perjantai 26. helmikuuta 2021

Sotien olemuksista

 

What do you want to do ?
New mail

Mikä on meidän näkökulmamme?

 

Henrik Meinander, Kaleidoskooppi. Tutikielmia Suomen historiasta. Siltala 2020, 351 s.

 

Meinander kuuluu nuoremman polven historioitsijoihin ja seuraa aktiivisesti myös alan ulkomaista kehitystä. Hänen kauttaan löydämme myös näköalan tuohon uuteen historiantutkijoiden maailmaan, joka on jo melkoisesti eriytynyt siitä, mikä vallitsi joskus 1960-luvulla. Myös ruotsinkielisellä miljööllä on omat erikoispiirteensä.

Artikkelikokoelmat ovat harvoin kovin yhtenäisiä teemaltaan ja sellaista tuskin kukaan odottaa ainakaan kirjalta, jonka nimenä on kaleidoskooppi.

Artikkelit on usein julkaistu eri yhteyksissä, ja ne pyrkivät tosiaan olemaan pikemmin tutkielmia kuin esseitä, mikä ehkä hieman hillitsee menoa. Esseiden vaarana onkin, ettei niitä aina ankkuroida kunnolla todellisuuteen, jolloin ne jäävät pelkiksi paremmiksi tai huonommiksi ajatuskokeiksi tai sitten tyhjän jauhamiseksi. Viitteet auttavat asiaa.

Niin, että tämä kiitoksena siitä vaivasta, että artikkelit on varustettu lähdeviittein.

Historian erikoisuutena on, etteivät pelkät ”faktat” vielä tee tulkintaa ja että tulkintoja taas kaikkein kiinnostavimmista aineista on aina monia. Mikäli käsitellään konflikteja, ovat ainakin sen osapuolten tulkinnat yleensä aivan erilaisia ja saavat ollakin.

Tämä tuli mieleeni erityisesti lukiessani artikkelia Erillinen sotako? Siinä kirjoittaja silmäilee jatkosodan historiografiaa ja sen muuttumista vuosikymmenien mittaan Suomen Venäjä-suhteen funktiona.

Puolustuspuheet Säätytalon sotasyyllisyysoikeudenkäynnissä määräsivät kauan sitä kuvaa, joka jatkosodasta yleensä annettiin. Saksan lähettiläs von Blücher otti käyttöön mainion vertauskuvan: ajopuun, jonka vuolas pohjolan virta sieppaa mukaansa.

Itse asiassa ajopuulla tarkoitetaan myös kelkkaa, jonka avulla hylkeenpyytäjä lähestyy saalistaan, mutta ei tästä teemasta nyt enempää. Hienon vertauksen innoittamina ruvettiin sitten puhumaan peräti ajopuuteoriasta, jonka varsinaisesta merkityksestä en koskaan ole ollut oikein varma.

 Ei kai se nyt mikään varsinainen teoria ole koskaan ollut, vain vertauskuva, joka palauttaa mieleen sen, ettei Suomi ollut suurvalta joutuessaan mukaan suurvaltojen sotaan.

Myöhemmin ruvettiin puhumaan koskiveneteoriasta, joka tarkoitti vain siihen viittaamista, ettei Suomen politiikka nyt pelkkää avutonta räpeltämistä ja sinne tänne reagointia ollut. Venettä ohjattiin sen minkä pystyttiin. Ja tokihan meillä edes silloin onnistuttiin pääsemään sellaisiin pöytiin, joissa sanamme jopa saattoivat jotakin merkitä.

Meinander pitää molempia termejä, ajopuuta ja koskivenettä, sallimattomina, vaikka en oikein ymmärrä, mitä koko asialla edes voidaan tarkoittaa, ellei niiden ja niiden vaihtoehtojen merkitystä tarkoin eksplikoida.

Enemmänkin, kirjoittaja hylkää tykkänään myös termin erillissota, mitä pidän jo hyvin kummallisena.

On selvää, ettei yhdellä sanalla, olipa se mikä tahansa, voida kovin pitkälle kuvata sen konfliktin ja siihen liittyneen yhteistyösuhteen luonnetta, joka kehittyi usean vuoden aikana. Kyseessähän olivat monen tason asiat: valtio- ja sotilasjohdon taso, näkökulma rintamalta ja liittolaisten sekä vihollisten puolelta, jälkimmäisessä tapauksessa sekä Neuvostoliitosta että länsivaltojen suunnalta.

Huonosti valittu sana toki helposti tuhoaa koko politiikan, mikäli sitä käytetään väärään aikaan ja väärältä taholta.

Tilanne on hyvin suuressa määrin sama kuin Suomen puolueettomuuspolitiikan kanssa kylmän sodan aikana. Moskovan näkökulmasta asiaan suhtauduttiin varauksin ja sama koski länsivaltoja, jotka kuitenkin osoittivat varsin huomattavaa ymmärtämystä yritykselle ja hyväksyivät sen, että politiikka on mahdollisuuden taidetta.

Mikäli virallinen Suomi silloin olisikin julistanut, ettei se mihinkään puolueettomuuteen edes pyri, vaan on Neuvostoliiton lieassa ja sillä siisti, olisi koko politiikka -joka oli tuossa tilanteessa sangen onnistunutta- tuhottu kertaheitolla.

Aivan samoin olisi käynyt myös jatkosodassa. Silloinhan me todella mitä suurimmassa määrin kävimme omaa erillistä sotaamme, eikä asia jäänyt huomaamatta enempää Washingtonissa kuin Moskovassakaan. Paitsi, että meillä oli tietty määrä liikkumatilaa, jossa tuo sodan päämäärien ja keinojen erillisyys tuli todeksi, koski asia mitä suurimmassa määrin omia joukkoja ja kotirintamaa.

Kuten VTL:n pohdinnoissa todettiin, kansa oli saatava ymmärtämään, ettei turvautuminen Saksan aseelliseen apuun missään tapauksessa merkitse sen poliittisen järjestelmän sukoilua saati sen päämäärien omaksumista, vaan on nimenomaan reaalipolitiikkaa. Sellaistahan oli myös USA:n ja Englannin tuki Neuvostoliitolle.

Missä mielessä siis edes voidaan sanoa, että Suomen sota Saksan rinnalla ei olisi ollut erillissotaa?

Todistustaakka on epäilemättä sillä, joka tätä haluaa ja onhan niitä ilmoittautunut. Tietenkin olimme Saksasta riippuvaisia niin elintarvikkeiden kuin aseidenkin suhteen, mutta sotilaallinen merkityksemme antoi meille huomattavan paljon neuvotteluvaraa. Me nimenomaan emme olleet Saksan satelliitti emmekä sellaiseksi pyrkineet.

Mikäli katsomme toisen maailmansodan itärintamaa korkealta avaruudesta, muuttuu se tietenkin myös Suomen kohdalla osaksi yhtä ja samaa jatkumoa. Selvää liittolaisuutta siis siinä mielessä.

Mutta tämä on truismi. Kun laskeudumme alaspäin ja siirrymme mielellään vaikkapa helikopteriin, huomaamme, että Karjalan korpisotaa johdetaankin muualta ja toisenlaisin tavoittein kuin natsien Vernichtugskriegiä. Sillä on omat tavoitteensa ja oma sodanjohtonsa, joka on jopa sangen mustasukkainen itsemääräämisoikeudestaan.

Tässä siis juuri näemme pyrkimyksen erillissotaan, jolla on omat rajoituksensa. Liittolaiset on hyväksyttävä sellaisina kuin ne ovat, ei sellaisina kuin toivottaisiin.

Kun helikopteri laskeutuu lähelle joukkoja, todetaan, että Suomen rintamalla sota on toisenlaista ja toisten miesten käymää kuin muu itärintaman sota. Se myös ymmärretään joukoissa toisenlaiseksi niin päämääriltään kuin keinoiltaan. Sen ahtaminen samaan Prokrusteen vuoteeseen saksalaisten sodan kanssa ei jättäisi todellisuudesta juuri mitään ehjäksi.

Suomen näkökulma on tietenkin kansallinen, mikä ei suinkaan tarkoita, että se olisi jossakin mielessä epätodellisempi kuin muut näkökulmat. Mutta toki niitä muitakin on. Suomalaisille saksalaiset joukot olivat ”takuumiehiä”, eivät ”omia”.

Mutta tämä on sen verran tunnettu asia, että se voi jo alkaa kuulostaa tylsältä. Voisimmeko kukaties saada jotakin suurempaa viisautta tarkastelemalla asioita Saksan, Neuvostoliiton tai länsiliittoutuneiden näkökulmasta?

Erilaisia näkökulmia ainakin voimme sieltä löytää, mutta olisi outoa ajatella, että jokin niistä olisi jollakin tavalla todellisempi, aidompi ja parempi kuin meidän oma, kansallinen näkökulmamme, siis tuo erillissodan näkökulma.

Eihän meidän missään tapauksessa kannata jäädä vain omaan poteroomme sen seinämää tuijottamaan, jos haluamme tuotakin sotaa laajemmin ymmärtää. Venäläinen näkökulma siihen on meidän kanaltamme omamme ohella erittäin tärkeä ja sitä voi aivan hyvin myös arvostaa luopumatta silti omasta, kansallisesta näkemyksestä.

Aivan viime vuosina tarjolla on ollut myös yhä pontevammin tuputettua länsiliittoutuneiden näkökulmaa, jonka meille tarjoamaa viisautta pidän kovin kyseenalaisena.

Naiiveimmat uskoivat jo sodan aikana Atlantin julistukseen huolimatta siitä, että sen allekirjoittajaksi ilmaantui ennen pitkää myös Stalin, josta olimme tietyistä syistä saaneet huonon käsityksen. Niin sanottu luottamus siihen suuntaan oli kärsinyt pahasti, vaikka jälkikäteen onkin helppoa ymmärtää, miksi Karjala oli Neuvostoliitolle otettava ja miksei sitä ei voitu palauttaa. Se nyt vain ei ollut meidän näkökulmamme eikä moni ymmärrä asiaa vieläkään.

Kun viime vuosikymmeninä muodikkaat historioitsijat ja muut humanistit ovat yhä uudelleen toistaneet sitä tunnusta, ettei tutkimuksessa voida lähteä niin sanotusta essentialismista, ovat he nostaneet esille huomionarvoisen asian.

 ”Olemusta” voi ja kannattaa etsiä vain harvoista paikoista. Jos oletetaan, ettei ihmisellä -homo sapiens- sellaista lainkaan ole, avataan tie kaiken maailman älyttömyyksille, jollaisista olemme nyt ihan viime aikoinakin saaneet paljon nauttia. Mikäli sen sijaan etsimme ”olemusta” vaikkapa kahden tai useamman kansakunnan sodasta, ajamme takaa aivokummitusta.

Suomen sodat ovat olleet sekä kansallisia tapahtumia että osa kansainvälistä politiikkaa ja vielä paljon muuta. Eri tahoilla ne on koettu eri tavoin, eikä asioita ole mahdollista jälkikäteenkään muuksi muuttaa.

Sodan tapaisilla tilanteilla on taipumus kaventaa ihmisten älyllistä liikkuma-alaa ja muuttua erillisten fetissien täyttämiksi muistokentiksi, jotka ymmärretään äärimmäisen yksinkertaistettujen käsitteiden kautta.

Tämä on epäilemättä puute, jota historiantutkimus voi pyrkiä korjaamaan. Mikro- ja makronäkökulmat antavat asioille uutta lisäperspektiiviä, mutta eivät ne voi korvata aikakauden omia näkökulmia, olipa sitten kyse kansallisesta tarinasta tai rintamajermujen ruohonjuuritason näkemyksestä, upseeriston ja kotirintaman tasoa unohtamatta.

 

52 kommenttia:

  1. Puolueet seuraavat vaikuttavuusjohtajia, uusi nimitys perinteiselle kirjanoppineelle. Heistä on hyvä että sisällissotaa harjoitellaan, vaikka muualla intin pojat auttavat pandemian torjunnassa.

    Ajatusharjoituksena pohditaan valituista valituimmat vs. tavikset.

    VastaaPoista
  2. Elämme kyllä sikäli ihmeellistä historiallista aikaa nykyisen teknisen kehityksen huipulla, että siitä huolimatta IPCC:n levittämä propaganda ja ilmastohumppa on mennyt täydestä mm lansimaiden hallitusten politiikkaan.

    Mm professorit Pertti Sarkomaa TKT ja Seppo Ruottu TKT todistavat tutkimuksillaan: Hiilidioksidi ei vaikuta maapallon lämpenemiseen.

    Lähde: http://www.maaseutumedia.fi/professorit-ipccn-ilmastohysteria-on-uskonto-ilman-loogisuutta/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toipila se taas täällä levittää propagandaa ja ilmastohumppaansa, mutta kenen laskuun?

      Poista
  3. Kiinnostava poiminta nykytutkimuksesta. Keväällä 1943 - siis Stalingradin jälkeen - pidettiin hengennostatuskierros: kaikki akselivaltojen johtajat ja muut vasallit vierailivat Führerin luona. Siis tietenkin Mussolini, Antonescu ja Ante Pavelic, mutta myös mm. Quisling ja Laval. Merkityksellistä: Suomesta ei käynyt ketään. - Täten erillissota on oman arvioni mukaan aivan käyttökelpoinen termi. Myös Saksan arvio Suomesta vaikuttaa olleen samansuuntainen. - Lähde: Volker Ullrich, Hitler, osa 2.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suomi on ollut aina, petollinen liittolainen,liittolaisilleen.
      Nytkin isäntämaasopimus on jätetty tarkoituksellisen epämääräiseksi,sitä ei ole vahvistettu eduskunnassa, valtiosopimukseksi.
      Eli tulkintani on, sopimuksista on aina helpompi irtautua, jos tilanne sitä vaatii,ei kovin moraalista toimintaa.

      Poista
    2. Moraalitonta toimintaa valtiolta on toiminta oman maansa vahingoksi. Siinä kaikki.

      Poista
    3. Keväällä 1943 saimme Linkomiehen hallituksen, jonka missiona oli etsiä tietä pois sodasta.

      Poista
    4. "Moraalitonta toimintaa valtiolta on toiminta oman maansa vahingoksi."

      Juuri näin! Tietyin rajauksin: en lähtisi kutsumaan Saksan toimintaa Venäjän tuhoamiseksi ja orjuuttamiseksi moraaliseksi toiminnaksi.

      Pienemmän maan on yleensä helpompi toimia moraalisesti.

      Poista
    5. Kyllä se Hitlerin toiminta suuntautui myös oman kansan vahingoksi kaikessa typeryydessään. Mikä perintö olisikaan ollut kansakunnalla toimia jonkinlaisena oarjanomistajakollektiivina ja ikuisen sisällissodan tai ainakin sen vaaran alaisena. Lisäarvon puristaminen orjuutetulta kansalta olisi ollut kovan työn takana, jos yleensä olisi onnistunut.

      Poista
    6. Eihän se saksalaisten toiminta ollut senkummemmpaa, kuin niiden jotka muutama sata vuotta aikaisemmin löysivät uuden mantereen ja asuttivatt sen, tuhoten tuon mantereen alkuperäisen väestön,tunnuskin oli sama elintilaa.

      Poista
    7. Ehkäpä he (saksalaiset) olisivat raskaasti huokailleet plantaasin terasilla vaativaa osaansa orjaplantaasin terasilla, vähän niinkuin etelävaltioiden vastaavat tai britit "valkoisen miehen taakkansa"; Leinon sanoin "helppo on sivulta surra".

      Poista
    8. Italiassa reagoitiin sodan käänteeseen 1943 nopeasti ja Mussolini vangittiin. Maa vaihtoi puolta ja jos hallinto olisi ollut kykenevä, myös Saksan vähäiset joukot olisi voitu poistaa. Valitettavasti Italian johtajisto pakeni jonnekin Brindisin suunnalle ja Saksa sai vahvistettua joukkonsa. Sinänsä tarina Italian armeijan ruskeasta asepuvusta pitää paikkansa.

      Poista
    9. "jos hallinto olisi ollut kykenevä, myös Saksan vähäiset joukot olisi voitu poistaa."

      Ei se ehkä vain HALLINNON kykenevyydestä ollut kiinni. Italian muusta kykenevyydestä oli vain surullisia esimerkkejä. 

      Poista
  4. Aina voidaan pohtia oliko Suomi sodan aikana Natsi-Saksan liittolainen, sodan jälkeen Neuvostoliiton liittolainen ja nyt NATO:n liittolainen?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mutta kyse on vain yleisestä etiketistä, jonka on syytä olla edes hiukan informatiivinen myös asioita tuntemattomalle. Kaikissa näissä tapauksissa olisi "liittolainen"-leiman käyttö sopivaa vain maamme vihollisille.

      Poista
    2. Sanokaamme, että pyrkimyksemme pysyä suurvaltojen konfliktien ulkopuolella on puoltanut olosuhteiden niin vaatiessa niin Saksan, NL:n kuin NATO/USA suuntaan. Pienen maan/koiran osa.

      Poista
    3. "Moraalitonta toimintaa valtiolta on toiminta oman maansa vahingoksi. Siinä kaikki."

      "Hyveellisyys on kansalaisen kunniallisuutta. Valtion hyve on turvallisuus."

      "Mikäli aina vain keskitytään siihen, millainen maailman tulisi olla, eikä siihen millainen se todella on, ollaan itseaiheutetun tuhon tiellä."

      "Joka tahtoo aina toimia hyveellisesti, on auttamatta tuhoon tuomittu niiden joukossa, jotka eivät ole hyveellisiä."

      Machiavelli

      (-J.Edgar-)

      Poista
    4. Luin joskus Blücherin elämänkerran, jossa kerrottiin myös Saksan toiminnasta keväällä -40. Patistivat Suomea hyväksymään talvisodan rauhanehdot, vihjaillen revanssin mahdollisuudesta. Ajopuu vai opportunisti? Mannerheimilta kuitenki fiksu liike pitää Saksan joukot poissa Kannakselta.
      -tm

      Poista
    5. Liittutuneiden tulo Itämerelle olisi ollut Saksalle katastrofi. Kyllä siinä kannatti jo puhua vaikka mitä. Eihän sillä ollut siinä vaiheesa edes minkäänlaista katetta.

      Poista
  5. Toki tässä on sopivaa myös todeta Meinanderin tekemä kiinnostava vertailu Suomen ja Ruotsin muistelupolitiikan välillä. Ruotsissa on jopa holokaustimuseo, jollaista onvaikea kuvitella Suomeen. Ono se Ruotsissa paikallaan ja miksi, on kysymys sinänsä.
    Mitä Suomen valintaan vuonna 1941 tulee, on hyvä muistaa, että Max Jakobson arvosti sitä, kuten yleensä muutkin suomalaiset patriootit.
    Ajatus Suomesta "puolueettomana" kahden sotaakäyvän suurvallan välissä nälkäisenä ja aseettomana ja jonkin hyvesignaloivan hallituksen johtamana on aika puistattava, joskaan se ei kuulu todennäköisiin historian ilmiöihin.
    Merialueen ja eritoten Ahvenanmaan puolustamisessakin olisi töitä ollut.Hanko kai sentään olisi pitänyt pintansa vähän aikaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siis venäläisenä tukikohtana. Olisivatko saksalaiset poistuneet Lapista Suomen puolueettomuutta kunnioittaakseen, on tuhannen taalan kysymys -ei enempää.

      Poista
    2. "Ruotsissa on jopa holokaustimuseo"

      Tämähän oli merkittävä paljastus,en ennen tiennytkään, että Ruotsin osallistui holokaustiin joko tekijänä tai uhrina.

      (Ehkä sinne tulevaisuudessa tulee uiguurimuseo tms.)

      Poista
    3. Ruotsin merkittävä rooli eugeniikassa lienee syy tuohon häpeämuseoon.
      -tm

      Poista
    4. Ei kai eugeniikassa mitään vikaa sinänsä ollut. Mutta Ruotsin rooli Saksan tukijana malmin ja kuulallaakereoiden alalla oli Saksalle vlttämätön.

      Poista
    5. Tuolla logiikalla pitäisi olla suuri Mora-puukkomuseo kaikkien niiden muistoksi, jotka tuolla kätevällä välineellä on hengiltä otettu. Syy-yhteyskin on selvempi kuin malmilla ja holokaustilla, mutta saahan siitä syyllisyyttä tuntea, jos ei ole parempaa tekemistä.

      Poista
  6. Oleellinen kysymys:
    Kumpi osapuoli, Suomi vai Neuvostoliitto, oli syyllinen siihen, että nämä maat vuonna 1941 niin lyhyen ajan jälkeen joutuivat uudestaan sotaan toisiaan vastaan?
    Vai oliko vikaa molemmissa?
    Eli toisin sanoen: oliko oikein vai väärin, että suomalaiset (eikä neuvostoliittolaiset) poliitikot joutuivat sodan jälkeen tuomituiksi?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "oliko oikein vai väärin, että suomalaiset (eikä neuvostoliittolaiset) poliitikot joutuivat sodan jälkeen tuomituiksi?"

      Jos lähdet kansainvälisestä poliitikasta todellista oikeutta (oikein vai väärin) kauan saat hakea. Ainoa oikeus on voiman oikeus. Miksi näin on: valtiot ovat suvereeneja ts niiden yläpuolella ei ole mitään orgaania mihin ne voidaan haastaa eikä ainakaan ulosottomiestä, joka tuollaisen ratkaisun voisi pakolla panna täytäntöön. Oikeus ilman pakkotäytäntöönpanon mahdollisuutta on kaunista puhetta, etten sanoisi harhaa.

      Poista
    2. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

      Poista
    3. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

      Poista
    4. Historioitsijan tehtävä on olla kärpäsenä katossa.

      Poista
  7. Ehdotan, että käsite "erillissota" - suomalaisessa keskustelussa - tarkoittaa yksinkertaisesti sitä, että Suomella oli erilaiset sodanpäämäärät kuin Saksalla ja osittain mahdollisuudet toteuttaa noita päämääriään (esim irtautua Saksasta kun Suomen etu sitä edellytti, mikä toteutui siinä, että Suomi käytännössä teki erillisrauhan eikä antaunut ehdoitta tai miehitetty, sekä siinä, että Suomi eisodan jälkeen seurannut Itä-Euroopan NL:n sateliittivaltioiden tietä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oma näkemys on että Suomi vedettiin mukaan muiden Euroopan hallintojen sekoiluhin taas kerran, mutta ne taas liittyy uskontoon ja kielialueiden historiaan. Suomen ikävä osa on kielivähemmistönä ollut kärsiä, isompien sekoilusta. Siinä kohtaa kun suomalaiset ns. löytää sen yhteisen sävelen ja koettaa tulla keskenään toimeen niin se taas ei ole kaikkien etu. Miten itse "näkee" Suomen on eri kuin miten ulkopuolinen sen "näkee". Ja totta kai itselle siinä on tunteet. Omaansa pitää ain arvokkaampana, mutta tämä taas ei ole asia mistä kilpailla, kyse on osin identiteetistä mihin kasvanut.

      Poista
  8. Talvisodan jälkeen tullutta rauhaa alettiin heti kutsua välirauhaksi, koska Suomessa tiedettiin Neuvostoliiton tulevan uudestaan. Sen vuoksi Suomella oli oma syy ja oma tavoite lähteä jatkosotaan.

    Joten kyllä täällä tiedettiin, mikä oli Neuvostoliiton "otettava".

    Saksalle sota oli rotusota, Suomelle ei.

    Ja saksalaistenkin oli hyväksyttävä, että suomalaiset olivat liikkeellä omista syistään. Sodan jatkuessa suomalaisten periaatteisiin suhtauduttiin hämmästyttävän joustavasti. Esimerkiksi saksalaiset myönsivät rautaristit kahdelle Suomen armeijan juutalaiselle sotilaalle ja yhdelle lotalle.

    Nämä toki kieltäytyivät kunnianosoituksesta. Mutta pystyykö joku kuvittelemaan jonkun muun rintaman, jossa saksalaiset olisivat päätyneet tällaiseen menettelyyn.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Saksalle sota oli rotusota, Suomelle ei."
      Tiedä niinkään oliko kyse niinkään rodusta. Vanhempia kirjoja selatessa (lähinnä 1900-luvun alkupuolella) tuppaa törmäämään kielellisesti tuohon rotu sanaan, minkä olen käsittänyt tarkoittamaan kielialuetta, mutta puhuneet tuolloin rodusta.
      Arjalaisuus taas tulee Intiasta ja sen kastijärjestelmästä, mikä selittäisi swatsikan käytönkin.
      Enempi kai kyse ollut Saksassa uskonsodasta, sen nimiin kun ollaan valmiita tekemään melkein mitä vain ja sitten jälkeen päin osoitellaan toisia. Tuppaa vaan olemaan niin ettei oikein itsekkään ain tiedä mitä pitäisi uskoa. Ihmisiin kai, loppujen lopuksi suurin osa on hyvän tahtoisia, vaikkei ne käytöstavat ole samanlaisia kaikkialla. Ja naisena pahemmin ole valinnanvaraa.

      Poista
    2. "Enempi kai kyse ollut Saksassa uskonsodasta"

      Se nyt tiedetään, että kansallis-sosialistit eivät arvostaneet kristinuskoa ja NL:n kommunistien ideologia oli ateistinen. Kyse oli noiden ideologioiden, johon natseilla liittyi rotuoppi, sekä kansallisten intressien konfliktista, jossa uskonnolla ei ollut juurikaanmerkitystä.

      Poista
    3. Nii no. Itsellä on hieman kahtiajakoinen suhde kristinuskoon. Kai se on tämä suomalainen identiteetti ja uskoo enempi lahonkannon voimaan mikä on näkyvissä kuin johonkin mikä on puheessa. Jos raamatua katsoo antropologisesti pelkästään kirjana niin identiteetin muodostuksen kannalta sen merkitys on eri italialaiselle kuin vaikka ruotsalaiselle, tai suomalaiselle. Kalevalaa kai voisi katsoa samalla tavalla mytologiana väestön identiteetin muodostuksen kannalta. Samoihin aikoihin Skotlannissa oli heppu kuka kirjoitti Ossiaanien lauluja, mutta se katsottiin väärennökseksi. Ero oli siinä että henkilö muistaakseni kirjoitti osin itse niitä sen sijaan että olisi kerännyt muiden lausumia. Samoin näkee uskonnollisessa kirjallisuudessa sen joukon ns. yhteen kuuluvuuden. Pohjaa johonkin kirjaan, tyyliin vaikka lestadiolaiset.
      Kristinuskon vaikute taas kumminkin on ollut vahva Euroopassa ja olettaen että siitä johtuen juutalaisia ole juur arvostettu niissä yhteiskunnissa missä kristinuskoa on ollut. Natsien toimet taas vaikuttaa enempi jatkolta Euroopan hulluttelulle.
      Lainaus Rantalan ja Ahosen Ajan merkit kirjasta:
      "Juutalaiset tulivat Englantiin normannivalloituksen myötä vuoden 1066 jälkeen. Juutalaiset olivat rahoittaneet normanneja johtaneen Vilhelm Valloittajan sotatoimia, ja seuraavien kahden vuosisadan aikana he rahoittivat Englannissa kuninkaan sotatoimien lisäksi katetraalien rakentamista. Juutalaiset eivät saaneet omistaa maata. He saivat kuitenkin lainata rahaa ja periä lainasta korkoa, mikä taas kristityiltä oli kiellettyä. Kuningas verotti juutalaisia ankarasti, mutta myös suojeli heitä. Kunikaan suojelusta huolimatta juutalaisia kohdeltiin huonosti.
      Henrik 3:n hallituskauden lopulla vuonna 1253 lopulla astui voimaan laki, joka kielsi kristittyjä aterioimasta juutalaisten kanssa. Laki myös määräsi, että juutalaisten on kannettava rinnassaan isokokoista merkkiä, josta heidät voitiin tunnistaa. Henrikin jälkeen hallitsijaksi tullut Edward 1 päätti vuonna 1290 poistaa kaikki juutalaiset Englannista."
      Ottaen huomioon että Suomeen on "tuotu" kristinuskoa niin lännestä kuin idästä, sanoisin että kyse on ajattelumallista, mihin osin liittyy tunteet, mutta myös hallinnasta. Suomessa kumminkin on ollut valtion uskontona luterilaisuus.
      Lainaan pätkän S.I Hayakawan Symbol, status and personality painettu 50-luvulla:
      "Meaning ... characterizes symbolism," says Dr.Frederick Hacker, "and the objective phenomenon of 'symbol' has its subjective counterpart in the experience of 'meaning'...
      Every insight into meaning, what it consists of, how its produced, how it can be manipulated, is implicitly a contribution to action psychology. The logical and psychological aspects of meaning are always jointly present ... In symbols the idiosyncratic and personal are always intermingled with the general and universal. Precisely this interplay constitutes symbols and prescribes meaning... Not only does the human being use and create symbols, but the individual is also made and created by symbolism."
      "General sementics, then, is the study of what makes human beings human. Moreover, in its inquiry into the disorders of symbolism, whether these take the form of nationalistic madness, footless political and religious controversy, superstition, or mental illness, general sementics is also the study of what makes human beings sometimes less than human.
      Since symbols are necessary to science as well as to art, and since symbolic considerations enter into almost everything human beings concern themselves with- food, clothing, housing, amusement, work, fighting, ceremony, and religion- the student of general sementics finds it difficult to confine himself to one field of knowledge, to academic specialty."

      Poista
    4. Ja sitte lisään vielä Marko Hamilonin Luonnollisesti hullu kirjasta 2011:
      "Homoseksuaalisuus lakkasi Suomessa olemasta rikos vuonna 1971, ja se poistettiin myös sairausluokituksesta 1981. Suomen evankelisluterilainen kirkko pohtii edelleen suhtautumistaan homoseksuaalisuuteen, mutta vammana tai syntinä homoutta pitää julkisesti lähinnä vain se sama konservatiivinen vähemmistö, joka yhä kyseenalaistaa naispappeuden, avoliitot ja niin edelleen.
      Vaikka homoseksuaalisuutta ei ole mitään syytä pitää hoitoa vaativana häiriönä, evoluutiobiologisesti homoseksuaalisuus on paradoksi. Poissulkevasti homoseksuaalisesti käyttäytyvä mies tai nainen ei lisäänny. Jos homoseksuaalisuus on geneettistä, miksi nämä "homogeenit" eivät ole karsiutuneet? Tuoreiden, laadukkaimilla mahdollisilla aineistoilla tehtyjen tutkimusten mukaan miesten seksuaalisen suuntautumisen vaihtelusta perintötekijät selittävät vain kolmanneksen. Loput vaihtelusta selittyy kokonaan yksilöllisillä tekijöillä. Tutkimus siis vahvistaa ainakin sen, etteivät muun muassa joidenkin freudilaisten koulukuntien ajatukset vanhempien kasvatuskäytännöistä seksuaalisen suuntautumisen selittäjinä pidä paikkaansa.
      Naisilla geenien selitysosuus oli vain 18%. Myös jaettu ympäristö - kuten kaksostutkijat kuvaavat sitä, minkä sisarukset jakavat geenien ohella - eli kasvatusperheen vaikutus tuli esiin lesbouden syynä. Selitysosuus oli kuitenkin vähäinen 16%.
      Seksuaalista suuntautumista sekä miehillä että naisilla siis selittää kaikkein eniten se, mitä yksilö ei jaa sen enempää geneettisesti kuin sosiaalisestikkaan sisarustensa kanssa. Mitä nämä yksilölliset tekijät voisivat olla?
      Periaatteessa niitä voisivat olla esimerkiksi suhteet ikätovereihin. Ehkä homoiksi tullaan, jos seksuaalisen heräämisen kynnyksellä on kokenut jonkin homoseksuaalisuuden laukaisevan tapahtuman?
      Tutkimus ei kuitenkaan tue tällaisia hypoteeseja. Aivotutkimus ennemminkin vahvistaa monen homoseksuaalisen ihmisen kokemuksen, että oma erilaisuus nuoruudessa pikemminkin aletaan tiedostaa kuin että siihen mitenkään opittaisiin. Psykiatrian vanha vastakkainasettelu ihmisen käyttäytymiseen vaikuttavien geneettisten ja ympäristötekijöiden välillä houkuttelee vetämään yhtäläisyysmerkit "geneettisen" ja "biologisen" välille. Mutta myös ympäristövaikutukset voivat olla biologisia. Ihmisen merkittävin biologinen kehitysympäristö on kohtu.
      Kohdun vaikutuksen puolesta puhuivat ensi kerran 1990-luvun lopulla tehdyt havainnot, joiden mukaan jokainen isoveli lisää homoseksuaalisuuden todennäköisyyttä noin kolmanneksella. Jukolan Eeron homoseksuaalisuuden todennäköisyys olisi siis ollut viitisen kertaa suurempi kuin Juhanin.
      Syyksi tutkijat epäilevät poikasikiön äidissä aiheuttamaa immuunivastetta, joka vahvistuu jokaisen poikalapsen odotuksessa. Immuunivaste vaikuttaa sitten myöhempien poikasikiöiden aivojen miehistymiseen.

      Poista
    5. Vuonna 2008 julkaistiin ruotsalaistutkimus, jossa magneettikuvauksen avulla verrattiin eräiden aivoalueiden symmetriaa ja toiminnallisia yhteyksiä. Näiden alueiden tiedetään kehittyvän lopulliseen muotoonsa jo ennen syntymää, eivätkä ne myöskään ole alttiita muuttumaan myöhemmin sen enempää fyysisten kuin psyykkisten tekijöiden vaikutuksesta. Tutkimuksen tulosoli, että homojen ja lesbojen aivot muistuttivat enemmän vastakkaisen kuin oman sukupuolen heteroseksuaalisten aivoja.
      Tulosten voisi ajatella tukevan stereotypiaa, jonka mukaan homot ovat naismaisia, mutta tutkimuksissa homoseksuaalisuudesta ei ole löytynyt kytköstä transsukupuolisuuteen. Sukupuoli-identiteetti ja seksuaalinen suuntautuminen ovat siis toisistaan riippumattomia ulottuvuuksia.
      Seksuaalisen suuntautumisen aivoissa määräämä moduli voi siis ikään kuin kytkeytyä eri asentoon kuin mihin sen aivojen ja kehon sukupuolen mukaan kuuluisi kytkeytyä. Tähän ei ehkä liity kummempaa evoluutiobiologista paradoksia. Vaikka parille prosenteista sikiöitä tulisikin kohdun olosuhteista johtuen tämä jälkikasvottumuuteen johtava "virhekytkentä", evoluutiolla ei ehkä yksinkertaisesti ole ollut halpaa keinoa päästä "nollatoleranssiin".
      Sen sijaan on vaikeampi selittää homoseksuaalisuudelle altistavien geenien säilymistä populaatiossa. Vaikka geenit selittävät vain kolmanneksen miesten homoseksuaalisuudesta ja alle viidenneksen lesboudesta, näiden geenien luulisi karsiutuvan muutamassa sukupolvessa niin vähiin, ettei niiden vaikutus olisi tutkijoiden aineistossa enää tilastollisesti merkitsevä. On kuitenkin ainakin kolmenlaisia selityksiä, miten homoseksuaalisuutta aiheuttavat geenit ovat säilyneet geenipoolissa.
      Ensinnäkään ei tunneta yhtäkään geeniä, joka muista tekijöistä riippumatta johtaisivat kantajansa homoseksuaalisuuteen. Homoseksuaalisuutta aiheuttavat geenit ovat siis luonteeltaan altistavia geenejä. On mahdollista, että jotkin geenit lisäisivät heteroseksuaalisten kantajiensa kelpoisuutta samalla kun ne joissain oloissa johtaisivat homoseksuaalisuuteen. Samaan tapaanhan sirppisoluanemia aiheuttavat geenit suojaavat malrialta.
      Toisekseen on muistettava, että mitä todennäköisemmin ihmisen kehitys on kymmenien tuhansien vuosien ajan tapahtunut pienissä yhteisöissä, joissa yhdenmukaisuuden paine on muistuttanut ennemminkin tämän päivän Saudi-Arabiaa kuin tämän päivän Hollantia.

      Poista
    6. Niin kauan kuin yhteisöt ja yhteiskunnat ovat olleet homofobisia, myös homoilla ja lesboilla on voinut olla heteroseksuaalisia parisuhteita ja perheitä, koska avoin homoseksuaalinen elämänmuoto on ollut mahdotonta. Nämä liitot eivät todennäköisesti ole olleet seksuaalisesti onnellisia, mutta jälkeläisiä ne ovat saattaneet tuottaa lähes yhtä hyvin kuin heteroseksuaalisetkin parisuhteet.
      Onko psykologisesti uskottavaa, että suuntautumiseltaan homoseksuaalit miehet ja naiset olisivat voineet sosiaalisen paineen takia käyttäytyä heteroseksuaalisesti? Selityshän muun muassa edellyttää, että homomies kykenisi ainakin joskus erektioon naisen kanssa. Voi kuulostaa mahdottomalta, mutta toisaalta ääriolosuhteissa - vankiloissa ja merillä - heteromiehetkin saattavat käyttäytyä homoseksuaalisesti. Miksei siis toisinkin päin?
      Ironista tietenkin on se, että avoin homoseksuaalinen elämäntapa ilman sovinnaisia kulissiavioliittoja jälkeläisineen on taipuvainen karsimaan homoseksuaalisuudelle altistavia geenejä. Sen enempää homoliike kuin homofobinen kristillinen oikeistokaan ei ole oikein ymmärtänyt, millainen politiikka parhaiten edistäisi heidän pitkän aikavälin tavoitteitaan!
      Kolmas mahdollinen selittäjä homousgeenien säilymiselle perustuu sukulaisvalintaan. Jos homo tai lesbo auttaa sisarustensa lasten hoidossa, hän myös edesauttaa omien geeniensä leviämistä. Tosin sedän tai enon (tai tädin) panoksien olisi oltava kaksi kertaa suuremmat kuin isän (tai äidin), koska sukulaisuuden aste tällöin puolittuu. Tähän suuntaan viittasi kanadalaisten evoluutiopsykologien Paul Vaseyn ja Doug Van der Laanin tutkimus Tyynenmeren saaren Samoan "fa'afafine"-ryhmän käyttäytymisestä. Kyse on homoseksuaalisista miehistä, joita samoalainen yhteiskunta sietää eräänlaisena kolmantena sukupuolena. Fa'afafinet osoittivat paljon suurempaa epäitsekkyyttä sisarustensa lapsia kohtaan kuin heteromiehet tai naiset. Avunanto käsitti esimerkiksi lastenhoitoa ja se oli hyvin spesifiä, toisin sanoen kyse ei ollut muita suuremmasta lapsirakkaudesta yleensä, vaan se kohdistui nimenomaan omiin sukulaislapsiin. Homot ja lesbot voivat siis ainakin osaksi kompensoida puuttuvan vanhemmuutensa olemalla eräänlaisia supersetiä, -enpja ja -tätejä."
      Oma mielipide on et sukupuoli suuntautuminen kehittyy kohdussa niin kuin muukin aivotoiminta. Äidin kokema stressi taas ynnä muu (tyyliin vaikka syöty ruoka) vaikuttaa sinne, siinä missä kaikki muukin. Mutta transsukupuolisuus taas tulee muista kulttuureista, mahdollisesti markkinoinnin vaikute? En oikein usko seksuaalisuuden kanssa tekemistä.
      Ja lisäsin että se vanha kirkollinen näkemys perustuu osin siihen neitsytmyyttiin missä nainen on kauppatavara ja lapset mitkä syntyy avioliiton ulkopuolella ovat äpäriä. Synnissä siitetty. Kyse on osin suggestiosta ja uskooko siihen syntiin. Kuin myös jos taas katsoo mitä kirjaa luetaan onko uusi testamentti vai vanha ja millä kokoonpanolla näpertelyä Suomessa vai luostarimaisesti verkostoitunut millä on ihan oma vaikutusvaltansa, jos siihen sattuu uskomaan. Ateistikin uskoo johonkin.

      Poista
    7. Homohan tarkoittaa latinaksi ihmistä, kreikaksi taas homos tarkoittaa samanlaista. Tämä asia aiheuttaa paljon sekaannuksia.
      Virkistävän ehdotuksen mukaan suomen kielen "mies"-loppuiset sunstantiivit korvattaisiin "homo"-loppuisilla.
      Siten eduskunnassa olisi puhehomo, asianajajalla olisi päähomo, laivassa pavelisivat perähomot ja niin edelleen.
      Homoseksualismin nimen voisi muuttaa ja ottaa vaikka similis-sanan käyttöön: simiseksuaalisuus, similiavioliitto jne.

      Poista
    8. Veikkaanpa ettei virkamiehistöllä olisi ehdotukseen tarvittavaa huumorintajua. Valitettavasti. Kaikki kun on niin vakavaa. Jokseenkin ruvennut ymmärtämään sanonan: Mielummin Karjalaiset hautajaiset kuin Pohjanmaalaiset häät, et joku perä siinä sanojalla on keksiessään ollut. Välillä on ihan hyvä nauraakkin itselleen, ei siihen kuole. Ja kuulemma pidentää ikää.
      Mutta identiteettipolitiikassa, eteenkin kun miettii seksuaalisuutta niin ketä juurikaan kiinnosta toisen seksuaalisuus, ellei ole kyseisestä henkilöstä siinä mielessä kiinnostunut. Jokseenkin osin hölmötapa tehdä politiikkaa, kun heterot ovat kumminkin enemmistössä ja heteromiehellehän homo ei ole ns. uhka/kilpailija vaan teoriassa jää enempi niitä vastakkaisen sukupuolen edustajia mitä hakkailla.

      Poista
    9. Lisään vielä että kun on sukujuuria pitkin poikin Suomea niin tietyt stereotypiat tulleet tutuiksi. Ja kaikki kyllä yhtä ihania omalla tavallaan.

      Poista
  9. ”Mikä on meidän näkökulmamme? Henrik Meinander, Kaleidoskooppi. Tutikielmia Suomen historiasta. Siltala 2020, 351 s.”

    ”Suomen sodat ovat olleet sekä kansallisia tapahtumia että osa kansainvälistä politiikkaa ja vielä paljon muuta.”

    Jos ymmärsin oikein, niin lause ”Suomen sodat ovat olleet sekä kansallisia tapahtumia että osa kansainvälistä politiikkaa ja vielä paljon muuta.” ei kuulu analysoitavaan Henrik Meinandein Kaleidoskooppiin, vaan se kuuluu professori Vihavaisen omaan mutu-tuntumaan. Joten pyytäisin arvoisaa professoria avaamaan lauseen sisältö ja varsinkin kohdasta ”ja vielä paljon muuta.” Professorilta se ei viene paljon aikaa. Kiitos.


    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No, jokainen normaali ihminen ymmärtää, että sotaan kuuluu myös naisten, hevosten, seksin, kansanhuollon, viihnteen, alkoholinkäytön ja vielä paljon muunkin historia. Juuri sellaisiin teemoihin kohdistaa katseensa ns. uusi sotahistoria ja onhan se ihan salittua ja kiinnostavaakin.

      Poista
  10. Vuodenvaihteessa 1941/42 Yhdistyneet kansakunnat eli liittoutuneet sopivat, että niihin voivat liittyä vain akselivalloille sodan julistaneet.

    Yhdysvallat ei koskaan julistanut sotaa Suomelle ja diplomaattisuhteetkin katkesivat vain muutamaksi kuukaudeksi vuonna 1944. Tässä mielessä Suomen erillissota tunnustettiin.

    Britannia kuitenkin julisti Suomelle sodan alle kaksi viikkoa sen jälkeen kun Suomi liittyi antikominternpaktiin 25. marraskuuta 1941. Ehkä tämä muodollisuus olisi jäänyt tekemättä, jos Japani olisi hyökännyt Yhdysvaltoihin kaksi päivää aikaisemmin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eihän Churchill stä mielellään tehnyt, mutta jotakin piti tehdä JOe-sedän mieliksi, joka sentään oli liittolainen.

      Poista
    2. Britannian sotapanos Suomea vastaan taisi rajoittua yhteen pommituslentoon sekä äänettömän yhtiömiehen rooliin valvontakomissiossa. Suomen rooli sen ulkopolitiikassa on tainut aina olla marginaalinen - lukuunottamatta Talvisodan loppua, jolloin meille annettavaa "apua" haluttiin käyttää savuverhona Pohjois-Ruotsin malmikenttien miehittämiseen. Ehkä tuo hanke hiukan avitti rauhan solmimista Suomen hallituksen kanssa.

      Poista
  11. Meinander on varhemmin kirjoittanut artikkelin, jolla on pistävän ironinen otsikko: "Aina omia sotia". Nythän tuokin samalla tuli "falsifioitua", mikä jokaiselle "normaalille" on jo alun pitäen ollut itsestäänselvää. Mot.

    VastaaPoista
  12. Ranskalaisessa Le Petit Rober2 -pienoistietosanakirjassa (1974) kohdassa toinen maailmansota Suomi oli yhdessä Slovakian, Romanian, Unkarin, Bulgarian ja Transnistrian kansa luettu Saksan satelliitteihin. Tämä oli yleinen käsitys vielä 70-luvulla Länsi—Euroopassa. Nyt käytetään mieluiten neutraalia termiä cobelligerant.


    Tekikö Mannergeim virheen päättäessään Suomen hyökkäyksestä Itä-Karjalaan? Ei, sillä hän ei päätöstä tehnyt tehnyt vaan OKW, Saksan yleisesikunta. Tosin kummankin edun mukaista oli serveerata päätös muka Suomen itsenäisenä päätöksenä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta kai kun yhdessä soditaan sotatoimet pitää koordinoida. Parempi suomalaisille oli ottaa öuolustustilaa Itä-Karjalasta kuin lähteä kulutussotaan Kannaksella Leningradiin. Epäilemättä sivuvaikuttimiakin oli. (Miksi emme olisi ottaneet meille annettuja rippeitä saaliista, jos sota olisi johtanut Saksan jymymenestykseen.) Kyllä Mannerheim piti meidät erossa sotatoimista, joista olisi huonosti käydessä ollut liian kallis hinta (esim Leningradin tuhoaminen, Muurmannin radan katkaisu).

      Poista
  13. ”Suomen sodat ovat olleet sekä kansallisia tapahtumia että osa kansainvälistä politiikkaa ja vielä paljon muuta. Eri tahoilla ne on koettu eri tavoin, eikä asioita ole mahdollista jälkikäteenkään muuksi muuttaa.”

    Hyvä kiteytys. Erillissodan käsitteen olemus on absurdi. Kaikki kansakunnan käyvät erillissotaa, omista intresseistään lähtien. Ei kukaan tule pyyteettömästi auttamaan toista. Suomi ja Saksa sotivat hyökkäyssotaansa liittoutuneina siksi, että niillä oli yhteneviä intressejä. Ei siis yhteisiä intressejä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Kaikki kansakunnan käyvät erillissotaa, omista intresseistään lähtien. Ei kukaan tule pyyteettömästi auttamaan toista."

      Minusta hyvä rajanveto on siinä soditaanko muodollisessa liitossa vai täysin alistuneena satelliittivaltiona. Suomi ei ollut kumpaakaan.

      Toisaalta tällaisesta sanamagiasta käsiteillä (erillissota vai ei) ei pitäisi tehdä liian suuria kysymyksiä. Ratkaisevaa on lopputulos valtion intressien toteutumisen kannalta.

      Poista

Kirjoita nimellä.