torstai 18. helmikuuta 2021

Aatteet velvoittavat

 

What do you want to do ?
New mail

Miellyttävin muodoin

 

Suaviter in modo, fortiter in re, kuuluu diplomatian vanha sääntö. Oman asian takana on oltava tarpeen tullen tiukastikin, mutta se on tehtävä tavalla, joka ei aiheuta turhia ongelmia. Vain hölmö menee poseeraamaan omalla pahastumisellaan sellaiselle taholle, joka on nimenomaan tahallaan antanut tuolle pahastumiselle aihetta.

Kuten jo Paasikivi ymmärsi, valtion ja etenkin suurvallan prestiisi on herkkä asia ja niin merkittävä, että sen takia saattavat jopa tuhannet joutua maksamaan hengellään. Sekin kuuluu diplomatian realiteettien piiriin.

Venäjän ja EU:n kohtaamisissa näimme hiljattain kaksi erilaista näytelmää. Toisaalta EU:n korkea edustaja, joka nuhteli Venäjää, sai suorastaan demonstratiivisesti loukkaavan käsittelyn. Toisaalta Suomen ulkoministeri, joka kertoi maamme seisovan EU:n ruodussa, sai ystävällisen, ellei suorastaan toverillisen kohtelun.

Venäjällä ei ole erityistä syytä kunnioittaa EU:ta, vaikka tämä onkin sitä monin verroin mahtavampi monella mittarilla mitaten. EU on tosin kyennyt ulkopoliittisiin päätöksiin, jotka ovat vahingoittaneet Venäjää, mutta se on saanut myös vastalahjaksi pakotteita, jotka ovat syöneet sen omia etuja. Niistä se ei näköjään sitten kykene irtaantumaan, päinvastoin.

 Pakotesodassa ei ole näkynyt voittajia. Sen merkittäviä seurauksia ovat olleet Venäjän tuontia korvaavan tuotannon syntyminen ja sen ja Euroopan välien kiristyminen.

Kaikki tämä on tietenkin vastoin niitä skenaarioita, joita takavuosina esitettiin kansainvälisen työnjaon lisääntymisestä ja kanssakäymisen vilkastumisesta Venäjän ja lännen suhteissa.

Ikävä kyllä, tälle kehitykselle ei ole loppua näkyvissä. Päinvastoin EU:n piirissä on uhkailtu entistä kovemmalla politiikalla ja Venäjän reaktio tähän oli havainnollisesti nähtävissä EU:n korkean edustajan saamassa kohtelussa. Siellä jopa uhottiin, että mikäpäs siinä, katkaistaan vain, jos niikseen tulee.

EU:n ja Venäjän välien katkaiseminen on fantastinen idea, jolla olisi aivan vallankumoukselliset seuraukset. Takavuosina oltiin yleisesti sillä kannalla, että molemmat ovat siinä määrin toisistaan riippuvaisia, että tämä suorastaan estää niiden välisen konfliktin syvenemisen. Ilman EU:ta Venäjällä ei ole, minne myydä kaasuaan ja ilman kaasua etenkin onnettoman energiapolitiikkansa vangiksi jäänyt Saksa ei yksinkertaisesti tule toimeen.

Niinpä, kaikesta korkealentoisesta puheesta ja mielenilmauksista huolimatta EU:n ja Venäjän välinen kauppa oleelliselta osaltaan eli hiilivetyjen alalla, on jatkunut häiriöttä, vaikka rouva Merkel jopa suvaitsi ilmoittaa olevansa ”raivoissaan”. Sen hän kaiketi arveli merkittäväksi asiaksi, joka kaikkien kannattaisi kuulla.

Olisiko EU:n nyt mahdollista iskeä todella tehokkaasti Venäjän elinetuihin luopumalla sikäläisen kaasun ostamisesta ja jopa uuden kaasuputken loppupään rakentamisesta, on kysymys, josta Saksalla ja eräillä muilla mailla, kuten asiassa täysin ulkopuolisella USA:lla on kovin erilaiset näkemykset.

Toki jo valmiiksi rakennettuja kaasuputkiakin voidaan lakata käyttämästä, eihän sitä mikään estä tai ei estäisi, ellei tuota polttoainetta välttämättä tarvittaisi Saksassa ja muuallakin Euroopassa.

Venäjä tietenkin voi myydä kaasuaan myös Kiinaan, mutta Euroopan-viennin korvaamiseen riittävää kapasiteettia ei tietenkään voida noin vain polkaista. Sitä paitsi Venäjällä on valtavat puskurirahastot, joiden avulla se voi jonkin alkaa tulla toimeen myös ilman vientiä, mutta äkkiähän tällainen tie olisi kuljettu loppuun.

Niinpä Venäjä saattoi ilman suurempaa riskiä nöyryyttää EU:n korkeaa edustajaa, mikä todennäköisesti hankki sen johdolle eli käytännössä presidentille runsaasti lisää kotimaista suosiota. Siinähän Venäjä käytännössä teki saman kuin pari vuotta sitten Kiina, joka ilmoitti, ettei kenelläkään ole oikeutta tulla kertomaan Kiinalle, miten sen olisi käyttäydyttävä.

Sikäli kuin voi havaita, Kiina on todella onnistunutkin välttymään kansainvälisiltä nuhteilta, vaikka sen ihmisoikeuspolitiikka on tuskin sen esimerkillisempää kuin vaikkapa Saudi-Arabian. Itse asiassa jälkimmäinen maa toimiikin YK:n ihmisoikeuskomission puheenjohtajana ja voimme vain ihmetellä, miten tämä on mahdollista.

Toistaiseksi näyttää siltä, että lännessä on Venäjään suhtauduttu toisin kuin niihin suurvaltoihin, jotka selvästi kuuluvat länsimaisen kulttuuripiirin ulkopuolelle. Tämä näyttää merkitsevän sitä, että Venäjää pidetään ikään kuin omana, joten siltä vaaditaan myös sellaista omien normien noudattamista, jota ei tulisi mieleenkään vaatia esimerkiksi Kiinalta, Intialta tai edes Saudi-Arabialta.

On kuitenkin syytä muistaa, että Venäjä on perinteisesti sekä venäläisten itsensä, että monien läntisten tutkijoiden toimesta luokiteltu omaksi, länsimaisesta erilliseksi kulttuurialueekseen. Näinhän teki muun muassa maineikas Samuel Huntington, jonka kirja kulttuurien törmäyksestä on tullut yhä ajankohtaisemmaksi.

Euroopan suhteellinen merkitys maailmassa on nopeasti hupenemassa ja tämä koskee niin taloutta ja sotilaallista voimaa kuin myös kulttuurista asemaa mallina ja esimerkkinä kaikille vähemmän kehittyneille maille.

Tässä tilanteessa Eurooppa on nyt sitten nostanut esille eettiset arvot, joita ainakin voidaan pitää ikuisina ja kaikkia velvoittavina valistuksen hengessä. Ikävä kyllä, tästä asiasta monet muita kulttuureita edustavat maat ovat olleet joko julkisesti tai vaieten eri mieltä, ja niitä on käytännössä mahdotonta pakottaa hyväksymään samoja näkemyksiä.

Kun aikoinaan perustettiin YK ja hyväksyttiin sen ihmisoikeuksien julistus, se merkitsi suurta, yleismaailmallista valistuksen ihanteiden hyväksymistä myös muita kulttuurisia perinteitä edustavien maiden piirissä. Kaiken taustalla oli tietenkin lännen ylivoimainen aseellinen mahti ydinpommeineen ja uusine sotakoneineen.

Kuitenkin tämä yleinen konsensus jäi tosiasiassa näennäiseksi. Neuvostoliitto ja Aasian maatkin tunnustivat kyllä uskollisuutta YK:n periaatteille samoin kuin aina vuorollaan erilaiset islamilaiset valtiot ja häikäilemättömään väkivaltaan nojaavat diktatuurit eri puolilla maailmaa.

Valistuksen periaatteiden tunnustaminen vaikutti käytännön politiikkaan yhtä vähän kuin olisi vaikuttanut kristinuskon periaatteiden yleismaailmallinen tunnustaminen. Olihan kerhoon pääseminen aina yhden messun arvoista, mutta asiat jouduttiin silti hoitamaan myös käytännössä. Kuten Mauno Koivisto aikoinaan sanoi, aatteen miehelle sellaisesta saattaa tulla vammaa sieluun.

Venäjällä Stalinin aikana leikiteltiin ihmisoikeusajattelulla tavalla, joka vaikuttaa suorastaan pilkanteolta, mutta niinpä vain maasta tuli heti YK:n ja sen turvallisuusneuvoston pysyvä jäsen. Kunnioitus peruskirjan neuvostoliittolaista tulkintaa kohtaan oli lännessäkin aina vahva ja lienee perustunut ennen muuta maan ydinaseisiin.

Vasta nyt, niin sanotun ohjattavan demokratian aikakaudella, asiasta on syntynyt avoin konflikti. Miksi se on tapahtunut juuri nyt Venäjän kohdalla, mutta ei esimerkiksi Kiinan kohdalla, on kiinnostava kysymys. Ainakaan se ei johdu siitä, että ihmisoikeuksien loukkaukset olisivat juuri nyt, entiseen verrattuna, erityisen suuria juuri Venäjällä.

Ikäväähän tämä tällainen on. Enpä tiedä, miten asia parhaiten selvitettäisiin. Luulen ainakin, ettei se selviä millään raivokohtauksilla eikä iskemällä kipeällä päällä toista samanlaista. EU:lta, jota hallitsevat vastuuttomat ylijäämäpoliitikot, ei ikävä kyllä voi suuria odottaa.

Ehkäpä olisi viisasta, jos jäsenmaat tällaisissa suuren luokan kysymyksissä osoittaisivat itse kukin hieman enemmän aloitteellisuutta. Demonstraatiot ovat ilmeisesti se asia, johon EU kykenee ja julkilausumien sorvaamisen voisikin jättää sen huoleksi.

Kansalaistensa eduista huolehtivat maat voisivat sen sijaan itse kukin keskittyä hoitamaan omia tehtäviään. Ne ovat kaikilla hieman erilaisia. Samaan aikaan voi tietenkin suorittaa moraaliposeerausta niin paljon kuin tuntuu tarpeelliselta.

What do you want to do ?
New mail

45 kommenttia:

  1. Kaiken hienon teoretisoinnin jälkeenkin eletään pillupoliisien maassa. Maailman onnellisin kansa.

    VastaaPoista
  2. Minulle on jäänyt epäselväksi se syy, miksi Haavisto ylipäätään vieraili Venäjällä?

    Mediasta saa sen käsityksen, että kyseessä oli esitys tai miehuuskoe - miten Pekka pärjää karskin Lavrovin kynsissä? Ja kun pärjäsi kuin mies änkyttämättä ja itkemättä, niin meillä hurrataan...

    Kai tällä vierailulla oli jokin oikeakin syy? Solmittiinko ehkä jokin sopimus? Vai oliko kyseessä vain kohteliaisuuskäynti?

    Ylipäätään – missä tässä on pihvi?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ainakin tuolle paikalliselle suomalaislehdistön haavistohehkutukselle saattaa olla selvä syy. Tämä ihmisoikeushaukka on valtalehdistömme suosikki seuraavaksi presidentiksi, ja lehdistöhän se meillä ne presidentit on tavannut tehdä. Haaviston maine on paha kyllä kolhiintunut ISIS-sympatiseeraamisen yhteydessä, joten kompensaatiota tarvitaan. Valtiomiesmäinen ja EU-nostatusta yhdistelevä hehkutus palvelee kai tätä.

      Pienet on pullat pienen maan puuhellassa. Suurmiehiä ei enää synny, entisetkin osoittautuvat historiallisessa syynissä pikkusieluiksi elleivät peräti roistoiksi.

      Poista
    2. "missä tässä on pihvi?2
      Pihvi on lehtien otsikoissa, ei missään muualla.
      Lehdistö toki juoksee innolla Haaviston myyntihenkilönä, mutta kun myyntihenkilön puheista on kadonnut uskottavuus (ja siinä sivussa tilausmaksujen maksajat) tulos voi olla jotakin muuta kuin myyntihenkilö kuvittelee.

      Poista
    3. Hiensotihan Haavisto selviytyi tapaamisessa ja sai siitä syystä kiitokset. Lopussa puuttui vain Medvededin niiaus Pekalle, kun oltin kuitenkin niin samaa mieltä että. Liekö sitten sympaattisen veljeskansan välistä toveruutta kun ilman Natoakin pärjätään vai mikä oli syynä mutta nätisti Suomipoika laittoi kampohihin tai ainakin yritti opastaa miten sitä tukkaa oikein kammataan.

      Poista
    4. *Hienostihan taipuu myös hiensotihan-muotoon tarvittaessa

      Poista
    5. Ja Lavrovhan oli kyseessä joten korkki kierretään nyt kiinni. Kiitos ja anteeksi

      Poista
  3. "Tämä näyttää merkitsevän sitä, että Venäjää pidetään ikään kuin omana, joten siltä vaaditaan myös sellaista omien normien noudattamista, ...perinteisesti sekä venäläisten itsensä, että monien läntisten tutkijoiden toimesta luokiteltu omaksi, länsimaisesta erilliseksi kulttuurialueekseen."

    Itse selitän asian siten, että Venäjä on Bysantin perinnön kautta osa laajaa Länttä eli Rooman Imperiumia, mutta oma kulttuuripiirinsä siksi, että se ei ole kokenut Länsi-Euroopan keskiajan feodalismi - joka tuotti alemman OIKEUDEN suhteessa ylempään  -, renesanssin, valistuksen ja Ranskan vallankumouksen. Pietari Suuren uudistukset ja kommunismin kausi tuotti takaisinkytkennän länteen. Siksi Venäjä on niin samanlainen ja niin erilainen, vaikkapa Kiinaan verrattuna.

    VastaaPoista
  4. "Miksi se on tapahtunut juuri nyt Venäjän kohdalla, mutta ei esimerkiksi Kiinan kohdalla, on kiinnostava kysymys."

    Selitys: Kiinan on taloudellisesti ja sotilaallis-poliittisesti lännelle, erityiset öljyriippumattomalle USA:lle, paljon merkittävämpi kuin Venäjä. Kiina on nouseva, Venäjä asepullistelustaan huolimatta laskeva suurvalta. 

    VastaaPoista
  5. Vierailun yhteydessä tapahtui yhtä ja toista.
    Lavrovin viesti omalle kansalleen ja myös maailmalle oli,sodankaan mahdollisuutta Venäjän ja Europan Unionin välillä ei voida sulkea pois,samaa todettiin Kauppalehden ansiokkaassa artikkelissa loppusanoiksi Haaviston vierailusta kerrottaessa.

    Venäjän ja Euroopan Unionin välisissä suhteissa suurimpana kivenä kegässä hiertää Baltianmaiden ja muiden itäisen euroopan traumavaltioiden vaikutus, nuo valtiot tekevät kaikkensa, ettei minkäänlaista yhteyttä kahden kontinentaalisen valtaryhmän välillä pidetä.
    Peimmiltään näillä Saksan ja Venäjän väliin jäävillä on perimmäisenä pelkona historialliseti jäädä Saksan myönteisemmän idänpolitiikan sivustakatsojaksi ja kenties, jälleen kerran näiden kahden suuren alleentallomaksi.
    Yhdysvalloille sopii erittäin hyvin sponsoroida ja yllyttää, näitä traumavaltioita, piehtaroimaan entistäkin enemmän menneissä muistoissaan, koska myös sille kotinentaalisen vallan voimistumnen olisi kauhistus.
    Oswald Spegler visioi jo elinaikanaan aikamme ja tulevaisuuden kehityskulkuja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Yhdysvalloille sopii erittäin hyvin sponsoroida ja yllyttää, näitä traumavaltioita, piehtaroimaan entistäkin enemmän menneissä muistoissaan, koska myös sille kotinentaalisen vallan voimistumnen olisi kauhistus."

      Komppaan. Täsmälleen noin.

      Poista
  6. Mitenkä tämän nyt sanoisi. Idealismi ilman pragmatismia voivat olla tuhoisia. Tämähän nähtiin käytännössä jo Ranskan vallankumouksen aikana. Idealististen ajatusrakennelmien kehittelyn periaatteellinen ongelma on siinä, että ne elävät usein paperilla. Ensin fundeerataan ja diskuteerataan ja pannaan tulokset paperille. Sitten diskuteerataan ja fundeerataan lisää ja saadaan paperille vielä fiinimmäksi jalostettuja ajatuksia.

    Hyvä esimerkki tällaisesta kehityksestä ovat esimerkiksi nuo ihmisoikeuksien julistukset. Ensin paperille kirjataan muutama perusoikeus, joita on tarkoitus tulkita jokseenkin suppeasti. Tarkoituksena on löytää sellainen yhteisesti hyväksyttävä normi, jolla on tarkoitus karsia aivan ilmeiset vääryydet. Tämän jälkeen alkaa juridinen ja verbaalinen huutokauppa. Tulkintoja laajennetaan ja keksitään uusia ihmisoikeuksia. Muutamat juristit kehittävät tästä itselleen suorastaan tuottoisan elinkeinon. Samalla julistukset etääntyvät yhä kauemmaksi käytännöstä ja elävästä todellisuudesta. Parhaasta tulee hyvän vihollinen. Juristit kyllä pystyvät simputtamaan heikkoja ja arkoja, jopa tuottamaan vahinkoakin. mutta vahvat ja piittaamattomat viis veisaavat.

    Pragmatismia voisi luonnehtia Amerikan lahjaksi maailmalle. Pragmaatikko kysyy: Toimiiko tuo, mitkä ovat käytännön vaikutukset. Jos käytännön tulokset ovat huonoja, menettelyjä puoltavat selitykset ovat vain selityksiä.

    Mitenkä tämä liittyy Euroopan ja Venäjän suhteisin? Valitettavasti näyttää siltä, että yleisen ilmapiirin on vallannut idealistinen haihattelu. Venäjästä on tehty hyvä vihollinen, jota voidaan rutiininomaisesti mätkiä, kun omien asioiden hoito ei oikein onnistu. Toki kritiikin aiheita löytyy, jopa runsaasti ja helposti, mutta kun tyydytään kategoriseen räksyttämiseen, kritiikiltä katkeaa terä. Politiikka, jonka pitäisi olla mahdollisen taitamista, taantuu pelkiksi mielenilmauksiksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lainaus Erich Auerbachilla kirjasta Maailmankirjallisuuden filologiassa samantyyppisestä tilanteesta mielenkiintoinen havainto:
      "Pascal omaksui Montaignelta, joskus sananmukaisestikin, ettei laeissa ole vallalla järki tai vain kaikkien ihmisten luonnollinen sopusointu vaan yksinomaan tottumus. Se on kuitenkin riippuvaista ajasta ja paikasta ja vaihtelee siten jatkuvasti. Mikä yhdessä maassa tai yhtenä aikakautena on luvallista, jopa ylistettävää, on muualla tai toiseen aikaan rikkomus. Tottumus pyhittää myös absurdit, mielivaltaiset silmiinpistävän epäoikeudenmukaiset elämänmuodot. Siitä huolimatta niitä - ja niihin perustuvaa lakia - täytyy totella, ei siksi, että laki on oikeudenmukainen, vaan koska se on voimassa, eikä uskalleta toivoa parempaa, ja koska rauhattomuus, joka liittyisi tuohon vaihtoon, merkitsisi varmasti pahaa, jota ei hyödyttäisi sysätä omille tai muiden harteille, koska uusi tapa ei olisi sen parempi tai mielekkäämpi kuin vanhakaan."
      "Tämän maailman epäoikeudenmukaisuus on siis oikeastaan Jumalan oikeudenmukaisuutta, joka meidän tulee kestää riemukkaasti. Kun Jumala antaa todellisen oikeuden voittaa, hän ei toimi niin oikeudenmukaisuudesta (iustitia) vaan armeliaisuudesta (misericordia). Ajattelutapa, joka hylkää mahdollisuuden kritikoida maallisia instituutioita, näyttää estävän poliittisen teorian kehittymisen. Maailma, niin paha kuin se olikin oli Jumalan luoma, ja kristityn oli alistuttava sille. Port-Royal ei välittänyt poliittisesta teoriasta, ja Pascal itse olisi tuskin päätynyt sellaiseen, elleivät ulkoiset tapahtumat olisi antaneet hänelle sellaista kiireellistä poliittista ongelmaa, että hän ei kyennyt välttämään sitä. Nämä olosuhteet ovat tuttuja: kyse on Port-Royalin taistelun kulusta jesuiittoja vastaan. Jos kristitty onkin velvollinen alistumaan maailmalle, hänen velvollisuutensa on paljon vahvempi kuuliaisuudessa kirkkoa kohtaan. Kirkko on Jumalan asettama uskovien yhteisö, sille kuuluu opetusoikeus, ja se antaa sakramentit, jotka ovat parannusta etsivälle välttämättömiä. Myös Port-Royalille on täysin hirveä ajatus olla kirkon ulkopuolella tai jopa erota siitä omasta tahdosta kuten protestantit. Mutta jos kirkon sisällä turmeltuneisuus saa vallan, jos pahojen mahti onnistuu pettää ja lumota kirkon johto, piispat ja paavi, niin että heistä tulee auliita työkaluja, jotka autoritaarisuutensa ja kuuliaisvelvollisuutensa perusteella pakottavat vähäiset uskovat (joille Jumala on antanut todellisen tiedon) paljastamaan julkisesti ja juhlallisesti, mikä heille on ehdottoman varmasti uskon ydin, ja jos kirkko sitten maallisen vallan tukemana ja itse maallisen vallan tavoin toimivana haluaa väkivalloin tuhota sen, mikä on oikein, syntyy tilanne, josta ei ole pois pääsyä. Kyseessä on on kriisi, josta aivan kirjaimellisesti ei ole mahdollisuutta pelastua."

      Poista
    2. Lisään vielä et kirkon ajatteluun osin perustuu se huolehtiminen köyhistä. Mutta jos miettii teollistuneita maita niin teoriassa eihän niissä ole köyhiä. Kaikki kun on suhteellista.

      Poista
  7. "Kaiken taustalla oli tietenkin lännen ylivoimainen aseellinen mahti ydinpommeineen ja uusine sotakoneineen"
    Uhkailu nyt kumminkaan ole se järkevin tapa hakea liittolaisia. Ottaen huomioon miten amerikkalaiset ovat toimineet vuoskymmeniä eri maissa osittain harmittaa olla ns. valkoinen heidän politiikkansa kun leimaa kaikki. Mutta sitten taas ei ne onnettomat taida ymmärtää itsekkään mikä heitä ohjaa.
    "Kansalaistensa eduista huolehtivat maat voisivat sen sijaan itse kukin keskittyä hoitamaan omia tehtäviään. Ne ovat kaikilla hieman erilaisia. Samaan aikaan voi tietenkin suorittaa moraaliposeerausta niin paljon kuin tuntuu tarpeelliselta."
    Tämä olisi se oleellisin ja tärkein lähtökohta. Mutta tiedä sitten kuinka käytännössä tulisiko onnistumaan. Mitä tuli lueskeltua Paavien yhteiskunnallisia opetuksia kirjasta 90-luvulta heidän näkemys valtioiden omatoimisesta ns. köyhien huolehtimisesta oli heidän mielestä huono idea. Mikä siis on ymmärrettävää, jos väki voi hyvin niin ei taida kirkolliset arvot niin kiinnostaa.
    Siihen kun lisää vielä "1999 kuinka katollinen kirkko päivitti vuodelta 1614 peräisin olevan eksorkismin opaskirjansa, mutta monet vanhat menetelmät ovat säilyneet. Vatikaanin kanssa yhteistyötä tekevä yliopisto Roomassa tarjoaa neljän kuukauden eksorkismikursseja."
    Niin en nyt välttämättä menisi heti luottamaan Italialaisen yliopiston tasoon. Lähinnä siinä et se on heidän kulttuuri ja heitin valinta. Ainut et kirkoilla tuppaa olemaan tuo tarve tehdä lähetystyötä. Mutta kun tuon työntekijät ei yleensä oikein ymmärrä että ne heidän arvot tulee sieltä omasta kulttuurista. Sama on niillä jotka tutkii ns. primitiivikulttureita, toiset on vuosisatoja eläneet jollain tietyllä alueella ja toimineet sielä niin kuin ovat parhaaksi nähneet. Tottakai se ulkopuolisesta näyttää omituiselta.
    Vähän sama kun suomalaiset on menneet talvisesta Suomesta etelään ja kopsistelee eteisessä jalkojaan. Paikalliset pitää taikauskoisena kun ymmärrä asia yhteyttä.

    VastaaPoista
  8. Kahteen kysymykseen emme ole saaneet vastausta: mitä Haaviston matkalla tavoitettiin ja mitä sillä saavutettiin.

    Jartsa

    VastaaPoista
  9. Vastaukset
    1. Samaa minäkin kyselin. Näköjään se oli vain ihan kepeä rutiinivierailu, josta meidän mediamme teki historiallisen spektaakkelin.

      Saarikivi totesi aamu-teeveessä, että venäläinen media katsoi tapaamista aivan toiselta kantilta - heille Haavisto oli sivuhenkilö, pääpaino oli Venäjän tekojen oikeutuksessa.

      Poista
  10. Aloitus: "Pakotesodassa ei ole näkynyt voittajia. Sen merkittäviä seurauksia ovat olleet Venäjän tuontia korvaavan tuotannon syntyminen ja sen ja Euroopan välien kiristyminen".

    Maatalousalan ammattilaisena voin todeta, että Venäjän vastasanktion päätös olla tuomatta eurooppalaisia elintarvikkeita on ollut valtavan iso askel oikeaan suuntaan; koko maailman kannalta. Vielä vuonna 2011 pidin Vologdan maatalousakatemiassa huolestuneen puheen Venäjän hienon peltopotentiaalin surkeasta tilanteesta (40 miljoonaa hehtaaria ilman isäntää/emäntää). Nyt Venäjä on mm. maailman johtava vehnän tuottaja ja viejä. Ainakin venäläinen alkutuotanto on ollut selkeä voittaja ja hyvä niin!

    https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/ilmari/89716-40-miljoonaa-hehtaaria-ilman-isantaa-emantaa/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varsin hauska kun Gaidar kuvaa, miten Neuvostoliitto oli tuhoonsa asti yhä merkittävämpi viljan tuoja, mikä oli yksi merkittävä naula sen arkussa. Syynä Stalinin maatalouspolitiikka (kollektivisointi).

      Poista
    2. Hrutshev omassa tolloudessaan viimeisteli tuhon,siksi hänestä ilmeisesti lännessä pidettiin.
      Stalinin ajatus oli oikeastaan aika moderni, nykyisin agrobisnes, varsinkkin suuressa maailmassa perustuu osakeyhtiömuotoiselle suurtuotannolle, kuten myös nykyisin Venäjällä. Stefan Duerr on euroopan suurin maidontuottaja nykyisin, jos venäjänmaa lasketaan euroopaksi.

      Poista
  11. Euroopan Unioni sai Nobelin rauhanpalkinnon vuonna 2012. Euroopan parlamentin puhemies Schulz kommentoi silloin palkintoa sanomalla, että "tämä Nobelin rauhanpalkinto on palkinto kaikille EU-kansalaisille. Euroopan unioni on yhdistänyt mantereen uudelleen ja tuonut entiset arkkiviholliset yhteen... Vaikeasta taloudellisesta tilanteestaan huolimatta Euroopan unioni on magneetti vakaudelle, vauraudelle ja demokratialle".
    Tuo ”entisten arkkivihollisten tuominen yhteen” tarkoitti ensisijaisesti Saksan ja Ranskan välisen talouden ja politiikan yhdentämistä, kansojenvälisen työnjaon ja vaihdannan sekä muun integraation lukuisin sidoksin. Ajatus kulki, että juuri tuommoisin yhteistyön muodoin ja sidoksin Euroopan valtiot ja kansat nivotaan niin tiukasti yhteen, keskinäisriippuvuuden tilaan, että ”kenenkään mieleen ei enää tule kohottaa asetta naapurimaata tai muuta yhteistyövaltiota vastaa”.
    Tämä oli ”rauhanprojekti” -EU:n johtava idea.
    Mutta sitä minä en ymmärrä, miten se ei nykyään pelaakaan EU:n ja Venäjän suhteissa. Onko idea ”tyhjentynyt”? Vai mistä on kyse? Toimiiko se vain ”demokraattisten kansojen” kesken? Nythän EU on ikään kuin loputtomassa jahdissa: etsii ja löytää syitä rajata ja supistaa yhteistoimintaa Venäjän suuntaan.
    Muutenkaan en täysin allekirjoita Schultzin summausta, jonka mukaan Euroopan unioni on ”magneetti vakaudelle, vauraudelle ja demokratialle”. Kummallisen paljon epävakautta. Kummallinen magneetti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Todelliset vuosisataiset periviholliset ovat toki Englanti ja Ranska. Nyt ne sitten ovat erillään.

      Poista
    2. Se vähän vaihteli. Englannin vihollinen on aina ollut manner-Euroopan vahvimmaksi pyrkinyt valtio: Espanja, Ranska ja Saksa. Sitä on sitten kuurmuutettu kuninkaalisella laivastolla ja liittokuntia rahoittamalla.

      Poista
  12. Putinille on Venäjä ensiksi, niin kuin Trumpille on Amerikka. Globalistit ja muut uusmarksilaiset tietysti vihaavat tuollaisia junttiänkyröitä ja he keksivät kaikenlaista jäynää niitä heikentääkseen.

    VastaaPoista
  13. "Enpä tiedä, miten asia parhaiten selvitettäisiin. Luulen ainakin, ettei se selviä millään raivokohtauksilla eikä iskemällä kipeällä päällä toista samanlaista."

    Kuten ennekin tässä blogissa on todetttu EU:n ja Venäjän Krimistä johtuviin väleihin pitäisi löytää kunniallinen, molempien kasvot säilyttävä ratkaisu. Navalnyn voisi todeta olevan Venäjän sisäinen asia. Vastaavasti Venäjä voisi reilusti erota Euroopan ihmisoikeussopimuksesta. Jäädään me keskenämme leikkimään.

    VastaaPoista
  14. Lähes kaikki asiat ovat jonkinlaista poseerausta nykyään, luodsan mielikuvaa, annetaan ymmärtää tai sitten "moraaliposeerataan".

    Maailma on äärimmäisen kaksinaamainen - tai kaksinaismoralistinen.

    Aikoinaan "talliinin joopilla" oli omat lännestä löytyneet nuoleskelijansa, sen aikaisen MSM:n edustajia ja "älymystön" jäseniksi oletettuja.

    aatulla ja hänen pesueellaan oli omat nuolijansa ja monet MSM lehdet - jotkin täällä meilläkin - nuolaisivat sinne suuntaan, vähintään varmuuden vuoksi.

    Nyt putiinilla on oma ihailija-kerhonsa täällä oletetussa lännessä.

    Jokaisesta löytyy kyllä facisti kunhan hieman pintaa raaputtaa...

    Samaan aikaan tehdään kauppaa diktaattorien kanssa ja teeskennellään pidettävän kiinni "moraalista" tai jostakin muusta mikä kuullostaa hyvältä.

    Vaalilaskujen maksajat määrittävät "demokratian" määrän ja mahdin.

    Jos ne eivät maksa seuraavia laskuja, ei voi poliitikko vaaleja käydä ja ei tule valituksi.

    On pakko tehdä maksajien tahdon mukaan ja selitellä kaikki parhain päin.

    +

    Poseeraukseen perustunut politiikka ei välttämättä perustu "tieteeseen", mutta se perustuu tuhlaamiseen.

    Eli suuri korporaatio rahoittaa vaalit, saa mieleisensä päätökset ja korporaatio saa erilaisia tukia - tietenkin koska meni rahaa vaalirahoitukseen.

    Rahoitus ja päätökset johtavat eri muotoiseen korruptioon. Korruption yksi vaikutus on tehottomuuden kasvu. Toiminta ei tarvitse kehittää, koska korruptio takaa jatkuvuuden.

    Esimerkiksi kaivosyritysten kohdalla sekä energia-sektorin kohdalla toiminnasta koituu ympäristövaikutuksia, mutta niistä ei tarvitse huolehtia jos korruptiota on vain riittävästi.

    Rikollisuuden kohdalla tämä on vielä selkeämpi ongelma. Huume-organisaatioiden antama vaalirahoitus on arkipäivää liian monessa maassa.

    +

    Nämäkin ongelmat ovat tehneet järjestelmästä pelkän kulissin. Tai lisänneet kulisseja järjestelmän mädän ytimen ympärille.

    Tämä korttitalo ei pysy enää pystyssä vaan joudumme seuraamaan sen kaatumista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jokseenkin itselle tullut sama mieleen, mutten tahdo ajatella niin synkästi. Jos ihminen ei tiedä toisen vaikuttimia niin ei se siitä toisesta pahaa tee. Suomalaiset on lopulta suurin osa älyttömän kilttejä, ihan minne päin Suomea menee.
      Olettaisin että ongelma on osittain yritysjärjestelmissä mitkä kilpailee keskenään (tässä tosin on sitten se EU järjestelmänä, onko pelkästään kaupankäyntiin ja jos niin millä käydään kauppaa kun yritykset lobbaa?), mikä pistää valtiot kilpailemaan keskenään, ei tavallinen tallukka niin ymmärrä kun ei sellaisella ole aikaa tai mielenkiintoa hakea tietoa. Sitä vain luottaa. Mikä on täysin normaalia, niinhän primitiiviseksi ymmärretyissä kulttureissa toimitaan luottaa toisen sanaan ja toimii sillä tiedolla, kun kukaan voi kaikkea tietää.
      Kustaa Vilkkunan kirjasta Juomareiden valtakunta kirjasta lueskelin että Suomessa on ollut sen mukaan 3 yhteiskuntaluokkaa pappismiehet, virkamiehet ja sotilaat. Sekä sitten tämä neljäs oma luokkansa juomarit. Kun Suomessa nyt on tuo alkoholipolitiikka ollut mitä on joku juo itsehän sitä on tuotettu. Jokseenkin ajattelen että yleensä siihen joku syy on.
      Mutta nykyisessä tilanteessa missä nuoriso vähentää juomista (pohtinut johtuuko ikärakenteesta vai ns. paremmasta kasvatuksesta, toisaalta alkosta saa jolloin se ei jää mihinkään tilastoon), on osalle tulleet sitten ne huumeet. Mutta ne taas on yleensä käsittääkseni ulkomaantuonnin kautta tulevia. Ylellä oli artikkeli joitain vuosia sitten kuinka sota sai Afganistanissa unikkopellot kasvamaan. Sieltä se taas kuskataan Eurooppaan ja linkitys on sitten myös Suomeen.
      Valtiollinen poliisi taitaa olla tuulimyllyjä vastassa. Ainakin mitä kattelin joskus yhtä dokumenttia briteistä. Useamman kuukauden työ kun poliisi selvittää ja tekee sitten pidätykset yms. Huumeet oli poissa kaduilta 2h. Saman tein oli uudet tilalla.
      Tosin jos sen ajattelee niin kuin itse että henkilöllä on jokin syy tarttua siihen, niin en näe eroa diilerin, lääkärin joka niitä lääkkeitä määrää (mutta tämä on käsittääkseni enempi jenkeissä, Ranskassa ja Englannissa toimintamalli, suht antiikin aikainen ajatus et aivoissa on kemiallinen epätasapaino ja siksi tuntuu siltä), tai sit katolisen kirkon rippituoli tyyppistä toimintamallia. Turhan kalliiksi käy noissa malleissa ystävät.

      Poista
    2. Järjestelmät on muotoiltu sellaisiksi, että ne ovat tai ne näyttävät olevan keskinäistä taistelua.

      Tätä voidaan perustella esimerkiksi "sosiaali-darwinismilla" tai jollakin vastaavalla käsitteellä.

      Suurin osa ihmisistä ei koskaan pääse tähän resurssikamppailuun mukaan ja kuolee yhtä köyhänä kuin syntyi, usein on jopa kuollessaan kyöhempi kuin syntyessään.

      Ne muutamat jotka pääsevät rikkaiden kastiin, ovatkin sitten rikkaampia kuin kaikki muut yhteensä.

      Suurimpien "hyväntekijöiden" "hyväntekeväisyys" onkin ollut näiden paras bisnes koskaan.

      +

      Lähes kaikki vastakkainasettelut lähihistoriassa ovat liioiteltuja.

      Yhdysvaltalaiset tahot ovat investoineet valtavia summia Kiinaan, niin yritykset kuin esimerkiksi eläkerahastot.

      Ilman näitä talouskasvu ei olisi ollut mahdollinen.

      Jo vuosikymmeniä sitten niin aatun-saksa kuin stalinin neukkula saivat suuria panostuksia ja investointeja lännestä.

      Ja sitten leikittiin vihollisuutta ja lopuksi leikki muuttui itkuksi.

      Samaa oli tehty jo aiemmin ja kylmän sodan aikana tehtiin aina vain enemmän ja lisää.

      +

      EU on sitonut itsensä putinistaniin ja teeskentelee riippumattomuutta.

      USA on sitonut itsensä mm. Kiinaan (ja myös useisiin muihin maihin) ja teeskentelee herruutta näihin nähden ja toimii aivan yhtä kaksinaamaisesti kuin muutkin maat.

      Ainakin vielä USAssa ja EUssa on tavallisina pidettyjä vapauksia, mutta samalla nämä vapaudet uhkaavat
      - ainakin teoriassa - läntisten valtioiden hallituksia.

      +

      Tilanne on erittäin paha ja menee koko ajan pahempaan suuntaan.

      Toivoa on kyllä, mutta realismia tarvitaan.


      Poista
    3. "EU on sitonut itsensä putinistaniin ja teeskentelee riippumattomuutta. USA on sitonut itsensä mm. Kiinaan (ja myös useisiin muihin maihin)"

      Eiku illuminaatit ne pitää valtaa kaiken takana ja kohtaa istuttavat koronarokotteeseessa mikrosirun ja hallitsevat sen kautta.

      Mitäpä, Antti, jos yrittäisit hetken uskoa länsimaiden valtionjohtoihin, että nämä yrittävät parhaan kykynsä mukaan parhaansa, mutta eivät matoisessa maailmassa aina onnistu hyvissä aikeissaan.

      Venäjän ja Kiinan johtojen tarkoitukset ovat sitten asia erikseen...

      Poista
    4. Kaippa ne Venäjän ja Kiinan johto koettaa pitää oman väestönsä etuja, ainakin olettaisin näin. Tietty ne taas voi olla ristiriidassa meidän näkemyksen kans, mut minkäs teet.
      Eikä tässä kellekkään mitään siruja tarvitse laitella. Suurin osa kantaa puhelintaan ties minne ja jakaa sinne lähes kaiken informaation. (Toisaalta Suomessa on kirjattu syntymästä lähtien väestöstä ties mitä, tiedä sit miten eroaa.) Mut suurimman osan tekemiset ei kiinnosta ketään ja jos sattuisi olemaan ns. joku jolla olisikin merkitystä niin mitä sillä tiedolla sitten tekee riippuu yksilöistä. Osa syy miksi hierarkia ajattelu on osin vaarallista.

      Poista
    5. "
      Nimetön19. helmikuuta 2021 klo 17.35
      "EU on sitonut itsensä putinistaniin ja teeskentelee riippumattomuutta. USA on sitonut itsensä mm. Kiinaan (ja myös useisiin muihin maihin)"

      Eiku illuminaatit ne pitää valtaa kaiken takana ja kohtaa istuttavat koronarokotteeseessa mikrosirun ja hallitsevat sen kautta.

      Mitäpä, Antti, jos yrittäisit hetken uskoa länsimaiden valtionjohtoihin, että nämä yrittävät parhaan kykynsä mukaan parhaansa, mutta eivät matoisessa maailmassa aina onnistu hyvissä aikeissaan.

      Venäjän ja Kiinan johtojen tarkoitukset ovat sitten asia erikseen...
      "

      Illuminaateista....

      Jos se olisikin suurin ongelma, niin paremmin voisi mennä.

      Tämän tyyppiset olemassa olevat tai kuvitteelliset ryhmät luovat joitakin lähtökohtia ja antavat "herätteitä" joiden ympärille alka vähitellen kietoutua ajattelua ja toimintaa.

      Jossakin vaiheessa tapahtumat tai ajattelu alkavat rullata kuin itsellään. Kaikki ovat tottuneet ajattelemaan tai toimimaan tietyllä tavalla ja sitä tapaa ei saa kyseenalaistaa.

      Illuminismi - niin kuin se yleensä esitetään - on vielä ilmiönä sen verran nuori, että sillä ei ole itsessäön ollut suurta vaikutusta ikivanhoihin kulttuureihin.

      Eli tapa toimia ja ajatella tulee kauempaa kuin muutaman sadan vuoden päästä, karkeilla luvuilla noin 300 vuoden takaa.

      Ylipäätään on kyse uskomusjärjestelmistä. Uskomukset luovat tekoja ja ajatuksia joista useimmat ovat vahingollisia jollekin taholle.

      Osa uskomuksista verhotaan tieteellisiksi, kuten "tieteellinen sosialismi". Osa uskomusjärjestelmistä väittää olevansa jollakin tavalla "tieteellisiä", kuten teologia.

      +

      Kyllä johtajien kyvyt on nähty, punnittu ja puutteet havaittu.

      Virheellisiin uskomusjärjestelmiin perustuvat poliittiset aatteet eivät saa aikaan muuta kuin kaaosta.

      Kaaos tuo suuremmat voitot kuin kontrolli.

      Kaaos lisääntyy, kuten HS:n eilinen kirjoitus aseellisten konfliktien "hyvyydestä" tai "tarpeellisuudesta" kertoo.

      Poista
  15. ”Venäjä on perinteisesti sekä venäläisten itsensä, että monien läntisten tutkijoiden toimesta luokiteltu omaksi, länsimaisesta erilliseksi kulttuurialueekseen”

    Venäläisethän ovat myös sitä mieltä, että Venäjä ja Länsi eivät koskaan olletkaan läheisiä, vaan nimenomaan vastakohtaisuuksia. (Kristillisen kirkon jakautuminen kahtia: Byzantti – Rooma.) Tästä näkökulmasta katsoen Venäjän strategiana on esim. myydä kaasua EU:hun niin paljon kuin jaksavat ostaa ja samalla ärjyä, että teillä ei ole mitään nokan koputtamista siitä, mitä tapahtuu Krimissä, Ukrainassa jne. Me olemme suvereeni sivilisaatio, что хочу то и ворочу (mitä haluan sitä tonginkin). Niin että oksat pois.

    Näin ollen, Suomen ulkoministerin matkalla Pietariin Lavrovin tykö ei ole mitään merkitystä Suomelle eikä eu:lle. Se oli pikemminkin Lavrovin jeesaamiskonsti mainitulle ulkoministerille tulevaa presidenttikisaa varten; pisteitä tuli: pikku poika tapasi ison miehen. Muuta merkitystä tälle matkalle Pietariin ei ole näkyvissä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Muuta merkitystä tälle matkalle Pietariin ei ole näkyvissä." Paitsi jos joitakin varten luotiin kuva siitä, että Suomi on edelleenkin se suomettunut Suomi.

      Poista
    2. Suomi on edelleenkin suomettunut, tosin nyt kumarrellaan rapakon taakse.

      Poista
    3. "kumarrellaan"

      Kumartelu kuuluu monenlaiseen tapaan, mutta kun ryssä määräsi Suomen hallituksen koon, niin se oli jo kaukana sivistyneistä tavoista. Se oli jo ryövärin tapa.

      Poista
    4. Toistan kommenttini 18.2. Klo 12.52:

      Venäjä on Bysantin perinnön kautta osa laajaa Länttä eli Rooman Imperiumia, mutta oma kulttuuripiirinsä siksi, että se ei ole kokenut Länsi-Euroopan keskiajan feodalismi - joka tuotti alemman OIKEUDEN suhteessa ylempään  -, renesanssin, valistuksen ja Ranskan vallankumouksen. Pietari Suuren uudistukset ja kommunismin kausi tuotti takaisinkytkennän länteen. Siksi Venäjä on niin samanlainen ja niin erilainen, vaikkapa Kiinaan verrattuna.


      Poista
    5. "feodalismi"

      Venäläinen feodalismi oli totaalista orjuutta, joka alkoi Iivana Julman aikoina. Aatelisto ja ruhtinaat olivat keisarin orjia ja talonpoikaisto yllä mainittujen orjia.

      Orjuuden tapoja Venäjällä oli vielä jopa 1910, kun Leo Tolstoi kiinnitti huomiota siihen, että Venäjän armeijassa ja laivastossa upseereita saatettiin rangaitukseksi piiskata kuin mustaa sikaa.

      Poista
    6. Juuri sitä olen - huonolla menetyksellä - yrittänyt tolkuttaa, että Länsi-Euroopan keskiajan feodalismi tuotti alemman OIKEUDEN suhteessa ylempään (esim Englannin paronikapinan tuloksena syntynyt Magna Charta 1214) kun taas Venällä ylimmmän johtajan valta oli rajoittamatonta itsevaltaa. Ukrainen kasakat, jotka hakivat kapinalleen Venäjän tsaarin tukea, saivat tämän Katariina II:n aikana katkerasti katua. Nimenomaan tämä alemman oikeus suhteessa ylempää erotti Venäjän lännestä. Tämä ilmenee tänä päivänä Navalnyn kohtelussa: kun tämän on hattuillut ylimmälle johtajalle, miksi tätä ei saisi hoidella parhaaksi katsotulla tavalla.

      Poista
  16. Jumala on vakoilua
    Ruotsi on jumala Suomessa. Kieli itsessään on uskonto, joka pelkää, että ihmiset hylkäävät kielen toisen uskonnon vuoksi. Ruotsi on täysivaltainen uskonto, joka palvoo Turkua ja hänen poikaansa Mikaelia Jumalan poikana.

    Jakakaamme uutisina suomalaisten kanssa, että Suomen Jumala ja Vapahtaja ei ole Turku, vaan Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä.

    Omakielinen kulttuuri antaa merkityssisältöjä elämälle, tekee olemisen mielekkääksi, asettaa tavoitteita, hylkää tahdosta riippumattoman noston, ei ole yllytyshullu, eikä ahdas paikka, tarjoaa yksilölle elintilaa, "lebensraumia".

    VastaaPoista
  17. ”Suomen ulkoministeri”

    Suomen ulkoministeri Pekka Haavisto, joka on kallellaan itsevaltiuteen, koska Suomen laki ei ole ikään kuin häntäkin varten, on vaaraksi Suomelle.

    VastaaPoista
  18. Nietzschen mukaan Euroopan pahimmat päihteet ovat alkoholi ja kristinusko. Niin ovat myös Venäjän ja USA:n. Miksi leikkiä alkoholin ja kristinuskon kanssa kuurupiiloa, koska ne ovat myös se pohjimmainen arvoperusta, joka erottaa meidät esimerkiksi islamista. Kohtuudella nautittuina ne vahvistavat toisiaan, muutoin ne ovat toistensa suoranainen vastalääke. Venäjän kanssa on jatkettava tuon parivaljakon, yhteisen arvoperustan linjoilla. Mitään muuta yhteistä ei lopulta ole. YK:n ihmisoikeusjulistuksen voi ymmärtää tieteellisenä maailmankatsomuksena, jossa eräänlaiset eettiset insinööritieteet ovat ylimmäisinä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei se välttämättä erota. Riippuu kuka tulkitsee kirjallista puolta.
      Alkoholin tuottaminen riippuu maantieteellisestä sijainnista. Suomi on ollut viinakansaa, kun taas viini kuuluu kristinuskon symboliikkaan, tämä on minun vereni. Jos taas miettii viskiä niin se sitten sijoittuu Englantiin. Tosin sitäkin nykyään sitten valmistetaan ympärimaailmaa, mutta arvostus taas ole välttämättä kummoinen.
      Kun taas miettii kulttuurisesti että jotakin arvostetaan, käytännössä siihen on pitänyt kasvaa. Juutalaiset ja muslimit ei syö possua, mutta sitten ötökät tyyliin suomalaisessa keittiössä ovat luotaan työntäviä, kun sitten muualla maailmaa niitä pidetään ravintona. Joskus tuli naureskeltua amerikkalaisella forumilla kuinka syön joulupukin porot jouluisin. Itsellä on sukujuuria Lappiin josta johtuen tottunut puputtamaan sitä. Osa pitää liian riistan makuisena.
      Mutta nuo liittyy enempi ruokakulttuuriin.

      Poista
  19. Hallitus lähetti Pekka Haaviston pyytämään anteeksi pääministerimme harkitsematonta twiittiä.

    Sitä emme vielä tiedä, kuinka anteeksipyyntö on otettu vastaan Moskovassa.

    VastaaPoista
  20. ”Rintsikat”

    Eläköön Suomen hallituksen ihanat rintsikat! Tuli sitä taikka tätä, niin siitä huolimatta kaikki on ihanaa, koska meillä on hallituksen ihanat rintsikat. Se on varmaankin sitä, mitä Suomen kansa on uumoillut/halunut/toivonut. Pekka Haaviston ulkopoliittinen rohkeus ravisutti ilmaa ainaskin vessassa.

    VastaaPoista

Kirjoita nimellä.