torstai 11. lokakuuta 2018

Kuka kenet?


Valloittajan valloittaminen

Graecia capta ferum victorem cepit, lausahti aikoinaan Horatius tarkoittaen, että vaikka villit roomalaiset valloittivat Kreikan sotilaallisesti, tulivat he samalla itse kreikkalaisen kulttuurin valloittamiksi.
Tämä onkin historiallinen tosiasia ja antaa uskoa kaikille optimisteille. Edistys ei ole väkivalloin maahan lyötävissä ja barbaareillakin on luontainen taipumus omaksua kaikkea sellaista, minkä he itse ymmärtävät omaa traditiotaan korkeammaksi.
Mutta kompastuskiveksi saattaakin tulla juuri se, etteivät he ymmärrä.
Venäjän vallankumouksen tulkinnassa on joskus hauittu soveltaa samaa kaavaa, mutta silloin se toimii toisin päin: korkeaa älyllistä ja moraalista tasoa muka edustavat bolševikit hukkuivat raa’an massan tuhotulvaan. Läntinen, saksalainen filosofia madaltui aasialaiseksi barbariaksi.
Tämä tulkinta ei vakuuta minua lainkaan ja luulen, että jokainen, joka vaivautuu tutkimaan Leninin ja Stalinin kirjoituksia, ymmärtää ennen pitkää, että barbaria oli koko touhuun sisään rakennettu.
Toki voidaan ajatella ja on ajateltu, että barbaarisessa ympäristössä oli toimittava barbaarisin keinoin, kuten Pietari Suuri aikoinaan.
Mielestäni tässä suuresti liioitellaan talonpoikien barbaarisuutta. Se on toki marxilainen perinne, jota myös esimerkiksi Maksim Gorki innokkaasti sovelsi päästäkseen siitä kognitiivisesta dissonanssista, joka näyttää olleen hänelle todellinen taakka.
Olipa asia Venäjän historiassa miten tahansa, Euroopan historiassa barbaarit jyräsivät kerran alleen sivilisaation ja siellä, missä olivat kerran kukoistanut hengenviljely ja hienostuneet tavat, vallitsi heidän jälkeensä pimeys ja raakuus.
Syiden ja seurausten vyyhtiä on kautta aikojen yritetty selvittää ad nauseam. En pidä todennäköisenä, että yhtä selkeätä, riittävää syytä edes on olemassa. Joka tapauksessa Rooman valtakunnassa oli aikalaisten havaintojen mukaan tapahtumassa tapojen rappeutumisen prosessi.
Rappeutuminen näkyi ennen muuta mukavuudenhaluna itsensä hemmotteluna. Nykykielellä voisi sanoa, että vallalle pääsivät nuo paljon puhutut pehmeät arvot, eli siis yleinen lujuuden puute.
Tätä suuntausta sukupuolitettiin aikoinaan ja se leimattiin naiselliseksi, mikä tuskin oli virheellistä. Toki myös miesten naisistuminen oli mahdollista ja sitä paitsi saattoi tapahtua nopeastikin.
Titus Liviuksen historiassa (Ab urbe condita, XXIII kirja) kerrotaan, miten Hannibalin voittamattomat puunilaissoturit rappeutuivat vuodessa päästyään lepäämään Capuaan, jossa heillä oli ylen määrin ruokaa, juomaa ja ilotyttöjä.
Kai tämäkin sitten oli mahdollista, kun arvovaltainen historioitsija niin kertoo. Vähintäänkin oli mahdollista uskoa siihen.
Hannibal ja hänen veljensä taistelivat roomalaisia vastaan asein ja lopulta epäonnistuivat. Barbaarit valtasivat Rooman vasta myöhemmin ja on ilmeistä, että merkittävässä määrin tämä tapahtui rauhanomaista tietä.
Rooma tarvitsi sotilaita ja niitä oli tarjolla barbaariheimojen parista. Rooma elätti proletariaattia, joka itse asiassa oli tarpeetonta ainesta, joka ei tuottanut mitään eikä oikeastaan voinutkaan, kun halpatuonti teki sen työn kannattamattomaksi.
Siunattu kansainvälinen työnjako epäilemättä lisäsi yleistä hyvinvointia Välimeren piirissä ja kauempanakin, mutta Rooman oman tuotannon se tuhosi ja tietyssä vaiheessa se sitten oli taantunut barbaarien tasolle.
Tiedän, että joku kiiruhtaa tässä kertomaan, ettei Rooma rappeutunut, eikä oikeastaan edes tuhoutunutkaan, mutta tämä kuuluu lähinnä sofismien piiriin.
Aikalaiset joka tapauksessa näkivät ongelman olevan yleisessä pehmenemisessä ja effeminoitumisessa. Vanha hyveen eli miehuuden (virtus) kunnioittaminen ja tavoittelu jäi barbaarien huoleksi.
Peregrine Horden ja Nicholas Purcell ovat kirjoittaneet idealtaan kiinnostavan kirjan The Corrupting Sea. A Study of  Mediterranen History (Blackwell, 2000, 761 s.).
Kirjan mottona on Platonin lausuma ajatus siitä, että hyvin hallitun kaupunkivaltion olisi sijaittava kaukana merestä, joka on paheen opettaja.
En ole vielä ehtinyt kunnolla tutustumaan kirjaan, mutta aion tehdä sen lähiaikoina Välimeren rannalla, mikä toivottavasti edesauttaa sen ymmärtämistä.
Meren rappeuttava vaikutus on sinänsä varsin ymmärrettävä. Meri merkitsi kauppaa ja sen mukana petosta, ylellisyyttä ja kosmopolitismia, joista Ateena aikanaan sai runsaan osansa.
Maanviljelys sen sijaan luo yksivakaisempaa kulttuuria, jossa ei ole helppoja voittoja ja sen mukaista ylellisyyttä ja kohtuuttomuutta, jossa vanhinten sanaa ja elämänviisautta kunnioitetaan ja raaka, miehen työ on kaiken menestymisen ehto. Spartassahan elettiin kaikkea mukavuutta halveksien.
Sen kaltaisesta miljööstä lähti sekin, erään sulkavalaisen tervaskannon aforismi, että koko ikänsä hän oli rehellisellä työllä pärjännyt, edes purjeita ei ollut veneeseensä pannut…
Kaupunkielämä sen sijaan suorastaan kehottaa keplotteluun ja hulluhan se on, joka siellä enemmän raataa, kuin tarvitaan. Tämä ainakin oli se vanha käsitys.
Mutta siihen kysymykseen, kuka voittaa kulttuurisesti kenet, on pakko tähänastisen kokemuksen perusteella vastata, että kaupunki voittaa aina, siis kulttuurisesti.
Naiset eivät kaupunkeja rakenna, mutta vallitsevat kyllä niiden kulttuuria, johon kylpylät, ravintolat ja kaikenlainen hemmottelu kuuluu olennaisena osana.
Suomi kävi aikoinaan sotia agraarisena maana. Muistan vielä itse tuon ajan. Harva pystyi silloin vielä kuvittelemaan kaupungistumisen nopeutta ja sen mukanaan tuomaa kulttuurivallankumousta.
Jälkimmäinen oli epäilemättä tuontitavaraa merten takaa ja saatiin siihen aikaan vielä enimmäkseen laivoilla, mutta se tuskin olisi edes voinut tapahtua agraarisessa Suomessa, luultavasti se maan niissä osissa jäikin puolinaiseksi.
Tällä hetkellä todistamme kansainvaelluksia, joita kohtaan hyvin merkittävä poliittinen opinio on kritiikittömän myötätuntoista, vaikka kansan enemmistö ei olekaan, mutta siltähän ei kysytä.
Muuttoliikkeen seurauksena saamme hyvin voimakkaan kulttuurisen ruiskeen kaikkein primitiivisimpiä kulttuureja ja arvoja World Values Surveyn objektiivisessa mielessä.
Näyttää siltä, että vallitsee jonkinlainen lapsenomainen usko siihen, että kuten Kreikan kulttuuri valloitti Rooman, niin tässäkin tapauksessa kehittyneempi pian nostaa vähemmän kehittyneen omalle tasolleen.
Ehkäpä siis odottelemme ja kastomme kaikessa rauhassa, miten pohjoinen gynekokratia pehmentää arkaaisen kunniakulttuurin piiristä saapuvat, joista urbaanin elämän viettelykset pian tekevät aivan samojen perusarvojen kannattajia kuin kantaväestökin nykyään on.
Mutta voihan siinä käydä toisinkin.

16 kommenttia:

  1. "Platonin lausuma ajatus siitä, että hyvin hallitun kaupunkivaltion olisi sijaittava kaukana merestä, joka on paheen opettaja"

    Mereltä, merikaupan mahdollistamasta hyvinvoinnista käsin ajateltu ajatus muuten. Jopa orientalistista haihattelua, jos miettii saman ajan ja vähän myöhäisempiäkin meininkejä oikeasti syvällä Euraasiassa.

    VastaaPoista
  2. "Rooman valtakunnassa oli aikalaisten havaintojen mukaan tapahtumassa tapojen rappeutumisen prosessi. Rappeutuminen näkyi ennen muuta mukavuudenhaluna itsensä hemmotteluna. Nykykielellä voisi sanoa, että vallalle pääsivät nuo paljon puhutut pehmeät arvot, eli siis yleinen lujuuden puute."

    Rooman tuhoutumisen syistä on jonkun historioitsijan laskelman mukaan esitetty noin 250 eri teoriaa/syytä. Yritän kuitenkin itse yhtä: Rooman miehiset arvot olivat sen parhaina aikoina sen armeijan rungon muodostaneiden pientalonpoikien arvoja. Kun toisen puunilaissodan voiton myötä imperiumi kasvoi, tarvittiin yhä pitkäaikaisemmin palvelevia ammattisotilaita, jotka otettiin köyhempien luokkien parista. Nämä olivat uskollisia sotapäälliköilleen, joista tuli ensin diktaattoreita (Marius, Sulla, Caesar) ja myöhemmin keisareita. Samaan aikaan varallisuuserot ylempien säätyjen (senaattorit, ritarit) ja muiden kansalaisten kesken kasvoivat ja pientalonpoikien tilat joutuivat näiden haltuun, mikä vähensi yhteiskunnan koheesiota ja tekivät pientalonpojista kaupunkirahvasta, jota hallittiin leipää ja sirkushuvia -menetelmällä. Keisarit puolestaan halusivat pitää senaattorisäädyn pois sotilastehtävistä ja käyttivät kasvavassa määrin mieskuntoa omaavia barbaarikansoja armeijoissaan, lopulta näiden omien päälliköiden johtamina. Näin sotilasvoima siirtyi pikkuhiljaa vieraisiin käsiin. Lopulta nämä sotilaat ja niiden päälliköt havaitsivat turhaksi palvella roomalaisia sen sijaan, että ottaisivat kaiken itselleen.

    Mielenkiintoisen lisäjuonteen tuo Tapio Tiihosen teossarja "Rooman kaaos ja tuho". Sen mukaan Rooman tuhon merkittävä syy oli alkukristittyjen käymä armoton kulttuurisota, joka johti kulttuurin henkisen perustan tuhoon.

    VastaaPoista
  3. "Mutta voihan siinä käydä toisinkin."

    Ranskassa pitkään asuneen Helena Petäjistön uusimman kirjan mukaan kasvava määrää ranskattaria on kääntynyt islamiin. Syynä on ollut sen selkeä perhemalli, joka on vapauttanut naiset uran ja perheen sovittamisen oravanpyörästä omistautumaan perheelle ja lasten kasvatukselle.

    VastaaPoista
  4. "kerrotaan, miten Hannibalin voittamattomat puunilaissoturit rappeutuivat vuodessa päästyään lepäämään Capuaan, jossa heillä oli ylen määrin ruokaa, juomaa ja ilotyttöjä"

    Heistä tuli tavallaan tuolla hetkellä kristittyjä (tai eurooppalaisia): he lakkasivat kytkemästä arvokkaita asioita fanaattisesti kuolemaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sen ongelma on vain siinä, että tuollaiset tyytyväiset "syöttösiat" muuttuvat hyödyttömiksi sotureina ja kansalaisina. Siitä on historiassa seurannut se, että tuollaiset on korvannut jokin vähemmän mukavuudenhaluinen, voitontahtoinen, kansa.

      Poista
  5. Kysehän on tulijoiden määrästä ja uskon määrästä. Jos enemmistö tulijoista on vakaasti sitä mieltä, että heillä on ainoa oikea usko ja alkuperäisväestön enemmistö on sitä mieltä, että täytyy kunnioittaa kaikkien uskoa, koska se on oikein, niin tottakai vakaasti oikeassaolijat saavat enemmän vaikutusvaltaa, koska kukaan ei vastusta heidän oikeassaolemistaan, Jos vahva usko siirtää vuoria, niin mikä ettei sitten uskossaan heikkoja vahvempien huomaan. Järki on aika heikoilla näissä uskon mittelöissä, varsinkin nykyään kun kuuntelee näitä yliopistoista pullahtelevia älykköjä, joiden järkeen ei mahdu, kuinka uskomaton on uskon voima, koska he järkeilevät kaikessa naiviudessaan olevansa oikeassa, kun hyväksyvät vieraiden oikeuden olla oikeassa ja kieltäessään saman oikeuden muulta kantaväestöltä,

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ym. Tiihosen teossarja kuvaa juuri tuota prosessia. Alkukristityt olivat mielestään ehdottoman oikeassa ja pakanat suvaitsevaisia tai epävarmoja omasta totuudestaan.

      Poista
    2. Korkein oikeushan on oikeamielisesti todennut, että uskonnollisissa asioissa ei voi käyttää loogisia järkiperusteita.

      Poista
    3. Totta. Mielipiteet päätöksen takana tosin jakautuivat 3 - 2.

      Poista
    4. Moni on päässyt vankilaan kun on ollut samaa mieltä kuin KKO:n vähemmistö.

      Poista
  6. Alun roomalaislainauksesta on kyllä huomautettava, että Horatius, dramatiikan nimissä*, liioitteli asian luonnetta: käsittääkseni jo kaikkein vanhimmissa löydetyissä roomalaisissa uhriastioissa esiintyy jo kreikkalaisia jumalnimiä.

    Olin muutama vuosi takaperin kuuntelemassa aihetta käsittelevää professori Jyri Vahteran luentoa, jossa käsiteltiin erityisesti Forum Romanumilta löydettyä kuningasaikaista Vulkanuksen patsasta, jossa jo esiintyi kaiverrus 'Hefaistos'.

    Yleensäkin roomalaisilla tuntuu olleen tarve ylikorostaa kulttuurivelkaansa Kreikan suuntaan, ehkä he eiät kokeneet päässeensä omassa esittävässä taiteessaan 'vanhojen mestarien' tasolle?

    No, totta toki toinen puoli; Rooman kirjallisuuden kai katsotaan alkavan kreikkalaismies Livius Andronicuksen näytelmästä v.240 eKr.

    * ..ja licentia poetica onkin tässä blogissa jo aiemmin saanut siunauksensa!

    VastaaPoista
  7. "luulen, että jokainen, joka vaivautuu tutkimaan Leninin ja Stalinin kirjoituksia, ymmärtää ennen pitkää, että barbaria oli koko touhuun sisään rakennettu."

    On muitakin barbaarisia tekstejä:

    Marx in December 1847: (proletaarisen vallankumouksen täytyy taistella vastavallankumousta vastaan maailmansodassa) “…every revolutionary upheaval… must fail until the revolutionary working class is victorious, that every social reform remains a utopia until the proletarian revolution and the feudalistic counter-revolution measure swords in a world war.” (K. Marx, F. Engels. Collected Works, Vol. 9, pp. 197-198.)

    Marx in December 1848: (ainoastaan maailmansota voi kaataa vanhan Englannin) ”And only a world war can overthrow the old England … But any European war in which England is involved is a world war…” (Ibid., Vol. 8, p. 215.)

    Engels in 1849: (seuraava maailmansota tulee pyyhkäisemään maan päältä ei ainoastaan taantumukselliset luokat , vaan myös kokonaiset vastavallankumoukselliset kansat. Sekin on askel eteenpäin.) “The next world war will result in the disappearance from the face of the earth not only of reactionary classes and dynasties, but also of entire reactionary peoples. And that, too, is a step forward”. (K. Marx, F. Engels. Collected Works, Vol. 9, p, 238.)

    Marx in 1850: (proletariaatin nousu Ranskassa tulee johtamaan maailmansotaan) “…every fresh proletarian upheaval in France directly involves a world war.” (Ibid., Vol. 10, p. 70.)

    Marx in 1870: (tällainen sota Nro 2 johtaa sosiaaliseen vallankumoukseen Venäjällä) ”What the Prussian jackasses do not see is that the present war is leading just as inevitably to a war between Germany and Russia… And such a war No. 2 will act as the midwife of the inevitable social revolution in Russia”. (Ibid., Vol. 44, p. 57.)

    Engels in 1879: (tämänkaltainen sota johtaa valtaviin onnettomuuksiin, mutta niistä syntyy uusi puolue, joka syntyy kaikkialla Euroopassa ja joka ei tule epäilemään, kuten nykyiset naurispäät ) “A war such as that would, for us, be the greatest of misfortunes; it might set the movement back by twenty years. But the new party that must surely emerge from it at last would, in all European countries, be freed of a host of hesitations and pettinesses such as presently hamper the movement everywhere”. (Ibid.,Vol. 34, pp. 431-432.)

    Engels in 1887: (maailmansota ja siitä johtuvat nälkä, sairaudet ja barbarismi…tulevat luomaan edellytykset työväenluokan lopulliselle voitolle) “…a world war, moreover, of an extent and violence hitherto unimagined… famine, disease, the universal lapse into barbarism, both of the armies and the people… Only one consequence is absolutely certain: universal exhaustion and the creation of the conditions for the ultimate victory of the working class”. (Ibid., Vol. 26, p. 451.)


    Engels in 1890: (Sota? Sen sytyttäminen on lasten leikkiä.) “A war? Child´s play to launch one. But what would become of it once launched defies the imagination… It is well known that peace persists only thanks to the unending revolution in weapons technology… incalculable prospects of the only war now still possible, a world war.” (Ibid., Vol. 27, p. 9.)

    Engels in 1895: (maailmasota ennennäkemättömän julmaksi…Kommunistinen manifesti julisti militaristisen proletariaatin tehtäväksi valloittaa demokratia...) “… by making any war other than a world war of unprecedented cruelty and absolutely incalculable outcome an impossibility… The Communist Manifesto had already proclaimed the winning of universal suffrage, of democracy, as one of the first and most important tasks of the militant proletariat.” (Ibid., p. 514-515.)


    VastaaPoista
  8. Mitä kauemmin vatvomme onnettomuuksiamme, sitä suurempi on niiden voima vahingoittaa meitä. "Voltaire

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Voltaire"

      Leo Tolstoi opetti: "Jos sinua lyödään poskelle, niin anna toinenkin poski lyötäväksi."

      Poista
    2. "Mitä kauemmin vatvomme onnettomuuksiamme, sitä suurempi on niiden voima vahingoittaa meitä." Voltaire.

      Venäläiset tekevät prikulleen Voltairen opetusten mukaan. Venäläisen nuorison ongelmia on yltä kyllin / "jo pään yläpuolella" / kukaan ei tiedä mihin ne ongelman pitäisi tunkea. Pääasiahan onkin että kukaan ei vatvo ongelmia!

      http://www.aif.ru/culture/person/aleksandr_sokurov_granic_morali_ne_sushchestvuet

      Александр Сокуров: «Границ морали не существует» (Moraali ilman rajoja)

      Но нам в первую очередь нужно думать о своих людях, о работе по поднятию социальной культуры россиян. Она у нас в плохом состоянии. Особенно это видно по средним и малым городам, где проживает русское, крестьянское население. Там, где живут мусульмане, этих проблем нет или почти нет. Там вообще другой способ организации жизни. А у русской молодёжи проблем сверх головы, но о них никогда не говорят персонифицированно и не анализируют.

      (Meidän on kuitenkin ajateltava omia ihmisiämme.työtä venäläisten sosiaalisen kulttuurin kohottamiseksi. Se on meillä huonoissa kantimissa. Varsinkin pienissä ja keskisuurissa kaupungeissa, joissa on venäläistä talonpoikaisväkeä. Siellä missä asuu muslimeja näitä ongelmia ei ole tai melkeinpä ei ole olemassa. Muslimeilla onkin ihan erilainen tapa järjestää elämäänsä. Sen sijaa venäläisellä nuorisolla ongelmia on jo "pään yläpuolella", mutta niistä kukaan ei puhu yksityiskohtaisesti eikä niitä analysoida.")



      Poista

Kirjoita nimellä.