Putinin tavoitteet

Kovat on tavoitteet

Putinin eilinen puhe federaationeuvostolle sisälsi pullisteluosion, jossa hän kehuskeli vastustamattomilla uusilla aseillaan.

Se teki hyvin tympeän vaikutelman ja vahvisti käsitystä siitä, että naapurimaata johtaa psykopaatti, jonka tavoitteena on mahdollistaa miljoonien ihmisten massamurha.

Tämän minäkin opin Ylen uutisista ja Helsingin Sanomista ja se vahvisti moraalista suuttumustani. Koko ydinaseisiin perustuva massamurhien valmistelu olisi minun mielestäni suurta arvonantoa nauttivassa tuomioistuimessa julistettava laittomaksi ja rangaistavaksi teoksi. Vastuullisia henkilöitä kannattaisi noin näytteeksi panna loppuiäksi tyrmään, ehkäpä muutamia satoja.

Koko tuon arsenaalin käyttäminen mihinkään hyvään tai edes hyväksyttävään tarkoitukseen on yksinkertaisesti mahdotonta. Niinpä siis sen käyttämisen valmistelun täytyy olla rikollista ja siitä ihmiskunnan on syytä tehdä vastaavat johtopäätökset. Ellei asianmukaista lakia vielä ole, se on säädettävä ja pian.

Mutta Putinin puhe ei rajoittunut tai edes keskittynyt tähän asepuoleen. Hänhän paasasi kaksi tuntia, kuin luterilainen pappi puhdasoppisuuden kaudella. Kyllä siinä ehdittiin monenlaista asiaa käsitellä. Koko puhe kannattaa katsoa Kremlin kotisivulta, se voi tuottaa yllätyksen niille, jotka perustavat käsityksensä ns. laatulehtien raportointiin. Osoitteessa en.kremlin.ru se on luettavissa myös englanniksi.

Minusta oli merkittävää, että Putin korosti maan ja maailman juuri tällä hetkellä olevan suuren murroksen keskellä. Nyt ratkaistaisiin, kuka menestyy tulevaisuudessa ja kuka jää jalkoihin.

Kyseessä ei kuitenkaan ole sotilaallinen ala, vaan digitaalinen vallankumous. Siinä on pärjättävä, muuten käy hullusti.

Minulle tässä tuli mieleen Stalinin puhe vuodelta 1931, jolloin johtaja esitti yhtä dramaattisen skenaarion: maalla on kymmenen vuotta aikaa voittaa jälkeenjääneisyytensä, muuten se tuhotaan. Silloin kyse oli sotaraudasta ja sitähän sitten vuonna 1941 olikin aika lailla.

Nyt kyse kuitenkin on aineellisesta hyvinvoinnista. Putin esitti vaatimuksen, että bruttokansantuote henkeä kohti olisi ensi vuosikymmenen puoliväliin mennessä saatava nousemaan 50%.

Tämä ei ole suinkaan vaatimatonta, mutta takavuosina kasvu oli suurempaakin johtuen alhaisesta lähtötasosta ja öljynhinnan noususta.

Putin muistutti, että vuonna 2012 oli köyhien määrä maassa saatu laskettua vuoden 2000 42 miljoonasta 10 miljoonaan eli neljännekseen. Sen jälkeen se kyllä on kaksinkertaistunut ja on nyt 20 miljoonaa, mutta eihän tämä ainutlaatuista ole tämän aikakauden kehityksessä.

Itse asiassa ainakin minulle tulevat sen sijaan mieleen ne ennusteet, joita takavuosina ehtimiseen esitettiin ja joiden perussanoma oli, että Venäjän talous tulee romahtamaan viimeistään kahden vuoden kuluessa.

No, kaksi vuotta on kulunut yhä uudelleen ja nyt tyydytään arvaamaan, että Venäjän talouskasvu tulee pysymään alhaisella tasolla eikä öljyn hinta tule nousemaan.

Kun öljyn hintakin nyt sitten on noussut aika reilusti eikä näytä laskun merkkejä, pitää kai tehdä se johtopäätös, etteivät laskelmat osuneet oikeaan, vaikka en toki halua kiistää niiden nerokkuutta. Onhan nykyisellä taloustieteellä ylivertaiset resurssit käytettävissään.

Kiinnostava oli Putinin toteamus siitä, että paitsi uusiin kuljetusväyliin (pohjoinen meritie), Venäjä alkaa nyt panostaa erittäin paljon kaupunkeihin.

Maahan on täynnä suurkaupunkeja ja niistä pitää tuleman kehityksen vetureita. Menestyneinä esimerkkeinä hän esitti Kazanin, Sotšin ja Vladivostokin, joista kaksi viimemainittua ovat nousseet valtion massiivisin panostuksin. Kazan taas on öljyrikkaan Tatarian pääkaupunki.

Johonkinhan sitä on keskityttävä ja tästä tulevat mieleen sosialismin ja kommunismin rakentamisen ajat, jolloin aina jokin asia nostettiin muita ylemmäs ja ikään kuin havaintoesimerkiksi siitä, että siellä se uusi ihmemaa jo häämöttää, nurkka näkyy jo!

Joka tapauksessa hyvinvointi Venäjällä on noussut huomattavasti. Väestön keski-ikä on nyt yli 70 vuotta ja lähitulevaisuudessa se pitäisi nostaa yli 80:n. Venäjä ei siis pyri tässä asiassa enempää eikä vähempää kuin Japanin ja Saksan kanssa samaan (vanhusten…) kerhoon.

Digitalisaation ja kaupunkielämän erittäin suuri korostaminen on mielestäni se varsinaisesti kiinnostava osa Putinin puheesta, vaikka aseisiin liittyvä osuus onkin vastenmielisin ja huomiota herättävin.

Se, joka on viime aikoina käynyt Venäjän suurkaupungeissa, on saattanut havaita, että siellä tehdään viihtyvyyttä ja sujuvuutta lisääviä töitä valtavalla kapasiteetilla. Stalinin suunnitelma Moskovan uudistamiseksi 1930-luvun jälkipuoliskolla jäänee sentään saavuttamatta, mutta kyllähän jälki nytkin näkyy.

Moskovassa esimerkiksi Tverskajan, Sadovoje koltson ja Zamoskoretšjen tienoot ovat jo muuttuneet viihtyisiksi, samoin kuin monet muutkin seudut. Kelpaa siellä hipsterien poseerata latteuksiensa äärellä ja lasten leikkiä lukemattomissa leikkipuistoissa.

Pietarissa uudet kulkuväylät, kuten Vasilinsaaren läntisen pään molemmin puolin mantereeseen yhdistävä ylikulkusilta, metroverkoston laajentaminen ja viime vuosina tehty, Kronstadtin kautta kulkeva kehätie ovat näkyvimpiä suuria rakennustöitä, mutta monet uudet asiat sielläkin lisäävät nimenomaan viihtyvyyttä: Uuden Hollannin vapaa-ajanpuisto esimerkiksi.

Molemmissa kaupungeissa on myös vanhoja tehtaita otettu nuorison ja kulttuuriväen käyttöön ja jopa pyöräteihin on panostettu.

Putin selitti puheessaan, että se murroskauden haaste, jonka edessä myös Venäjä on, ei ole riippuvainen mistään vaaleista tai siitä kuka tulee valituksi, vaan koskee koko sivilisaatiotamme. Tämäkään viesti ei ole häneltä uusi ja on nyt ainakin jollakin tavalla konstruktiivista, ettei presidentti keskittynyt pelkästään tuohon pohjimmiltaan rikolliseen varustelukilpaan.

Toki Putin muisti syyttää kilpavarustelusta nimenomaan Yhdysvaltoja, joka viisitoista vuotta sitten yksipuolisesti luopui ohjusten rajoitussopimuksesta ja tämänkertainen pullistelu ilmeisesti haluttiin esittää näyttönä siitä, että Venäjä on taas supervalta: kenelläkään ei ole moisia tuhovälineitä…

Toki varustelu on kallis harrastus, eikä Putinilla ole mitään syytä kuvitella, että Venäjä voisi siinä kilvassa voittaa, jos sen annetaan jatkua. Ehkäpä voisikin pikemmin ajatella, että nyt kehutut saavutukset voisivat olla peruste ottaa Venäjä tosissaan ja tasavertaisena neuvottelukumppanina, kun aseiden rajoittamista aletaan taas toden teolla puuhata.

Aika pollea puhehan se oli. Suuria tavoitteita, hurjia haasteita, oman toiminnan puolustelua ja lopulta kerskailua. Vahinko, että tuo viime mainittu jouduttiin nyt jättämään vain sinne asepuolelle.