Nettiturvallisuus ja salaiset työntekijät

Turvallisuuspalvelu

Facebookilla on oma turvallisuuspalvelu. Saksaksihan sana käänetään, kuten tunnettua, ilmaisulla Sicherheitsdienst.

Die Zeitin uusimmassa numerossa tämä soteinstituutio, siis fb on julkaissut koko sivun ilmoituksen, jossa kysytään ”Mitä Facebook tekee vihapostauksia vastaan?”

Vihapostaukset ovat vastoin fb:n arvoja, kerrotaan ja sen vuoksi se ottaa taistelun niitä vastaan hyvin vakavasti. Se poistaa kaikki vihaviestit, jotka hyökkäävät ihmisiä vastaan heidän sukupuolensa, seksuaalisen identiteettinsä tai alkuperänsä johdosta.

Sellaiset viestit fb hävittää, kun ne sille ilmoitetaan. Systeemiä on viime aikoina suuresti parannettu ja fb pyrkii poistamaan vihapuheen yhä nopeammin ja paremmin. Tämän vuoksi investoidaan tiimiin, jossa on ollut 4500 jäsentä ja jonka jäsenmäärää on nyt lisätty 3000:lla. Vuoden loppuun mennessä joukkoa pyritään kasvattamaan 20000 henkeen. Syynä on pyrkimys turvallisuuden lisäämiseen.

Unser Ziel ist es, dass sich bis Ende des Jahres rund 20000 Personen um das Thema Sicherheit auf Facebook kümmern…

Orwell voisi olla ylpeä tuosta sananvalinnasta, mutta pelkään pahoin, että sivistyneen saksalaisen mieleen saattaa tulla assosiaatio eräästäkin Sicherheitsdienstistä (SD), joka mahdollisesti tuottaa epämiellyttäviä tuntemuksia.

Olemme ottaneet suuria edistysaskeleita taistelussa vihapuhetta vastaan, julistaa fb. Asian vahvistavat myös riippumattomat testit. Me työskentelemme ahkerasti parantaaksemme koko ajan suoritustamme, julistaa instituutio.

Mitäpä sanoikaan Aleksei Stahanov teoksessaan Stahanovilainen liike (Helsinki SNS 1940,  20 s.): Stahanovilainen liike ei kehittynyt asteettain; se kietoi koko Neuvostoliiton tuulenpuuskan nopeudella. Ja syy sen nopeaan leviämiseen oli se, että sen juuret olivat Neuvostoliiton tämänaikaisen elämän luonnossa itsessään, että aika oli liikkeelle kypsä ja että tarvittiin vain sysäys, kiihoittava aloite liikkeen alkamiseen ja leviämiseen kaikkialle…

No niinhän sitä tietysti aina pitääkin. On vastattava kansan tarpeisiin ja hyödynnettävä sen luovat voimavarat, jotka vaon odottavat vapauttamistaan. Olisi vain kovin kiinnostavaa tietää, millainen tuo fb:n mainitsema suoritus oikeastaan on. Olen siinä määrin lukenut ihmisten kuvauksia omista bannauksistaan ja niiden syistä, että en suostu uskomaan kielletyssä vihapuheessa kysymyksen olevan vain henkilöön käyvästä ja tuolloin edellä mainittuihin syihin perustuvasta halventamisesta.

Systeemi on siis nyt täysin läpinäkymätön ja perustuu nimettömien ilmiantajien käyttöön. Tässä ei kyllä ole mitään uutta enempää kuin siinä retoriikassakaan, jota fb :n ilmoituksessa viljellään. Se vanha onkin sitä ikävämpää.

Suomessa ei enää kukaan muista ns. filuureja eli santarmiurkkijoita. Henkiinjääneet, 1930-luvun rajamme itäpuolella eläneet sen sijaan kyllä tuntevat koputtelijan käsitteen. Harvassahan heitä enää on.

Tällaisten vapaaehtoisten työntekijöiden eli virallisesti ilmaisten salaisten apurien (ven. seksot -sekretnyj sotrudnik) käyttö on tyypillistä nimenomaan totalitarismille. Filuurit (filjor)olivat yleensä maksettuja urkkijoita, koputtelijat sen sijaan toimivat vakaumuksesta, joskin he tietysti myös muistivat omia etujaan, joita saattoi hyvinkin tehokkaasti palvella ryhtymällä järjestelmän rattaaksi.

Nollatoleranssi oli tuollaiselle aktivistille virallisena ihanteena. Se esitettiin sellaisena ja usein varmaan myös sellaiseksi tunnettiin, ellei nyt asiasta suorastaan koitunut vahinkoa omille eduille.

Terrorin huippuvuonna 1937 juhlittiin ennen näkemättömällä hartaudella NKVD:n päällikköä Nikolai Ježovia. Siinä oli mies, jolla sana ei koskaan eronnut teosta! Pikku Nikolai (häntä pilkattiin salaa päin verenhimoiseksi k..piöksi) kuvattiin komeasti kuristamassa trotskilaista, oikeiston ja vasemmiston yhtynyttä, käärmemäistä ja monipäistä oppositiota piikkirukkasilla (ježovye rukavitšy).

Tuohon aikaan kehotettiin kaikkia kansalaisia ja tovereita etsimään vihollisia kaikkialta, sillä niitähän tiedettiin löytyvän. Stalin tiesi asian, sillä mielipidetarkkailu oli todennut, että monet, kovin monet ihmiset olivat rappeutuneet poliittisiksi kaksinaamaisiksi (polititšeskije dvurušniki). He taputtivat edessäpäin johtajalle ja olivat mielin kielin, mutta takanapäin päästelivät vihapuhetta.

Sellaiselle oli nyt pantava nollatoleranssi ja tämä mies sen tekisi. Tšekan (tätä hellittelysanaa käytettiin tällaisissa juhlallisissa yhteyksissä) mahti ei kuitenkaan voinut perustua siihen, että vain palkkaa nauttivat tšekistit tekivät työtään. Joka ainoan neuvostoihmisen oli oltava samalla myös tšekisti! Näin julisti itse Pravdan pääkirjoitus.

Das war ja Zeiten sanoisi saksalainen. Ja kylläpä koputtelijoita ilmaantuikin, pilvin pimein, kenenkään siihen pakottamatta.

Itse suuri esikuva kyllä sai potkut jo seuraavana vuonna ja teloitettiin sittemmin. Systeemi kuitenkin toimi, kun se oli pantu toimimaan. Omalaatuinen filosofi ja akateemikko Aleksandr Zinovjev esitti, että kun ihmiset tuolloin, vuonna 1937 pääsivät toistensa kalvamisen makuun, oli jälki niin hirveää, että valtion oli pian mentävä väliin ja pysäytettävä prosessi. Muuten olisi kaikki tapettu keskinäisten kantelujen takia.

Tämän analyysin jätän Zinovjevin omalletunnolle. Joka tapauksessa idea salaisista työntekijöistä (seksot) oli ja on syvästi totalitaarinen.

Mikäli moista inhimillistä vihapuheen poistajaa todella tarvitaan -ja se olisi nyt todella pätevästi perusteltava- olisi vähin mitä voi vaatia, asian julkisuus.

Mikäli nettiturvallisuuden (!) edistäjän tehtävä ei tosiaankaan tässä tapauksessa ole häpeällinen, vaan kunniakas, kuten vakuutetaan, olisi hänen henkilöllisyytensä oltava julkinen. Silloin kansa pääsisi tuntemaan sankarinsa.

Myös jokaisen bannin ja poiston perustelut olisi esitettävä. Lapsikin ymmärtää, ettei fb:n ilmoituksessa mainittujen syiden tulkinta ole yksiselitteistä eikä sitä paitsi mikään näytä takaavan sitä, ettei oikeutta päästä hallitsemaan toisten mielipiteenilmaisuja käytettäisi mielivaltaisesti. Sitä seksotit ovat aina tehneet.

Mikäli Facebook nyt todella aikoo käyttää totalitaarisia menetelmiä ja niillä jopa ylpeilee, sen velvollisuutena olisi edes tehdä asia mahdollisimman läpinäkyväksi ja sitä paitsi pyytää aina kohteliaasti anteeksi niiltä, joiden sananvapauteen se katsoo olevansa oikeutettu kajoamaan.

Edessä nimittäin saattaa muussa tapauksessa olla vaikeuksia tälle maailmanbrändille. On turha tuudittautua siihen uskoon, että suureksi paisunut bisnes ei missään tapauksessa voi romahtaa. Muistetaanpa nyt vaikkapa Neuvostoliiton kohtaloa, ellei vähempi riitä.

Mikäli somen käyttäjät kokevat, että heidän tärkeimpiä perusoikeuksiaan loukataan häpeämättömän mielivaltaisesti he saattavat joukoittain siirtyä käyttämään toisia vaihtoehtoja.

Sellaisiakin nimittäin on.