Sopivat ja sopimattomat puhuttelut

 

What do you want to do ?

New mail

Puhuttelut

 

 Aikamme puhuttelukulttuuri ainakin länsimaissa on joutunut pahanlaiseen kriisiin. Ongelman keskiössä ovat nyt ikä ja sukupuoli, ei enää yhteiskunnallinen asema.

Kun kenenkään ei oleteta haluavan olla vanha, pidetään sanaa vanhus yleensä sopimattomana, ainakin mikäli sitä käytetään alle 80-90 vuotiaista. Niinpä on syntynyt hullunkurinen vanhojen keski-ikäisten ryhmä, vaikka yleisesti ymmärretään, ettei esimerkiksi 70-vuotias ole enää juoksunsa puolivälin tienoilla, vaan jo kalkkiviivoilla. Mutta voidaanhan puhua senioreista eli vanhemmista. Espanjassa näkyy ehdotetun sanaa mayores, isommat, ”majurit”.

Myös nuoruus on pahaksi koettu asia liian nuorille. Siten sanaa tyttö on joissakin piireissä päätetty pitää suorastaan haukkumasanana, vaikka siihen liittyvätkin kaikki hienoimmat klassisen kirjallisuuden ihmiskuvaukset. Mutta onko niilläkään enää mitään arvoa? Monet ovat kuolleiden valkoisten heteroiden työtä.

Ja kun totalitaariselle ajattelulle kelpaavat vain sen itse, omaan käyttöönsä ja oman ajatellun neroutensa innoituksesta sepittämät käsitteet.

Ei myöskään sana poika ole kaikkialla hyväksytty. Ranskassa oli vielä ennen ns. kulttuurivallankumousta tapana puhutella tarjoilijaa -iästä riippumatta- sanalla poika (garçon, fem. garçonne), mutta ei se kuulemma enää oikein passaa.

Venäjällä kaikki on hieman toisin.

Minua on joka kerta iloisesti yllättänyt, kun mummot ja muutkin ovat huutaneet minulle: molodoj tšelovek! (nuori mies, oik. nuori ihminen). Sitä sopii käyttää vielä 70-vuotiaastakin, kunhan kyseessä vain on miespuolinen henkilö. Pojat ja miehethän nimittävät toisiaan usein lapsiksi (rebjata). Naisesta sitä, kuten ei myöskään puhuttelua molodoj tšelovek sovi missään tapauksessa käyttää, niin ihmisiä kuin hekin ovat.

Sen sijaan sanotaan devuška, mikäli nainen näyttää vielä hedelmälliseltä. Vanhemmasta voidaan sitten sanoa vaikkapa graždanka (kansalainen), jolloin häntä on siirrytty käsittelemään toisenlaisissa kategorioissa.

Devotška taas tarkoittaa tyttöä, joka on alle naimaikäinen. Sitä käyttävät myös mummot toisistaan leikin päin. Ketään ei sen sijaan sovi puhutella sanalla deva, vaikka siitähän ne ovat diminutiiveja nuo devotška ja devuška. Vanhapiika on staraja deva, mutta sellaista ei kai missään käytetä puhutteluna. Yrittäkääpäs!

Vanhasta naisesta voi käyttää sanaa staruška, mutta ei se puhutteluksi sovi. Miehestä sopii myös starina (joka tarkoittaa myös tarinaa), mutta se on hyvin tuttavallinen.

Venäjän puhuttelukulttuuri on ainakin minun havaintojeni mukaan täydessä kunnossa eikä siis kriisissä, kuten se monin paikoin lännessä on.

Tarkoitan erityisesti noita naisten puhutteluja ja nimityksiä. Lentokoneissa oli vielä hiljattain tapana varata matkustajille erilaisia puhutteluja: herra/tohtori, neiti/rouva. Perinnöllisiä arvoja en ole koskaan havainnut huomioitavan. Ei siis esim. vapaaherra/kreivi/markiisi/herttua (tarpeeton yliviivataan).

Kun tuo ero neidin ja rouvankin välillä on viime vuosikymmeninä tullut arkaluontoiseksi, on vaihtoehtoina useinkin enää vain Mr/Ms, joista jälkimmäinen ei tarkoita muuta kuin naissukupuolta. Englannissahan voidaan myös todeta miessukupuoli merkitsemällä nimen jälkeen Esq., eli siis esquire, joka saa aikaan komeita assosiaatioita.

Kukaan ei kai kiellä käyttämästä esquirea nykyäänkään?

Vielä jokunen aika sitten oli tapana aina erotella toisistaan madamet ja mademoisellet (mamselit), jotka muuten 1800-luvulla yleensä aina tarkoittivat kotiopettajattaria. Nykyään kukaties pyritään suojelemaan mamsellien mahdollisen vanhapiikuuden arvoa ja kunniaa siten, ettei asiaa paljasteta. Vaikka mitäs kumman häpeämistä siinä enää tänä maailmanaikana olisi?

Herroittelu on kiinnostava asia. Englannissa Mister, herraa eli mestaria tarkoittava sana on nykyään aivan neutraali sana ja sillä on informaatiomerkitys vain ja ainoastaan sukupuolen ilmaisijana. Samahan koskee ranskan sanaa Monsieur ja espanjan sanaa Señor, joka tarkoittaa vanhempaa eli siis arvokkaampaa ja on nimenomaan komparatiivi.

Sana herra (Herr) se kuitenkin on komeista komein, sillähän nimitetään myös itse luojaa, Jumalaa. Sama koskee viron sanaa Issand, jota ei kyllä puhuttelussa käytetäkään, siellä herroitellaan vain. Venäjän gospodin-sanalla on sama kaksoismerkitys.

Sekaannusten välttämiseksi saksalaiset toisinaan nimittävät ylätuvan ukkoa nimellä Herrgott.

Venäjässä voidaan käyttää puhuttelussa myös sana sudar (esim. spasibo, sudar!), joka on lyhenne sanasta gosudar, hallitsija. Paradoksaalisesti se on siis etymologisesti vähäisemmästä asiasta juontuva. Sudar/sudarinja ei ole oikein ottanut tulta, vaikka joskus sitä saa kuulla, esimerkiksi korvauksena antamasataan reilusta juomarahasta.

On muuten venäjässäkin sana neiti, baryšnja. Se viittaa hienoon aatelisneitiin (vrt. barin -tilanherra). Kerran neuvostoaikana kyselin puhelimitse onko muuan baryšnja Ivanova tavattavissa. Keskustelukumppani sai hillittömän naurukohtauksen ja kysyi, hiukan ilmaa saatuaan: mitä te oikein sanoitte? Kun toistin saman, ei riemulla tuntunut olevan loppua, joten lopetin osaltani keskustelun tiettyyn nasevaan suomalaiseen ilmaukseen ja löin puhelimen kiinni. Nyt ymmärrän hauskuuden ja pahoittelen käytöstäni.

Tämän eurooppalaisen moninaisuuden taustaa vasten tuntuu hieman kummalliselta suomalaisen herra-sanan lähes täydellinen katoaminen käytöstä.

Mikäli kirjoittaisin jostakin henkilöstä ja tituleeraisin häntä herraksi, ymmärtäisi jokainen, että kyseessä on ironia. Jostakin syystä tuolle henkilölle olisi silloin annettu komea titteli, jota hän ei ansaitse…

Vielä 1960-luvulle saakka oli kuitenkin tapana aina varustaa esimerkiksi kirjeet tittelillä, joka tarpeen mukaan oli Neiti, Rouva tai Herra. Joskus kirjoitettiin leikillisesti nuoriherra tai pikkuherra/pikkuneiti jne.

Saksassa Herr kuuluu ehdottomasti korrektiin kielenkäyttöön, sitä ei korvaa edes esimerkiksi Doktor. Silloinhan sanotaan Herr Doktor! Englannissa sanojen Sir ja Madame käyttö on hieman erilaista, kuten tunnettua.

Eivät erot valtavia ole, mutta niitä on olemassa. Niistä ei myöskään voi olla ihan varma, ellei käytä kieltä ahkerasti ja seuraa siinä tapahtuvia muutoksia. Viimeisten sadan vuoden aikanahan kielet ovat olleet hyvin nopean muutoksen tilassa. En suinkaan väitä, että edellä esittämäni näkemykset eri kielten konventioista olisivat juuri nyt ihan varmasti voimassa. Muodit saattavat muuttua hyvinkin nopeasti.

Mitä muutosten taustalla on, ei liene ihan yksiselitteistä. Yhteiskunnan ns. tasa-arvoistuminen nyt ainakin vaikuttaa ja sehän on asia, jonka vaatimukset kaikkialla käsitetään hieman eri tavoin.

Sen vuoksi näyttääkin irvokkaalta, kun meilläkin on aina välittömästi syöksytty matkimaan englannin kielessä tapahtuvia muutoksia, ikään kuin se olisi missään mielessä meidän äidinkielemme.

Hullunkurisinta on ollut huomata, että meilläkin on ollut ihmisiä, jotka ovat vaatineet sukupuolittuneisuuden poistamista kielestä, jossa sitä nimenomaan ei ole koskaan ollutkaan. On jopa esitetty uutta, naispuolista kolmannen persoonan pronominia (hen).

Venäjässä sentään taipuvat verbitkin sukupuolen mukaan. En ole vielä huomannut, että asiaan olisi vaadittu muutosta. Ehkäpä tuo ihastuttava naisellisuuden esille tuominen myös teonsanoissa osaltaan takaakin venäläisen kulttuurin naisellisen prinsiipin säilymisen nykyisen barbarian pahimmilta iskuilta?

Kielet ovat erilaisia ja omamme on muiden joukossa kiinnostavimmasta päästä. Vaalikaamme me sitä ja hoitakoon muut omaansa!

 

What do you want to do ?

New mail