lauantai 13. lokakuuta 2018

Legioonien aika



Legioonien aika

Pekka Vaara, Viena 1918. Kun maailmansota tuli Karjalaan, Docendo 2018,352 s.

Pekka Vaaran kirjan kannessa on nuorukainen, yllään englantilainen uniformutakki ja päässään koppalakki, jossa on kokardina kolmiapila. Sellaisenhan kohtaamme usein Irlannissa, jolloin se on väriltään vihreä.
Vihreä se oli tämäkin, biljardipöydän verasta leikattu kokardi ja nuori mies kuului joukkoon, jonka johtaja, eversti Woods kutsui sitä nimellä Royal Irish Karelians.
Yleensä puhuttiin kyllä, ainakin virallisemmin, Karjalan legioonasta eli venäläisittäin otrjadista, joka karjalaksi vääntyi usein muotoon otraata. Muitakin muotoja oli.
Karjalan legioonaa ei pidä sekoittaa Muurmannin legioonaan, joka kyllä vaikutti saamaan aikaan samalla seudulla. Jälkimmäinen, jota muun muassa Jukka Nevakivi on seikkaperäisesti kirjassaan käsitellyt, koostui tunnetusti suomalaisista punaisista, kun taas otraatan väki oli karjalaista.
Tuskin paljon erehdyn, jos sanon, että yleisessä tietoisuudessa, mitä se sitten lieneekään, on kuva ns. heimosotaretkistä aika sumuinen ja ne mielletään sarjaksi suomalaisten joukkojen aggressiota Itä-Karjalassa, tavoitteena Suur-Suomen perustaminen eli tuon alueen liittäminen Suomeen. Niitä vastassa olivat sitten bolševikit.
Tässähän sinänsä ollaankin oikeassa. Kysymys kansallisesta itsemääräämisoikeudesta oli myös Karjalassa ja Suomessa päivänpolttava silloin, kun Euroopan rajat vedettiin kokonaan uusiksi ja kansojen kevättä julistettiin. Muuta olisikin ollut vaikea kuvitella.
Suomen voimavarat tällaiseen yritykseen olivat kuitenkin erittäin heiveröiset ja jo muutaman sadan miehen lähteminen yli rajan oli vaikeasti hoidettava toimi, jolla sitä paitsi ei suinkaan ollut yksimielistä kannatusta edes sotilaspiireissä.
Suomalaisten hyväuskoinen kuvitelma siitä, että Saksa olisi ollut kiinnostunut tästä asiasta, sai täyden tyrmäyksen kuten myös myöhempi yritys turvautua brittien apuun. Britit suorastaan sotivat sellaisia yrityksiä vastaan.
Molemmilla tahoilla uskottiin, että Suomen on syytä pysyä kaukana Muurmannin radasta, mikäli se halusi säilyttää itsenäisyytensä. Saksalaiset uskoivat myös, että kannaksella kannattaisi rajaa siirtää länteen, jotta siitä tulisi kestävä.
Tällaista linjaa voisi nimittää paasikiveläisiksi, vaikka Paasikivi itse olikin aikoinaan varsin kiinnostunut Itä-Karjalan saamisesta. Joka tapauksessa sellaisen asenteen omaksuminen edellyttää kylmää järkeä, joka on tiettyinä aikoina ollut erityisen niukka luonnonvara.
Suomen ja Venäjän suhteista vuosina 1918-1922 on paljon hyvää tutkimusta. Jouko Vahtola on tarkoin tutkinut niin vuoden 1918 retket kuin vuoden 1919 Aunuksen retken suomalaisten lähteiden osalta, Mirko Harjula on puolestaan selvittänyt suomalaisten punikkien roolin näissä tapahtumissa ja Jussi Niinistö on julkaissut yleisesityksen heimosodista.
 Muistelmia on vuosisadan mittaan ilmestynyt paljonkin, yllättäen myös varsin myöhään tapahtumien jälkeen. 1960-luvuilla näki päivänvalon pari erityisen kiinnostavaa muistelmakirjaa ja vasta aivan hiljattain julkaistiin karjalaisen otraatan komentajan, eversti Woodsin muistelmat (ks. blogi 19.8.2011).
Tuon viimeksi mainitun joukon historia on kuitenkin jäänyt aika lailla varjoon ja sen vuoksi tässä käsitelty teos täyttääkin merkittävän aukon.
Britit uskoivat Muurmannin ja siellä olevien varastojen olevan suurten, Suomessa majailevien saksalaisjoukkojen uhkaamia ja pelkäsivät ennen kaikkea saksalaisten voivan perustaa Muurmannille sukellusvenetukikohdan.
Suomalaiset nähtiin luonnollisesti saksalaisten liittolaisina eikä suotta nähtykään ja niinpä, perinteiseen brittiläiseen tyyliin, värvättiin alkuasukkaista joukkoja näitä vastustamaan.
Karjalaisten, samoin kuin suomalaisten punaisten halu liittyä joukkoihin oli suuri jo pelkästään sen takia, että se oli ainoa tapa säilyä hengissä seudulla, jossa kylmä ja nälkä ahdistelivat niin omia kuin vieraita.
Otraatalle löytyi kotimaisiakin päällysmiehiä, kuten tunnettu Iivo Ahava ja Riiko Lesonen (Grigori Lesojev/Ležijev). Jäseniksi saatiin nopeasti muutama sata nälkäistä karjalaista ja mukana pidettiin ilmeisesti koko ajan myös ns. kuolleita sieluja, mikä lievitti alueen nälänhätää.
Englantilaisten lämpimät uniformut (talvella jopa lammasnahkaturkit) ja pisketit purkkilihan kera olivat parasta propagandaa suomalaisille punikeille, jotka palelivat ryysyissään ja söivät nälkäänsä hevosia.
Karjalaisilla asiaan liittyi myös jonkinlainen kansallinen pahastuminen, jonka laatu ei vielä Vaaran kirjastakaan tullut ihan selväksi. Ihmisiä sen takia ainakin tapettiin suurella innolla.
Pienet suomalaiset vapaaehtoisjoukot, Malmin ja sittemmin Kuisman johtamat muutama sata miestä eivät voineet tarjota muuta kuin luoteja, joita kyllä auliisti pumpattiinkin vihamielisiin ja sellaisina pidettyihin ihmisiin. Toiminta oli jopa niin tolkutonta, ettei käsiin saatuja vihollisia maltettu ensin edes kuulustella.
Ilmeisesti karjalaisen otraatan miesten motiiveihin kuului myös kosto, joka sitten näyttää vaikuttaneen tälläkin alueella vielä vuosia eteenpäin.
Riiko Lesonen murhattiin rajalla niin myöhään kuin syksyllä vuonna 1923. Samalla murhattiin rajavaltuutettu Lavrov, jolla oli diplomaattistatus.
Asiasta nostettiin Venäjän lehdissä melkoinen haloo ja siitä näytti jo kehittyvän diplomaattinen selkkaus juuri samaan aikaan kuin ns. Hampurin lokakuun kapinayritys olisi aloittanut sisällissodan Saksassa. Kun jälkimmäinen nopeasti lässähti, ei murhajutustakaan paisunut sen isompaa. Oliki asioilla yhteyttä, en tietenkään tiedä.
Vaara kertoo, että murhaajat olivat salakuljettajia, mikä saattaa pitää paikkaansa. Joka tapauksessa ainakin suomalaiset epäilivät, että siinä olisi makseltu otraatan aikaisia kalavelkoja.
Kiinnostava ja vähälle huomiolle jäänyt dokumentti on karjalaisten Englannin kuninkaalle lähettämä kirje, jossa imperiumia pyydetään ottamaan Karjalan suojelualueekseen.
Siitä ei sitten tullut mitään ja Yrjö tuskin lienee edes lukenut koko dokumenttia. Kuitenkin myös se osaltaan heijasti niitä karjalaisten tuntoja, joissa sekä venäläiset että suomalaiset leimattiin saalistajiksi ja sortajiksi.
Karjalaiset patriootit, niin Suomessa kuin Veräjällä, kammoksuivat ajatusta, että karjalainen kansa hukkuisi monikulttuuriseen Venäjän kansainmereen.
Näin siinä sitten kuitenkin kävi ja jopa erittäin nopeasti. Vielä vuonna 1920 perustettu Karjalan työkansan kommuuni oli karjalaisenemmistöinen, mutta kun siitä muodostettiin Karjalan autonominen neuvostotasavalta vuonna 1923, olivat karjalaiset siellä jo vähemmistönä.
Nykyään karjalaiset ovat monikansallisen Venäjän nopeimmin assimiloituva kansanryhmä, jonka kieltä käyttää äidinkielenään vai pikkuruinen vähemmistö.
Vaara käyttää aika paljon palstatilaa referoidessaan olemassa olevaa tutkimusta, mikä onkin tarpeen suuren kuvan luomiseksi ja ilmeisesti oikea ratkaisu. Kannattaa lukea.

35 kommenttia:

  1. Näin lauantain ratoksi ja täysin off-topicina, ja koska (kaiketi onnekseni?) omaan täysin poliittisesti epäkorrektin industrial punk-henkisen hjuumorintajun, niin tämä alla oleva on ihan pakko linkittää. Sikäli asia liittyy myös ns. elävään elämään, että muuan puolituttuni, joka oli aiemmin aikamoinen hc-turboskientisti (kaikki mahdollinen täytyy kaksoissokkouttaa, yms...) , hurahtikin sittemmin ihan huolella uskoon tuossa kolmisen vuotta sitten, ja edustaa nykyjään ns. Uuden Maan kreationismia, ym. hienoa... Ja siinä asianomaisen nykyisessä paatoksellisessa julistuksessa jokin vaan niin kovin muistuttaa noita ao. videoon ripattuja Suuren Johtajan puheenpätkiä merkillisen samankaltaisella tavalla. Kai se sitten menee niin, että kaikki hörhöt ovat pohjimmiltaan melko samantapaisista tykötarpeista koottuja, vai?

    https://m.youtube.com/watch?v=d89rVsaFm4w
    13. lokakuuta 2018 klo 11.32

    VastaaPoista
  2. Paljon on siis tutkittu, koskapa Mirko Harjula on ennättänyt selvittää myös suomalaisten punikkien osuuden ns. Itä-Karjalan kysymyksessä. Historiografiseen osuuteen voisi vielä ehdottaa liitettäväksi Aapo Roseliuksen kokonaiskatsausta (teoksessa Rikki revitty maa, suom. 2018) suomalaisten lahtarien "pyhästä sodasta" itärajan takana 1918 - 1922. Siis muustakin kuin kansojen keväimen kurkistusaukosta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aapo Roseliusta en suosittele kenellekään.

      Poista
    2. Ehkäpä haluaisit Roseliuksen sijasta "suositella" esim. historioitsija Mikko Uolaa? Hänen historiallis-poliittisesta ajattelustaan ja sen alkulähteistä tutkija Tommi Kotonen on kertonut mielenkiintoisia asioita kirjassaan Politiikan juoksuhaudat.

      Poista
  3. Mikä blogistin oma mielipide siitä, mikä oli karjalaisten enemmistön toive tuolloin? Halusivatko osaksi Suomea vai Venäjää vai peräti itsenäisiksi. Vai oliko halua tuossa suhteessa ensinkään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mielipiteet ilmeisesti muuttuivat. Aluksi oltiin välinpitämättömiä ja hluttiin olla rauhassa. Sitten osa kannattai suomaloaisia ja suuri osa pelkäsi, ymmärtäen Venäjän voiman. Myöhemmin oltiin aika laajasti epätoivoisia, mikä njäkyi Karjalan kansannousussa 1921-22

      Poista
    2. Karjalaisten mielipidettä tuolloin kuvastanee parhaiten Oulangan Vartiolammin kylän Homasen talon isännän lausuma Samuli Paulaharjulle huhtikuussa 1918: ”A kumpi puoli on oikea. Me ollah puolettomia. Me ei tiijetä. Te sanotta näin, a hyö sanoo näin. Kumpi on oikeassa, ei myö tiijetä. A olkoon meillä isäntä Venäjä, Englanti tai Suomi kun myö vaan saamma olla rauhassa… A haukumma myö teitäkin kun työ tästä lähettä.”

      Kiitokset Timo Vihavaiselle kirjani arviosta ja osuvista huomioista.

      Poista
    3. Kiitos molemmille vastauksista. Taisi tuo karjaisukko olla ns salaviisas.

      Poista
  4. Taavetti Heikkinen kirjoittaa muistelmissaan. Jotka on julkaistu kirjana Valvontaupseerin päiväkirjat 1941-1944. "Neuvotokarjalan väestöstä on vuosisatojen itsevaltius kitkenyt pois kaiken vapauden kaipuun".

    VastaaPoista
  5. Mitenkähän paljon karjalaisten assimiloitumiseen vaikuttaa se, että alueelle siirettiin tai siirtyi paljon väkeä sodan jälkeen muualta Neuvostoliitosta?

    Miksiköhän karjalalaiset assimiloituvat venäläisiin niin hyvin kun taas muualla Venäjällä assimiloituminen on paljon heikompaa? Voiko kyse olla esim. siitä että kyse on loppujen lopuksi samasta etnisestä ryhmästä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Karjalan suomalaistamiskaudet ilmeisesti heikensivät varsinaisesti karjalaista identiteettiä. Sitä paitsi karjalaisia on monta ryhmää. Yhteisen kielen kokeileminen 1938-1940 ei onnistunut.

      Poista
    2. Sekin varmaan vielä vaikuttaa että iso osa suomalaisperäisestä väestöstä taisi muuttaa Suomen puolelle Neuvostoliiton hajottua.

      Poista
  6. Karjalaiset assimiloivat hakaristin Mannerheimin taikapiiriin

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On se kiva, kun joku on oppinut yhden käsitteen, joka riittää joka kommenttiin:Mannerheimin taikapiiri. Mitä jos avaisit toisenkin kirjan opetellen toisenkin.

      Poista
  7. Hakaristi=hakkors, hakkaa päälle

    VastaaPoista
  8. Ellen aivan väärin muista, blogisti on muistuttanut suomalaisten hakkapeliittojen herättäneen aikoinaan kauhua missä päin liikkuivatkin. Se selittää mielestäni åbolaisten yhdessä naissukupuolen kokemaa erityissuojan tarvetta. Ehkä maailma muuttuu suomalaiseksi, jossa aamutv:n toimittajat pukeutuvat kirpputorikrääsään?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Erkki Tuomiojan ja Hgin yliopiston rehtorin pojan Maripaita poistaa kirpputorikrääsää tehokkaammin häirintää.

      Poista
  9. Käsittääkseni tämä legioona tunnetaan suomeksi nimellä "Karjalan rykmentti". Mutta toki nykyisin innokkaat tutkijat haluavat uudistaa historiankirjoitusta ja nimetä asioita uudestaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Karjalaisten Vienan Kemissä perustamasta punakaartista muodostettiin karjalaisille oma joukko-osasto, jonka nimeksi karjalaiset antoivat Karjalan Otrjadi (Pervij Karelskoij Otrjad). Myöhemmin osaston liittouduttua englantilaisten kanssa he kutsuivat sitä nimellä Karjalan rykmentti (Karelian Regiment), myös Karjalan legioona nimeä käytettiin. Karjalaiset puhuivat keskenään otrjaadista tai otraatasta.

      Poista
  10. Pekka Vaara, Viena 1918. Kun maailmansota tuli Karjalaan, Docendo 2018,352 s.

    Luotan täydellisesti professori Vihavaisen tekstiin näkemästään ja lukemastaan. Tässä tapauksessa Pekka Vaaran opus on osoituksena siitä, että Suomessa ei ole minkäänlaista kiinnostusta itänaapurin/Venäjän Karjalan kulttuuriin. Eikö Pekka Vaaran kunniatehtävänä olisi ollut mainita, että Kalevala-eepoksen runot/valtaosan niistä Elias Lönnrot keräsi nimenomaan Vienassa, Vuokkiniemen kylässä ja sen ympäristökylissä. Tunnetusti Kalevalastahan suomen kirjakielikin syntyi! (Kulttuurivelka)

    Puhutaan karjalaisten totaalisesta assimiloitumisesta venäläisiin. Samalla ollaan näkemättä tahallisesti/tieteellisen tyhmyyden takia/poliittisen niiaamisen takia, että russifikaatio oli jo tuhannen vuoden agenda. Kun Pietari I aloitti kampanjan valmistelut Ruotsia vastaan, hän perusti Äänisen rannalle tykkejä valmistavan tehtaan. Rautamalmia saatiin yltäkyllin Aunuksen Karjalan järvien pohjasta. Orjatyötä tekemään olivat pakotettu tietysti paikalliset karjalaiset muzhikat. Kesät/talvet. Arvaatte heti, että Pietari I virkamiehet eivät opetelleet karjalan Aunuksen murretta vaan muzhikat oppivat käyttämään venäjää. Näin sukupolvesta toiseen.

    Aunuksen karjalaisten puuarkkitehtuuri on aivan ihmeellinen. Talonpoikien muinaisia taloja, vilja-aittoja, tshasounoja jne. on kerätty ulkomuseoksi Kizhi-saarelle, Äänisen saarelle. Kizhin 22-kuplonen puukirkko on varmasti yksi maailman ihmeistä. Venällä sellaisia ei rakennettu. Kizhin 22-kuplonen puukirkko omistaa myös rakentajiensa, Nestorin ym. nimimerkit kirkon lattian alla olevissa hirsissä. Nimet on hakattu kirveellä hirsiin karjalan kielellä kyrillisin kirjaimin. Aunuksen karjalan kieli kyrillisin kirjaimin oli tunnettu jo muinaisnovgorodilaisista kauppiaiden tuohikirjeistä.

    Häpeä suomettuneelle historiankirjoitukselle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Aunuksen karjalaisten"

      Aunuksen karjalaisten murteelle aloitettiin koko Raamatun kääntäminen vuonna 1905, mutta keisarin päätöksellä projekti lopetettiin vuoden kuluttua. Toisin sanoen karjalaisten kielen piti olla venäjä eikä karjala.

      Poista
  11. "venäläisittäin otrjadista"

    Etymologiaa: tarkoittaako tuo sana legioonaa, esim samassa merkityksessä kuin antiikin Rooman legioonat, vai onko sana muuta kantaa?

    VastaaPoista
  12. Safespace-käytänteitä apinoidaan siis jo Suomeenkin:
    https://www.suomenuutiset.fi/eipa-siina-kauaa-mennyt-animalian-aktivisti-vaatii-turvallista-tilaa-ja-alle-neljassa-tunnissa-timo-hannikaisen-yritys-oli-haadetty-kirjamessuilta/
    Nyt siis kävi näin...

    VastaaPoista
  13. "Nykyään karjalaiset ovat monikansallisen Venäjän nopeimmin assimiloituva kansanryhmä, jonka kieltä käyttää äidinkielenään vai pikkuruinen vähemmistö."

    Itse asiassa Nyky-Venäjän kansoista täysverinen kansallinen elämä on ainoastaan muslimikansoilla, tataareilla ja bashkiireilla. Kaikilla muilla jäljelle ovat jääneet vain kansallispuvut ja kansalliset ruokareseptit. Joillakin kansoilla on vielä jäljellä etnografiaa omalla kielellä, mutta sillä ei ole enää mitään merkitystä, koska sitä lukevat vain ani harvat.

    Dekabristien haave Venäjän kansojen venäläistämisestä on siis loppusuoralla. Silmänkääntötemppuja kyllä piisaa Venäjällä, varsinkin turisteille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Nyky-Venäjä"

      Nyky-Venäjä on rikollisen KGB:n valtakunta.

      Poista
    2. Itse äitini puolelta burjaattina minun on pakko sanoa, että onpa harhainen ja vilkkaaseen mielikuvitukseen perustuva näkemys. Burjaateilla, tuvalaisilla, kalmyykeilla ja jakuuteilla on kasvava väestö ja vuosi vuodelta kehittyvät ja vahvistuvat kulttuuriset instituutiot. Tuntuu, että aina eniten jotakuta haukkuvat ovat juuri kaikista tietämättömimpiä ja tunteellisimpia.

      Poista
    3. Esimerkiksi burjaateilla oli vain 2 buddhalaista temppeliä jäljellä neuvostovallan loppuvuosina. Nyt niitä on ainakin 60. Väkilukukin ja suhteellinen osuus Burjatian tasavallan väestöstä on kasvanut tasaiseen tahtiin ainakin 70-luvulta lähtien. Samanlaista on kehitys ollutkin myös edellä mainitsemillani kansoilla. Esimerkiksi kalmyykit olivat menettäneet stalinin puhdistuksissa nimikkotasavaltansa ja karkotettu keski-aasiaan, mutta nyt se on heilöe palautettu ja he ovat taas enemmostönä Kalmykian tasavallassa. Jakuutitkin olivat vähemmistö neuvostoaikoina, nyt he ovat taas kasvava enemmistö.

      Poista
    4. Karjalaisten assimilaatio oli helppoa juuri jaetun kulttuurin ja uskonnon vuoksi. Väitänpä pohjoisvenäläisen pomorin olleen lähempänä vienankarjalaista kuin tämän olleen pohjanmaalaista.

      Poista
    5. Siis kulttuuriltaan ja uskonnoltaan.

      Poista
    6. Korjaus:

      On : Nyky-Venäjä on rikollisen KGB:n valtakunta.

      Pitää olla: Nyky-Venäjä on rikollisen KGB:n valtakunta. ; Neuvostoliitto oli rikollisen NKP:n valtakunta. ; Venäläisen terrorivaltion äitinä oli bysantilainen IIVANA JULMA. : Älkää tutkiko historiaa, muuten tulee pään/sielun/ruumiin/tulevaisuuden vaivoja.

      Poista
    7. "Älkää tutkiko mitään, muuten tulee pään/sielun/ruumiin/tulevaisuuden vaivoja."

      Omistautukaatte luostarielämään, rukoilemaan ikuisuuden ja äärettömyyden puolesta.

      Poista
  14. Toist puolt jokkee on arveltu lähdetyn ristiretkelle naissukupuolen kanssa "heikomman astian" häirintää vastaan. Sillä samalla pelastusretkellä kommunistitkin ilmoittivat olevansa. Tässä Hgin yliopiston kasvateille olisi tilaisuus julistaa työrauha kamraateille sivistyksen nimissä.

    "The greatest project you'll ever work on is you.” Unknown

    Olisipa Solzhenitsynillä tai Saharovilla ollut tälläinen Chromebook, kuten minulla. Joka aamu pyytämättä uusi aamun ajatus! Ja eilen: "Creativity is intelligence that has fun." Albert Einstein

    Solzhenitsyn tuki ajattelua, jonka mukaan jokaisella ihmisellä on ihmisarvo joka on jakamaton eikä kaupan. Sipilän mukaan sinulla on ihmisarvoa jos sinulla on työ. Sen taas työnantaja antaa, tai ottaa. Kielimiehet voivat kääntää saksaksi, se vapauttaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Saisinko lähdeviitteen tuohon Sipilän lausuntoon? Mitä Sipilä on täsmälleenottaen sanonut, koska ja missä.

      Ihan vain varmistaakseni, että ei mene taas valeuutisten puolelle. Sitä kun on nyt aika paljon liikkeellä.

      Poista
    2. Oikeassa olet, Matias K

      korjaan kuulleeni em. työn ja ihmisarvon keskinäisriippuvuuden määritelmän sattumalta mediassa päivä tai pari sitten kansanedustajapappi Kimmo Kivelältä, siis suoraan hevosen suusta, enkä Juha Sipilältä.

      Mittee työ siinä seesotta? kysyttiin Kuopion torilla.

      Poista

Kirjoita nimellä.