Käppäukolle kyytiä

Ajatusten sijasta

Kun välillä tulee oltua poissa kotoa, saattavat ajankohtaiset kulttuurin herkkupalat jäädä tuoreeltaan nauttimatta.

Mutta eihän hyviä ajatuksia aika pilaa.

Luinkin suurella kiinnostuksella hesarin haastattelun, jossa kerrotaan erään laulajattaren 20 vuotta sitten muuttaneen maamme musiikkihistoriaa. Juuri tällaiset tapahtumat ne ovat mielestäni kiinnostavia.

Toden sanoakseni, petyin suunnilleen saman verran kuin Seppo Räty tiettävästi pettyi tilattuaan Voima-lehden. Eihän siinä ollut mitään sellaista, kuin luvattiin. Ei hesarinkaan koko jutussa ollut ensimmäistäkään ajatusta.

Kyseessä oli joka tapauksessa musiikkikappale, joka kuulemma kertoi vallakkaan ja varakkaan ja keski-ikäisen miehen röyhkeästä käytöksestä. Se muuten syntyi sellaiseen Suomeen, jossa ei vielä tunnettu #metoota eikä mansplainingia…

Joka tapauksessa kappaleesta haluttiin yhteiskunnallisesti kantaaottava. Miten tuota kantaa siinä sitten oikein otetaan, on kiinnostava kysymys, koska se ei lainkaan tapahdu käsitteillä, logiikalla tai millään argumenteilla.

Se tapahtuu maalailemalla kuva jostakin itse keksitystä hahmosta, joka Paavo Lipposen tavoin käytti sellaisia puheenvuoroja ja äänenpainoja, että ette te nyt mistään mitään ymmärrä. Se vitutti, kertoo tekijätär.

Sen sijaan ei käy ilmi, tiesikö sitten tekijä kuitenkin jostakin jotakin ja mistä asiasta hän nyt nimenomaisesti oli eri mieltä tuon luomansa hahmon kanssa ja millä perusteella.

Sikäli kuin kyseessä oli Lipponen, erimielisyys kaiketi jollakin, tarkemmin selittämättömällä tavalla kohdistui EU:hun.

Sitä paitsi hahmo kappaleen sanojen mukaan asui Eirassa, josta ehkä näkee Tallinnaankin (ei muuten näe) ja jonne välillä kuuluu mereltä jotakin huutoa.

Sen sijaan, että hahmo kiiruhtaisi hätiin tai edes soittaisi vaikkapa Meripelastajiin (onko hän edes yhdistyksen jäsen?), hän panee vain stereot kovemmalle.

Tämä kuulostaa kyllä jotenkin moitittavalta, mutta varmaankin myös Kallion ns. biisintekijät tuskin olivat yhtään sen parempia tai aktiivisempia meripelastajia tai edes järjellinen vaihtoehto avun antajina.

Mutta kaiken kukkuraksi pantiin sitten tuo iskelmään rakennettu hahmo ampumaan haulikolla. Siihen aikaan näet muuan kettufarmari oli ampunut haulipanoksella joitakin elinkeinoaan tuhonneita hiippareita.

Muistaakseni siinä ei kukaan vahingoittunut enkä muista kerrotun, minkä numeroisia hauleja käytettiin. Joka tapauksessa onhan se kovin rumaa ja moitittavaa ketään ruutiaseella ampua, olipa sitten vaikka suolapanos piipussa.

Mutta toki myös sen toisen osapuolen rooli pitäisi tällaisessa yhteydessä muistaa. Ei se farmari mitään ohikulkijoita paukutellut.

Laulun tekijä ei ymmärrettävästi ryhdy tässä tapauksessa argumentoimaan asiasta sen tarkemmin. Kaamea tyyppi tämä laulussa esiintyvä Eiran haulikkolipponen nyt ainakin on ja sitä paitsi keski-ikäinen ja vielä heterolta vaikuttava mies. Kyllähän se inhottaa.

Mutta mitään muutahan kuin tämä asenne ei koko performanssista löydykään. Se jotenkin tuntuu aika vaatimattomalta, kun kyseessä sentään kuuluu olevan Suomen musiikkihistoriaa muuttanut kappale (”biisi”).

Lyhyesti sanoen siis koko hommasta ei löydy ensimmäistäkään edes jotenkin järjellistä argumenttia minkään asian puolesta tai sitä vastaan. Tai no, ilmeisesti sentään jotakin vastaan. Laulun tekijä on parhaan ymmärrykseni mukaan halunnut sanoa suunnilleen sitä, että hän (siis) inhoo sellasia käppäukkoja kuin sekin, jonka hän biisiinsä keksi ja kehitteli. Vituttaa.

No, eipähän taida tässä olla millekään mansplainingille enää saumaa. Jos joku haluaa omalla tavallaan uhota, niin siitä vaan, ei se asia kuulu järjen piiriin ollenkaan. Ennen kaikkea kuitenkin kannattaisi lopettaa se laulaminen ja mennä jonnekin rauhoittumaan.

 Asian älyllisestä rehellisyydestä kyllä sen sijaan voi olla monta mieltä, mutta tekijä näyttää varanneen laulun oikean ymmärtämisen itselleen.

Mutta yksi yllättävä tulokulma asiaan kuitenkin löytyy: Jussi Halla-aho on joskus maininnut tämän biisin yhdeksi lempikappaleekseen. Ehkä sanoista voi tosiaan löytää myös miehen, joka äänesti perussuomalaiset nousuun… Siis kaiketi sen, joka ei myöskään osaa ajatella, mutta uhoaa kyllä ja keksii olkiukkoja.

No, jos näin on, niin kaipa se kappale sitten on todella merkittävä. Luulen kyllä, etteivät nuo äänestäjät ihan niin yksinkertaisia ole. Eivätköhän he sittenkin ole käyttäneet äänestyspäätöstä tehdessään enemmän tuota yläpäätään.

Mitäpä sanoakaan, antoipa taas kulttuuriliite pari hauskaa hetkeä iltapäivän ratoksi. Eipä sieltä sen vakavampaa antia osaakaan odottaa.