Nenän edessä
Jukka Valtasaari, Lännen jälkeen. Docendo 2019, 263 s.
Jukka Valtasaari on kokenut diplomaatti ja sellaisten ajatuksenjuoksuja kannattaa silloin tällöin kuunnella. Ovathan he työkseen seuranneet sitä muurahaispesää, jota politiikaksi nimitetään ja omalta osaltaan jopa siinä puuhanneetkin, jopa kukkulan laen tuntumassa.
Valtasaaren kirja alkaa ja loppuu Atlantin julistukseen (Atlantic Charter), jonka 14.8.1941 allekirjoittivat Franklin Roosevelt ja Winston Churchill.
Se on ylevä paperi, jonka periaatteille läntinen, ns. vapaa maailma on kumartanut jo muutaman sukupolven ajan. Sen näkemykset oikeudenmukaisesta rauhasta, puuttumattomuudesta toisten kansakuntien asioihin, kansainvälisestä yhteistyöstä ja valloitusten ja väkivallan hylkäämisestä ovat innoittaneet niin Eurooppaa kuin Amerikkaa ja joitakin muidenkin maanosien kansoja.
Atlantin julistus, sellaisena kuin se kirjassa esitetään, on kuitenkin hieman puutteellinen. Syyskuussa sen allekirjoitti erinäisten muiden valtioiden ohella myös Neuvostoliitto.
Itse asiassa tietenkin nuo Atlantin julistuksen taakse ryhmittyneet tahot pyrkivät ennen muuta lyömään Saksan ja propagandatasolla sen Uusi Eurooppa-suunnitelman. Julistus oli lähinnä eräänlainen etiketti paketin päällä.
Sen sijaan, etteivät allekirjoittajavallat olisi tehneet mitään alueellisia valloituksia, ne muokkasivat perusteellisesti Euroopan rajat ja panivat samalla toimeen historian suurimman etnisen puhdistuksen, jossa miljoonia saksalaisia ajettiin kodeistaan ja kotiseuduiltaan, jotka luovutettiin valloittajille.
Saatetaan tietenkin sanoa, että saksalaiset tai ainakin Saksa valtiona ansaitsivat erinomaisesti tämän käsittelyn ja että se oli tulevalle rauhalle välttämätön ehto. Ei se kuitenkaan miksikään muuta sitä asiaa, että sodan voittajat rikkoivat aivan törkeästi allekirjoittamaansa ideologista julistusta sen kaikissa pääkohdissa.
Tällaistahan se reaalipolitiikka tuppaa olemaan ja sen etuna yleensä on, että sen avulla saavutetaan tuloksia. Toki länsivallat sitten heti sodan jälkeen oli kyllä ajettu varsin ahtaalle Euroopan läntiseen kolkkaan, mutta siellä he kyllä sitten pysyivät ja saattoivat rajatulla alueellaan toteuttaa jopa noita poliittisia julistuksiaan. Aika aikaa kutakin.
Valtasaari tarkastelee kirjassaan niin Eurooppaa ja Yhdysvaltoja kuin Venäjää ja Kiinaa. Viimeksi mainittu on tärkein. Muut ovat itse asiassa taantuvia, mutta ei niihin silti sovi yliolkaisesti suhtautua. EU:llakin on oma mielekkyytensä ja paikkansa tässä maailmanjärjestyksessä, vaikka siitä ei tullutkaan sitä, mitä kerran toivottiin.
Uutta tässä maailmanajassa on kehitysvahdin tavaton nopeus. Ennen kuin ehditään tajutakaan, on nenän edessä aivan tuntematon tilanne. Maailma taitaa tuottaa yhä enemmän niin sanottuja mustia joutsenia, jotka sekoittavat pasmat poliitikoilta.
Mutta eihän tämä sinänsä uutta ole. En oikein keksi, missä vaiheessa läntiset poliitikot olisivat yleisemmin edes kyenneet ymmärtämään, mitä heidän kaikkein tärkeimmistä toimistaan seuraa eli millaista tulevaisuutta he tosiasiassa ovat valmistamassa -tarkoittaen siis toiminnan tosiasiallisia seurauksia eikä sitä, olivatko tarkoitukset hyviä tai huonoja. Asian voisi lyhyesti kiteyttää sanomalla, etteivät he ole tienneet, mitä tekevät.
Muuan tunnettu auktoriteetti on kehottanut antamaan anteeksi niille, jotka eivät tiedä mitä tekevät, mutta enemmän kyllä kiinnostaisi välttyminen niiltä seurauksilta, joita hyvät aikomukset ovat yhä uudelleen tuottaneet.
Molemmat maailmasodat ovat malliesimerkkejä siitä, että on saatu aikaan jotakin aivan muuta, kuin mihin on kuviteltu päästävän. Ei kenenkään tarkoituksena ole ollut niitäkään katastrofeja aikaan saada.
Voimme olla melko varmoja siitä, että aivan nenämme edessä kypsyvät taas aivan uusien suurten muutosten ainekset, jotka saattavat mullistaa maailman perusteellisesti.
Veikkaan, että ne löytyvät ennen muuta talouden piiristä. Tekoäly ja vastaavat tekniset innovaatiot vain lisäävät tapahtumisen nopeutta ja laajuutta.
Myös Valtasaari näyttää erityisesti imponoituneen Kiinasta. Hänen, kuten minunkin nuoruudessani kyseessä oli takapajuinen valtio, joka tunnettiin hirvittävistä nälänhädistään. Kiinan kansantalous oli vain vähän Suomea suurempi, vaikka siellä oli asukkaita kuusisataa miljoonaa.
Nyt Kiina on taloudeltaan USA:ta suurempi, mikäli asiaa mitataan ostovoimapariteetilla. Se, joka ensi kertaa menee Kiinaan, saa valmistautua suureen kulttuurishokkiin.
Muistan hyvin, kun pääsin pitkälle kiertomatkalle Mannerheimin jäljille Sinkiangiin (Xinjiang). En osannut odottaa matkalta mitään merkillisempää, mutta se, mitä näin, teki niin tyrmäävän vaikutuksen, etten ole siitä vieläkään toipunut.
Takla-Makanin autiomaan reunat kukoistivat sellaisina yrttitarhoina, joita olisi voinut kuvitella näkevänsä vain jossakin Pohjois-Italiassa. Jokaisella keitaalla oli uutuuttaan hohtava ja kauniisti rakennettu kaupunki, jossa luksushotellit olivat täynnä hyvinvoivia kotimaisia turisteja. Kulinarismin saavutuksia en pysty edes kuvailemaan enkä paljon muutakaan.
Toki tuolla Silkkitien pohjoisen haaran varrella oli myös joitakin alkeellisia ja savuisia uiguurikyliä, joiden suhteellista hyvinvointia kuitenkin osoittivat juuri nuo loputtomat grillien savut. Asunnot olivat usein nuhjuisia ja muistuttivat vastaavia amerikkalaisia joissakin tienvarsikaupungeissa kuten myös rajan takana Kirgisiassa, mutta sielläkin tunnelma vaikutti vireältä ja valistuneelta. Moskeijat olivat museoina.
Xinjiag teki kyllä paljon suuremman vaikutuksen kuin Peking tai Shanghai, vaikka toki nekin olivat omiaan panemaan pienen ihmisen paikalleen. Han-kansa on kauneinta, viisainta ja kunnianarvoisinta maailmassa kuuluvat vanhat ajattelijat todenneen.
Tätä alkoi ruveta jo uskomaan omien havaintojensa perusteella. Tilastot, jotka muun muassa kertovat kiinalaisten olevan myös Pisa-testeissä eurooppalaisia parempia huolimatta kirjoitustavastaan, lisäävät asian uskottavuutta.
Kiina on julistanut tulevansa suurvallaksi vuonna 2049, jolloin on kulunut sata vuotta kommunistien vallanotosta. Itse asiassa se on kehittynyt paljon arvioitua nopeammin ja on nyt jo suurvalta ja jopa ylivoimainen supervalta lähes kaikilla mittareilla. Vain merien hallintaan tarvittavaa laivastoa ollaan vasta luomassa.
Mutta kiinalaiset eivät ole hätäilijöitä. Keskuksen valtakunta on nyt pari sataa vuotta ollut alamaissa, mutta sen paluu maailman keskukseksi näyttää taas väistämättömältä. Odotellaan nyt vaikkapa vain sata vuotta.
Mitä tämä merkitsee muulle maailmalle, on vielä epäselvää.
Kiinan ideana on harmonia. Se tuskin on sellaisenaan vientitavaraa, mutta tietenkin tarkoittaa myös sitä, ettei kenenkään sovi tulla keromaan Kiinalle, mitä sen olisi tehtävä. Tämä on Kiinan taholta selvästi julistettu ja aisan yli potkijat on pantu nopeasti ruotuun. Näin tehtiin jopa Norjalle katkaisemalla kertaheitolla sen lohentuonti sen jälkeen, kun Nobelin rauhanpalkinto oli annettu eräälle kiinalaiselle oppositiohahmolle.
Kiinakaan ei ole -ainakaan vielä- autarkkinen. Itse asiassa se on hyvinkin riippuvainen ulkomaankaupastaan, mutta riippuvuus ei suinkaan ole yksipuolista. Amerikkalaisten yritykset iskeä Kiinan heikkoihin kohtiin tuskin kantavat hedelmää pitkällä tähtäimellä.
Hymyilystään huolimatta kiinalaisilla on taipumusta tiettyyn chauvinismiin. Ulkomaalaispaholaiset -yangguizi eli pitkänenät gaobizi eivät ole tervetulleita esittämään vaatimuksiaan siitä, miten kiinalaisten olisi elettävä. Ei siinä auta edes vetoaminen Atlantin julistukseen. Ymmärretäänkö tämä lännessä?
Valtasaari näyttääkin kammoksuvan sitä ajatusta, että amerikkalaiset ryhtyisivät kumoamaan kiinalaista harmonian ideaa tyrkyttämällä sinne demokratiaansa.
Kiinallakin taitaa olla oma akilleenkantapäänsä -väestön ikärakenne on todennäköisesti sellainen. Kiina suoritti myös perhepolitiikassaan hämmästyttävän teon rajoittamalla hallitsematonta väestönkasvua, mikä todennäköisesti myös siivitti sen talousihmettä.
Väestöpyramidin kuoppa on kuitenkin myös myrkkyä taloudelle -ainakin nykyarvioiden mukaan. Katkaiseeko se Kiinan valtavan nousun, jää nähtäväksi.
Valtasaari kirjoittaa paljon monenmoisista poliittisista teemoista. Venäjän nousu ärhenteleväksi sapelinkalistelijaksi on merkittävä vaaratekijä maailmassa, jossa liennytyksen aikaiset sopimukset ovat umpeutumassa.
Sekin antaa syytä huoleen. Itse asiassa ydinaseiden heristely luo kuvan viidakossa kasvaneesta Tarzanista, joka ei osaa kommunikoida muuten kuin mölähtelemällä ja rummuttamalla rintakehäänsä. Tämä ei ole ihan se Valtasaaren käyttämä kuva, mutta kyllä hänen inspiroimansa.
Elämme epävakaassa maailmassa, jossa on syytä varautua nopeihin muutoksiin. Sen sijaan, että lyötäisiin hallitusohjelmissa lukkoon tiukkoja periaatteita, joista sitten vuosien ja vuosikymmenien mittaan saivarrellaan, olisi katsottava nenäänsä pitemmälle. Se uusi, joka maaliman mullistaa, saattaa olla ihan nenän edessä ja se, joka menettää tarkkaavaisuutensa on vaarassa saada ns. pitkän nenän.
"Voimme olla melko varmoja siitä, että aivan nenämme edessä kypsyvät taas aivan uusien suurten muutosten ainekset, jotka saattavat mullistaa maailman perusteellisesti."
VastaaPoistaTämä näyttää havaittavissa olevassa todellisuudessa olevan asiain tila. Eniten suren Euroopan tilaa ja toimintaa; asian voisi ilmaista kevyellä ilmaisulla "hupsu", mutta tämän tilanteen ja ennenkaikkea sen seurausten vuoksi on pakko käyttää huomattavasti kovempia määreitä, jotka nyt jätän tästä. Vakavasti näyttää siltä, että mitään käännettä Euroopan tilanteentajussa ja siitä välttämättä seuraavasta paradigman muutoksesta ei ole tulossa, sitä lienee turha edes odottaa. Olen paljon miettinyt, milloin ja missä tilanteessa Euroopan historiallinen väärinymmärrys ja harharetki alkoi, mutta en ole päättänyt tätä vielä. Ehkä sen juuri on 1930-luvulla, sen tunnetun uhon nousun ja maksimoitumisen kaudessa, joka sitten päättyi tunnetulla tavalla. Mutta siitä en pääse irti, että Saksan loputon synnintuntoinen katumusharjoitus meni pahasti överiksi ja esti sitä aikuistumasta viimeistään Adenauerin kauden päättyessä; tietysti Liittotasavalta oli halki ja hajalla, mutta silti.. Kun tämä Saksojen jälleenyhtymisen kausi lasketaan omaksi kaudekseen, arvailtavaksi jää, mitä tämän valtakuntajakson jälkeen seuraa? Merkelin vetäytyminen syrjään on sen näkyvä, mutta ei kauaskantoisin muutos?
Ehdotan vuotta 1914, jolloin Eurooppa aloitti pitkitetyn itsemurhan. Siitä alkaen tie on vienyt alaspäin, joskus jyrkemmin, joskus loivemmin, mutta aina samaan suuntaan.
PoistaSamaa mieltä. Tekniikan ja tieteen loistavat läpimurrot edellisen vuosisadan vaihteen ympärillä Euroopassa (radio, sähkövoima, kemia, polttomoottori jne.) lupasivat suurta ja auvoisaa kehitystä ja tulevaisuutta. Taiteissa (musiikki, kuvataide, teatteri) tehtiin irtiottoa aiempaan. Kehittyneet yhteiskunnat olivat vapautumassa ja lähteneet valtavaan liikkeeseen (teollistumisen toinen aalto), mutta yhteiskuntarakenteet olivat kuitenkin jäykkiä sääty-yhteiskuntia. Siinä alkaneessa myllerryksessä meni sitten mm. neljä keisarikuntaa Euroopassa, jos mukaan luetaan myös Turkki.
PoistaKaikki abiturientit osaavat luetella viisi pointsia, miksi toinen maailmansota syttyi, mutta ensimmäisen maailmasodan puhkeaminen ja roihahtaminen niin totaaliseksi, on vaikea ymmärtää. Stefan Zweigin Eilispäivän maailma valottaa tätä ensimmäistä maailmansotaa edeltänyttä aikakautta hienosti, mutta lukija, ja kirjailija itsekin, jää asiaa hämmästelemään ja sen syitä kyselemään.
"Olen paljon miettinyt, milloin ja missä tilanteessa Euroopan historiallinen väärinymmärrys ja harharetki alkoi, mutta en ole päättänyt tätä vielä. Ehkä sen juuri on 1930-luvulla, sen tunnetun uhon nousun ja maksimoitumisen kaudessa, joka sitten päättyi tunnetulla tavalla. Mutta siitä en pääse irti, että Saksan loputon synnintuntoinen katumusharjoitus meni pahasti överiksi ja esti sitä aikuistumasta viimeistään Adenauerin kauden päättyessä; tietysti Liittotasavalta oli halki ja hajalla, mutta silti.."
PoistaKai siitä on osin muodostunut tällä turhan yksipuoleinen kuva. Fasismihan lähti Italiasta liikkeelle. Toisen maailmansodan jälkeen osa saksalaisista kääntyi takaisin katolliseen uskoon, mikä itseä kiinnostaa kirkkohistorian ja ajattelun kannalta.
Ja saksankielessä sana schuld tarkoittaa velkaa kuin myös syyllisyyttä. Valtion velka on tässä mielessä mielenkiintoinen kun pohtinut et he maksoi sen pois 2010, kelle he on velkaa? Tosin Suomen kohdalla sitä kanssa aikani ihmettelin vielä enempi.
Ilman epäilystkään niin venäläiset kuin kiinalaisetkin ovat lahjakasta kansaa. Mutta kulttuuri ratkaisee ja kulttuuri on vuosisataisen kehityksen tulos. Kommunismi mahtui kumpaankin kansakuntaan, koska se mahtui heidän kulttuurikäsitykseensä.
VastaaPoistaNeukkula sortui omaan yksipuoliseen mahdottomuuteensa ja niin tulee jossain muodossa tapahtumaan Kiinankin kanssa. Nyt kun länteenkin on pesiytynyt ideologia, joka koko ajan puskee esiin omituisia arvophjiaan, jotka, niin kuin hyvin tiedämme, tulevat muuttumaan dogmeiksi, niin vielä varmemmin tämä kehityksen halvauttava dogmatisointi tulee hidastamaan ja lopulta rysäyttämään myös Kiinan maailmanvalloituksen.
Arvailun varaan vain jää kumpi tipahtaa kanveesiin ensiksi; kulttuurimarksismin saastuttama länsi vai kommunismin halvauttama Kiina. Venäjä kyllä ketkuttelee joten kuten niin kuin se on aina tehnyt.
"niin tulee jossain muodossa tapahtumaan Kiinankin kanssa."
PoistaTässä olet väärässä, siellä on onnistuttu risteyttämään kapitalismin rahantekokone kommunismin totaaliseen vallankäyttöön. Ideologiaksi kelpaa konfutselaisuus. Kannattaa kuunnella YLE radio 1:ltä lauantaina sen kirjoituksia, niiden ymmärtämiselle riittää käyttöä kaikkien lukijoiden loppuelinaikana.
Rahantekokonekin hyytyy dogmien edessä.
PoistaKommunismista puhuminen Kiinan yhteydessä on kyllä melkoisen harhaanjohtavaa. Kyllä sitä sanaa käytetään, mutta käytännössä Marxilla ei ole järjestelmässä juuri osaa eikä arpaa vaan oppeja ammennetaan omasta keisarillisesta historiasta ja uuskungfutselaisuudesta. Dengiä mukaillen, on samantekevää minkä niminen systeemi on, kunhan se toimii.
PoistaKiinan historiassa on toistunut keskittyminen-hajaantuminen sykli. Vahva ja lahjakas keisari on yhdistänyt maan, nostanut sen voimakkaaksi ja perustanut dynastian. Seuraajien aikana keskitetty hallinto on kangistunut, byrokratisoitunut ja korruptoitunut sekä lopulta hajonnut tai romahtanut. Aikanaan sykli on sitten alkanut uudelleen ja uusi dynastia noussut vuorostaan johtoon.
Xi on nyt dynastian perustajan roolissa ja vahvistaa vallan keskittämistä. Aika näyttää, toistuuko vanha sykli ja jos, niin kuinka nopeasti.
Kiinan nyky-dogmi ei estä rahan tekemistä. Kommunismi Kiinassa ilmenee nimenomaan Puolueen rajattomana valtana. Puolueemalli toimii - ainakin yhden diktaattorin tai monarkian järjestelmiin verrattuna - hyvin sujuvan vallansiirron välineenä: kapuaminen kiipijöistä muodostuneen organasaation huipulle valmentaa henkilön ylinpään johtoon, kukaan kyvötön diktaattorin poika tai pölhöprinssi ei pääse heikentämään järjestelmää. Kun talouden annetaan (alisteisesti) toimia, järjestelmä ei myöskään romahda talouden vuoksi, toisin kuin NL.
PoistaJos voi olettaa blogistin tekstin kuvaavan Valtasaaren tekstin sisältöä asiallisesti – niin kuin ilman muuta oletan – näyttää Valtasaaren imponoituneisuus Kiinasta aika omituiselta. Ja maasta, jossa miljoonaa vääräuskoista leiritetään ja naisia modernisoidaan sähköshokeilla ja kiinalaispoliisin suorittamilla organisoiduilla joukkoraiskauksilla, on aika outoa sanoa, että sen ideana on harmonia.
VastaaPoistaKiinan ideana on huippuunsa kehitetty fasismi.
Saksassa natsit ensi töikseen vallan saatuaan poistivat omistusoikeuden suojan perustuslaista. Kiinassahan sellaista ei koskaan ole ollutkaan. Kun miljardööreille Jack Ma’n kautta näytettiin hiljattain kuka käskee, muistutti se kovasti sitä, mitä tapahtui Hugo Junckersille vuonna 1933. Junckersin menetettyä tehtaansa muut industrialistit ymmärsivät natsien toiveiden huomioimisen merkityksen jo paljon paremmin.
Kukapa voisi epäillä tiedotusvälineitämme ja miksi?
PoistaMutta kyllä se Kiina nyt imponoiva on, vaikka kuinka fasistinen olisi.
En usko että asiat ovat niin mustavalkoisia Kiinassakaan.
PoistaLuin joskus Xinranin Kiinan kadotetut tyttäret. Viitsi tähän kirjoittaa millaisin tavoin vanhemmat hävitti lapsiaan, enkä usko että kyse olisi siitä että he halusivat tehdä niin. Ainoa mikä osin hyötyi oli hallinnon alla olevat jotka toimitti orpokodin kautta lapsia länteen. Itselle tulee siitä enempi mieleen se raamatun kertomus missä kaksi naista tappelee vauvasta ja kuningas ehdottaa halkaisua mihin toinen suostuu ja toinen luovuttaa.
Kun sitten taas luin Mari Mannisen yhden lapsen kansa niin siitä osin hahmotti että se oma mielikuva oli osin stereotypia. Eräs nainen oli tehnyt sen seitsemän lasta, kuusi niistä vain ei ollut hallinnonpapereissa, jolloin teoriassa heitä ei ollut olemassa. Työn yms. saanti taas oli vaikeampaa. Mut oli kanssa et jos oli suhteita ja rahaa niin pystyi ostamaan, paperit. Ja joissain tapauksissa kun se lapsi on kuollut niin muistaakseni osa ottanut kasvatti lapsen vanhemmalla iällä.
Nyt sitten kun heillä on osin se tilanne missä kasvanut vain se yksi lapsi niin se on taas niille lapsille ollut täysin normaali perhemalli, ei he haluakkaan enempää lapsia. Neljä isovanhempaa paapoo ainokaista.
Väestörakenne osin vääristynyt iällisesti kuin myös kun on suosittu vain poikalapsia niin niitä naisia sitten oikein olekkaan. Kaupungista ja naapuri valtioista saatetaan käydä ryöstämässä vaimoa.
Moni haukkuu suomalaisuutta ja nykyisin niitä miehiä, mut en oikein itse löydä siihen syytä, ehkä siihen hiljaisuuteen on omat syynsä. Ei haukku haavaa tee.
Nyt olisi aika opiskella konfutselaisuutta ja muuta kiinalaisen ajatteluatavan perustaa ja filosofiaa. Mutta ainakin minun kohdallani aikaikkuna taitaa olla jo sulkeutunut.
PoistaEsim. tuo harmonian käsite taitaa siellä olla sentyyppinen, että se ei mitenkään poissulje sitä, että hallinto pitää tiukasti ohjat käsissään ja tarvittaessa kovan kurin. Siitä se "harmonia" syntyy, ei anarkaista ja tolkuttomasta individualistisesta hörhöilystä sinne tänne.
Esim. uiguurien kohtelu ei kuitenkaan mitenkään mahdu meidän oikeus- ja moraalikäsityksiimme eikä ymmärrykseemme harmoniasta. Mutta eivät kiinalaiset tähän meidän tulkintaamme ikävä kyllä olekaan kysymässä.
"miljoonaa vääräuskoista leiritetään ja naisia modernisoidaan sähköshokeilla ja kiinalaispoliisin suorittamilla organisoiduilla joukkoraiskauksilla, on aika outoa sanoa, että sen ideana on harmonia."
PoistaJuuri tuon jälkeen - tai vielä paremmin tuhoamisen jälkeen - tuloksena on jäljelle jäävien harmonia. Tätä eivät naivit usko.
Suurin osa tunnu ymmärtävän uskoa/uskontoa. Se on osin ajattelumalli mihin kasvettu. (Ja tämä onkin sitten osin ongelma jos markkinat kasvattaa, ne kun muuttuvat kokoajan). Kuinka kirjaimellisesti yksilö taas sen ottaa riippuu yksilöstä. Se on osa identiteettiä. Onhan Suomessakin vanhollislestadiolaisia, lestadiolaisia, jehovia jne. Täällä kun on uskonnon vapaus, saa uskoa vaikka hottentotteihin tai Rölliin jos siltä tuntuu. Tosin jehovien kohdalla tuumannut et pyörittää täällä vain sivukonttoria ja jakelee sitä lehdykkäänsä. Miltä nämä yhteisöt taas näyttää ulkopuoliselle, vaikka ruotsalaisille tai venäläisille jotka eivät osaa suomea? Niistä teksteistä osin muodostuu stereotyyppinen kuva mikä on asian tila Suomessa. Mut ei se kiinnosta muita kuin meitä mitä meistä ajatellaan.
PoistaEn siis mitenkään hyväksy sitä, mitä uiguureille tehdään. Se varmaan tuli selväksi?
PoistaMutta yritin sanoa sitä, sinun ja minun tulkinta siitä, mitä kansallinen ja kansainvälinen harmonia tarkoittaa, ei lainkaan vastaa sitä, mitä se Kiinassa tarkoittaa.
Eikä Kiina välitä p*skan vertaa siitä, mitä mieltä me täällä asiasta olemme.
Sen olen ymmärtänyt että tuo "harmonian" käsite on keskeinen kiinalaissa ajattelussa.
Se tarkoittanee ehkä jotakin sellaista, että kaikki sujuu hallitusti ja tasaisesti keskustan valtakunnan keskusjohdon ohjauksessa niin, että missään kukaan ei hörhöile, ei potki aisan yli eikä uhkaa "yleistä ja yhteistä hyvää" millään liian poikkeavalla touhulla.
Meidän kannattaa omalta osaltamme ymmärtää tässä nyt se vanha viisaus, että ei mopolla mahottomia.
Helen Taylorilta on joskus julkaistu Tuulen viemää kirja missä tutkittu naisyleisöjä ja niiden innostusta kyseiseen elokuvaan. Lähinnä kai Amerikassa. Siitä jäi mieleen et suurimmalle osalle oli muodostunut mielikuva et hyvä tumma nainen on pyöreä talouspiika. En tiedä toimiiko miesten aivot samoin kuin naisten mutta ainakin teoriassa niiden pitäisi olla samanlaiset, ihan ihoväristä tai vaatetuksesta riippumatta.
PoistaMatias K. Ymmärsin kyllä, eihän sellainen ole moraalisesti oikein. Mut moraalikin opitaan kulttuurista.
PoistaSuomen kohdalla on ihan turha edes mopoilla. Kauppaa voi tehdä, mutta kyse on omasta mielestä enempi siinä että millä sitä kauppaa tehdään.
Nykypäivänä kun kaikki tuntuu tulevan siltä suunnalta. 80-90-luvulla tais olla tuotteet enempi Euroopan sisällä tuotettuja tai kotimaisia. Toinen juttu tarvitseeko taas sitten niitä EU:n välikäsiä siinä on sitten eri asia, plus et annetaisiinko meidän itsenäisesti sitten edes toimia. Taloudelliset kytkökset kun taas on ihan oma juttunsa. Itse ymmärrä miksei venäläisten kanssa voi käydä kauppaa, mutta toosaalla on toisenlaiset intressit. Ota siinä sitten selvää.
Anteeksi, toisaalla.
Poista"sodan voittajat rikkoivat aivan törkeästi allekirjoittamaansa ideologista julistusta sen kaikissa pääkohdissa."
VastaaPoistaLuulen, että heidän suomalaisten ei-urbaani rehellisyys, joka näkökulmasta riippuen on naiviutta tai typeryyttä, ilmenee ennen muuta siinä, että olemme kyvyttymiä erottelemaan vanhempien "sivistys"kansojen ylevää pintapuhetta heidän syväpuheestaan puhumattakaan heidän todellisista teoistaan. Sen vuoksi uskomme niin anglo-saksisen tekopyhyyden, venäläisen marxismin, saksalaisen rotuopin sekä ruotsalaisen moraalisen ylemmyyden näkemättä imperrialistista ja ylikansallisten yhtiöiden riistoa, luokattoman yhteiskunnan ensimmäistä luokkaa ja vankileirejä, yli-ihmisten maailmanvaloitusta ja keskitysleirejä taikka aitoa luokkayhteiskuntaa, jossa ulkomaalaisen on turha pyrkiä sisäpiiriin. Siksi meitä huijataan etelän ravintoloissa, erilaisista tukipaketeista nyt puhumattakaan...
”olisi katsottava nenäänsä pitemmälle. Se uusi, joka maaliman mullistaa, saattaa olla ihan nenän edessä ja se, joka menettää tarkkaavaisuutensa on vaarassa saada ns. pitkän nenän.”
VastaaPoistaTotta mikä totta. Siinä on sekä sitä että tätä. Mutta eikö tärkein asia maailmassa olekin se, että Suomi on aina etunenässä, kuten nykyään. Ei missään muussa maailman valtion hallituksessa ole niin paljon ihania rintsikoita kuin Suomessa.
Pakistanin pääministeri Imran Khan lausui, että olisi opittava Kiinan esimerkistä. Hänen mukaansa on suoranainen ihme, kuinka satoja miljoonia on nostettu köyhyydestä lyhyessä ajassa. Tiibetin oloista ei enää puhuta, koska Dalai Lamakin on tunnustanut heidän olojensa parantuneen Kiinassa.
VastaaPoistaLänsimainen demokratia puolestaan merkitsee eri asioita eri ihmisille.
Kaunista puhetta paljon. Musta mielenvikainen nuori mies voidaan ampua poliisin toimesta. Haitallisen ja rikkaita uhkaavan kansan osan kannalta haitallista eliöstöä.
Kiinassa on annettu kuoleman tuomioita miljardööreillekin. Eikä syynä ole ollut hallinnon vastaisuus. Mm. myrkyllisten ruoka-aineiden myymisestä jne.
Imran Khanin mukaan Kiinan menestys perustuu korruption kitkemiseen. Tällaista vahvuutta ei länsimainen demokratia edusta. Kiinassa joku Soros voisi saada kuoleman tuomion kansan elämän kustannuksella keinottelusta. Länsimaissa moiset kaverit tekevät rahaa keinottelemalla. Röyhkeyden huippu, että sellaiset tukevat kaikenlaisia aivopesulaitoksia ympäri maailmaa.
Länsimaista kehitysapua on annettu jo kauan ja se on johtanut korruptioon mm. Afrikassa.
Jossain vaiheessa eri kansat lopettavat kuuntelemasta kaunista puhetta sinisilmäisten naisten suista. Näyttää tulleen se aika.
Pakistanin pääministerin retoriikan muutos ja Kiinan yhteiskuntajärjestelmän nostaminen ihailtavaksi kertoo paljon uusista tuulista.
"Ei kenenkään sovi tulla keromaan Kiinalle, mitä sen olisi tehtävä. Tämä on Kiinan taholta selvästi julistettu ja aisan yli potkijat on pantu nopeasti ruotuun".
VastaaPoistaKyseinen, länsimainen besserwissertyyppi on saanut Kiinassa jo ikioman lempinimenkin: Biazuo (白左, lausutaan:pǎi.tswò). Kannattaa pitää mielessä, koska se voi joskus tulla vastaan, ohikulkiessa tai diplomaattipiireissä..
https://en.wikipedia.org/wiki/Baizuo
NIin. bài takoittaa valkoista tai tyhjää ja zuo vasenta. Asian voisi kai ymmärtää (vasemmistolasieksi) tyhjänänkyröinniksi
PoistaPitäisiköhän kaivella vanhoja ja kurkkia kuinka Kiina myötämielisiä nämä nykyiset kriitikot olivat vielä pari vuotta sitten, kun Yhdysvallat ja Kiina olivat kuin paita ja peppu.
VastaaPoistaSaatte muuten olla varmoja siitä että jutut joita läntinen valtamedia meillä syöttävät Xinjiagista ovat 98%:sti täyttä roskaa.
VastaaPoistaKiina korruptoi länsimaita Yhdysvaltoja myöten. Tilanne, jossa työpaikat siirtyvät Kiinaan samalla, kun Yhdysvaltojen työväenluokka ajautuu opiaattiriippuvuuteen, ei ole terve. Jossain vaiheessa tulee vastareaktio ja Yhdysvalloissa se tuli Donald Trumpin myötä.
VastaaPoistaTrump syrjäytettiin, koska liian monella globalistisella korporaatiolla on valtavan suuret bisnesintressit Kiinassa.
Mitä tulee länsimaiseen omien arvojen universalisointiin, se voidaan jo tässä vaiheessa todeta epäonnistuneeksi. Kiinasta ja Venäjästä ei tullut sellaisia kuin lännen idealistit halusivat. Teorian mukaan vapaan markkinatalouden piti johtaa demokratian voittokulkuun. Näin ei tietysti tapahtunut.
Niinpä globalismin etupäässä negatiiviset vaikutukset jäävät länsimaisen keski- ja työväenluokan kärsittäviksi. Globalisimin vaikutusvalta Kiinassa ja Venäjällä on lähes olematon.
Kyseessä on lännen humanitääriset imperialistit jotka vieläkin kuvittelevat että "lopulta kaikista maailman kansoista tulee länsimaalaisia".
Poista