Luetaan pieniä kirjoja
Missäpä ei nykyään
voisi nähdä ihmistä, joka on syventynyt tutkiskelemaan pikkuruista
älypuhelintaan. Siihenhän on helppo ladata ilmaiseksi kaikki
maailmankirjallisuuden klassikot alkaen project
Gutenbergista ja Runebergista ja mitä
niitä taas onkaan Ja maksulliset kirjat sitten lisäksi. Sitä paitsi netti on
pullollaan esimerkiksi pornoa jokaista laatua ja löytyyhän sieltä muutakin
kiinnostavaa, jokaiselle jotakin, jedem
das Seine.
Nykyään huomaa
yhä useammin ihmettelevänsä, mitä meillä oikein oli ja mitä me oikein teimme, ennen
kuin saimme nämä nykyiset härpäkkeet. Kun me silloin kerran, milteipä vielä
eilen, jouduimme enemmän tai vähemmän yllättäen istumaan tai seisomaan ilman
erityistä tekemistä, oli turvauduttava vain omaan mielikuvitukseensa, ellei
naapuriksi sitten sattunut jotakuta kontaktinhaluista lajitoveria, ja
sellainenhan on harvinaista.
Meidän maassamme
tuollaiset hetket olivat jo kauan olleet melko ennustettavia ja ovat yhä.
Esimerkiksi säädyllisissä ravintoloissa kuluu aina hieman aikaa, ennen kuin kunnollista
ruokaa ehditään valmistaa ja sitten toimittaa asiakkaalle. Pikaruokaloista en
tässä halua puhua mitään. Jonoissa meilläkin saatetaan yhä joutua seisomaan
myös vaikkapa lippujen saamiseksi johonkin ylisuosittuun tapahtumaan. Taitaapa
tuollaisia ylikysynnän hetkiä yhä olla myös joidenkin alennusmyyntien aikaan. En
tiedä, kun pysyttelen niistä aina loitolla.
Neuvostoliitossa
sen sijaan jonot saneli talouden rautainen laki. Epärealistisilla hinnoilla ei
voitu myydä kaikille kaikkea. Ne saivat, jotka onnistuivat olemaan paikalla.
Niinpä suuri neuvostokansa kehitti omat innovaationsa, joista tunnetuin lienee avoska, joka voitaisiin kääntää vaikkapa
onnenkassiksi tai toiveiden kukkaroksi. Se oli kätevästi taskuun mahtuva
verkkokassi, jolle saattoi löytyä käyttöä koska tahansa. Jos jossakin oli
jonoa, sinne yleensä kannatti mennä, koska siellä oli tavaraa, joka ennen
pitkää loppuisi. Jos jono sattui olemaan lyhyt, oli kyseessä onnenpotku ja
silloin tarvittiin avoskaa. Myyjällä ei taatusti ollut antaa mitään taaraa ostajalle. eikö muka riittänyt
se, että hän sai harvinaista ja ylikysyttyä tavaraa?
Onnenkantamoiset
olivat tietenkin harvinaisia ilonaiheita. Normaalia oli joutua seisomaan
useassakin jonossa saadakseen päivän, tai mieluummin viikon ruoat hankittua.
Silloin tarvittiin lukemista, sillä tunti- pari noihin pakollisiin rituaaleihin
helposti kului, ainakin matkat huomioiden.
Ja koska
neuvostoihmisen pitkät jonotustunnit kuluivat lukemisessa ja tarjolla oli marxismi-leninismin
klassikkojen ohella yleensä vain hyvää klassista kirjallisuutta, tuli kansasta
sangen sivistynyttä. Nythän jonot jo ovat historiaa ja liikennevälineet ovat
Venäjälläkin täynnä kännyköitään räpläileviä ihmisiä. Toki silloin tällöin aina
jokunen heistä lukee myös pikkuruista kirjaa, jollaiset kuuluivat jo
neuvostoajan innovaatioihin ja joiden valikoima kirjakaupoissa on vain
paisunut. Nyt sitä voi sanoa valtavaksi.
On lännessäkin
aina ollut pikkuruisten kirjojen sarjoja. Reclam
oli olemassa jo ennen sotia ja siinä julkaistiin muun muassa Vänrikki Stoolin
tarinat saksaksi. On se vieläkin olemassa keltaisine, punaisine ja kirjavine
sarjoineen ja sisältää erinomaisen valikoiman kirjallisuutta useammallakin
kielellä, vaikka etupäässä saksaksi.
Reclamit
mahtuvat hyvin taskuun ja poikkeavat siinä edukseen anglosaksisista pokkareista,
jotka muistuttavat paljon normaaleja kirjoja. Venäläiset pikkukirjat sen sijaan
ovat kooltaan useinkin vain noin 5x4 senttiä ja joskus pienempiäkin, 2,5-3
senttiä ei ole harvinaisuus. Toki lännessäkin on pieniä kirjoja painettu ja
itsellänikin on kreikkalais-saksalainen sanakirja, jonka koko on noin 2x3 cm.
Se on ilmeisesti tarkoitettu tarkkasilmäisille koululaisille, joiden opettajat
kärsivät jo ikänäöstä, kaihista ja vastaavista ikäkaudelleen tyypillisistä
vaivoista.
Mutta nämä
pikkukirjat ovat mielestäni loistava keksintö. Olen pitänyt aina sellaisia
mukanani eikä siihen tarvita salkkua, vaan pikku olkalaukku eli nesessääri riittää hyvin. Rupesin
käyttämään sellaista pyöräillessäni, se oli mukava kantaa kaulassa ja vaikka
sujauttaa satulalaukkuun jos sattui satamaan. Siihen myös mahtuvat kaikki
välttämättömät tarvikkeet kuten nimikin sanoo. Monitoimityökalun, matka-apoteekin,
muistikirjan, kännykän ja kynien ohella siellä voi kantaa vaikka viittä pikkukirjaa,
eikä vähäinen tila lopu kesken. Toki yksikin yleensä riittää.
Pietarin Dom knigin alakerrassa on pikkukirjojen
osasto, joka sijaitsee viekoittelevasti juuri kassan vieressä, kuten
karkkihyllyt sekatavarakaupoissa. Sieltä jää melkeinpä väkisin jotakin mukaan.
Kukapa voisi vastustaa kiusausta, jos tarjolla on kätevässä koossa esimerkiksi
maailman runouden klassikkoja Omar Haijamista Aleksandr Tvardovskiin,
arabialaisia ja itämaisia sananlaskuja, Venäjän hopeakauden kirjailijoiden
aforismeja (usein aika konstikkaita!), Puškinin epigrammeja, Saša
Tšornyin
satiireja, Domostroi kaikessa lajomattomassa ylevyydessään, I. Gubermanin
naljailevia viisauksia, Pietari Suuren lausahduksia, Napoleonin mietteitä St.
Helenalla ja niin edespäin. Luettelo on loputon.
Toki paljon
näiden kirjojen sisällöstä on mahdollista löytää netistä ja mahdollisesti nuo kännyköitään
tähyvävät lajitoverini metrossa ja muuallakin ovat juuri tätä etsintätyötä
tekemässä, elleivät sitten jo löytöjään lukemassa. Itselleni joka tapauksessa
nuo pikkukirjat ovat uskomattoman kätevä pakotie tylsyydestä ja
tuskastuttavasta joutenolosta, silloin kun se syystä tai toisesta uhkaa yllättää.
Toki joutenolo, etenkin ehdoton ja pakollinen, tarjoaa myös omat etunsa, mutta
kohtuus siinäkin.
Näitä pikkukirjoja
alkaa olla jo meidänkin kaupoissamme, vaikka ei vielä kovin paljon. Sen sijaan
esimerkiksi Lontoossa tarjonta on melko laaja. Tämä voi tuntua
paradoksaaliselta, kun jokaisella on sentään tuo kännykkä, jonne kaiken
maailman sisällöntuottajat suoltavat tavaraansa. Mutta ihminenhän on
irrationaalinen, mistä tämäkin taitaa olla yhtenä osoituksena.
Kirjoilla on oma
arvonsa ja oma omituinen asemansa enkä usko, että hyväkään kännykkä niitä
koskaan korvaa edes jonottajan viihteenä. Ja kukaties onkin mahdollista, että
jonot tulevaisuudessa lisääntyvät jonottajien myötä? Tarjottakoon siis
jonottajille hyviä pikku kirjoja! Tarjottakoon niitä myös nuorisolle!
Aivan. Jonot ja niukkuus tulevat varmasti tulevaisuudessa lisääntymään, kuin vesisade. Toisaalta fyysisen kirjan lukutaito on syytä ylläpitää. Sähköinen viestintä on liian helposti hallittavissa ulkopuolelta - ja suljettavissa! Jos kainalossa on kunnon kirja, jonkun on se sieltä fyysisesti pois nyhdettävä, mikäli tahtoo estää tiedon kulkemisen eteenpäin.
VastaaPoistaToki sähköisellä materiaalillakin on oma arvonsa käyttötavarana ja alkuperäisen materiaalin kulumisen estäjänä, mutta varmimmin tieto säilyy asiallisesti säilytetyissä kirjoissa, eikä sitä voida jälkeen päin retusoida. Miten asia onkaan pilvipalvelimien suhteen?
Kuka sitä nyt pitkää kirjaa lukisi tabletin tai muun tietokoneen näytöltä, silmäthän siinä murenevat. Kyllä kirja on silmille paljon ystävällisempi. Sitäpaitsi kirja on esineistä kaunein, miellyttävin ja kätevin. Tulen aina ostamaan kirjoja näiden syiden takia.
VastaaPoistaToinen itseäni miellyttävä kirjojen muoto on äänikirjat. On miellyttävää kun joku kertoo tarinaa tai luennoi. Se on se alkuperäinen ja ensimmäinen antiikin Kreikan sivistyneiden ihmisten kirjojen muoto. Äänikirjat kulkevat mukana missä vain (esim. älypuhelimeen ladattuna), ja niitä on mukava kuunnella samalla kun tekee askareita, kävelee tai vain istuu paikallaan. Kun niissä olisi vielä sisällysluettelot ja mahdollisuus siirtyä sen perusteella klikkaamalla haluamaansa kohtaan niin a vot!
Englanninkielisten äänikirjojen valikoima Englannin Audiblen kirjakaupassa on vajaa 150 000 kirjaa, ja kasvaa koko ajan. Kun ostaa 24 äänikirjaa vuodessa jäseneduilla, yksi äänikirja maksaa vähän yli 5 euroa, joten edullistakin se on. Lisäkirjoja voi ostaa samaan hintaan niin paljon kuin haluaa. Säästöä tulee enimmillään 45 euroa / äänikirja. Suosittelen. Suomalaisten äänikirjojen määrä on vielä surkean vähäinen. Jos äänikirjat kiinnostavat, niin muistakaa ostaa myös suomalaisia äänikirjoja, jotta saamme valikoimien määrän kasvuun.
Englannin Audiblen ja Elisa äänikirjojen linkit:
http://www.audible.co.uk/
https://kirja.elisa.fi/tietoa-palvelusta
Nyt täytyy ihan mielenkiinnosta kysyä sinänsä triviaali mutta keräilijää kiinnostava kysymys: millaista puhelinta Te käytätte?
VastaaPoistaNyt täytyy ihan mielenkiinnosta kysyä sinänsä triviaali mutta keräilijää kiinnostava kysymys: millaista puhelinta Te käytätte?
VastaaPoistaMukana on aina pieni näppäimellinen Nokia, äly-Samsung nettiä varten ja usein varalla vielä tabletti.
VastaaPoistaMahdatteko olla kyselijän suhteen vielä sen verran kärsivällinen että kerrotte äly-Samsungin mallin? Keräilen puhelimia nimenomaan ihailemieni ajattelijoiden mukaan. Kokoelmasta löytyy muun muassa samanlainen näppäin-Nokia kuin Hannu Lauermalla. Keräilyyn liittyvien mieltymysten logiikkaa ei onneksi joudu selittämään kuin hätätilanteissa, Luojan kiitos; olisin pulassa jos joku kysyisi "miksi?"...
VastaaPoista