Siellä missä naisia tehdään

Siellä missä naisia tehdään

Sillä katso, me olemme sangen viheliäisiksi tulleet…

Joskus, nuorena, ollessani vielä dogmaattisessa horroksessa, luulin naisten luonnostaan olevan ruumiiltaan erilaisia kuin miehet. Samaa jankuttivat ne alan teokset, joita salakähmään luettiin ja etenkin katsottiin. Katsottavaahan löytyi muun muassa niin sanotusti klassisista taidetta ja historiaa käsittelevistä teoksista, Kyrenen Afrodite oli suosikkini ja pidin sen muotoja suorastaan tyrmäävinä.

Kaikki tässä maailmassa toki muuttuu enkä edes suuresti yllättynyt, kun sitten kuulin tai paremminkin luin nuo sakramentaaliset sanat: naisiksi ei synnytä. Siihen ikään mennessä oli ehtinyt kuulla jo niin monenlaista, että tuo kuulosti aivan luontevalta. Vallitsevan todellisuuden tiesin joka suhteessa viheliäiseksi ja ymmärsin, että muutoksen on tultava.

Korollaarit tuosta aksioomasta olivat selviä ja kirkkaita. Jos naisiksi ei synnytä, niin heitä siis tehdään eli valmistetaan. Jos ja kun asia niin on, niin mikäpä estää tekemästä heitä jokaiselle makunsa ja tarpeidensa mukaan? Keskiajan universaalikiista oli jälleen ratkaistu nominalistien hyväksi. ”nainen” oli vain esimerkiksi metaanipurkauksen kaltainen ääniaaltojen yhdistelmä, flatus vocis kaksine tavuineen. Yleinen ei ollut todellista, eikä millään muotoa rajoittanut luojan, siis ihmisen mielikuvitusta kun häntä aina uudestaan luotiin, kulloistenkin tarpeiden mukaan.

Tärkeätä ja oleellista tässä, kuten kaikkialla olivat juuri tarpeet. Jos ei (vielä) ollut naista, ei hänellä voinut olla tarpeitakaan. Sen sijaan oli tietenkin tilaajia: yhdet loivat muotia, toiset myivät ruumiinkulttuurille välttämättömiä rättejä, valmennusta ja laitteita, kolmannet suolsivat viihdettä. Kaiken kaikkiaan kyse oli olennaisesta, jos niin voi sanoa. Puolet maailman tuotannosta ja ylikin oli valjastettu luomistyöhön, jonka tuotteita tai puolivalmisteita, naisia, syntyi kutakuinkin myös juuri tuo määrä. Kenen tarpeisiin? Siinä oli se suuri kysymys.

Kun ikävuosia alkoi harteillani olla niin sanoakseni normaali määrä, sain jo havaita, että vain tomppelit enää edes Helsingin Sanomissa kuvittelivat, että naiset olisivat luonnostaan suunnilleen sellaisia, kuin heistä kehittyi ilman erityisiä toimenpiteitä ja vackert så. Itse asiassa jokainen yksilö, siis projekti suunniteltiin personal trainerin ohjeiden mukaan ja häntä –käytän nyt huonoa sanaa- lypsettiin niin kauan kun vastinetta riitti. Tavoite oli aina asetettu niin sanottua ”normaaliutta” sen verran korkeammalle tai matalammalle, ettei työ päässyt loppumaan.

Vanhoille antiikin epäjumalankuville sikäli kuin ne koskivat naisia, saattoi enää vain säälivästi hymyillä. Muodinluojat loivat sen sijaan luurankohahmoja, joiden makaaberi romantiikka juontui suoraan aikakauden zombeja ja vampyyrejä harrastavan lapsekkaan kulttuurin valtavirrasta. Toinen tyyppi muistutti kovasti Tom of Finlandia, joka muuten olisi ollut miehekäs, mutta omasi huomattavan kehittyneet rinnat vetimineen.

Ymmärsin, että nainen oli nyt vapautettu eikä hänellä enää ollut tässä maailmassa mitään rajoja. Mikäli hän uudessa hahmossaan näytti jokin silmissä vastenmieliseltä, niin se taas oli tuon pölvästin oma häpeä. Kullakin aikakaudella on muotinsa ja meidän päivinämme se heijastaa sateenkaaren kaltaista kaikkien mahdollisuuksien kirjoa, vallan pyörryttää tämä vapauden määrä.  Naisia tehdään nykyään viime kädessä ajatuspajoissa, joiden luomat mallit sitten työstetään alan teollisuudessa.

Mutta miten on käynyt miehen? Itse asiassa vanhat patsaat näyttävät paradoksaalisesti kelpaavan muodinluojille varsin hyvin, Michelangelon David, erilaiset pyhän Sebastianin versiot ja onhan niitä. Eikö miehiä siis tarvitsekaan tehdä? Miehiksi synnytään?

No, onhan sitä lihaskuhmuroiden kasvattamiseen pyrkivää toimintaa myynnissä myös miehille, mutta noin suurissa puitteissa näyttää siltä, että Tom of Finland on ylittämätön malli, joka sopii niin naisille kuin miehille. Miksi näin on, askarruttaa minua suuresti. Onko luonto siis juuri miehen kohdalla oikutellut? Tarkoitan, onko luonto olemassa vain ja ainoastaan miehen, mutta ei naisen kohdalla? Mietipäs nyt tätäkin niin hulluksi voit tulla, jos sellaista nyt sanan varsinaisessa merkityksessä on olemassa. Tässä alkaa jo tulla kovin skeptiseksi.