Vaalitaan hiiltä
1900-luvun alussa vaikutti maassamme pakinoitsija Guss Mattsson, joka oli oikealta ammatiltaan kemisti. Kemia oli tuohon aikaan tiede numero 1, joka havainnollisesti todisti ihmisen jumalallisuuden: hän sai kasvit kasvamaan, hän loi uudet aineet ja pani voimat jylläämään, tuo luomakunnan kruunu, siis valkoinen mies.
Oli ymmärrettävää, että kemia oli merkittävällä sijalla myös Mattssonin pakinoissa, se oli tieteen ja edistyksen näkökulma, joka palautti mieleen, että ihminenkin itse asiassa -pohjimmiltaan?- oli atomiensa summa, jonka olemus nyt alkoi paljastua hänelle itselleenkin.
Alikersantti Lahtinen lienee suomenkielisen kirjallisuuden kuuluisin kommunisti ja kuului siis ns. edistysväkeen.
Kuten muistetaan, hän kerran, jollakin nurmikolla huilatessa totesi kavereilleen ihmisen tulleen kalasta ja sisältävän muun muassa hiiltä. Koska paikalle sattunut yleisö oli valistumatonta, sai Lahtinen naurajat vastaansa, erityisesti alikersantti Hietasen, joka piti hullunkurisena sitä ajatusta, että hän itse olisikin oikeastaan hiilestä tehty ahven -hiilest’ tehty ahvena. Tätä hän sitten kauhiasti ihmetteli ja tuo ihmettelyhän on, muistakaamme, älyn ja luovuuden merkki.
Mattssonin aikaan me (isovanhempamme) siis elimme edistyksen vuosisataa, joka pian sai antaa tilaa mielipuoliselle teurastukselle. Sen näkökulmasta kemialla ja muilla tieteillä oli vain välinearvoa. Joka tapauksessa henkiin jääneet saivat sitten uuden 30-vuotisen sodan jälkeen aikaan niin suuren talouskasvun, että koko edistys joutui huonoon maineeseen. Hyvinvointi kasvoi hillittömästi, vastoin kaikkia odotuksia. Siitä tuli ongelma, josta oli päästävä eroon.
Ihanteeksi tuli siis vuorostaan taantumus ja sen mukaista puhettahan olemme saaneetkin jo yhden sukupolven ajan lakkaamatta kuunnella.
Taantumus ei kuitenkaan ole läheskään yksinkertainen asia käytännössä ja kaiketi sen vuoksi siitä on tehty sitäkin simppelimpi uskonto teoriassa.
Kun suunnilleen vuonna 1900 vielä kaikki kumarsivat kivihiilitervalle ja sen avaamille lukemattomille mahdollisuuksille uusien, keinotekoisten aineiden kehittämisessä ja tuottamisessa ja mahtavat savupiiput symbolisoivat ihmisneron kykyä hallita luontoa ja nousta sen yläpuolelle, nousi 1900-luvun lopun ihanteeksi yksinäinen Päijänteen kalastaja, joka käytti teollisuuden tuotteita tuskin edes sen vertaa kuin sadan vuoden takainen kollegansa.
Mikäli koko ihmiskunta olisi elänyt tämän kalastajan vaatimatonta elämää, olisi maapalloja tarvittu sen käyttöön epälukuinen määrä. Itse asiassa tuo profeetta, eräänlainen uusi Johannes Kastaja kaikissa vertauskuvallisissa eläinten taljoissaan, oli mahdollinen vain omassa, rajoitetussa kuplassaan, saarnaamassa muille mahdottomia.
Koska ihmiset yleensäkin oppivat koulussa lähinnä yhtälöitä tyyliin hauki on kala, mutta harvemmin itse hauesta ja sen näkökulmasta paljon mitään, elleivät sitä jostakin syystä tarvitse, eivät he opi kemiaakaan, vaikka sitä heille opetetaan.
Alikersantti Lahtinen ja kaikki muutkin maapallon elävät olennot oli, ja on yhä, tehty hiilestä. Hiilellä on tässä maailmassa aivan erityinen merkityksensä. Sen kiertokulkuun me kaikki osallistumme ihan konkreettisesti.
Kun ilmastonmuutoksesta seurasi ilmastoahdistus ja pian hysteria kaikkine lasten ristiretkineen, alettiin kaikkialla voivotella hiilestä: siitä tuli paholaismainen musta voima, se muuttui ihmiskunnan viholliseksi numero yksi, se oli jotenkin saatava nieleksittyä pois ilmaa pilaamasta.
Kasvihuoneilmiöstä tuli kaamean pahaenteinen sana, vaikka kyseessä ei ole sen enempää eikä vähempää kuin elämän mahdollistaminen maapallolla.
Ilmakehässä on aina ollut hiiltä tai ainakin yhtä kauan kuin on ollut elämääkin. Joskus hiiltä on ollut ilmassa enemmän ja joskus vielä paljon enemmän kuin nykyisin, jolloin suuri osa siitä on vielä sitoutuneena maaperään. Ei se siellä aina ole ollut ja muistakaamme nyt, että se on niin sanotusti aivan luonnollinen aine eikä taitavien kemistiemme kehittämä.
Juuri nyt sattuu hiiltä ilmakehässä kuitenkin olemaan aika mukavasti meidän tarpeisiimme, joten ei olisi hullummaksi pysäyttää sen lisääntyminen tähän, eikä päästää sen pitoisuuksia yhtä suuriksi kuin ne olivat joskus ennen, niin sanoakseni luonnontilassa.
Koska ihminen polttaa hiiltä nykyään niin paljon, että asialla on jo selvä vaikutus sen määrään ilmakehässä, kehityksen pysäyttäminen voisikin tällä kertaa olla ihmiskunnan omasta toiminnasta kiinni. Ihmiskuntakin on tehty hiilestä, mutta se on nyt uusi ilmiö, joka pystyy vaikuttamaan ympäristöönsä.
Mikäli sen sijaan ei jarrutella, vaan kaikki saatavilla oleva hiili poltetaan, tulevat olot ihmisen kannalta epämukaviksi, kuten ne olivat joskus muinoin, dinosaurusten aikana. Liika on aina liikaa, mutta ei näillä hiilillä maailmaa tuhota voida, vaikka hyppäisimme itsekin viimeisinä pätsiin kaikki tyynni.
Tietenkin ihminen kaipaa yksinkertaistuksia ja mielellään vielä ajattelisi, että kaikki tai hyvin paljon kaikesta on kiinni siitä, miten ja miten voimakkaasti hän itse ympäristönsä kokee. Mehän näemme nyt joka päivä näytelmiä, joissa keskiajan historia näyttää toistuvan: La Pucelle nousee Ruotsista, joka muutoinkin on inhimillisen kehityksen etunenässä, ja johdattaa lapset kapinaan huomenna uhkaavaa maailmanloppua vastaan.
Suomen hallitus haluaa maamme lopettavan tykkänään hiilen käytön ja muuan ministeri jopa touhuaa, ettei tulevaisuudessa polteta enää mitään. Siinäpä sitten menee koko kukoistavaksi ajateltu vetytalous hiilten ja kekäleiden myötä.
Ruotsalainen kulttuuri on kehittänyt uusia hurskauden muotoja, johon kuuluu lentohäpeä -flygskam. Kauravelliteollisuus on suurieleisesti tuominnut maidon juottamisen lapsille ja helsinkiläiset paikallispolitiikot ovat jo vaatineet asian toteuttamista kaupunkimme kouluissa. Niin sanotut vegaanit ovat heittäytyneet luojan luomista kaikkein alimpien rooliin ja luopuneet kaikkien muiden eläinten hyväksikäytöstä. Jotkut näyttävät tehneen myös ns. nasiirilupauksen (vrt. Jörö-Jukka).
Koko tämä devotio moderna, joka yhden sukupolven aikana on vallannut taantumuspiirit eli ne, jotka haluavat paluuta sadan vuoden taakse, muistuttaa älyllisesti lastentarhaa.
Sen sijaan, että laskettaisiin rationaalisesti, millainen vaikutus milläkin toimella on halutun lopputuloksen kannalta, hehkutetaankin moraalisia urotöitä ja kaiketi toivotaan -vaikka tuskin edes uskotaan- että muutaman vanhurskaan takia koko synnin baabeli pelastuisi.
Järjen kannalta kyseessä on lörpöttely, jollaista kuvannee hauska saksalainen termi Stammtischgeschwätz -kolpakkohöpötys. Emotionaalisesti kyse on niin sanotusta itsevanhurskauttamisesta, vaikka toki pieniä seurakuntiakin näkyy perustetun. Mutta ollaanko tässä rehellisiä itselle ja muille?
Kemia ja siihen tavalla tai toisella liittyvät tieteet ovat yhä kovin tärkeällä sijalla, kun yritämme tässä synnin alhossa orientoitua, tulevia ja menneitä sukupolviakin muistaen. En ole huomannut, että meillä olisi uutta Guss Mattssonia, joka aina silloin tällöin palauttaisi mieleen, miltä maailmassa nyt näyttää, kun mennään ihan syvälle perusteisiin luonnontieteen kannalta.
Vai olisiko heitä? Itse olen huomannut vain silloin tällöin joitakin voivottelevia muotipellejä ja profeetta Johanneksen ihailijoita, jotka eivät mitenkään anna ymmärtää, että he malttaisivat tai edes osaisivat tai haluaisivat suhteuttaa asioita meidän, lopultakin hiilestä tehtyjen olentojen näkökulmaan.
Kaiketi saarnaamista pidetään ylevämpänä tehtävänä ja ellei rationaalisella ajattelulla ole kysyntää, niin miksipä sitä harjoitettaisiin?
Nykyaikaisen journalismin tason näkee siinäkin, kuinka Pyhästä Gretasta kirjoitetaan. Uskooko kukaan tosissaan, että muka teini-ikäisen ruotsalaisen koululaisen somekirjoittelu saa yhtäkkiä täysin spontaanisti niin suuren huomion? Että kyseessä ei olisi tarkoin laskettu ja suunniteltu mediakampanja? Mieleen tulee, miten julkisuudessa kirjoitettaisiin, jos vastaanvanlainen "spontaani" ja "ruohonjuuritason" kampanja järjestettäisiin vaikkapa maahanmuuttoa vastaan? Kun puhutaan kansalaisaktivismista, KENEN aktivismista todellisuudessa puhutaan?
VastaaPoistaMuun muassa pääministeri Marin uskoo.
PoistaKyse on sosiaalisesta tilauksesta, minkälaista sanomaa minäkin aikana halutaan kuulla. Gretalle on nyt tilausta, toistaiseksi maahanmuuttokritiikkiä ei valtaapitävien taholta haluta kuulla. Tilanne voi muuttua sitten, jos saamme vaikkapa miljoona ilmastopakolaista.
PoistaEi sitä tilausta välttämättä ole. Media vain tuputtaa ja toiset lähtee kuuntelemaan. Mielenkiintoista sinäänsä nykytilanteessa että miksi Suomessakin ollaan kiinnostuneita ruotsalaisen nuoren tytön näkemyksistä jotka selkeästi tulee hänen oman kulttuurinsa poliittisesta liikehdinnästä ja todennäköisesti vanhemmilta. Kyse on siitä kuuluisasta suggestiosta. Aivot meillä juuri ole kehittynyt sitten kivikauden.
PoistaMaailman ilmatieteen järjestön (WMO) pääsihteeri Petteri Taalas tarjoaa tiedon, tieteen ja järjen ääntä keskusteluun:
VastaaPoista"Ilmasto voidaan pelastaa, vaikka söisimme lihaa ja ajaisimme autoilla."
https://www.adlibris.com/fi/kirja/ilmastonmuutos-ilmatieteilijan-silmin-9789520418021
Kannattaa lukea.
Sopii vain epäillä, että tätä meidän "kunnianhimoista" hallitustamme tämä tutkittuun tietoon ja asioiden suuruusluokkien ymmärtämiseen perustuva lähestymistapa ei kiinnosta.
Päin vastoin, tuollainen ajattelu pelottaa, koska se voi viedä vaalikarjaa pois pelosta ja uskosta ja siten pois pilttuusta.
https://www.adlibris.com/fi/kirja/ilmastonmuutos-ilmatieteilijan-silmin-9789520418021
Guss Mattsonin pakinoita muistan lukeneeni joskus 60-luvun alkuvuosina kun kirjastossa aikuisten puoli alkoi tulla tutuksi. Parrakas äijä pienen kirjan kannessa on vielä mielessäni.
VastaaPoistaHän todellakin irvaili ihmisen suuruusharhoille ja palautti maailman atomeihin ja aineiden kemiallisiin reaktioihin. Sekin visio on tietysti itse asiassa yksi suuruusharhan muoto.
Nythän tämän ajan filosofiakin on kosmologien hallussa, ja he totisesti voivat tähtitieteellisillä mittakaavoillaan murskata pienen ihmisen kaiken itsekunnioituksen. Samaan kuvaan kuuluu armoton vulgaaripositivismi, jossa ei juuri kartesiolaisen rationaalisuuden rajoituksista piitata.
Mattsonilla kuitenkin kaiken fokuksessa oli ihminen kaikkine harhaisinekin tuntoineen. Kosmologien fakuksessa ovat formalismit, joita he eivät malta olla soveltamatta kaikella mahdollisella eli mahdottomalla kohtuuttomuudella.
Se, että tämä aika tarvitsee hyvinkin kipeästi ihmistä suurempia totuuksia -- kuten tunnustuksellista tieteisuskontoa ja mallinnuksien näennäisesti päteville perustuksille kyhättyjä uususkontoja maailmanlopun eskatologioineen -- on seurausta suuresta kulttuurisesta taantumasta, joka ihan Spenglerin profetoimalla tavalla on länsimaita kouraisemassa. Olemme vajoamassa kulttuurisen narsismin valtaan, ja ihmiset muuttuvat yhä kyvyttömämmiksi ottamaan omia aivojaan käyttöön.
Haluamme olla vaikutusten ja vaikutelmien vastaanottajia, kokea riemunkirjavia elämäntuntoja "kohteen" roolissa. Se meitä nyt määrää. Siksi myös kaikkia uhkaavan maialmanlopun kuvitelmat ovat meille itse asiassa narsistisen hekuman huippu.
Elämyksenmetsästystä ja riskinottoa -- sillä mikä muu saisi ihmisen tuntemaan itsensä voimavaikutusten objektiksi vahvemmin kuin itsetuhon vapaaehtoinen hakeminen. Kameran liussin -- objektiivin -- kohteeksi pääseminen ei enää riitä, se on vain elämän tositeeveen täydentävä elementti. Yhä useampi haluaa ylittää peruuttamattomia rajoja, panna henkensä "oikeasti" panokseksi jossakin.
Suurin tulevaisuutemme ongelma on kai, mihin sitten tatuoidaan kun ihon pinta-ala loppuu kesken. Kenen kanssa sukupuoliset seikkailut koetaan, kun toiskulttuurisetkin muuttuvat arkipäiväisiksi? Mistä löytyy uusi maailmanlopun eskatologia, kun usko hiilijalanjälkeen ja Isojalkaan ei enää vakuuta?
"Mistä löytyy uusi maailmanlopun eskatologia, kun usko hiilijalanjälkeen ja Isojalkaan ei enää vakuuta?"
PoistaAina se on löytynyt kun edellisen uskottavuus on loppunut. Tämä on loogista: jos maailmanlopun eskatologia on ihmisen sisäsyntyinen tarve, hän kyllä nokkelana oliona löytää kyllä keinot sen tyydyttämiseen.
Sama on kulttuurien osalta: kun yksi romahtaa, toinen nousee tilalle. Näin on historiassa joka kerta tähän mennessä tapahtunut. Romahtaneen kulttuurin edustajalle tilanne ei välttämättä ole miellyttävä.
Maailmanlopun maalailut kuuluu yleensä uskontoihin ja niiden profeetointiin. Uskonnollinen kirjallisuus on sitä suht täynnä. Vedotaan tunteisiin. Ainut et se on osin myös mediassa. Samaan tyyliin esitetään afrikkalaisia riisitautisia Nälkäpäivä keräyksissä, vedotaan tunteisiin jotta saadaan ihmiset lahjoittamaan rahaa. Sama kaava ollut vuoskymmeniä, muistaakseni Briteistä lähtöisin.
PoistaTelevisio taas on passivoiva, jos vertaa teatteriin siinä näyttelijä lukee katsomoa, nauraako ne? Ovatko ne nyt herkistyneet? Jokainen esitys erilainen. Kun taas elokuvassa se on yhdenlainen kaikille sama. Tyyliin Tuulen viemää, aikalaiset katsoi sen ja itse voi katsoa saman mutta minulla taas nuorena ole sitä samaa käsitystä asioista kuin aikalaisilla.
Osin kyse on siitä informaation kulusta mikä pitäisi välittää nuoremmille miksi ajatellaan niin kuin ajatellaan.
Helpoin esimerkki olisi kun pari vuotta sitten keskustelin eläkkeellä olevan gynekologin kanssa neitsyysmyytistä. Itselle asia oli uusi ja innoissani siitä kun löysin tiedon kahden lääkäreiksi opiskelevien norjalaisen naisen kirjasta (naiset pitivät blogia ja kirjoittivat sinne, siitä taas oli tehty kirja mikä suomennettu), kun taas toinen kuulostaa hölmistyneeltä että tuohan on vanha juttu opetettu jo 70-luvulla. Miksi siis itselle edes syntynyt myytti liittyy osin uskontoon ja sukupuoleen, plus sitten mediaan.
Näkisin niin, että ihmiskunnalla on tässä asiassa kolme ongelmaa:
VastaaPoista- tekniikan kehitys, joka on tehnyt mahdolliseksi hyödyntää enemmän luonnonvaroja kuin mitä ne uudistuvat taikka uusiutumattomien osalta enemmän kuin tuollaisia aarteita on järkevä käyttää
- hillitön väestönkasvu, joka on lisännyt käyttäjiä. Maapallo ei kestäne sitä 10 miljardia, johon kasvun edellytetään taittuvan
- ihmisten itsekkyys ja nautinnonhalu, joka estää ihmisiä tyytymään vähempään kulutustasoon kuin mikä tälle on olosuhteissaan mahdollista.
Johtopäätös: ihmiskunta on matkalla katastrofiin, joka johtaa väkiluvun romahtamiseen luonnon kantokyvyn kannalta siedettäviin lukuihin, taikka ihmiskunnan häviämiseen monien muiden luontokappaleiden mukana. Toisaalta vaikka elämä katoaisi bakteeritasoon saakka, evoluutio aikaa voittaen kehittää uuden rikkaan elokehän.
Koska edellä oleva tilanne ei tule olemaan erityisen miellyttävä, en liikaa naureskelisi niiden kustannuksella, jotka sitä kykynsä mukaan pyrkivät estämään, enintään vanhemille ja viisaimmille sopivalla leppeydellä hienotunteisesti ohjaamaan heitä keinoihin, joilla tarkoitettu tavoite saavutettaisiin.
"- hillitön väestönkasvu, joka on lisännyt käyttäjiä. Maapallo ei kestäne sitä 10 miljardia, johon kasvun edellytetään taittuvan
Poista- ihmisten itsekkyys ja nautinnonhalu, joka estää ihmisiä tyytymään vähempään kulutustasoon kuin mikä tälle on olosuhteissaan mahdollista."
Nämä ei täysin pidä paikkaansa. Ensinnäkin väestö ei kasva länsimaissa kun teollinen ehkäisy pistänyt sille stopin.
Sitten tämä toinen mikä liittyy arvoihin. Se et eletään teollisessa markkinointikulttuurissa tarkoittaa osin sitä ettei väestö edes kykenisi käyttämään kaikkea sitä romua mitä tehtaat keksii ulos työntää. Toisen roska taas on toisen aarre. Ei jokainen tarvitse venettä, siinä missä jokainen ei ole kiinnostunut moottorikelkkailusta tai hevosurheilusta. Se miten jonkin materiaalin näkee vaihtelee kulttuurista toiseen. Aavikolla tarvitse kumpaakaan, ei sitä venettä tai sitä kelkkaa.
Kiitos jälleen järjen äänestä!
VastaaPoistaOstin joskus 60 luvulla melko tuoreen oppikirjan "Elämän Kemia".
(Hans Joachim Flechtner v. 1956). Kyseessä oli tietenkin hiiliyhdisteiden kemiasta.
Eikö tässä ole kyse kahden, ainakin kahden, tason ongelmista? Ne tuppaavat, nähdäkseni, menemään iloisesti sekaisin.
VastaaPoistaYksi taso on tämä kvasiuskonnollinen, josta Oikkonen kirjoittaa, ja ymmärtääkseni Vihavainenkin.
Siitä on helppo olla samaa mieltä. Joskus 60 vuotta sitten tahdottiin lopullisesti sekularisoitunut maailma, ja tämän me saimme.
Eikö tästä, tästäkin, voi tehdä joitakin päätelmiä ihmisestä ja hänen yhteisöstään?
Jo se että Vanajan kalastaja oli vuosikymmeniä nimenomaan Suomen Kuvalehden säännöllinen kirjoittajavieras, kertoo jotakin. SK:ta ei suoranaisesta radikalismista ainakaan takavuosina tunnettu.
Jotenkin Linkolan saarnat istuivat mainiosti sinne kalleimpien autojen mainosten väliin.
Toinen taso on sitten, ”mitä tapahtuu todella”. Minusta vaatii kohtuullisen vahvaa uskoa, jos ajattelee, että teknologinen rationaalisuus korjaa ne virheet jotka se on luonut.
Tietysti teknologia yhtä ja toista korjaakin, ja ne jotka siinä menossa tuhoutuvat, eivät perään huutele.
Ja luultavasti teknologiassa on kohta ainoa toivomme siksikin, että erilaiset luonnontieteilijä-kosmologit, silkat humpuukimaakarit, ovat nouseet nyt johtaviksi yleisintellektuelleiksi.
En tarkoita, etteivätkö he omalla alallaan saattaisi olla päteviä. Tarkoitan, että heidän asemansa kertoo ajastamme.
Mutta luonto kyllä pärjää, ja kosmos jatkaa kulkuaan, vaikka ihmiskunta tekisi minkälaisen itsemurhan tahansa. Ei taida liioin olla mitään absoluuttista perustaa, jonka nojalla voisimme sanoa, että eliölajit eivät saa kuolla toimiemme takia sukupuuttoon.
Voimme tietysti päättää, että se ei ole oikein. Jangtsen delfiinin kohdalla sekin on myöhäistä.
Ilmastonmuutoksesta en ole nähnyt ikinä yhtään tolkullista – rationaalista! – väittelyä. Ensin asiaa vuosikymmenet hiukan välteltiin. Sitten, melko tarkkaan kaksi ja puoli vuotta sitten, siitä tuli tauoton puheenaihe, ja hiilidioksidi todella sai joitakin kvasiuskonnollisia piirteitä, joka vei lopullisesti mahdollisuuden arvioida vaikkapa Matti Virtasen kirjaa (Ilmastopaniikki).
Miksi juuri silloin? Miksi niin yhtäkkiä, kaiken takkuamisen jälkeen syksyllä 2018? Silloinhan se ratkaiseva ilmastoraportti ilmestyi.
Voiko syynä olla, että nyt ymmärrettiin, että ilmastonmuutoksen torjunta ei välttämättä merkitse taloudellisen toimeliaisuuden lakkaamista? Irtaannutaan vain öljystä ja siirrytään akkuteollisuuteen.
Talous saa itse asiassa piristysruiskeen puhumattakaan poliittisista seurauksista. Sopii vilkaista litiumiin liittyvien yhtiöiden pörssikursseja.
Samalla kun kaikki huomio keskittyy ilmastonmuutokseen, voidaan lajikato ja muut ekologiset ongelmat unohtaa. Niihin keskittyminen olisi talouselämälle ja koko elämäntavallemme ilmeisesti ratkaisevasti ongelmallisempaa.
Minusta Vihavaisella ja niillä joita hän lahjakkaasti vastustaa ja pilkkaa, on sama ongelma. Molemmat yrittävät ratkaista ongelmia joita ei voi ratkaista.
Muistelen, että joskus 70-luvulla jotkut taloustieteilijät tekivät turhan yrityksen ja pohtivat talouden nollakasvun mahdollisuutta. Nykyisin juuri kukaan ei näytä kaipaavan nollakasvua edes Afrikan väestökäyriin saati että joku taloustieteilijä miettisi kasvun nollaamisen ongelmia.
Yritän sanoa: ekologisiin kysymyksiin ei ole ratkaisua. Ne ratkaisut, joilla saattaisi olla merkitystä, eivät ole poliittisesti mahdollisia. Ne jotka ovat poliittisesti mahdollisia, eivät kovin paljon ratkaise.
Keskeisiä käytännön ratkaisuja luultavasti tekevät kiinalaiset Afrikassa. En osaa arvioida niitä. Nämä kotoperäiset kolpakkohöpöttäjämme onnistuvat vain lopullisesti infantilisoimaan kulttuurimme, mutta sehän on muutoinkin jo menotiellä.
Maailma, ja jopa ilmiselämä, silti jollakin tavalla jatkavat eteenpäin. Jälki ei ehkä ole kovin kaunista, mutta ei se ollut Gus Mattssonin kirjoituksia seuranneen kolmekymmenvuotisen sodan aikanakaan. Minusta tuntuu, että se sota selittää paljon vielä nykyajan hulluuksistakin. – PS.
"Jo se että Vanajan kalastaja oli vuosikymmeniä nimenomaan Suomen Kuvalehden säännöllinen kirjoittajavieras, kertoo jotakin."
PoistaSe kertoo siitä, että Pentti Linkola sopi SK:n lukijoiden keskiluokkaiseen maailmaan: kun tämän elintapa ja suositukset oli - ainakin näennäisesti - 1920-lukulaisen karu, tuo lukija ajatteli, että tuota hän ei ainakaan jaksa eikä siten mitään mitään voi ilmastoasialle tehdä vaan "syökäämme ja juokaamme, koska huomenna me kuolemme". Sen vuoksi Linkola oli itse omien päämääriensä pahin vihollinen. Enemmän tarvittaisiin Matias K:n edellä klo 8.37 viittaaman Petteri Taalaksen kaltaisia realistisia ajatuksia.
"Nykyisin juuri kukaan ei näytä kaipaavan nollakasvua edes Afrikan väestökäyriin saati että joku taloustieteilijä miettisi kasvun nollaamisen ongelmia."
PoistaOngelma on siinä, että rajallisessa tilassa ei voi olla rajatonta kasvua: tekniikka ja väestönkasvu on luonut - tai luo jossain vaiheessa - tilanteen, jossa luonnonvarat eivät yksinkertaisesti riitä kasvutalouteen. Silloin on kaksi vaihtoaehtoa: vähentää väkeä tai pysäyttää kasvu. Välttämättä elintaso ei vähene samassa suhteessa, jos turvaudutaan henkisiin arvoihin tai aineettomiin tuotteisiin (esim viihde tai taide) taikka kestävimpiin, laadukkaisiin tuotteisiin. Ainakin itse käyttääisin mielummin kallimpia, mutta kestävämpiä vaatteita ja kenkiä; Ainolassa on vieläkin Sibeliuksen valkoinen kesäpuku, joka maksoi jonkin nuoruuden teoksen koko palkkion, mutta siellä se vieläkin roikkuu...
"Nykyisin juuri kukaan ei näytä kaipaavan nollakasvua edes Afrikan väestökäyriin ..."
PoistaAamulehti (joka on siis Hesaria nykyään) kirjoitti juuri riemun täyttämän ison artikkelin siitä, miten Afrikan väestö kasvaa nykyisestä noin miljardista 4,3 miljardiin seuraavan sadan vuoden aikana.
Vähän ihmettelin, että tämä railakas kasvu nähtiin pelkästään postitiivisena ilonaiheena.
Missä oli hätä ja ahdistus ilmastosta, missä huoli monimuotoisuudesta, missä tuska siitä, miten ihminen tuohaa maapallon? Nuohan tarvitsevat esim. aivan helvetimoisen määrän jääkaappeja. Ja yhtä sun toista muutakin. Mistä ne revitään luontoa raiskaamatta?
Ai niin, nythän mä hokasin: intersektionaalinen feminismi:
Koska afrikkalaiset ovat intersektionaalisessa mielessä meitä korkeammalla uhrihierakiassa, mikään heihin liittyvä ei voi olla ongelma, puhumattakaan siitä, että tuossa olisi jotakin korjattavaa.
Asia siis kunnossa, kunhan meidän päiväkotilapsemme vain lopettavat maidonjuonnin.
Afrikan väestönkasvu hyödyttää myös asekauppiaita.
PoistaMenevät "kalasnikovit" kaupaksi kun luonnonvaroista taistellaan yhä jyrkemmin.
Eräiden teoreetikkojen mukaan olisi parempi jos ihmisellä olisi tummempi hipiä. Tämä teoria perustui tosin estetiikkaan ja ehkä yhden lajin eroottisiin haaveiluihin, ken tietää.
IPCC on eräänlainen huijariputiikki. IPCC ei itse tutki mitään vaan seuraa maailmanlaajuista tutkimusmateriaalia ja muokkaa niiden tutkimustuloksia mieleisikseen, jotta päätyisi haluamaansa lopputulokseen.
VastaaPoista"Ilmakehän hiilidioksidi (CO2) on vähäinen kasvihuonekaasu, jonka lämmittävä vaikutus vähenee voimakkaasti sen pitoisuuden kasvaessa."
"Nykyisellä noin 400 ppm (miljoonasosa) pitoisuustasolla elämme edelleen CO2-niukassa maailmassa. Ilmakehässä vallitsi 15 kertaa suurempi CO2-pitoisuus kambrikaudella (noin 550 miljoonaa vuotta sitten) ilman tunnettuja haittavaikutuksia."
Lähde: http://www.ilmastofoorumi.fi/wp-content/uploads/2013/09/ccr-ii-fysikaalinen-tiede-yhteenveto-paattajille.pdf
Toipila on eräänlainen huijari putiikki. Toipila ei itse tutki ...
Poista"Kauravelliteollisuus on suurieleisesti tuominnut maidon juottamisen lapsille ja helsinkiläiset paikallispolitiikot ovat jo vaatineet asian toteuttamista kaupunkimme kouluissa."
VastaaPoistaTuli tästä mieleen tuo joitain vuosia sitten kun arla koetti työntää ruotsalaisen ylituotantomaidon Suomeen. Polki valion hintoja. Sinäänsä mielenkiintoista maidon kanssa et kaikkihan ei tuota kykene käyttämään, täällä siihen on sopeuduttu ja somaleilla itseasiassa on kanssa kyky sitä juoda. Tiedä sitten miten paljon teollistuminen on vaikuttanut sitten siihen että meilläkin on laktoosi-intolerantikkoja. Suoraanhan maitoa ei enään tiloilta saisi kuluttajille myydä.
Muistan kun joskus käytiin Pohjois-Karjalassa yhdellä leipuri rouvalla ja hän oli tehnyt pöytään vaikka mitä, mutta ne munkit jotka oli tehty käsittelemättömään maitoon jäi mieleen. Vieläkin tulee vesi kielelle.