torstai 14. heinäkuuta 2022

Vergilius

 

Vergilius, Georgica. Laulu maanviljelijän työstä. Suomentaneet Teivas Oksala & Päivö Oksala. Johdanto ja selitykset Teivas Oksala & Marja-Leena Kallela. Gaudeamus 2020, 400 s.

 

Publius Vegilius Maro el ilyhyesti sanoen Vergilius oli antiikin suuria auktoreita. Keskiajalla sanan poeta katsottiin suorastaan ilman muuta viittaavan häneen. Suotta ei Dante ottanut juuri häntä, jaloa pakanaa oppaakseen kiertäessään Helvetin piirejä.

Kuitenkin Vergilius toki oli roomalainen, joille kreikkalaiset esikuvat olivat suuria ja suorastaan tavoittamattomia ennen hänen suurta työtään. Vergiliuksen teosten voitiin sitten itse asiassa katsoa olevan roomalaisten omat Ilias ja Odysseia.

Nämä työt käsittivät ne kolme suurta aihepiiriä, jotka Vergilius mainitsee epitafissaan, jota ilonpilaajat pitävät epäautenttisena.

Joka tapauksessahan se on upea ja hämmästyttävän sisältörikas:

Mantua me genuit, Calabri rapuere, tenet nunc

Parhenope; cecini pascua, rura, duces.

 

Minut synnytti Mantua, Kalabria se ryösti ja nyt omakseen

sai Napolin multa; oon laulanut paimenten, maamiesten, sankarten laulut

 

Tässä siis esitetään koko elämä ja teot. Nuo laulut olivat paimenten bucolica, maamiesten georgica ja sankarten Aeneis.

Tämän kirjan esipuheessa kerrotaan kiintoisasti runoilijan persoonasta ja filosofiasta ja hänen yhteiskuntasuhteistaan. Hieman yllättäen miekankalskeisen latinan taitaja kuvataan neitimäiseksi homoksi, joka noudatti epikurolaista eli siis kohtuullista elämäntapaa ja eleli luovassa viisaan joutilaisuudessa tilallaan, jolla ei tiedetä olleen orjia.

Työmiehiä siellä toki oli ja runoilijan rooliksi lienee etupäässä jäänyt ihailla toisten kätten töitä ja luonnon käsittämätöntä luomisvoimaa, joka kaiken kasvattaa.

Tämä kätten työn nostaminen ihailun esineeksi oli sinänsä uutta. Yleensähän sankarit muinaisina aikoina olivat niitä, joiden toimialana oli tuhoaminen ja pelon herättäminen. Toki myös paimenidyllejä oli jo kreikkalaisilla.

Joka tapauksessa roomalaisilla ymmärtääkseni oli lähinnä kaksi kunniallista tointa: maanviljelijän ja sotilaan. Tämä tarkoitti sitä, ettei herrasmiehen sopinut esimerkiksi elättää itseään kaupalla, rakennustöillä tai käsityöllä. Maanviljelijänä roomalainen niin sanokseni herrasmies tuskin myöskään likasi käsiään, vaikka tunnemmekin myös tarinan Cincinnatuksesta, joka haettiin auran kurjesta hoitamaan diktaattorin tointa. Toki tämä liittyi ihannoituun sankariaikaan, jolloin tavat olivat puhtaita.

Vergiliuksen käsitykset maanviljelyksestä olivat kai yleensä ajan parhaan tietämyksen mukaisia, mutta joissakin kohdin hän kömmähteli ja sai osakseen myös pilkkarunoja antaessaan yksityiskohtaisia ohjeita siitä, miten töitä oli tehtävä.

Joka tapauksessa Vergilius oli yhteiskunnan huippujen suosiossa. Hän oli niin Octavianus-Augustuksen kuin Maecenaan suosikki. Jälkimmäisen nimihän sitten tuli yleiskäsitteeksi, mesenaatti.

Kreikkani on ruostunut jo vuosikymenien ajan, mutta sana georgica herättää aina minussa assosiaation orgioihin. Sana ge tarkoittaa maata ja orge sen muokkaamista, mutta myös myrskyä. Ison estin orge kai thalassa kai gyne, sanottiin joskus, tarkoittaen sitä, että niin meren kuin naisen raivo ovat saman kaltaisia eli siis hillittömiä. Moista pidettiin aikoinaan sopimattomana niin epikurolaisten kuin stoalaisten keskuudessa.

No, itse asiassa georgos ja siis kaikki Yrjöt tulevat sanoista ge ja ergon eli työ.

Vergilius oli sangen älyllisesti kohtuullinen myös epikurolaisuudessaan eikä esimerkiksi Lucretiuksen tapaan päätynyt intohimoiseksi materialistiksi. Maailmassa vallitsee panteismi ja luonto on oikeudenmukainen palkitessaan maamiehelle hänen uutteran työnsä. Georgicassa näkyy humanistisia piirteitä ja maalaiselämästä löytyy rakkauden tyyssija. Maailma ei ole häijyn demiurgin työtä.

Kirjan tämän laitoksen tekemiseen keskeisesti osallistunut Teivas Oksala oli mainio klassinen humanisti, joka halusi omistaa sen suomalaiselle maanviljelijälle.

Toki nykyinen EU-talonpoika usein valtavine maataloustehtaineen saattaa olla roolissaan aika erilainen kuin muinainen roomalainen herrasmiesmaanviljelijä viisaan levossaan eli otiumissaan, joka teki hänelle mahdolliseksi henkiset harrastukset, kuten juuri runoilemisen.

Toki yksi asia ei ole muuttunut: mikäli haluamme syödä, on jonkun tuotettava ruokamme. Koska maailma on altis häiriöille, on ruoka sitä paitsi tuotettava lähellä ja monessa paikassa, etteivät katastrofit olisi tullessaan nälänhätää.

Kirjassa on runot esitetty sekä alkukielellä että suomennettuina ja vielä myös suorasanaisesti. Lisäksi ovat laajat selitykset.

Kas tässä suomennoksen motoksi valittu kohta, jonka ymmärrän olevan Teivas Oksalan suomalaisen viljelijän kunnioittamiseksi valitsema:

Maamies kyntää, maan syli auran viiltämä aukee.

Siitä hän alkaa työn, siten ruokkii maan asukkaita,

perhettään elättää

 

Ja eikös kuulostakin komealta myös kirjan loppu:

Illo Vergilium me tempore dulcus alebat

Parthenope studiis florentem ignobilis oti,

carmina qui lusi pastorum audaxque iuventa,

Tityre, te patulae cecini sub tegmine fagi.

 

Suomennettuna näin:

Silloin hurmaavan elinpaikkani sain Napolissa,

Siellä mä, Vergilius, koin rauhan ja luomisen hurman,

paimenlauluni laadin ja nuoruuden palon tunsin,

Tityros, sua ylistäin liki pyökin tuuhealatvan.

 

Tityros kuuluu runoelmien henkilöihin.

 

 

 

 

21 kommenttia:

  1. Suuri oli iloni, kun tuon sain joululahjaksi. Oksaset saivat onnistuneesti käännetyksi alkukielen latinan tiiviin ilmaisun.

    VastaaPoista
  2. "Vergiliuksen teosten voitiin sitten itse asiassa katsoa olevan roomalaisten omat Ilias ja Odysseia."

    Monissa historian teoksissa nimenomaan Aeneis on kytketty Augustuksen valtionelvytysprojektiin repivän sisällissodan jälkeen: oli nimenomainen tarkoitus tehdä Roomalle oma Ilias- kansalliseepos. Castrenin mukaan antiikin aikaan Ilias ja Odysseia kuuluivat yleissivistykseen ja sivistyneenä itsensä pitävän tuli kyetä siteraamaan niistä säkeitä sopivassa kohtaan.

    VastaaPoista
  3. Ilman muuta. Aina 1800-luvulle saakka kaikki sivistynyt puhe on täynnä viittauksia Homerokseen. Mutta nyt tunnetaan vain Tolkienia...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi voi...

      Olisin tyytyväinen, jos tuore ylioppilas pystyisi 10 minuutin ajan keskustelemaan antiikista ilman karkeita asiavirheitä ja anakronismeja.

      Poista
    2. Ei se Tolkien pahinta ole, sitä kautta voi välillisesti tutustua germaanisiin myytteihin vieläpä Kalevalaan, vaikka eihän kuunvalo koskaan auringonvaloa päihitä.

      Poista
    3. Nykytermein: älä unta näe. Mitä voi odottaa lukiota käyneeltä, jolle historia on valinnainen aine ja Suomen historia alkaa itsenäisyydestä. Noh ehkä siten saadaan parempia (sieluttomia) insinöörejä, koodareita sekä ekonomeja ja muita kauppalopoja.

      Poista
    4. Tolkienkin tunnetaan lähinnä jonkun määkivän käsienlevittelijän videon johdosta...

      Poista
    5. Pari epäkorrektia ajatusta kannetavan takaa.

      Arvostan maa- ja metsätaloutta ja sitä, että jotkut vielä pitävät yllä suomalaista maa- ja metsätaloutta, mutta en osaa arvostaa tiettyjä vanhoja kreikkalaisia tai roomalaisia tekstejä samalla tavalla kuin monet täällä.

      Joutilailla kreikkalaisilla ja roomalaisilla oli tapoja, joita en arvosta. Mutta oli heillä hyviäkin piirteitä ja kehuttavia kirjallisia saavutuksia, mutta sille, mitä kristillinen Eurooppa on synnyttänyt, ei vielä ole ollut vertaa.

      Mitä roomalaisiin tulee, niin arvostan roomalaista insinööritaitoa, joka on ollut suurenmoista ja joista eräänä esimerkkinä on vieläkin heidän betoninsa hämmästyttävä kestävyys. Siitä on ihan viime aikoina analysoitu ja yritetty selvittää.

      Eli ennenkin on osattu.

      Anonyymi (14. heinäkuuta 2022 klo 13.37) valitteli:

      //
      Voi voi...

      Olisin tyytyväinen, jos tuore ylioppilas pystyisi 10 minuutin ajan keskustelemaan antiikista ilman karkeita asiavirheitä ja anakronismeja.
      //

      Jos tämä on kiinnostunut antiikista, niin hän on ottanut asioista selvää myös vapaa-ajallaan ja tietää, mutta (kreikkalainen tai roomalainen) antiikki ei vain kiinnosta kaikkia ylioppilaita.

      Joidenkin ylioppilaiden mielestä on hyödyllisempää tietää aineen rakenteesta kuin antiikin runoudesta.

      En tiedä, kuinka monia asiavirheitä ja ajansiirtoja tein.

      M

      Poista
    6. Unennäkijälle:

      Onko käynyt mielessäsi, että juuri ne sieluttomat insinöörit ja kauppalopot sinutkin rokkivat ja elintasosi yläpitävät. Kepulaisten jyväjemmareiden ohella, toki.

      Trubaduurit ovat hauskoja, mutta jokaisella yhteisöllä on rajansa, paljonko niitä on varaa ylläpitää. Gallialaiskylällä oli varaa juuri ja juuri yhteen.

      Poista
    7. "Jos tämä on kiinnostunut antiikista, niin hän on ottanut asioista selvää myös vapaa-ajallaan ja tietää, mutta (kreikkalainen tai roomalainen) antiikki ei vain kiinnosta kaikkia ylioppilaita.

      Joidenkin ylioppilaiden mielestä on hyödyllisempää tietää aineen rakenteesta kuin antiikin runoudesta.

      En tiedä, kuinka monia asiavirheitä ja ajansiirtoja tein."

      Olen keskustellut antiikista viikko takaperin erään kemian tohtorin kanssa. Eipä tuo mitenkään kujalla ollut asioista ja varmaan tietää kemiikasta & fysiikastakin sangen laaja-alaisesti.

      Toki meillä oli aikoinaan sama historian opettaja lukiossa. Ei ollut mikään vaativa ihminen, mutta jos lukiolainen "sattui erehtymään" ja kirjoitti vaikka viikingeistä kun kysyttiin antiikista, niin kyllä siitä sai kunniansa kuulla.

      Roomalaisten valmistama betoni on erittäin pitkäikäistä sen takia, että siinä ei ole raudoitusta. (Suurin syy betoni rakennelmien rapautumiselle on se, että vesi pääsee kosketukseen raudoituksen kanssa, mikä tuhoaa rakenteen nopeasti.) Lisäksi kemiallinen koostumus poikkeaa nykyisestä betonista.

      Poista
    8. M, sinä et osaa arvostaa kuin omaa pientä ja tunkkaista perunakuoppasi.

      Poista
    9. Anonyymi (14. heinäkuuta 2022 klo 20.18) kirjoitti:

      "Roomalaisten valmistama betoni on erittäin pitkäikäistä sen takia, että siinä ei ole raudoitusta. (Suurin syy betoni rakennelmien rapautumiselle on se, että vesi pääsee kosketukseen raudoituksen kanssa, mikä tuhoaa rakenteen nopeasti.) Lisäksi kemiallinen koostumus poikkeaa nykyisestä betonista."

      En ole mainitun alan asiantuntija enkä siksi tiedä asiasta tarpeeksi. Olen lukenut, että roomalaiset eivät (ainakaan nykytietämyksen mukaan) käyttäneet raudoitusta betonissaan, vaikka he varmasti tiesivät raudoituksen hyödyt ja haitat.

      On varmaankin totta, mitä kirjoitat veden pääsystä kosketukseen raudoituksen kanssa, mutta en ole ihan varma, että raudoituksen puute yksistään selittäisi roomalaisen betonin tuhansia vuosia säilyvän kestävyyden.

      Lueskelin roomalaisen arkkitehdin, insinöörin ja rakentajan Marcus Vitruviuksen teoksesta (Arkkitehtuurista) laadittua kirjoitusta, missä kerrotaan roomalaisesta rakentamisesta ja mainitaan täyteaineina muuri- ja lohkokivet ja valumuuritekniikassa laastin valmistuksessa käytetty tuliperäinen maa-aines, pozzolaani.

      Roomalaisen betonin hämmästyttävästä kestävyydestä ja käyttökelpoisuudesta on vuosien mittaan kirjoitettu useita artikkeleita. Ja ihan äskettäin viimeisimmät, joten nykytutkijat ja -rakentajat eivät vieläkään tiedä kaikkia roomalaisen betonin kestävyyden salaisuuksia.

      Vuosi sitten yhdysvaltalaisen MIT:n tutkijat yrittävät selvittää roomalaisen betonin pitkän iän syytä.

      Anonyymi mainitsi kemiallisen koostumuksen, mistä MIT:n tutkijat mainitsevat kaliumin (potassiumin), mikä (kuulemma) ajan kanssa tehokkaasti liukenee ja vuorovaikuttaa vulkaanisen maa-aineksen ja sementtisen sidosaineksen kanssa.

      Ja se roomalaisen betonin pitkäikäisyyden salaisuus on kuulemma magmakivilajeissa esiintyvä mineraali nimeltään leusiitti.

      En tiedä, onko selitys näin yksinkertainen.

      En osaa sanoa tarkemmin. Jos anonyymi tietää paremmin ja enemmän, hän voi kertoa lisää.

      https://www.rakennuslehti.fi/2020/02/vitruviuksen-yli-2000-vuotta-vanhat-periaatteet-rakennuksen-lujuudesta-hyodyllisyydesta-ja-kauneudesta-ovat-ajattomat/

      https://www.eurofins.fi/expertservices/palvelut/testaus-ja-tarkastus/rakennusmateriaalien-testaus/betoni/sulfaattikorroosio/

      M

      Poista
    10. Anonyymi (15. heinäkuuta 2022 klo 9.40) kirjoitti:

      "M, sinä et osaa arvostaa kuin omaa pientä ja tunkkaista perunakuoppasi."

      Siellä on hyvä istua, jos ruoka loppuu ja ahdistaa.

      M

      Poista
    11. Mutta happi loppuu jossain vaiheessa, kun aina kaivat tuota kuoppaasi syvemmäksi.

      Poista
  4. "Joka tapauksessa roomalaisilla ymmärtääkseni oli lähinnä kaksi kunniallista tointa: maanviljelijän ja sotilaan. "

    Rooman parhaina päivinä nämä jopa yhdistyivät: pienviljelijä kylvi sadon, lähti sotaretkelle lähialueille ja palasi korjaamaan sadon pysyen ehdottoman uskollisena tasavallalle ja sen laeille. Kun sitten puunilaissotien ja imperiumin myötä tuli tarve vakinaisemmalle armeijalle, johon otettiin varattomia yhteiskuntaluokkia, uskollisuus tasavalallle laski ja korvautui uskollisuudella sotapäälliköille, jotka kykenivät tarjoamaan joukoilleen sotasaalista. Alkoi diktaattorisotapäälliköiden aika, joka päättyi Augustuksen perustamaan prinsipaattikeisariuteen. Koko keisarikauden Rooman achilleenkantapää oli sotajoukkojen uskollisuuden ylläpitäminen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuossa kehityskulussa yhdistyy erilaisia asioita. Sodat alkoivat olla Italian niemimaan ulkopuolella ja lyhyen kampanjan sijasta sotaretkillä oltiin vuositolkulla. Reserviläimaanviljelijälle tuollainen oli hyvin rasittavaa, koska miestä tarvittiin tilalla.

      Rooman legioonien ammattimaistuminen tapahtui vaivihkaa ja lähteistä tiedämme, että osa centurioista jatkoi palvelusta vuosikausia ja sodankäynti ammattimaistui. Siitä tuli joillekkin elinkeino.

      Useinhan ns. Mariuksen reformia on pidetty jonkinlaisena neronleimauksena. Todennäköisempää on, että Marius vain muodollisti aikaisempia käytäntöjä. Reformi kuitenkin lopetti tasavallan vanhat traditiot jossa pojat saivat sotilaskoulutuksen isiltään ja ostivat veroluokkansa mukaiset varusteet ja taistelivat reserviläisinä rintamilla.

      Kumpikin ilmiö ruokki toisiaan. Italian niemimaalla itsenäinen pientila oli väistymässä suurten orjatilojen tieltä. Orjataloutta taas ruokki onnistuneet sotaretket. Tulevaisuus oli siis vakinaisten armeijoiden joiden runko palkattiin maattomista proletaareista.

      Poista
  5. Maailmassa on kaksi tärkeää ammattia, maanviljelijä että eläisimme ja taiteilija että eläisimme kuin ihmiset. Nyt uusi maailman järjestys hävittää maanviljelijöitä ja taidekin alkaa olla aika hepposissa käsissä, runoudesta nyt puhumattakaan..

    VastaaPoista
  6. "Koska maailma on altis häiriöille, on ruoka sitä paitsi tuotettava lähellä ja monessa paikassa, etteivät katastrofit olisi tullessaan nälänhätää."

    Pelkään, että tämä vuodenvaihteen 1941-42 opetus on nykyisin päässyt unohtumaan. En välittäisi joutua kokemaan laiskanläksyä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mitenpä tuota kokemaan nykytilanteessa?
      On kaupat, on ravintolat jne. (Pizzerioiden kohdalla monesti tahtonee olla et niitä pyörittää sheikki-Alihassanit, tiedä sit mistä raaka-aineet, kaippa samoja tukkuliikkeitä kuin muillakin, sit on erikseen franchaise-ketjut. Ja sama se sit on mistä ne on kunhan tuoreet 300-asteessa käyvä lätty ni kyllä siitä muu kuolee paitsi home). Väki syö lihaa, vegeä, maidotonta, gluteenitonta jne. Mitä ihmeellisimpiä, osalla tosin ihan syykin.
      Paras ollut tässä joitain vuosia takaperin kun yksi firma lanseerasi sirkkaleivän. Hihittelin että voinnee heittää jauhomadot samalla tuotteeseen, mitä eroa? Kumminkin opetus ollut että ne ötökät ruuassa on huonompi juttu. Sitten siirryt toisaalle maapallolla ja huomannet että se kuuluu normi ravintoon heillä. Vähän sama kun kiusoittelin ystävän lapsia lemmikkimarsuista että voidaan syödä ne niin kuin Perussa.
      Sitten oli jossain kohtaa kun karppaus oli isompikin juttu laihdutuksessa. Vaikutti Suomen leipätuotannossa omalla tavallaan.
      Joskus sitä jää pohtimaan et mitä sitä pitäs aatella, että onko koko touhussa mitään järkeä? Mutta kaippa siitä hölmöilystä joku hyötyy. Itse se en ole, mutta ehkäpä jossain on joku itseä viisaampi joka tietää että tässä on joku järki.

      Poista
    2. Pohdinta koskikin tilannetta, jossa jauhoja ei saa tukusta eikä sähköä typselistä, esimerkiksi siksi, että Ukrainan viljan katoamisen vuoksi jokainen valtio pitää elintarvikkeensa itse ja meriliikenne Itämerellä loppunut.

      Poista
    3. Tämä onkin syy miksi totean EU:n alkujaan olevan ja on edelleen kauppaliitto. Voihan sitä ajatuksia vaihtaa mutta kuinka vakavasti on asia erikseen. Toisekseen kauppaa taas voinee käydä kenen kanssa tahtonee, ellei ole sössinyt asioita täysin päin pyllyä.
      Jos taas ottanee maantieteelliset olosuhteet huomioon ei Suomi elämisen kannalta ole se optimaalisin paikka elellä. Kun taas toisaalla on lääketiede ja teollistuminen mahdollistanut, monenkin ruokatuotteen ylituotannon ja johonkin tuo ylituotanto olisi suotavaa saada kaupattua. Jenkeillähän tuo markkinointi omalle väelle on ollut kehitysapua, jottei vaan ruoka kävisi ilmaiseksi. Ja kuinkas heille on sit vuoskymmenien aikan käynyt?

      Poista

Kirjoita nimellä.