keskiviikko 5. helmikuuta 2020

Liikaväestö ja tarpeettomuus


Tarpeettomat ihmiset

Ihmisen tarpeettomuus on aina traaginen asia. Yleensä kyse on kirjallisuudessa ollut ihmisen kokemuksesta, kuten Ivan Turgenevin kertomuksessa Tarpeettoman ihmisen päiväkirja. A.A. Karisto 1980 (Dnevnik lišnego tšeloveka 1851).
Turgenevin kertomuksessa asian ydin on se mitättömyyden tunne, jonka kurjan provinssikaupungin orvoksi jäänyt nuorukainen tuntee pietarilaisen keikarin rinnalla: ”… kenties tuohon tunteeseen sekoittui vielä jonkinlaista kateutta, jota arka ja sivistymätön moskovalainen tuntee säihkyvää pietarilaista upseeria kohtaan”.
Niin tai näin, tuo pääkaupunkilainen veijari vei kertojalta nenän edestä haaveillun morsiamen, mutta edes vieteltynä ja häväistynä tyttö ei halunnut kuullakaan kertojan tarjoamasta rakkaudesta. Niinpä tarpeettomalle ihmiselle ei jäänyt muuta tekemistä kuin kuolla tautiin, joka sopivasti teki hänestä selvää.
Maksim Gorkin tarpeeton ihminen (nenužnyi tšelovek) taas on ohranan kätyriksi ajautunut pikku mies, jota maailmassa ei lopulta tarvitse kukaan (https://timo-vihavainen.blogspot.com/search?q=sopimaton+palikka ).
Noissa nimityksissä on pieni ero sikäli, että lišnyi tarkoittaa ylimääräistä ja nenužnyj nimenomaan tarpeetonta. Jos ruvetaan saivartelemaan, ei liiallinen eli ylimääräinen ihminen välttämättä ole tarpeeton, vaan reservissä hyvinkin paikallaan. Hänen vuoronsa saattaa joskus tulla, ainakin taloussuhdanteiden muuttuessa.
Mutta eiväthän nämä kirjalliset hahmot ole mitään homo oeconomicuksia. Heidän tarpeettomuutensa on eksistentiaalista.
Itse asiassa klassinen tarpeeton ihminen 1800-luvun alussa saattoi olla joutilasluokan hyvin toimeentuleva jäsen, jolle vain hänen maailmansa ei tarjonnut mielekästä olemassaolon tarkoitusta. Tämä seikka taas saattoi hyvinkin johtua juuri hänen huolettomasta toimeentulostaan, jonka epäoikeudenmukaisuus ympäröivän puutteen rinnalla aiheutti tiedostamatonta ahdistusta.
Lermontovin Aikamme sankari Petšorin ja itse runoilija, joka valitti kaiken tässä maailmassa olevan tyhjää ja pelkkää typerää vitsiä, olivat syvästi tarpeettomuutensa kokevia ihmisiä.
Ilmeisen tarpeeton, vaikka tätä tuskin ymmärtävä henkilö oli myös Puškinin Onegin, joka ikävystyneisyyttään tappoi parhaan ystävänsä kaksintaistelussa.
Ja kuinka tarpeellisiksi mahtoivatkaan itsensä tuntea ne kaiken maailman kellariloukkolaiset ja muut vastaavat Dostojevskin luomukset. Monenlaisia pauperismin jakojäännöksiä asusteli sen ajan Pietarissa ja muuallakin Venäjällä eikä heillä ollut osaa eikä arpaa aikansa yhteiskunnassa. Mutta mitäpä virkaa oli myöskään jonkun Oblomovin kaltaisella herralla?
Hyvin toimeentulevien ja jopa äveriäiden tarpeettomien ihmisten tragediaa ei ole syytä vähätellä. Se todellinen suuri kerrostuma, joka joutui aikansa yhteiskunnassa heitteille, oli kuitenkin sitä pikkuporvarien (meštšane) ja kylänloppulaisten joukkoa, jota ajan talous ei kyennyt hyödyntämään.
Venäjällä, kuten Suomessakin, väestö kasvoi 1800-luvulla hurjalla vauhdilla. Vuosisadan alussa se oli 35 miljoonaa ja vallankumousvuonna 1917 jo 170 miljoonaa. Valloitukset selittävät vain pienen osan kasvusta.
Viljeltävää maata ei voitu jakaa kaikille tarvitseville samassa suhteessa kuin kysyntä kasvoi. Kaupungistumisen ja teollistumisen suhteen Venäjä taas tuli jälkijunassa. Kun viljelysmenetelmät pysyivät takapajuisina, oli maalle ominaista suuri köyhien ja oppimattomien muodostama liikaväestö.
Siinä olivat ne todelliset tarpeettomat ihmiset, joiden pohjakerroksen muodostivat Maksim Gorkin kuvaamat paljasjalkaiset kiertolaiset, bosjakit.
Maailmanlaajuisesti olemme epäilemättä tänään jossakin määrin samanlaisessa tilanteessa kuin Venäjä Gorkin nuoruudessa. Toisaalla on perittyä hyvinvointia, toisella maailman kulmalla taas syntyy valtavasti yhä uusia lapsia, joiden toimeentulon edellytyksistä ei ole mitään tietoa, tuskin edes toivoa.
Tämä asetelma tietenkin aiheuttaa neuroottista ahdistusta niissä, jotka kokevat hyvinvointinsa olevan ansaitsematonta ja jotkut yrittävät jopa selittää itselleen, että se perustuu noiden sorrettujen ja solvaistujen riistoon.
Tämä taipumus on sinänsä psykologisesti yhtä ymmärrettävä kuin se on falski. Ongelma on olemassa, mutta sitä ei voida ratkaista hävittämällä hyvinvointia vaan se täytyy ottaa hallintaan vähentämällä liikaväestön syntymistä siellä, missä sillä ei ole riittäviä elinedellytyksiä eli siis tarvetta.
Käteen sattui muuan Spiegel-bestseller: Ilija Trojanow, Der Überflüssige Mensch -tarpeeton ihminen, DTV 2015, 89 s.
Kirjoittaja on tarttunut tärkeään aiheeseen, mielekkään työn jatkuvaan ja radikaaliin vähenemiseen, mutta käsittelee aihetta mielestäni sentimentaalisen pinnallisesti.
Sen sijaan, että kysyttäisiin Trojanowin mukaan, kenestä pitäisi ihmisten vähentäminen aloittaa (minusta, sinusta, perheestämme, ystävistämme…?) on ainoa järkevä keino tarttua itse väestöräjähdykseen ja estää miljardien suuruisen liikaväestön synty.
Trojanowin kirjan kiinnostavana osana pidän sen alkua, jossa hän selostaa tunnettua ranskalaisen Le Méduse -laivan haaksirikkoa, joka johti muun muassa ihmissyöntiin ja jota kuvaa Géricaultin kuuluisa maalaus ”Medusan lautta”.
Siinä nimittäin toteutui erinomaisesti se sanonta, että herra on herra helvetissäkin. Osa pääsi pelastusveneisiin, ja yksi heistä sai itselleen peräti nojatuolin hyvin varustetussa veneessä. Sinne yrittävät matruusit torjuttiin sapeliniskuilla.
Kuitenkin osa pääsi myös laivan osista kyhätylle lautalle, jota pelastusveneet alkoivat hinata kohti rannikkoa.
Pian määräsi päällikkö myös hinausköyden katkaistavaksi. Käskyä on pidetty hyvin moitittavana, mutta en kyllä osaa itse sanoa mitään sen mielekkyydestä, kun en ollut siinä myrkyssä mukana.
Joka tapauksessa lautalle jäi vain niukasti juotavaa: kaksi tynnyriä viiniä ja kaksi tynnyriä vettä. Syötäväksi oli vain kastuneita korppuja.
Kun ruoka alkoi loppua, piti lautan korkeimpaan osaan majoittunut ns. terävä pää neuvottelun ja päätti heittää osan porukasta mereen, ne heikoimmat. Ketään ei tarvinnut tappaa ravinnoksi, sillä ruumiita oli muutenkin käytettävissä.
Tarinan loppu oli kaiketi jossakin määrin onnellinen, sillä useat pääsivät lopulta hengissä rantaan.
Trojanow pitää tätä tositarinaa varoittavana esimerkkinä myös meidän ajallemme: yhä useampi meistä on tarpeeton, eikä eliitti häikäile lainkaan uhratessaan sen oman pelastumisensa hyväksi.
No, tiedäpä häntä. Siihen en ihan usko, mutta meneillään olevat prosessit ovat todella vakavia ja tarpeettoman ihmisen ongelmalla on nyt aivan uusi kaiku.
Kun Suomessa todettiin, etteivät pikkutilat, jotka sinänsä tarjosivat mielekästä työtä, enää riittäneet tarjoamaan ajan vaatimaa elintasoa, täältä muutettiin muualle.
Meillä ei ollut siirtomaita, mutta Amerikkaan, Ruotsiin ja hieman Venäjällekin muutti varsin huomattava osa väestöä. Silloin noissa maissa oli tarvetta ihmisistä. Venäjälläkin koulutetulle väelle oli kysyntää.
Nyt tilanne on toinen. Niitä mahdollisesti jopa viittä miljardia ihmistä, jotka Afrikka tulee lisäämään väestöönsä, ellei mitään tehdä, ei sen sijaan tarvitse mikään työpaikka ja kaikkein vähiten niiden merkitsemää rasitusta kaipaa maapallomme biosfääri.
Ei täältä kuitenkaan ole syytä ketään mereen heittää. Sen sijaan on rikos, ellei kohtuuttoman suureen syntyvyyteen puututa ajoissa.
Vai mahtaisiko ns. vihreillä olla tähän jokin muu ratkaisu?

17 kommenttia:

  1. Jokaisen ihmisarvosta en nyt ole ihan varma. Liikakansoituksesta sen sijaan olen, mutta olennaista on, että jokaisella elämällä on itseisarvo.
    Jos sattuu syntymään ihmisenä, jolla on kyky itsensä tiedostamineen, niin on typerää, jos ei elä itsetietoisena. Joillekin se on vaikeampaa, joillekin ei, mutta sellaista se elämä on.

    VastaaPoista
  2. Kyllä meilläkin oli siirtomaa, jos "meillä" tarkoitetaan vanhaa Ruotsin yhtenäisvaltakuntaa, Suomi tietenkin mukaan luettuna. Jouko Aaltonen & Seppo Sivonen ovat äskettäin kirjoittaneet kirjan "ruotsalais-suomalaisesta siirtomaaherruudesta Karibialla", Saint-Barthélemyn saarella kustavilaisella ajalla (ja Ruotsin osalta aina vuoteen 1878). Orjakauppaa käytiin vilkkaasti. Jo 1600-luvulla Louis de Geer, joka Carlsson-Rosenin mukaan johdatti "uskonsa vuoksi vainotut vallonit" Ruotsin teollisuutta luomaan, hääri itse tuottoisassa orjabisneksessä, jota käytiin Länsi-Afrikan rannikolla. Ilmankos siitäkin syystä oli sen ajan Ruotsin rikkain mies.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä suomalaisen kolonialismin etsintä jaksaa kyllä huvittaa. Taitaa hyvinvointimme olla orjakaupalla rakennettua sitten...

      Poista
    2. Kyllä tässä yhteydessä on hyvä todeta, että ei meillä vaan pahoilla ruotsalaisille, hyi hyi.

      Poista
    3. Niin, ja kyllähän jo "räväkkä" Teemukin kuvia kumartelematta sanoi ruman sanan niin kuin se on.

      Poista
    4. Taisipa vieläpä olla niin että tuolla Saint-Barthélemyllä suomalaisilla oli "yliedustus".

      Poista
    5. Oisiko ollut savolaisvaltainen piällysmiesporukka?

      Poista
    6. Savolaisista puheenollen, voipi olla että väistin muurin ja sekoitin Uuteen Ruotsiin.

      Poista
  3. Tuijottelin tässä tätä kommenttikenttää viisitoista minuuttia miettien, että jaksaisiko sitä kommentoida blogiin, jonka sinänsä arvostettava isäntä lukee joka päivä kirjan ja vetää siitä joka kerta samat johtopäätökset kuin eilenkin,

    ja päädyin nyt tällä kertaa sitten siihen, että "liian hapokasta". Kuten Cola-Olli asian aikanaan erinomaisen tiiviisti ilmaisi.

    VastaaPoista
  4. Liikaa on ihmisiä maapallon sietokyvylle. Mutta tarpeettomuus johtuu liiallisesta pääomien keskittymisestä, joka taas on seurausta globaalista, sääntelemättä jätetystä kapitalismista. Jos varallisuus olisi jakautunut tasaisemmin, ihmisten halu ja kyky toimeliaisuuteen lisääntyisi. En nyt puhu kommunismista. Se tappaa lähes kaiken muun toimeliaisuuden kuin kyttäämiseen. Mutta liian köyhä ei kykene toimimaan omassa elämässäänkään, kokee ponnistelun turhaksi ja vaipuu toivottomuuteen. Hyvä esimerkki on maksuhäiriömerkinnän saanut varaton, kouluttamaton nuori. Ponnistelu ei tunnu kannattavan, elämä karkaa ulottumattomiin. Turhuuden tunne on seurauksena.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo tähän suuntaan vähän, mutta pääomaa ei tietysti ole olemassa ontologisessa mielessä vaan erilaisten uskomusjärjestelmien noodina enemmänkin, ja se keskittyy kapitalistisen sääntelyn vuoksi, ei sääntelemättömän kapitalismin.

      Kapitalistista sääntelyä on mm. jo se, että saa "omistaa" tietoja, mikä on nyt vallitsevassa uskonnollisessa järjestyksessä melkein tärkein resurssi, kun halajaa päästä mimeettisessä epäoikeudenmukaisuudessa miellyttävälle puolen keppiä. Suurimmalle osallehan tästä näkyy vain, että ketkä "saavat asiansa järjestykseen" ja ketkä eivät, ja tämä täydellinen asynkronia todellisuuden ja sen mentaalisten representaatioiden välillä mm. tekee sen, että ihmiset eivät pysty "sitoutumaan" mihinkään, koska kaikki energia menee siltä näyttämiseen, että hallitsee jotakin, mitä ei voi, esim. elämäänsä. Yksiavioisuus on perversiona yksinkertaisesti sellainen, että se edellyttää aika suurta vakautta tuottaakseen mitään mielekästä, ja ehkä myös pientä vinoumaa siihen suuntaan, että miesten pitää voida saada touhuta ainakin ihan hiukan enemmän yhteiskunnallisesti palkittuja touhuja. (Ei kauhean suosittu käsitys tai ilmiö varmaan nykyään.)

      Siirtolaisuus on sitten tavallaan se järkäleosa siitä, minkä piikkiosa on länsimaiden sisäinen epäoikeudenmukaisuus. Toki muitakin aspekteja siihen voi ottaa, näitä kulttuurien barbariteetin aste-eroja ja muita, mutta tämä alkeellinenkin puoli asiassa on.

      Suomihan ei ole ennen kolonisoinut, mutta Baltiassa näin Nordeaa ja R-kioskia, ei baltit vastaavalla tavalla lypsä suomalaisia ("sijoittamisena" sen voi nähdä, mutta auta armias, kun tulee laskusuhdanne - minun naapuritalo oli siellä kesken jääneenä luurankona kaikki vuodet kun asuin siellä).

      Eikä se eriarvoisuus johdu niin samanlaisten kulttuurien kesken siitä, että baltit ovat tehneet historiassa 2,5 kertaa vähemmän työtä, vaan siitä, että heiltä on edellisen 70 vuoden aikana pöllitty välistä vielä paljon enemmän kuin suomalaisilta. Mm. Putinin ja silovikkikavereidensa Sveitsin tileillä lienee niitä rahoja - ja niillä sitten omistellaan kaikkea täällä lännessä, pyöritellään bisneksiä joihin nähden sitt just lännessä mimeettisesti syrjäydytään.

      Nyt kuitenkin takas töihin taas, tsau.

      Poista
  5. Englannissa tilastojen mukaan jo hieman yli 20% nuorista on täysin yhteiskunnan ulkopuolella. Ei koulutusta, ei töitä.
    Mahtaako samanlainen tilasto näkyä Suomessa ja Ruotsissa.
    500000 suomalaista käyttää masennuslääkkeitä tai vastaavia.
    Maailmaa hallitsee jokin ihmeellinen ja kouluttamaton "Greta Turnberg"-ryhmä.
    Suomea hallitsee jokin ihmeellinen 4 tytön joukko jotka juuri jaksoivat palata töihinsä Joululoman jälkeen. Kesäloman jälkeen valittavat että kiirettä pitää kun ei saatu mitään aikaan ja että otetaanpas taas pari piristystablettia.
    Onneksi itse olen jo eläkkeellä.

    VastaaPoista
  6. Hyvin harva ymmärtää dialektiikkaa. Mäenpää on yksi niistä, joka ymmärtää: työperäinen maahanmuutto Suomeen voi muuttua / muuttuu ilmastomuutoksen myötä hallitsemattomaksi vyöryksi. Afrikan Sahara laajenee, samoin muutkin maailman Saharat. Valtavat alueet muuttuvat elinkelvottomiksi. Ja se merkitsee sitä, että syntyvyys pakottaa massat vyörymään sinne, missä on kivaa ja hauskaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ”Hyvin harva ymmärtää dialektiikkaa.”

      Aikoinaan eräs Pietarin rabbi sanoi Trotskille (Bronsteinille), että kommunismi tulee maksamaan juutalaisille tosi paljon. Kommunistisen manifestin mukaan kommunismi on yksityisomistuksen lopettamista maksimaalisesti, kansojen kansallisuuserojen hävittämistä, yhteiskunnallisten luokkien hävittämistä ja paljon muuta kaunista ja hyvää.

      Sen jälkeen, kun Neuvostoliitossa yli 90% korkeimmista johtohenkilöistä oli juutalaisia ja Neuvostoliitto muuttui kommunismin levittäjäksi maailmassa propagoiden ja asein, Hitlerin Saksassa heräsi tarve tuhota käsillä olevat juutalaiset. Ja se tehtiin. Hitler ja Stalin suutelivat toisiaan kirjeitse, ei niin kuin Brezhnev ja Honeker.

      Putin haluaa G-viitosen koolle, jotta hän voisi hypnotisoida muut G-jäsenet uskomaan, että Venäjällä/Neuvostoliitolla/Moskovalla/Politbyrolla/Stalinilla ei ollut mitään asiaa toisen maailmasodan sytyttämiseen. Eikä ollut mitään asiaa kommunismin rikoksiin, se oli vain geopoliittista katastrofia.

      Se, että venäläiset aristokraatit Pariisissa kantoivat Marxia käsillään vuosina 1843-1844 oli vain hauskaa juopottelua. Vuonna 1848 julkaistu Kommunistinen Manifesti olikin vain venäläisten aristokraattien ja Marxin luoma vitsikirja.

      Poista
  7. "Ongelma on olemassa, mutta sitä ei voida ratkaista hävittämällä hyvinvointia vaan se täytyy ottaa hallintaan vähentämällä liikaväestön syntymistä siellä, missä sillä ei ole riittäviä elinedellytyksiä eli siis tarvetta."

    Ongelma on vain siinä, miten se tehdään. Jo nyt eräillä alueilla on niin paljon jo syntyneitä, että kun he tulevat lapsentekoikään katastrofi on valmis. Ja tehokas ratkaisu olisi neokolonismia tms muuta hirveää. Ei ihme, että vihreiltä ei löydy ratkaisua vain avutonta käsien vääntelyä.

    VastaaPoista
  8. Enemmän kuin aavikoituu, planeettamme vihertyy. Kasvillisuus lisääntyy hiilidioksidin lisääntyessä. Ilmastopakolaisuutta esiintyy enemmän puheissa kuin todellisuudessa. Holtiton lisääntyminen sen sijaan saa pakolaisuutta aikaan eikä lisääntyminen vähene noiden pakolaisten muutettua korkeamman elintason maihin elätettäviksi.

    VastaaPoista
  9. Eikös asian ratkaisua voisi nopeuttaa? Vaikka jollain viruksella? Vähän tehokkaammalla kuin tuo corona nyt näyttää 1-1,5% tehollaan. Espanjantautikin pääsi sentään 3% kuolleisuuteen...

    VastaaPoista

Kirjoita nimellä.