sunnuntai 9. helmikuuta 2020

Jako kahtia



Suomen  uusjako

Hypoteekkiyhdistyksen teettämän selvityksen mukaan jopa puolta Suomen asunnoista uhkaa arvonmenetys.  Tämä tapahtuu alueellisesti siten, että vain kolmen Etelä-Suomen kasvukeskuksen alueella arvo säilyy ja voi noustakin.
Keskimääräisissä neliöhinnoissa on Suomen eri osien välinen ero jopa kymmenkertainen. Käytännössä tilanne on pahempikin, sillä joillakin paikkakunnilla suhteellisen uusiakaan, taajamissa sijaitsevia asuntoja on mahdotonta saada kaupaksi mihinkään hintaan. Niitä onkin ryhdytty purkamaan. Tästä ilmiöstä saattaa pian tulla hyvinkin laaja.
Nyt huomaan, että Sulkavalla tarjotaan sitkeästi myytäväksi 70-luvulla rakennettua rivitaloyksiötä hyvällä paikalla kirkonkylässä. Hinta on 6800 euroa ja pinta-ala 34 neliötä. Yhtiövastike on 170 euroa kuussa. Oma kiva pieni piha. Taloyhtiössä maalämpö. Muistelen talossa olleen myös uima-altaan.
Siinäpä ei enää tarvitse asunnon hankkimista ottaa elämäntehtäväksi, jollaiseksi se usein muodostuu suurissa taajamissa. Tämä koskee siis noiden seutujen ns. kanta-asukkaita.
Mutta jokuhan senkin kämpän on säästöillään hankkinut ja tiedänpä vielä kuka. Kyllä se on aikanaan haukannut ihan merkittävän osan tilistä.
Koska asunnoissa on yleensä suurin osa suomalaisten varallisuutta, tarkoittaa tällainen kehitys eräänlaista uusjakoa, jonka vaikutukset saattavat vielä olla ihan isonjaon luokkaa. Moni, kovin moni, menettää sen omaisuuden, jonka kartuttamista on pitänyt elämäntyönään. Tilannetta pahentaa yhä se, että myös vapaa-ajan asuntojen hinnat ovat pudonneet ja yhä putoamassa.
Samaan aikaan kertoo Maaseudun Tulevaisuus, että yhä enemmän ihan hyvin hoidettuja maitotiloja menee nyt konkurssiin ja asiantuntijat arvioivat, että seuraavana ovat vuorossa lihanautatilat. Tämä synkentää entisestään maaseudun tulevaisuudennäkymiä, sillä perustuotannolla on aina suuria kerrannaisvaikutuksia.
Mitä maatalouteen tulee, sen elinehdot ovat pitkälti EU:n käsissä, mutta mikäli ilmaston lämpeneminen jatkuu, kuten on oletettava, ovat Suomen maatalouden edellytykset kuitenkin koko ajan paranemassa sikäli kuin asia koskee luonnonoloja, joten juuri siihen kannattaisi nyt pikemmin panostaa.
Käynnissä on siis, joka tapauksessa suomalainen uusjako eli jako kahteen, muutaman kasvukeskuksen ja muun maan välillä.
Osittain asia toki näyttää perustuvan kansainvälisiin megatrendeihin ja samat ongelmat löydämme niin muista Euroopan maista kuin Amerikasta. Mutta tämä ei vähennä ongelman vakavuutta, vaan pikemminkin päinvastoin.
Kuitenkaan emme voi vielä tietää, mitä tulevaisuudessa tapahtuu. Vain muutamat asiat ovat edes lyhyellä aikavälillä ennustettavissa.
Maassamme on jälkijättöisesti kannettu suurta huolta siitä, että vakava työvoimapula on uhkaamassa maatamme ja joillakin aloilla jo haittaamassa menoa. Samaan aikaan on puhuttu huolestuneena myös niin sanotusta huoltosuhteesta: yhtä työssä käyvää kohti on yhä enemmän elätettäviä.
Työvoiman tarve on kuitenkin koko ajan hyvin nopeasti laskenut automaation edistymisen myötä, eikä tälle prosessille ole loppua näkyvissä. Itse asiassa niin sanotusti tarpeettomia ihmisiä on meillä yhä enemmän eikä asiaa ole ollut mahdollista auttaa maahanmuutolla. Se on nykymuodossaan sitä vain pahentanut.
Suuri, taustalla häämöttävä perusongelmamme on syntyvien lasten vähäinen määrä, eikä tämä asia ole käytännössä millään politiikalla autettavissa. Nykyisten hedelmällisyyslukujen vallitessa olemme tuomitut väkiluvun vähenemiseen, mikä puolestaan pahentaa niitä ongelmia, joista yllä oli puhe.
Suurin osa Suomea näyttää nyt siis olevan tuomittu näivettymään ja luovuttamaan asukkaansa kasvukeskuksiin. Hallitus haluaa edistää tätä kehitystä, joka lyhentää työmatkoja ja siis vähentää liikennepäästöjä… Niinpä korotetaan polttoaineiden hintoja ja pyritään eroon öljylämmityksestä. Ellei se aja ihmisiä kaupunkeihin, niin tekeepä ainakin olot epämiellyttäviksi.
Liikenteen osuus maamme hiilidioksidipäästöistä on noin neljännes ja autoilun osuus siitä noin puolet. Mikäli tämä, hieman toistakymmentä prosenttia vielä puolitettaisiin, syntyisi vain pikkuruinen vähennys kokonaispäästöihin.
Siihenhän voidaan kaikin mokomin pyrkiä, vaikkapa sitten hankkimalla suuri määrä sähköautoja, joiden hinta on hirmuinen, käyttökapasiteetti heikko ja kokonaishiilijalanjälki suuri, puhumatta akkuteollisuuden saasteista.
Miksi juuri tähän pitäisi panostaa Suomen kaltaisessa pitkien etäisyyksien kylmässä maassa, on hyvä kysymys. Ehkä voitaisiin sitten myös ryhtyä tarkkailemaan tuota perunoiden keittämistä? Myös se on symbolista korviketoimintaa, joka voi tuoda tekijälleen tyydytystä, kun se oikein oivalletaan.
Tämä suurkaupungistuminen on hallitseva trendi yhä vielä huolimatta siitä, kuka hallituksessa istuu ja siitä, että etätyöstä ja sen eduista on puhuttu jo kauan ja sitä on myös jossakin määrin toteutettu.
Emme kuitenkaan voi tietää, mikä on tilanne vaikkapa kolmenkymmenen vuoden kuluttua.
Kuten sanottu, tulevaisuuden maailman olosuhteita meidän on mahdotonta tietää ja tämä koskee jopa maan hallitusta. Pystymme tietyissä rajoissa arvioimaan väkiluvun muutoksia ja esittämään valistuneita arvauksia ilmaston muutoksista ja jopa suorastaan sen kytköksistä ihmisen aiheuttamiin kasvihuonekaasujen päästöihin.
Tärkeimpään kasvihuonekaasuun eli vesihöyryyn emme sen sijaan voi vaikuttaa millään tehoavalla tavalla. Symbolista korviketoimintaa kyllä voisi harrastaa vaikkapa kieltämällä perunoiden keittämisen kattilan ollessa auki.
Missään tapauksessa käytössämme ei ole mitään newtonilaista mekaniikkaa, joka näyttäisi syysuhteen ja mahdollistaisi asioiden selvän ja tarkan ennustamisen. Me nyt vain teemme asialle jotakin ja katsomme sitten, vaikuttiko se vai ei. Tai sitten vain teemme emmekä ajattele sen enempää.

Suurkaupunkilainen elämänmuoto näyttää olevan ennen muuta vetovoimatekijä, jota vastaan maaseutu ei voi mitään huolimatta siitä, että siellä asuminen on monin verroin halvempaa ja myös ekologisesti puhtaampaa ja kestävämpää, mikä monien mielestä on tärkeää ainakin periaatteessa. Kasvihuonekaasuja se kyllä saattaa tuottaa hieman enemmän kuin kaupunkiasuminen.
Olennaista tässä selvästi kuitenkin on niin sanottu lifestyle. On kyllä olemassa myös melkoinen joukko viherintoilijoita, jotka ovat kyllin loogisia välttääkseen kaupunkeja. Tällä hetkellä kaupunkivihreys joka tapauksessa on se suuri radical chic. Mutta muodit ovat muuttuvaisia.
Kun tulevaisuutta pitemmällä tähtäimellä ennustetaan, otetaan yleensä vakavasti huomioon myös suurten katastrofien mahdollisuus. Suurkaupungit ovat sellaisille aina erityisen alttiita.
Maaseutu sen sijaan kestää ja on aina kestänyt suuriakin onnettomuuksia. Se ei jää niistä osattomaksi, mutta on vahvoilla silloin, kun esimerkiksi fossiilisten polttoaineiden tai elintarvikkeiden tuonti ulkomailta katkeaa, tai kun suuret energiajärjestelmät pettävät, minkä tunnemme esimerkiksi Kaliforniasta.
Maaseudulla on mahdollista ja yhä suositumpaa varustaa talot paikallisilla lämmitysjärjestelmillä ja hankkia edes hiukan elintarvikkeita omalla viljelyllä tai jopa pyynnillä. Siihen on ainakin jonkinlainen valmius. Verrattuna suurkaupunkeihin tämä on olennainen etu, kuten viime vuosisadan katastrofitarinat osoittavat.
Ihmisten pakkautuminen valtaviin, yli miljoonan asukkaan yksiköihin on jo periaatteessa huono idea. Perustarpeiden, kuten ruuan, juoman ja jätehuollon organisointi on haavoittuvaista ja alttiina sekä onnettomuuksille, että vihamielisille hyökkäyksille.
Kun ajatellaan sitä tilannetta, jossa Suomi nyt joka tapauksessa kohtaa tämän uuden isojaon ongelman, on todettava, ettei ole mitään syytä enää kärjistää sitä kasvukeskuksia suosivalla politiikalla.
Mikäli luonnollinen kehitys vie tähän suuntaan, lienee sitä mahdotonta pysäyttääkään, mutta tulevaisuuden trendeistähän emme tosiasiassa tiedä paljoakaan, ja se on syytä tunnustaa.
Kun kehitys näyttää nyt vievän tiettyyn vastakkainasetteluun Suomen sisällä, on poliitikkojemme velvollisuutena huolehtia siitä, ettei kärsivä osapuoli kärsi kohtuuttomasti.
Sen, mikä tässä on kohtuus, ratkaisee ja voi ratkaista vain poliittinen tahto.
On merkille pantavaa, että samaan aikaan, kun tämä rakenteellinen konflikti kärjistyy, ilmoittavat maamme johtavat poliitikot niin sanotusta kunnianhimostaan juuri ilmastopolitiikan suhteen.
Sillä alalla me olemme jo hyviä, mutta entäpä jos olisimme aivan erinomaisia? Joidenkin mielestä Suomi voisi olla ja sen pitäisi olla peräti suunnannäyttäjänä hiilidioksidipäästöjen vähentämisessä.
Tällaisen tavoitteen mielekkyydestä on helppo olla eri mieltä. Keskeinen, kova tosiasia tässä on, että Suomen painoarvo kasvihuonekaasupäästöjen alalla on maailman mitassa aivan mitätön.
Se, mitä arvoa on symbolisella toiminnalla ja kunnialla ja kuka siitä mitäkin saa, on kiinnostava kysymys. Suomen alkavaa kahtiajakoa se ei ainakaan pehmennä vaan päinvastoin.
Mikäli nyt vielä –kaiken kukkuraksi-  ryhdytään verotuksella tahallaan kurittamaan omakotiasumisen ja liikkumisen kustannuksia, on tämä harvaan asutun Suomen maaseudulle jälleen yksi isku, joka voi vaarallisesti kiihdyttää maaseudun  tilanteen huononemista.
Ja se on tosiaan vaikea ja vaikeammaksi tulossa. Jopa puolet kansaamme joutuu siitä suoranaisesti maksamaan.
Kun politiikassa priorisodiaan asioita, on ylimmäs otettava sellaiset, joilla on välitöntä ja merkittävää vaikutusta oman kansamme hyvinvointiin ja tässä suhteessa täytyy kaikkien kansalaisten olla yhtä arvokkaita. Kansan eriarvoistumisen tahallinen kiihdyttäminen olisi oman maan etujen pettämistä.
Omasta kansasta huolehtimisen rinnalla ovat lähinnä imagohyötyyn tähtäävät ”kunnianhimoiset” ilmastotoimet aivan toissijaisia ja se on myös niiden syytä ymmärtää, jotka päätöksiä tekevät.
Ranskan keltaliiviliike lähti käyntiin vähäisistä polttoaineiden hinnankorotuksista. Meillä on, luojan kiitos, ollut perinteisesti tapana käyttäytyä sivistyneemmin tällaisissa yhteyksissä, mutta sen ei pidä johtaa ajattelemaan, että asiat voidaan sitten hoitaa vailla seurauksia.

29 kommenttia:

  1. Kulmuni parka. Maalaisliittohan on Timon kertomista syistä muutenkin katoavaa kansanperinnettä, mutta kun ne viimeisetkin kymmenen prossaa alkavat tajuta, että tyttöpörukka panee oikein ehdoin tahtoin pökköä pesään viimeistenkin landepaukkujen savustamiseksi ihmisten ilmoille, niin eiköhän me saada uudet vaalit viimeistään ensi vuonna.

    VastaaPoista
  2. Jos ja kun maaseudun autolla ajelevaa öljylämmittääjää aletaan kurittaa suuremmilla veroilla, niin veikkaan sen olevan viimeinen naula kepun arkkuun.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siksipä en siihen uskokaan, ei kepu halua itsemurhaa tehdä.

      Poista
    2. Hallitushan on jo päättänyt polttoaineverojen korotuksesta syksyllä?
      Eikö se jo ole sitä Keskustan itsemurhaa?
      Vai näinkö Keskusta yrittää, jälleen kerran saada jalansijaa kaupungeissa? Ajamalla ja pakottamalla omat kannattajansa kaupunkeihin!
      Saas nähdä kuinka onnistuu tavoitteessaan?

      Poista
    3. Hyviä kysymyksiä ja varmasti valideja. Olen iloinen, että puolustat itsellesi tärkeitä asioista, hyvä! Samaa mieltä siitä, että luterilaisuutta pitäisi tukea Kirkon osalta enemmän, Suvivirsi on siitä hyvä esimerkki. Meille tulijat mukautuvat terveeseen isänmaallisuuteemme, johon luterilaiuuskin kuuluu. Suvivirsi on perinteikäs tapa juhlistaa suomalaisuutta kouluissa, sen pitäisi minustakin kuulua sinne, eikä maahanmuuttoa harjoitellessa sitä saisi uhrata harjoittelun vuoksi.
      Muslimeita on tosiaan maailmassa hyvin paljon ja suurin osa heistä ovat tavallisia rauhallisia ihmisiä. Jos islamin kytkee automaattisesti terrorismiin, maailmaa näyttäytynee 1,4miljardin muslimin rinnalla aika pelottavana paikkana. Itse haluan suunnata voimat terveempään suomalaisuuteen, en tuntemattoman pelkoon. Toivon sullekin samaa.

      Poista
    4. Hah, ylläolevan piti mennä Bullshit-ketjuun Toipilalle, Pahoittelut sählingistä!

      Poista
  3. Ei hiilidioksidi ole mikään myrkky eikä saaste vaan elämän edellytys maapallolla ja kasvikunnan kasvamiselle.

    Ilman saastumisesta pitää meidän jokaisen olla huolestuneita. Kun taas ilmaston muutokselle emme juurikaan voi mitään. Ilmasto on muuttunut aina. Eihän tästä ole kuin tuommoiset 13.000 vuotta sitten, kun Skandinaviaa peitti noin 3 kilometrin paksuinen jäämassa, joka alkoi vähitellen sulaa.

    VastaaPoista
  4. Timo, olen vuoren varma että tuo höpsismiin hurahtanut
    heppatyttöhallitus ei kykene ymmärtämään tämän tekstisi
    sisältöä, josko joku niistä edes teoriassakaan sattuisi
    lukaisemaan.
    Puhumattakaan siitä mitä rivien väliin on kirjoitettu.

    Aika wäkevästi kallistun tuohon Affun näkemykseen,
    hermo pettää, kepulit panikoituu.

    Hyvesignalisoinin paskanen jälki tulee näkyviin
    vasta kun ihmiset näkevät saman päällään minkä
    silmillään.

    VastaaPoista
  5. Eikö kukaan ole selvitellyt tämän urbanisaatiokehityksen ilmasto- ja ympäristövaikutuksia?

    VastaaPoista
  6. Taas hyvä analyysi maamme ja maailman tilasta. Ainoa, mitä jäin kaipaamaan, oli syiden esittäminen sille MIKSI kaupungistuminen on sellainen megatrendi kuin on. Erityisen hullulta se tuntuu kehitysmaissa, joissa edellytykset suurkaupunkeihin ovat teollisuusmaita huonommat.

    VastaaPoista
  7. Kun suomessa, ja muissa kylmissä maissa ilmasto lämpenee niin fossiilisten käyttö lämmitykseen vähenee, ja samalla päästöt. Onkohan tuosta tutkimustietoa? Ilmiö ikäänkuin "käärme syö häntäänsä?

    VastaaPoista
  8. Kerrankin voi sanoa, että tämä on kuin suoraan Nevvostoliitosta. Siellähän tehtiin jossain vaiheessa päätös että perspektiivittömät alueet saavat näivettyä ja väestö siirretään pakolla tai [vapaaehtoisesti, kevennys heh-heh] urbaaniin ympäristöön. Ainoa ero taitaa olla, että ei ole enää raskaan teollisuuden kombinaatteja ja populus sijoitetaan kommunalkoihin, joissa on 15 neliömetriä tilaa ja mahdollisesti suihku ja oma keittokomero.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Enemmän päinvastoin ei asia voisi olla.

      Meillä on perspektiivittömiä seutuja tekohengitetty hyvinkin kalliilla aluepolitiikalla, mutta edes sen verran täytyy markkinoille antaa tilaa, ettei ketään voi pakottaa maksamaan kovin paljon asunnosta paikkakunnalla, jonne hän ei halua.

      Poista
  9. Yhdet menettävät asuntojensa arvon, samalla kuin rent-seekerit sijoittavat rahaa kasvukeskusten asunoihin (ulkomaisten asuntosijoittaminen pitäisi kieltää jokaisessa itseään kunnioittavassa valtiossa — Vancouver riittää argumentiksi!!!) ja näin riistävät ihmisiä, jotka ovat pakotettuja niihin muuttamaan... Tämä on muuten yksi maahanmuuttopolitiikan qui bono- ulottuvuus, josta ei hirveästi puhuta...

    Mutta oli tilanne miten synkkä ja epätoivottava hyvänsä, kannattaisi aina pyrkiä näkemään uusia mahdollisuuksia, joita syntyy kaikkialla, missä muutoksen tuulet puhaltavat. Epätoivo on oopiumia typeryksille.

    Kannattaa muistaa, miten paperijulkaisut julistettiin vanhentuneeksi vuosikymmeniä ennen kuin ihmiset oikeasti alkoivat siirtyä lukemaan lehdet ja kasvavassa määrin kirjat. digi-päätteiltä. Vastaavastihan joskus vuosikymmen sitten alettiin julistaa tulevaa maallemuuttoa, kun etätyö tulee mahdolliseksi useammilla ja useammilla aloilla. Ennustus ei ole toteutunut, mutta ei kannata nuolaista ennen kuin tipahtaa.

    Itse ennustaisin, että pikkupaikkakunnat tulevat jakautumaan niihin, jotka autioivuvat kasvavissa määrin, ja niihin, joista tulee uusia kasvukeskuksia ihmisten paetessa isojen kaupunkien hintatasoa ja ghettoutumista. Veikkaisin myös 60- ja 70-luvuilla tehtyjen arkkitehtuuristen rikosten kostautumista paikkakunnille, joista on tehty niin kirotun rumia, ettei niihin kukaan esim. Helsingin tai Tampereen tapaiseen ympäristöön tottunut halua muuttaa asumaan. Jonkinlaisen matteus-periaatteen mukaan tullaan siis tulevaisuudessa etenemään: tietyt paikat alkavat houkutella edelläkävijöitä, mikä houkuttelee lisää porukkaa, ja seuraa gentrifioituminen; kääntöpuolena on aavekylien syntyminen toisaalle.

    Mutta autioituminenkin tarkoittaa mahdollisuuksia, jos niihin osataan tarttua: hyvin organisoitunut samanmielinen sopivankokoinen porukka voi halutessaan valloittaa jonkun paikkakunnan itselleen suhteellisen pienellä budjetilla ja luoda sinne omia arvojaan vastaavan yhteisön ja ympäristön.

    AH

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "hyvin organisoitunut samanmielinen sopivankokoinen porukka voi halutessaan valloittaa jonkun paikkakunnan itselleen suhteellisen pienellä budjetilla ja luoda sinne omia arvojaan vastaavan yhteisön ja ympäristön."

      Esimerkiksi suomalaiset poikamiehet jotka hankkivat itselleen vaimot Aasiasta tai Afrikasta ja elävät suhteellisessa vauraudessa. On paljon työtehtäviä joissa ei ole olleenkaan pakollista asua kaupungeissa. Ajatelkaapa vaikka rekkakuskeja, junakuskeja, myyntiedustajia, verkostomarkkinoija....

      Poista
  10. Ruotsin tv:n ohjelmaa esitetään kukonlaulun aikaan Yle Tv1:n suomenkielisellä kanavalla – maalla on juuri tultu aamulypsyltä – omaksumaan Katri Kulmunin mallia: hänen kerrotaan oppineen puhumaan brittienglantia yläluokkaisella aksentilla kiirehtimällä alakoulusta kotiin katsomaan televisiosta englantilaisia sarjoja.

    Pohjoismaisen ystäväohjelmiston lähettämisellä kukonlaulun aikaan suomenkielisellä kanavalla varmistetaan ettei ”herätä kasakan nauruun”?

    VastaaPoista
  11. Itse asun alueella jossa asuntojen arvo tullee melkoisella todennäköisyydellä ainakin reaalisesti laskemaan. Mutta itseäni asia ei pahemmin liikuta. Olen juuri siirtynyt eläkkeelle enkä tule muuttamaan täältä mihinkään. Minä en oikeastaan edes tarvitse mitään Helsinki. Menen Helsinki-Vantaan lentoasemalle josta jatkan matkaa silloin kun muualle matkustelen.

    "Minun jälkeeni vedenpaisumus". Lapseni eivät siis tule perimään jättiomaisuutta but so what sanoisi Paavo Lipponen.

    VastaaPoista
  12. Maatalousväki hyötyy eniten inflaatiosta ja sotatilasta. Silloin yleensä käy niin että yhtäkkiä monet kaupunkilaiset muistavat että heillähän on serkkuja maalla. Viimeksi tämä sukulaisuusrakkaus oli voimissaan 1939-1948. Joten.... ei nuolaista ennenkuin tipahtaa.

    VastaaPoista
  13. https://timo-vihavainen.blogspot.com/search?q=megalopolis

    Tämäkin tuli mieleen.

    VastaaPoista
  14. Tässä kesämökkini ympäristössä ja lähellä oli vielä 15 vuotta sitten 6 maatilaa. Nyt kaikki lopettaneet toimintansa. Yksi talo niistä vielä parin vanhuksen asuinkäytössä. Kyläkoulu loppunut, kyläkauppa loppunut. Aiemmin lihat, munat, jauhot pystyi ostamaan suoraan maatiloilta, jopa maidon. Kysyntä oli todella laajaa, mutta vain mökkiläisten toimesta.
    Kuka tälle alueelle enää muuttaisi kun ei työpaikkojakaan ole.
    Vaikea saada edes lumen-auraajaa mökkiteille. Kalastajiakin oli useita täällä Päijäntellä, mutta nyt 60 kilometrin päässä löytyy yksi.

    Vaan kun ei enää ole paluuta entiseen. Ei sitten millään. Ei sitten millään keinolla.
    Vain hölmö jatkaa maanviljelyä tai eläintenkasvatusta Suomessa. Suomalainen ruoka on niin luokattoman huonolaatuista.
    Suomalainen ruoka on niin luokattoman huonolaatuista.
    Suomalainen ruoka on niin luokattoman huonolaatuista.

    Täytyy todella ihmetellä kuka se oikein mainosta suomalaista ruokaa hyvälaatuiseksi ja maittavaksi? Silloin voi kysäistä... oletteko koskaan käyneet ulkomailla ja syöneet muuallakin kuin turistirysissä.

    VastaaPoista
  15. ""Se, mitä arvoa on symbolisella toiminnalla ja kunnialla ja kuka siitä mitäkin saa, on kiinnostava kysymys.""

    Niin on. Se olisi kansallisen psykoanalyysin paikka. Sellaista kaivattaisiin toki useammastakin syystä. Suomella on kahdeksansadan vuoden historia vieraalla hallintokielellä alistettuna kansana, josta johtuen kaikki kansallisen kahtiajakomme ovat korostuneita ja poikkeuksellisen suuria. Asiaan kiinnitti huomiota jo sosiologiamme grand old man Erik Allardt.

    Eurooppalaisen uuden ajan ajattelun isossa kokokuvassa "symbolisten" toimintojen nousu kansallisen kaapin päälle voisi olla seurausta massakeskittymien -- joukkoutumisen -- aikaansaamasta psyykkisen ylijännitteen kasvusta. Tällöin tajunnantila taantuu, ja siinä missä aiemmin oli toiminut kansallisvaltioille ominaisen demokratian "edustuksellinen" idea, siihen syntyy nyt symbioosia ilmentävä symbolismi.

    Ne elävät nimenomaan "identiteettipolitiikan" taantuneessa tajunnantilassa, nämä tunnustukselliset "ismit", joiden mukaiset poliittiset ratkaisut eivät edes hipaise reaalimaailmaa, vaan toteuttavat puhtaasti "symbolisia" merkityksiä.

    Ja toki tähän samaan tajunnallisen taantuman kuvaan kuuluu myös "kunniakulttuuriin" vajoaminen. Se toteutuu lavealla asteikolla -- alkaen ihan siitä, että presidentti messuaa mussupuheissaan siitä kuin kansalaisten tulisi "kunnioittaa" toistensa "mielipiteitä" ja päätyen sitten siihen, että aikamme narsistit jossain alitajuntansa pimeässä sydämessä rakastuvat raakoihin kunniakulttuurin edustajiin. - Sille motivaatiolle ei arkirealisteilta löydy vastusta.

    Huonostihan maalla menee. Ja mitä luultavimmin tulee menemään vielä huonommin -- koska tulevaisuutta voi, vastoin Vihavaisen varovaista katsantotapaa, ennustaa. Joukkomittaiset taantumat eivät ole yksittäisillä poliittisilla päätöksillä torjuttavissa. Jos toiseen vaakakuppiin pannaan kaikki uudella ajalla kehittynyt päämäärärationaalinen järki, ja toiseen vaakakuppiin esimerkiksi se taantuneeseen uhriajatteluun olemuksellisesti kuuluva syyllisyydentunto, joka "ilmastonmuutoksen" eskatologiaa pitää yllä ja vahvistaa -- ei siinä järjellä ole mitään mahdollisuuksia.



    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hullu maailma kieltämättä. Tosin jopa morderneimman Euro 6 -päästöluokan kaupunkibussin pakokaasupilven paahtavaan lämpöön liikennevaloissa pyörällä pysähtyessä ilmastoeskatologia ei tunnu rahtustakaan hullummalta hankkeelta kuin esimerkiksi maahanmuuttoeskatologiakaan. Tajunnan regressiosta ei voi päätellä siihen suuntaan, että regressoituneet olisivat kaikessa absoluuttisen väärässä, niin kuin ei esim. sensuurin kohteeksi joutumisesta voi päätellä, että olisi oikeassa.

      Siinä jännässä perussotkuisessa meluisassa kaaoksessa - Keski-/Itä-Euroopassa ollaan - itse asiassa mietin paitsi, ettei Suomella nyt niinkään ehkä mene kaiken kaikkiaan kovin huonosti, vaan pikemminkin ihan ookoo - kriittisellä järjellä nyt pyyhitään pöytää lopulta jollain lailla varmaankin kaikkina aikoina - niin jotenkin myös näitä syklien ja viivojen kuvioita.

      Aika monessa aikamme ajattelutavassa on jotenkin sellaista uutta pyrkimystä sulkea nimenomaan yksilön kautta kulkevia virtapiirejä. Ennen tavallaan oli niin, että Jumala sääti kaaret ja korkeudet ja ihminen rakensi niiden kunniaksi kirkkoja, sellaisia "yhden suhde äärettömyyteen" -malleja elämän suurista kaarista ja korkeuksista.

      Nyt on jotenkin niin, että ihminen - omasta mielestään - omaa erinomaisuuttaan saa mitä haluaa tai ainakin yrittää sitä ylväästi, ja hoitaa sitten omia taivaisiin kohovia tai suloisen mielekkäästi itseensä sulkeutuvia tilejään sen kunniaksi. Proteiininsaantia, sijoitustuottoja, some-tykkäyksiä ja niin poispäin. Uskonnollinen eetoshan tässä on, valtatyhjiö tässä mielessä täyttyy uusilla mittatikuilla, joilla voi lyödä itseä tai muita, sen mukaan mihin nähden nyt on missäkin mielentilassa mieluummin sadisti tai masokisti.

      Käänsin juuri kirjan, jossa ruotsalainen ammattipsykologi ja neuvotteluteoreetikko selvitti juurta jaksain, miten konsensuksen voi saavuttaa missä tahansa tilanteessa. Se oli oikeastaan aika hyvä kirja, mutta silti mietin, minne avaruuteen se itsessä kumottu pahantuulisuus ja tilanteen kitkaisuus tässä katsomuksessa lopulta menee. Aika selvästi se ainakin Ruotsissa laskostuu reaalimaailman pahoinvoinniksi ja/tai riehumiseksi yhteiskunnan "toiseutettuun" alapäähän, jos nyt nämä asiat saan niputtaa.

      Mutta sama kiistohan on "taloudessa": win-win tarkoittaa oikeastaan, että häviäjä ei ole samassa potretissa. Tämän tietyn kolmannen ulossulkemisen "lain" takia ei oikein kai haluttaisi nykyään uskoa tuotanto- ja kilpailufetisistisen elämäntavan tuhoisuuteen ympäristölle, eikä siihen, että "kehittyneillä" yhteiskunnilla on jonkinlainen looginen sidos tiettyjen mestojen "kehittymättömyyteen". Muuttoliikehän ei kohdistu minne sattuu, vaan sinne, mistä käsin valloittajat aikanaan saapuivat. Se ei ole kokonaan sivilisaatiosta toiseen tapahtuvaa, vaan heitteille jätetyistä siirtomaista emämaihin tapahtuvaa.

      Mutta joo. Tavallaan mietin tässä hiljattain, että esim. lapsettomuuden se jännä maaginen kytkös hyvinvointiin voi olla osin ihan vain sitäkin, että edellinen sukupolvi voi niin hyvin. Kuolevaisuus ei ehdi tulla kunnolla iholle monillakaan ennen vaihdevuosia (tai munan lerpahtamista), paitsi poikkeusyksilöillä, jotka ajautuvat riittävän lähelle jotain latentin itsetuhon polttopistettä jo nuorehkoina. Pääsääntöisestihän porukka sluibailee tässä menemään ihan iloisina kaikille oikeasti raskaille ja hankalille asioille piut paut näyttäen.

      Poista
    2. Ylöslämmitin eilispäivänä blogitekstin, jossa phdiskelin sukupolvien kiertoa ja sitä, miten vääristyneitä yksilötason reaktiot ja asenteet -- kuten "suvaitsevuuden" ymmärtäminen kuin se voisi olla moraaliarvo, vaikka se on pikemminkin väärä reaktion järjen pettäessä -- voivat olla.

      Yksilön kokemukset ovat eri maailmassa kuin se mitä joukkovoimien tuottamana tapahtuu. Kun kerrot kääntäneesi ruotsalaisen psykologin ja konsensusteoreetikon kirjan, ajattelin heti, että historia on jakanut nuo kortit: juuri ruotsalainen on kyvytön kohtaamaan ristiriitoja itsessään, ja juuri ruotsalaiset tekevät "suvaitsevuudesta" hyveen.

      Jos suomalaisten kansallinen tragedia ovat alamaisasenteet ja latentti antagonismi, vastaavasti ruotsalaisten kansalliset kipupisteet liittyvät historialliseen rooliin suurvaltana. He eivät pysty sisäistämään eivätkä sietämään alaluokan kiistoja ja kipuja, ja siksi he ovat sosiaalitekniikoiden ja älyllisten väistöliikkeiden mestareita.

      Ja siksi heidän yhteiskuntansa on sekaisin ja sortumassa. Se sortuu heidän hyveidensä, "suvaitsevuuden" seurauksena. Niin vähän kuin elokuvat onnistuvatkaan todellisuudesta kertomaan, suosittelen tuota Ruben Östlundin "Play"ta, jossa käytetään hyvin hallittu puheenvuoro yhteiskunnalliseen hajoamiseen johtavasta "maahanmuuttopolitiikasta".

      Poista
  16. Tarvitseeko mainita, mikä puolue ainoana suhtautuu realistisesti ilmastonmuutokseen ja Suomen rooliin siinä. Aivan käsittämätön on nykyisen hallituksen tavoite, että hiilineutraalius pitäisi saavuttaa viisitoista vuotta ennen muita. Työnnetään ihan itse pää hirttosilmukkaan. Hullun hommaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei tarvitse mainita, olen varma että kaikki
      joiden tarvitsee tuo tietää tietävät.

      Tuiki tähellisempää olisi tuoda horjuville selväksi
      tuo höpsismiin hurahtaneiden tuhoisa rooli tässä
      kirjoituksessa mainituissa asioissa.

      Poista
  17. Sanoisin niin, että hiilineutraalius ja ilmastohumppa ovat keppihevosia, joilla toteutetaan vihervasemmistolaista unelmaa, jossa väestöä pyritään keskittämään kasvukeskuksiin ja sekoittumaan erilaisten maahanmuuttajaryhmien kanssa = Iso Omena.
    Ilmeinen tarkoitus on tuottaa kaupunkilainen uljas uusi ihminen, jonka identiteetti muodostuu monikulttuurisessa kaupungissa ja jonka juuret omaan maahan on katkaistu.

    Sitä minä vain ihmettelen, että mitä kepulle on luvattu siitä, että se on osana mahdollistamassa tätä kehitystä ja onko se todella sen arvoista? Vai onko niin, että tämä Homo Urbanus on se uljas uusi arvopohja ja sen määrittäjä, jonka unelman toteuttaa suuri ja mahtava the järjestelmäpuolue ja jonka sateenkaaren yhtenä kaarena on kepu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. New Yorkhan se siellä kiiltelee. Isänmaan aamun koitteessa: https://timo-vihavainen.blogspot.com/search?q=new+york

      Poista
    2. Kepulle maakuntamalli, RKP:lle ruotsin kieli. Rinne osasi ostaa selkärangattomat...

      Poista
  18. Moni tarjoaa sähköautoja ratkaisuksi ilmastonmuutoksen hillitsemiseen. Silloin on kysyttävä, missä öljynjalostuksessa syntyvä bensiini siinä tapauksessa poltetaan. Vai kaadetaanko maahan?

    Mika Anttonen selvittää problematiikkaa täällä:

    https://www.youtube.com/watch?v=pf7RbJwrqKE

    VastaaPoista

Kirjoita nimellä.