauppavaihdon suuri väheneminen huolimatta kaikista demonstraatioista lännen muka korvaamisesta idällä. Idässä Venäjää ei odota suinkaan johtava ja tuskinpa edes kunniakas rooli, arvelee Šejnis.

Mutta mistä tulee tämä uusi kansallinen uho? Onko totalitarismi taas palannut Venäjälle? Tarkoittaako sikäläinen ”sekurokratia” sitä, että ihmiset eivät enää ole vapaita muodostamaan mielipidettään? Pelkäävätkö he turvallisuutensa tai työpaikkansa puolesta? Eikö heillä ole pääsyä oikean tiedon lähteille ja he ovat siksi joutuneet harhaisen maailmankuvan vangeiksi?

Ensimmäinen vaihtoehto ei selvästikään pidä paikkaansa. Täytynee yhä olla todella merkittävä poliittinen toimihenkilö joutuakseen poliittisen väkivallan kohteeksi Venäjällä. Tavallisen Iivanan mielipiteistä tuskin kukaan jaksaa kiinnostua. Toinen totalitarismille ominainen tunnusmerkki ei myöskään vanhassa mielessä täyty.

Neuvostoliitossa puoluevaltio pyrki hallitsemaan informaatiotilan mahdollisimman täydellisesti ja onnistui siinä inhimillisesti katsoen erinomaisesti. Sensuuri, rajatarkastukset, salausmääräykset, kirjastojen ”erityisvarastot” ja radiohäirintä yhdistyneinä hyvin vähäiseen ihmisten kansainväliseen liikkuvuuteen loivat tyystin erilaisen maailman kuin se, joka meillä on nyt.

Venäjällä on todella mahdollista saada tutustua kaikenlaisiin mielipiteisiin ja faktoihin myös sikäli kuin asia koskee sen nykyistä hallintoa ja politiikkaa, historiaa, ulkomaita ja niin edelleen. Verrattuna esimerkiksi Kiinaan Venäjä on vapaan tiedonvälityksen maa. Internet on luonnollisestikin rajaton tiedon valtameri, jonka ongelma on, kuten on sattuvasti sanottu, ettei se tarjoa valmiita aterioita  tiedon nälkään. Sen vuoksi monet mieluummin avaavat television, jossa löytyy ilman vaivaa helppoa hengenravintoa, jopa valmiiksi märehdittynä. Valtaosalle tämä riittää tiedon lähteeksi.

Toki monet nettilehdet, joita voisi heti luetella toistakymmentä, ovat tavallaan samanlaista journalismia kuin paperilehdetkin, mutta osa ongelmaa on, että netin käyttäjiä yleensäkään ei ole suhteellisesti kovin paljon, vaikka Venäjä on tässä suhteessa suurin Euroopassa.

Mutta kyllä Venäjällä on myös aika monta paperilehteä, joita kuka tahansa liberaali ilkeää sanoa arvostavansa; Novaja Gazeta, Nezavisimaja Gazeta, Novoje Vremja, Kommersant… Ongelmana on tunnetusti niiden pieni levikki. Kuitenkin myös Venäjän laajalevikkisin lehti, viiden ja puolen miljoonan painoksena leviävä Argumenty i fakty sisältää usein varsin kriittistä ja kiinnostavaa pohdintaa, esimerkiksi Vjatšeslav Kostikovin kolumnit, joissa ai kaihdeta olennaisiakaan aiheita.

Vai mitä sanotte Solženitsyniltä lainatusta otsikosta (n:o 12/15) ”Älköön valhe vallitko minun välitykselläni. Voiko elää rehellisesti/totuudellisesti?” («Пусть ложь владеет не через меня», Можно ли жить по правде?) . Mitä kolumnisti sitten kirjoittaa? Hän pohtii aluksi Neuvostoliiton romahduksen syitä ja päätyy siihen tulokseen, että perussyy oli systeemin valheellisuus.

Hän myös toteaa, että vuonna 1939, jolloin läntiset älyköt vielä olivat Stalinin uljaan uuden maailman lumoissa, kirjoitti emigraatiossa elävä Nikolai Berdjajev –jo ennen Orwellia- että vain valtion organisoima valhe piti pystyssä niin Hitlerin Saksaa kuin Neuvostoliittoa. Stalin kehitti erityisesti tilastoista valheen välikappaleen.

Tällä hetkellä television välittämä ”fantastiikka” pystyy pettämään vain niitä, jotka haluavat tulla petetyiksi, käytettävissähän on muun muassa internet. Mutta monet Orwellin ”1984”:n ideoista toimivat Venäjällä yhä: on ”kaksoisajattelu”, on ”ajatusrikos”, on ”aivopesu”, ”kahden minuutin viha”, ”totuuden ministeriö”, ”ajatuspoliisi”, ”isoveli” ja niin edelleen.

Ja, jatkaa Kostikov: valta yhäkin vain pelkää totuutta ja annostelee sitä. Muistakaamme vain, miten aggressiivisesti otettiin vastaan filmi ”Leviathan” ja miten kiivaasti pyritään salaamaan korruptio. Kuitenkin maassa kasvaa totuuden kysyntä, lopettaa kirjoittaja optimistisesti. VTsIOM:in tutkimus osoittaa, että huolimatta television vaikutuksesta on ”elämä totuudessa” yhä useimmille tärkein periaate ja sitä paitsi se on Neuvostliiton romahduksen jälkeen vain lisännyt suosiotaan. Vain 8% kansasta katsoo voivansa rikkoa sitä vastaan joidenkin omien etujensa vuoksi.

Mistä moinen suuntaus? Onko tämä palanneiden kristillisten arvojen vaikutusta, vai onko vain väsytty valehteluun? Kostikov kysyy, mutta ei vastaa.

No,entäs sitten? Kun nyt tietää, mitä kaikkea Argumenty i fakty-nimisessä paketissa myydään –ja siellähän on joka numerossa aivan kammottava huuhaa-osasto- niin onko sillä nyt merkitystä, jos jonkun kolumnistin annetaan hieman muka-radikaalisti asettaa pahoja kysymyksiäkin? Kansaahan se viihdyttää ja lehden arvostustakin saattaa lisätä. Sitä paitsi se osoittaa, että sana on vapaa.

No eipä tosiaan tehdä tästäkään kärpäsestä härkästä. Naapurin silmässä on malka ja paha onkin. Virallinen Venäjä, Putin muun muassa, on röyhkeästi valehdellut Ukrainan sodasta ja muu maailma tietää sen hyvin. Itse asiassa sen tietävät myös venäläiset, siitä on voinut jopa siellä lehdistäkin lukea. Käynnissä on informaatiosota, mistä ei ole epäilystä ja Venäjä on siinä osoittanut hämmästyttävää paluuta neuvostovallan vanhoihin konsteihin: valehtele kovaa ja paljon, niin perille menee!

Mutta mitäpä tapahtuu barrikadin tällä puolella? Kiinnostavaa kyllä, monet informaatiosoturit, erityisesti entiset Neuvostoliiton innokkaat pikku apulaiset ovat suorastaan kiihkeästi rynnänneet taistoon vyöttäen vanhat ja kulahtaneet varusteensa nyt rintaman toisella puolella. Pääperiaatteet ovat vanhat ja tutut: osapuolten välillä vallitsee antagonistinen ristiriita, toisen voitto on toisen tappio. Totuus sinänsä ei ole merkittävää, vaan se, ketä sen palvelee, ei saa antaa aseita vihollisen käsiin ja niin edelleen, ad nauseam.

Kun seuraa ja vertailee läntistä ja venäläistä tiedonvälitystä, tulee se kiusallinen tunne, että molemmin puolin on todella taannuttu yhä kauemmas niistä normeista, joiden sivistyneessä yhteiskunnassa pitäisi vallita. Venäläinen virallinen tiedotus on niin läpinäkyvän valheellista, että sen vakituinen seuraaminen onnistuu varmaankin vain siltä samalta porukalta, joka aikoinaan jaksoi kahlata neuvostoliittolaisia propagandatuotteita ja jopa niitä ihastella. Mutta kaikenlaisen roskan ohessa se todella nostaa esille monia sellaisia aiheita, joihin tarttumista läntinen tiedonvälitys karttelee. Mikä tämä oikeuden ja vapauden puolesta taisteleva Ukrainalainen porukka oikein on, mitä se julistaa ja mitä se tekee? Miksi se on aina ja kaikessa oikeassa ja toinen osapuoli väärässä?

Venäläiset ovat hurahtaneet petolliseen patrioottiseen humalaansa, josta krapula on ennen pitkää väistämätön seuraus. Lännessä tällä uudella konfliktilla on suhteellisesti paljon pienempi merkitys ja on sitäkin oudompaa, ettei voida pelata puhdasta peliä avoimin kortein. Mutta väärillä papereillahan täällä on muutoinkin viime vuosikymmenet opetettu pärjäämään.

Venäläisten uho oli odottamatonta, mutta omalla tavallaan ymmärrettävää ja siitä historia tulee kirjoittamaan normaalin laskun. Lännen lipsuminen objektiivisuudesta on vähemmän anteeksiannettavaa ja ehkä vieläkin odottamattomampaa. Toivoisinpa edes, että jokunen luotettava taho vielä kunnolla perkaisi sen tiedotuksen laadun, jota meille on välitetty Ukrainan konfliktista.