lauantai 21. lokakuuta 2017

Saksa on ihmemaa

¨

Löytöretki Saksaan

Olin hieman yllättynyt, kun Die Zeitin viime viikon numerossa oli kokonainen broadsheet-sivu kirjoitettuna arabiaksi.
Kyseessä siis ilmeisesti oli jokin tärkeä viesti arabimaailmalle ja erityisesti sen sille osalle, joka ei osaa saksaa, mutta kuuluu Die Zeitin ainakin potentiaaliseen lukijakuntaan.
Osoittautui, että kirjoittaja oli turkkilaistaustainen, Bremenissä syntynyt Murat Kurnaz, jonka kirjoittama tai ainakin sanelema artikkeli oli jostakin syystä haluttu julkaista nimenomaan arabiaksi. Turkkia ei kai nyt, sata vuotta Kemal Atatürkin edistyksellisen ajan jälkeenkään kukaan osaa arabiaksi kirjoittaa. Ainakaan niin ei kannata tehdä, mikäli haluaa lukijoita.
Mutta niinpä vain oli Muratin kirjoitus julkaistu profeetan pyhällä kielellä, minkä ehkä toivottiin antavan sille erityistä prestiisiä, mene ja tiedä. Toimitus ei vaivaantunut selittämään varsin kummallista päätöstään.
Joka tapauksessa Murat Kurnazin tarina on karuimmasta päästä. Hän on yksi niistä, joita Pohjois-Amerikan Yhdyusvallat sai käsiinsä ja kaksoistornien iskun jälkeen ja joita se kidutti vuosikausia.
Mikäli kirjoittajaan on uskominen, kidutus Guantanamossa ei ollut vain kuulustelumetodi, vaan systemaattista toimintaa, jonka tarkoituksena oli tuottaa kohteelle mahdollisimman epämiellyttävät olot sekä fyysisesti että moraalisesti. Se oli viisi vuotta kestävää mielivaltaista loukkaamista, alentamista ja kiduttamista.
Vuonna 1982 syntynyt Kurnaz joutui parikymppisenä kiduttajiensa käsiin Pakistanissa, jonne hän oli mennyt koraania opiskelemaan. Hänen syyttömyytensä todettiin jo paljon ennen vapautusta, mutta Saksa ei ollut aluksi halukas häntä ottamaan vastaan.
Niinpä helvetti jatkui viisi vuotta, mutta päähenkilö oppi elämään siinä kehittämällä jonkinlaisen nöyryysfilosofian. Tarina tuntuun tutulta siitä, joka on lukenut gulag-kirjallisuutta. Siinä samalla Murat alkoi miettiä myös lapsuuttaan ja nuoruuttaan Saksassa.
Saksassahan kaikki oli ollut hyvin. Oliko maailmassa mitään maata, joka oli ulkomaalaisille yhtä hyvä paikka? Eikö muka myös Murat kuulunut siihen maahan?
Vapautumisensa jälkeen Murat kirjoitti kokemuksistaan kirjan ja alkoi työskennellä nuoriso-ohjaajana. Hänellä oli esittää sanoma, jonka hän on pukenut sanoiksi myös tuossa jutussaan, joka ilmeisesti on sama saksaksi ja arabiaksi. Siitä en ole varma.
Joka tapauksessa tuo sanoma on lyhyesti sanoen: maahanmuuttajanuoriso, te kuulutte Saksaan, se on teidän maanne. Älkää puhuko roskaa siitä, ettei teillä muka ole tässä maassa mahdollisuuksia: teillä on KAIKKI mahdollisuudet!
Älkää siis uneksiko helposta rahasta rikollisin keinoin, huumekaupalla ja ilman ponnisteluja. Se tie vie vain vankilaan. Näytänpä teille pari videopätkää: tätäkö te haluatte?
Ainoa tie hyvinvointiin on integraatio. Minulla sattuu olemaan siitä kokemusta, nimittäin re-integraatiosta. Välillä tuli kokeiltua jotakin muutakin.
Sen jälkeen seuraa selostusta Guantanamon helvetistä ja siitä minuuden riistosta, jota pitkät erityskaudet pimeässä ja kylmässä sellissä merkitsivät, kun vielä hengitysilmakin aiotaan riistää. Vapaa maailma on sentään toista ja se on Saksassa tarjolla!
Ajatelkaamme nyt oikein kunnolla, mikä maa tämä Saksa on! Sehän tarjoaa ihmiselle kaiken, mitä tämä tarvitsee, on terveydenhoitoa ja koulutusta, on oikeutta ja armeliaisuutta. Kaikki tämä puuttuu kovin monesta maailman kolkasta!
Vasta Guantanamon jälkeen Kurnaz kiinnostui politiikasta, jos silloinkaan. Punavihreä koalitio aiheutti sen, että hän istui pari vuotta pitempään kuin olisi muuten tarvittu. Mutta hän ei ole katkera.
Nyt hän on kirjoittanut muistelmansa, jotka ovat ilmestyneet kahdellatoista kielellä ja tulee hyvin toimeen. Hän asuu maailman ehkä vapaimmassa maassa. Hän voi moottoripyörällään ajella mihin tahansa, elämällä on mieli ja tarkoitus.
Sellainen siis hyvin lyhyesti esitettynä on Murat Kurnazin tarina, joka on Die Zeitin sivulla julkaistu myös arabiaksi. Asia herättää joitakin ajatuksia.
Kurnazin yleisö, jonka puoleen hän kääntyy, koostuu taipumuksiltaan rikollisista maahanmuuttajanuorukaisista. Artikkelin sanoma on, ettei rikos kannata ja että vankilassa –Saksassakin- on ikävää. Sitä paitsi muualla maailmassa on muutenkin kakin puolin huonompi elää kuin Saksassa.
Integroitukaa siis, te tyytymättömät nuoret, ja heittäkää mielestänne rikos, te voitte menestyä myös rehellisesti!
Mutta onko Kurnaz vakuuttava esimerkki? Miten monella on mahdollisuudet kirjoittaa kokemuksistaan bestseller? Miten monella itse asiassa on edes mahdollisuutta löytää mielekästä työtä Saksassa, jossa korkean elintason takaa vain korkeatasoinen työ?
Se porukka, joka ei edes osaa saksaa ja jonka puoleen pitää kääntyä arabiaksi, on aivan ilmeistä riskiryhmää. Siinä mielessä varoitukset rikollisuudesta huonona vaihtoehtona ovat tarpeen. Toisaalta mahdollisuudet mihinkään muuhunkaan palkitsevaan toimintaan ovat vähissä sille, joka ei saksaa osaa. Mutta ehkäpä se ymmärtää, että sitä pitää ainakin ensin opiskella?
Kurnazin kokemukset voisivat olla todellinen varoittava esimerkki, mikäli samanlainen kohtelu Guantánamossa uhkaisi muitakin pakistanikaiseen koraanikouluun menijöitä. Uhka tuntuu kuitenkin tällä hetkellä varmaan pieneltä, vaikka sitä yhä ylläpidetään, barbaarista aikaa kun elämme.
Mutta marttyyrien osa on ainakin uljas. Sossun ovella norkoilu ei anna elämään sisältöä. Mikseipä turhautunut nuori voisikin Kurnazin kohtalosta oppia vain sen, että onni suosii rohkeaa. On yksinkertaisesti pantava kaikki yhden kortin varaan ja, insallah, tuloksena saattaakin lopulta olla kuuluisuus ja huoleton elämä kaiken kurjuuden jälkeen.
En osaa sanoa, miten Kurnazin viesti menee perille hänen kohdeyleisölleen. Sen voin sanoa, että minuun se teki kammottavan vaikutuksen. Milloin meillä ollaan siitä tilanteessa, että valtalehdistö julkaisee koko sivun artikkeleita arabiaksi, jotta osa kansaa pystyisi ne lukemaan? Milloin meilläkin tulee tarve vakuutella, etteivät siirtolaiset ole toivottomassa asemassa, vaan voivat löytää itselleen vihreän oksan rehellisin keinoin?
Vai voivatko he? Yksittäistapauksissa kyllä, mutta tilanteessa, jossa töitä ammattitaidottomille ei yksinkertaisesti ole tarpeeksi, on osa tuomittu elämään yhteiskunnan kustannuksella tarkoituksettomassa ja kiduttavassa tiulanteessa, joka voidaan rinnastaa kerjäläisen osaan. Sellaisesta lähtevät nuo ongelmat, joita vastaan Saksassakin nyt yritetään kaikin keinoin taistella.
Entä kuka on vastuussa tästä asiain tilasta tai mikä sen aiheuttaa? Kantaväestön rasismi vaiko objektiiviset olosuhteet, jotka eivät mahdollista ihmisarvoista elämää liikaväestölle?
 On selvää, ettei edellä mainittu vaihtoehto ole mikään selitys. Ne, jotka eivät ymmärrä eivätkä halua ymmärtää, miten yhteiskunta toimii ja mitä ihminen elääkseen tarvitsee, ovat vastuussa rikoksesta, jonka nimi on ihmisarvon tuhoaminen.
Integroitumattoman liikaväestön houkuttelu arvottomaan elämään armopalojen ääressä on tuhon tie. Asioita pitäisi ymmärtää sekä lähtömaissa että vastaanottajapuolella. Vastuu tulevaisuudesta on meidän, tässä ja nyt. Oppikaamme niiden maiden esimerkistä, jotka ovat virheensä jo tehneet!

9 kommenttia:

  1. Hyvinvointivaltio ja avoimet rajat ovat mahdoton yhtälö, koska se johtaa aina kantaväestön oikeuksien rajoittamiseen. Hyvinvointiin syntyy arvottomuutta, kun tulijat eivät kykene kykene eivätkä ymmärrä. Sama koskee eurooppalaisia päättäjiä, jotka tarkoituksella tuhoavat kulttuurista perintöä väärän tasa-arvon nimissä. Kulttuurit, ideologiat, uskonnot ja ismit eivät ole tasa-arvoisia. Tasa-arvoton ei ole tasa-arvoinen.

    VastaaPoista
  2. "kidutus Guantanamossa ei ollut vain kuulustelumetodi, vaan systemaattista toimintaa, jonka tarkoituksena oli tuottaa kohteelle mahdollisimman epämiellyttävät olot sekä fyysisesti että moraalisesti. Se oli viisi vuotta kestävää mielivaltaista loukkaamista, alentamista ja kiduttamista."

    Jotenkin olen aina ihmetelllyt tuota jenkkien toimintaa: jos ei ollut tarkoitus pitää heitä vankeina loppuelämää, voisin tuskin kuvitella tehokkaampaa terroristikoulua kuin tuolllainen kohtelu, jo Machiavelli taisi aikaan todeta, että vihollista pitää joko kunnioittaa tai tuhota, mutta ei missään tapauksessa nöyryyttä. Siinä mielessä Kurnazin psykologinen profiili ihmetyttää, miksi tästä ei tullut valkohehkuista vihaa uhkuva jihadisti, vaikkapa isisin riveihin.

    Epäilen myös meneekö tämän sanoma läpi. Jos maahanmuuttajien mahdollisuus joko omista puutteista tai kantaväestön asenteista johtuen saavuttaa riittävä asema on puutteellinen, asemaa yritetään yleensä tavoitella toisin keinoin, esimerkiksi järjestyneen rikollisuuden avulla. Noin kävi esimerkiksi USA:ssa.

    VastaaPoista
  3. Suomi hakee "kotoutus"osaamisensa Ruotsista, ilmeisesti päättäjät katsovat että Ruotsissa "kotoutuminen" on onnistunut menestyksellisesti...

    Eivätkö sotaa ja vainoa paenneet mieslapsukaiset enää poistukaan kotimaihinsa takaisin, kun karmea, hirvittävä ja kauhistuttava vaino kotimaassa on ohi? Eihän turvapaikka ole kuin väliaikainen tila eikä mikään konsti tulla vakituiseksi asukkaaksi turvapaikkajärjestelmää hyväksikäyttäen? :) Onko Turkkikin nyt maa, josta paetaan sotaa, vainoa ja kauhuja Saksan sosiaaliluukulle? Mitä tämä touhu oikein on? Työperäistä muuttoa Turkista Saksaan, ilman että on aikomustakaan mennä Saksassa töihin. Voi jessus sentään tätä mielisairautta.

    http://www.kaleva.fi/uutiset/kotimaa/kotouttamiseen-haetaan-mallia-naapureilta-ruotsin-yhden-luukun-malli-myos-suomeen/724863/

    VastaaPoista
  4. Kiitollisuuden velka on kallein velka. Jos Merkel ja ennenkaikkea kaikki pikku merkelit, joita Suomi ja Eurooppa on pullollaan tajuaisivat tuon vanhan viisauden, niin se olisi jo hyvä alku, mutta ei, eivät he ymmärrä koskaan siihen kätkeytyvää pommia. Hyvillä ihmisillä nyt on kertakaikkiaan olematon moraalifilosofian taju, jos ei näin olisi, eivät he ns. hyviä ihmisiä olisikaan tavallisia rehellisiä ihmisiä.

    VastaaPoista
  5. Kun tarpeeksi jaetaan vastikkeetonta tukirahaa, niin eikö todellakaan sopeutuminen ja integroituminen ala toteutumaan "pakolaisten" piirissä?

    Ainakin täällä meillä heti, kun maahanmuuttaja on saanut KELA Gold -kortin taskuunsa, niin hän voi saman tien lähteä lomalle siihen maahan, josta on äskettäin "paennut".

    Maahanmuuttajien makea elämä voidaan rahoittaa heidän loppuelämäksensä ilman "nöyryyttävää" työvelvoitetta. Tällaista peliä ja islamisaatiota maamme hallitus ajaa ihan tosissaan Suomeen. Mutta miksi?

    VastaaPoista
  6. "Milloin meilläkin tulee tarve vakuutella..."

    Yllättävä tapaus tosiaan. Kiitos analyysistä!

    Saksalaiset ovat tehokkaasti pitäneet yllä kiiltokuvaa: "Kyllä tästäkin selvitään!" Tuollainen juttu, vaikka onkin vain yksi artikkeli, antaa vaikutelman että saattaa sittenkin olla huonot housuissa.

    Siinäpä nyt sitten hyödyntävät kuuluisaa budjettiylijäämäänsä. Mutta entä jos talous lähteekin taantumaan?

    Miljoona uutta halpatyöläistä ei tiedä hyvää tshekkiläisille, puolalaisille ja muille Saksan talouspiiriin kuuluville kansoille. Jos Venäjä sattuu heittämään sopivalla hetkellä kehiin houkuttelevan vaihtoehdon, voi EU:n integraatioihanuus olla vaakalaudalla.

    VastaaPoista
  7. Minua on häirinnyt tässä eriarvoistumiskeskustelussa koko ajan se, että ne, jotka eriarvoisuudesta eniten näyttävät olevan huolissaan, ovat myös niitä, jotka ovat valmiita tuomaan sitä maahanmuuton kautta koko ajan lisää. Vastaanottajapuolelta löytyy siis myös paljon kritisoitavaa.

    Kun integraatio ei monille maahanmuuttajaryhmille kelpaa, niin ne ottavat sitten ilmeisesti sen kerjäläisen osan sossun luukulla. Ja kun he tuntevat olonsa juurettomaksi, ulkopuoliseksi, tyhjäksi ja merkityksettömäksi, niin he etsivät sisältöä siitä, mitä pakenivat, omasta taantumuksellisesta uskostaan.

    Aika monelta maahanmuuttajalta puuttuu edelletykset (uskonto, koulutustausta, kulttuuritausta) kunnolla sopeutua ja menestyä länsimaissa. Heidän elämänsä olisi mielekkäämpää omissa maissaan vaikka köyhempinä, mutta itsensä arvokkaammaksi ja tarpeellisemmaksi tuntien. Tällainen Kurnaz lienee kuitenkin harvinainen poikkeus.

    VastaaPoista
  8. Maahanmuuttajat tulevat oloista, joissa on ihan erilainen kulttuuri ja suhtautuminen yhteiskuntaan. Suurin osa tulee helpon elämän toivossa, mikä ei sinänsä ole tuomittavaa, mutta kun siihen liittyy epärehelliset keinot ja tukien väärinkäyttö, niin ei voi olla ihmettelemättä, miksi sitäkään ei saa vastustaa. On eräänlaista rasismia sekin, että näitä ihmisiä kohdellaan vastuuttomina ja ajattelukyvyttöminä lapsina, joilta ei voi mitään vaatia. Vai ovatko he todella sellaisia? Suomalaisia sen sijaan rääkätään ylivoimaisilla vaatimuksilla.

    Meidän yhteiskunta perustuu sopimuksiin ja luottamukseen, lakiin ja rehellisyyteen, vaikka monet Suomessakin syyllistyvät rikoksiin, usein kuitenkin ymmärtäen seuraukset. Maahanmuuttajilla on Sharia, joka menee muiden lakien edelle. Heille kotoutuminen merkitsee rahaa ja kivaa elämää, velvollisuuksien vaatiminen on rasismia.

    Itä-Euroopan maat tekevät ihan oikein, kun eivät alistu EU:n määräyksiin. Maahanmuutolle on vaihtoehtoja. EU voisi hyvin vaikuttaa sotien loppumiseen, mutta se on innolla mukana niissä. Usein ne ovat USA:n aloittamia, joka syytää maailmalle aseita ajattelematta siitä seuraavaa kaaosta ja väkivaltaa. Isis on osaksi USA:n luoma, vaikka ko. alueilla osataan itsekin väkivaltaiset keinot.

    Kehitysmaissa on aseita, mutta ei tietoa ja koulutusta, ja sitä siellä tarvitaan. Tiedon puute ja väkivalta lisäävät taantumusta, väestönkasvua ja epävakautta ja niin ollen pakolaisuutta. Uskontoon ja naisten asemaan tietokoneilla ja opetuksella on suurempi vaikutus kuin pommeilla.

    VastaaPoista
  9. Sen verran täytyy kommentoida edellistä Anonyymin kirjoitusta, että mihin se kaikki vähintään 50:n vuoden kuluessa Suomesta ja kaikkialta muualtakin maailmasta kehitysmaihin roudattu raha ja oppi on hävinnyt? Kun tuhlatuilla sadoilla ellei tuhansilla miljardeilla ole saatu muuta aikaan kuin järkyttävä väestöräjähdys ja ylijäämän purkautuminen Eurooppaan, on täysin järjetöntä jatkaa tuota rahan lappamista vuodesta toiseen. Se kannettu vesi kun ei kaivossa pysy. Ihmisten siellä olisi korkea aika ottaa itse vastuu omasta elämästään, eikä odottaa puurokuppi kourassa, että joku toinen sen täyttää.

    VastaaPoista

Kirjoita nimellä.