maanantai 18. maaliskuuta 2019

Aikakauden alku


Suuri murros

On aikoja, jolloin kehityksen vauhti tuntuu yhtäkkiä kiihtyvän äärimmilleen ja kaikki muuttuu ympärillä.
Me, suuret ikäluokat olemme eläneet sellaisia aikoja ja tunnemme siis asian, mutta onpa niitä ollut ennenkin.
Tämän vastapainoksi toki on ollut pitkiä aikoja, jolloin mikään ei ole havaittavasti muuttunut. Silloin ei ole puhuttu edistyksestä tai edes kehityksestä, vaan vanhasta kulta-ajasta ja viisautta on käyty etsimässä kaiken kokeneilta vanhuksilta.
Philipp Blom kirjoitti taannoin kirjan hurjasta ajanjaksosta ennen ensimmäistä maailmansotaa (Der taumelnde Kontinent, engl. The Vertigo Years). Kirjoitin siitä joskus jossakin arvostelun.
Joka tapauksessa modernin elämän suuri läpimurto meidän maassamme tapahtui suurten nälkävuosien jälkeen. Aika suunnilleen vuodesta 1870 vuoteen 1917 oli hurjaa menoa. Siitä, mitä se merkitsi jopa maaseudulla, antavat aavistuksen sanomalehdet, joista kuvastuu äkillinen uuden maailman läpimurto.
Kyseessä ei ollut vain uuden varallisuuden ja tavaran ilmaantuminen markkinoille, vaan myös henkinen murros, jossa yhä useammat koulutusta saaneet hylkäsivät vanhan kirkon opin ja koko uskonnonkin. Tätä ilmiötähän on kuvattu suorastaan ”rajuilmaksi”.
Toki maalla talonpoikainen väestö pysyi suurelta osalta vanhassa uskossaan, mutta ei suinkaan kaikkinensa. Ainahan oli ollut niitä, jotka istuivat siellä, missä pilkkaajat istuvat ja suunnilleen 1900-luvun alusta lähtien ilmiö tuntuu saaneen yhä suurempaa kantavuutta, ei vähiten sosialistiagitaattoreiden ansiosta.
Kauppis-Heikki, itseoppinut kirjailija oli sosialisteille hyvin vihainen, mutta ymmärsi toki hänkin suuren muutoksen ympärillään tapahtuvan.
Kukaan ei ainakaan voinut olla huomaamatta sitä muutosta, joka tapahtui ihmisten jokapäiväisessä elämässä. Vanhat normit menettivät merkityksensä. Nyt ei elämän sisällykseksi riittänyt enää työnteko ja pihistely. Vähintäänkin kahvia ja sokeria piti olla joka torpassa, joskaan ei nyt alituisesti, sentään.
Mutta niillä, joilla rahaa oli, aukenivat taivaan portit. Mainokset tyrkyttivät ostettavaksi kaikkea turhuutta ja tarpeetonta. Lehtien ilmoitussivut kertovat omaa kieltään.
Kaiken maailman tuontitavarat viineistä ja konjakeista rusinoihin ja sardiineihin ilmestyivät kauppoihin. Ensin tietenkin ilmestyivät itse kaupat, joita ei maalla ollut ennen 1860-lukua.
Höyrylaivalinjojen määrä monikertaistui ja ihmisillä alkoi jostakin kumman syystä olla rahaa hankkia kaikenlaista joutavaa, kelloista lähtien. Enää ei tarvinnut elää kädestä suuhun ja moni arveli, että kannattaakin sitten elää velaksi, parempaa kohtihan tässä mennään.
Mutta myös tuotannossa siirryttiin uuteen aikaan. Höyryn jälkeen tuli sähkö ja sitten tuli polttomoottori, ainakin jonnekin. Lennättimen jälkeen tuli telefoni ja kotikutoiset sarkavaatteetkin alettiin korvata vapriikkiveralla.
Vaan mistäs tähän rahat saatiin? Voista ja puista, kuului lyhyt vastaus Kauppis-Heikin kirjassa Savolaisia (WSOY 1912, 173 s.). Voi vietiin Pietariin ja Englantiin, puut ja paperit pääasiassa myös.
Kauppis-Heikin novellissa herää muuan kuollut mies haudastaan kolmenkymmenen vuoden kuluttua ja ajankohta näyttäisi olevan lähellä tuota vuotta 1912.
Koko vanha maailma on hänen kuolleena maatessaan mullistunut tuntemattomaksi. Jopa heränneen vainajan pukeutuminen on nyt naurettavaa ja sopimatonta, vaikka aikoinaan hänelle oli pantu parasta päälle.
Käsittämättömiä vehkeitä olivat telefoonit, polkupyörät ja autot ja niin oli sillä paikkakunnalla rautatiekin. Sen lisäksi nähtiin vielä meijeri, puimakone ja tuulimoottori, mutta varsinainen ihme oli niittokone: miesten ei tarvinnut enää niittää, kun sen teki hevonen…
Jopa oli herra helpon antanut! Ei tarvinnut enää niittää, ei puida riihiä, ei kirnuta eikä pestä pyttyjä! Kaikki kävi pyörimällä. Eivätpä mahtaneet enää piiat ja rengit valittaa työn paljoutta, arveli herännyt vainaja, mutta huomasi olevansa väärässä: nyt ne vasta valittivatkin ja olivat kovin kiukkuisia…
Rahaa tarvittiin hirmuisia määriä, mutta sitähän saatiin puista ja voista. Mutta eihän se riittänyt, vaan kaiken maailman kuoletuslainoja ja monenlaisia muita oli niin, että isännän piti kuin kärpänen verkossa rimpuilla, eikä muuta oikein kerennyt tekemään kuin raha-asioita hoitamaan.
Mutta miten paljon olikaan turhuutta ja tarpeetonta: kuvapaperit seinillä ja ikkunoiden edessä ties mitkä hörtylät. Talossa oli hevoskuormittain tavaraa, jota ei olisi tarvinnut ostaa, kun olisi tehnyt itse tai ollut ilman.
Ajan varsinaisia herrastelutavaroita olivat kalossit ja sateenvarjot, jotka kiukuttivat vainajaa erityisesti. Sivumennen sanoen, Kalle Kajanderin isä kuuluu suutuspäissään rikkoneen kirveellä kalossit, jotka oli taloon hankittu.
Vainaja sentään, vanhana viinamäen miehenä tyyntyi, kun sai konjakkia. Mutta ostotavaraahan se oli sekin. Aiemmin oli hänelle aina kelvannut niin sanottu ”vanha mies” eli ”jäsenten jännittäjä”, jota oli sentään  valmistettu kotoisesta rukiista.
Humoristisessa novellissaan kelpo konservatiivi on kuvannut kulutusyhteiskunnan alkutaivalta Suomessa ja Savossa. Tuntuu siltä, että hänen sympatiansa ovat vanhan yhteiskunnan puolella.
Myöhemmin moinen obskurantismi tietenkin rupesi näyttämään naurettavalta, mutta mitenpä asiat oikeastaan ovatkaan nykyajan näkökulmasta?
Oliko Kauppis-Heikki, tai ainakin nyt tämä kuolleista noussut Yrjö itse asiassa ekologisesti kestävän, vihreän elämäntavan puoltaja, jonka maailmankatsomuksen ja elämänpiirin jaloa yksinkertaisuutta voi vain kadehtia?
Miten monta autokuormaa joutavaa sälää Yrjö nykyään löytäisikään köyhimmänkin talon uumenista? Itse asiassa kalossit alkavat tuntua tämän maailmanajan näkökulmasta jo aika viattomalta tarpeettoman tuotannon symbolilta.
Sitä paitsi ne eivät olleet lainkaan tarpeettomia. Itse asiassa täällä Suomessa on usein hankalaa pärjätä ilman kalosseja. Mistähän niitä taas saisi?

14 kommenttia:

  1. Asketismia, yltäkylläisyyttä, vai mitä?18. maaliskuuta 2019 klo 9.58

    Hetkeksi kun yrittää eläytyä tuohon 1800-luvun puolivälin talonpoikaiseen elämäntyyliin ja vertaa sitä tämän päivän totaaliseen yltäkylläisyyteen, ei sitä erilaisuutta meinaa käsittää itsekään vaikkei ole sitä aikaa elänytkään. Nykyisessä maailmanmenossa olisikin viisasta pohdiskella että milloin tällä aikavälillä on eletty kestävimmällä tavalla, jos nyt poisluetaan tuon lähtökohdan suoranainen asketismi, joka lienee joidenkin ekointoilijoiden ihanne kuluttamattomuutensa puolesta. Fanaattisimmat kun nykyään syövät kaurapuuronsakin kypsentämättä, ettei kulu turhaan energiaa siihen.

    Kulututettiinko jo 1950-luvulla liikaa hyödykkeitä luonnonvaroihin nähden, mitä tuumii Professori itse, onko teillä jotain näkymystä tähän?

    Nykyään ollaan palaamassa koko ajan hyvässä mielessä taaksepäin. Valveutuneena itseään pitävä keski-ikäinen keskiluokka miettii aktiivisesti matkailutapojaan, kierrättää kapselikahviensa metalliosat ja on niin hereillä asioista että! Asioita, joista monet esivanhemmat eivät osanneet uneksia - eivät edes painajaisissaan.

    Norjalaisia Swimssin kalosseja myy muuten Stockmann.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, luulisi, että taantumuksellisuudesta tulisi nyt suurikin muoti. Sanaa kuitenkin kartetaan.
      50-luvun keskiluokan elimntaso oli jo hyvin kohtuullinen, mutta samaan aikaan oli köyhyyden pesäkkeitä ja sosiaaliturva oli huono. Luontoakaan ei säästelty.
      Mutta jos yhdistäisi 50-luvun kulutustason, 80-luvun sosiaaliturvan ja 2010-luvun ekologisuuden, voisi tulla jo hyvä cocktail.

      Poista
    2. Yksi askeettinen luxus, kiitos!18. maaliskuuta 2019 klo 12.07

      Kiitos vastauksesta, siinähän olisikin maistuva cocktail! Klassisen hienostunut, aavistus vanhojen aikojen asketismia (nykyisellä mittapuulla arvellen) ja reipas viherrys värissä ja maussakin. Nyt vaan sheikkerin ostoon! Eikun... kyllähän tämän ihan itse saisi tehtyä omin pikku kätösin. Tarjoillaan se sitten mummin perintöklasista! Kippis! Eli " Keep Peace "

      Poista
    3. Muistelen Guru Pentti Linkolan olleen jossain kirjoituksessaan sitä mieltä, että vasta paluu 1920-luvun elintasoon olisi ekologisesti kestävää. Kun lukee blogia, ymmärtää, ettei sekään niin kurjaa olisi.

      Onko blogistilla mielessä joku kirja, joka kootusti käsittelisi tällaista "esineiden kulttuurihistoriaa" ja elintavan muutosta. Petri Immonen käsittelee asiaa Suomen rahvaan historiassaan, mutta se päättyy jo 1800-luvun alkuun.

      Poista
    4. Eikös 20-lukua pidetty iloisena vuosikymmenenä, Charleston raikasi Pariisissa jne, että tämähän on suorastaan hupsua ilakointia Linkolan suusta..

      Poista
    5. Ei tule juuri sellaista kirjaa mieleen. Muuten, 20-luku oli toki iloista siihen edeltävään aikaan seli sotaan verrattuna. Ja kyllähän meilläkin elintaso nousi huimasti, autojakin tuli aika lailla.

      Poista
    6. Kestetäänkö tämä?18. maaliskuuta 2019 klo 13.06

      Takaisin 1920-luvulle.

      Varoitus! Video sisältää varakkaita minkkistoolia, " naisautoilua ", kaislahameessa tanssivan herran sekä yleistä kaikille sopivaa viihdykettä 1920-luvun tyyliin. Hollywoodhan voisi tämä aihe edellä tehdä rainan nimeltä " Takaisin menneisyyteen ".
      Ja globaali menestys olisi taattu.

      To Live In The 1920's
      https://www.youtube.com/watch?v=684n8FO68LU

      Poista
    7. Arvoisa nimimerkki, Kestetäänkö tämä? Ehkä asiaa pitäisi kysyä Greta Thunbergilta, nuorella " Aspergerista kärsivällä " neidillä kun tuntuu löytyvän vastaukset ja selvät sävelet kaikkiin niihin kysymyksiin, mitä 1900-luku on jälkeensä jättänyt 2000-luvulle siirryttäessä. Ihan rohkeaa mielestäni häneltä nakata paskat koko 1900-luvun "kehitysinstituutiolle" ja ottaa siitä hyvästä Nobelin Rauhanpalkinto ( ehdokkuus ) vastaan.

      Poista
  2. Historian harrastaja18. maaliskuuta 2019 klo 11.14

    Jokunen päivä sitten näin Iisalmen Sanomien vanhan mainoksen, jossa Timo Soinin oppi-isä Veikko Vennamo pyrki eduskuntaan kutsumalla maakuntaa etelän herrojen siirtomaaksi.

    Jokunen vääräleuka on tulkinnut Timo Soinista sittemmin koulutetun siirtomaaherran, saman veroisen kuin Hgin yliopiston kasvatti Paavo Väyrynen, tohtori Åbo Akademista kuuluisalla väitöksellä NL:n pysyvyydestä.

    Lauantaina HS valisti pitkässä jutussaan nuoremman väen Maija Vilkkumaan iskelmäversion Reijo Taipaleen Satumaasta sytyttäneen Jussi Halla-ahon Perussuomalaiset menestykseen.

    Paavo Lipponen oli TV:ssä lauantaina, Erkki Tuomioja pitää tänään hätäkokousta Markku Kuisman kanssa, Tarja Halonen pilkkaa somevaikuttajia Keskisuomalaisessa, Li Andersson on tänään Iisalmen paikallisradiossa, jonkun ministerin päiväohjelma on mennyt uusiksi.

    No, pääasia että puhutaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja pääasia, että kommentoidaan, vaikka kommentilla ei olisi etäistäkään liittymää kommentoitavaan blogiin.

      Poista
    2. Hienoa myös, että näihin vastaillaan syystä tai toisesta.

      Poista
    3. Pääasia että kehutaan pohjoismaista mallia.

      Poista
  3. Kekkosen aikaan kaikki oli niin paljon helpompaa. Urkki käskytti ja muut tottelivat. Nyt nämä viimeaikaiset "uuden aikakauden" tapahtumat ovat käsittämättömiä kuten muslimien tunkeutuminen Eurooppaan ilman kunnollista torjuntataistelua.

    Mikään maa ei ole kyennyt kotouttamaan muslimeja. Kerran muslimi, niin aina muslimi. Eiväthän muslimit tule rauhanomaisesti toimeen edes keskenään. Shiioilla ja sunneilla on kymmeniä eri radikaaleja ääriliikkeitä.

    Esimerkiksi Lähi-idässä ei ole esimerkkiä uskonnollisesta valtiosta, jossa shiiat ja sunnit eläisivät rauhassa keskenään. Historia on osoittanut, että päästessään valtaan ei kumpikaan ryhmä hyväksy toisen oikeuksia.

    Tosiasioihin perustuva johtopäätös on se, että kaikki muslimit on ajettava ulos Euroopasta vaikka väkivalloin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Mikään maa ei ole kyennyt kotouttamaan muslimeja. Kerran muslimi, niin aina muslimi."

      USA:pa on, jopa somalit, avain on se, että ei ELÄTETÄ vaan annetaan tilaisuus toteuttaa oma (amerikkalainen) unelmansa.

      Lue joskus vaikka Aapeli Saarisalon Allahin kansat taikka Tuhat ja yksi yötä, niin ymmärrät, että muslimit voivat luoda ihan samanlaisen elämäniloisen kulttuurin kuin me (tapa-) kristitytkin. Miksi sitten nyt on niinkuin on: muslimit elävät 1500-lukua, lukaisepa vaikka Grimbergin kansojen historian osat 13-14 uskonsotien aika millaista oli Euroopassa 1500-luvulla j.Kr. katolisten ja protestanttien kesken.

      Johtopäätös: odotetaan kärsivällisesti 2200-luvulle. Siihen mennessä islamilainen valistus on tehnyt tehtävänsä - jos nyt ilmastonmuutoksen jälkeen on pienien perhelaumojen tasoa ylittävää ihmiselämää.

      Vaan turhapa tätä on yrittää selittää: ei kukaan ole niin sokea kuin se, joka ei haluakaan nähdä....

      Poista

Kirjoita nimellä.