Pukin konttiin
Huomasin yllättäen, että kaupoissa
on nyt tarjolla harvinaisen suuri määrä hyviä kirjoja, joista mainokset eivät
kerro sanaakaan.
En väitä, että kaikki nämä ovat
kuolemattomia mestariteoksia, mutta sen uskallan sanoa, että kyllä ainakin
joissakin on eräitä hyviä kohtia. Siis ei muuta kuin reippaasti ostamaan!
Tällaisia tuli nyt esimerkiksi
mieleeni:
Vihavainen, Timo: Vladimir Suuresta
Putiniin. Venäjän sankarit ja epäjumalat. Otava 2015
Vihavainen, Timo, Ketola, Kari:
Suuri ja mahtava. Venäjän historiaa suomalaisille. Minerva 2015
Vihavainen, Timo, Hamilo, Marko,
Konstig, Joonas (toim.): Mitä mieltä Suomessa saa olla. Suvaitsevaisto vs.
arvokonservatiivit. Minerva 2015
Vihavainen, Timo, Vanhan Venäjän
paluu. Otava 2015. (Pokkari, Vuoden historiateos 2014).
Vihavainen, Timo, Bogdanova, Elena
(Eds.), Communism and Consumerism. The Sovet Alternative to the Affluent Soviety.
Brill, Leiden 2015
Ja muistakaapa myös näitä:
Meinander, Henrik (toim.) Historian kosto. Suomen talvisota kehyksissään.
Siltala 2015
sekä
Куяла, Антти (отв. составитель): Финляндия и Россия. Русский сборник XVII, Модест Колеров, Москва 2015.
Erityisesti viime mainitusta voi
sanoa, että se on paras Suomen ja Venäjän suhteiden keskeisiä kohtia pohtiva
teos venäjäksi. Kirjoittаjissa
on sekä suomalaisia että venäläisiä. Kannattaa antaa lahjaksi venäläisille
tuttaville, jotka ovat vähänkin kiinnostuneita näistä asioista!
Vihavainen, Timo, Hamilo, Marko, Konstig, Joonas (toim.): Mitä mieltä Suomessa saa olla. Suvaitsevaisto vs. arvokonservatiivit. Minerva 2015
VastaaPoistaTuon kyllä menen ostamaan.
Todellisuuden ideologiset muuntajat vs. epämodernit realistit voisi olla kyllä mulle se parempi otsikko.
Jouluna katselemme taas telkusta Suomen yhtenäiskulttuurin kulta-aikaan sijoittuvia leffoja ja muita juttuja. Montaa vuosikymmentä ei tarvitse mennä taaksepäin.
Harmittaa etteivät lapseni saa kokoea niitä aikoja vaan tämän liberaalin suvaitsevaiston ja saanko sanoa vaikka ilmaisu on epätarkka, "kulttuurimarxistien" aiheuttaman, tai ainakin energisoiman, suomalaisen elämäntavan koko ajan hämmentyvän ja rapautuvan kaaostilan.
En tiedä tarkalleen mikä on Vihavaisen suhde nyky-Venäjään, muttei se ei ainakaan vielä meidän perheessä ole fobiaa aiheuttanut. Suomalaiset meitä enemmän pelottavat, nykyisellään, suvaitsevaistona, eli todellisuuden muuntelijoina.
En minä mikään putinisti ole, jos sitä tarkoitat. Aiheesta muuten voin suositella kirjaani Ryssäviha, ilmestyi pari vuotta sitten. Käsitykseni mukaan russofobiasta valittavien pitäisi aina muistaa katsoa myös Venäjän hallituksen toimia.
VastaaPoistaJoo, en putinistiksi ole sinua kuvitellutkaan, en missään tapauksessa. Viimeinen lauseesi vastauksesi onkin oikeastaan mitä syvällisin kiteytys miten Venäjä tulee ottaa.
VastaaPoistaItse kuulun siihen sekalaiseen joukkoon joka pitää suuresti venäläisestä kulttuurista sieltä 1800-luvulta tähän päivään ja myös ruoasta, mutta on samalla imenyt vahvan antikommunismin ja kaiken kollektivismin kammon itseensä YYA-vuosina.
Nyt on pahalainen sitä pakkaa mennyt hieman sekoittamaan oman rakastamani isänmaani antautumispolitiikka mitä tulee syksyn kiihkeimpään keskustelunaiheeseen, ja välillä, aina välillä teen sen ajatusvirheen, että Moskovan vallitsijat eivät tunnu minulle ainakaan henkilökohtaisesti Brysselin vallitsijoita yhtään pahemmilta. Venäjää pelkään, ehkä hyvinkin virheellisesti, vähemmän kuin rajatonta arvotonta länsi-Eurooppaa johon me nyt sitten YYA-hengisesti suuren liberaalin kollektivismin hengessä halutaan kuulua.
Tai en oikeastaan pelkää, harmittaa vaan niin mahottomasti.
Ok, tunnustan, 60 - ja 70-luvulla (kts. edeltävä kommenttini) oli asiat Suomessa suomalaiselle mallillaan, vaikka sen hintana ylimmät päättäjät joutuivat hieman kumartelemaan Vainikkalasta itään. Kansa sai purnata ja olla kumartelamatta. Nyt jos et kumarra Torniosta länteen ja Lampedusasta etelään niin leimat tulee.