Siniveriset ja heidän riesansa
Meillä, kuten
kaikissa maissa, on ihmistyyppi, joka on loputtoman kiinnostunut merkittävien
henkilöiden elämästä.
Paremman puutteessa
mielenkiinnon kohteeksi kelpaavat vaikka Hollywood-näyttelijät, jotka ainakin
elokuvissa esittävät kiinnostavia rooleja.
Aidot kuninkaalliset
ja keisarilliset ovat kuitenkin sentään vielä oma lajinsa ja kuningasvierailu
on varma tapa saada väki liikkeelle vielä tänäänkin.
Suomalaisessa
1800-luvun lehdistössä on kiinnostavia artikkeleita siitä, mitä tapahtui, kun
omat tai vieraat kruunupäät saapuivat kaikessa seremoniallisessa komeudessaan
Pietariin ja esimerkiksi taittoivat matkan Znamenskaja-
eli nykyiseltä Vosstanija-aukiolta
tai tarkemmin sanoen sen vieressä olevalta Nikolain asemalta Talvipalatsiin tai
vaikkapa vain Anitškovin palatsiin.
Ilmarinen-lehden kirjeenvaihtaja kuvasi 12.6.1883
värikkäästi, miten keisari ja keisarinna saapuivat kaupunkiin Moskovassa
pidetyistä kruunajaisista. Silloin oli Nevski suljettu liikenteeltä ja
ratsastavat santarmit vartioivat katua viiden metrin välein ja sen lisäksi
poliisit kahden metrin välein. Olihan Aleksanteri II sentään murhattu pari
vuotta aiemmin.
Kruunajaisethan
olivat vanhaan tapaan Moskovassa, jota yhä nimitettiin toiseksi pääkaupungiksi
(stolitsa). Siellä oli ollut mukana myös
suomalaisten edustus ja hekin puolestaan kuvailivat lehdissä Moskovan kaupunkia
ja kruunajaisseremonioita.
Järjestyksenpidon
kanalta moinen poliisien paljous oli kyllä ehkä turhaa, sillä yleisö, kuten
poliisitkin, käyttäytyivät kirjoittajan todistuksen mukaan hyvin hillitysti
eikä edes kovaäänistä puhetta kuulunut. Sen sijaan oli katu täynnä lippuja ja
kruunattujen muotokuvia. Kaikki ikkunat ovat auki ja ihmiset juhlapuvuissaan,
kukkakimppujen kera.
Odottelua riitti,
sillä vasta parin tunnin kuluttua saapui keisarillinen juna. Kruunajaisparin
kunniaksi Nevskiä reunustivat silloin myös molemmin puolin kaksinkertaiset
sotilasketjut, mies miehen vieressä.
Kello 12
alkaneen vastaanottoseremonian jälkeen keisarillinen pari siirtyi vaunuihin ja suuri
vaunukaravaani lähti liikkeelle, keisari ja keisarinna avonaisissa vaunuissa,
kansaa tervehtien.
Sivumennen
sanoen, vaunut ajoivat hyvin kovaa vauhtia. Hallitsijapari kävi Kazanin
katedraalissa, kaiketi tervehtimässä ihmeitätekevää ikonia ja ajoi sen jälkeen ”linnankirkolle”
päin eli kaiketikin Talvipalatsiin, josta lienee reportterin mukaan siirtynyt Pietarhoviin.
Sen jälkeen pääsi
myös väki kadulle kävelemään, mutta ”ajokalut” eivät sinne tulleet vieläkään.
Väkeä oli valtavasti, mutta järjestys mallikelpoinen eikä poliisilla näyttänyt
olevan mitään tekemistä. Samaa muuten sanottiin myös vuoden 1889 vastaavasta tapahtumasta.
Jossakin vaiheessa
-arvatenkin vasta illalla- täyttyi sitten Nevski kirkkaista valoista, jotka
suorastaan häikäisivät silmiä. Kyseessä lienevät olleet vielä pyrotekniikka ja
kaasuvalot. Sähkövalot ilmestyivät esimerkiksi Liteinin sillalle vasta
seuraavana vuonna ja niitä kuvattiin suurena ihmeenä.
Varsin samanlaista
kulkuetta kuvattiin myös Hufvudstadsbladetissa 18.6.1889 ja sitä suoraan verrattiinkin
aiempaan kruunajaistapahtumaan. Kyseessä olivat suuriruhtinas Pavel
Aleksandrovitšin ja Kreikan prinsessa Aleksandran häät, jolloin
vihkipari saapui veneellä Pietarhovista ja kävi taas kunniakäynnillä Kazanin
kirkossa ennen siirtymistään Talvipalatsiin.
Lyhyttä
ajomatkaa varten oli varattu valtava määrä toinen toistaan upeampia ajopelejä
ja tapahtumaa juhlistivat eri sotilasosastojen uniformut, joista kirjoittaja
mainitsee erityisesti ”kultaisen komppanian” eli hovikrenatöörit.
Talvipalatsissahan
suoritti vartiopalvelusta myös chevalierkaarti,
jonka uniformut niin ikään olivat erittäin näyttävät. Carl Gustaf Mannerheim ei
kuitenkaan vielä tuolloin ollut tässä kaartissa, vaan tuli siihen vasta kahden
vuoden kuluttua. Myöhemmin hän tunnetusti osallistui sekä Nikolai II:n kruunajaisiin
kaikkein hienoimmalla paikalla ja myöhemmin myös Poltavan taistelun 200-vuotisjuhlaan(!).
Kultaa ja valoa
tulvi Nevskin tienoo myös tämän juhlapäivän iltana. Kaikelle oli ominaista
hyvin pompöösi seremoniallisuus ja tavaton loisto, joka oli tietenkin tarpeen
keisarikunnan ja esivallan mahdin esittelemiseksi ja alleviivaamiseksi.
Mukavaahan
moinen patsastelu ei ollut. Suuriruhtinas Aleksanteri Mihailovitš
todistaa muistelmissaan, miten hankalaa oli kantaa kymmenien kilojen painoista
hopeista hääpukua, kun hän meni naimisiin serkkunsa Ksenjan kanssa.
Koska etiketin
vaatima seremoniallisuus ja mahtipontisuus oli päässyt paisumaan tolkuttomiin,
esiintyivät hallitsijat usein incognito
eli tuntemattomina.
Yleensä heidät
kyllä sinänsä tunnettiin, mutta näin vapauduttiin osoittamasta pakollista
seremoniallisuutta, joka siniveristen henkilön kautta kohdistui myös heidän valtakuntaansa.
Hieman hupaisaa
on, että aikoinaan, kun Venäjä joutui keksimään edes jonkinlaisia syitä sille,
että se vuonna 1700 julisti sodan Ruotsille, otettiin mukaan myös se epäkohteliaisuus,
jota oli Riiassa osoitettu tsaari Pietarille, joka kuitenkin oli matkustanut
siellä incognito.
Joka
tapauksessa, myös Kustaa III esiintyi ”Gotlannin kreivinä” tullessaan vuonna
1783 Haminaan, Venäjän puolelle, tapaamaan serkkuaan Katariina II:sta.
Katariina oli
puolestaan omassa maassaan majesteetti, jonka ei sopinut panna kynttiläänsä
vakan alle ja niinpä hänen seurueensa oli omaa luokkaansa, siinähän oli mukana
miltei koko Pietarin ns. suurmaailman kerma senhetkisestä suosikkirakastajasta
lähtien.
”Kreivillä” oli
kyllä myös mukanaan loistava seurue, mutta tuskin yhtä mahtavaa kuin hänen
aiemmin kierrellessään Suomea Eriksgataansa
suorittaessaan. Silloinhan seurueen kymmenien vaunujen ja vielä lukuisampien
hevosten ruokkiminen alkoi jo muodostua logistiseksi ongelmaksi köyhässä maassa.
Tuosta tapaamisesta
Haminassa on liikkeellä monenlaista tarinaa. Väitetään keisarinnan ihastuneen
G.M. Armfeltiin, joka lienee imarrellut tätä kuulemma ”hyvän” suomenkielen
taidon johdosta. Jonkin verran hän tuota kieltä ilmeisesti siis osasi.
Kustaa-serkun taitoa on luonnehdittu jopa aika toimivaksi ”kyökkisuomeksi”.
Sittemmin, suuriruhtinaskunnan
aikana Haminassa kävivät keisarit ja suuriruhtinaat useastikin kadettikoulua
tarkastamassa, mutta jo sitä ennen siellä pysähtyi yöpymässä myös ”Hagan
kreivin” nimellä matkustanut Kustaa IV Adolf matkallaan Pietariin. Myös
perintöruhtinas Paavali kävi kaupungissa vuonna 1795 kertoo Aimo Halila
kirjassaan Venäläinen välinäytös,
pakinoita Vanhasta Suomesta.
Toki keisarinkaupunki
Pietarin läheisyys aiheutti sen, että nimenomaan Venäjän puolelta siniveriset
liikkuivat Vanhassa Suomessa aika ahkerastikin, jopa suorastaan turisteina, erimerkiksi
Imatran putousta katsomassa, kuten jo aikanaan Katariina II.
Sivumennen
sanoen, Viipurin käskynhaltijana (namestnik)
oli Katariinan aikana pari vuotta Württembergin prinssi Friedrich Wilhelm
Karl.
Friedrich joutui
kuitenkin epäillyksi vehkeilyistä ruotsalaisten kanssa ja poistui takaisin
omaan maahansa. Siellä hän nousi aikanaan valtaistuimelle kuningas Friedrich II:n
nimellä. Württemberghän
oli niitä kuningaskuntia, jotka säilyttivät erillisen luonteensa kauan.
Vasta vuonna
1952 muodostettiin nykyinen Baden-Württembergin osavaltio, jonka
pääkaupunki on mersujen tuotannosta
tunnettu Stuttgart. Hallitsijasuvun viipurilainen vaihe lienee siellä vähän
tunnettu.
"kuningasvierailu on varma tapa saada väki liikkeelle vielä tänäänkin."
VastaaPoistaNiin, ovathan kuninkaalliset ja muut siniveriset ns manifestatiivisen vallan ammattilaisia. Demokratiassa valta on kätkettävä "kansanomaisuuteen" ja raharikkaat sortuvat helposti mauttomuuksiin ja öykkäröintiin.
Jorma ja Päivi Tuomi-Nikulan teoksessa "Keisarit kesälomalla Suomessa" on mielenkiintoisia otteita suomalaisten sanomalehtien keisarivierailuja kuvaavista artikkeleista. Kovasti tuntuivat suhnat isäisestään tykänneen.
VastaaPoistaIlman muuta ja oli syytäkin.
VastaaPoistaTarja Halosen aikana adjutanteilla sanottiin pitäneen kiirettä löytää valtiovieraita joiden kunniaksi nuoret kadetit kajauttivat "Hyvää päivää, rouva presidentti!" Maallistuneen ajan EU:ssa kun ei virallisia valtiovierailuja juurikaan harrasteta, vaan suhteet hoidetaan "businesslike".
VastaaPoista