Putin ja nemesis

Putinin näytöt ja nemesis

Suomessa jokainen on kuullut sen tarinan, ettei Putinia kukaan erottanut seinäpaperista silloin kun hän, ennen suurta uraputkeaan, vieraili Turussa ystävyyskaupunkivisiiteillä. Tässä ei sinänsä ole mitään erityisen merkillistä, myös Stalin kuului noihin huomaamattomiin, joita ymmärtämättömät ovat aina väheksyneet.

On mahdollista, että Putinilla on itsetunto-ongelmia, jotka liittyvät hänen pituuteensa. Neuvottelut Helmut Kohlin tai Matti Vanhasen kanssa olisivat voineet saada ikävän lisävivahteen, mikäli herrat olisivat neuvotellessa kohdanneet toisensa seisten samalla tasolla. Ylöspäin katsominen saattaa tuntua pienestä miehestä nöyryyttävältä. Itselläni on asiasta kokemuksia vain rajoitetusti ja olen tuskin oikea henkilö tähän vastaamaan.

Joka tapauksessa maskuliininen sankari ei Venäjällä perinteisesti ole koskaan ollut mikään pikkumies, tuskin muuallakaan. Tarujen Ilja Muromets ja muutkin urhot, bogatyrit, kuvataan aina mahtaviksi ja massiivisiksi maskuliineiksi, joiden isku voi taittaa pikkumiehen selän. Ottelussa koko ei merkitse aivan kaikkea, taistelulajien hallinnasta on tietenkin apua, mutta vain rajallisesti. Se, joka fyysisesti on syntynyt kevyeen sarjaan, pysyy siinä ikänsä. Peppi, joka nostaa hevosen pikku kätöstensä varaan, on mahdollinen vain sadussa.

Suuret johtajat kuitenkin ovat varsin usein olleet pienikokoisia. Sellainen oli Napoleon ja sellaisia olivat niin Hitler kuin Stalin. Jopa Venäjän kuuluisin sotapäällikkö kautta aikojen, generalissimus Suvorov, oli kooltaan pieni ja hento. Ei hänen tehtävänään ollutkaan survoa pistintä vihollisen sisuksiin, hän lähetti muut sen tekemään.

Oikeastaan kenelläkään ei siis nykyaikana ole mitään objektiivista syytä valittaa pienuuttaan tai tuntea sen takia alemmuuskompleksia. Valitettavasti ihmisen psyyke ei ole objektiivinen. Stalin ja Wilhelm II kärsivät epämuodostuneesta kädestä, mikä sopi kovin huonosti soturille, jollaisiksi he itsensä mielsivät. Lienee selvää, että puutteita pyrittiin kompensoimaan.

Jo Putinin presidenttiyden alkuvaiheessa hänen väitettiin olevan venäläisten naisten miesihanne: hyväkuntoinen, raitis ja sivistynyt. Tuntemani venäläiset naiset protestoivat, mutta itse kampanja oli varmaankin tehty Putinin valvonnassa ja kuvasti osaltaan hänen toiveitaan ja omakuvaansa.

Putinin julkiseen kuvaan ovatkin kuuluneet erilaiset fyysisen pätemisen demonstraatiot: presidentti harrastaa judoa, ratsastaa, sukeltaa, lentää (tosin ei itse ohjaimissa) ja komentaa sota-alusta, ampuu tainnutusnuolen tiikeriin ja niin edelleen. Kuka toinen presidentti olikaan tehnyt samanlaista?

Kyse oli siis selvästä pätemisestä nimenomaan fyysisesti. Tällainen ei välttämättä kuulu valtionpäämiehen toimenkuvaan ja aivan ilmeisesti se oli yksi niistä syistä, jotka saivat älymystön ärsyyntymään. Monet suorituksista olivat ilmeisen falskeja, kuten ”vanhojen” ruukkujen löytäminen meren pohjasta tai naurettavia kuten kurkien opastaminen lentämällä niiden edellä valkoisessa puvussa riippuliitimellä matkustajan ominaisuudessa. Myös esiintyminen paidattomana on herättänyt laajaa huvittuneisuutta niin Venäjällä kuin muualla. Ei sitä näytettävää nyt kovin mainittavasti ollut.

Mutta kaikki tämä kielii näyttämisen halusta: minä todistan olevani jotakin, vaikka… Tämähän on normaali näyttämisen logiikka. Sellaiselle oli kuitenkin runsaasti tilausta myös itse Venäjän kannalta. Venäjä oli todellakin niin polvillaan neuvostokauden ja perestroikan jäljiltä, että se herätti kaikissa korkeintaan vain sääliä. Ollakseen jotakin edes omien kansalaistensa silmissä Venäjän oli todistettava olevansa jotakin. 1990-luvulla se ei näyttänyt olevan mitään ja enimmät ennusteet kertoivat, ettei siitä koskaan mitään tulisikaan.

Putin on halunnut profiloitua johtajaksi, joka nosti Venäjän polviltaan. Tämä sanonta ei ole sattuma. Sitä on viljelty sen osoittamiseksi, että ennen Putinia Venäjä ei ollut pelkästään voimaton, vaan myös joutui nöyrtymään. Länsi pystyi sanelemaan sille omat ehtonsa ja entisen supervallan kohtalona oli vain alistua, jopa sille vastenmielisiin ja epäreiluihin saneluihin.

Siinä oli näytön paikka. Nikita Hruštšоv sanoi aikoinaan, että lännelle näytetään nyt närhen munat (Кузькина мать). Se merkitsi jättiläisydinpommin räjäyttämistä. Jopahan jäi suu auki.

”Suvereenin demokratian” julistaminen ja riidan haastaminen lännen kanssa on tässä mielessä aivan loogista näyttöä ja kansan mielestä Putinin suurimpia saavutuksia, niin typerää kuin se muutoin onkin. Hän on näyttänyt koko maailmalle, että Venäjä on otettava huomioon. Venäjä ei ole kääpiö enempää sotilaallisesti kuin taloudellisesti ja vaikka sitä onkin vaikea mieltää jättiläiseksi muutoin kuin pelkän maantieteellisen laajuuden suhteen, on tämä rooli juuri se, mihin venäläiset ovat perinteisesti identifioituneet: me olemme jotakin erikoista, me olemme jättiläinen, me olemme sankarien kansa, me teemme mitä tahdomme! Tämä oli se sanoma, jonka hämmästyneet sosiologit saivat lukea mielipidemittauksista vuonna 2014. Ei sillä ollut väliä, että talous kärsi tai ihmisiä kuoli. Jos Venäjän suuruus oli näytetty, oli asia kaiken tuon arvoinen!

Putinin imagoon kuuluu mitä suurimmassa määrin yksinvaltiuden korostaminen. Hän esiintyy oikeamielisenä hallitsijana, joka vaikuttaa kaikkialla ja panee asiat kuntoon, kun ahneet ylimykset ja kelvottomat virkamiehet ovat ne sotkeneet. Hän palauttaa oikeuden ja totuuden ja taistelee pahuutta ja fasismia vastaan vaikka koko muu maailma olisi sen puolella. Putin on eräänlainen Pyhän Yrjön ja Pyhän Nikolauksen yhdistelmä, jonka saapuminen tietää aina oikeamielisyyden voittoa ja järjestyksen palauttamista. Jaetaanpa myös myös lahjoja ne ansainneille.

Putinilla on selviä esikuvia ja sellainen on Venäjän historiassa etenkin Stolypin, joka oli pääministerinä vuosina 1905-1911. Hänet murhattiin, mutta hän ehti koota vallan takaisin hallituksen käsiin ja panna kuriin politikoinnin, joka uhkasi maan yhtenäisyyttä. Hän myös toimeenpani suuren maareformin, jonka merkitys Venäjän modernisaatiolle olisi voinut olla ratkaiseva, ellei vallankumous olisi tullut väliin.

Putin ei ole halunnut esiintyä uutena Stalinina, vaikka tästäkin hallitsijasta on kaivettu esiin hyvät puolet ja Stalinin ansiot ”suurena managerina” näyttävät olevan lähellä myös Putinin sydäntä. Nostihan  myös Stalin Venäjän siitä uskomattomasta alennustilasta, johon se oli Leninin jäljiltä jäänyt ja teki siitä parissa vuosikymmenessä jälleen suurvallan, nyt jopa entistä mahtavamman.

Kirkko ja uskonnollisuus ovat Putinin aikana palanneet näyttämölle ennen kokemattomassa määrin. Ilmiö on maailmanlaajuisestikin ainutlaatuinen. Ortodoksinen kirkko on sattumoisin myös sankarien kirkko, jonka opissa urotyöllä on tärkeä merkitys. Kuten jo Pietari Suuren aikana, kirkko on nykyään osoittanut aivan erityistä tarmoa valtion ja sen päämiehen tukijana. Pietarin tai Stalinin aikoihin verrattuna kirkon asema vain on verrattomasti parempi eikä sitä tarvitse kohdella kovakouraisesti, se sanoo” kyllä” ennen kuin on oikein ehditty pyytääkään.

Kolmannen kautensa, faktisesti ehkä jopa neljännen kautensa aloittanut Putin ei ole enää edes pelkkä Stolypin, jolla oli suotu vain kuusi vuotta vallassa. Hän ei myöskään ole Stalin, joka muokkasi koko maan ennen tuntemattomaksi väkivaltaisella koneistollaan. Tuskin Putinia myöskään sopii verrata Iivana Julmaan, joka hallitsi liittolaistensa välityksellä ja kävi itse asiassa sotaa valtakuntansa toista puoliskoa, sisäisiä vihollisia vastaan.

 Putin ei myöskään hyvästi sovellu verrattavaksi kenenkään 1800-luvun keisarin kanssa, saati 1700-luvun hallitsijoiden. Joka tapauksessa hän edustaa siirtymäkautta, joka suuntaa Venäjän pois Euroopasta. Siinä mielessä vain pari vuotta hallinnut Pietari II, joka palautti pääkaupungin vähäksi aikaa Pietarista Moskovaan, voisi olla ontuva vertauskohta. Toinen vastaava voisi olla Aleksanteri III, jonka nimi liitetään taantumukseen, mutta joka itse asiassa lähensi maataan länteen, nimenomaan Ranskaan, joskin samalla loitonsi sitä Saksasta.

Tämäkin prosessi kehittyi täytteen mittaansa vasta onnettoman Nikolai II:n aikana, jonka nimeen liittyvät niin vallankumoukset kuin monet reformitkin, mikä usein unohdetaan. Mikäli Putinin kausi päättyy suureen katastrofiin, tullaan hänet varmaankin rinnastamaan Nikolai II:een, mutta mikäli kehitys jatkuu edes näin ”rauhallisena”, voimme ehkä rinnastaa hänet Nikolai I:een, joka joutui Euroopan kanssa vastatusten ja lopulta ajautui sotaan, jonka hävisi, mikä johti rauhalliseen reformikauteen eikä katastrofiin.

Krimin sota oli kuitenkin lähtölaukaus suurille uudistuksille, jotka veivät Venäjän uuteen ja kauan kestävään nousuun Aleksanteri II:n aikana. Nikolai oli Putinin tavoin sotilaallisen pullistelun intohimoinen ystävä, vaikka ei käytännössä paljon sotinutkaan. Myös hänelle keskeistä oli maan ulkonainen mahtavuus. Maaorjuus ja muut ihmisarvoa alentavat instituutiot kuten sotilaiden rankaiseminen ja käytännössä teloittaminen kujanjuoksulla, saivat Nikolain aikana kaikin mokomin jatkua. Tärkeintä oli valtion mahti, kunnes Krimin sota viimein osoitti, ettei voimakas valtio ollut mahdollinen ilman liberaaleja uudistuksia ja ovien avaamista Eurooppaan. Umpikujasta päästiin Aleksanteri II:n hallituskaudella, jolloin koko maa ja sen mukana myös meidän suuriruhtinaskuntamme uudistettiin liberaalien periaatteiden mukaisesti.

Venäjän historian lainmukaisuuksia tutkinut Alexander Yanov ennusti Venäjän siirtymisen kohti länttä jo kommunismin aikana. Se, että se sen jälkeen on siirtynyt takaisin eristymisen suuntaan, oli menneisyyden valossa odottavissakin. Niin on myös se, että kehitys jossakin vaiheessa kääntyy päinvastaiseksi. Yleensä suunnan muuttuminen on edellyttänyt uutta valtiojohtoa, tietynlaisena poikkeuksena Leninin lyhyt hallituskausi. Ehkä niin käy nytkin.

Vanha antiikin sananlasku toteaa: nemo ante mortem beatus, kukaan ei ole ennen kuolemaansa onnellinen. Sillä on tarkoitettu, ettei ihmisen elämästä voida antaa kokonaisarviota ennen kuin se on kokonaan ohi.  Lyydian kuningas Kroisos oli aikoinaan onnellinen, oli rahaa, oli lapsia ja oli valtaa ja terveyttä. Hän kertoi asian myös viisaalle Solonille, joka kehotti odottamaan ensin kuolemaa ennen kuin arvolause kokonaisuudesta voitiin antaa. Kroisos joutuikin huomaamaan maallisen onnen häilyväisyyden ja istuessaan kaikkensa menettäneenä polttoroviolla muisti Solonin sanat ja ymmärsi niissä olevan viisauden.

Samoin Hitler oli aikanaan onnellinen toimissaan ja mikäli hän olisi kuollut vuonna 1938 tai 1939, hän olisi onnelliseksi jäänytkin, ikiajoiksi. Ikävä kyllä, viikatemies säästi hänet aina vuoteen 1945, jolloin hän sai kokea Kroisoksen kohtalon, tosin vielä karvaampana. Saksan historia, joka olisi voinut piirtää Hitlerin nimen lehdilleen kultaisin kirjaimin, on siitä lähtien vain kironnut tuota vitsausta, joka hävitti oman maansa lisäksi koko Euroopan.

Sic transit gloria mundi. Adolf Schicklgruber, vaimosta syntynyt itävaltalainen joutui hybriksen valtaan ja päätti ruveta jumalaksi. Tarkoitukset eivät tällä kertaa olleet mitä parhaimmat, vaan päinvastoin, mutta tunkeilijalle kävi kuten aina käy niille, jotka pyrkivät Olympokselle ilman asianmukaista oikeutta. Toivottavasti eivät tämän maailman mahtajat koskaan unohda nemesistä, joka aina rankaisee tunkeilijat, ne, joiden pää ei kestä menestystä.