Euroopan lankeemus

Ja sen lankeemus oli suuri

Walter Laqueur on kiinnostava kosmopoliittinen intellektuelli. Hän kävi koulunsa Saksassa ennen sotia, mutta poistui maasta silloin, kun se vielä oli juutalaiselle mahdollista. Hän on sittemmin vaikuttanut etenkin Amerikassa, muun muassa Georgetownin yliopistossa Washingtonissa, mutta asunut paljon myös Euroopassa ja tuntee sen laajasti.

Laqueurilta ovat peräisin muun muassa uraauurtavat tutkimukset ns. mustista sotnioista, Venäjän vallankumouksen tulkintojen muuttumisesta, ”Euroopan viimeisistä päivistä” ja monesta muusta asiasta. Hiljattain häneltä on tullut myös kiintoisa Putin-kirja. Hän oli aikoinaan niitä, jotka 1970-luvulla lanseerasivat ns. ”suomettumisen” käsitteen meikäläisten melkoiseksi närkästykseksi, mutta ei vailla perusteita. Ihmisillä on huomattava kyky olla näkemättä sitä, mikä on ilmeistä.

Laqueur ei ole mikään saksalaistyyppinen lähdepositivisti, vaan loistaa pikemmin uusilla näkökulmilla ja rohkeilla avauksilla. Hänen teesinsä saattavat olla kiistanalaisia, mutta terävyyden puutteesta ei vanhaa mestaria voi moittia.

Laqueurin pari vuotta sitten ilmestynyt kirja After the Fall. The End of the European Dream and the Decline of a Continent (N.Y., St. Martin’s Press, 2012) on tavallaan jatkoa teokselle The Last Days of Europe. Epitaph for an Old Continent, joka ilmestyi vuonna 2007. Se julkaistiin myös suomeksi, mutta ei herättänyt mitään huomiota ns. laatulehdissämme, jotka näinä aikoina mieluummin kulttuurisivuillaan keskittyvät erilaisten julkisuushakuisten klovnien toimintaan ja tuotoksiin.

Uudemmassa kirjassaan Laqueur toteaa, että ”viimeisten päivien” vastaanotto oli yleensä skeptinen. Kirjan mielipiteet olivat epämuodikkaita ja se varmastikin ilmestyi liian aikaisin. Siinä vaiheessa nimittäin Euroopan unioniin vielä uskottiin yleisesti. Kirjoittajan arvostama The Economist piti sen maalaamia näköaloja ”tarpeettoman apokalyptisinä”. Nyt se sen sijaan harrastaa juuri sellaisia itse.

Itse asiassa Laqueur väittää, ettei hänen synteesinsä lajityyppi ollut suinkaan Ilmestyskirjasta. Kun hän ennusteli Euroopan muuttumista hyvinvoivien aasialaisten turistien museoksi tai kulttuuriseksi teemapuistoksi, ei kysymys ollut erityisen traagisesta, jos nyt ei järin sankarillisestakaan tulevaisuudesta. Joka tapauksessa Euroopan alamäen indikaattorit olivat pitkän tähtäimen trendien, esimerkiksi demografian osalta niin ilmeiset, että niiden ignoroiminen tuntui oudolta. Mutta eihän tällainen mitään uutta ole historiassa.

Se Eurooppa, jonka Laqueur kerran oppi tuntemaan, on häviämässä, mutta mitä tulee sen tilalle? Hänen mielestään Euroopan kriisi on ennen muuta tahdon ja itseluottamuksen kriisi. Hän viittaa Giambattista Vicon hahmottelemaan kulttuuriseen sykliin, jonka vaiheita ovat jumalallinen, sankarillinen ja inhimillinen aika.

Eurooppa elää aivan ilmeisesti ”postsankarillista” aikaa. Mutta missä nyt tarkkaan ottaen ollaan ja minne päädytään? Vicon syklien mukaan kai olisi johdonmukaista odottaa tulevaksi uutta ”jumalallista” kautta, mutta tätä johtopäätöstä kirjoittaja ei tee. Hänen mielestään Euroopan erityisyys on sen postmodernisuudessa ja hän tukeutuu tässä EU:n ulkopolitiikan asiantuntijaan Robert Cooperiin.

Kun muu maailma elää viidakon lakien mukaan, jossa perinteiseen tapaan ajatellaan vaikutuspiirien ja voimatasapainon käsitteillä, toimii postmoderni Eurooppa toisenlaisella logiikalla ja uskoo rauhanomaiseen yhteistyöhön ja keskinäisriippuvuuteen. Näin ollen se joutuu käyttämään kaksia sääntöjä, toisia omiensa keskuudessa ja toisia niiden raakimusten kanssa, jotka ovat yhä jääneet toiselle aikakaudelle. Mutta itse asiassa se ei kykene tuohon kovaan peliin. Se on liian tahdoton ja apaattinen.

Laqueur puhuu ”eurooppalaisesta unelmasta”, joka vielä hiljattain tuntui realistiselta. Eurooppalainen elämänlaatu toki on yhä vieläkin monessa suhteessa ylivertainen verrattuna amerikkalaiseen. Lisäksi sille näytti vielä hiljattain myös kuuluvan tulevaisuus: sekä Venäjä että USA olivat sen sijaan kriisissä.

Euroopan talouskriisi syntyi vasta ”viimeisten päivien” ilmestymisen jälkeen. Mutta Euroopan missio ei ole suinkaan ollut vain taloudellinen. Se on halunnut olla aivan erityisesti moraalinen supervalta, joka omalla esimerkillään levittäisi evankeliuminsa koko maailmaan. EU:n uusi ulkopoliittinen elin otti tehtäväkseen raportoida noiden arvojen toteutumisesta kaikkialla.

Laqueurin mielestä tämä missio oli hiekalle rakennettu. Kiinan kaltaiset nousevat vallat eivät ole olleet eurooppalaisista arvoista kiinnostuneita enempää kuin Venäjäkään ja Euroopan heikko menestys on myös heikentänyt sen arvojen nauttimaa kunnioitusta. Voima ei tietenkään ole yhtä kuin sotilaallinen voima, mutta kirjoittajan mielestä jälkimmäinen kuitenkin olisi välttämätön edellytys ”moraaliselle” tai ”pehmeälle” voimalle. EU:n järjestämät loputtomat ”dialogit” ja deklamaatiot ihmisoikeuksista eivät käytännössä paljoa paina.

Demografia on yhä Euroopan kohtalo ja se tarkoittaa kantakansallisuuksien supistuvaa osuutta väestöstä. Maahanmuutto on monessa suhteessa ongelma eikä asia siitä muutu, että sen kriitikoita yritetään luokitella ”rasisteiksi” tai ”äärioikeistolaisiksi”. Vastustukseen on täysin päteviä ja rationaalisia syitä, eikä ole rehellistä selittää sitä esimerkiksi ”islamofobialla”.

Erityisen hankalia tulokkaita ovat muslimit ja mustaihoiset ja tämän voi kiistatta todeta eurooppalaisissa suurkaupungeissa. Rikollisuus, väkivalta ja huumeet kukoistavat siellä, missä ”cool-pose culture” on nuorille miehille paljon palkitsevampi vaihtoehto kuin sivistys ja työ. Kulttuurinen ”rikastuminen” on tässä vain eufemismi, joka ei kanna pitkälle. Diskriminaatio ei ole kelvollinen selitys ikävälle tilanteelle. Muslimikulttuuri luo ongelmansa itse.

Maahanmuuton aiheuttama vahinko on kirjoittajan mielestä jo tapahtunut. Toki Eurooppa tarvitsee maahanmuuttoa sinänsä. Sen sijaan se ei tarvitse sellaisia muuttajia, jotka eivät tee tuottavaa työtä, vaan verottavat hyvinvointipalveluita ja jotka eivät integroidu, vaan muodostavat paralleelisia kulttuureita. Maahanmuuttajia olisi pitänyt vaatia elämään maassa maan tavalla tai poistumaan maasta.

Mutta Euroopan valtiot ja yhteiskunnat olivat menettäneet itsetuntonsa. Moraalisen relativismin vallitessa ne eivät myöskään kyenneet asettumaan esikuviksi ja malleiksi maahanmuuttajille. Muuttajat saivat pakostakin sen käsityksen, että vallitsevat lait ja tavat voitiin vaaratta jättää vaille huomiota. Nyt joudutaan kantamaan seuraukset. Mikäli vastaavanlaista piittaamattomuutta maan säännöistä olisi osoitettu vaikkapa Japanissa, Kiinassa tai Singaporessa, olisi tulija joutunut pois maasta jo muutaman päivän, ellei tuntien kuluessa.

Väärä maahanmuuttopolitiikka ei Laqueurin mielestä ole ainoa tai edes pääasiallinen syy Euroopan kriisiin, mutta pitkällä tähtäimellä sen seuraukset ovat vakavat. Tämän hän siis sanoi muutama vuosi sitten ja itse asiassa jo lähes kymmenen vuotta sitten kirjoitetussa ”Euroopan viimeisissä päivissä” näkemys oli sama. Eihän ilmeisiä tosiasioita voinut olla tunnustamatta, mikäli rohkeus ja rehellisyys siihen riittivät.

Jo ennen Ukrainan kriisiä Laqueur ymmärsi, että Venäjä on epätodennäköinen Euroopan strateginen kumppani ja Turkki vielä sitäkin problemaattisempi. Politiikan ennustamattomat kiemurat toki saattavat aina yllättää tulevaisuuden ennustelijat. Euroopan tahto valtaan on lopahtanut ja tämä on ensi sijassa syy sen marginalisoitumiseen. –Tätä sanaa kirjoittaja rohkenee käyttää maailman suurimmasta taloudesta ja kolmanneksi suurimmasta väestökeskittymästä.

Euroopan olisi kriisinsä voittamiseksi ainakin satava potkua talouteensa ja tiivistyttävä poliittisesti ja sotilaallisesti. Pelkillä siviileillä ei ole maailmassa kovin paljon sananvaltaa. Mutta onhan sitä elämää kakkos- ja kolmosdivisioonassakin, arvelee kirjoittaja lohduttavasti. 1970-luvulla Raymond Aron julkaisi kirjan In Defense of Decadent Europe ja tällä otsikolla myös Laqueur hahmottelee Euroopalle mahdollista ”pehmeää laskua” maailman hierarkiassa. On hienoa, että Eurooppa on kyennyt luomaan noita itse ihailemiaan arvoja, mutta niiden tulevaisuus maailmassa ei yleensäkään ole taattu ja ylenmääräinen takertuminen niihin voi tuottaa ikäviä tuloksia.

Inhorealismia, voisi sanoa, mutta ei aivan tyhjästä nyhjäistyä. Länsimaisen sivilisaation mahtava nousu oli Euroopan synnyttämä ja se veti mukaansa koko maailman. Nyt tilanne on kuitenkin toinen. Eurooppa pystyy kyllä houkuttelemaan muuttajia, mutta mikä itseään kunnioittava kulttuuri haluaisi tulla samanlaiseksi ja minkä vuoksi?