Lauantai-illan klassikko

Kiplingin humanismi

Kipling oli imperialismin laulaja, kuten tiedämme. Hieno runoilija ja humanisti hän oli myös, enkä ole huomannut ns. anti-imperialisteilla mitään vastaavaa, ei sinne päinkään.

 Harvoin näkee samanlaista , yhtä vapaata ajattelua ja nerokasta riimittelyä muuallakaan. Oikeastaan hänet kai pitäisi kieltää tässä oudossa ajassamme. Vai mitä mieltä pitäisi olla vaikkapa tästä:

Ship me somewhere East of Suez, where the best is like the worst Where there aren't no Ten Commandments an' a man can raise a thirst For the temple-bells are callin', an' it's there that I would be By the old Moulmein Pagoda, lookin' lazy at the sea On the road to Mandalay, where the old Flotilla lay With our sick beneath the awnings when we went to Mandalay O the road to Mandalay, where the flyin'-fishes play An' the dawn comes up like thunder outer China 'crost the Bay.          Miten olisi ymmärrettävä nyt vaikka tämäkin, yllä oleva tommyn uskontokritiikki, vai mitä se on? Antero Mannisen mielestäni yleensäansiokas käännös ”missä paras mieskin konna on” (siteeraan väärin, ulkomuistista, mutta pyrkien säilyttämään idean) saattaa tässä kohden hukata varsinaisen idean. Ehkä runossa sentään tarkoitetaan, että siellä, kaukana idässä, miehen vapaus tulee mahdolliseksi. Verrataanpa asiaa Lontoon touhuihin. Eikö itä itse asiassa ole se maa, jossa asiat ovat miesnäkökulmasta (sit venia verbo!) kohdallaan? Kipling, jolla aivan ilmeisesti on omakohtaisia kokemuksia, ei siekaile asettaa Burmaa ja Englantia vastakkain ja arvojärjestykseen… I am sick o' wastin' leather on these gritty pavin' stones An' the blasted English drizzle wakes the fever in my bones Tho' I walks with fifty 'ouesmaids outer Chelsea to the Strand An' they talks a lot o' lovin', but wot do they understand? Beefy face an' grubby 'and - law! wot do they understand? I've a neater, sweeter maiden in a cleaner, greener land On the road to Mandalay...... Jos nyt ihan tarkkoja ollaan, niin se toinen maailma, itä, joka on ylivoimainen Englantiin nähden, ruumiillistuu yhteen naiseen tai ehkä tämä vain –mikä on todennäköisempää- symbolisoi laajemminkin toiseutta, ei-Englantia. (tässä olen puhunut useita sanoja viisaudella): 'Er petticoat was yaller an' 'er little cap was green An' 'er name was Supi-yaw-lat-jes' the same as Theebaw's Queen An' I seed her first a-smokin' of a whackin' white cheroot An' a-wastin' Christian kisses on an' 'eathen idol's foot Bloomin' idol made of mud - what they called the Great Gawd Budd Plucky lot she cared for idols when I kissed 'er where she stud On the road to Mandalay....... Jokainen varmaankin lukee Kiplingiä ihan omalla tavallaan, mutta minusta tämä hänen runonsa (On the Road to Mandalay) kuuluu suuriin yleisinhimillisiin uskontunnustuksiin. Siinä ylitetään huikeasti kansojen ja kulttuurien raja-aidat. Siinä mielessä se lähenee tunnettua Balladia idästä ja lännestä. Siinä on hallitsevana miesnäkökulma, mikä sinänsä lieneekin välttämätöntä, jos pyritään aitoon runouteen. Tuskin kukaan voisi samaan aikaan edustaa koko maailmaa. Yritykset tuottavat pelkkää tylsyyttä. Tätä runoa on laulaen tulkittu usein ja vaihtelevasti. Frankie-boy Sinatran tukinta (https://www.youtube.com/watch?v=0Bs2_WxT9bI ) on ihan hyvä, mutta itse tykkään enemmän Laurence Tibbetin tulkinnasta: https://www.youtube.com/watch?v=ahU2lUUKBC4. Itse asiassa olen kuullut joskus jonkin vielä selvästi paremman tulkinnan, mutta eipä sitä tunnu enää mistään löytyvän… Joka tapauksessa vaatimaton mielipiteeni on, että Kipling, jonka runoudessa on yleisinhimillisen aitouden leima, ansaitsee myös nykyään täyden tunnustuksen, ainakin miesnäkökulmasta, joka kaiken kohtuuden mukaan on ansainnut paikkansa kaikenkarvaisten vähemmistökurkistelujen rinnalla ja niitä suurempana ilmiönä.