Yön sudet
Ruotsalaiset
ovat jo kauan olleet maailman kiltein
kansa, vaikka aikoinaan heidän maineensa oli sieltä toisesta ääripäästä.
Niinpä olikin
luonnollista, että juuri Ruotsissa syntyivät nuo väkivaltaisten nuorten miesten
jengit, ”raggare”, jotka haistattivat pitkät kaikelle sille tätimäiselle
pehmoilulle, jota virallinen Ruotsi edusti.
Tilanne
näyttäisi säilyneen samanlaisena. Toisaalla on pehmoinen Svea-mamma, joka
yrittää huolehtia kaikista ja tyrkyttää ainoaa oikeaa elämänkatsomustaan sen
mukana. Toisaalla taas ovat tällaiselle yhteiskunnalle totaalisesti selkänsä
kääntäneet sopeutumattomat, joissa koko tuo diskurssi, mikäli sanaa kehtaisi
käyttää, herättää vain halveksuntaa.
Onhan tämä sama
tilanne pikkuhiljaa nyt tullut meillekin ja lähes kaikkiin muihin Euroopan
maihin ja tietysti Amerikkaan, joka toki oli ns. moottoripyöräjengien
varsinainen alkukoti.
Ei asetelma
varsinaisesti uusi ole, kuten Pohjanmaan häjyjä tutkineet hyvin tietävät.
Santeri Alkio näki siinä tiettyä tragiikkaa: nuoret ihmiset, jotka eivät
systeemin puitteissa, eivät voineet toteuttaa arvokkuuttaan sanan hyvässä
mielessä, vaan yrittivät sitten samaa typerästi ja usein väkivaltaisesti.
Vapausasteet olivat vähissä.
Häjyt ja
Kauhavan herra, jos nyt muutkin yhteiskunnan pylväät, joutuivat tietenkin aina
myös vastakkain. Lopputulos oli tietenkin, että valtion väkivaltamonopoli
palautettiin. Ilman sitä ei voi olla edes valtiota, kuten jo Max Weber ymmärsi
ja varmaan moni ennen häntä.
Mutta se oli
1800-lukua se. Sen jälkeen ja nimenomaan toisen maailmansodan jälkeen on
jatkunut kehitys, jota voisi nimittää yleiseksi lälläröitymiseksi. Se
tarkoittaa sitä, ettei valtiovallan haastajia oteta vakavasti.
Moottoripyöräjengit
ovat ymmärtäneet tämän markkinaraon. Toisaalta monet niistä (”prosenttijengit”)
kerskailevat avoimesti yhteiskunnanvastaisuudellaan ja toisaalta paheksuvat
jyrkästi, mikäli niitä esivallan toimesta ahdistellaan.
Kyseessä on siis
puoliavoin rikollisuus, jolla mielellään kerskaillaan, mutta -tietenkin- kieltäydytään
kaikesta vastuusta. Ja ne ja i lošad ne moja, sanoo jo
vanha venäläinen sananlasku. Enhän mie
ole mie, eikä hevonen minun ole.
Ja maailma on
täynnä niitä hölmöjä, jotka asian uskovat tai ovat uskovinaan.
Ainakin vielä
hiljattain saatettiin rekisteröidä vain ja ainoastaan sellainen yhdistys, jonka
tarkoitukset eivät olleet lain ja hyvien tapojen vastaiset.
Siitä huolimatta
meillä on nyt rekisteröityneenä (?) moottoripyöräjengejä, joiden rikolliset
tarkoitusperät ovat aivan ilmeiset ja jotka nimenomaan niillä briljeeraavat.
Nyt sitten
kuuluu maahan saapuneen venäläinen Yön
sudet, joka hiukan poikkeaa imagoltaan tavanomaisesta rikollisjengistä. Se
on nimittäin isänmaallinen sanan
eräässä aivan tietyssä merkityksessä…
Venäjällä jengi
näyttää päässeen jopa valtiovallan erityiseen suojeluun, mikä lienee maailmassa
ainutlaatuista. Suhteet ulottuvat jopa korkeimmalle tasolle.
Lienee
väistämätöntä, että itse kukin tekee tämän perusteella johtopäätöksensä myös
itse tuosta valtiosta. Se on minusta ikävää, koska maa ja kansa ei ansaitsisi
tuota häpeätahraa, mutta tosiasiat ovat itsepäinen juttu. Факты -дело упорное.
Mitä itse Yön susien toimintaan tulee, kertovat
uutiset eri puolilta Eurooppaa, että se on rikollisjärjestö, jossa jokaisella jäsenellä
on oma firmansa, jota yhteisö sitten suojelee.
No, mitäs pyhäkoululaisia
kuvittelitte kuuluvan seuraan, jonka nimi on Yön sudet eikä esimerkiksi Päivän
sylikoirat?
Suomen poliisi
totesi saman asian (rikollisuus) ja tietotoimisto TASS:in (miten tuota nimeä taas kehdataan käyttää?) mukaan ”Kirurgin”
peitenimeä käyttävä jengin johtaja uhkasi haastaa sen johdosta Suomen poliisin
oikeuteen. Jengihän vain ajelee motskarilla vai mitä? Ajattehan tekin jollakin
vehkeellä vai kuinka?
No, siinäpähän
jengi nyt sitten haastaa. Saapa nähdä, mitä sokea oikeus nyt saa asian johdosta
päätettyä. Maksetaanpa vaikka syyttömälle kipurahoja ja kärsimyskorvauksia.
Mutta minusta
tämä ei tällä kertaa ole asian ydin. Moottoripyöräjengin keskeisiin funktioihin
kuuluu tilan valtaaminen. Mikäli
venäläinen jengi omine isänmaallisine tunnuksineen ilmestyy valtaamaan
suomalaista tilaa, ei tässä ole hyvää odotettavissa.
Yön sudet on reissannut venäläisen
chauvinismin merkeissä myös Itä-Euroopassa, jossa kansan suhteutuminen Venäjään
ja venäläisiin on paljon huonompi kuin Suomessa. Meillähän se on näihin asti
ollut varsin hyvä.
Meillä voidaan
kaikin mokomin pitää yhdessä kelpo venäläisten kanssa vaikkapa 1700-ja
1800-luvun taisteluiden muistotilaisuuksia. Sellaisesta on vain hyvää
sanottavaa ja olen ollut niitä itsekin järjestämässä. Ne olivat sen ajan historiaa,
joka on syytä tuntea.
Mutta nyt kyse
on siitä, että puna-armeija valtasi aikanaan nuo Itä-Euroopan maat eikä suinkaan
vastoin koko kansan tahtoa. Vapausliikkeessä kommunistit olivat johdossa,
halusipa tai ei. Se taas oli niiden maiden historiaa.
Meillä asiat
olivat toisin. Kaikki venäläiset eivät ymmärrä, että heidän oman suuren
Isänmaallisen sotansa ohella jollakin kansalla voisi olla oma isänmaallinen
sotansa ja vieläpä Venäjää vastaan.
Meillä se nyt
joka tapauksessa oli. Meillä on kuin onkin oma kansallinen historiamme ja sekin
on syytä tuntea, myös venäläisten.
Moottoripyöräjengille
on tietenkin hieman epämukavaa esittää minkäänlaisia intellektuaalisia vaatimuksia,
heidän älyllisen kapasiteettinsa huomioon ottaen, mutta tässä tapauksessa pidän
sitä välttämättömänä.
Niinhän se on,
että moottoripyöräjengin mukavuusalue on mahdollisimman kaukana siitä, jota
nimitetään intellektuaaliseksi. Jengin tärkeä funktio on sen sijaan ottaa tila
haltuunsa.
Kun tämä
perustehtävä on suoritettu, ei useinkaan tarvitse enää tehdä mitään laitonta.
Voidaan jo pelkällä läsnäololla esittää lausumaton uhkaus siitä, ettei
valtakunnan laki päde siellä, missä tietty, laista viis veisaava porukka
oleskelee.
Se saattaa jopa
tehota.
Mutta, kuten Paasikivi
sanoi, me emme ole tšekkejä (jotka toki yleisesti ottaen ovat ihan kelpo kansa).
”Yön susien” Euroopan päämaja on sitä paitsi Slovakiassa. He näyttävät sietäneen
sen, vaikka pitkin hampain.
Ei meidän tule
heidän esimerkkiään noudattaa.
Mutta se tärkeä
asia on se valtion perustehtävä: raison d’
être, eli sen oikeus olla valtio.
Mikäli valtiona
esiintyvä instituutio lyö laimin velvollisuutensa valvoa väkivaltamonopoliaan,
jota nimenomaan ja vakain tuumin loukataan vaikkapa nyt jonkin sinänsä typerän
ja vastuuttoman venäläisen ryhmän taholta, saattaa tulos olla toinen kuin Tšekeissä
ja Slovakiassa, missä kyllä myös ollaan hyvin tyytymättömiä tämän porukan
läsnäoloon.
En halua
ennustaa mitään ikävyyksiä, mutta pidän velvollisuutenani varoittaa niitä,
jotka eivät vaivaudu ajattelemaan tarkemmin toimintansa seurauksia.
Tämä maa on
(lähes) aina ollut lailla rakennettu, kuten jo Kustaa Vaasa vaati. Tämä on kallis
perinne, jota on syytä vaalia. Mikäli sitä yritetään uhata, eikä esivalta pysty
syystä tai toisesta miekkaansa käyttämään, saattaa hyvinkin syntyä tilanne,
jossa niin sanottu kansalaisyhteiskunta sen tekee.
Se olisi
erittäin epämiellyttävää kaikille osapuolille.
Niinpä onkin
syytä toivottaa Yön susille pikaista karkotusta Suomesta ja liittämistä
ei-toivottujej henkilöiden listaan. Mikäli he tänne pesiytyvät, heidän on syytä
pysyä aivan erityisen lainkuuliaisina. Sitä vaatii myös heidän oma etunsa mitä
suurimmassa määrin.
Kun nyt tässä
sattuu olemaan Max Weber vieressä (kirjan muodossa), kirjoitan varmemmaksi
vakuudeksi:
Государство
есть то человеческое сообщество, которое внутри определенной области…претендует
(с успехом) на монополию легитимного физического насилия.
Niin. Ellei
valtiolla ole väkivaltamonopolia, ei ole myöskään valtiota. Mitä pirua ne
sitten muut lienevätkään? Magna
latrocinia?
Yön sudet voisivat saada hyväksyntää, jos älyäisivät lähteä maahanmuuttajia vainoamaan Suomesta ulos.
VastaaPoistaHeh, niitähän ne juuri ovat itsekin
PoistaTarkoitatko suomenruotsalaisia vai paperittomia maassaolijoita, turvapaikanhakijoita vaiko esmes vietnamilaisia tai chileläisiä?
PoistaPetrus
Duoda duoda...mistä tietää, että lehmä on päässyt moskeijaan?
PoistaSieltä kuuluu ammuntaa...
Blogisti on kyllä niin oikeassa tässä asiassa kuin olla voi.
VastaaPoistaJälleen eräs osoitus rajojen avaamisen suurista siunauksista. Kun rajojen vartiointi ja muukin lainvalvonta lyödään laimin, niin myös kaikenlainen roskaväki huilaa yhä pidäkkeettömämmin maasta ja paikkakunnalta toiselle. Mikä ihme tämän banaalin tosiasian ymmärtämisessä on niin vaikeaa?
VastaaPoistaNuo moottoripyöräjengit muistuttavat joiltakin osin jopa silmiinpistävästi saksalaisia 20-luvun Freikorps-joukkoja, joista sittemmin muodostui osa SA:n kovaa ydintä, ym. natsien ammattihuligaaneja. En nyt sano, että tästä tulisi vetää mitään liian pitkälle vietyjä päätelmiä ainakaan tällä syömisellä, mutta itse asiayhteyden huomioon ottaminen lienee silti paikallaan.
Ja jostain muistelen lukeneeni, että esim. Italiassa albanialaisten ammattirikollisten maahantulo johti lopulta siihen, että jopa paikalliset mahviamiehet olivat helisemässä näiden kanssa... Joten kannattaisi kenties miettiä toisenkin kerran, minkälaisia alivuokralaisia haluaa omiin nurkkiinsa luuhaamaan.
-J.Edgar-
Nyt meni vertaus kyllä vituralleen. Ensinnäkin Freikorpsit olivat järkiään sotaveteraaneista koottuja. Toiseksi, ei Freikorpsien tarkoitus ollut ammattirikollisuus. Kolmanneksi, Freikorpsit eivät pyrkineet levittäytymään ulkomaille. Joten yhtäläisyydet ovat sarjaa nolla.
PoistaNo miten tuon nyt ottaa. Tokihan Freikorpseilla oli tuo sotilastausta vahvana vaikuttimena, mutta tässä onkin kyse enemmän ihmistyypistä kuin organisaatiomuodosta. Freikorpsilaiset olivat hyvin kovaksikeitettyä väkeä, jolle ei väkivaltaan tarttumisen kynnys tosiaankaan ollut järin korkealla. Ja monia epäilemättä viehätti myös ns. keskisormen näyttäminen sodanjälkeiselle saksalaiselle yhteiskunnalle, jota he olivat taipuvaisia pitämään pehmeänä, velttona ja naismaisena. Eräänlaisia "äijäkulttuurista" viehättyneitä oman aikansa ramboja Siis. Ainakin osaltaan. Ja mikä itse asiassa edes on kovaotteisen poliittisluonteisen väkivallan ja järjestäytyneen rikollisuuden ero, ainakaan tekojen tasolla?
PoistaJa samaten tämän päivän mopopojista on todettu, että monet heikäläisistä ovat vähintään miettineet sotilasuraa yhtenä varteenotettavana vaihtoehtona, mikä on noin ylisummaan krimien keskuudessa melko harvinaista. Ja eräänlaisiksi sotureiksi ja veljeskuntalaisiksi hekin itsensä mieltävät, joten analogiaa kyllä on. Ja kuinkahan monella yön hukalla lienee myöskin jonkinsortin sotilastaustaa? Enpä osaa sanoa, mutta ei se kovin kaukaa haetultakaan tuntuisi.
Aikakausi ja sen muovaamaa reunaehdot ne kai tässäkin loppuviimein ratkaisevat, väkivaltaisempaan elämäntyyliin viehtyneet löytävät aina itselleen jonkin viiteryhmän. 20-luvun Saksassa se oli Freikorps, 30-luvulla SA, neukkulassa tuohon aikaan luultavasti NKVD, jenkkilässä kaiketi Mafia. Joten ei näissä tämän päivän jengiläisissä sikältekään mitään varsinaisesti uutta ole auringon alle ilmaantunut.
-J.Edgar-
Tässäpä vielä teräsvaari Reetun näkemys yön susihukista:
Poistahttps://m.youtube.com/watch?v=lTI8I-S4Ld4
No on tuossa ainakin ns. silmänkarkkia tarjolla, sano. ;)
-J.Edgar-
Erikoista isänmaallisuutta Yön Susilta, kun ajavat pääasiassa Harley Davidsonilla. Olisi tuota moottoripyörien valmistusta Venäjällä myös, ainakin Ural -merkillä.
VastaaPoista”Yön sudet”
VastaaPoistaPutinin Yön sudet
Putin on monta kerta demonstratiivisesti pörröttänyt oma kolmipyöräistä mototsiklia ”Kirurgin” vieressä Yön susien festivaaleilla.
Eipä taida olla sattuma, että Putinin Yön sudet ilmestyivät Suomeen Suomen eduskuntavaalien tienoilla. Tarkoituksena on tietenkin kannustaa niitä äänestäjiä Suomessa, jotka rakastavat Venäjää oikein sydämen pohjasta. Tarkoituksena on tietenkin kannustaa näitä äänestäjiä antamaan äänensä niille ehdokkaille, jotka jos ei nyt ihan rakasta Venäjää, mutta tykkäävät siitä syystä tai toisesta.
Seuraavana tarkoituksena on tietenkin pelotella niitä äänestäjiä Suomessa, jotka pelkäävät Venäjää, ja pysymään vaalien aikana kotona tai peräti mennä kellariin piiloon. Koska Venäjä on mahtava ja Suomi on kuin lude, jolla ei ole ydinaseita. Ydinasepelottelu on ollut Putinin politiikkana jo todella pitkän aikaa, josta Venäjää oikein sydämen pohjasta rakastavat ovat todella ylpeitä.
Jos ydinpommi todellakin pamahtaa jossain Suomessa, niin muu maailma esittää siitä vain surunsa ja pahoittelunsa. Suomen pitää olla muussa seurassa kuin harmaalla vyöhykkeellä.
"Jos ydinpommi todellakin pamahtaa jossain Suomessa, niin muu maailma esittää siitä vain surunsa ja pahoittelunsa."
PoistaNo näinpä siinä luultavasti kävisi, tuossa hypoteettisessa tilanteessa. Mutta ydinaseita ei ole käytetty operatiivisesti yhtikäs missään sitten v. 1945,ja sekin kai todistanee edes jotakin, joten en ainakaan vielä tällä syömisellä menetä yöuniani tuon mahdollisuuden takia. Ja jos vielä joskus jossain posahtaa, niin luultavasti silloinkin jossain hieman liikakansoitetummalla ja rauhanuskovaisemmalla™ alueella. Toivottavasti ei kuitenkaan enää koskaan missään.
-J.Edgar-
Venäjään nykyisen sotilaallisen doktriinin mukaan, maata pitää puolustaa mieluummin maan rajojen ulkopuolella,eli mitä se on,se on sitä että maamme o seuraavassa suurvaltjen kahakassa jälleenrakennuksen tarpeesa,olimme liittoutuneita tai emme.
PoistaSiksi maamme olisi viisasta, omilla ulkopolittislla viekkailla perinteillä lykätä väistämätöntä mahdollisimman kauas ajallisesti.
No näin. Mutta onko se seuraava sotakaan ainakaan vielä tätä kirjoitettaessa jokin kirkossa kuulutettu asia, joten ei ehkä kannata tehdä ns. päältä tähteitä. Ja niin Suomi kuin Venäjäkin, kuten muukin Eurooppa, ovat ikääntyvien horiskojen yhteiskuntia, ja sellaiset eivät noin historiallisesti ole niitä kaikkein tehokkaimpia sotilasvaltioita olleet... En toivo maailmansota kolmosta minnekään, mutta mikäli sellainen joskus syttyy, niin kai sitten jossain (islamilaisen) Lähi-Idän tai Afrikan suunnalla. Siis siellä, missä on paljon nuoria, vihaisia ja turhautuneita nuorukaisia™, jotka ovat aina olleet sitä otollisinta tykinruokaa.
Poista-J.Edgar-
"Venäjällä jengi näyttää päässeen jopa valtiovallan erityiseen suojeluun, mikä lienee maailmassa ainutlaatuista."
VastaaPoistaTässä voisi mainita Mark Galeottin uuden Voima ja valta teoksen, joka käsittelee valtion ja rikollisuuden suhdetta lähemmin.
Yön susien Suomeen tulossa on pelottavinta se, että tuollaista porukkaa on helppo käyttää viidentenä kolonnana, jos on joskus tarve provosoida konflikti sodan syyksi.
Jengien tilan hallinta: Suomessa viranomaiset osaavat onneksi puutuaa tähän, mitä osoittavat massiiviset ratsia "kerhotaloihin" jos syitä vähänkin löytyy.
"Easy Rider" opetti minulle niin paljon Yhdysvaltojen historiasta että sitä voisi mielestäni näyttää kouluissa ja korvata muutama lukion oppikirja tällä elokuvalla.
VastaaPoistaEuroopasta uudelle mantereelle paenneet ja rantautuneet epäsosiaaliset joukot vaeltelivat alueilleen joille perustivat yhteisöjään, joiden kokonaisuus ei koskaan kasvanut samassa muotissa tai mallilla jolla vanhan mantereen puolella uuden ajan individualismin yhteisöprojektioina syntyi kielellis-kulttuurisia kansallisvaltioita.
Se erityinen, epäsosiaalisuuden pohjalle syntynyt yhteisöllisyys, joka tarvitsee vahvan nationalismin, on jossain kansallisen psykoanalyysin pohjatasolla yllättävän paljon samanlaista Yhdysvalloissa kuin Venäjällä. Ei tässä moottoripyörän kulttiasemassakaan mitään inhimillisesti erilaista tai vierasta ole.
Amerikka on suuri road-movie, vapaudenkaipuun ajama matka halki mantereen. Siinä missä suomalainen sanoo "oma tupa, oma lupa", siinä amerikkalainen ottaa oman valtakuntansa omien korviensa väliin ja lähtee tien päälle. Oma laki on oma ase. Ja pyörä jylisee samalla tuliteholla kuin konease, se on legitimoitua valtaa joka kuljettaa omiin käsiin otettua kohtaloa.
"Easy Rider"issa tehdään irtiotto sopimusyhteiskunnasta ja perustetaan kaikki alusta alkaen omilla ehdoilla. Kulkija vierailee myös muissa paikoilleen omilla ehdoillaan asettuneissa kommuuneissa -- tämä refleksio lopulta ajaa Etsijän kokemaan oman yrityksensä konkurssin. Ajanmukaiseen hippiliikkeen kumpikaan ääripää -- ei romanttinen yhteisrakkauden yhteisö eikä huumeisiin hukuttautuminen, joka on sijoitettu freudilasta symboliikkaa hyödyntäen kaiken lihan päätepisteeseen, hautausmaalle -- ei anna autenttista onnea.
Ja matka päättyy sitten tavalla joka kertoo koko amerikkalaisen yhteisöllisyyden tragedian: vastaan tulee toinen "vapaus", joka posauttaa pyörämiehet hengiltä. Niin se käy, sanoisi Vonnegut.
Rikasta kieltä, Seppo!
Poista”Putinin Yön sudet”
VastaaPoistaMihin kokonaisuuteen Putinin Yön sudet kuuluvat?
Venäläinen intelligentsija on aina tutkinut Putinin logiikkaa
«крушение Советского Союза было крупнейшей геополитической катастрофой века». Именно так было сказано в президентском послании 2005 года. То есть не тот же Октябрьский переворот, не Первая или Вторая мировая война, а именно развал СССР был крупнейшей катастрофой. (https://echo.msk.ru/blog/nikolaev_i/2395589-echo/)
”Neuvostoliiton luhistuminen oli vuosisadan suurin geopoliittinen katastrofi”. Juuri näin oli sanottu presidentin julkilausumassa vuonna 2005. Toisin sanoen ei mikään Lokakuun kaappaus, ei Ensimmäinen eikä Toinen maailmansota, vaan nimenomaan Neuvostoliiton hajoaminen oli suurin geopoliittinen katastrofi.
Tämän luokan logiikasta, logiikan prioriteeteista voisi kirjoittaa paljon. Shokkina venäläiselle sivistyneistölle oli se, että valtaannousun jälkeen Putin otti käyttöön käsitteen ”мочить в сортире” (surmata yleisessä käymälässä). Käsite on peräisin Stalinin GULAG-järjestelmästä. Pakkotyöleirillä saattoi olla tuhansia vankeja, rikollisia ja poliittisia vankeja. Tapana oli, että vihollinen tai vastarannan kiiski surmattiin juuri yleisessä käymälässä. Tuhansien vankien keskitysleirillä oli yksi valtava käymälä, joka tyhjennettiin vain kerran vuodessa, keväällä. Surmattu heitettiin reiästä alas.
Unohdetun käsitteen käyttöönotto merkitsi, että Putin tulee käyttämään oppositiota vastaan kaikkia mahdollisia keinoja. Valtavia yleisiä käymälöitä ei enää ole, joten Putin keksikin Yön sudet. Venäjän tiedotusvälineet ovat täynnä mainintoja, juttuja omituisista tapoista, murhista, murhayrityksistä. KGB:n sääntönä/vaatimuksena oli, että homma pitää hoitaa siististi: toisin sanoen, ruumiita saa näkyä, mutta tappamista ei saa näkyä.
Väyrysen turvakaarti?
VastaaPoistaJaa, että sota ja ydinpommi Suomeen... Jostakinhan sitä kai on aloitettava, niin.
VastaaPoistaAika levottomaksi on nykyään monella mielikuvitus mennyt ja siitä taidamme saada kiittää usein ihasteltua toimittajakuntaamme.
Ikävä kyllä maailma ja maailmanpolitiikka on mennyt sellaiseksi, että tuollaisella ajatelulla on katetta. Venäjän ydinaseoppi sallii sen ensikäytön, myös ydinaseetonta vastustajaa kohtaan. Miksi Venäjä sitoisi maailmanlaajuisessa kriisissä joukkojaan "talvisota II:een" kun voi murskata henkisen selkärangan yhdellä iskulla?
PoistaKaipaan edelleen blogistin omaa, laajempaa tulkintaa Venäjän ulko- ja turvallisuuspolitiikasta.
Onkos USA lupautunut olemaan käyttämättä atomiasetta ensimmäisenä tai atomiaseetonta vastaan? Eipä taida.
Poista... ja kenenkäs tilillä se ydinaseen ensikäyttö sitä paitsi onkaan? Ihmiskoehan sekin oli, omalta osaltaan.
Poista-J.Edgar-
Tässä nyt keskusteltiin nimenomaan Venäjän iskusta Suomeen. Eivät jenkit mitään pyhimyksiä ole: jos heidän (kuviteltu) kansallinen etunsa vaatisi ydinaseiskua johonkin maahan, se varmasti tapahtuisi. Näin tekisi jokainen muukin maa, käyttäisi kaikkia mahdollisia keinoja oman etunsa toteuttamiseksi.
Poista(Olen kuitenkin ihmetellyt USA:n maltillisuutta Pohjois-Korean suhteen.)
Jos kyseesä ovat venäläiset yön sudet, herrat tarvitsewvat viisumin päästäksen Suomeen tai Schengen alueelle. Tosin kyseesä lienee pelkkä muodollisuus.
VastaaPoistaMiten sitä Samuel Johnsson sanoikaan: "Isänmaallisuus on roiston viimeinen pakopaikka."
MafH
Mikään kansallinen etu ei vaadi ydinaseen käyttämistä missään ketään vastaan. Asian kustannukset ovat niin suuret, että ne kuvitellutkin hyödyt ymmärtää jokainen oleellisesti pienemmiksi.
VastaaPoistaVarmaankin kansallinen etu jo in kuvitelman mukaan vaati myös kaasuaseen käyttämistä II maailmansodassa. Jokaisella riitti ymmärrystä siihen, että asian haitat olisivat oleellisesti suuremmat.