Tasanjaon päivänä

Tasanjaon päivänä

On asioita, joille terve järki ei mahda mitään eikä tiede liioin. Ne kuuluvat ideologioiden piiriin ja ovat siis luonteeltaan poliittisia eli tahdon asioita.

Kuten jo käsite ideologia klassisen käsityksen mukaan edellyttää, kyseessä ovat joka tapauksessa valepukuiset etupyrkimykset, joita ei esitellä suoraan sellaisina kuin ne ovat, vaan puetaan komeiden ja ylevien käsitteiden kaapuun. Niihin jopa uskotaan, hartaasti ja kiihkeästi.

Oikeudenmukaisuudella on historian saatossa tarkoitettu milloin mitäkin, harvoin se on siten ymmärretty, että se olisi toiminut aivan vallanpitäjien etujen vastaisesti. Sehän on klassinen ideologian käyttö: vallitsevan tilanteen oikeuttaminen.

Mikään ei tietysti estä myöskään luomasta vastaideologiaa, jolla koko vallitseva todellisuus pyritään osoittamaan epäoikeudenmukaiseksi. Sellaiseen saadaan suurella varmuudella mukaan suuri joukko ihmisiä, jotka eivät koskaan halua eivätkä pysty kyseenalaistamaan sitä aatetta, jota he kannattavat. He tietävät vain, että siinä vannotaan heidän nimiinsä ja siis kaiketi ajetaan heidän asiaansa.

Niin sanottu tasa-arvo on tietysti mitä tyypillisin ideologinen käsite. Englanniksihan sitä tarkoittava sana on latinasta lähtöisin oleva equality, joka tarkoittaa samanarvoisuutta ja tasavertaisuutta.

Tälle sukua on equity, joka tarkoittaa oikeutta ja kohtuutta, mutta myös omaa pääomaa. Siihenhän ihmisellä ainakin on oikeus, yleisen käsityksen mukaan.

 Kantana oleva latinan sana aequitas tarkoittaa joka tapauksessa tasaisuutta, yhtäläisyyttä ja mielentyyneyttä, mutta myös tasapuolisuutta, kohtuutta ja oikeudenmukaisuutta. Aequor merkitsee tasaista pintaa ja meren ulappaa, kuten muistamme Catulluksen veljensä hautaamisen muistoksi kyhäämästä runosta: Multas per gentes et multa per aequora vectus…

Tasaisuuteen viittaavat myös alkuperältään saksan Ebenbürtigkeit ja koko romaanisten kielten perhe: ranskan egalité, italian uguaglianza ja espanjan igualidad. Ruotsin jämlikhet ja saksan Gleichheit taas viittaavat samanlaisuuteen. No, jämnt merkitsee myös tasaista. Kyllä jämpti on niin.

Tasaisuus siis on se asia, jota eri tavoin ilmaistaan ja sitähän samanlaisuuskin tarkoittaa: kun kaikki on yhtä ja samaa tasaista aavaa, toteutuu näiden sanojen tarkoittama asia.

Oikeudenkäytössä pyritään normaalisti tiettyyn tasapainoisuuteen. Sitähän oikeuden jumalattaren kädessä oleva vaaka tarkoittaa.

Pysähtymättä miettimään sitä, miksi vaaka on annettu nimenomaan naispuoliselle olennolle, tuntuu selvältä, että vaaka symbolisoi pyrkimystä asioiden punnitsemiseen puolueettomasti: vain kyseessä olevan asian kannalta relevantit asiat saavat tulla mukaan punnitukseen, eivät sen sijaan asiansa punnittaviksi antaneiden ihmisten henkilöllisyys ja siihen liittyvät ominaisuudet tai suhteet. Siksi oikeuden jumalattaren silmät ovat sidotut.

Tässä klassisessa oikeudenkäytön ihanteessa toteutuu siis se vanha periaate, ettei oikeudenmukaisuus saa olla henkilöstä tai hänen edustamastaan ryhmästä riippuvaa.

Ei ole vaikea havaita, miten kaukana tuo periaate on eräiden tunnettujen amerikkalaisten oikeudenkäyntien maailmasta, joissa henkilön etninen alkuperä tai muut ansiot nostetaan ratkaisevaksi tekijäksi. Se on myös sovittamattomassa ristiriidassa ns. affirmative actionin eli vähemmistöjen hallinnollisen suosinnan kanssa.

Mutta ”positiivista syrjintää” eli poikkeamista tasavertaisuuden ja oikeudenmukaisuuden klassisista periaatteista voidaan perustella ja perustellaan henkilöiden edustamien ryhmien tilanteen tasoittamisen eli siis tasanjaon vaatimuksella, jota kuvaa parhaiten sana leveling, kun nyt anglosaksisessa maailmassa ollaan.

Kuten näimme, itse asiassa jokainen kohouma ja laakso, joka rikkoo aavaa tasaisuutta, on tietysti myös ristiriidassa aequitas-ihanteen kanssa. Vain sellainen yhteiskunta, jossa jokainen henkilö ja jokainen ryhmä olisivat keskenään samanlaisia, kelpaisi silloin ihanteeksi.

Tämä on kaukana vallitsevasta tilanteesta, kun nyt otetaan side silmiltä ja katsotaan eri ryhmiä ja otetaan huomioon mistä kukin tulee. Yhdysvalloissa voi kohtuullisen hyvin ennustaa, että tietystä kortteleista tulee enemmän väkivaltarikollisia kuin toisista.

Pitäisikö tuomioita rukata niin, että jokaisen ryhmän edustajat joka tapauksessa saisivat saman verran kakkua?

Todellisuus rikkoo pahasti tasanjaon, asioiden tasaisen jakaantumisen periaatetta vastaan, vaikka vasta se tekisi sokean oikeuden toiminnasta tasapuolista.

Entäpä, jos yhteiskunnassa vallitsisi absoluuttinen tasanjako? Silloin kukaties myös oikeuden edessä olisi tuomarin tehtävä helppo, koska lähtökohdat olisivat kaikille samat.

Ihanteena vanhan ja ennen maailmassa ainoana oikeana pidetyn näkemyksen mukaan pitäisi olla yhdenvertaisuus lain edessä ja siis lain ja lainkäytön tasapuolisuus, joka toteutuu henkilöön katsomatta. Käytännössä ihmiset kuitenkin ponnistavat eri lähtökohdista.

Nykyisen ns. tasa-arvoajattelun kanssa oikeuden sokeus on tietenkin jyrkässä ristiriidassa. Ryhmille ja siis niitä edustaville yksilöillehän jaetaan avokätisesti etuoikeuksia, joiden ajatellaan edistävän tasaistumista, jota jostakin, ilmeisesti ideologisesta eli siis poliittisesta syystä pidetään ihanteena

Joka tapauksessa meillä nyt on suomen kielessä tuo mainio sana tasa-arvo. Senhän voisi ajatella viittaavan todellakin ihmisen arvoon eikä esimerkiksi hänen edustamansa ryhmän muista poikkeavaan jakautumaan joidenkin asioiden suhteen.

Biologia ei tue ajatusta eri ominaisuuksien tasaisesta jakaantumisesta ei rominaisuuksien suhteen, vaan suorastaan kiistää sen. Tämän jokainen tietää tai tietäisi, jos viitsisi asiaa ajatella tai kykenisi sen tekemään.

Ajatelkaamme nyt vaikkapa älykkyyttä. Niin sanottu Gaussin käyrä on sen suhteen naisilla keskeltä korkea, mutta miehillä laakeampi.

Tämä tarkoittaa, että keskinkertaista normaaliälykkyyttä tavataan naispopulaatiolla enemmän kuin miehillä. Jälkimmäisissä taas on enemmän sekä huippuälykkäitä että keskimääräistä tyhmempiä. Tämä viiteryhmään liittyvä asia ei tee kummankaan sukupuolen edustajasta vastapuolta parempaa tai huonompaa.

Tiedämme, että myös sellaiset ominaisuudet kuin taipumus hoivaamiseen, aggressiivisuus, perhekeskeisyys, riskinottohalu ja monet muut ominaisuudet jakaantuvat sukupuolten kesken epätasaisesti.

Tilanne on vastaava kaikkien tunnettujen eläinlajien keskuudessa eikä tässä kannattane niitä luetella. Kyse ei ole vain siipikarjasta. A propos, olisin kiinnostunut saamaan tietoa siitä, mitä tuloksia on saavutettu kukkojen ja kanojen roolikäyttäytymisen samanlaistamiseen pyrkivillä kokeilla. Vai onko niitä edes tehty?

Ihmisen arvon kanssa tiettyyn sukupuoleen kuulumisella ei ole mitään tekemistä niin kauan kuin elämme yhteiskunnassa, jossa perhettä ja lisääntymistä pidetään normaaleina asioina. Sitten kun näin lakataan tekemästä ja pääsemme sukupuolten maksimaaliseen tasoittumiseen, jäänee jossakin vaiheessa jäljelle vain autio maanpinta, joka ajan myötä kai sekin maksimaalisesti tasoittuu.

Helsingin Sanomien tämänpäiväinen merkkipäiväartikkeli Missä Suomessa pesii epätasa-arvo? on tyypillinen ideologinen ja varsin väsähtänyt yritys lähestyä asiaa, jonka merkitystä ei ole des viitsitty yrittää ymmärtää.

Tarina naisen eurosta on surkuhupaisa esimerkki siitä, miten ilmiöiden rationaaliset selitykset torjutaan ideologisista syistä yhä uudelleen. Väkivallan sukupuolittumisen syynä taas kieltäydytään näkemästä biologisia tekijöitä, vaikka asia ei ole sokealle Reetallekaan salaisuus.

Ja mikä kumman syy on nähdä tasa-arvo-ongelmia siinä, että naisten urakehitys on keskimäärin toisenlainen kuin miesten?

Kuka niin on sanonut, että jokaisen ihmisen pitäisi nousta urallaan (monet ihmiset eivät tee eivätkä edes halua tehdä minkäänlaista uraa) yhtä korkealle. Entäpä elleivät he halua? Eikö maailmassa voisi olla parempaakin teemistä?

Kuten jo parinsadan vuoden kokemuksestakin tiedetään, vapaus ja tasa-arvo eivät ole samaan aikaan mahdollisia. Demokraattinen Kamputsea oli luultavasti eräs historian tasa-arvoisimmista maista, mutta mielestäni sen ei pitäisi kelvata meille esikuvaksi.

Ihmisen irrationaalisuudesta todistaa, että kun 1970-luvulla ruotsalaisilta opiskelijoita kysyttiin, mikä Euroopan maa oli tehnyt eniten kansalaistensa hyväksi, oli suosituin vastaus Albania.

Asia on aivan ymmärrettävä. Albania, kuten myös Kamputsea, oli tosiaan panostanut paljon tasa-arvoon. Sille oli uhrattu enemmän kuin kohtuullisesti. Mitä vapauteen tuli, se voitiin kaikin mokomin selittää vain välttämättömyyden ymmärtämiseksi ja hyväksymiseksi. Näinhän kaikki ideologiat tekevät.

Kuten ideologialle kuuluukin, feminismi kertoo, mitä ihmisten pitäisi haluta. Vapaassa yhteiskunnassa on kuitenkin jokaisella oikeus joko kannattaa tiettyä ideologiaa tai viitata sille kintaalla. Myös jokaisen ideologian vastustamiseen on jokaisella oikeus. Omasta puolestani käytän mielihyvin tätä oikeutta.