perjantai 5. helmikuuta 2021

Joron jäljillä?

 

What do you want to do ?
New mail

Livohka

 

Kuten tunnettua, suomalaisen on vaikea lausua monia vieraiden kielten äänteitä. Se näkyy jo aakkosistamme, joista yksinkertaisessa muodossaan puuttuvat esimerkiksi g ja c -nuo herrojen keet, joiden tarpeellisuutta moni ei ymmärrä ollenkaan ja jotka sen mukaisesti sekoitetaan aina toisiinsa. Samahan koskee q -kirjainta ja ruotsalaista å:ta. Niinpä suomalainen lukee sujuvasti naulalaatikon kyjestä tekstin Trådspik muodossa raaspiikki. Husqvarnasta taas tulee husovarna.

 B äännetään suomessa p:ksi ja d äännetään t:ksi, huolimatta siitä, että kielimiehet ovat joskus huomanneet myös suomen kielessä olevan d-äänteen. Monessa murteessa se kuitenkin kuulostaa luonnonvastaiselta ja ellei sitä äännetä t:ksi, niin sitten r:ksi. Esimerkiksi puhutaan rariosta ja remareista.

Aidosti suomalaiseen kieleen jo lapsuudessaan kotiutunut henkilö vierastaa vaistomaisesti kielelle vieraita rakenteita. George Orwell sanoi joskus, ettei työväenluokkainen englantilainen mies suostu ääntämään yhtään ranskalaista sanaa oikein. Naisten kanssa taitaa olla hieman toisin, Suomessakin.

Koska tietyille kansoille tietyt äänteet ovat melkein mahdottomia lausua, on asiaa käytetty hyväksi sodankäynnissä. Jo muinaiset efraimilaiset käyttivät sanaa shibboleth, jota gileadilaiset eivät osanneet lausua oikein (vrt. https://timo-vihavainen.blogspot.com/search?q=shibboleth ).

Veijo Meri kuvaa tällaisen tunnussanan merkitystä eräässä kertomuksessaan:

-tunnussana!

-jiipee kakkanen!

-trrrrrrrrrrrr

 

Vieraat rakenteet ovat myös hyödyllisiä silloin, kun halutaan erottautua joistakin muista ryhmistä. Erottautuminen on erityisen tehokasta silloin, kun puhekin sisältää äänteitä, joita ulkopuoliset eivät pysty tuottamaan, vaikka miten haluaisivat.

Muuan esimerkki on tietenkin jo ns. stadin slangi. Jo sen nimessä on kaksi normaaliin suomen kieleen kuulumatonta rakennetta: st ja sl. Lisäksi tulevat vieraat d- ja g-äänteet. Maalaistollo eli klubin ulkopuolinen lausuu yksinkertaisesti: tatin lanki ja sekös aito stadilaista naurattaa. (vrt. https://timo-vihavainen.blogspot.com/search?q=stadin+slangi ).

Muuan tarina sodan ja silloisen ns. työvelvollisuuden ajalta on kuvaava: maalla työskentelevä stadin kundi pyytää toiselta tupakan jämää: stikkaas skyfät! Tätä aikansa kuunnellut savolainen kaveri sanoo sitten kerran vuorostaan: tikkoohan kypät! Tulos on tavattoman huvittava niiden mielestä, jotka uskovat slangin luovan heidän ylleen jotakin erityisen ansiokasta hohdetta -ei ihan kuka tahansa osaa sitä puhua!

Saman ilmiön näemme ns. hyperkorrektiudessa ja stadin slangin puhetapa itse asiassa tuskin onkaan muuta kuin hyperkorrektiuden periaatteiden maksimaalista omaksumista. Tapa poiketa tietystä joukosta ansiokkaalla tavalla.

Asian kääntöpuoli tietenkin on, että suomen kielen ääntäminen on myös erittäin vaikeaa monien muiden kielten puhujille. Monet äänteet tai diftongit eivät yksinkertaisesti sovi esimerkiksi venäläisen suuhun. Ajatellaan nyt vaikkapa etuvokaaleja ä:tä, y:tä ja ötä. Venäjässä, kuten useimmissa muissakaan kielissä ei ole niitä vastaavia kirjoitusmerkkejä eli ns. skandimerkkejä, mutta eipä ole äänteitäkään.

Niinpä suomalaissukuisen kirjailijan Sergei Yrjösen nimi kirjoitetaan Jurjonjen. Väyrynen taas on Vjajurjunen ja aikoinaan vaikuttaneen diplomaatti Yöntilän nimi kirjoitetaan Jujontilja. Ääntämisestä ei kannata puhuakaan. Myös esimerkiksi sana Kouvola kuulostaa venäläisen korvaan täysin oudolta ja sen kuulee usein lausuttavan muodossa kuovala. Painottomat o:than äännetään standardivenäjässä a:n tavoin.

Ja onhan näitä. Ajatelkaamme kaksoiskonsonanttejamme. Pankaapa vaikka saksalainen sanomaan ”muikkukukkoko”? Ei se taida onnistua ja anglosaksit ne vasta avuttomia suomen kielen ääntäjiä ovat. Mutta mitäpä heistä. Meilläkin joka tapauksessa on englannin -ja samalla myös esimerkiksi ranskan ja venäjän kanssa- ongelmamme, ellemme muista päivittäin hankkia anglosaksisen ääntämyksen harjoitusta mediasta. Se auttaa pitkälle.

Tänä päivänä todella olemmekin edistyneet jo hyvin kauas siitä tilanteesta, joka vallitsi sata vuotta sitten.

Silloin suomalainen, korkeintaan kansakoulun käynyt henkilö oli vielä hyvin puhdaskielinen sikäli kuin asia koskee ääntämystä. Lähinnä vain ruotsin kieli saattoi vaikuttaa, mutta svetisismit lausuttiin poikkeuksetta suomalaisittain ja sama koski venäläisiä lainoja. Esimerkiksi ns. vanhan väen reservikasarmeilla kyllä opetettiin venäläisiä komentosanoja, mutta niiden lausuminen jäi ilmeisesti aika vahvasti suomen kielen mukaiseksi. Kuinka asia olisi muutenkaan voinut olla?

Kaksi isoisäni veljeä kävi 1900-luvun alussa Savonlinnan laivurikoulun ollakseen päteviä toimimaan tervahöyryn päällikköinä, kun rahdattiin halkoja Saimaalta Pietariin. Oppikurssiin kuului myös venäjän kieli. Olihan Pietarissa pystyttävä kommunikoimaan niin luotsien kuin muidenkin viranomaisten kanssa.

Homma näyttääkin onnistuneen, mutta aika erikoisen muodon laivan lokikirjoissa saivat Pietarin paikannimet.

Sillat olivat siellä nimeltään Roiskoon silta (Troitski most) ja Parkkasilta (Dvortsovyi most). Obuhovin tykkitehdas oli kerrassaan suomennettu muotoon Apu-hovi, mikä onkin aika lailla ääntämyksen mukaista.

Luonnollisesti myös Pietarin eri osat ja katujennimet saivat omat suomalaiset muotonsa. Toki esimerkiksi Suomalainen kansan-kalenteri Pietarissa kirjoitti ne oikein, tarkoitan tässä noita kansan suussa kulkeneita nimiä.

Huomasin tässä juuri äskettäin joltakin nettisivulta väitteen, jonka mukaan suomen kielen sananparsi lähteä livohkaan tulisi siitä, että karjalaisisännät hairahtuivat joskus ilokortteleihin, joita löytyi nimenomaan Ligovski-prospektin varrelta. Sehän ohittaa vilkkaan Moskovan aseman tienoon ja kansan suussa se tunnetaan nimellä Ligovka. Aikoinaan se oli pahamaineista seutua.

Ligovkan ääntäminen oikein eli venäläisittäin oli yksikielisessä ympäristössä kasvaneelle suomalaiselle mahdotonta ja luulenpa, että luontevampaa oli ääntää nimi muodossa livohka. Onhan suomen kielessä myös sana revohka, joka tulee venäjän sanasta trevoga.

Inkeriläiset esimerkiksi niin sanotut Pietarin kellonkuulijat luultavasti usein osasivat venäjää ihan hyvinkin. Kuitenkin myös inkeriläisessä paikannimistössä suomalaisuuden vaikutus on hyvin voimakasta. Itse asiassa oman kielen mukaiseksi vääntämistä tapahtui molempiin suuntiin.

Usein venäläisten nimien taustalla on suomalainen nimi, joka on saanut uuden muodon, vaikkapa Šušary -Suosaari, Tsarskoje Selo (Saaren kylä) tai Avtovo (Autio) ja niin edelleen. Venäläisten valloittaessa alueen se toki oli jo täynnä suomalaista asutusta.

Suomen ja venäjän kielet ovat kuitenkin sen verran kaukana toisistaan, että sanat saattavat muuntua aivan tuntemattomiksi. Olen kyllä huomannut, että esimerkiksi pietarilaiset matkaoppaat ovat nykyään sangen hyvin selvillä vanhasta suomalaisesta nimistöstä.

 

What do you want to do ?
New mail

26 kommenttia:

  1. Hauska blogi. Siitä muistui mieleen, millä keinolla tuttavani onnistuivat lähiulkomaalla aina ostamaan sitä parasta eli "puolikuivaa" (шампанское советское полусухое): "Pidä viinakaupassa vaan mielessäsi tuo kaikkien kaveri: Pali Suhonen"!

    VastaaPoista
  2. "Meilläkin joka tapauksessa on englannin -ja samalla myös esimerkiksi ranskan ja venäjän kanssa- ongelmamme,"

    Puolasta nyt puhumattakaan. Vitsi kertoo nuoresta uutistenlukijasta, jonka piti lukea jotain puolesta kertovaa uutista...

    VastaaPoista
  3. "svetisismit lausuttiin poikkeuksetta suomalaisittain ja sama koski venäläisiä lainoja."

    Olen laajemminkin ihmetellyt miksi pitäisi omaksua alkukielen ääntämistapa - ja vaivalla selvittää se. Miksi emme vain sopisi, että vieraskieliset sanat äännettää suomalaisittäin niin kuin ne on kirjoitettu? Miksi moinen orjailu.

    (Poikkeus: puolankieliset). 

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tässä on se ongelma, että pitää olla melkoinen akrobaatti pystyäkseen ääntämään monia kieliä siten, kun ne on kirjoitettu. Ei puola tässä suhteessa niin harvinainen ole. Ilman muuta suomalainen ääntämys on sinänsä ihan oikeutettua, kun suomeksi puhutaan.

      Poista
  4. Eikös stadin slangi syntynyt toistasataa vuotta sitten maalta Helsinkiin muuttaneiden, tai heidän lastensa, ensi polven kalliolaisten ja sörkkalaisten, katupuheeksi?

    Muistikuvani on luultavasti peräisin Kari Koskelan Huligaanit-kirjasta, mutta se ei juuri nyt ole käden ulottuvilla.

    Blogiisi oli ladattu hyvä annos käytännön kielitiedettä. Kun tässä nyt "suomalaisuutta" ja välillä jopa suomenkieltä on tahdottu mitätöidä ("pelkkää lainaa"), monet esimerkkisi osoittavat, että vieraasta kielestä lainattu sana saa uudessa kielessä, esim. suomessa, aivan omat merkityksensä ja konnotaationsa, jotka ovat ymmärrettävissä vain suomenkielen sisältä. Ne eivät enää "käännöksinä" palaudu alkuperäiseen kieleen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuota nyt tapahtuu kaikissa kielissä, esim. ranskan ja englannin välillä on lainattu paljon sanoja suuntaan ja toiseen kun merkitys on muuttunut uudeksi lainaaja kielessä.

      Poista
    2. Juuri sitä tarkoitin: "laina" muuttuu "omaksi".

      Poista
  5. "Koska tietyille kansoille tietyt äänteet ovat melkein mahdottomia lausua, on asiaa käytetty hyväksi sodankäynnissä. Jo muinaiset efraimilaiset käyttivät sanaa shibboleth, jota gileadilaiset eivät osanneet lausua oikein"
    Amerikkalaiset kanssa käyttivät jossain sodassaan intiaaneja viestittäjinä (kielensä johdosta) jolloin vastapuolen oli mahdoton selvittää viestiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuossa oli kyse eri asiasta ts viestin koodaamisesta kun blogissa puhuttiin (vihollisen) tunnistamisesta. Navajokielen käyttö oli muuten nerokasta, koska vierasta kieltä on vaikeampi matematiikalla murtaa kuten saksalaisten enigmakoodia.

      Poista
    2. Tuo navajo kieli oli oikeastaan koodia, koska ko. kielestä puuttuivat termit moderneille aseille ja sodankäynnille, joten koodin puhujat joutuivat sopimaan mitä sanaa käytetään jostain asiasta. Äidinkielenään navajoa puhuvakaan, mutta koodia tuntematon, ei välttämättä tajunnut siitä heti yhtään mitään.

      Enigman takaahan löytyi saksan kieltä, joka toki oli englantilaisille helpompaa kuin navajo japanilaisille, mutta nekin vaativat saksalaisen laivasto-kielenkäytön tuntemisä jotta ne olisivat ymmärrettäviä, koulusaksalla luettuna ne ovat aikamoista siansaksaa.

      Poista
    3. Kiitosksia selvennyksestä.
      Itse havaitse eroja samalla tapaa kun tuo sodankäynti tupannut olemaan herrojen touhua. Siinä kohtaa kun naiset osallistuu sille tahdotaan yleensä pistää stoppi. Kai siinä osin menee ne yhteiskunnalliset roolit sekaisin. Tosin nykyisin ne taitaa olla osalla muutenkin hieman hakusessa. Ollakko kukko vaiko kana.

      Poista
  6. Noinhan se menee. Tuossa vieressäni on Parque de Paloma, joka on tietysti Lintupuisto, vähän ylempänä oleva calle Blas Infante on Marmorikatu, koska se on kävelykatu ja päällystetty marmorin näköisillä laatoilla. Viereinen Calamorro vuori on Kotkavuori jne. Fuengirolan suomalaisnimistä en sano mitään, koska eiköhän siellä ole joka katu ja talo saanut kotimaisen vastineensa.

    VastaaPoista
  7. Kielimiehet tietävät, ettei suomen kielessä ole ollut d-äännettä. Oli semmoinen, vähän pehmeän th:n kuuloinen äänne. Islannissa se on edelleen. Kirjaimistossa ei ollut sille äännetä, sen tilalle laitettiin d-kirjain. Ihode sijaitsee seudulla, jossa se lausutaan nykyään ihore. Aikoinaan se lausuttiin suunnilleen ihothe.

    Ällän päältä puhuttiin Hämeessä, Orihvelellä asujat ja Palasjoella asujat lausuivat eri kirjainta, tyhmät herranketkut kirjasivat väärin. Palasjoki tulee palaksesta, saamen polusta. Oriverellä alettiin asua vasta hiljan, hieman ennen Orivedellä asumista.

    Englannin kieltä kohtasi onnettomuus. Great vowel shift, siksi ei kukaan ulkopuolinen voi tietää miten sana lausutaan. Kuulematta ensin alkuasukkaan ääntämistä. Kukaan ei tiedä, oikeasti, miten lausuttiin Samuel Pepysin sukunimi.

    Kiukkune Ukko

    VastaaPoista
  8. "Englannin kieltä kohtasi onnettomuus. Great vowel shift, siksi ei kukaan ulkopuolinen voi tietää miten sana lausutaan."

    Vanha juttu siitä, miten englannin kielen sana "fish" kirjoitetaankin "gothi". Tai toisinpäin "gothi" äännetään "fish".

    The word "gothi" is intended to be pronounced in the same way as "fish", using these sounds:

    gh, pronounced /f/ as in enough /ɪˈnʌf/ or tough /tʌf/;
    o, pronounced /ɪ/ as in women /ˈwɪmɪn/;
    ti, pronounced /ʃ/ as in nation /ˈneɪʃən/ or motion /ˈmoʊʃən/.

    https://en.wikipedia.org/wiki/Ghoti

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyseessä on todella kirjoitusjärjestelmän vika, eikä mikään pelkkä erikoisuus. Eipä ihme, että aikuisetkin osallistuvat siellä tavauskilpailuihin vaihtelevalla menestyksellä. Logiikkaahan ei aina ole lainkaan. Esimerkiksi nyt vakkkapa Readingin kaupungin nimen ääntäminen -ei suinkaan ri:ding, vaan reding. Oxfordin Magdalene college, lausutaan mo:dlin, ellen väärin muista. Ei noita kukaan voi arvata,

      Poista
    2. Englannin kielestä voidaan siis kai todeta, että sen rakennetta ei ole säännöillä pilattu eikä sen ääntämystä tai kirjoitusasua logiikalla.

      Poista
    3. Ranskan kielen ääntämys verrattuna kirjoitettuun on vielä oudompaa: suurta osaa kirjoitetusta kirjaimista ei äänny, miksi tuollainen kielen epätaloudellinen käyttö ei ole karsiintunut vuosisatoja sitten.

      Poista
    4. Mutta kyllä ranskan ääntämys on hyvin säännönmukaista, apitsi nyt että sidonta voi tehdä siitä omituisen kuuloista. Ranskalaisten vanha ylpeyden aihe on ollut, että ranskan kolme ominaisuutta ovat selkeys, selkeys ja selkeys. Akatemia ei ole suotta palkkaansa nauttinut.

      Poista
    5. Toki englannilla on ansionsa. Kieliopin puute helpottaa oppimista, mutta idiomaattisuus taas vaikeuttaa. Maailman helpoin kieli lienee pidgin-englanti, jossa, kuten kiinassa, ei ole mitään kielioppia edes sen vertaa kuin englannissa. Kirjoitustapa tosin on englantilaisen päätön.

      Poista
    6. Ranskahan on säännönmukaista suunnassa kirjoitus-ääntämys, toisin päin tilanne ei ole sama koska rankassa on osassa tapauksista tietoisesti haluttu erottaa äänteelliset homonyymit kirjoituksessa.

      Isoissa kielissä on usein myös sekin ongelma että murteet ovat usein oikeastaan eri kieliä puhuttuina.

      Poista
  9. Tampereella. Sano kolme autoo, jokka alkaa reellä. No, rotke, ratsuni ja riisselimersu.

    Kyllä suomalaisillekin löytyy vaikeasti lausuttavia selkeitä suomen kielen sano(nto)ja:
    Itsekseskös yskiskelet, yksikseskös itkeskelet.

    VastaaPoista
  10. Lewis Carroll, Venäjällä käydessään vallan innostui kirjoittamaan lukijan ihmeteltäväksi sanan zaštšištšajuštšihsja (защищающихся). Sehän on lähes sama kuin se kuuluisa shibboleth самозащищающихся женщина, jota ei venäläisen patrioottisen taruston mukaan kukaan ulkomaalainen kykene lausumaan.
    No, onhan meilläkin nyt vaikkapa tämä järjestelmällisyydellistyttämättömyydellänsäkäänköhän. Siitä vain ulkomaalaiset lausumaan!

    VastaaPoista
  11. Esiintyy koululaisten kielessä myös muodossa:

    epäjärjestelmällistyttämättömyydellisyydellänsäkäänköhänkin.

    Sinänsä melko loogisesti muodostettu sana, joka on tulkittavissa suoraan heti ensinäkemällä. Sytemaattien kieli.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yllättävän monta konsonanttia peräkkäin saattaa olla jopa mahdollista lausua. Vrt. Petrozavodskstroi.

      Poista
    2. Voineeko tuosta enää laittaa paremmaksi/pahemmaksi:

      https://fi.wikipedia.org/wiki/Str%C4%8D_prst_skrz_krk

      Poista
  12. Saksakin pärjää näissä kisoissa suhteellisen hyvin:

    Grundstücksverkehrsgenehmigungszuständigkeitsübertragungsverordnung

    Tuostakin saa heti ensinäkemältä kohtalaisen hyvän aavistuksen, mistä siinä puhutaan.

    VastaaPoista

Kirjoita nimellä.